Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11848)
Ei tuossa litaniassa lukenut voikukkia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa litaniassa lukenut voikukkia..
Tai muista vastaavista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä stooreja olisi melko montakin, mutta pahimmasta päästä taitaa olla meidän häihin liittyvä tarina. Päätettiin siis mieheni kanssa muutama vuosi sitten melko nopealla aikataululla mennä naimisiin ja järjestää pienehköt juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille. Budjettikin oli hyvin pieni. Varattiin kirkko ja juhlapaikka ja ilmoitettiin asiasta vanhemmillemme. Seuraavana päivänä tästä sain viestin tädiltäni, jonka kanssa en ole erityisemmin ollut tekemisissä lähes kymmeneen vuoteen (nähneet jossain sukujuhlissa kerran vuodessa). Olimme kyllä ajatelleet kutsua hänet juhliin, mutta emme hänen viittä lastaan ja heidän lapsiaan, koska en ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä nykyään. Täti kirjoitti viestissään oikein lipevästi ja nuoleskellen, että kuinka olen hänelle niin läheinen, melkein kuin oma lapsi (ei siis tosiaan pidetä ikinä mitään yhteyttä esim. puhelimitse) ja että hän niin sydämestään toivoo, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa sekä muut serkut ja heidän lapset kutsutaan juhlaan. Vastasin, että meidän budjetti ja juhlatilan koko on niin pieniä, että valitettavasti emme voi kutsua ollenkaan serkkuja mukaan. Tästähän täti sitten suutahti kunnolla ja laittoi jotain syyllistäviä viestejä useamman kappaleen. Meni pari viikkoa, kunnen täti lähetti anteeksipyyntöviestin. Vastasin siihen, että ok, ei mitään, nähdään juhlissa. Sen jälkeen täti sai taas jonkun innostumiskohtauksen ja erilaisia ehdotuksia häiden teemasta, koristeista, minun puvusta, ruoasta ja kaikesta mahdollisesta alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Sen lisäksi hän soitteli minun äidilleni jatkuvasti ja yritti saada puhuttua äitiäni ympäri, että kutsuisin sittenkin ne hänen lapsensa mukaan ja muun maussa valitti, kun kuuli että vihkiminen tapahtuu mieheni kotikirkossa ja kaikkeen muuhunkin yritti tehdä muutoksia (esim. ruokalista olisi pitänyt olla hänen laatimansa). Minulla oli loppua kohden hermot jo niin kireällä, että olisin halunnut sanoa suorat sanat ja ilmoittaa, että ei ole tädillä koko häihin asiaa. Mutta äitini ei siihen suostunut ja hän uhkasi, että jos sen teen, niin sitten hänkään ei tule paikalle (hänellä on tädin kanssa läheiset välit, en kyllä tajua miksi). Suoraan sanottuna fiilis koko häistä meni tädin ja äitini käytöksen takia ihan pilalle ja miehenikin yritti jo ehdottaa koko häiden perumista, kun näki, että minulla oli niin huono mieli. No, häät kuitenkin pidettiin. Täti tuli paikalle ja näytti nyrpeä nenää koko päivän. Onnitellessa minua hän vain kätteli ja puuskahti oikein v-mäisesti että "Onnea nyt sitten vaan!". Kuulin seuraavana päivänä kaasoilta, että täti oli juonut loppuillasta itsensä melko kovaan humalaan ja varastanut lähtiessään kaksi viinipulloa baaripöydästä. Hääkortin välistä löytyi viiden euron seteli ja sarkastinen onnittelu, jonka oli allekirjoittanut ne viisi serkkuani, jotka eivät päässeet osallistumaan juhlaan. Että sellainen tarina! Enpä ole tuon jälkeen ollut enää tädin kanssa missään tekemisissä. :D
täytyy tähän kyllä sanoa että näen asiassa myös sen toisen puolen. Täti, joka on kenties rakastanut sinua kuin omaansa sinun varhaislapsuudessasi, mistä et muista/tiedä mitään. Serkut, joihin et itse ole halunnut ottaa yhteyttä, ja jotka ovat viattomia tilanteeseen/kylmään käytökseesi. Sitten dissaat hedät kokonaan häistäsi, eli sukujuhlasta, minne on muut sukulaiset kutsuttu. Olisi ehkä pitänyt selittää heille huono taloudellinen tilanteesi, mutta voin todella ymmärtää heidänkin suuttumuksen, ettet halunnut heitä häihisi. Tunnut suhtautuvan oudon vihamielisesti läheisiisi, tätiin ja serkkuihisi. joten mielestäni ansaitsit kyllä täysin tuon 5 euron pilailu lahjan! Itseasiassa ihan oikein sinulle, kylmästä käytöksestäsi johtuen. minkälainen serkku oikein olet? Olisin itse soittanut ja todella pahoitellut tilannetta tai muuten koittanut lepytellä heitä. Häät kun on vain kerran elämässä. Mehän ei kuultu sitä toista näkökulmaa, miten hyviksi sukulaisiksi he kokivat sinut ennen häitäsi? Häät on sellainen tilaisus että ei oikein voi kutsua puolia sukulaisista, ja jätää toiset pois, joko kutsuu kaikki, tai sitten ei ketään.No se on varmaa että häät lopettaa monia ihmissuhteita.
