Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tätä ketjua monta viikkoa ja viimein pääsin loppuun saakka. :) 

Oma kokemukseni lokkeilusta muutamien vuosien takaa. Olin perhekahvilassa tutustunut yhteen ikäiseeni naiseen ja muutaman kerran tavattu ja pidetty yhteyttä ihan niistä näistä jutellen. Hänen elämäntilanteestaan tiesin, että hän on itse kotona lasten kanssa kotona ja mies on työtön. Hän tiesi minun ja mieheni varsin keskiluokkaiset ja keskipalkkaiset ammatit mutta juuri muuta ei juteltu kuin lasten asioista kun käytiin kävelyillä yhdessä. 

Yhtenä kertana kun tavattiin, olisko ollut neljäs  kerta yhteystietojen vaihtamisesta, tämä nainen kysyi, että tuleeko mulle ja miehelle kesällä lomarahaa (tapahtui joskus toukokuussa), milloin tulee ja voisiko heidän perheensä saada meiltä "vähän lomarahoista". Ei siis edes kysynyt lainaksi, vaan ihan omaksi. Sanoin, ettei mulla ole tapana sekoittaa raha-asioita ystävyyssuhteisiin. Sain vastaukseksi "niinpä tietysti" ja vaivaannuttava olo sen jälkeen. Se orastava ystävyys loppui siihen. Myöhemmin kun kerroin tätä muille ystävilleni, sain yllättäen syyllistäviä kommentteja tyyliin "niiden lapset voi nähdä nälkää, luuletko että kukaan huvikseen pyytää rahaa, niillä oli varmasti hätätilanne" jne. Vielä tänä päivänäkään en ole ihan varma, miten tuossa olisi voinut toimia. Toisaalta olin aimmin pannut merkille, että kun olimme olleet tuon naisen kanssa rattaiden kanssa kävelyllä, hän oli joka kerta ostanut matkan varrelta mukaan take away-kahvin JA puolen litran makuvesipullon. Ei nuo ole mitään halpoja heräteostoksia, pyrin välttämään kumpiakin sekä rahallisesta että ekologisesta syystä. Eli ehkä yleinen elämänhallinta hakusessa eikä mikään akuutti ruokapula perheessä. Mutta oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä ja epäuskoinen kokemus tuo "saataisiinko osa teidän lomarahoista" ihan kuin purkkaa olis kysytty. 

Miksi ne sinun 'huolestuneet' ystäväsi eivät itse menneet antamaan omia rahojaan sille tuntemallesi naiselle jos kerran olivat niin huolissaan heidän nälästään? Niinpå.

Sinä teit oikein ja on sinulla aika pasca 'ystäviä'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.

Miks seukata ” lapsellisen” miehen kanssa? Pitäisikö ne lapset lopettaa vai mikä olisi ratkaisu uusperheeseen?

No ei tarvitse lopettaa, riittää että se lapsellinen maksaa ihan itse omien lastensa kulut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.

Miks seukata ” lapsellisen” miehen kanssa? Pitäisikö ne lapset lopettaa vai mikä olisi ratkaisu uusperheeseen?

Vastas kysymykseen 1: Miksi ei?

Kyllä se mies maksaa kaikki lastensa kustannukset yksin asuessaan, miksi muiden pitäisi niitä maksaa?

Sekopäinen kysymys tuo toinen. Hankkiudu hoitoon. Ei ole terve ajatus!

Jokainen maksakoot omien lasten kustannukset. Jos ei siihen kykene, on tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.

Miks seukata ” lapsellisen” miehen kanssa? Pitäisikö ne lapset lopettaa vai mikä olisi ratkaisu uusperheeseen?

Vastas kysymykseen 1: Miksi ei?

Kyllä se mies maksaa kaikki lastensa kustannukset yksin asuessaan, miksi muiden pitäisi niitä maksaa?

Sekopäinen kysymys tuo toinen. Hankkiudu hoitoon. Ei ole terve ajatus!

Jokainen maksakoot omien lasten kustannukset. Jos ei siihen kykene, on tyhmä.

