Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Ottaisin sukulaisen lapsen meille epäviralliseksi ottolapseksi, koska siinähän se menisi joukon jatkona. En suostunut kyseiseen pyyntöön.

Minulla on kotona purkissa kolikoita joita minä ja mieheni laitamme sinne molemmat sillointällöin kun jää taskun/laukun pohjalta. Purkki oli ennen eteisessä lipaston laatikossa. Kunnes ex-ystävä oli meillä käymässä ja ehdotti että käydään hänelle kaupassa kun hän on parin tunnin päästä lähdössä. En ollut mitenkään kummemmin esitellyt niitä kolikoita, saati sanonut että ne olisivat yleisessä jaossa. No hän käveli pokkana purkille ja otti rahaa. Huomasin ja kysyin että mitä ihmettä hän puuhaa. Sanoi että kai hän voi 10-15€ ottaa sieltä kun on vähävarainen opiskelija ja meillä on "kaapit täynnä rahaa" No kielsin ja sanoin että eivät ne rahat ole yksin minun. Lopputulos, dramaattinen poistuminen paikalta ja facebook-päivitys pihistä ystävästä joka ei voi auttaa nälkäistä ystäväänsä.

Naapuri laittoi ruohonleikkurinsa meidän vajaamme kun meillä on sateenkestävä katto. Olimme tuolloin mökillä. Vajassamme ei ollut lukkoa kun siellä ei ollut mitään arvokasta, rojua vain josta olisin ollut kiitollinen että joku ne vie. Kun tulimme mökiltä, vajassamme oli naapurin papan oma lukko kiinni :D Mies meni kysymään että mitähän ihmettä, voimme kyllä lainata sitä vajaa jos hän olisi kysynyt luvan. Sitten tulikin ovea päin naamaa. Ei poistanut sitä lukkoa vaikka monta kertaa jätimme lappuja siitä. Poikkihan se oli sitten pakko naksauttaa.

Olen adoptoitu, ja mummini (eli adoptioäitini äiti) antoi vielä eläessään minulle sekä lottapukunsa että kaksi valokuva-albumiaan. Sanoi vielä, että tietää minun osaavan niitä arvostaa. Ja niin osaankin, puku on tallessa pukupussissa omassa kaapissani ja albumit vitriinissä pölyltä suojassa. 

Mummin kuoltua äitini sisko soitti, ja sanoi että haluaisi nähdä ne albumit. Aikataulut ei meinanneet mennä yksiin, ja tätini sitten hermostui ja sanoi, että ne albumit pitää säilyttää suvussa, ja että minun pitäisi antaa ne hänelle. Se oli aika loukkaavaa.

Minulla on eräs kaveri, joka ottaa yhteyttä aina, kun tarvitsee jotakin. Milloin olisi pitänyt viedä buranaa, pakastepusseja, vahtia koiraa juhlapyhinä ja useasti kysyi kävisinkö hänellä ottamassa maksusta tekokynnet, mitä en voi työni puolesta pitää. Perustelustani huolimatta aina jankkasi josko sittenkin voisin ottaa ne kynnet, kun hän tarvitsi rahaa. Kerran pyysi jopa, että kävisin katsomassa keskellä yötä onko hänen miehensä eräässä kapakassa, koska ei luota tähän. En mennyt.

Rahaa on pyydetty lainaamaan useamman kerran, 50 - 1000 €. Henkilö oli itse työelämässä ja kummatkin ollaan pienituloisia. 

Minulla on pari ystävää jotka toistuvasti olettaa että vien heitä autollani milloin minnekin. Nämä siis itse autottomia ja kortittomia itse. Jo heidän ottaessa viestillä yhteyttä tietää että "tuutko kahvilla käymään" tarkoittaa että johonkin pitää olla autolla viemässä. Kauppareissut sun muut vielä ymmärtän mutta se että tällä verukkeella yritetään ajeluttaa koko yö juoppokuskina ei enää ole ok. Viimeisen kerran menin tähän lankaan enää sillä viimeksi ystäväni ehdotti että saisin kuskin reissusta palkaksi tyhjät pullot ja tölkit jotka olivat saaneet tyhjennettyä matkan aikana.

