Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on kiltin ihmisen omaa hölmöyttä kun ei ole vaatinut isompaa osuutta työtään vastaan, mutta miehellä sisarusten ja ja vanhempien kanssa maatila, metsää ja peltoja ym. joissa teki yksin 10 vuotta kaikki työt ja hoiti vanhat vanhemmat ja omilla rahoillaan kunnosti paikkoja jne. Sisarukset juuri ja juuri vaivautuivat käymään kerran vuodessa vanhemmilla pari tuntia kylässä syömässä.

Vanhemmat kuoli ja vanhemmat ei olleet mitenkään huomioineet miehen työpanosta ja sisarusten osallistumattomuutta testamentissa vaan kaikki meni tasan, joten saadakseen tilukset sitten itselleen jottei niitä myydä, joutui maksamaan itsensä kipeäksi sisaruksille heidän osuuksistaan isolla lainarahalla. Olisi luullut muiden vähän ajattelevan ja huomioivan miehen panosta.

Toisen omaisuutta ei pidä kartuttaa työllä tai rahalla, ellei siitä ole sovittu aukottomasti hyvitys paperilla. Tai sitten ottaa sen alunperinkin hyväntekeväisyytenä, jota kannattaa harkita todella tarkasti.

Ennemmin näet yksisarvisen pihassasi joku kaunis aamu, kuin ihmisessä oikeudenmukaisuutta ja suoraselkäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on kiltin ihmisen omaa hölmöyttä kun ei ole vaatinut isompaa osuutta työtään vastaan, mutta miehellä sisarusten ja ja vanhempien kanssa maatila, metsää ja peltoja ym. joissa teki yksin 10 vuotta kaikki työt ja hoiti vanhat vanhemmat ja omilla rahoillaan kunnosti paikkoja jne. Sisarukset juuri ja juuri vaivautuivat käymään kerran vuodessa vanhemmilla pari tuntia kylässä syömässä.

Vanhemmat kuoli ja vanhemmat ei olleet mitenkään huomioineet miehen työpanosta ja sisarusten osallistumattomuutta testamentissa vaan kaikki meni tasan, joten saadakseen tilukset sitten itselleen jottei niitä myydä, joutui maksamaan itsensä kipeäksi sisaruksille heidän osuuksistaan isolla lainarahalla. Olisi luullut muiden vähän ajattelevan ja huomioivan miehen panosta.

Oliko sillä yhdellä veljellä tallessa laskut ja kuitit, joita oli tullut kiinteistön, metsän ja peltojen hoidosta. Jos niin on, voi hän esittää ne kuolinpesälle kuuluviksi, ja saa näin sijoittamansa rahat takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on kiltin ihmisen omaa hölmöyttä kun ei ole vaatinut isompaa osuutta työtään vastaan, mutta miehellä sisarusten ja ja vanhempien kanssa maatila, metsää ja peltoja ym. joissa teki yksin 10 vuotta kaikki työt ja hoiti vanhat vanhemmat ja omilla rahoillaan kunnosti paikkoja jne. Sisarukset juuri ja juuri vaivautuivat käymään kerran vuodessa vanhemmilla pari tuntia kylässä syömässä.

Vanhemmat kuoli ja vanhemmat ei olleet mitenkään huomioineet miehen työpanosta ja sisarusten osallistumattomuutta testamentissa vaan kaikki meni tasan, joten saadakseen tilukset sitten itselleen jottei niitä myydä, joutui maksamaan itsensä kipeäksi sisaruksille heidän osuuksistaan isolla lainarahalla. Olisi luullut muiden vähän ajattelevan ja huomioivan miehen panosta.

Oliko sillä yhdellä veljellä tallessa laskut ja kuitit, joita oli tullut kiinteistön, metsän ja peltojen hoidosta. Jos niin on, voi hän esittää ne kuolinpesälle kuuluviksi, ja saa näin sijoittamansa rahat takaisin.

Kenenkään omaisuutta ei tosiaan pidä kartuttaa siinä luulossa, että jotain saa takaisin joskus, ei vaikka olisi saajan puoliso tai ainoa perillinen, vaan jos maksaa ja/tai tekee siihen pitää tulla myös omistus.

"Takaaja ottaa maksaakseen": jos velallinen ei pystynyt, saati viitsinyt, velkaansa maksaa alkuperäiselle velkojalle, kuinka sitten takaajalle?

