Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Sukulainen kyseli tosissaan että laitammeko joulukuusen pois heti kun joulupukki on käynyt ja voiko hän saada sen siten kotiinsa.

Syksyllä satoi räntää vaakasuorassa ja appi alko jutella, josko kesämökillä vois puhdistaa vesirännit kävyistä

ja männyn neulasista yms möhnästä...

Ystävä pyysi muuttoavuksi. Menimme mieheni ja poikani kanssa sinne. Hän oli sanonut, että yksi ystävänsä ja veljensä tulevat myös. Yllättäen ystävällä olikin menoa, eikä ehtinyt ollakaan kuin hetken. Veljellä taas oli selkä kipeänä, joten ei pystynyt kantamaan. Lisäksi puolet tavaroista oli pakkaamatta. Kiristi kyllä hermoja,  kun perheeni kanssa kannoimme tavaroita ystävän veljen opastaessa. Itse ei tehnyt mitään. Suurin osa oli jo pakettiautossa, niin sanoin, että nyt me lähdemme ja saatte loput itse hoidettua. Siitä seurasi kauhea rähjääminen ja saatiin haukut, kuinka itsekkäitä olemme. Pidin jonkin aikaa taukoa tästä ystävästä tämän takia. Ja päätin etten enää ikinä lupaudu muuttoavuksi. 

Kivasti on joulupäivät kuluneet kommentteja lukiessa, joukossa tosi härskejä vedätyksiä, mutta myös kertomuksia joiden todenperäisyys vaikuttaa arveluttavalta. Yksi asia ihmetyttää; onko todella näin paljon vähävaraisia, ja vieläpä joista osa katsoo oikeutuksekseen, että toisten tulee maksaa viulut? Ymmärrän että opiskelijat (ohimenevää)  ja yksinhuoltajat (valitettavasti) joutuvat venyttämään penniä. Mutta juttujen perustella vaikuttaa että joka toisella on matti kukkarossa. 

En ole itse mikään Kroisos Pennonen, ihan tavallinen keskiluokkainen, työssäkäyvä äiti, jolla menot on suhteutettuna tuloihin. Siksi ihmettelenkin miksi niin monissa kommenteissa vedotaan rahapulaan, mistä tämä vähävaraisuus johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen kyseli tosissaan että laitammeko joulukuusen pois heti kun joulupukki on käynyt ja voiko hän saada sen siten kotiinsa.

Meillä yksi sukulainen vaati että annamme hänelle meidän tekokuusemme kun purimme sitä loppiaisena. Perusteluna oli, että se oli jo käytetty, meidän olisi pitänyt ostaa uusi tekokuusi seuraavaksi jouluksi, hnelle kelpaisi käytettykin. Sama kuusi on nytkin tuossa olohuoneen nurkassa, jo 7 kertaa käytettynä.

Vierailija kirjoitti:

Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä siinä on niin vaikeaa tulla käymään majapaikkamme luona, kun kerran itse olemme kuitenki

Tämä! Asumme New Yorkissa, mukavaa kun vierailijoita käy. Mutta sitten Suomen vierailuilla oletetaan, että juoksemme kaikkien kotona, kun aikaa on rajoitetusta; meidän majapaikkaamme ei jostain syystä päästä tapaamiseen merkeissä tulemaan. 

Ystäväni ottaa aina yhteyttä kun tarvitsee palveluksen. Olin yhden päivän hänen tyttärensä konfirmaatiojuhlissa koko päivän auttamassa tarjoilussa ilman palkkaa, sovittiin että ystävä korvaa vaivan tarjoamalla syömiset joku päivä ravintolassa. Sain sitten baarissa makkaraperunat, mitkä syötiin tämän ystävän kanssa puoliksi kun hänellä oli huonosti rahaa. 

Toisen kerran autoin kääntämällä tekstin toisesta kielestä, oli kuulemma vain pari sivua tekstiä mutta oikeasti 7 sivua ja aikaa paloi useampi tunti. Pyysin että tarjoaa seuraavan kerran baarissa juotavat koko illan, yhden oluen osti valitellen ettei ole rahaa. Tiedän että käyttää reilusti rahaa itseensä, eli minulle luvatuista asioista on helpompi säästää. En aio enää suostua auttamaan missään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti ymmärrä näitä ulkomailla asuvia, joiden mielestä kaupungissa vierailijat ovat pahimman luokan riistäjiä. Toki, jos tilaa ei kotona ole, niin lienee luonnollista, että vieras majoittuu hotellissa tai jos tulijana on joku tutun tuttu. Mutta itse olen aina ajatellut, että illan viettäminen vähän vieraammankin tuttavan kanssa on ihan ok. Itsestä on ollut kivaa viettää ilta ja kuunnella hyviä vinkkejä ja ainakin itse saanut sen fiiliksen, että tutusta on ollut kivaa puhua suomea, varsinkin, jos henkilö on yksin ulkomailla expattina.