Minulla on kaksi sijoitusasuntoa, joista isompi on kolmio ja pienempi kaksio. Paras ystäväni sai vaikeassa elämäntilanteessa asua kaksiossa hyvin edullisesti opintojensa loppuunsaattamisen ajan, 6kk, koska laskin että minulla olisi tällaiseen apuun taloudellinen mahdollisuus. Toinen etäisempi perheellinen kaveri on vähävarainen ja keksi sen jälkeen, että heidän perhe voisi tulla kolmioon selvästi alle markkinahinnan. Siellä oli jo silloin vuokralla eräs pariskunta, joka maksoi ihan normaalia vuokraa. Hyviä vuokralaisia, eikä minulla ollut mitään mielenkiintoa irtisanoa heitä. Olisi kuulemma pitänyt irtisanoa ja auttaa tätä kaverin perhettä, jonka kans nähdää harvakseltaan ja aina muiden kavereiden kautta. Sanoin, että valitettavasti se ei sovi, tämä edullinen vuokra parhaalle ystävälle oli ainutkertainen tapaus, joka kyllä vaikutti tuloihini, joten ei ole mahdollisuutta antaa kolmiota tuosta vaan varsinkin kun se olisi ollut ns. pysyvä ratkaisu, ei mikään tiettyyn ajanjaksoon sidottu. Minusta olisi ollut myös äärettömän epäreilua irtisanoa tää pariskunta, jolle olin luvannut, että kyse on pitkäaikaisesta asumisesta, kun he sellaista nimenomaan etsivät, enkä tarvitse asuntoa omaan käyttöön tai ole sitä myymässä.

Sain kuulla olevani epäreilu ja ties mitä ja ilkeä, kun itse asutaan talossa ja ajetaan hyvillä autoilla ym. ni kuulemma tärkeämpää kiskoa kovia vuokratuloja (kolmion vuokra on aivan maltillinen ja ihan reilu) kuin auttaa heitä. Ennen kaikkea haluan olla reilu vuokranantaja ja minusta olemassa olevien vuokralaisten irtisanominen toisten hyväksi olisi ollut todella epäreilua. Lisäksi se olisi vaatinut epäreilua kikkailua, että asuntoa on pidettävä tyhjillään, jotta "oma käyttö" toteutuisi ja ikään kuin "huijata" heidät sieltä pois, jotta voisin vuokrata tutuille. Kuulemma tää vuokralaispariskunta ois voinu asua missä vaan, ku keran voivat maksaa sellaista vuokraa. Ehkä niin mut he halus asuu siinä ja näin oltiin sovittu ja pitkäaikaisuus luvattu. Kysyä saa aina, mutta jälkivalitus ja meidän talon ja autojen hinnan analysointi oli mautonta. Jopa sen kaverin mies soitti asiasta kerran ja yritti taivutella, vaikka me ei keskenään tunneta juuri ollenkaan.  Lopulta poistivat mut facebookista, kun miehenikin hermostui ja sanoi aika tiukasti, että ei onnistu.

Serkkuni ei koskaan soita, ellei tarvitse jotain. Sitten kun soittaa niin aina menen halpaan ja ilahdun. Kunnes noin 5 minuutin kuulumisten jälkeen sanoo "ai niin, nyt kun olet siinä niin..." ja sitten tuleekin se oikea syy soitolle. Milloin mitäkin, palveluksia hänelle aina.

