Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Mua vähän harmittaa kertoa tää mut oma äitini on kamala hyväksikäyttäjä. Hän ei suostunut opettelemaan tietsikan käyttöä enempää kuin mitä fb:n käyttö edellytti ja sitten monesti hän soitti kyynelehtien ja pyysi, voinko esim. tehdä hänelle jonkun excel-taulukon valmiiksi kun huomenna se pitäisi palauttaa töissä pomolle, tai kirjoittaa jonkun ison asiakirjan koneelle valmiiksi (naputti etusormella wordissa kirjain kerrallaan yhtä virkettä varmaan viisi minuuttia), tai vielä jotain yhtäkkistä tosi isoa hommaa. 

Tuttava, sellai n. 50+ naisihminen, oli rahavaikeuksissa ja masentunut, päästi kotinsa ihan kaatopaikaksi. Asia selvisi minulle ihan vahingossa ja menin auttamaan: siivosin kotinsa, autoin selvittämään ison kasan laskuja ja paperiasioita kuntoon, patistin hänet lääkärille ja vähitellen hän sai elämänsä kuntoon.

Ärsyynnyin siitä kun autoin häntä myymään netissä paljon tavaroita ja hän vaan vihaisesti valitti, että niitä on vieläkin paljon myymättä. Itse ei tehnyt mitään vaikka opastin miten toria käytetään.

Varsinkin väsyin koko juttuun, kun autoin tuttavaa myymään erään kauniin perintöesineensä keräilijälle, ja keräilijä maksoi tuttavan tilille maksun ja lähetyskulut myös, niin tuttava vaan piti  k o k o  summan. Oikein kertoi, että kiva kun tuli rahaa, se just riitti laskun maksuun sentilleen. Köyhä hän ei ole: autoin paperiasioissa ja hän sai perintönsä, elelee nyt varsin hyvin kai. 

Yllättäen emme ole enää tekemisissä. En jaksa tuollaista. Ymmärrän kyllä masennuksen, mutta ei sen luulisi vievät hyviä käytöstapoja noin pahasti, ainakaan enää siinä kohtaa kun asiat on saatu kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä näyttääkin olevan monen sortin ammattilaisia, joita lähipiiri käyttää hyväkseen. Sama juttu minulla. Olen ammatiltani pienkoneasentaja, nyt jo eläkkeellä, ja taas tulee kesä ja alkaa se ilmainen ruohonleikkureiden korjaus. Pitkin hampain maksetaan juuri ja juuri se tarvittavan osan hinta, bensoista ja vaivanpalkasta ei puhettakaan. Soitetaan, että kun pari vuotta sitten korjasit koneen ja nyt se ei käynnisty niin tulisitko katsomaan. Vika ei yleensä liity mitenkään tehtyyn korjaukseen, mutta silti odotetaan minun korjaavan sen ilmauseksi koska olen korjannut koneen kaksi vuotta sitten väärin tai olen jättänyt juuri tuon kohdan tarkistamatta. Yhteinen tekijä näille koneille on, että lähes poikkeuksetta niiden kunnostamiseen ei olisi mitään järkeä käyttää enää euroakaan vaan viedä ne sovinnolla romulavalle ja ostaa uusi.

Nyt tosin reumani on alkanut vihoitella siinä määrin, että saan siitä hyvän tekosyyn kieltäytyä hommi

Pöllityn venttiilin tilalle laitoin  uuden ja pumppasin renkaan täyteen  koulutytölle, kun itkuisena työnsi pyöräänsä kohti kotia (matkaa 3 km). Kuukauden päästä äitinsä pyysi  jo uutta sisärengasta, kun ilma ei pysy.....   Mitähän urakkaa ja talkoota  olis ollu tarjolla...ja hämmästyttäviä korvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin väsyin koko juttuun, kun autoin tuttavaa myymään erään kauniin perintöesineensä keräilijälle, ja keräilijä maksoi tuttavan tilille maksun ja lähetyskulut myös, niin tuttava vaan piti  k o k o  summan. Oikein kertoi, että kiva kun tuli rahaa, se just riitti laskun maksuun sentilleen. Köyhä hän ei ole: autoin paperiasioissa ja hän sai perintönsä, elelee nyt varsin hyvin kai. 

