Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitin noin 2 miljoonaa.
En ole kertonut kellekään.
Auton pensatankin olen alkanut ostaa täyteen joka kerta ja töistä jäin pois.
Sukulaiset kyllä kyttäävät ja utelevat puutteineen jatkuvasti, aavistavatkohan..Töistä pois jääminen oli virhe. Nyt ne ihmettelee, että millä oikein elät ilman tuloja.
Ja mitä tuo täyteen tankkaaminen meinaa? Minä laitan aina täyteen, vihaan tankilla käymistä yli kaiken.
Jos ei tarvitse ajaa pitkiä ajoja, täydellä tankilla ajaminen on kuin olisi koko ajan yksi ylimääräinen matkustaja kyydissä.[/quote
Höpö höpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tätä ketjua monta viikkoa ja viimein pääsin loppuun saakka. :)
Oma kokemukseni lokkeilusta muutamien vuosien takaa. Olin perhekahvilassa tutustunut yhteen ikäiseeni naiseen ja muutaman kerran tavattu ja pidetty yhteyttä ihan niistä näistä jutellen. Hänen elämäntilanteestaan tiesin, että hän on itse kotona lasten kanssa kotona ja mies on työtön. Hän tiesi minun ja mieheni varsin keskiluokkaiset ja keskipalkkaiset ammatit mutta juuri muuta ei juteltu kuin lasten asioista kun käytiin kävelyillä yhdessä.
Yhtenä kertana kun tavattiin, olisko ollut neljäs kerta yhteystietojen vaihtamisesta, tämä nainen kysyi, että tuleeko mulle ja miehelle kesällä lomarahaa (tapahtui joskus toukokuussa), milloin tulee ja voisiko heidän perheensä saada meiltä "vähän lomarahoista". Ei siis edes kysynyt lainaksi, vaan ihan omaksi. Sanoin, ettei mulla ole tapana sekoittaa raha-asioita ystävyyssuhteisiin. Sain vastaukseksi "niinpä tietysti" ja vaivaannuttava olo sen jälkeen. Se orastava ystävyys loppui siihen. Myöhemmin kun kerroin tätä muille ystävilleni, sain yllättäen syyllistäviä kommentteja tyyliin "niiden lapset voi nähdä nälkää, luuletko että kukaan huvikseen pyytää rahaa, niillä oli varmasti hätätilanne" jne. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, miten tuossa olisi voinut toimia. Toisaalta olin aimmin pannut merkille, että kun olimme olleet tuon naisen kanssa rattaiden kanssa kävelyllä, hän oli joka kerta ostanut matkan varrelta mukaan take away-kahvin JA puolen litran makuvesipullon. Ei nuo ole mitään halpoja heräteostoksia, pyrin välttämään kumpiakin sekä rahallisesta että ekologisesta syystä. Eli ehkä yleinen elämänhallinta hakusessa eikä mikään akuutti ruokapula perheessä. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä ja epäuskoinen kokemus tuo "saataisiinko osa teidän lomarahoista" ihan kuin purkkaa olis kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitin noin 2 miljoonaa.
En ole kertonut kellekään.
Auton pensatankin olen alkanut ostaa täyteen joka kerta ja töistä jäin pois.
Sukulaiset kyllä kyttäävät ja utelevat puutteineen jatkuvasti, aavistavatkohan..Töistä pois jääminen oli virhe. Nyt ne ihmettelee, että millä oikein elät ilman tuloja.
Ja mitä tuo täyteen tankkaaminen meinaa? Minä laitan aina täyteen, vihaan tankilla käymistä yli kaiken.
Jos ei tarvitse ajaa pitkiä ajoja, täydellä tankilla ajaminen on kuin olisi koko ajan yksi ylimääräinen matkustaja kyydissä.
Höpö höpö
Löpö löpö itsellesi.