Samainen serkku kutsui itsensä perheineen (heillä kolme lasta jotka meidän lapsia huomattavasti nuorempia) meille viikonlopuksi kylään joku vuosi sitten. Sanoi siinä kun sovimme vierailusta että hänen miehellään on meidän paikkakunnalla joku tuttava, ketä käy samalla pikaisesti moikkaamassa. No ei siinä mitään. Tulivat sitten perjantaina, mukavasti meni se ilta siinä ja lauantaina aamupalan jälkeen serkku ja miehensä lähtivätkin molemmat tätä tuttavaa tapaamaan ja jättivät lapsensa meille. No ei se mitään, kivoja lapsia, ei heistä nyt niin vaivaa ole, mutta olisi ollut mukava tämä etukäteen tietää. Olivat koko päivän sitten siellä tätä tuttavaa tapaamassa, me hoidettiin lapsia ja laitettiin heidät illalla nukkumaan jne. Serkku ja miehensä sitten tulivat joskus 23 maissa meille. Ei paljon kiinnostanut heidän kanssa enää seurustella sinä iltana. Aamulla sitten lähtivät heti aamupalan jälkeen kotiinsa. Todellinen syy tähän vierailuun oli siis se että pääsevät kahdestaan viettämään päivää joidenkin muiden meidän paikkakunnalla asuvien kanssa. Jos olisin etukäteen tämän tiennyt niin se olisi ollut ihan ok mutta tosi tökerösti hoitivat kyllä asian.

Sanomattakin on selvää että silloin kun heillä vielä kyläilimme (mies ei enää suostu sinne lähtemään) niin heillä on aina jotain muutakin ohjelmaa johon joko joudumme osallistumaan (tyyliin seisomaan koko päivän jossain jalkapallokentän laidalla, evvk) tai sitten olemaan keskenämme sen ajan kun he ovat muualla. Näistäkään kutsuessa eivät ikinä maininneet mitään.

Ei olla pahemmin tekemisissä enää. Varsin yllättävää, vai mitä.

Syrjäytynyt wt-alkoholistiveljeni sai hirveät raivarit kun en suostunut käyttämään luottokorttiani hankkiakseni hänelle jäsenyyttä jollekin epämääräiselle, ulkomaiselle deittisivustolle. Sain sitten siitä hyvästä lukea itsestäni varsin mielenkiintoisia kirjoituksia Facebookissa :)

Eräs ystäväni oli aikoinaan kunnon pummi varsinkin alkoholin suhteen. Kun menin hänen luokseen käymään matkalta piti aina tuoda pari lonkeroa ja sanoi maksavansa ne myöhemmin takaisin. Eipä koskaan maksanut. Myös baarissa aina vinkui josko voisin tarjota hänelle juomista. Sanoin, että yhden jonkun halvan juoman voin ostaa, mutta enempää en pysty. Niinpä hän tokaisi, että voisi ottaa ensimmäiseksi valkovenäläisen, mikä siinä pikkukaupungin kapakassa ei ole siitä halvimmasta päästä. No ostin hänelle oluen, jonka hän nyrpeänä veti kurkustaan alas ja sen jälkeen pyysi toista. Kun en tähän suostunut, hän suuttui. Paras kuitenkin oli, kun olin keskustassa hänelle tuntemattoman kaverini kanssa ja hän soitti umpihumalassa voisinko tuoda hänelle viinapullon. Sanoin periaatteesta, että minulla ei ole rahaa, koska en ollut saanut edellisiäkään velkoja takaisin. Sitten hän kysyi josko mieheni voisi siirtää rahaa tililleni tai se kaveri kenen kanssa olin voisi lainata rahaa. En suostunut kumpaankaan

Vierailija kirjoitti:

Olen adoptoitu, ja mummini (eli adoptioäitini äiti) antoi vielä eläessään minulle sekä lottapukunsa että kaksi valokuva-albumiaan. Sanoi vielä, että tietää minun osaavan niitä arvostaa. Ja niin osaankin, puku on tallessa pukupussissa omassa kaapissani ja albumit vitriinissä pölyltä suojassa. 

Mummin kuoltua äitini sisko soitti, ja sanoi että haluaisi nähdä ne albumit. Aikataulut ei meinanneet mennä yksiin, ja tätini sitten hermostui ja sanoi, että ne albumit pitää säilyttää suvussa, ja että minun pitäisi antaa ne hänelle. Se oli aika loukkaavaa.