Tässähän mies edellyttää vuokran maksua puoliksi ja ilmaista lastenhoitoa. VaIhtoehtona ei ole omien lasten kustannusten maksaminen. Kaupan päälle saat vielä miehen exän sekaantumaan asioihinne. Jos edelleen olet sitä mieltä, että kyseessä on hyvä diili, niin onnea valitsemallasi tiellä. Se on koko paketti.

Kolme vuotta sitten työkaveri oli muuttanu omakotitaloon asumaan. Olivat sitten lähdössä reissuun ja pyysivät leikkaamaan "takapihan nurmikon" Ajattelin,että onnistuuhan tuo,kun tunsin miehen. Tuskinpa sillä nyt kovin montaa metriä takapihaa on,kun ei ole mikään innokas "puutarhuri".. En ollut käynyt paikalla vielä aiemmin,kun asuivat toisella paikkakunnalla. No,menin annettuun osoitteeseen ja takapihaa oli sellainen yhden hehtaarin verran... No onneksi olin ottanut oman istultaan ajettavan ruohonleikkurin mukaan....Eipähän kukaan loukkaantunut,eikä kait kuollutkaan.Ajelin nurtsit ja poistuin paikalta. Polttoaineet korvattiin,niin eipä siinä.

Omapa oli tietysti virheeni,kun en tarkemmin tiedustellut "takapihan" pinta-alaa...

Ystäväni mies on imagoltaan rehti ja avoin kuntavaikuttaja, mutta kävi ilmi, että hänen silmiensä alla kunnan kulttuuriavustuksia oli jaettu ns. hyväveli-menetelmällä. Asiaa käsiteltiin julkisesti ja koko ajan ystäväni viestitteli minulle ja yritti selitellä miehensä touhuja parhain päin. Viestejä tuli yötä päivää. Aina kaikille lehdistössä esiinnousseelle tiedolle löytyi selitys. Kun lopulta kävi selväksi, ettei mies selviä kohusta kuivin jaloin, alkoi syyllistäminen. "Mieheni on niin herkkä. Hän on itkenyt koko yön tätä tilannetta." "Tämä tuhoaa meidän perheen." "Kuinka voit tehdä tällaista meille?".

Vyyhti alkoi selvitä muiden aloitteesta, oman työni vuoksi minun oli pakko asemoitua totuuden puolelle, mitä ystäväni ei ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni mies on imagoltaan rehti ja avoin kuntavaikuttaja, mutta kävi ilmi, että hänen silmiensä alla kunnan kulttuuriavustuksia oli jaettu ns. hyväveli-menetelmällä. Asiaa käsiteltiin julkisesti ja koko ajan ystäväni viestitteli minulle ja yritti selitellä miehensä touhuja parhain päin. Viestejä tuli yötä päivää. Aina kaikille lehdistössä esiinnousseelle tiedolle löytyi selitys. Kun lopulta kävi selväksi, ettei mies selviä kohusta kuivin jaloin, alkoi syyllistäminen. "Mieheni on niin herkkä. Hän on itkenyt koko yön tätä tilannetta." "Tämä tuhoaa meidän perheen." "Kuinka voit tehdä tällaista meille?".

Vyyhti alkoi selvitä muiden aloitteesta, oman työni vuoksi minun oli pakko asemoitua totuuden puolelle, mitä ystäväni ei ymmärtänyt.

Eikö sunkin nyt olis kannattanut pitää työ ja ystävyys erillään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni mies on imagoltaan rehti ja avoin kuntavaikuttaja, mutta kävi ilmi, että hänen silmiensä alla kunnan kulttuuriavustuksia oli jaettu ns. hyväveli-menetelmällä. Asiaa käsiteltiin julkisesti ja koko ajan ystäväni viestitteli minulle ja yritti selitellä miehensä touhuja parhain päin. Viestejä tuli yötä päivää. Aina kaikille lehdistössä esiinnousseelle tiedolle löytyi selitys. Kun lopulta kävi selväksi, ettei mies selviä kohusta kuivin jaloin, alkoi syyllistäminen. "Mieheni on niin herkkä. Hän on itkenyt koko yön tätä tilannetta." "Tämä tuhoaa meidän perheen." "Kuinka voit tehdä tällaista meille?".