Jos sulla on vaikka auto, jossa on 80 litran tankki, mutta ajelet tyypillisesti vain 100-200km viikossa. Siihen riittäisi 5-10 litraa dieseliä. Jos pidät tankin täynnä, autossa on sen viikon ajan 70 litraa turhaa kuormaa. Dieselin tiheys on 0.8kg/l eli 70l painaa 56kg, joka on aikuisen naisen verran.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua monta viikkoa ja viimein pääsin loppuun saakka. :)
Oma kokemukseni lokkeilusta muutamien vuosien takaa. Olin perhekahvilassa tutustunut yhteen ikäiseeni naiseen ja muutaman kerran tavattu ja pidetty yhteyttä ihan niistä näistä jutellen. Hänen elämäntilanteestaan tiesin, että hän on itse kotona lasten kanssa kotona ja mies on työtön. Hän tiesi minun ja mieheni varsin keskiluokkaiset ja keskipalkkaiset ammatit mutta juuri muuta ei juteltu kuin lasten asioista kun käytiin kävelyillä yhdessä.
Yhtenä kertana kun tavattiin, olisko ollut neljäs kerta yhteystietojen vaihtamisesta, tämä nainen kysyi, että tuleeko mulle ja miehelle kesällä lomarahaa (tapahtui joskus toukokuussa), milloin tulee ja voisiko heidän perheensä saada meiltä "vähän lomarahoista". Ei siis edes kysynyt lainaksi, vaan ihan omaksi. Sanoin, ettei mulla ole tapana sekoittaa raha-asioita ystävyyssuhteisiin. Sain vastaukseksi "niinpä tietysti" ja vaivaannuttava olo sen jälkeen. Se orastava ystävyys loppui siihen. Myöhemmin kun kerroin tätä muille ystävilleni, sain yllättäen syyllistäviä kommentteja tyyliin "niiden lapset voi nähdä nälkää, luuletko että kukaan huvikseen pyytää rahaa, niillä oli varmasti hätätilanne" jne. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, miten tuossa olisi voinut toimia. Toisaalta olin aimmin pannut merkille, että kun olimme olleet tuon naisen kanssa rattaiden kanssa kävelyllä, hän oli joka kerta ostanut matkan varrelta mukaan take away-kahvin JA puolen litran makuvesipullon. Ei nuo ole mitään halpoja heräteostoksia, pyrin välttämään kumpiakin sekä rahallisesta että ekologisesta syystä. Eli ehkä yleinen elämänhallinta hakusessa eikä mikään akuutti ruokapula perheessä. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä ja epäuskoinen kokemus tuo "saataisiinko osa teidän lomarahoista" ihan kuin purkkaa olis kysytty.
Ihan uskomatonta että kehtaa kysyä tuollaista... ja pisteet sulle kun heti kieltäydyit.
ihan noin yleisesti voin sanoa että ei kannata kertoa jos on tallinnaan menossa. joku pyytää aina tuomaan jotain. ensin ollaan lähdössä mukaan ja sitten perutaan jollain tekosyyllä. täällä pääk. seudulla pääsee usein jo vitosella tallinnaan muttei vaan viitsitä lähteä. ja mun pitäisi kantaa näille kartongit, sätkäpaperit, joku pullo ja sukulaisilleen joululahjat ym. jollekkin kaljalaatikko vielä kotiin kannettuna. ja tietenkin kaupan hinnalla. raahaten ne ratikassa ja junassa ja viedä sitten pyörällä tai bussilla heille kotia. miksette helvetti mene itse?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo kauan aikaa, sanoisinko, että noin 20 vuotta. En muista enää tarkkaa vuotta, mutta oli sitä aikaa, kun oli muotia "polttaa" levyjä. En suoraan sanoen tiedä, onko näin tapana enää nykyään toimia, joten voi olla että tämä mainintani on täysin idioottimainen.
No joka tapauksessa, sukulainen halusi hänelle poltettavan erään levyn, ja tiedustelikin siihen mahdollisuutta minulta. Kerroin että eiköhän tuo meillä onnistu, isä tai veli voi varmasti polttaa. Sukulaisen mielestä minun olisi pitänyt käydä hakemassa häneltä levy, mutta en lähtenyt periaatteestakaan; eihän se minun asiani millään tapaa ollut. Taisin kumminkin vedota siihen, etten kerkeä tms.
