Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis itsekin olen lainannut kaverilleni satoja euroja kun hän oli pahassa tilanteessa. Takaisinmaksu on viivästynyt ja viivästynyt. Pitänee alkaa kohta ihan toden teolla painostaa maksamaan, koska ei mulla ole varaa laittaa satoja euroja savuna ilmaan enkä kyllä enää ikinä lainaa kenellekään, ellei kyseessä ole läheinen sukulainen. Miksi on niin vaikeaa maksaa ajallaan takaisin?! 

yleensä perinpohjainen pieksäminen lisää maksuhaluja, olen itse hakenut omia saamisiani nyrkillä ja haulikolla, -toimii!

Mukavia kavereita sinulla, kun pitä periä saamistaan hakkaamalla tai uhkailemalla. Vai oletko ammattimainen rahanlainaaja.

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma kuuluuko juttuni tähän ketjuun, mutta kirjoitan silti, että saan systeemistä pois.. ;)

Äitini toi muinoin extemporee meille jättipeikonlehden. Ei sovi enää hänelle, niin saatte tämän. En ollut kotona ja mies otti kasvin vastaan. Soittelin äidille perään, että miksi toit tänne, että varmin tapa saada henki pois noin upeelta kasvilta. Ei se mitään haittaa! Niitä saa uusia.

Meni vuosi pari  ja pikku  hiljaa se kasvi näivetty kuoliaaksi. Siltä jäi ruukku, jonka tytär otti pihalle ja laittoi kasvamaan yrttejä. Oma minipuutarha. Äiti oli taas piipahtanut meillä ja ottanut sen ruukun mukaansa. "ruukku on hänen!" ja vaan tyhjentänyt ruukun maahan ja vienyt mennessään! Tytär soitti mulle duuniin todella itkusena mummon tempauksesta. Niitä ruukkuja saa kaikista marketeista, olisin voinut ostaa uuden (semmonen altakasteluruukku), ettei olisi lapsen viljelyitä tarvinnut tuhota! Hetken aikaan oli mummo pannassa.

 

Mummolta avain pois ja jos ei,ole avainta, lapsillekin neuvo, ettei mummoa saa päästää sisälle.

Asun ulkomailla eikä äitini halua tulla tänne itse vaan vaatii, että minä käyn hänet hakemassa. Sus sentään. Sori en voi tehdä moista matkaa kun itse en ole eläkkeellä ja hän on, ihan voimissaan eikä mitään erityistä tarvitse tänne kanniskella edes.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin silloisen poikakaverin kanssa käymässä Lidlissä ennen tämän kavereille menoa, kun eräs tuttunsa soittaa. Kuultuaan, että olemme Lidlissä, pyysi tuomaan lempipizzaansa. No sehän sopi ja ostin sitäkin.

Perillä tyyppi sitten "maksoi" ja kaivoi liian vähän rahaa taskustaan ja antoi ne minulle maksuksi pizzasta, vaikka kyseisen pizzan suurkuluttajana tasan tarkkaan tiesi, että ei kattanut koko pizzan hintaa. Nauroi vielä paskaisesti päälle.

Jotenkin häkellyin röyhkeydestä ja ilkeydestä, ja koska tuolloin vielä olin nuori ja liian kiltti, rikkinäinen ja rajaton, niin en osannut tiukasti vaatia maksamaan koko hintaa.

 

No, kävipä sitten jonkin ajan kuluttua sama, että ollessamme Lidlissä sama tyyppi soittaa ja pyytää taas tuomaan pizzaa. No eipä tuotu, ei! Oli sitten tosi pettynyt, kiukkuinen ja harmissaan, kun emme voineet tuoda pizzaa, vaikka olisimme voineetkin. Ehkä siinä vaiheessa tuli mieleen, että

kai muistitte mainita, miksei ja mitä hän oli mokannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin silloisen poikakaverin kanssa käymässä Lidlissä ennen tämän kavereille menoa, kun eräs tuttunsa soittaa. Kuultuaan, että olemme Lidlissä, pyysi tuomaan lempipizzaansa. No sehän sopi ja ostin sitäkin.