Yritysten, kuten maatilojen, kohdalla on samalla tavalla suuri ero tekeekö tai maksaako omassaan vai jonkun muun, kuten vanhempiensa, yrityksessä. Ajoissa ja hyvin suunnitellussa sukupolvenvaihdossa laki sallii omistajan perillisen suosimista antamalla omaisuuden siirtyä jatkajalle alle markkinahinnan, maatilojen kohdalla jopa vain vähän yli puolella arvolla, ilman lahjaveroa, joka tulisi muunlaisesta alihintaisesta kaupasta. Toki kyseinen perillinen on usein tehnyt jo ennen paljon työtä yrityksessä, kenties hyvin vaatimattomalla korvauksella. Ei ole aina helppoa tietää miten toimia, jotta yritystoiminta (työpaikkoineen) voisi jatkua kannattavana ilman ostajan hurjaa velkaantumista, myyjätaho saada kohtuulisen hinnan ja myyjän muut perilliset kohdeltua oikeudenmukaisesti.

Mutta tosiaan, maksu/velka/työ pitää sitoa omistukseen, muu on lahjaa ja hyväntekeväisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sorry, mutta mitään ei pyydetä LAINAAN vaan LAINAKSI. 

Sana, jota hait muttet saanut mieleesi, on anteeksi. Älä korjaa toisten suomen kieltä samalla saastuttaen omaasi englannilla. Ellet sitten nimenomaan halua ironialla naurattaa muita.

Höh, tuo "lainaan" on vaan niin surkeaa suomea :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sorry, mutta mitään ei pyydetä LAINAAN vaan LAINAKSI. 

Sana, jota hait muttet saanut mieleesi, on anteeksi. Älä korjaa toisten suomen kieltä samalla saastuttaen omaasi englannilla. Ellet sitten nimenomaan halua ironialla naurattaa muita.

Höh, tuo "lainaan" on vaan niin surkeaa suomea :D 

"Sorry" on vielä huonompaa suomea.

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljellä pitää olla kaikki merkkituotteita ja kallista ja kehuskelee aina niillä ja niiden hinnoilla. Pyytää mieheltä kaikki lahjat (syntymäpäivä, joulu) jotain 400 € vahvistimia yms. kun ei itsellä riitä rahat kaikkeen ja kerta kerralta pyytää kalliimpaa. Viimeeksi mies jo sanoi kun alkoi taas hinnat nousta että jospa jätetään tämä lahjojen osto jo ja jokainen ostaa itselleen mitä tykkää.

Mun veljen tyttöystävä on suunnitellut heidän häitä monta vuotta.

Minulla on kunnia maksaa hänen hääpukunsa.

Ilmoitin mun vanha hääpuku on kaapissa. Hän saa sen.

Lapsuudenystäväni on kätevä käsistään ja tekee seppeleitä. Mainosti näitä sitten, että voi tehdä tilauksesta ja tilasin kerralla useamman.. Kysyin vielä, että onko hänen ilmoittamansa hinta varmasti ok, kun käsityöstä kyse. Kuulemma oli.

No kun seppeleen noutoaika tuli, menin niitä noutamaan ja hänen miehensä alkoi voivottelemaan isoon ääneen kun tekijällä oli kuulemma mennyt yömyöhään niitä tehdessä ja sormetkin ruvella.

Ilmeisesti tässä yritettiin saada lisää hintaa, en kuitenkaan alkanut sitä maksamaan koska mukana käteinen ja tasaraha. Ei ole tullut tilattua toiste.

Sama henkilö kyseli myös käytettyjä suksia, ilmoitin meillä olevan vähän käytetyt, mutta ei ihan nykyaikaiset tarjolla. Tuli niitä noutamaan ja tiuskaisi hakiessaan, että ei varmasti kyllä ole hyvät. Kiitosta ei herunut.

Naapurissa asustava ihminen on yrittänyt kyykyttää koiranhoidolla ja erilaisilla asioilla mitä voisin tehdä koska teen työtäni kotoa käsin. Autoin muutamia kertoja ja ilmoitin, etten tämän jälkeen enää ehdi työn vuoksi, naama venähti ja sen jälkeen alkoi kaapinovien paiskominen seinän toisella puolella. Samoin tämä henkilö alkoi mielestäni liiaksi avautumaan henkilökohtaisista asioistaan minulle, jolloin kerroin tämän riittävän minulle, että en halua näitä kuulla, ovenpaiskominen jatkui. Nykyään välttelen näitä molempia henkilöitä kuin ruttoa, huomattavan paljon helpompaa ja rauhallisempaa.