Tarkennan vielä: en siis odottanut saavani rahaa, mutta olin luvannut pakata ja postittaa tämän perintöesineen, ja tuttava oli ihan kuin ei tajuaisikaan että siihen tarvitaan sitä keräilijän maksamaa lähetysrahaa. :( 

Mun mutsi oli mua eteisessä vastassa tehtävälistan kaa, kun tulin käymään kahvilla (toin siis samalla kahvipaketin, keksejä ja ruokaa). Hän alkoi luetella mulle tehtäviä ennen kuin olin edes takkia saanut pois päältä. Ja mutsi on siis töissäkäyvä perusterve ihminen, huiskentelee omissa harrastuksissaan monta kertaa viikossa mutta jos oikeita vastuita pitäisi hoitaa niin tytärhän sitä varten on tietysti. Kysyin onko hän tosissaan kun oikein luettelee sopimatta ja kysymättä mitä mun on tehtävä (ihan hänen omia asioitaan verokortin tilaamisesta alkaen) niin vastasi että TOTTAKAI. Ylläri pylläri emme ole enää puheväleissä, kun minä iso paha tytär kieltäydyin jatkamasta tuota kuviota :)

Menimme naimisiin aika nuorina ja ostimme oman talon kun molemmat pääsivät töihin. Kaverimme olivat innoissaan ja osa heistä oli niin paljon meillä että lopulta jouduimme käymään läpi keskustelun aiheesta "Tämä on meidän kotimme, ei juhlimispaikka, ei ilmainen asuntola, eikä räkälä". Osa kavereistamme oletti että kotimme on paikka jossa kaikki saavat viettää aikaa ja tehdä mitä haluavat ja jättivät jälkeensä kamalan sotkun. Meni välit poikki aika monen kanssa, osa ymmärsi vasta kun itse vakiintuivat. 

Mulla on sisko, joka pyytää apua, ja sitten kun auttaa, on auttanut väärin ja siksi saa lisätehtäviä. Vuosikausia onnistui tässä. Kun lopulta panin välit poikki hyväksikäyttäjään, elämänlaatuni parani enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Niin kuluttavaa oli olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mutsi oli mua eteisessä vastassa tehtävälistan kaa, kun tulin käymään kahvilla (toin siis samalla kahvipaketin, keksejä ja ruokaa). Hän alkoi luetella mulle tehtäviä ennen kuin olin edes takkia saanut pois päältä. Ja mutsi on siis töissäkäyvä perusterve ihminen, huiskentelee omissa harrastuksissaan monta kertaa viikossa mutta jos oikeita vastuita pitäisi hoitaa niin tytärhän sitä varten on tietysti. Kysyin onko hän tosissaan kun oikein luettelee sopimatta ja kysymättä mitä mun on tehtävä (ihan hänen omia asioitaan verokortin tilaamisesta alkaen) niin vastasi että TOTTAKAI. Ylläri pylläri emme ole enää puheväleissä, kun minä iso paha tytär kieltäydyin jatkamasta tuota kuviota :)

tyttu juttu, oma äitini soitteli ja pyysi tekemään jotain asiaa, heti olisi aina pitänyt mennä, omat menoni muka olivat toissijaisia ja lykättävissä, ja tietenkään ei ollut yhdestä asiasta kysymys vaan oli tehtävälista, mutta lopulta sain sen tajuamaan että reilu peli se olla pitää, tein sen yhden sovitun asian ja keräsin luuni, t: mies 61 vee