Perillä tyyppi sitten "maksoi" ja kaivoi liian vähän rahaa taskustaan ja antoi ne minulle maksuksi pizzasta, vaikka kyseisen pizzan suurkuluttajana tasan tarkkaan tiesi, että ei kattanut koko pizzan hintaa. Nauroi vielä paskaisesti päälle.

Jotenkin häkellyin röyhkeydestä ja ilkeydestä, ja koska tuolloin vielä olin nuori ja liian kiltti, rikkinäinen ja rajaton, niin en osannut tiukasti vaatia maksamaan koko hintaa.

 

No, kävipä sitten jonkin ajan kuluttua sama, että ollessamme Lidlissä sama tyyppi soittaa ja pyytää taas tuomaan pizzaa. No eipä tuotu, ei! Oli sitten tosi pettynyt, kiukkuinen ja harmissaan, kun emme voineet tuoda pizzaa, vaikka olisimme voi

kai muistitte mainita, miksei ja mitä hän oli mokannut?

Kyllä sille pitää antaa mahdollisuus ajatella itse ja siten kehittyä ymmärtämään tosiasia, ettei ainakaan näitä kavereita ole mahdollista vedättää toista kertaa.

Lapsella on kaveri, joka asuu sijaisperheessä. Koulun jälkeen tulee meille lähes joka päivä, ja nyt lomallakin taas on täällä monena päivänä ollut. Täällä meillä siis syö välipalat ja päivälliset. Harvemmin kukaan soittaa ja kaipailee kotiin, monesti joudun seiskalta sanomaan, että meillä alkaa nyt iltapuuhat.

Heille ei myöskään saa ikinä vastavuoroisesti mennä, aina on joku syy miksi kavereita ei saa tulla kylään. Onhan tuo vähän härskiä, kun sijaisvanhemmat saavat palkkion työstään, jolla kuitenkin tarkoitus olisi syömisetkin kattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä siinä on niin vaikeaa tulla käymään majapaikka

No pyydättekö te vieraaksi sinne majapaikkaanne? Jos itse kävisin ulkomailla ystävän luona, niin pitäisi kohteliaana pyytää heitä vastavuoroisesti tarjoamaan kyläpaikan, kun ystävä on Suomessa. Aattelisin, että ystävä loukkaantuisi, jos en pyytäisi kotiini kylään, vaan änkäisin taas hänen majapaikkaansa vierailulle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on kaveri, joka asuu sijaisperheessä. Koulun jälkeen tulee meille lähes joka päivä, ja nyt lomallakin taas on täällä monena päivänä ollut. Täällä meillä siis syö välipalat ja päivälliset. Harvemmin kukaan soittaa ja kaipailee kotiin, monesti joudun seiskalta sanomaan, että meillä alkaa nyt iltapuuhat.

Heille ei myöskään saa ikinä vastavuoroisesti mennä, aina on joku syy miksi kavereita ei saa tulla kylään. Onhan tuo vähän härskiä, kun sijaisvanhemmat saavat palkkion työstään, jolla kuitenkin tarkoitus olisi syömisetkin kattaa.

Eiköhän tällaisesta pitäisi puhua sijaisvanhempien kanssa. Heistä voisi myös tehdä ilmoituksen, etteivät hoida hommiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma kuuluuko juttuni tähän ketjuun, mutta kirjoitan silti, että saan systeemistä pois.. ;)

Äitini toi muinoin extemporee meille jättipeikonlehden. Ei sovi enää hänelle, niin saatte tämän. En ollut kotona ja mies otti kasvin vastaan. Soittelin äidille perään, että miksi toit tänne, että varmin tapa saada henki pois noin upeelta kasvilta. Ei se mitään haittaa! Niitä saa uusia.