Sukulainen otti tästä nokkiinsa, mutta ilmaantui samana päivänä ovemme taakse luonnollisesti erittäin närkästyneenä siitä, että joutui itse vaivautumaan paikalle.
Mikään "törkein juttu ikinä" tämä ei tietenkään ole, mutta onpahan jäänyt mieleen. Nykyään muistelen tätä lähinnä huvittuneena ja joskus mietin, onkohan arvon prinsessa sittemmin oppinut, että kaikki ihmiset eivät ole yksinomaan hänen tarpeitaan varten.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua monta viikkoa ja viimein pääsin loppuun saakka. :)
Oma kokemukseni lokkeilusta muutamien vuosien takaa. Olin perhekahvilassa tutustunut yhteen ikäiseeni naiseen ja muutaman kerran tavattu ja pidetty yhteyttä ihan niistä näistä jutellen. Hänen elämäntilanteestaan tiesin, että hän on itse kotona lasten kanssa kotona ja mies on työtön. Hän tiesi minun ja mieheni varsin keskiluokkaiset ja keskipalkkaiset ammatit mutta juuri muuta ei juteltu kuin lasten asioista kun käytiin kävelyillä yhdessä.
Yhtenä kertana kun tavattiin, olisko ollut neljäs kerta yhteystietojen vaihtamisesta, tämä nainen kysyi, että tuleeko mulle ja miehelle kesällä lomarahaa (tapahtui joskus toukokuussa), milloin tulee ja voisiko heidän perheensä saada meiltä "vähän lomarahoista". Ei siis edes kysynyt lainaksi, vaan ihan omaksi. Sanoin, ettei mulla ole tapana sekoittaa raha-asioita ystävyyssuhteisiin. Sain vastaukseksi "niinpä tietysti" ja vaivaannuttava olo sen jälkeen. Se orastava ystävyys loppui siihen. Myöhemmin kun kerroin tätä muille ystävilleni, sain yllättäen syyllistäviä kommentteja tyyliin "niiden lapset voi nähdä nälkää, luuletko että kukaan huvikseen pyytää rahaa, niillä oli varmasti hätätilanne" jne. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, miten tuossa olisi voinut toimia. Toisaalta olin aimmin pannut merkille, että kun olimme olleet tuon naisen kanssa rattaiden kanssa kävelyllä, hän oli joka kerta ostanut matkan varrelta mukaan take away-kahvin JA puolen litran makuvesipullon. Ei nuo ole mitään halpoja heräteostoksia, pyrin välttämään kumpiakin sekä rahallisesta että ekologisesta syystä. Eli ehkä yleinen elämänhallinta hakusessa eikä mikään akuutti ruokapula perheessä. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä ja epäuskoinen kokemus tuo "saataisiinko osa teidän lomarahoista" ihan kuin purkkaa olis kysytty.
Olisin toiminut samoin. Ei sun tehtäväsi ole olla mikään hyväntekeväisyysjärjestö. On olemassa muita auttavia tahoja, jos perheen lapset näkevät nälkää.
Lainan pyytäminen on eri asia, mutta itse en mielelläni anna sitäkään, koska tuntuu maksut olevan ihmisillä niin pitkissä kantimissa.
Yhdelle hyvälle kaverille ihan annoin rahan, kun tiesin, että on maksuvaikeuksia. Aluksi lainana sen annoin, sen jälkeen makseli sitä aina vähitellen takaisin. Itselläni taas oli taloudellisesti vakaa tilanne, joten ajattelin, että oma budjettini ei kaadu sataseen. Kaveri ei ikinä valittanut tilanteestaan eikä tehnyt siitä numeroa, mutta hyvin hänet tuntevana tiesin tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua monta viikkoa ja viimein pääsin loppuun saakka. :)
Oma kokemukseni lokkeilusta muutamien vuosien takaa. Olin perhekahvilassa tutustunut yhteen ikäiseeni naiseen ja muutaman kerran tavattu ja pidetty yhteyttä ihan niistä näistä jutellen. Hänen elämäntilanteestaan tiesin, että hän on itse kotona lasten kanssa kotona ja mies on työtön. Hän tiesi minun ja mieheni varsin keskiluokkaiset ja keskipalkkaiset ammatit mutta juuri muuta ei juteltu kuin lasten asioista kun käytiin kävelyillä yhdessä.