Meidän suvun vanhat kuvat ovat mennyttä koska ne päätyivät perintönä sukuun adoptoidulle miehelle ja hän oli heittänyt ne roskiin. Eli tavallaan ymmärrän huolen vaikka ihmiset lienevät näissä sukurakkausasioissa tosi erilaisia. Tämä kaveri ei joka tapauksessa sitten kuitenkaan ehkä kokenut kuuluvansa sukuun kivin vahvasti eikä katsonut tärkeäksi säilyttää emätalon kuvia. Hirvittävä harmi.

Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan 4 erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlista tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten! sulta tilaan kyllä toistekin tarjottavaa oli niin ihania". Menin tavallaan lukkoon enkä edes tajunnut alkaa vaatimaan rahaa. Olin niin ihmeissäni siitä miten aikuinen ihminen voi olettaa että 4 isoa juustokakkua korvataan kupillisella kahvia. Nykyään jo vähän naurattaa, sillon ei

Vierailija kirjoitti:

Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan 4 erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlista tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten! sulta tilaan kyllä toistekin tarjottavaa oli niin ihania". Menin tavallaan lukkoon enkä edes tajunnut alkaa vaatimaan rahaa. Olin niin ihmeissäni siitä miten aikuinen ihminen voi olettaa että 4 isoa juustokakkua korvataan kupillisella kahvia. Nykyään jo vähän naurattaa, sillon ei

Hahah, uskomatonta. Neljän ISON juustokakun raaka-aineisiin menee pelkästään se 100 egeä, ja vielä helpostikin. :D

Menee vähän asia vierestä mutta menköön. Olin käymässä paikallisen abc:n ruokakaupassa. Edelläni jonossa oli ns. pukumies. Hän huomasi, että hänen ostamansa karkkipussi oli kassalla 10 snt kalliimpi kuin hyllyn reunassa oleva hinta. Eipä siinä mitään, kassapoika korjasi hinnan ja palautti sen 10 snt.  Sepä ei riittänytkään.  "Missä korvaus on?"    Poika oli ihmeissään...  mikä korvaus????

Mies vaati KORVAUSTA siitä, että häntä oli rahastettu väärin. Vaikka se virhe oli oikaistu :O  Asia meni siihen, että paikalle piti pyytää esimies, koska äijä melskasi niin kovin. Siinä vaiheessa me muut jonossa takana jo pyöriteltiin silmiä epäuskoisina. 

Ei saanut mies korvausta, vaan lähti ulos" ovet paukkuen" ja mersu lähti pihalta kivet lentäen :D

Ajan taksia työkseni, ja yön viimeisinä tunteina kyytiink nousee pariskunta. Ensin valitetaan kun taksia jouduttiin odottamaan (herranjumala kello oli vähän yli 4 ja lauantai yö) sitten koko matka kinuttiin, että naisen jäätyä kotiinsa matkaa jatkavan miehen tulisi päästä puoli matkaa ilmaiseksi "kun oltiin kuitenkin takaspäin menossa". Meillä on näihin säännöt, joita noudatin ja kerroin sen tälle naisellekkin. No kun en suostunut ilmaisees kuskaamiseen, alkaa takapenkiltä huuto "on tämä törkeää, olisi pitänyt vaan ottaa mieskuski! Kai sä nyt ymmärrät ettet sä voi meiltä maksua ottaa!!" En kai minä nyt ilmaiseksi heitä ajeluta pitkin kyliä työaikanani, kun muutkin ihmiset kyydistään maksaa.

No kaiken huippu oli kun pääsimme tämän naisen pihaan, hän nousee autosta ja ottaa sivusta vedettävästä takaovesta kaksinkäsin kiinni ja heittää sen hampaat irvessä kiinni; yrittäen rikkoa tämän. No huusin hänelle siinä kohtaa että jumalauta maksat sen korjauksen jos se hajosi ja että mulla on kamera täällä autossa. Vastaukseski sain keskisormen ja haistattelua. Ja nainen oli tosiaan noin 50v.