Vyyhti alkoi selvitä muiden aloitteesta, oman työni vuoksi minun oli pakko asemoitua totuuden puolelle, mitä ystäväni ei ymmärtänyt.

Eikö sunkin nyt olis kannattanut pitää työ ja ystävyys erillään

Niinhän hän tekikin. Sitä tämä ystävä ei tainnut vain ymmärtää. Ihminen on sellainen. Oma perhe ensin ja sitten vasta yhteinen hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.

Miks seukata ” lapsellisen” miehen kanssa? Pitäisikö ne lapset lopettaa vai mikä olisi ratkaisu uusperheeseen?

No ei tarvitse lopettaa, riittää että se lapsellinen maksaa ihan itse omien lastensa kulut

Poikani, joka oli kovaa kyytiä menossa mieron tietä, löysi yksinhuoltajan ja rakastui. Nyt heillä on iso uusi talo, yhteisiä, mahdottoman ihania lapsia, ainakin mummun, siis minun, mielestä, koiria, ylipäätään hyvää elämää.

Poikani on jättänyt alkoholin lähes kokokaan, ovat käyneet viihteellä kerran per kesä, tiedän, kun olen aina lastenvahtina. Jouluoluen joi nyt kesällä. Tupakointi jäi, laihtui liki20 kg.

Arvostan miniääni, hän on kasvattanut esikoisensa hyvin ja pitää hyvän huolen perheestään.

Ei elämässä aina tiedä mitä vastaan tulee, joskus liitot purkautuu.

Minä olen suunnattoman iloinen poikani onnesta ja ihanaa olla mummu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.

Miks seukata ” lapsellisen” miehen kanssa? Pitäisikö ne lapset lopettaa vai mikä olisi ratkaisu uusperheeseen?

No ei tarvitse lopettaa, riittää että se lapsellinen maksaa ihan itse omien lastensa kulut

Poikani, joka oli kovaa kyytiä menossa mieron tietä, löysi yksinhuoltajan ja rakastui. Nyt heillä on iso uusi talo, yhteisiä, mahdottoman ihania lapsia, ainakin mummun, siis minun, mielestä, koiria, ylipäätään hyvää elämää.

Poikani on jättänyt alkoholin lähes kokokaan, ovat käyneet viihteellä kerran per kesä, tiedän, kun olen aina lastenvahtina. Jouluoluen joi nyt kesällä. Tupakointi jäi, laihtui liki20 kg.

Arvostan miniääni, hän on kasvattanut esikoisensa hyvin ja pitää hyvän huolen perheestään.

Ei elämässä aina tiedä mitä vastaan tulee, joskus liitot purkautuu.

Minä olen suunnattoman iloinen poikani onnesta ja ihanaa olla mummu.

Tästä tuli mieleeni oma anoppi, joka julisti kaikille kenelle minut esitteli, että tässä on mun miniä joka pelasti poikani. Välillä oli vähän vaivaannuttavaa minusta, mutta ymmärrän anoppia. Heillä oli ollut paljon hankaluuksia ennenkuin me tavattiin, oltiin siis nuoria vielä, parin kympin kieppeillä. Mm. Kaksi koulua jäänyt kesken, viranomaisten kanssa ongelmia ja elämä luisumassa alamäkeen kunnolla. Hänen kaveripiiristään on kuollut useampi rattijuopumuksen tai huumeiden takia.

Tuo poika rauhoittui kanssani, kävi koulun loppuun sai työpaikan jossa on vielä tänäkin päivänä ja arvostettu omalla alallaan. Töitä riittäisi muuallakin. Meillä on jo aikuiset lapset ja yhdessä oltu onnellisesti 30 vuotta. Anopin kanssa tullaan hyvin juttuun tänäkin päivänä. Sanoo itsekin että rakkaus pelasti. Kaikki merkit lupasivat päinvastaista, mutta minä sain hyvän miehen.

Ohi aiheen, sori siitä.