Yhtenä kertana kun tavattiin, olisko ollut neljäs kerta yhteystietojen vaihtamisesta, tämä nainen kysyi, että tuleeko mulle ja miehelle kesällä lomarahaa (tapahtui joskus toukokuussa), milloin tulee ja voisiko heidän perheensä saada meiltä "vähän lomarahoista". Ei siis edes kysynyt lainaksi, vaan ihan omaksi. Sanoin, ettei mulla ole tapana sekoittaa raha-asioita ystävyyssuhteisiin. Sain vastaukseksi "niinpä tietysti" ja vaivaannuttava olo sen jälkeen. Se orastava ystävyys loppui siihen. Myöhemmin kun kerroin tätä muille ystävilleni, sain yllättäen syyllistäviä kommentteja tyyliin "niiden lapset voi nähdä nälkää, luuletko että kukaan huvikseen pyytää rahaa, niillä oli varmasti hätätilanne" jne. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, miten tuossa olisi voinut toimia. Toisaalta olin aimmin pannut merkille, että kun olimme olleet tuon naisen kanssa rattaiden kanssa kävelyllä, hän oli joka kerta ostanut matkan varrelta mukaan take away-kahvin JA puolen litran makuvesipullon. Ei nuo ole mitään halpoja heräteostoksia, pyrin välttämään kumpiakin sekä rahallisesta että ekologisesta syystä. Eli ehkä yleinen elämänhallinta hakusessa eikä mikään akuutti ruokapula perheessä. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä ja epäuskoinen kokemus tuo "saataisiinko osa teidän lomarahoista" ihan kuin purkkaa olis kysytty.
Ihan uskomatonta että kehtaa kysyä tuollaista... ja pisteet sulle kun heti kieltäydyit.
Aikanaan yksi työkaveri oli ollut kunnon rahanpummailija ja sitä kautta olin oppinut selkäytimestä tuon "en sekoita ystävyyssuhteita ja raha-asioita". Siitä hyvä pitää kiinni edelleenkin. En tiedä, miten olisin reagoinut jos tuo nainen olisi läväyttänyt jonkun nyyhkytarinan nälkää näkevistä lapsista tms. Mutta jälkikäteen ajatellen koko ystävystyminen oli jotenkin liian nopeaa hänen puoleltaan. Heti tyyliin muutaman sanan vaihdettuamme halusi vaihtaa numeron, viestitteli sitä seuraavana päivänä, soitti sitä seuraavana päivänä ja seuraavana viikonloppuna mentiin ekoille lenkkitreffeille. Ajattelin, että on kyllä tosi nopeaa mutta ehkä hän on vaan yksinäinen oltuaan pitkään kotona. Jälkikäteen ajatellen hän on ehkä karkoittanut aiempia sosiaalisia suhteita rahanpummailulla tai sitten ylipäätään lyöttäytyi seuraani sen varjolla, että "ei se ole hullu joka pyytää". Tätä ketjua lukiessa nimittäin monesta kohtaa tämäkin käsitys tuli vahvistettua. Yllättävän monet ketjuun kirjoittaneet olivat todellakin antaneet periksi todella törkeille pummeille!
