Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin joskus, että työttömäksi jäänyt naimaton ja lapseton lastenhoitoalalla oleva serkkuni voisi muuttaa meille hoitamaan meidän lapsiamme, kunhan niitä saamme.

Onneksi vain ajattelin, sillä nykyään serkkuni on naimisissa ja hänellä on lapsia. Itse jäin puolisoni kanssa lapsettomaksi.

Alapeukutin siksi, että mieleesi ei ollut ilmeisesti tullut silloin se, että serkku voisi työllistyä uudestaan.

Tämän ketjun voisi poistaa niin ei tarvitsisi samoja juttuja lukea iltapäivälehdestä vähän väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin joskus, että työttömäksi jäänyt naimaton ja lapseton lastenhoitoalalla oleva serkkuni voisi muuttaa meille hoitamaan meidän lapsiamme, kunhan niitä saamme.

Onneksi vain ajattelin, sillä nykyään serkkuni on naimisissa ja hänellä on lapsia. Itse jäin puolisoni kanssa lapsettomaksi.

Alapeukutin siksi, että mieleesi ei ollut ilmeisesti tullut silloin se, että serkku voisi työllistyä uudestaan.

Viestin tarkoitus oli nimenomaan kertoa, miten typeriä olin ajatellut mutta tuon ajatuksen takana oli kuitenkin nimenomaan työllistää serkkuni. Siis siitä lapsenhoidosta olisin maksanut ihan palkkaakin. Eli sikäli et osunut oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin joskus, että työttömäksi jäänyt naimaton ja lapseton lastenhoitoalalla oleva serkkuni voisi muuttaa meille hoitamaan meidän lapsiamme, kunhan niitä saamme.

Onneksi vain ajattelin, sillä nykyään serkkuni on naimisissa ja hänellä on lapsia. Itse jäin puolisoni kanssa lapsettomaksi.

Alapeukutin siksi, että mieleesi ei ollut ilmeisesti tullut silloin se, että serkku voisi työllistyä uudestaan.

Viestin tarkoitus oli nimenomaan kertoa, miten typeriä olin ajatellut mutta tuon ajatuksen takana oli kuitenkin nimenomaan työllistää serkkuni. Siis siitä lapsenhoidosta olisin maksanut ihan palkkaakin. Eli sikäli et osunut oikeaan.

No, ajatellaanpa vaikka, että olisitkin tullut heti raskaaksi, niin silti yli vuosi olisi mennyt, että olisitte lapsenvahtia edes tarvinneet. Eri asia, jos olisi pieni lapsi ollut jo valmiiksi hoitajaa vailla, ja olisitte voineet työllistää serkun heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin puolikkaalle työajalle omasta toiveestani, koska olen pitkään ollut todella kuormittunut. Heti tästä kuultuaan veljeni vaimo pyysi, että tulisin heille hoitamaan lapsia ja kotia. Matkaa on 400km. Suuttui, kun kerroin alkavani puolikkaalle OMAA jaksamistani tukeakseni ja halusin viettää enemmän aikaa OMAN perheeni parissa.

Onko tämä totta? Jos kyllä, ihan kaheliahan tuo on. Mistä näitä ihmisiä oikein tulee?

Tämä on totta. Heillä oli koliikkivauva ja olivat väsyneitä. Jos asuisin lähempänä, olisin toki voinut auttaa vaikka muutaman tunnin silloin tällöin ja sen pyytäminen olisi mielestäni ollut täysin kohtuullista.

Mutta totuus oli tosiaan se, että jäin puolikkaalle välttyäkseni totaaliuupumukselta ja siinä tilanteessa ei todellakaan ollut prioriteettina toisten vauvan hoito. Olisin siis viettänyt heillä puolet viikosta hoitaen lapsia myös öisin ja toisen puolen viikosta oman palkkatyöni ja kuusihenkisen perheeni.

Minä olen se, joka tässä kuviossa olen itsekäs. Kuulemma. Veljen vaimo on ainoa lapsi, ja sietää todella huonosti pettymyksiä.

Ok. Ihan kahelia edelleen minusta. Olin aikanaan ylikiltiksi kasvatettu, koska minulla oli ihan sanotaako narsistinen vanhempi, jonka kanssa totuin siihen että älyttömimmätkään vaatimukset eivät ole mitään muuta kuin kohtuullisia ja että olen automaattisesti jotain jollekulle velkaa jos minulla on vielä tyyliin kaikki raajat ja elimet jäljellä. Joten kasvu- ja aikuisiällä sitten oli ihan mahdotonta pitää terveesti puoliaan eri vaatimusten edessä. Harjoitteilin siitä kuitenkin työllä ja tuskalla pois. Nykyään alkaa olla lähellä, että kieltävä vastaus älyttömyyksiin tuntuu suorastaan nautinnolta.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin joskus, että työttömäksi jäänyt naimaton ja lapseton lastenhoitoalalla oleva serkkuni voisi muuttaa meille hoitamaan meidän lapsiamme, kunhan niitä saamme.