Lisäys 5091:een eli mies sanoo itsekin että rakkaus pelasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa muuttaa yhteen, mutta minun pitäisi etsiä omiin nimiini joku paikka mitä vuokrata minulle, hänelle ja kolmelle lapselleen. Minun pitäisi maksaa puolet kuluista ja toimia ilmaisena lastenvahtina.

Miks seukata ” lapsellisen” miehen kanssa? Pitäisikö ne lapset lopettaa vai mikä olisi ratkaisu uusperheeseen?

No ei tarvitse lopettaa, riittää että se lapsellinen maksaa ihan itse omien lastensa kulut

Poikani, joka oli kovaa kyytiä menossa mieron tietä, löysi yksinhuoltajan ja rakastui. Nyt heillä on iso uusi talo, yhteisiä, mahdottoman ihania lapsia, ainakin mummun, siis minun, mielestä, koiria, ylipäätään hyvää elämää.

Poikani on jättänyt alkoholin lähes kokokaan, ovat käyneet viihteellä kerran per kesä, tiedän, kun olen aina lastenvahtina. Jouluoluen joi nyt kesällä. Tupakointi jäi, laihtui liki20 kg.

Arvostan miniääni, hän on kasvattanut esikoisensa hyvin ja pitää hyvän huolen perheestään.

Ei elämässä aina tiedä mitä vastaan tulee, joskus liitot purkautuu.

Minä olen suunnattoman iloinen poikani onnesta ja ihanaa olla mummu.

Tästä tuli mieleeni oma anoppi, joka julisti kaikille kenelle minut esitteli, että tässä on mun miniä joka pelasti poikani. Välillä oli vähän vaivaannuttavaa minusta, mutta ymmärrän anoppia. Heillä oli ollut paljon hankaluuksia ennenkuin me tavattiin, oltiin siis nuoria vielä, parin kympin kieppeillä. Mm. Kaksi koulua jäänyt kesken, viranomaisten kanssa ongelmia ja elämä luisumassa alamäkeen kunnolla. Hänen kaveripiiristään on kuollut useampi rattijuopumuksen tai huumeiden takia.

Tuo poika rauhoittui kanssani, kävi koulun loppuun sai työpaikan jossa on vielä tänäkin päivänä ja arvostettu omalla alallaan. Töitä riittäisi muuallakin. Meillä on jo aikuiset lapset ja yhdessä oltu onnellisesti 30 vuotta. Anopin kanssa tullaan hyvin juttuun tänäkin päivänä. Sanoo itsekin että rakkaus pelasti. Kaikki merkit lupasivat päinvastaista, mutta minä sain hyvän miehen.

Ohi aiheen, sori siitä.

Tällaisiakin uusperhekuvioita on, eivät ne kaikki ole uusperhehelvettiö, vaikka usein onkin. Heino homma.

Aikoinaan harrastin ompelemista, ja siskoni toivoi minun tekevän hänelle jotain mutta olisi maksanut vain hyvin vähän.

Sanoin että teen joko perustyöni tuntipalkalla (ihan mukavaa tasoa) tai sitten ilmaiseksi. Ei kelvannut.

Vieläkin muistan sen happaman ilmeen. Näitä lokkitarinpita lukiessani tajusin, että siskoni oli lokki jo silloin.

Äitini tietokone alkoi olla vanha ja oikukas, selvästi tulossa tiensä päähän. Joten äitini soitti minulle, ja vaati saada itselleen läppäriä, jonka oli ostanut minulle valmistujaislahjaksi paria vuotta aiemmin. Hän mielestään kone oli silti hänen, koska oli sen maksanut, vaikka se tulikin lahjaksi minulle. Tästä tilanteesta on nyt pitemmän aikaa, ja sen jälkeen äitini on vonkunut takaisin kaikenlaista ikivanhaa krääsää, jota on hylännyt / lahjoittanut minulle vuosia sitten, ja jonka olen jo ajat sitten kantanut roskikseen. En ole suostunut näihin vaatimuksiin, enkä ole mielellään tekemisissä äitini kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini tietokone alkoi olla vanha ja oikukas, selvästi tulossa tiensä päähän. Joten äitini soitti minulle, ja vaati saada itselleen läppäriä, jonka oli ostanut minulle valmistujaislahjaksi paria vuotta aiemmin. Hän mielestään kone oli silti hänen, koska oli sen maksanut, vaikka se tulikin lahjaksi minulle. Tästä tilanteesta on nyt pitemmän aikaa, ja sen jälkeen äitini on vonkunut takaisin kaikenlaista ikivanhaa krääsää, jota on hylännyt / lahjoittanut minulle vuosia sitten, ja jonka olen jo ajat sitten kantanut roskikseen. En ole suostunut näihin vaatimuksiin, enkä ole mielellään tekemisissä äitini kanssa.