Meille tuli parveketupakointikielto. Tätä ennen alakerran röökimuija otti itselleen silti oikeuden tupakoida parvekkeellaan, vaikka tiesi, että siitä oli tullut jo terveydellisiä haittoja naapureilleen. Sanoi ettei välitä, hänellä on mielestään oikeus tupakoida kotonaan.  Tupakointikiellon jälkeen tämä eukko kehtasi tulla ovelleni (kävi myös muilla naapureillaan) ja yritti sovitella, että "jos sovittaisiin, että saisin tupakoida parittomina viikkoina parvekkellani, että jos sopisimme keskenämme, niin ei tarvitsi välittää tuosta kiellosta". Kehotin häntä hakeutumaan päihderiippuvuuksiin erikoistuneeseen hoitolaitokseen ja kysyin häneltä, että ihanko oikeasti hänelle on ok, että hän myrkyttää ihmisiä parittomina viikkoina ja lupaa olla myrkyttämättä parillisina, että saisinko minä sitten tehdä saman vaikka arsenikilla sinulle, sillä tupakassa on mysö sitä ainetta. Ei vastannut mitään. 

Pyynnöt usein alkavat kyselyllä onko sulla suunnitelmia x&x viikonlopulle? Onneksi olen jo oppinut keksimään ihan mitä vain äkkiä hatusta. Muutaman kerran tullut virhe tehtyä ja näinollen olen huomannut olevani koiranvahtina, lapsenvahtina, auton lainaaja tms. epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Pyynnöt usein alkavat kyselyllä onko sulla suunnitelmia x&x viikonlopulle? Onneksi olen jo oppinut keksimään ihan mitä vain äkkiä hatusta. Muutaman kerran tullut virhe tehtyä ja näinollen olen huomannut olevani koiranvahtina, lapsenvahtina, auton lainaaja tms. epämiellyttävää.

Mä oon itseasiassa oppinut tämän palstan avulla, että tuohon kysymykseen pitää aina vastata ensin, että "kuinka niin?" tai kuten minä kysyn lyhyemmin "kui?". Näin en ole joutunut lapsenvahdiksi tai muuttoavuksi, jos ei oikeasti huvita. Yleensä tuon jälkeen vielä sanon että palaan asiaan myöhemmin kun olen katsonut kalenteria :D Siten on luontevampaa kieltäytyä, kuin että keksimään saman tien jotain...

Onhan näitä.

-Nuorempana "kaveri" pummaili kokoajan rahaa. Jotain pieniä summia baariin, röökiin, millon mihinkin. Kuvittelin että ollaan jotain sydänystäviä ja ajattelin, että varmasti jos minä olisin rahaa vailla niin maksaisi minulle.

Jossain vaiheessa havahduin, että en ole mikään sosiaalitoimisto, miksei tyyppi mene töihin ja maksa itse omia menemisiään.

Otin puheeksi tämän ja sovittiin joku ihan naurettava summa (olisko ollut 70e, totuus lähempänä varmaan 700). En rahoja koskaan saanut, kun hänellä kuulemma on niin paljon velkoja, että minulle oleva velka ei ole etusijalla. Opinpahan etten rahaa enää lainaa, en valitettavasti missään tilanteessa.

- Sovitaan joku summa, esim maksan mökin vuokrasta tai bensoista summan x. Maksan sen ja se ei riitäkään eikä olekaan tarpeeksi. En suostu maksamaan lisää, niin tästä suututaan ja näytetään hapanta naamaa.

Ensin siis pyydettiin ja maksoin 200e, sitten pyydettiinkin 300e. Sanoin, että maksan mitä sovittiin ja turha ruveta enempää karhuamaan.

- Eksäni jätti minut, mutta ehdotti, että sovittaisiinko semmoinen seksisuhde, että nähtäis fiiliksen mukaan, eikä tartte etukäteen sopia. Jos mulla on muita niin käytän kumia, mutta hänen kanssa jos ei sitten käytettäisi :D aii että terkkuja vaan jos tunnistat itses

Olin kaverilla käymässä.

