Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Vierailija kirjoitti:
Veljeni lainailee meiltä jatkuvasti sitä sun tätä pientä. Lautapelejä, kirjoja, leffoja ja niin edelleen. Eikä siinä mitään. Eihän siinäkään olisi mitään järkeä, että kaikki hankkisivat omaksi tuollaisia harvoin tarvittavia tavaroita.
Ongelma on se, ettei hän palauta tavaroita. Jokaista juttua pitää pyytää takaisin vähintään kolme kertaa, koska spontaanisti hän ei palauta niitä ollenkaan. Yhden tavarani rikkoi ja jouduin muistuttamaan toista kymmentä kertaa, että hänen pitäisi korvata se. Lopulta luovutin ja ostin itse uuden, kun mistään kovin arvokkaasta tavarasta ei ollut kyse.
Kos et osaa sanoa ei niin pistä pystyyn kirjastoseuranta. Aina kun lainaat jotain niin whatsappiin kuva esineestä ja päivämäärä. Tiedät mitä lainasi ja milloin.
Sitten kun haluat takaisin alat muistutella lähettämällä sitä kuvaa päivittäin. Jos ei palauta niin laita muistutusmaksu. Tai korvausmaksu. Ei välttämättä auta mutta ehkä ärsyttää veljen huomaamaan mitä tekee.
Helpointa on olla lainaamatta mitään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä näitä ulkomailla asuvia, joiden mielestä kaupungissa vierailijat ovat pahimman luokan riistäjiä. Toki, jos tilaa ei kotona ole, niin lienee luonnollista, että vieras majoittuu hotellissa tai jos tulijana on joku tutun tuttu. Mutta itse olen aina ajatellut, että illan viettäminen vähän vieraammankin tuttavan kanssa on ihan ok. Itsestä on ollut kivaa viettää ilta ja kuunnella hyviä vinkkejä ja ainakin itse saanut sen fiiliksen, että tutusta on ollut kivaa puhua suomea, varsinkin, jos henkilö on yksin ulkomailla expattina.
Tavallaan ymmärrän kumpaakin näkökantaa. Itse haaveilin ennen ulkomaille muutosta ja ajattelin, että olisi tosi kiva, jos sitten kävisi porukkaa siellä kylässä. En kuitenkaan olisi halunnut majoittaa kotiini oudompia ihmisiä enkä edes kaikkia läheisiä, enkä varsinkaan pitkäksi aikaa. Mutta jos olisivat ottaneet hotellihuoneen ja maksaneet omat syömisensä ainakin pääosin, niin mielelläni olisin esitellyt paikkoja ja viettänyt illan tai pari heidän kanssaan, olivatpa sitten enemmän tai vähemmän tuttuja. Olen kyllä samaa tehnyt ihan täällä Suomessakin, joskus jopa majoittanut. Jos menisin ulkomaille paikkaan, jossa minulla on joku tuttu, niin hankkisin kyllä itse majoituksen, mutta kysyisin, onko paikkakunnalla ja ehtiikö näkemään. Jättäisin sitten varmaan sen tutun mietittäväksi, ehdottaako hän jotain. Muussa tapauksessa kysyisin vaikka käymään kahvilla ja jos vaikuttaisi nihkeältä, niin sitten saisi jäädä siihen. Jatkossa tietysti vieraanvaraisuus vastavuoroisesti kohtelun mukaan. Mutta tiedän, että jos asuisin ulkomailla, niin tietyt tyypit yrittäisivät sitä käyttää hyväkseen. Pahin onneksi ei edes halua matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä näitä ulkomailla asuvia, joiden mielestä kaupungissa vierailijat ovat pahimman luokan riistäjiä. Toki, jos tilaa ei kotona ole, niin lienee luonnollista, että vieras majoittuu hotellissa tai jos tulijana on joku tutun tuttu. Mutta itse olen aina ajatellut, että illan viettäminen vähän vieraammankin tuttavan kanssa on ihan ok. Itsestä on ollut kivaa viettää ilta ja kuunnella hyviä vinkkejä ja ainakin itse saanut sen fiiliksen, että tutusta on ollut kivaa puhua suomea, varsinkin, jos henkilö on yksin ulkomailla expattina.
