Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Työpaikalleni palkattiin uusi ihminen, jonka kanssa istuimme vierekkäin pikkujoululounaalla. Juteltiin niitä näitä ja tämä ihminen jo alkoikin avautua vaikeista asiakkaista ja kyseli minua myös muuttoavuksi. Anteeksi mitä? Olimme vasta viikon verran olleet samassa työpaikassa ja ekaa kertaa juttelemassa ja saman tien tuli avautumisia ja palvelupyyntöjä. Kieltäydyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika härskiä oli kun yks tuttava pyysi minua viemään roskat, jotka oli jääneet hänen ja kavereidensa piknikistä, ja suuttui kun kieltäydyin! Olin siis matkalla kirppikseltä kotiin puiston läpi, näin hänet piknikillä ja menin moikkaamaan. En istunut seuraksi, en syönyt heidän ruokiaan, hetken vaan juteltiin mutta roskat olisi pitänyt viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiössämme on pyykkipoliiseja, joiden mielestä vuoroja ei saisi varata etukäteen. Siis vaikka siellä on varauslista! Eli jos joku varaa saman kellonajan samaan viikonpäivään tälle ja ensi viikolle, se on ongelma. Ymmärrän, että vuorojen varaaminen kuukausia eteenpäin on härskiä, mutta se, että haluaa tietää että ensi viikolla on itselleen vuoro, kertoo ihan vain elämän suunnittelukyvystä. Jos joku ei näin omaa elämäänsä osaa suunnitella ja sitten vituttaa kun päivänä x ei olekaan vapaita vuoroja, se ei mielestäni ole sen varaajan ongelma. Toisaalta olen myös kuullut toisista taloyhtitöistä, joissa taas jotkut ihmisen loukkaantuvat verisesti, jos "heidän" vapaalle vuorolleen pistää ajan. Kummassakin tapauksessa tekisi mieli sanoa että jos noin sapettaa, voi ostaa sen oman pyykkikoneen.
Yksi ryhmä joka ta
No mä teen just niin :D Vaikken ole edes allergikko. Inhoan vaan naapureiden pyykkiainevalintoja, kaikilla pahalta haisevat huuhteluaineet. Varaan vuoron ja ensin pesen koneen, sitten pyykkään itse hajuttomilla aineilla. EIkä tartte kenellekään itkeä ja valittaa.
Todella törkeä tapaus on noin kymmenen vuoden takaa. Silloisen ystäväni sisko asusteli Kalliossa kaksiossa vuokralla ja itse etsin silloin kämppistä. No, tämä kalliolainen tytsy ehdotti että punkattais sitten kämppiksinä ja vuokra laitetaan puoliksi, mutta todellisuudessa minulle olikin vain olohuoneesta sohvapaikka tarjolla yöpymissijaksi, tavaroitani en olisi saanut tuoda paikalle muutamaa vaatetta enempää, koska kämppä on kuulemma hyvin sisustettu eikä sinne voi laittaa mitään ekstraa. Kysyin onko hän tosissaan ja hän suuttui kun oli kuulemma hyvää hyvyyttään auttamassa mua ja mä olin hankala ihminen. Ei meistä tullut kämppiksiä ja hyvä vaan. Kuulin mutkan kautta että joku oli tuohon diiliin suostunut ja lähtenyt kämpästä ovet paukkuen kuukauden päästä kun naikkosen kanssa oli kuulemma mahdoton sopia yhtään mistään ja hän aiheutti riitoja joka päivä. Kyseessä vieläpä pikkujulkkis, ehkä huomionkipeydessään halusi kämppiksen jota pompotella miten sattuu.
Perhetuttavani aikuinen tytär pyysi keskenään pienessä riitamykkäkoulussa olevia vanhempiaan takaamaan lainansa ja kun nämä kieltäytyivät, tytär valehteli isälleen että äiti lupasi allekirjoittaa jos sä allekirjoitat ja toisin päin sanoi äidilleen. Onneksi tilanne ei edennyt takaukseen asti, koska kyseinen nainen on ihan persaukinen ja lainaa rahaa mistä ehtii, minultakin kyseli mutta sanoin ettei ole ylimääräistä rahaa poisannettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoan usein kaverilleni ravintolassa jonkin juoman. Hän ei ole koskaan tarjonnut takaisin. Muutaman vuoden jälkeen sanoin tästä hänelle. Pahoitteli ja sanoi, ettei hän tajua tällaisista asioista. Tarjosi kerran. Sen jälkeen ei ole tarjonnut. Ottaa kyllä vastaan, jos minä tai joku muu tarjoaa.
Ei jotenkin tajua vastavuoroisuutta. On älykäs ja hyvä tyyppi muuten. Mukava.
Jos haluaa tarjota juoman niin tarjoaa, mutta ei pidä olettaa, että tarjotaan takaisin. Minä haluan ostaa ravintolassa omat juomani. Erityisen ärsytttävä on tapa kantaa prikallinen juomia pöytään, ja olettaa, että muut ostavat seuraavat seuraavat prikalliset. En vastaanota tarjottuja juomia, koska juon baarissa yleensä 2 drinkkiä, enkä halua ostaa prikallista juomia koko pöydälle.