5064 (se keneltä oltiin pummaamassa lomarahoja) jatkaa. Tämä ei ole yhtä törkeä mutta kuitenkin onnistunut pummaus. Opiskeluaikana olin köyhä opiskelija ja niin oli kaverinikin. Hän asui ehkä kilometrin päässä ruokakaupasta, mikä toki voi Helsingin mittakaavassa tuntua pitkältä matkalta. AINA kun olin tulossa sovitusti hänen luokseen kylään, hän soitti että voitko siinä matkan varrella hakea hänelle sitä ja tätä, ihan tavallisia ruokaostoksia, joskus jotain herkkuja. Selitti, että on niin huono sää/ oon kotivaatteissa eikä jaksaisi lähteä ulos/ on niin pitkä matka sinne kauppaan ja sä kun oot ihan matkan varrella jne. Monesti lupasi maksaa sanoen, "luulen että mulla on just sen verran käteistä". Mutta sitten "oho ei mulla ookaan. No mut se oli niin pieni summa, tuntuu hassulta laittaa nettipankissa tollasta". Kun sanoin, että kyllä opiskelijalle joku viiden euron kauppalaskukin on ihan iso, oli avainlukulista hukassa, mutta "etsin sen heti huomenna". Tapahtui aikaa ennen mobile paytä. Yllättäen en käynyt tuon ystävän kämpillä kovin montaa kertaa.
Edelleen ollaan ystäviä ja aikuistuttua häneltä jäi tuo ikävä lokkeilutapa pois. En ole viitsinyt kysyä, että muistaako hän noita opiskeluaikojen kauppapummailuja ja voisi niistä hyvästä vaikka tarjota mulle parit drinkit. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihan noin yleisesti voin sanoa että ei kannata kertoa jos on tallinnaan menossa. joku pyytää aina tuomaan jotain. ensin ollaan lähdössä mukaan ja sitten perutaan jollain tekosyyllä. täällä pääk. seudulla pääsee usein jo vitosella tallinnaan muttei vaan viitsitä lähteä. ja mun pitäisi kantaa näille kartongit, sätkäpaperit, joku pullo ja sukulaisilleen joululahjat ym. jollekkin kaljalaatikko vielä kotiin kannettuna. ja tietenkin kaupan hinnalla. raahaten ne ratikassa ja junassa ja viedä sitten pyörällä tai bussilla heille kotia. miksette helvetti mene itse?!
Tää on niin totta. Tallinnan halvat hinnat on suomalaisittain "ansaittu" sillä, että joudutaan eka odottamaan terminaalissa, sitten kökkimään lautassa, taas töpeksintää ruuhaisessa terminaalissa ja sitten kaupan kautta sama homma takaisinpäin. Itse en kestä tuota ruljanssia, joten maksan suosiolla Suomen kalliista hinnoista ja pysyttelen Suomessa. En kyllä kehtaisi ulkoistaa mitään viinin tms. hakemista kenellekäään, joka kertoo lähtevänsä käymään Tallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua monta viikkoa ja viimein pääsin loppuun saakka. :)
Oma kokemukseni lokkeilusta muutamien vuosien takaa. Olin perhekahvilassa tutustunut yhteen ikäiseeni naiseen ja muutaman kerran tavattu ja pidetty yhteyttä ihan niistä näistä jutellen. Hänen elämäntilanteestaan tiesin, että hän on itse kotona lasten kanssa kotona ja mies on työtön. Hän tiesi minun ja mieheni varsin keskiluokkaiset ja keskipalkkaiset ammatit mutta juuri muuta ei juteltu kuin lasten asioista kun käytiin kävelyillä yhdessä.
Yhtenä kertana kun tavattiin, olisko ollut neljäs kerta yhteystietojen vaihtamisesta, tämä nainen kysyi, että tuleeko mulle ja miehelle kesällä lomarahaa (tapahtui joskus toukokuussa), milloin tulee ja voisiko heidän perheensä saada meiltä "vähän lomarahoista". Ei siis edes kysynyt lainaksi, vaan ihan omaksi. Sanoin, ettei mulla ole tapana sekoittaa raha-asioita ystävyyssuhteisiin. Sain vastaukseksi "niinpä tietysti" ja vaivaannuttava olo sen jälkeen. Se orastava ystävyys loppui siihen. Myöhemmin kun kerroin tätä muille ystävilleni, sain yllättäen syyllistäviä kommentteja tyyliin "niiden lapset voi nähdä nälkää, luuletko että kukaan huvikseen pyytää rahaa, niillä oli varmasti hätätilanne" jne. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, miten tuossa olisi voinut toimia. Toisaalta olin aimmin pannut merkille, että kun olimme olleet tuon naisen kanssa rattaiden kanssa kävelyllä, hän oli joka kerta ostanut matkan varrelta mukaan take away-kahvin JA puolen litran makuvesipullon. Ei nuo ole mitään halpoja heräteostoksia, pyrin välttämään kumpiakin sekä rahallisesta että ekologisesta syystä. Eli ehkä yleinen elämänhallinta hakusessa eikä mikään akuutti ruokapula perheessä. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä ja epäuskoinen kokemus tuo "saataisiinko osa teidän lomarahoista" ihan kuin purkkaa olis kysytty.