Tavallaan ymmärrän kumpaakin näkökantaa. Itse haaveilin ennen ulkomaille muutosta ja ajattelin, että olisi tosi kiva, jos sitten kävisi porukkaa siellä kylässä. En kuitenkaan olisi halunnut majoittaa kotiini oudompia ihmisiä enkä edes kaikkia läheisiä, enkä varsinkaan pitkäksi aikaa. Mutta jos olisivat ottaneet hotellihuoneen ja maksaneet
Mä en taas ikinä änkisi minkään tutuntuttujen luokse varsinkaan ulkomailla. Kyllä siellä kohteessa on paljon nähtävää ja koettavaa ilmankin että väkipakolla yrittäisi vaihtaa kuulumisia jonkun ala-astetutun kanssa. En todella. En ikinä.
^Hyviä uutisia sulle: Kukaan ei pakota.
Eikähän tuossa lainaamassasi mistään änkeämisestä ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä sii
Reality check: olkaa onnellisia että teillä on ilmeisen suuri joukko läheisiä, jotka haluavat tavata teitä. Itse olen asunut kohta 10v suomesta pois, ja vieraita on käynyt _kahdesti_, nekin pitkällisen pyytelyn jälkeen. Asun suuressa Euroopan turistikohteessa johon on runsaasti suoria lentoja suomesta.
Minua ei ole kertaakaan kutsuttu Suomeen kylään eikä minulla ole siellä ketään jonka luona voisin kyläillä. Ymmärrän että ajelu väsyttää, mutta oikeasti, olisitteko mieluummin mun asemassa ilman yhtäkään ihmistä joka haluaa tavata??
Ei nämä kylään kutsut aina vaikuta täysin vilpittömältä, toisinaan tuntuu että kohteliaisuudesta pyydetään kun tiedetään, ettei PK-seudulta tule ajettua Jyväskylään iltakahville. Lisäksi esim. Espoosta Helsinkiin tapaamaan tulo vierailumme aikana on ollut liian vaivalloista kun on kaikkea menoa. Yhteydenpito Suomessa asuviin on n. 90 % minun ylläpitämääni. Ymmärrän toki, ettei ystävien/tuttavien/ sukulaisten elämä pysähdy koska satumme lomailemaan Suomessa, mutta odotustasoissa on kieltämättä eroja kun tullaan Atlantin toiselle puolelle visiitille.
Täällä USA:n suomalaisten parissa kiersi männä vuosina pilaviesti, jossa muka esitettiin samoja pyyntöjä Suomeen päässä mitä täällä asuvat ovat saaneet Suomesta saapuvilta vierailtaan tyyliin Tulisimme tuttavapariskunnan kanssa sinne teidän mökille kahdeksi viikoksi, minkä jälkeen olisi kiva käydä Helsingissä ja Tampereella katsomassa sitä ja tätä, minkä jälkeen toivoisimme.
Lopuksi todettava, että meillä ei näitä ns. Lokkeja ole kyläillyt, kaikki ovat omatoimisia ja kielitaitoisia ja jo ennakkoon kerron, että teemme täysipäiväistä työtä, mutta opaskirjoja ja karttoja löytyy. Ruokaa saa jos sitä joku tekee, eli palvelu on huonoa, mutta seura sitäkin parempaa. Ja mikäli vierailuajankohta ei meille käy, kerromme sen myös ihan suoraan kun matkasta tulee kysely.
Minulla oli vuosia sitten kaveri, joka oli hieroja. Nähtiin pari kertaa viikossa, käytiin kahvilla, baareissa ja kävelemässä. Kerran kun sovittiin seuraavaa kertaa, hän kysyi, että haluatko hieronnan, hänellä on maanantaina vapaata aikaa.
Menin hänen vastaanotolleen ja hän hieroi niskan ja hartiat ja juteltiin. Kun olin lähdössä, häm kysyi, enkö aio maksaa? Maksoin sitten nolona, vaikka minulla ei oikeastaan olisi ollut edes varaa.
Vieläkään en tiedä, kumpi meistä oli se paskiainen, minä joka oletin hänen hierovan ilmaiseksi vai hän, joka myi minulle palvelun jota en oikeastaan olisi edes halunnut.
Koulussa tarjottiin lapsille joulupuuro viimeisenä koulupäivänä. Yksi huoltaja kysyi, voiko koko perhe, mummi mukaan lukien, tulla syömään. Ei, kyseessä ei ole koko perheelle tarjottu ateria.