Onneksi vain ajattelin, sillä nykyään serkkuni on naimisissa ja hänellä on lapsia. Itse jäin puolisoni kanssa lapsettomaksi.

Sinun ajatuksissasi varmaan ilmaiseksi ja matkat omalla kustannuksella, saisi samalla harjoitusta. Olisit sitten ollutkin oikeastaan hyväntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mielenterveysongelmista kärsivä sisko, joka on käytännössä koko työikänsä ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Vanhempani ovat auttaneet taloudellisesti siskoa. Nyt molemmat vanhemmat ovat kuolleet, isä viimeisimpänä. Perintöä ei jäänyt paljon mitään. Isän hautajaisten jälkeen sisko totesi, että "nyt sitten sun on autettava mua rahallisesti, isä antoi noin 300e / kk." No ei ole pienipalkkaisella perheenäidillä varaa sponsoroida tuommosta rahaa.

Tässä tapauksessa voisi laskea, kuinka paljon kyseinen sisko on saanut tavallaan "ennakkoperintöä" josta sinä olet jäänyt paitsi, ja maksumieheksi joutuisikin siskosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelin joskus, että työttömäksi jäänyt naimaton ja lapseton lastenhoitoalalla oleva serkkuni voisi muuttaa meille hoitamaan meidän lapsiamme, kunhan niitä saamme.

Onneksi vain ajattelin, sillä nykyään serkkuni on naimisissa ja hänellä on lapsia. Itse jäin puolisoni kanssa lapsettomaksi.

Alapeukutin siksi, että mieleesi ei ollut ilmeisesti tullut silloin se, että serkku voisi työllistyä uudestaan.

Viestin tarkoitus oli nimenomaan kertoa, miten typeriä olin ajatellut mutta tuon ajatuksen takana oli kuitenkin nimenomaan työllistää serkkuni. Siis siitä lapsenhoidosta olisin maksanut ihan palkkaakin. Eli sikäli et osunut oikeaan.

No, ajatellaanpa vaikka, että olisitkin tullut heti raskaaksi, niin silti yli vuosi olisi mennyt, että olisitte lapsenvahtia edes tarvinneet. Eri asia, jos olisi pieni lapsi ollut jo valmiiksi hoitajaa vailla, ja olisitte voineet työllistää serkun heti.

Ei käynyt edes mielessä, että olisin tullut itse raskaaksi. Vaimo olisi hoitanut sen puolen.

Aika tavallinen pyyntö tällaisilta härskeiltä tyypeiltä on jokin palvelus, josta ei olla valmiita maksamaan. Esim. juhliin ei tule kutsua, mutta niiden siivoojaksi, leipojaksi tai kuskiksi kelpaa kyllä.

Vähitellen on tullut opittua sanomaan ei tai keksittyä ainakin jokin tekosyy, miksi ei pääse ”talkoosiin”. Kun koskaan ei tule vastapalvelusta, ei sitä itsekään enää halua ”auttaa”.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on ammattitason kamera ja muut valokuvauslaitteet. Monesti hänet on kutsuttu kihlajaisiin, häihin, ylioppilasjuhliin ja ties minne ja varmistettu samalla, että ottaahan hän kameran mukaan. Lähinnä pyytäjiä on kaksi miehen ystävää, molemmat miljonäärejä (!!) eikä kumpikaan ole kertaakaan maksanut miehelle kuvista mitään. Edes koko päivän mittaisesta jää kuvauksesta (joita on ollut 3-4) kukaan miehen ystävistä ei ole maksanut mitään. Kuvaamisen lisäksi kuvien jälkikäsittely ja sorttaamunen on usein vienyt vähintään päivän.

Tämä oli osittain ennen kuin on tavattu, osittain sen jälkeen. Itse varmistaisin kyllä että tällaista hyväksikäyttöä ei enää tapahdu. Mies on niin kiltti, sanoo että bämä ystävät auttavat häntä sitten vuorollaan joskus. No eivät ole 10 vuoteen auttaneet.