Mulla oli aikoinaan tuttu, jonka kanssa oltiin paljonkin jutuissa. Hän oli kova korjailemaan autoja ja tietokoneita (siis huvikseen, ei työkseen) ja antoi kaikenlaisia vinkkejä. Kerran hän kertoi ostaneensa vikakoodien lukulaitteen, jolla pystyi tsekkaamaan auton vikatietokoneen muistin ja tarvittaessa nollaamaan sen. Mulla ei silloin autossani mitään vikoja ollut, mutta siinä sitten jonkun jutustelun lomassa heitin, että voisin tulla joku kerta pihalle jutustelemaan ja voit samalla näyttää, miten se lukulaite toimii. "Sopii, parikymppiä mä siitä sit ottaisin", vastasi kaveri saman tien. Siis pyysi kaverilta rahaa minuutin hommasta, johon käytetty laite ei edes käytännössä kulu. Aikaa tästä on varmaan 15 vuotta, ja kyseinen toimenpide maksoi tuolloin auton merkkihuollossa varmaan saman verran, ei enempää ainakaan. En menny sitten pihalle.

Hieman myöhemmin yritin myydä muutaman vuoden vanhaa ja ehjää läppäriäni FB-kavereilleni. Mainittu tuttu ilmaisikin heti kiinnostuksensa konettani kohtaan, saatesanoin: "En mä siitä mitään maksa, mutta voin tulla ilmaiseksi hakemaan. Fiksailen sitä vähän ja teen siitä pojalleni peliläppärin". Eipä tullu "kauppoja" silläkään kerralla.     

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan tuttu, jonka kanssa oltiin paljonkin jutuissa. Hän oli kova korjailemaan autoja ja tietokoneita (siis huvikseen, ei työkseen) ja antoi kaikenlaisia vinkkejä. Kerran hän kertoi ostaneensa vikakoodien lukulaitteen, jolla pystyi tsekkaamaan auton vikatietokoneen muistin ja tarvittaessa nollaamaan sen. Mulla ei silloin autossani mitään vikoja ollut, mutta siinä sitten jonkun jutustelun lomassa heitin, että voisin tulla joku kerta pihalle jutustelemaan ja voit samalla näyttää, miten se lukulaite toimii. "Sopii, parikymppiä mä siitä sit ottaisin", vastasi kaveri saman tien. Siis pyysi kaverilta rahaa minuutin hommasta, johon käytetty laite ei edes käytännössä kulu. Aikaa tästä on varmaan 15 vuotta, ja kyseinen toimenpide maksoi tuolloin auton merkkihuollossa varmaan saman verran, ei enempää ainakaan. En menny sitten pihalle.

Hieman myöhemmin yritin myydä muutaman vuoden vanhaa ja ehjää läppäriäni FB-kavereilleni. Mainittu tuttu i

Kyllä ne viivakoodinlukijatkin kuluu käytössä ihan samalla tavalla kuin muutkin laitteet ja koneet.

 

Aiemmin meillä oli isohko autotalli, jossa hyvät varusteet ja työkalut. Yllättäen näitä autojensa ropaajia ja voitko vilkaista tyyppejä olisi ollut jonoksi asti. Ainoastaan yksi kaveri olisi halunnut maksaa näistä vian etsinnöistä, sähkön käytöstä ja työkalujen lainaamisesta. Näille piti usein keitettiin vieläpä kahvit. Vastapalveluksia ei koskaan tullut- hyvä että edes tervehtivät kun kaupassa tulivat vastaan.

Muutimme rivitaloon jossa ei ole tallia, näiden tuttujen kylässä käynti väheni... Jyvät akanoista ..

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan yks kaveri tykkäsi lainailla rahaa, pieniä summia ja joskus makselikin takaisin. Sitten kadotti kännykkänsä ja hellyin hyväpalkkaisena lainaamaan hänelle rahaa uuteen. Lopulta lainasumma oli karvan vailla kaksi tonttua. Aloin kysellä rahan perään mutta ei ollut koskaan kuulemma sopiva hetki, aina jotain mihin rahaa upposi jo.