Vaikka meistä New Yorkissa asuvana perheenä on vain mukavaa kun tulee vieraita, niin miten vieraan ihmisen ottaminen omaan kotiin (on toki tapahtunut useamman kerran) ja yhteinen illan vietto olisi lähtökohtaisesti mukavampaa kun se tapahtuu ulkomailla, mitä eroa sillä on asuuko Helsingissä vaiko New Yorkissa? 

Meillä ei vieraita käy kuin pari kertaa vuodessa, ja ihan hyvin on mennyt, mutta jossain Euroopan kohteessa saattaa tilanne olla eri; lyhyistä välimatkoista johtuen saattaa olla useampia tulijoita. Ja on meilläkin joku kummin kaiman serkun naapuri kinunnut autokyytiä lentokentältä/kentälle, kun se on vaivattomampaa heille matkatavaroiden kanssa. Meille se tietäisi edestakaisin ainakin tunnin ( äärimmäisen harvinaista) - 3-4 tunnin keikkaa ruuhkautuneilla ajoteillä, joten emme ole lähteneet. Ja julkinen liikenne toimii paremmin kuin hyvin, vaikka toki läheiset ystävät ja sukulaiset noudetaan ja viedään lentokentälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti ymmärrä näitä ulkomailla asuvia, joiden mielestä kaupungissa vierailijat ovat pahimman luokan riistäjiä. Toki, jos tilaa ei kotona ole, niin lienee luonnollista, että vieras majoittuu hotellissa tai jos tulijana on joku tutun tuttu. Mutta itse olen aina ajatellut, että illan viettäminen vähän vieraammankin tuttavan kanssa on ihan ok. Itsestä on ollut kivaa viettää ilta ja kuunnella hyviä vinkkejä ja ainakin itse saanut sen fiiliksen, että tutusta on ollut kivaa puhua suomea, varsinkin, jos henkilö on yksin ulkomailla expattina.

 

Minä ymmärsin, että kyse on jostain tutun tutuista tai kaverin sukulaisista, eli ihmisistä, joita ei välttämättä tunne lainkaan. En minä ainakaan olisi halukas majoittamaan tuntemattomia missään tilanteessa. 

 

Vaikka meistä New Yorkissa asuvana perheenä on vain mukavaa kun tulee vieraita, niin miten vieraan ihmisen ottaminen omaan kotiin (on toki tapahtunut useamman kerran) ja yhteinen illan vietto olisi lähtökohtaisesti mukavampaa kun se tapahtuu ulkomailla, mitä eroa sillä on asuuko Helsingissä vaiko New Yorkissa? 

Meillä ei vieraita käy kuin pari kertaa vuodessa, ja ihan hyvin on mennyt, mutta jossain Euroopan kohteessa saattaa tilanne olla eri; lyhyistä välimatkoista johtuen saattaa olla useampia tulijoita. Ja on meilläkin joku kummin kaiman serkun naapuri kinunnut autokyytiä lentokentältä/kentälle, kun se on vaivattomampaa heille matkatavaroiden kanssa. Meille se tietäisi edestakaisin ainakin tunnin ( äärimmäisen harvinaista) - 3-4 tunnin keikkaa ruuhkautuneilla ajoteillä, joten emme ole lähteneet. Ja julkinen liikenne toimii paremmin kuin hyvin, vaikka toki läheiset ystävät ja sukulaiset noudetaan ja viedään lentokentälle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kirjaimellisesti hävyttömän mauton ja sairas. Leski anoppini meidän matot pestyään tokas että vastapalveluksesta minun pitäusi tätä pitää hyvänä. Luulin että hartia hieronta tai vastaava tarkoitti. Asian oikean laidan selvittyä en tiennyt itkeä vai nauraa. Emme ole puhuneet asiasta niin anopin saati vaimoni kanssa. Olen syvästi järkyttynyt miten kukaan voi edes tuollaista ehdottaa. 

Voisko hänellä olla jo dementiaa? Eikö johonkin dementian muotoon kuulu se, että seksuaaliset estot häviää? 

Jos ei ole dementiaa, niin on kyllä erittäin törkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten ikisinkku kaverini vitsaili kännissä, että mun mies lahjoittaa sperman, kun hän tekee lapsen yksin. Vitsinä.

Nyt "vaatii" lahjoitusta, koska haluavat lapsen naisystävänsä kanssa. Olin kuulemma luvannut. Eivät halua tuntematonta lahjoittajaa.