Olisin toiminut samoin. Ei sun tehtäväsi ole olla mikään hyväntekeväisyysjärjestö. On olemassa muita auttavia tahoja, jos perheen lapset näkevät nälkää.
Lainan pyytäminen on eri asia, mutta itse en mielelläni anna sitäkään, koska tuntuu maksut olevan ihmisillä niin pitkissä kantimissa.
Yhdelle hyvälle kaverille ihan annoin rahan, kun tiesin, että on maksuvaikeuksia. Aluksi lainana sen annoin, sen jälkeen makseli sitä aina vähitellen takaisin. Itselläni taas oli taloudellisesti vakaa tilanne, joten ajattelin, että oma budjettini ei kaadu sataseen. Kaveri ei ikinä valittanut tilanteestaan eikä tehnyt siitä numeroa, mutta hyvin hänet tuntevana tiesin tilanteen.
Annoit rahan, mutta kuitenkin lainana ja kaveri maksoi takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua monta viikkoa ja viimein pääsin loppuun saakka. :)
Oma kokemukseni lokkeilusta muutamien vuosien takaa. Olin perhekahvilassa tutustunut yhteen ikäiseeni naiseen ja muutaman kerran tavattu ja pidetty yhteyttä ihan niistä näistä jutellen. Hänen elämäntilanteestaan tiesin, että hän on itse kotona lasten kanssa kotona ja mies on työtön. Hän tiesi minun ja mieheni varsin keskiluokkaiset ja keskipalkkaiset ammatit mutta juuri muuta ei juteltu kuin lasten asioista kun käytiin kävelyillä yhdessä.
Yhtenä kertana kun tavattiin, olisko ollut neljäs kerta yhteystietojen vaihtamisesta, tämä nainen kysyi, että tuleeko mulle ja miehelle kesällä lomarahaa (tapahtui joskus toukokuussa), milloin tulee ja voisiko heidän perheensä saada meiltä "vähän lomarahoista". Ei siis edes kysynyt lainaksi, vaan ihan omaksi. Sanoin, ettei mulla ole tapana sekoittaa raha-asioita ystävyyssuhteisiin. Sain vastaukseksi "niinpä tietysti" ja vaivaannuttava olo sen jälkeen. Se orastava ystävyys loppui siihen. Myöhemmin kun kerroin tätä muille ystävilleni, sain yllättäen syyllistäviä kommentteja tyyliin "niiden lapset voi nähdä nälkää, luuletko että kukaan huvikseen pyytää rahaa, niillä oli varmasti hätätilanne" jne. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, miten tuossa olisi voinut toimia. Toisaalta olin aimmin pannut merkille, että kun olimme olleet tuon naisen kanssa rattaiden kanssa kävelyllä, hän oli joka kerta ostanut matkan varrelta mukaan take away-kahvin JA puolen litran makuvesipullon. Ei nuo ole mitään halpoja heräteostoksia, pyrin välttämään kumpiakin sekä rahallisesta että ekologisesta syystä. Eli ehkä yleinen elämänhallinta hakusessa eikä mikään akuutti ruokapula perheessä. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä ja epäuskoinen kokemus tuo "saataisiinko osa teidän lomarahoista" ihan kuin purkkaa olis kysytty.