Tällaiset ihmiset on raivostuttavia. Minulle yks tuttu antoi repun, jota en edes pyytänyt. Piilotin sen sitten kaapin perälle. Puoli vuotta myöhemmin pyysi reppunsa takaisin. Enää en ota mitään vastaan, kun ei kaikkea voi säilyttää. Ja aivan uskomattoman röyhkeää, että annettu lahja olis antajan omaisuutta. Röyhkeydellä ei ole rajaa.  

Äitini tekee saman tempun rahojen kanssa. Ensin antaa kaikkien silmien edessä rahat lahjaksi ja sitten salaa pyytää niitä takaisin. 

Sinulle lääkäri, jolta pyydetään reseptinuusimisia ynnä muuta. Otan osaa, ammattisi varjopuolia varmaankin vapaa-ajalla tuo  tuollainen.

Voin valistaa myös toisen ammattikunnan varjopuolista. Jos olet toimittaja, olet sitä myös vapaa-ajallasi. Hyvin outoja juoruja, panetteluja ja paljolti valheellisia väittämiä esitetään puolitutuista persoonista. Otapa niistä selvää. Miksi ihmiset ilkeilevät puolivieraiden henkilöiden sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, uskonnosta, tulotasosta tai epäonnistumisista? Niilläkö he kuvittelevat lehtien sivunsa täyttävän?

Toimittajana saat kuunnella loputtomiin juttuideoita, lehtien morkkaamista, tilaamattomuutta ja selontekoja, miten kymmenen naapuria tilaa yhden lehden ja säästää euroja.

Lisäksi ihmiset tuovat sepustuksiaan luettavaksi kesken kahvittelun, läjäyttävät valokuvakansioita ja vaativat arvioita tuotoksistaan. Tasoltaan ne ovat pääosin heikkoja, mutta aikaa myöten oppii valitsemaan sanansa niin, ettei loukkaa. Tulkinta on toinen juttu.

Jos voisin nyt valita ammattini, välttäisin aloja, joissa kohtaa sekalaista seurakuntaa kasvokkain. Toisessa elämässä luen itseni arkistotyöntekijäksi tai museoalalle. Tai perehdyn villieläinten sielunelämään kenttäolosuhteissa kaukana ihmismassoista. Ihmisistä ei ole pääosin kuin harmia. Vain harvoja muistelee lämmöllä, hyvällä. Kuten Jane Austenkin totesi Elisabeth Bennetin suulla Ylpeydessä ja ennakkoluulossa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini tietokone alkoi olla vanha ja oikukas, selvästi tulossa tiensä päähän. Joten äitini soitti minulle, ja vaati saada itselleen läppäriä, jonka oli ostanut minulle valmistujaislahjaksi paria vuotta aiemmin. Hän mielestään kone oli silti hänen, koska oli sen maksanut, vaikka se tulikin lahjaksi minulle. Tästä tilanteesta on nyt pitemmän aikaa, ja sen jälkeen äitini on vonkunut takaisin kaikenlaista ikivanhaa krääsää, jota on hylännyt / lahjoittanut minulle vuosia sitten, ja jonka olen jo ajat sitten kantanut roskikseen. En ole suostunut näihin vaatimuksiin, enkä ole mielellään tekemisissä äitini kanssa.