Tismalleen samanlaisia kokemuksia. Härskeimmät kyselijät eivät ole tarjonneet mitään vastineeksi tai korkeintaan juhlien ”ruokapalkalla”. Näin säästyy mukavasti rahat, kun ei tarvitse maksaa ammattilaiskuvaajalle. Silti harrastajallekin tulee kuluja ja taso voi olla ammattimaista. Puhumattakaan monen päivän työstä.

Tämä ketju pistää kyllä miettimään onko itse ollut ajattelemattomuuttaan lokki vai onko nykypäivänä enää saumaa vastavuoroiselle talkootyölle?

Ja toisaalta jos minua pyydetään kuvaamaan juhlissa eikä vastapuoli tarjoa siitä automaattisesti rahaa tms., ajattelen että laitan hyvän kiertämään. Joku joskus jossain muussa tilanteessa tekee minulle sitten pyyteettömän palveluksen.

Ostimme talon ja tietysti kuvittelimme, että myyjä vaihtaa osoitteensa ja firmansa osoitteen tavalliseen tapaan. Mitä vielä. Postia tuli laatikkoomme jatkuvasti, pankeista ja firmoista, joissa me emme asioineet.

Kun huomautimme asiasta niin myyjä sanoi huolettomasti, että "voittehan te tuoda ne meidän postit meidän laatikkoon".

Ikään kuin me olisimme olleet jotain privaattipostinkantajia! Eikä mitään pahoittelua kun eivät olleet vaihtaneet osoitettaan.

Viimeinen heille kuuluva posti tuli meidän laatikkoon 9 (yhdeksän) vuotta talon ostokaupan jälkeen. Repikää siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ostimme talon ja tietysti kuvittelimme, että myyjä vaihtaa osoitteensa ja firmansa osoitteen tavalliseen tapaan. Mitä vielä. Postia tuli laatikkoomme jatkuvasti, pankeista ja firmoista, joissa me emme asioineet.

Kun huomautimme asiasta niin myyjä sanoi huolettomasti, että "voittehan te tuoda ne meidän postit meidän laatikkoon".

Ikään kuin me olisimme olleet jotain privaattipostinkantajia! Eikä mitään pahoittelua kun eivät olleet vaihtaneet osoitettaan.

Viimeinen heille kuuluva posti tuli meidän laatikkoon 9 (yhdeksän) vuotta talon ostokaupan jälkeen. Repikää siitä.

Laittaa nätisti pinoon johonkin, edellinen omistaja voi sitten pyytää että pääsee noutamaan postinsa kun sinulle sopii. Kyllä yritys yleensä herää viimeistään kun käräjäoikeudesta tulee yhteydenotto. Ei niistä sen enempää kannata huolestua kun ei sinulla ole mitään velvollisuutta niistä ilmoitella saati toimittaa eteenpäin.

Nakatkaa vaa roskiin, tän kämpän edellinen asukas ei vissii vaihtanu osotettaan, ja tänne tuli puhelinlaskuamperintäkirjeitä yms, nakkasin ne aina vaa roskiin tai aukasin ja laitoin ilmotustaululle kaikkien nähtäville.

muutaman scannasin ja pistin nettiin.

Tais neidillä lähtä luottotiedot ja maine.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mielenterveysongelmista kärsivä sisko, joka on käytännössä koko työikänsä ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Vanhempani ovat auttaneet taloudellisesti siskoa. Nyt molemmat vanhemmat ovat kuolleet, isä viimeisimpänä. Perintöä ei jäänyt paljon mitään. Isän hautajaisten jälkeen sisko totesi, että "nyt sitten sun on autettava mua rahallisesti, isä antoi noin 300e / kk." No ei ole pienipalkkaisella perheenäidillä varaa sponsoroida tuommosta rahaa.

Miten tuttu tarina paitsi vippaisi (vanhat ja ikivanhat vipit kaikki maksamatta).

Ja mistä muka koskaan mitään maksaisi. Ei, en vippaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostimme talon ja tietysti kuvittelimme, että myyjä vaihtaa osoitteensa ja firmansa osoitteen tavalliseen tapaan. Mitä vielä. Postia tuli laatikkoomme jatkuvasti, pankeista ja firmoista, joissa me emme asioineet.

Kun huomautimme asiasta niin myyjä sanoi huolettomasti, että "voittehan te tuoda ne meidän postit meidän laatikkoon".

Ikään kuin me olisimme olleet jotain privaattipostinkantajia! Eikä mitään pahoittelua kun eivät olleet vaihtaneet osoitettaan.