Suomessa on niin kattavat tukijärjestelmät että täällä saa oikeasti sotkea asiansa todella pahoin ja moneen kertaan, että näkisi nälkää. Neljän hengen perhe saattaa saada erilaisia tukia yhtä paljon kuin sinä palkkaa (laske toimeentulolaskurilla jos et usko), niin ei todellakaan ole sinulla velvollisuutta tukea lisää. Ja olen siis itsekin ollut aikoinaan monet kerrat hattu kourassa siellä sossun luukulla, että ei ole mitään kultalusikka suussa syntyneen huutelua tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä ketjua monta viikkoa ja viimein pääsin loppuun saakka. :)
Oma kokemukseni lokkeilusta muutamien vuosien takaa. Olin perhekahvilassa tutustunut yhteen ikäiseeni naiseen ja muutaman kerran tavattu ja pidetty yhteyttä ihan niistä näistä jutellen. Hänen elämäntilanteestaan tiesin, että hän on itse kotona lasten kanssa kotona ja mies on työtön. Hän tiesi minun ja mieheni varsin keskiluokkaiset ja keskipalkkaiset ammatit mutta juuri muuta ei juteltu kuin lasten asioista kun käytiin kävelyillä yhdessä.
Yhtenä kertana kun tavattiin, olisko ollut neljäs kerta yhteystietojen vaihtamisesta, tämä nainen kysyi, että tuleeko mulle ja miehelle kesällä lomarahaa (tapahtui joskus toukokuussa), milloin tulee ja voisiko heidän perheensä saada meiltä "vähän lomarahoista". Ei siis edes kysynyt lainaksi, vaan ihan omaksi. Sanoin, ettei mulla ole tapana sekoittaa raha-asioita ystävyyssuhteisiin. Sain vastaukseksi "niinpä tietysti" ja vaivaannuttava olo sen jälkeen. Se orastava ystävyys loppui siihen. Myöhemmin kun kerroin tätä muille ystävilleni, sain yllättäen syyllistäviä kommentteja tyyliin "niiden lapset voi nähdä nälkää, luuletko että kukaan huvikseen pyytää rahaa, niillä oli varmasti hätätilanne" jne. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, miten tuossa olisi voinut toimia. Toisaalta olin aimmin pannut merkille, että kun olimme olleet tuon naisen kanssa rattaiden kanssa kävelyllä, hän oli joka kerta ostanut matkan varrelta mukaan take away-kahvin JA puolen litran makuvesipullon. Ei nuo ole mitään halpoja heräteostoksia, pyrin välttämään kumpiakin sekä rahallisesta että ekologisesta syystä. Eli ehkä yleinen elämänhallinta hakusessa eikä mikään akuutti ruokapula perheessä. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä ja epäuskoinen kokemus tuo "saataisiinko osa teidän lomarahoista" ihan kuin purkkaa olis kysytty.
Olisin toiminut samoin. Ei sun tehtäväsi ole olla mikään hyväntekeväisyysjärjestö. On olemassa muita auttavia tahoja, jos perheen lapset näkevät nälkää.
Lainan pyytäminen on eri asia, mutta itse en mielelläni anna sitäkään, koska tuntuu maksut olevan ihmisillä niin pitkissä kantimissa.
Yhdelle hyvälle kaverille ihan annoin rahan, kun tiesin, että on maksuvaikeuksia. Aluksi lainana sen annoin, sen jälkeen makseli sitä aina vähitellen takaisin. Itselläni taas oli taloudellisesti vakaa tilanne, joten ajattelin, että oma budjettini ei kaadu sataseen. Kaveri ei ikinä valittanut tilanteestaan eikä tehnyt siitä numeroa, mutta hyvin hänet tuntevana tiesin tilanteen.
Annoit rahan, mutta kuitenkin lainana ja kaveri maksoi takaisin?
Olipa tosiaan sekavasti sanottu. Eli siis lainasin kaverille, joka maksoi aluksi lainaa vähittäin takaisin. Jossain vaiheessa summan ollessa n. 100 euroa annoin lopun alle ja sanoin, että ei enää sitä tarvi maksaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.
Miks seukata ” lapsellisen” miehen kanssa? Pitäisikö ne lapset lopettaa vai mikä olisi ratkaisu uusperheeseen?