Olemme usein kahdestaan - ja miesten kesken se on yleensä perinne, että tarjotaan toiselle vuorotellen.
- Naapuri yrittää tuoda mukuloitaan hoitoon harva se viikonloppu, jos ollaan kotona.
- kaverit pyytää kyytejä vaikka mihin ja mihin aikaan tahansa, koska meillä on 2 autoa.
- miestä pyydetään aina muuttoavuksi, koska hänellä on työautona iso paku.
Vuodesta toiseen ja ilman vastavuoroisuutta.
Ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsena 3 hienoa leikkiautoa Ruotisista (olivat pienoismalleja ja enemmän näytillä, kuin leikeissä). Isoisäni ostamia "sukukalleuksia". Olivat ns samaa sarjaa. Ovat minulla edelleen.
Eräs ystäväni alkoi vaatia lapsena, että annan hänelle yhden niistä tai ei ole mun kaveri enää. Teki tätä pitkään ja lopulta lopetti ystävyyssuhteen.
Yritti myöhemmin vielä kaveriksi yläasteella ja lukiossa, mutta ei enää napannut. Oli pummi ja muiden ihmisten hyväksikäyttäjä; sellainen joka miettii aina miten toinen ihminen voi hyödyntää häntä.
Elämä on liian lyhyt tollaselle kaverille.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ollessani ompelin tosi usein omat vaatteeni, koska sain sillä tavalla just hyvin istuvia. Yhden bilemekon ompelin aivan unelmaisesta kankaasta, jonka löysin palalaarista eurokankaasta. Sitten silloinen bestikseni pyysi lainata mekkoa johonkin juhliin ja suostuin. Sain mekon takaisin siiderille haisevana, tahraisena ja kavennettuna kömpelösti tooooodella pienellä ompeleella. Oli aivan mahdoton purkaa ommelta vahingoittamatta kangasta. En lopettanut vielä silloin ystävyyttämme, mutta iso särö siihen tuli tuosta paskamaisuudesta. Siis kuinka joku kehtaa paskoa lainaamansa vaatteen eikä edes pyydä anteeksi tai tarjoudu korvaamaan sitä?
En ymmärrä näitä soomalaisia, jotka eivät osaa pyytää korvausta rikkomastaan tavarasta. Mikä ihme siinä mättää???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ollessani ompelin tosi usein omat vaatteeni, koska sain sillä tavalla just hyvin istuvia. Yhden bilemekon ompelin aivan unelmaisesta kankaasta, jonka löysin palalaarista eurokankaasta. Sitten silloinen bestikseni pyysi lainata mekkoa johonkin juhliin ja suostuin. Sain mekon takaisin siiderille haisevana, tahraisena ja kavennettuna kömpelösti tooooodella pienellä ompeleella. Oli aivan mahdoton purkaa ommelta vahingoittamatta kangasta. En lopettanut vielä silloin ystävyyttämme, mutta iso särö siihen tuli tuosta paskamaisuudesta. Siis kuinka joku kehtaa paskoa lainaamansa vaatteen eikä edes pyydä anteeksi tai tarjoudu korvaamaan sitä?
En ymmärrä näitä soomalaisia, jotka eivät osaa pyytää korvausta rikkomastaan tavarasta. Mikä ihme siinä mättää??? Siis rikotusta tavarasta!
Ihmiset jotka usein pyytää apua, mutta eivät tarjoa koskaan itse apua - ja harvoin antavat apua pyydettäessä.
Esim. Anoppini ja opiskelukaverini.
Ihan kuin yleiset käytössäännöt eivät olisi heille tuttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin kaverin kämppis pyysi ekalla tapaamisellamme (etkot heidän asunnolla) 100-200e lainaan. Olen köyhä opiskelija.
Kieltäydyin. Olin loppuillan ja vielä seuraavanakin päivänä hankala ihminen kuulemma.
Wtf?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eräs tuttu soittaa aina vain hälyn koska sanoo ettei hänellä ole puheaikaa. sanoin tästä kaverille joka alkoi hänkin antamaan vain hälyjä. vaikka puheaikaa onkin. että minun nämä puhelut pitäisi maksaa vaikka mielestäni se soittaa jolla on asiaa. vaikka heillä on prepaidit ja minulla kk liittymä niin maksan kumminkin puheluista.
Mä en periaatteesta soittais takaisi. Laittasin perään tekstarin jossa ilmoittaisin etten soittele hälyjen perään. Tai sitten vaan blokkaisin koko tyypit elämästäni. Siinäpä soittelisivat hälyjään.