Meni vuosi pari  ja pikku  hiljaa se kasvi näivetty kuoliaaksi. Siltä jäi ruukku, jonka tytär otti pihalle ja laittoi kasvamaan yrttejä. Oma minipuutarha. Äiti oli taas piipahtanut meillä ja ottanut sen ruukun mukaansa. "ruukku on hänen!" ja vaan tyhjentänyt ruukun maahan ja vienyt mennessään! Tytär soitti mulle duuniin todella itkusena mummon tempauksesta. Niitä ruukkuja saa kaikista marketeista, olisin voinut ostaa uuden (semmonen altakasteluruukku), ettei olisi lapsen viljelyitä ta

Vastaaja antoi ohjeen, että mummolta avain pois!?!? Mikä avain?

Mummo toi kukan, kirjoittajan mies otti kasvin vastaan (eli ilmeisesti avasi oven). 

Mummo haki ulkoa ruukun. Tässähän kerrottiin, että tytär pani pihalle kasvamaan yrttejä ruukkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla eikä äitini halua tulla tänne itse vaan vaatii, että minä käyn hänet hakemassa. Sus sentään. Sori en voi tehdä moista matkaa kun itse en ole eläkkeellä ja hän on, ihan voimissaan eikä mitään erityistä tarvitse tänne kanniskella edes.

Jos on suora lento täältä sinne, joku saattaa koneeseen ja sinä otat perillä vastaan.

Jos pitää vaihtaa välillä konetta, joutuu tekemään jonkin saattojärjestelyn. Koneen vaihto kansainvälisillä isoilla kentillä saattaa kauhistuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla eikä äitini halua tulla tänne itse vaan vaatii, että minä käyn hänet hakemassa. Sus sentään. Sori en voi tehdä moista matkaa kun itse en ole eläkkeellä ja hän on, ihan voimissaan eikä mitään erityistä tarvitse tänne kanniskella edes.

Moni vanhempi ihminen pelkää yksin matkustamista, etenkin jos ei ole kokemusta lentokentiltä eikä sujuvaa kielitaitoa. Ehkä voisit ajatella asiaa hänenkin kannaltaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma kuuluuko juttuni tähän ketjuun, mutta kirjoitan silti, että saan systeemistä pois.. ;)

Äitini toi muinoin extemporee meille jättipeikonlehden. Ei sovi enää hänelle, niin saatte tämän. En ollut kotona ja mies otti kasvin vastaan. Soittelin äidille perään, että miksi toit tänne, että varmin tapa saada henki pois noin upeelta kasvilta. Ei se mitään haittaa! Niitä saa uusia.

Meni vuosi pari  ja pikku  hiljaa se kasvi näivetty kuoliaaksi. Siltä jäi ruukku, jonka tytär otti pihalle ja laittoi kasvamaan yrttejä. Oma minipuutarha. Äiti oli taas piipahtanut meillä ja ottanut sen ruukun mukaansa. "ruukku on hänen!" ja vaan tyhjentänyt ruukun maahan ja vienyt mennessään! Tytär soitti mulle duuniin todella itkusena mummon tempauksesta. Niitä ruukkuja saa kaikista marketeista, olisin voinut ostaa uuden (semmonen a

 

Veihän se mummo akvaarionkin ja ilmeisesti sisältä.

Vuosia sitten kaverin kaveri soitti illalla ja ilmoitti (ei kysynyt tai pyytänyt), että SAAN auttaa häntä hetimmiten tai huomenna yhden juhlamekon ompelussa. Häkeltyneenä vastasin, että olen ylihuomenna lähdössä ulkomaille reissuun ja tässä on vielä aika paljon tekemistä: pakkaaminen, lemmikkien hoitajien kanssa varmistelut ja yleisesti mitä nyt matkavalmisteluihin liittyy.

Kaveri vaan vähätteli: kyllä sä ehdit ja saat auttaa, ei siinä niin paljon tekemistä ole! Tarkennan vielä, että kyseessä on varsin isokokoinen nainen, jolle pitkän juhlamekon ompelu on haastavaa hänen muotonsa takia eikä minulla olisikaan ollut tarpeeksi isoa kangaspöytää saadakseni hänen mekkonsa kunnolla kaavoitettua jne. 