Törkeintä oli kun tämä kaveri soitti yhtenä iltana joskus 21-22 aikaan ja selitti, että menisin kohta lähiostarille nostamaan hänelle rahaa, hän tulee kohta lainaamaan. Kysyin että mitäs hittoa, eikö edes pyydä vaan käskee? No hän sitten raivosi minulle miten itsekäs olen.

Seuraavana päivänä otin asian puheeksi, kaveri kiemurteli häpeissään ja halusi ettei asiaa muistella, oli kuulemma ollut vähän päihteissään. Ai vähän vai. 

Lopulta laitoin välit poikki, oli sen verran hyväksikäyttäjä ja tyhjänlupailija ja elämässään eksynyt tyyppi. 

Pian minulta vaihtui

minulla on kaksi nyrkkiä; vasen on tuomari ja oikea ulosottomies -toimii! t: mies 61 vee

Vierailija kirjoitti:

minulla on kaksi nyrkkiä; vasen on tuomari ja oikea ulosottomies -toimii! t: mies 61 vee

Minä en yksinkertaisesti uskalla lyödä ketään, varsinkaan sellaista joka näyttääkin siltä että voisi yhdellä iskulla tappaa tai vammauttaa. Mut kiva sulle, että sulla toimii toi väkivalta. 

Parikymppisenä ollessani ompelin tosi usein omat vaatteeni, koska sain sillä tavalla just hyvin istuvia. Yhden bilemekon ompelin aivan unelmaisesta kankaasta, jonka löysin palalaarista eurokankaasta. Sitten silloinen bestikseni pyysi lainata mekkoa johonkin juhliin ja suostuin. Sain mekon takaisin siiderille haisevana, tahraisena ja kavennettuna kömpelösti tooooodella pienellä ompeleella. Oli aivan mahdoton purkaa ommelta vahingoittamatta kangasta. En lopettanut vielä silloin ystävyyttämme, mutta iso särö siihen tuli tuosta paskamaisuudesta. Siis kuinka joku kehtaa paskoa lainaamansa vaatteen eikä edes pyydä anteeksi tai tarjoudu korvaamaan sitä? 

Tää ei oo varsinaisesti vaatimus, kun mitään ei koskaan kysytty...Mutta outoa ja vähän härskiä silti. Mulla on ihan kiva koti, jonka sisustukseen olen panostanut aikaa ja rahaa (en ole rikas, mutta panostan ennemmin kotiini kuin vaikka vaatteisiin, kampaajalla käyntiin jne). Illanvieton aikana huomasin, kun kaveri ottaa itsestään kuvia mun olkkarissa. Ei selfieiden ottamisessa muuten mitään, mutta touhu näytti jotenkin erikoiselta. Kysyin, mitä tekee ja kaveri vastasi, että haluaa saada samaan kuvaan itsensä kanssa mun sohvan ja sen takana seinällä olevat taulut. Eli käytti mun olkkaria rekvisiittana jollekin omille somekuvilleen. Tarkoituksena ilmeisesti antaa mielikuva, että kyseessä on oma koti? Mitä mieltä, onko ok?