Taloyhtiössämme oli aikoinaan tapana pitää talkoot keväisin. Se loppui, kun osa porukasta alkoi käydä vain kaljalla, limsalla ja makkaralla. Yksi tyyppi tosin talkoili itselleen halkoja. Talossa asui jonkin aikaa yksi vähittäistavarakauppias ja hän lupasi TARJOTA makkarat ja juotavat. Ajattelimme *härskisti*, että siinäpä reilu tyyppi ja talkoiden jälkeen taloyhtiön kirjeessä vuolaasti kiiteltiin tätä kauppiasta.
Laskun aika tuli jonkin ajan päästä. Kauppias laittoi taloyhtiölle laskun. Ei siinä mitään, vaikka odottelimmekin saavamme talkootarjoilut hänen kauttaan ilmaiseksi. Laskussa oli kuitenkin juomat koreineen (tästä on jo aikaa) ja pullopantteineen, vaikka ne hän sai takaisin ja makkarakin normihintoineen, vaikka ne olivat tuolloin tarjouksessa. Pääsimme sopimukseen, maksoimme juomien sisällön , mutta makkaroiden tarjoushintaan emme voineet enää todistaa. Hänen *vieraanvaraisuuttaan* ei jatkossa käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vuosia sitten kaveri, joka oli hieroja. Nähtiin pari kertaa viikossa, käytiin kahvilla, baareissa ja kävelemässä. Kerran kun sovittiin seuraavaa kertaa, hän kysyi, että haluatko hieronnan, hänellä on maanantaina vapaata aikaa.
Menin hänen vastaanotolleen ja hän hieroi niskan ja hartiat ja juteltiin. Kun olin lähdössä, häm kysyi, enkö aio maksaa? Maksoin sitten nolona, vaikka minulla ei oikeastaan olisi ollut edes varaa.
Vieläkään en tiedä, kumpi meistä oli se paskiainen, minä joka oletin hänen hierovan ilmaiseksi vai hän, joka myi minulle palvelun jota en oikeastaan olisi edes halunnut.
Tässä on varmaan käynyt niin, että kaverisi on ajatellut vinkata sinulle, että nyt on vapaa aika ja voit halutessasi sen häneltä ostaa. Ei tarvitse odotella viikon tai pari hierontaa. Hän ei ehkä ymmärtänyt - koska on itse hieroja ja näkee joka päivä hieronnoissa käyviä ihmisiä - että eivät kaikki käy hieronnassa ja hänen mielestään oli ystävänpalvelus vinkata vapautuneesta ajasta, jonka voi käyttää hyväksi.
Sinä puolestaan et ajatellut, että hän pelkästään vinkkaa vapaasta ajasta, ei ilmaisesta palvelusta. Tämä on luultavasti ollut klassinen kommunikaatio-ongelma, jossa on puhuttu samasta asiasta siten, että kumpikin on ymmärtänyt asian eri tavalla ja ei ole täsmällisesti sovittu siitä, mitä toinen tarjoaa ja odottaa vastineeksi.
Toki on mahdollista, että tämä kaverisi halusi hyväksikäyttää ystävyyttänne siten, että vaihtaa sen yhden kerran huijaamalla myytyyn hierontaan, mutta tämä olisi kyllä aika tyhmää toimintaa ja halvalla myisi ystävyyden. Tämänkaltaisen toiminnan kyllä yleensä haistaa henkilön muista toimista ja puheista, joten jos näin pääsee käymään, on se yleensä vahvistus jo olemassaoleville epäilyksille henkilön luonteesta.
Siksi luulen, että kyseessä oli luultavasti viaton kommunikaatio-ongelma. Näitäkin sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä satoi räntää vaakasuorassa ja appi alko jutella, josko kesämökillä vois puhdistaa vesirännit kävyistä
ja männyn neulasista yms möhnästä...
No ette sitten ajoissa puhdistaneet rännejä? Meillä puhdistetaan mökin rännit aina jo kesälomien päättyessä ja toisen kerran keväällä talven jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vuosia sitten kaveri, joka oli hieroja. Nähtiin pari kertaa viikossa, käytiin kahvilla, baareissa ja kävelemässä. Kerran kun sovittiin seuraavaa kertaa, hän kysyi, että haluatko hieronnan, hänellä on maanantaina vapaata aikaa.
Menin hänen vastaanotolleen ja hän hieroi niskan ja hartiat ja juteltiin. Kun olin lähdössä, häm kysyi, enkö aio maksaa? Maksoin sitten nolona, vaikka minulla ei oikeastaan olisi ollut edes varaa.