Lisäksi hän ei aiemminkaan ollut kunnolla mahtunut pieneen työhuoneeseeni ja törmäili milloin mihinkin, kaatoi tavaroita sekä luvatta koski tavaroihin, joita ei laittanut paikoilleen, ja vielä kritisoi ompeluani, vaikkei itse osannut edes nappia ommella paitaan kiinni. Avusta tai siis koko ompelusta hän ei tietenkään halunnut maksaakaan mitään.

Kieltäydyin tästä "kunniasta" ja tein selväksi, että jatkossa ompelutöistä on sovittava etukäteen, niin ajasta kuin hinnastakin. Eipä ole pyydellyt enää. 

pyysin kelalta pientä avustusta en saanut. nyt matkaan bilteman kautta kohti pääkaupunkia

Nuorena olin vaatekaupassa töissä ja tein siellä asiakkaille korjausompeluakin erittäin edullisesti, koska se oli työaikaa ja työnantaja halusi palvella asiakkaitaan hyvin. Ihan hyvä diili, mun palkkahan oli joka tapauksessa tehdystä työpäivästä ja korjaukset oli aika helppoja: lähinnä housunlahkeiden lyhennyksiä tai paitojen kavennuksia. 

Sitten yksi myyjistä, vanhempi kollega, alkoi kysellä ompelisinko hänelle hänen omiin vaatteisiinsa pieniä korjauksia ja suostuin. Nämä ompelut tekisin tietysti töiden ulkopuolella mutta yhtä halvalla kuin mitä asiakkaat maksoivat, ihan muutamalla eurolla per vaate.

En suostunut, koska kollega halusi mm. kavennuttaa pitkää nahkatakkiaan vyötäröstä, madaltaa brodyyrikoristeltujen farkkujensa vyötäröä, laittaa strassikoristellut paitansa uusiksi. Aikaavieviä ja luovuutta edellyttäviä ompelutöitä siis, ja tuntipalkka olisi ollut varmaan alle vitosen! 

Kollega tietysti suuttui ja jäkätti kovaan ääneen kaverilleen, joka haki hänet lounaalle, että "onpas se ikävää kun ei toi mitenkään ehdi mitään hoitaa, asiakkaiden vaatteita vaan korjailee". Niin, kun se oli mun työ ja siitä tuli järkevä korvaus :D 

Muutin ihan vuodenvaihteen tienoilla uuteen kotiin ja tietysti tavaroiden pakkaamisesta, kuskaamisesta ja paikoilleen laittamisesta olin ihan hiukan väsynyt. En valittanut asiasta, vaan kerroin töissä kivalle työkaverille, että uusi koti on ihana mutta väsyttää tämä vaihe, kun on tyhjennettävä laatikot ja laitettava koti kodin näköiseksi. (Inhoan siis sotkuisessa tai tosi keskeneräisessä kodissa asumista ja halusin purkaa laatikoista kaiken paikoilleen mahdollisimman pian.) 

Siihen saumaan työkaveri kysyy, lähdenkö hänen seuraukseen etelänlomalle viikoksi, omakustanteisesti tietysti. Matka olisi tammikuussa, aurinkokohteeseen, siinä olisi hyvä rentoilla ja palautua muuttorumbasta. 

Kuulosti muuten hyvältä, kunnes työkaveri lisäsi: "Niin, ja voisit olla samalla lapsenvahtina mun pojalle (5v) niin mäkin voin lomailla enkä vaan passata poikaa." 

Oikeastiko? Lähtisin siis just muutosta väsyneenä omakustanteisesti viikoksi sun 5v lapsen hoitajaksi? Hahahahahahaha. En siis lähtenyt. 

Ps. se lapsi oli aivan kamala kitisijä ja valittaja, ei mikään kiva tai edes peruslapsi. Lisäksi olen lapseton enkä koskaan välittänyt muidenkaan lapsista ja työkaverini tiesi tämän kun oltiin monesti juteltu aiheen tienoilla, joten hänen ehdotuksensa oli todella tökerö. 

Vierailija kirjoitti:

KIITOS ketjussa kirjoittaneille! Yritän muistaa tämän ketjun ikuisesti ja kieltäydyn "kunniasta" aina, kun ei ole varmuutta siitä, että asiat hoidetaan reilusti. 