Olin kaverin häissä kaasona. Häät oli budjettihäät, joten keksittiin että tehdään sinne ruoat porukalla. No hyvät sapuskat sinne tehtiin kun niitä pari päivää ennen häitä väännettiin. Eipä sekään niin paha ollut, kun kai jonkun sortin kaasojen velvollisuus on auttaa morsianta. Mutta hääpäivänä/yönä selvisi että meidän kaasojen ja bestmanien piti mennä siivoamaan seuraavana aamuna hääpaikka. No jotenkin me pääsimme hotellilta takaisin hääpaikalle 15 kilometria pois keskustasta ja siellä karseassa krapulassa sitten siivoiltiin yrjön saattelemana :D Toivottavasti en joudu enää ikinä kaasoksi saatana.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä ollessani ompelin tosi usein omat vaatteeni, koska sain sillä tavalla just hyvin istuvia. Yhden bilemekon ompelin aivan unelmaisesta kankaasta, jonka löysin palalaarista eurokankaasta. Sitten silloinen bestikseni pyysi lainata mekkoa johonkin juhliin ja suostuin. Sain mekon takaisin siiderille haisevana, tahraisena ja kavennettuna kömpelösti tooooodella pienellä ompeleella. Oli aivan mahdoton purkaa ommelta vahingoittamatta kangasta. En lopettanut vielä silloin ystävyyttämme, mutta iso särö siihen tuli tuosta paskamaisuudesta. Siis kuinka joku kehtaa paskoa lainaamansa vaatteen eikä edes pyydä anteeksi tai tarjoudu korvaamaan sitä? 

Härskit hyväksikäyttäjät selittävät asian sillä, ettei mekko ole maksanut juuri mitään, kun löysit kankaan palalaarista ja itse ompelit,  joka sekään ei maksanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei oo varsinaisesti vaatimus, kun mitään ei koskaan kysytty...Mutta outoa ja vähän härskiä silti. Mulla on ihan kiva koti, jonka sisustukseen olen panostanut aikaa ja rahaa (en ole rikas, mutta panostan ennemmin kotiini kuin vaikka vaatteisiin, kampaajalla käyntiin jne). Illanvieton aikana huomasin, kun kaveri ottaa itsestään kuvia mun olkkarissa. Ei selfieiden ottamisessa muuten mitään, mutta touhu näytti jotenkin erikoiselta. Kysyin, mitä tekee ja kaveri vastasi, että haluaa saada samaan kuvaan itsensä kanssa mun sohvan ja sen takana seinällä olevat taulut. Eli käytti mun olkkaria rekvisiittana jollekin omille somekuvilleen. Tarkoituksena ilmeisesti antaa mielikuva, että kyseessä on oma koti? Mitä mieltä, onko ok?

Siis todella törkeää! Kaiken lisäksi kotirauha-asia: ei toisen kodista saa luvatta julkaista kuvia!

Mulla on kotona ns. kuvauskielto: kuvata saa, jos kysyy lupaa etukäteen minulta, kuvata saa vain keittiössä (ei makkarissa eikä olkkarissa) eikä julkaise kuvia missään. Olen kerännyt jonkin verran taidetta ja minulla on pari arvokasta antiikkista huonekaluakin, enkä halua näiden kuvien olevan missään netissä ihan kuin houkuttimina kaiken maailman murtovarkaille. Kuvien ottajathan monesti vielä oikein tägää: jee katsokaa, täällä ollaan Krunikan kadulla X talossa Y, tää on ihana 5. kerroksen kulmahuoneisto ja voi vitsi miten hienot taulut ja hyllyt täällä on. (En siis asu Krunikassa, se oli vain esimerkkinä.) 

Ajattelemattomuus, se vituttaa tosi paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä ollessani ompelin tosi usein omat vaatteeni, koska sain sillä tavalla just hyvin istuvia. Yhden bilemekon ompelin aivan unelmaisesta kankaasta, jonka löysin palalaarista eurokankaasta. Sitten silloinen bestikseni pyysi lainata mekkoa johonkin juhliin ja suostuin. Sain mekon takaisin siiderille haisevana, tahraisena ja kavennettuna kömpelösti tooooodella pienellä ompeleella. Oli aivan mahdoton purkaa ommelta vahingoittamatta kangasta. En lopettanut vielä silloin ystävyyttämme, mutta iso särö siihen tuli tuosta paskamaisuudesta. Siis kuinka joku kehtaa paskoa lainaamansa vaatteen eikä edes pyydä anteeksi tai tarjoudu korvaamaan sitä? 