No just. Miten sinä edes voisit sellaista luvata miehesi puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten ikisinkku kaverini vitsaili kännissä, että mun mies lahjoittaa sperman, kun hän tekee lapsen yksin. Vitsinä.

Nyt "vaatii" lahjoitusta, koska haluavat lapsen naisystävänsä kanssa. Olin kuulemma luvannut. Eivät halua tuntematonta lahjoittajaa.

No just. Miten sinä edes voisit sellaista luvata miehesi puolesta?

Ei kannata pökkiä lepakkoa. Voi tulla rabies.

Vierailija kirjoitti:

Lainailijat ärsyttää. Lainaa kallista soitinta. Lainaa videokameraa, kun sinulla on niin hyvä. Lainaatko autoasi. Lainaa sitä ja lainaa tätä.

No en perkele lainaa. Minulla tosiaan on paljon kalliitakin laitteita, mutta ne tuskin lainassa paranevat, ja vaikkei vahinkoa sattuisikaan, niin jonkinlainen huoli syntyy joka tapauksessa.

Hommatkaa itse ne vehkeet, mitä tarvitsette, älkääkä lainailko muilta. Vuokratkaa vaikka liikkeestä, jos ette halua ostaa.

Niin, mutta kun se maksaa. Lainaamalla saa ilmaiseksi ja omaksikin, kun ei palauta. *Eikö me sovittu, että saan tän omaksi?*

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni ottaa aina yhteyttä kun tarvitsee palveluksen. Olin yhden päivän hänen tyttärensä konfirmaatiojuhlissa koko päivän auttamassa tarjoilussa ilman palkkaa, sovittiin että ystävä korvaa vaivan tarjoamalla syömiset joku päivä ravintolassa. Sain sitten baarissa makkaraperunat, mitkä syötiin tämän ystävän kanssa puoliksi kun hänellä oli huonosti rahaa. 

Toisen kerran autoin kääntämällä tekstin toisesta kielestä, oli kuulemma vain pari sivua tekstiä mutta oikeasti 7 sivua ja aikaa paloi useampi tunti. Pyysin että tarjoaa seuraavan kerran baarissa juotavat koko illan, yhden oluen osti valitellen ettei ole rahaa. Tiedän että käyttää reilusti rahaa itseensä, eli minulle luvatuista asioista on helpompi säästää. En aio enää suostua auttamaan missään. 

Elämällä oppii. Mä olen antanut vedättää itseäni niin monta kertaa, että todella alkaa jo tunnistaa tyhjän lupaajat.

Kun itse tarvitsin käännösapua (suomesta vieraaseen kieleen - tekstin olin tietenkin itse jo kirjoittanut, mutta halusin, että on kieliasu on viimeistelty sekä termit asianmukaiset, koska olin menossa yleisön eteen), turvauduin tämän kielen opiskelijaan, jonka tiesin osaavaksi ja luotettavaksi. Lupasin maksaa hänelle asiallisen palkkion ja maksun hetkellä hän yritti jo vastustella, kun tyrkkäsin kouraan rahaa virallisten taksojen mukaisesti.

- Opiskelijalle kiva yllätys, kun sai oikeaa rahaa tehdystä työstä, eikä epämääräisiä lupauksia vastapalveluksista. Samalla hänellekin oppia tulevaan, että osaisi hinnoitella osaamisensa, eikä tipu hyväksikäyttäjien ansoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen kyseli tosissaan että laitammeko joulukuusen pois heti kun joulupukki on käynyt ja voiko hän saada sen siten kotiinsa.

Meillä yksi sukulainen vaati että annamme hänelle meidän tekokuusemme kun purimme sitä loppiaisena. Perusteluna oli, että se oli jo käytetty, meidän olisi pitänyt ostaa uusi tekokuusi seuraavaksi jouluksi, hnelle kelpaisi käytettykin. Sama kuusi on nytkin tuossa olohuoneen nurkassa, jo 7 kertaa käytettynä.

Menimme naimisiin 1993 joulun alla ja ostimme heti ekaksi jouluksi muovikuusen = 31 vuotta sitten. Se on vieläkin käytössä ja ihan tuuhea. En edes rahaa vastaan antaisi sitä pois.

Nuorempina kävimme toisinaan ulkona erään kaveripariskunnan kanssa. Heillä oli tapana ostella useita kalliita drinkkejä joka reissulla ja lisäksi tuhlata muutenkin rahaa turhuuksiin. Itse lähdimme puolison kanssa juhlimaan yleensä niin, että joimme lähinnä pari drinkkiä koko illan aikana- muuten joimme kahvia tai vettä, joskus limsaa.