Mun äiti on samanlainen! Tosin hän ei ole koskaan mulle läppäriä ostanut tai muuta kallista. Kyselee onko sulla se ja se vaate? Annatko mulle? Kyse 20 vuotta vanhoista vaatteista, jotka teininä sain muualta. Ei mulla niitä enää ole, mutta silti välillä kyselee. Kyytiä ois aina vailla ja apua, mutta ei kunnioita toisten ihmisten rajoja esim. on aina myöhässä. Jos kyydin.annan esim. sukujuhliin niin olen oppinut sanomaan puoli tuntia aiemman ajan ja takarajan, joilloin auto lähtee. Jos ei ole kyydissä, sitten hän ei ole, mutta hänen takiaan en enää ole myöhässä. Lapsuudessa riitti jo kaikkialta myöhästelyt.

Valitettavasti äitini asenne on ottaa kaikki hyöty irti ja ilmaiseksi muista. On täysin häpeämätön, pummaa tutuilta ja tuntemattomilta rahaa, kyytejä, tavaraa ym. Ja kehtaa valittaa vuosiakin ilmaiseksi saaduista asioista esimerkiksi erittäin laadukkaasta ruuasta, jota tarjoiltiin isovanhempieni syntymäpäivillä. Tätini järjesti omassa kodissaan juhlat ja hankki ulkopuolelta ruuat. Oli oikein hyvää ruokaa, mutta äidilleni ei kelvannut kun hän ei tykännyt. Ei hän viitsinyt juhlien eteen tehdä mitään, mutta valittaa voi loppuelämän.

Äitini takia yritän olla mahdollisimman vähän vaivaksi muille, haluan aina maksaa osuuteni ja maksan mieluummin ekstraa kuin liian vähän, jos kaveriporukalla jaetaan kyyti tms.

Äitini on yhteydessä ainoastaan, jos hän haluaa jotain. Enpähän enää jaksa olla häneen itse yhteydessä kun suhde on ainoastaan antamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini tietokone alkoi olla vanha ja oikukas, selvästi tulossa tiensä päähän. Joten äitini soitti minulle, ja vaati saada itselleen läppäriä, jonka oli ostanut minulle valmistujaislahjaksi paria vuotta aiemmin. Hän mielestään kone oli silti hänen, koska oli sen maksanut, vaikka se tulikin lahjaksi minulle. Tästä tilanteesta on nyt pitemmän aikaa, ja sen jälkeen äitini on vonkunut takaisin kaikenlaista ikivanhaa krääsää, jota on hylännyt / lahjoittanut minulle vuosia sitten, ja jonka olen jo ajat sitten kantanut roskikseen. En ole suostunut näihin vaatimuksiin, enkä ole mielellään tekemisissä äitini kanssa.

Tällaiset ihmiset on raivostuttavia. Minulle yks tuttu antoi repun, jota en edes pyytänyt. Piilotin sen sitten kaapin perälle. Puoli vuotta myöhemmin pyysi reppunsa takaisin. Enää en ota mitään vastaan, kun ei kaikkea voi säilyttää. Ja aivan uskomattoman röyhkeää, että annettu lahja olis antajan omaisuutta. Röyhkeydellä ei ole rajaa.  

Eikös ne Ranta-Ahon sisaret vieneet Sofialta kaikki Nikon lahjoina antamat laukut yms.? Antaja ottaja jne.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan harrastin ompelemista, ja siskoni toivoi minun tekevän hänelle jotain mutta olisi maksanut vain hyvin vähän.

Sanoin että teen joko perustyöni tuntipalkalla (ihan mukavaa tasoa) tai sitten ilmaiseksi. Ei kelvannut.

Vieläkin muistan sen happaman ilmeen. Näitä lokkitarinpita lukiessani tajusin, että siskoni oli lokki jo silloin.

Samantapainen kokemus. Tein tutulle vaihtokauppana hankalan ompelutyön, johon käytin 3 tuntia vapaa-aikaani (sitähän pienten lasten äideillä riittää). Vastalahjaksi sain 1 tunnin hänen ammattiapuaan.

Siinä avautui ihan sanoittakin mikä on minun työni ja hänen työnsä arvoero... Nuorena ja tyhmänä olin luullut, että tuntimme ovat yhtä pitkiä.