16 v lapseni oli kerran pari päivää kaverillani koiravahtina kun isäntäväki oli risteilyllä, tästä ei saanut mitään palkkaa. Ruoat oli ostettu jääkaappiin ja vähän jtn herkkuja. Tästä alkaen kaverini on pitänyt
lastani automaattisena koiravahtina joka tulee maksutta hoitamaan heidän koiriansa vähintään 3-4 kertaa vuodessa. Kumpikaan meistä ei kehtaa sanoa hänelle että olisi mukavaa saada tästä joku kohtuullinen korvaus.
Koirat ovat pieniä, ja niiden hoitamisesta ei ole sinänsä mitään vaivaa, mutta itse tarjoaisin nuorelle edes vähän taskurahaa palkaksi jos olisin samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
16 v lapseni oli kerran pari päivää kaverillani koiravahtina kun isäntäväki oli risteilyllä, tästä ei saanut mitään palkkaa. Ruoat oli ostettu jääkaappiin ja vähän jtn herkkuja. Tästä alkaen kaverini on pitänyt
lastani automaattisena koiravahtina joka tulee maksutta hoitamaan heidän koiriansa vähintään 3-4 kertaa vuodessa. Kumpikaan meistä ei kehtaa sanoa hänelle että olisi mukavaa saada tästä joku kohtuullinen korvaus.
Koirat ovat pieniä, ja niiden hoitamisesta ei ole sinänsä mitään vaivaa, mutta itse tarjoaisin nuorelle edes vähän taskurahaa palkaksi jos olisin samassa tilanteessa.
Vanhemman täytyy opetella kehtaamaan viimeistään siinä vaiheessa kun lasta näin ilmaiseksi hyödynnetään.
Vierailija kirjoitti:
16 v lapseni oli kerran pari päivää kaverillani koiravahtina kun isäntäväki oli risteilyllä, tästä ei saanut mitään palkkaa. Ruoat oli ostettu jääkaappiin ja vähän jtn herkkuja. Tästä alkaen kaverini on pitänyt
lastani automaattisena koiravahtina joka tulee maksutta hoitamaan heidän koiriansa vähintään 3-4 kertaa vuodessa. Kumpikaan meistä ei kehtaa sanoa hänelle että olisi mukavaa saada tästä joku kohtuullinen korvaus.
Koirat ovat pieniä, ja niiden hoitamisesta ei ole sinänsä mitään vaivaa, mutta itse tarjoaisin nuorelle edes vähän taskurahaa palkaksi jos olisin samassa tilanteessa.
Kyllä sun on äitinä/isänä avattava se suu. Millaisen kuvan haluat antaa lapsellesi? Miten lapsesi oppii laittamaan rajat, jos sinä annat kuvan, että häntä saa käyttää ilmaisena apuna?
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.
Henkilö, jonka tunnen, seurusteli yhden 3 lapsen isän kanssa.
Isä heti halusi muuttaa yhteen, tuttava muutti miehen luo.
Olivat kollegoita, työvuorot niin, että lapsille ei tarvinnut maksaa päivähoitoa.
Ennen tämä nainen asui työpaikan vieressä. Nyt matka kesti lähes tunnin suunta ja maksoi 150 e kk.
Sitten pitikin maksaa vuokraa miehelle. Vuokra oli suurempi, kun jaettu asunto keskustassa. Kun viimeisenä ilmoitti ruokarahat päälle. Nainen on töissä hotellissa. Söi siellä kaikki ruuat ja kotiin rahaa meni vain n 50 e kk, nainen kieltäytyi.
Mies oli tunnettu häntäveikko. Yhteinen työkaveri oli vähän vapaampi sielu ja pani miehen kanssa kerran komerossa, katsoi lähteekö mukaan.
Juonessa mukana oli siivooja, joka kesken aktin yllätti pariskunnan.
Tuttava lähti heti pois piikomasta. Mies joutui pieniin ongelmiin, koska oli ottanut lapset pois päiväkodista. Onneksi löytyi seuraava uhri hyvin pian, joka mahdollisti tämän kaiken.
Jäikö asuntoa?