Ex-ystävä teki tätä myös. Kun mulla oli työnantajan liittymä, asia oli ok siis periaatteessa, mutta kun itse jäin työttömäksi, jatkoi samaa hommaa, vaikka hänen sairauseläkkeensä suurempi kuin päivärahani. Puhelut kestivät ja kestivät. Ei koskaan kysynyt, mitä minulle kuuluu. Selitti kaikki, siis ihan kaikki tapahtumansa tyyliin äidin kaveri soitti äidille ja sopivat että mennään karaokeen ja minäkin lähdin mukaan ja sitten se äidin kaveri , jolla oli mukanaan naapurin maija, sanoi, että äiti oli sanonut, että maija oli sanonut, että... Siis vähintään kaksi tuntia per puhelu, joskus kauemminkin , yksityiskohtaisia tilannekuvauksia elämästä. Ei koskaan ikinä yhtään ainutta kertaa kysynyt, mitä minulle kuuluu. Jossain vaiheessa mulla sitten napsahti ja lopetin mielenterveysongelmaisen ymmärtämisen. Estin numeron ja poistin fb-kavereista yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ollessani ompelin tosi usein omat vaatteeni, koska sain sillä tavalla just hyvin istuvia. Yhden bilemekon ompelin aivan unelmaisesta kankaasta, jonka löysin palalaarista eurokankaasta. Sitten silloinen bestikseni pyysi lainata mekkoa johonkin juhliin ja suostuin. Sain mekon takaisin siiderille haisevana, tahraisena ja kavennettuna kömpelösti tooooodella pienellä ompeleella. Oli aivan mahdoton purkaa ommelta vahingoittamatta kangasta. En lopettanut vielä silloin ystävyyttämme, mutta iso särö siihen tuli tuosta paskamaisuudesta. Siis kuinka joku kehtaa paskoa lainaamansa vaatteen eikä edes pyydä anteeksi tai tarjoudu korvaamaan sitä?
En ymmärrä näitä soomalaisia, jotka eivät osaa pyytää korvausta rikkomastaan tavarasta. Mikä ihme siinä mättää???
Mä en ymmärrä näitä ihmisiä, jotka rikkovat toisten tavaroita ja kehtaavat vielä pyytää siitä rahaa?!
Vierailija kirjoitti:
- Naapuri yrittää tuoda mukuloitaan hoitoon harva se viikonloppu, jos ollaan kotona.
- kaverit pyytää kyytejä vaikka mihin ja mihin aikaan tahansa, koska meillä on 2 autoa.
- miestä pyydetään aina muuttoavuksi, koska hänellä on työautona iso paku.
Vuodesta toiseen ja ilman vastavuoroisuutta.
Ei enää.
Aina on niitä, jotka käyttää toisia härskisti hyväkseen, siksipä pitää myös osata sanoa ei, liika kiltteys kostautuu helposti. Vastavuoroisuutta on todellakin lupa edellyttää. Jos on toista auttanut ja on itse vuorostaan avun tarpeessa, sen voi ihan suoraan sanoa..
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalleni palkattiin uusi ihminen, jonka kanssa istuimme vierekkäin pikkujoululounaalla. Juteltiin niitä näitä ja tämä ihminen jo alkoikin avautua vaikeista asiakkaista ja kyseli minua myös muuttoavuksi. Anteeksi mitä? Olimme vasta viikon verran olleet samassa työpaikassa ja ekaa kertaa juttelemassa ja saman tien tuli avautumisia ja palvelupyyntöjä. Kieltäydyin.
Jos oli uusi paikkakunnalla eikä tuntenut vielä ketään?
Käymme anopin luona noin joka toinen vuosi. Matka on pitkä, eikä ole sellaisia tunnesuhteita, että tekisi edes mieli käydä useammin.
Hänellä on aina työlista odottamassa ja lisäksi vihjailee monesta työtehtävästä. Pitäisi kuulemma tajuta kaikessa auttaa häntä.
Yksi kaveri lainaili rahaa, kun saivat kaksi lasta peräkanaa ja talous oli tiukilla ytäkkiä. Takaisinmaksun aikaan alkoi huutaa ja väitellä ettei summa voi olla noin iso. Pidin kaikesta kirjaa ja maksoin mm. lasten päiväkotimaksun, joten kyllä se summa oli kasvanut isoksi. Meni välit, kun sain avustani haukut ja kaveri "suostui" maksamaan vain puolet summasta. Ei ole sitä tyyppiä ikävä.
Meitä on mukava kaveriporukka, jossa aika moni on palomiehiä. Yksi saman alan kaveri (kuuluu porukkaan) kutsui meidät iltaa istumaan, olisi kuulemma grillimakkarat ja kaljat tarjolla ja tuparit siis kyseessä. Mentiin sinne, muutama kutsui (luvan kanssa) tyttöystävänsä mukaan. Paikalla selvisikin, että "tuparit" olikin muutto. Jokaiselle oli laatikoita ja huonekaluja kannettavana, ja makkarat ja oluet saisi vasta perillä uudessa kodissa. Osa meistä lähti lätkimään heti, kun ei hyväksynyt hyväksikäyttöä. Muutama jäi auttamaan muutossa, kun eivät kehdanneet lähteä pois. Kaveri ei siis pyytänyt avuksi vaan huijasi.
Siellä jutussahan luki, että ostaja maksoi hinnan ja lähetyskulut. Silloin on selkeää, että hinta on tavarasta mutta lähetyskulut menee Postille tai millä sitten lähettääkin.