Viimeinen heille kuuluva posti tuli meidän laatikkoon 9 (yhdeksän) vuotta talon ostokaupan jälkeen. Repikää siitä.

Laittaa nätisti pinoon johonkin, edellinen omistaja voi sitten pyytää että pääsee noutamaan postinsa kun sinulle sopii. Kyllä yritys yleensä herää viimeistään kun käräjäoikeudesta tulee yhteydenotto. Ei niistä sen enempää kannata huolestua kun ei sinulla ole mitään velvollisuutta niistä ilmoitella saati toimittaa eteenpäin.

No ei mua todellakaan huolestuttanut tippaakaan jonkun vieraan pölhökustaan postit, mut eikö ollut aika törkeää häneltä odottaa, että me toimitamme hänen postinsa perille kun hän itse on liian laiska tekemään osoitteenmuutosta?

Tilanteesta on jo monta vuotta, yritys on vieläkin pystyssä joten ehkä saivat viimeinkin itsensä koottua hoitelemaan paperihommatkin niin kuin pitää.

Kerran yksi entinen kaveri pyysi minua lakkaamaan hänen kyntensä. Sanoin että sinähän voisit lakata sitten minun kynnet, tai hartiahieronra vois olla kiva. Ei suostunut!

Vähän kaukaisempi kaveri laittoi tässä taannoin pyyntöä, että hakisimme heidän puolestaan koiranpennun kasvattajalta, kun asumme "siinä ihan lähellä" ja hän noin 250 km päässä. Siis ihan puskista vaan viestiä, että nyt olisi myytävänä sellainen pentu, mistä hän on pitkään haaveillut, ja voisinko hakea sen hänelle. Töissä oli kuulemma niin kiirettä, että itse ei millään ehdi. Ihan hoomoilasena sitten vastasin, että kiva kuulla sinusta, mutta valitettavasti ei nyt onnistu. No tämä kaveri SUUTTUI minulle, kun tällaisia pentuja syntyy tosi harvoin ja heidän vanha koiransa juuri kuoli ja tämä pentu olisi nyt todella tarpeen ja lapsetkin jo ovat innoissaan.

En hakenut kaverille pentua, enkä ole hänestä sittemmin kuullut.

Ei nyt maailman suoriten liity avaukseen, mutta anopeista ja itsekeskeisistä kavereista tuli mieleen.

Kaverini alkoi tapailla uutta miestä johon ihastuikin nopeasti todella täysiä. Kundin äiti oli ihan vastikään kuollut, oli joutunut kamalan henkirikoksen uhriksi. Miehellä oli normaalin surutyön ja kuolemaan liittyvien asioiden hoitamisen keskellä tietysti rankkaa, joiden lisäksi piti hoitaa poliisin kanssa vaikka mitä ja antaa tutusta rikoksesta epäillystä lausuntoja jne.

Noh, olin tapaamassa ystävääni ja tätä miestä. Juttelin siinä kuinka lapsi on mummollaan, anopillani, tänään hoidossa ja kohta lähden hakemaan jne. Ystäväni töksäyttää huokaillen "Mä en kai sit saa koskaan anoppia jos sun kanssa jään yhteen" ja katsoo miestään jopa vähän ärtyneesti. Että onpas itsekkäästi mennyt kuolemaan tämä äiti. Miehen ilmettä on mahdoton kuvailla - jotain raivon, pohjattoman surun ja epäuskon sekoitusta. Oli niin uskomattoman tahditon kommentti itsekkäältä ystävältä että vatsassa muljahtaa vieläkin kun muistelee, vaikka tästä on jo jokunen vuosi aikaa.

Eivät muuten olleet pitkään yhdessä, kun kaverin mielestä mies vietti liikaa aikaa äitinsä asioita hoitaen..

Vierailija kirjoitti:

Nakatkaa vaa roskiin, tän kämpän edellinen asukas ei vissii vaihtanu osotettaan, ja tänne tuli puhelinlaskuamperintäkirjeitä yms, nakkasin ne aina vaa roskiin tai aukasin ja laitoin ilmotustaululle kaikkien nähtäville.

muutaman scannasin ja pistin nettiin.

Tais neidillä lähtä luottotiedot ja maine.

Toisten kirjeiden avaaminen on laitonta. Kirjeeseen voi kirjoittaa vaan päälle "ei asu osoitteessa" ja pudottaa lähimpään kirjelaatikkoon vaikka kauppareissulla. Toki vaivaa siitäkin jos niitä älyttömästi tulee, mutta perintäkirjeen kanssa varmaan nyt tekisin noin.