Mistä näitä paskapäitä sikiää?:D

Ammatistani johtuen (putkimies) korjaan tottakai kaikkien sukulaisten, ystävien ja tuttujen vuotavat putket, hanat, rikkinäiset vessanpöntön jne jne ja toki jos jollain on vaikka kylppäriremontti tuloillaan olen minä se, joka kalustaa koko kylppärin ja vetää putket. Maksuahan en koskaan saa, jos puhutaan hommia sovittaessa että kyllä sulle jotain vaivanpalkkaa keksitään se on yleensä viinapullo tai kaljaa, koska kaikki putkimiehethän on juoppoja jotka tekee leijonapullon eteen viikonlopun hommia hymyssäsuin. Noh, nyttemmin olen oppinut jo sanomaan ei.

Toinen juttu mikä tulee mieleen, oli kaverini joka aina pienessä maistissa pyysi luokseen ja tarjosi siinä istuskellessa oluen. Itse en alkoholista juuri pidä, mutta yleensä sitten lopulta seuraksi sen yhden pullon join, kun toinen tuputti ja tuputti.

Tuli sitten tuossa talvella soitto, että voisinko tuoda tälle kaverille kaupasta lavan kaljaa. Kävin tietysti hakemassa ja kun pääsin kaverille ja hän otti sen vastaan ja totesi, että hän oli nyt laskeskellut niin että parin vuoden aikana kun olin n. kerran kuussa käynyt hänen tykönään ja aina juonut sitten sen yhden oluen, niin tämä päkki oli sitten nyt mun takaisin maksu, että hän ei sulle nyt sit mitään tästä maksa. Vähän siinä ällistelin, sillä joka kerta kun hänen luonaan vierailen, kaavan mukaan, lähdemme minun autollani liikenteeseen, ja kuskaan kaveria sinne mihin tahtoo, koskaan en pyydä mitään rahaa bensoista ja yleensä kun tullaan kotiinpäin maksan vielä molempien ruuatkin, koska tyyppi itse on niin kännissä siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa kaivelemaan lompakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen adoptoitu, ja mummini (eli adoptioäitini äiti) antoi vielä eläessään minulle sekä lottapukunsa että kaksi valokuva-albumiaan. Sanoi vielä, että tietää minun osaavan niitä arvostaa. Ja niin osaankin, puku on tallessa pukupussissa omassa kaapissani ja albumit vitriinissä pölyltä suojassa. 

Mummin kuoltua äitini sisko soitti, ja sanoi että haluaisi nähdä ne albumit. Aikataulut ei meinanneet mennä yksiin, ja tätini sitten hermostui ja sanoi, että ne albumit pitää säilyttää suvussa, ja että minun pitäisi antaa ne hänelle. Se oli aika loukkaavaa.

Kannattaa skannata ne kuvat ja laittaa vaikka suvun yhteiseen blogiin salasanan taakse tai jonnekin palveluun mistä kaikki voivat niitä hakea ja katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan 4 erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlista tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten! sulta tilaan kyllä toistekin tarjottavaa oli niin ihania". Menin tavallaan lukkoon enkä edes tajunnut alkaa vaatimaan rahaa. Olin niin ihmeissäni siitä miten aikuinen ihminen voi olettaa että 4 isoa juustokakkua korvataan kupillisella kahvia. Nykyään jo vähän naurattaa, sillon ei

Hahah, uskomatonta. Neljän ISON juustokakun raaka-aineisiin menee pelkästään se 100 egeä, ja vielä helpostikin. :D

Jotain satanen siinä meni koristeineen kaikkineen. Mutta kerrasta opin!

Näitä kokemuksia riittää, mutta kenties ällöttävin ja vastenmielisin heittämällä on erään tapailusuhteeni käytös. Muutama vuosi sitten tapailimme kevään ja kesän ja tulin vahingossa raskaaksi. Päädyin aborttiin ja se on ollut minulle helkkarin kova paikka, koska ehkäisyn piti olla kunnossa jne. Olin kuin nalli kalliolla ja hoidin tämän asian alta itse. Manasin ukon alimpaan helvettiin. No, ihan joku vuosi sitten hän otti minuun facebookissa ihan tosta noin vain yhteyttä ja pyysi 40e lainaksi. Olin niin vihainen ja puulla päähän lyöty että miten jollakin on otsaa moiseen.