Olin lähdössä kotiin, niin vetäisi kaapista muovikassin ja alkoi tunkemaan sinne jääkaapistaan hedelmää ja vihannesta sun muuta.

Sanoi, että lähtee viikoksi reissuun ja antaa nää mulle kotiin, kun menee muuten roskiin.

Sanoin, että en ota.

Jankkasi että ota nyt, sanoin että en ota, ei ole tarvetta.

Sitten oli, että menee nyt mun takia hyvää ruokaa roskiin.

No eihän ne nyt mun ole, eikä varmaan olisi viikossa pilalle mennyt edes.

Ja tehköön niillä mitä tekee, ei ole mun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!

Toi on muuten hirveän vaikeaa, lahjat. Me järjestettiin aiemmin kesällä isommat juhlat, kun molemmat täytti pyöreitä. Kutsussa oli, että ei lahjoja. Kaikki niitä kuitenkin toi, mikä oli ihan arvattavaa. Ja sitten kun tietää etukäteen että monelle on kauhean vaikea keksiä lahjaa aikuisille ihmisille. Varsinkin kun osa kutsuttuja oli naapureita, eikä mitään lähisukua tai ystäviä jotka tuntee meidät niin hyvin että voi tuoda ihan vitsillä jotain typerää. Miten sitä laittaisi järkevästi kutsuun, että älkää tuoko lahjoja, mutta jos pakko on jotain tuoda niin tuokaa vaikka kesäkukka..

Ihmiset eivät yleensä halua tulla synttäreille tyhjin käsin

Minä ajattelen niin, että on turhaa kursailua kuvitella, että vieraat eivät toisi lahjoja.

Jos laittaa kutsuun että ei lahjoja , tuokaa mieluummin kesäkukkia, jää vieraalle kaiken muun lisäksi lahjan keksimisen vaiva ja harmitus siitä että ei osaa tuoda sellaista, mikä tulisi varmasti käyttöön.

Siksi voi ihan reilusti laittaa tilinumero, johon voi laittaa lahjaksi summan rahaa esim matkaa varten.

Se on vieraalle helppoa ja voi laittaa pienemmän tai isomman summan .

Eikä mikään estä tuomasta jotain muuta, jos keksii / tietää, mikä päivänsankarille on just hyvä.

Hääkeskustelu kyllä ihmetyttää. Miksi on noloa pyytää häälahjaksi rahaa? Kun pitää häät vaikka 150 ihmiselle, on aivan per s eestä saada 150 fyysistä lahjaa. Kuvitelkaa nyt, 150 vaikka 20cm x 20cm pakettia, vuokraanko niitä varten varaston, ja tietysti vielä pakettiauton, jolla saan ne kuskattua varastoon?

Toki kutsuun voisi kirjoittaa, että lahjaa ei haluta ollenkaan, mutta sitä ihmiset eivät kuitenkaan noudata. Ainoa järkevä vaihtoehto olisi pyytää jotain pientä, joka kuluu muutenkin käytössä, "toivon lahjaksi palasaippuaa".

En olisi suostunut pitämään häitä ollenkaan, jos olisin joutunut ottamaan joka vieraalta fyysisen lahjan. Jos jokuei antanut lahjaa ollenkaan, olen tähän ratkaisuun erittäin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on kiltin ihmisen omaa hölmöyttä kun ei ole vaatinut isompaa osuutta työtään vastaan, mutta miehellä sisarusten ja ja vanhempien kanssa maatila, metsää ja peltoja ym. joissa teki yksin 10 vuotta kaikki työt ja hoiti vanhat vanhemmat ja omilla rahoillaan kunnosti paikkoja jne. Sisarukset juuri ja juuri vaivautuivat käymään kerran vuodessa vanhemmilla pari tuntia kylässä syömässä.

Vanhemmat kuoli ja vanhemmat ei olleet mitenkään huomioineet miehen työpanosta ja sisarusten osallistumattomuutta testamentissa vaan kaikki meni tasan, joten saadakseen tilukset sitten itselleen jottei niitä myydä, joutui maksamaan itsensä kipeäksi sisaruksille heidän osuuksistaan isolla lainarahalla. Olisi luullut muiden vähän ajattelevan ja huomioivan miehen panosta.