Vieläkään en tiedä, kumpi meistä oli se paskiainen, minä joka oletin hänen hierovan ilmaiseksi vai hän, joka myi minulle palvelun jota en oikeastaan olisi edes halunnut.
Kyllä itse lähtökohtaisesti oletan maksavani, jos menisin kaverin vastaanotolle, oli se sitten lääkäri, hieroja, fyssari, terapeutti, kampaaja tms.
Eri asia sitten, jos kaveri antaisi vaikka lahjaksi tekemänsä hieronnan, josta sitten pyytäisikin maksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vuosia sitten kaveri, joka oli hieroja. Nähtiin pari kertaa viikossa, käytiin kahvilla, baareissa ja kävelemässä. Kerran kun sovittiin seuraavaa kertaa, hän kysyi, että haluatko hieronnan, hänellä on maanantaina vapaata aikaa.
Menin hänen vastaanotolleen ja hän hieroi niskan ja hartiat ja juteltiin. Kun olin lähdössä, häm kysyi, enkö aio maksaa? Maksoin sitten nolona, vaikka minulla ei oikeastaan olisi ollut edes varaa.
Vieläkään en tiedä, kumpi meistä oli se paskiainen, minä joka oletin hänen hierovan ilmaiseksi vai hän, joka myi minulle palvelun jota en oikeastaan olisi edes halunnut.
Kyllä itse lähtökohtaisesti oletan maksavani, jos menisin kaverin vastaanotolle, oli se sitten lääkäri, hieroja, fyssari, terapeutti, kampaaja tms.
Eri asia sitten, jos kaveri antaisi vaikka lahjaksi tekemänsä hieronnan,
Mielestäni jos tarjoaa hieronta-aikaa, niin olisi syytä sanoa paljonko se maksaa ja kaveri alennuksella. Tämä vauva.fi palsta on kyllä silmiä avaava. Kun tuttu on tarjonnut tekevänsä tarvitsemani työn, niin heti kysyn minkä verran maksaa ja saako kuitin kotitalousvähennykseen. Molemmille reilu peli jo etukäteen.
Pyörin yhdessä kirkon porukassa nuorena. Kerran sitten järjestin pienet bileet näille kavereilleni ja mukaan tunki väkisin poika, jota en edes tuntenut ja kävi harvoin. Olin varannut kutsutuille pienet pitsat 1/kutsuttu, ja ennenkuin sain ne edes tarjolle, melkein puolet oli syöty. Kutsumaton jätkä oli ne käynyt syömässä salaa. Suutuin eikä mäntti osannut edes lähteä vaikka muutkin sanoivat käyttäytyneen törpösti. Hätäpäissään tein voileipiä korvikkeeksi ja niitäkin tuli kyselemään. Lopulta joku toinen jäbä halusi lähteä, mäntti mukana.
Missä opiskelet? Pahoittelen omaa närkästymistäni, mutta tuntuu erittäin hölmöltä, jos joku alkaa näillä sivustoilla epäilemään ammattiani ja koulutustani, sillä minulla ei ole mitään syytä asiaa keksiä. Enkä edes kykenisi, sillä tiedot, mitä kirjoitan, on vain alaan perehtyneiden tiedossa.
Fatalji, se, joka muka feikkaa
Vanha teksti, mutta kommentoin silti. Olen huomannut, että tällä keskustelupalstalla jos paljastaa ammattinsa, joka on vaatinut yliopiston tms käymisen saa samantien alapeukutusta sun muuta kuraa niskaansa. En tiedä mistä tämä johtuu. Itse siis olen luokanopettaja, ja jos kirjoittelen jotain mistä tämä fakta paljastuu saan samantien kilokaupalla paskaa niskaan. Et ole käynyt koulua, oletko joku läski yksinhuoltaja ope, joka aiheuttaa oppilaille sairauksia kun ei osaa kasvattaa yms.. tätä samantasoista sontaa, joka tuutista. Sitten jos kommentoin enkä paljasta, että olen aiheeseen liittyen ihan koulunkin käynyt niin sitten kyllä kelpaa. Onko tämä jotain perisuomalaista kateutta? Jokainenhan Suomessa voi haluamansa opinnot suorittaa jos pääsee kouluun sisään... En vain ymmärrä. Anteeksi avautumisesta.