Härskit hyväksikäyttäjät selittävät asian sillä, ettei mekko ole maksanut juuri mitään, kun löysit kankaan palalaarista ja itse ompelit,  joka sekään ei maksanut mitään.

Just tälläisiä loisia, jotka aina hyötymässä muista. "Sähän voit antaa sen mulle, kun kerran ilmaiseksi/halvalla sait. Voithan hommata itsellesi uuden, kun ei se kerran sulle mitään maksa." Voi p....le.

Kaveriporukassamme oli aikanaan tyttö, jonka kanssa meillä ei kahden kesken ollut mitään keskusteltavaa. Hän lähinnä kertoi kännireissuista. Ei kiinnostanut pätkääkään. 

Häneltä sitten tuli ihan yhtäkkiä viesti: Olen menossa naimisiin ja koska olet niin ihana ja läheinen ystävä, ryhdytkö kaasoksi? Olin ihan ihmeissäni että mistäs nyt tuulee. Vastasin, että kiitos kunniasta mutta en usko olevani paras valinta tähän, koska a) emme ole läheisiä ja b) en itse koe avioliittoa toimivana instituutiona, mutta voin kyllä auttaa yhdessä tai kahdessa askareessa, jos sellaisia ilmenee lähempänä häitä. (Olen sisustussuunnittelija ja ajattelin, että voin auttaa vaikka tilan valinnassa tai juhlapaikan sisustamisessa.) 

Yhtäkkiä kuulen yhteisten tuttujemme kautta miten paska ihminen olen kun julmasti kieltäydyin hienosta pestistä. Kysyin kertojilta koko tarinaa ja se oli siinä. Tämä häätyttö ei ollut sanallakaan maininnut, että olin kyllä halukas auttamaan käytännön järjestelyissä ottamassa vastaan liian isoa roolia. 

Meni vielä viikko ja näin sattumalta tätä tyttöä jossakin. Hän tuli heti kehumaan minulle, kuinka hänellä on kolme kaasoa (selvisi niiden olevan nuorempi siskonsa sekä kaksi kaveria, jotka eivät osaa sanoa ei vaikka niiltä repisi käsiä irti) ja kuinka heillä on todella kivaa ja hauskaa ja he käyvät yhdessä syömässä ja viini virtaa jne jne. Sanoin kohteliaasti, että tosi hieno juttu kun kaikki järjestyi ja varmasti he kaasojensa avulla saavat aikaan kauniit häät, ja jatkoin matkaani. Tyttö oli poistuessani tosi nyrpeänä, koska ilmeisesti odotti minun olevan jotenkin pahoillaan tai katuvainen. 

Parin kuukauden päästä kuulin juuri näiltä kahdelta, jotka eivät osanneet sanoa ei, että morsian olikin ihan hirviö: joka viikonloppu piti ajaa häämessuille tai johonkin toiselle paikkakunnalle katsomaan jotain tiettyjä pitsejä tai kukkasia, ja häihin oli siis vielä vuosi aikaa. Toisella näistä kahdesta oli alle vuoden ikäinen lapsi ja hän tähän vedoten lopetti kaasopestinsä, niin seuraavaksi kuulin miten morsian levitti haukkumaviestejä hänestä.

Kaiken kukkuraksi kyseessä on aivan tuikitavallinen perus ei kukaan, joten oikeutusta superprameille häille ja suurelle huomiolle ja egopönkitykselle ei todellakaan ollut. Ainakin ajattelen niin, että joku Monacon prinsessa tai muu kuninkaallinen tai joku supertyrkku julkkis voisikin haluta ja saada niin paljon huomiota ja vaatia niin paljon statuksensa tähden, mutta perus itähelsinkiläinen lähiösiideripissis, joka ei ole oikeastaan edes minkään näköinen ja on saapastakin tyhmempi... ei.