Se ajattelu ja mahdollinen kiitollisuus loppuu tuossa vaiheessa kun nähdään mitä on omaan kukkaroon tulossa.

Totta. Ja sitten menee sisaruksilta välit ja saa huomata ettei vanhemmat arvostaneet pätkääkään mitä heidän eteensä teit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on kiltin ihmisen omaa hölmöyttä kun ei ole vaatinut isompaa osuutta työtään vastaan, mutta miehellä sisarusten ja ja vanhempien kanssa maatila, metsää ja peltoja ym. joissa teki yksin 10 vuotta kaikki työt ja hoiti vanhat vanhemmat ja omilla rahoillaan kunnosti paikkoja jne. Sisarukset juuri ja juuri vaivautuivat käymään kerran vuodessa vanhemmilla pari tuntia kylässä syömässä.

Vanhemmat kuoli ja vanhemmat ei olleet mitenkään huomioineet miehen työpanosta ja sisarusten osallistumattomuutta testamentissa vaan kaikki meni tasan, joten saadakseen tilukset sitten itselleen jottei niitä myydä, joutui maksamaan itsensä kipeäksi sisaruksille heidän osuuksistaan isolla lainarahalla. Olisi luullut muiden vähän ajattelevan ja huomioivan miehen panosta.

Oliko sillä yhdellä veljellä tallessa laskut ja kuitit, joita oli tullut kiinteistön, metsän ja peltojen hoidosta. Jos niin on, voi hän esittää ne kuolinpesälle kuuluviksi, ja saa näin sijoittamansa rahat takaisin.

Ihan muutamista viimeisistä ostoista vaan, ja eihän liki päivittäiselle metsä/pelto/mökki/maatila työlle ja avulle edes kuittia ja laskua ole.

Mun kaverilla oli aina synttäreillekin lahjalista facebookissa tapahtumakutsun yhteydessä. Ihan siis yli 30 v naimisissa oleva perheelinen nainen. Sitten kun vielä tuli avioero ja muutti erilleen miehestä omaan asuntoon niin tupareihinkin lahjalista toki, tämän merkin tämän värinen löylykiulu jne.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla oli aina synttäreillekin lahjalista facebookissa tapahtumakutsun yhteydessä. Ihan siis yli 30 v naimisissa oleva perheelinen nainen. Sitten kun vielä tuli avioero ja muutti erilleen miehestä omaan asuntoon niin tupareihinkin lahjalista toki, tämän merkin tämän värinen löylykiulu jne.

Minusta tämä on fiksu ratkaisu.

Ei kuitenkaan tule mentyä tyhjin käsin.

kaverin silloinen poikaystävä oli jossain bändissä (kellaribändi lähinnä) ja olivat julkaisseet juuri c-kasetin (jep, se oli 1990-lukua). Kaveri kuuntelutti sitä minulla ja sanoin, että ihan hyvää ja kuunneltavaa musiikkia. Sitten alkoi hirveä kasetin myyminen, että tästä voit ostaa, hinta on se ja se, että kiva kun tykkäät, varmasti sitten ostat. Yhtäkkiä olinkin jossain myyjä-asiakas tilanteessa. Sanoin, että en kyllä nyt voi millään ostaa.  Kaveri sanoi, että voin ostaa lainaksi, tai osamaksuna. Sanoin, että en tee sellaista, josta kaveri tietysti alkoi epäilemään, etten oikeasti tykänytkään. oli tosi rasittava tilanne! en ylipäätään pidä siitä, että kaverisuhteissa aletaan kauppaamaan toiselle yhtään mitään, saatika, että tuputetaan.

Mulla oli kans yksi muusikkoystävä, joka teki cd:n ja oli sitä mieltä, että mun pitäisi esim. hoitaa sen ilmaiskappaleiden kuorittelu ja lähettely kotoani omalla kustannuksellani. Ehkä tarkoitti että jopa polttaisin ne kopiot omalla tiekkarillani, en muista mutta luultavasti.

En tiedä oikein miten hän moiseen tulokseen oli päätynyt, kun mulla ei ollut sen cdn valmistamisen kanssa yhtään mitään tekemistä. Kas kun ei ruvennut vaatimaan että minä rupeaisin oikein myymäänkin sitä.

En sitten ruvennut hommaan ja hän suivaantui kun en tuollaista "pientä palvelusta" voinut suorittaa.