Kaveripariskunnan miehellä oli tapana ostella tarjottimellinen juotavia kerralla ja sanoimmekin usein, että meille ei tarvitse ostaa emmekä halua juoda enää. Sanoimme jo lähtiessä yleensä, että me emme sitten aio juoda kuin yhden tai kaksi korkeintaan ja olemme siihen varautuneet. Kaverit kuitenkin tunkivat juomiaan naaman eteen ja kun tämä toistui riittävän monta kertaa kielloista huolimatta- hän oli puhunut yhteiselle tutulle, että me hyväksikäytämme heidän hyväntahtoisuuttaan emmekä ikinä tarjoa takaisin.

A) lähdimme heidän aloitteesta

B) sanoimme useaan kertaan että emme juo

C)jätimme ostamansa juomat juomatta jotta viesti menisi perille...

Ärsyttävää!

Ja lisäyksenä- olemme lainanneet tälle pariskunnalle useita tavaroita saamatta takaisin. Olemme myös olleet rakentamassa heidän taloaan yms yms. Heiltä ei kyllä apua tullut ikinä takaisin.

Tuttavani pyysi lainaksi autoani. Hän oli tehnyt treffit uuden miestuttavansa kanssa 60 km päässä olevaan hotelliin ja olisi jäänyt sinne yöksi. Hänellä oli ajokortti muttei autoa ja ajokokemusta joskus vuosia sitten. Suuttui kun en lainannut autoa ja joutui perumaan treffit. Mikähän kuvio lie, oli sen verran hämärä selostus.

Vierailija kirjoitti:

Anopilta tuli usein puhelu suuresta ongelmasta, aina vapaapäivän aamuna erittäin aikaisin, mehu oli loppu, liesituulettimen lamppu oli palanut tms.

Heti piti lähteä, osasi tehdä meille niin huonon omatunnon eritäin hankalalilla vaikeuksillaan. Näihin pelastusoperaatioihin ei tietenkään kuka tahansa kelvannut,eikä pari tuntia myöhemmin, vaikka töiden vuoksi olisi juuri äsken vasta ehtinyt nukkumaan.

Ymmärrän kyllä että hän oli silloin jo iäkäs, hän ei ymmärtänyt että toisilla voi olla jtkn muutakin elämässään, ei vain hänen toiveiden täyttö ja hyväntuulisena pitäminen.

Hän ei juuri koskaan( kymmeniä vuosia aiemmin,erittäin hyväkuntoisena ollessaan)

ehtinyt auttamaan, todella hätätilanteessa joskus jouduin pyytämään.( esim.40 asteen kuumeesa ollessani, 5 vuotias ja vastasyntynyt, hänen lapsenlapsiaan, lasten isä oli kaukana töissä)

laita sen paskan numero estolle

Vierailija kirjoitti:

Anopilta tuli usein puhelu suuresta ongelmasta, aina vapaapäivän aamuna erittäin aikaisin, mehu oli loppu, liesituulettimen lamppu oli palanut tms.

Heti piti lähteä, osasi tehdä meille niin huonon omatunnon eritäin hankalalilla vaikeuksillaan. Näihin pelastusoperaatioihin ei tietenkään kuka tahansa kelvannut,eikä pari tuntia myöhemmin, vaikka töiden vuoksi olisi juuri äsken vasta ehtinyt nukkumaan.

Ymmärrän kyllä että hän oli silloin jo iäkäs, hän ei ymmärtänyt että toisilla voi olla jtkn muutakin elämässään, ei vain hänen toiveiden täyttö ja hyväntuulisena pitäminen.

Hän ei juuri koskaan( kymmeniä vuosia aiemmin,erittäin hyväkuntoisena ollessaan)

ehtinyt auttamaan, todella hätätilanteessa joskus jouduin pyytämään.( esim.40 asteen kuumeesa ollessani, 5 vuotias ja vastasyntynyt, hänen lapsenlapsiaan, lasten isä oli kaukana töissä)

laita sen paskan numero estolle, tahalllista kiusantekoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä siinä on niin vaikeaa tulla käymään majapaikka

Reality check: olkaa onnellisia että teillä on ilmeisen suuri joukko läheisiä, jotka haluavat tavata teitä. Itse olen asunut kohta 10v suomesta pois, ja vieraita on käynyt _kahdesti_, nekin pitkällisen pyytelyn jälkeen. Asun suuressa Euroopan turistikohteessa johon on runsaasti suoria lentoja suomesta. 

Minua ei ole kertaakaan kutsuttu Suomeen kylään eikä minulla ole siellä ketään jonka luona voisin kyläillä. Ymmärrän että ajelu väsyttää, mutta oikeasti, olisitteko mieluummin mun asemassa ilman yhtäkään ihmistä joka haluaa tavata??