Vanhemmat on töissä ohjaajina tälläisessä tukityöllistämispaikassa vai miksikä sitä nyt halutaankin sanoa. Olin silloin 17v ja pieni paikkakunta niin työthän tavallaan seurasi kotiin. meillä kävi aina eräs n. 20 - 25 v mies sieltä työpaikalta kotona käymässä ja viipyi aina niin pitkään että sai kahvia ja sen kanssa leipää tai pullaa ja ehkä molempiakin. Saattoi hyvinkin viipyä sen 2 - 3 h. Itselle kävi heti selväksi että se mies vaan tulee juomaan ja syömään toisten piikkiin, niin nuorena keksin että jos satun näkemään ikkunasta että mies kävelee meillepäin niin kävin laittamaan samantien kahvit tippumaan niin sai sen ärsyttävän miehen nopeammin pois talosta. Tätä kesti muutaman kuukauden kunnes mies muutti paikkakunnalta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyllä satoi räntää vaakasuorassa ja appi alko jutella, josko kesämökillä vois puhdistaa vesirännit kävyistä
ja männyn neulasista yms möhnästä...
No ette sitten ajoissa puhdistaneet rännejä? Meillä puhdistetaan mökin rännit aina jo kesälomien päättyessä ja toisen kerran keväällä talven jälkeen.
Sitä ryönää ränneihin tulee ylivoimaisesti eniten syksyllä kun puut tiputtavat lehtensä
Eräs tuttu pyytää kuskaamaan itseään vaikka hänellä on oma auto. Miks hän ei ehdota että hakisi yhteiseen tapaamiseen meidät muut. Hän taitaa tosin olla ihminen joka tykkää että häntä palvellaan, saat... nan moukka. Antakaa mun kaikki kestää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vuosia sitten kaveri, joka oli hieroja. Nähtiin pari kertaa viikossa, käytiin kahvilla, baareissa ja kävelemässä. Kerran kun sovittiin seuraavaa kertaa, hän kysyi, että haluatko hieronnan, hänellä on maanantaina vapaata aikaa.
Menin hänen vastaanotolleen ja hän hieroi niskan ja hartiat ja juteltiin. Kun olin lähdössä, häm kysyi, enkö aio maksaa? Maksoin sitten nolona, vaikka minulla ei oikeastaan olisi ollut edes varaa.
Vieläkään en tiedä, kumpi meistä oli se paskiainen, minä joka oletin hänen hierovan ilmaiseksi vai hän, joka myi minulle palvelun jota en oikeastaan olisi edes halunnut.
Jos sinä olet käyttänyt aiemminkin hänen hierontapalveluitaan, niin sitten ymmärrä tuon vapaan ajan vinkkaamisen. Silloin tosin olisi selvää, että se myös maksaa.
Minusta kaverille ei kuitenkaan ruveta myymään mitään ilman, että kaveri on ottanut sen ensin puheeksi. Tulee vähän fiilis, että joku on peruuttanut hieronta-ajan ja hierojakaveri haluaa korvauttaa sen sinulla.
Olen itse yrittäjä ja myyn jatkuvia palveluista sopimukseen perustuen. En tee sopimuksia ystävieni kanssa. Raha ja ystävyys ei koskaan sovi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttu pyytää kuskaamaan itseään vaikka hänellä on oma auto. Miks hän ei ehdota että hakisi yhteiseen tapaamiseen meidät muut. Hän taitaa tosin olla ihminen joka tykkää että häntä palvellaan, saat... nan moukka. Antakaa mun kaikki kestää.
...ja miksi suostut tähän?
Veljeni lainailee meiltä jatkuvasti sitä sun tätä pientä. Lautapelejä, kirjoja, leffoja ja niin edelleen. Eikä siinä mitään. Eihän siinäkään olisi mitään järkeä, että kaikki hankkisivat omaksi tuollaisia harvoin tarvittavia tavaroita.
Ongelma on se, ettei hän palauta tavaroita. Jokaista juttua pitää pyytää takaisin vähintään kolme kertaa, koska spontaanisti hän ei palauta niitä ollenkaan. Yhden tavarani rikkoi ja jouduin muistuttamaan toista kymmentä kertaa, että hänen pitäisi korvata se. Lopulta luovutin ja ostin itse uuden, kun mistään kovin arvokkaasta tavarasta ei ollut kyse.