Muista myös, että asioista saa myös kesken kaiken kieltäytyä, jos joku mukavaksi naamioitu juttu paljastuukin häikäilemättömäksi hyväksikäytöksi! 

Aikanaan yks kaveri tykkäsi lainailla rahaa, pieniä summia ja joskus makselikin takaisin. Sitten kadotti kännykkänsä ja hellyin hyväpalkkaisena lainaamaan hänelle rahaa uuteen. Lopulta lainasumma oli karvan vailla kaksi tonttua. Aloin kysellä rahan perään mutta ei ollut koskaan kuulemma sopiva hetki, aina jotain mihin rahaa upposi jo.

Törkeintä oli kun tämä kaveri soitti yhtenä iltana joskus 21-22 aikaan ja selitti, että menisin kohta lähiostarille nostamaan hänelle rahaa, hän tulee kohta lainaamaan. Kysyin että mitäs hittoa, eikö edes pyydä vaan käskee? No hän sitten raivosi minulle miten itsekäs olen.

Seuraavana päivänä otin asian puheeksi, kaveri kiemurteli häpeissään ja halusi ettei asiaa muistella, oli kuulemma ollut vähän päihteissään. Ai vähän vai. 

Lopulta laitoin välit poikki, oli sen verran hyväksikäyttäjä ja tyhjänlupailija ja elämässään eksynyt tyyppi. 

Pian minulta vaihtui työt ja uusi ala oli kiva mutta matalapalkkainen. Olin tämän kaverin (varakkaiden) vanhempiensa kanssa tuolloin vielä läheisissä väleissä, laitoin heille viestiä ja kysyin voisivatko he mitenkään myötävaikuttaa poikaansa, jotta tämä maksaisi velkansa. EN siis pyytänyt heiltä rahaa. Isänsä ei vastannut mitään, äitinsä piti jonkun taiteellisen monologin aiheesta, josta en saanut selkoa. Enpä sitten pitänyt enää heihinkään yhteyttä.

Ja sanottakoon sekin, että olin kyllä auttanut heidän perhettään monin tavoin sen 15+ vuoden aikana, kun tunsimme. Huh, ei tule heitä ikävä. 

Mun nuorempi sisko, jolla on oma elämä hukassa ja kusi sukassa, häiriköi mua mun työaikana lähettelemällä aivan älyvapaita viestejä, esim: "Mä löysin tosi hyvän diilis, ostetaan yks maalaiskirppis, lainan saisi nyt heti, vastaa pian klo 16v mennessä, laitatko sun asunnon takaamaan lainan?!?!" 

Ensin typerryin, sitten ärryin ja lopulta sain loistavat naurut suvun ja kavereiden kanssa tästä ja monista vastaavista idiotismikohtauksistaan. 

Sisko ei siis ole älyllisesti vajaa vaan törkeä siipeilijä ja niin lyhytkatseinen, että tarttis siihen erikoiskakkulat. 

Muutti aikuisena takaisin vanhempien kotiin kuukaudeksi ja asuikin siellä kolme vuotta o.O Kyseli voiko isä laittaa sille ruokaa, koska hän ei osaa. 

Hävettää olla sukua sille. 

Ollaan kyllä ihan yö ja päivä. Mä tyrkytän rahaa kavereillekin, jos pyydät heiltä palveluksia, koska arvostan heidän aikaansa ja panostaan. 

Parikymppisenä olin frendin kanssa samassa vaateputiikissa töissä ja tuurailimme toisiamme, kun kesällä oli aikaa ja jos toisella sattui olemaan jotain kivempaa menoa kuin hikinen työ. :)

No, homma lakkasi sujumasta kun frendi hermostui siitä etten perunut erääseen tärkeään tilaisuuteen lähtöäni voidakseni tuurata häntä päivän varoitusajalla! 

Juteltiin asiasta ja hän vaan jankkasi että mehän tuurataan toisiamme. Niin, siis kun toisellakin on siinä kohtaa vapaata aikaa ja jaksaa tuurata. Koko frendiporukka oli ihmeissään, miten tyttö ei ymmärtänyt etten mä ollut hänen palvelijansa!