En ole tuo kelle vastasit, mutta mulla on 30 serkkua. Minkä ihmeen takia kutsuisin heidät kaikki, vaikka olen tekemisissä ainostaan kahden serkkuni kanssa? Kutsuin nuo kaksi serkkuani häihini, ja vanhempieni ja sisarusteni lisäksi he olivat ainoat sukulaiset häissäni + miehen lähisukulaiset (vanhemmat, sisarukset ja hänen läheisimmät serkkunsa) + lisäksi meidän molempien ystävät. Mukavat häät oli. En kaivannut muita sukulaisia ennen häitäni enkä kaipaa vieläkään. Miksi jotkut luulee, että vain koska on sukua, niin on velvoitettu hengaamaan niiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Olin työttömänä ja ystäväni pyysi minua avuksi muuttosiivoukseen 350 km päähän, lupasi kustantaa bensat, tarjota ruoat ja maksaa vaivanpalkkaa. Toki lähdin ystäväni avuksi, kun ei muutakaan menoa ollut. Noh, perillä kuljin omalla autollani siivottavalle asunnolle useampana päivänä (matkaa kertyi), siivosin kolmena päivänä 8 h (asunto oli kolmen koiran jäljiltä järkyttävässä kunnossa) ja kävin vielä takaisin kaverille mennessä kaupassa, koska kauppa oli matkan varrella. Siivousurakka oki hoidettu ja lähtöpäivä edessä: En saanut bensakuluja, kauppaostosten loppusummaa saati vaivanpalkkaa. Olin niin tyrmistynyt etten saanut sanaa suustani. No, kavereita ollaan edelleen, olen oppinut kieltäytymään kaikista hänen nakitusyrityksistään ja vastaavasti käyttänyt häntä hyväksi ilmaisten kyytien, ruokien ja juomien muodossa hyvin mielin.
Kuulostaa ex-ystävältäni, joka vetäisi herneet nekkuun, kun kerroin että en aio ajaa yhteensä 500 kilsaa hänen muuttonsa takia. Tiedän, että olisi maksannut myös kaikki mahdolliset sivukulut minulla. Täysiverinen hyväksikäyttäjä. Siksi ex-ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa litaniassa lukenut voikukkia..
Tai muista vastaavista...
Ympäristötarkastaja voi saada lautakunnan päätöksen pihan tai asunnon siivoamisesta ja asukas maksaa kulut. Silloin kyse on jostain ihan muusta kuin voikukista.
Soita kuntasi ympäristötqrkastajalle ja pyydä käymään katsomassa naapurin voikukkia... Saattaa olla naurussa pitelemistä. Kai ymmärrät, että se laskutus vaatii tosiaan lautakunnan päätöksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin ekaa vuotta oikeustiedettä kun sukulaisilta alkoi tulla jatkuvasti pyyntöjä hoitaa heidän asioitaan. Itse kukin voi miettiä miten paljon asiantuntemusta ensimmäisen vuoden syksyllä on...
Jutut olivat toki sinänsä pieniä, kuten perintöriitojen epävirallista setvimistä, itsetehtyjen avioehtojen tarkistamista ja ikääntyvien sukulaisten papereiden tarkistamista. Vastuu on silti aika suuri, koska nämä ovat usein hyvin tunnepitoisia asioita asianosaisille.
Annoin aina linkkiä Finlexiin ja sanoin että jos ei itse ymmärrä niitä juttuja, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, mutta pitkän jankutuksen ja syyllistämisen jälkeen luovuin ja aloin siinä tenttilukemisen lomassa etsiä vastauksia heidän kysymyksiinsä.
Ikävimmältä tuntuivat ne kerrat kun annoin epämiellyttäviä neuvoja ja ilmaista apua kuppaava sukulainen suuttuu MINULLE siitä, ihan kuin se olisi minun keksimäni laki. Esimerkiksi tätini itsetehty avioehto oli yksinkertaisesti pätemätön, koska todistajat olivat sukulaisuussuhteen vuoksi esteellisiä (miehen aikuinen poika ja tädin sisko). Maistraatin tehtäviin ei kuulu alkaa tehdä sukuselvitystä avioehdon rekisteröinnin yhteydessä, joten se oli jo rekisteröity. Täti alkoi huutaa minulle siitä miten tuollainen "pilkunnussiminen" on aivan turhaa, ja että nyt pitää printata uusi paperi ja etsiä uudet todistajat ja rekisteröidä uusi avioehto. Minkäs minä sille voin etteivät he olleet vaivautuneet edes googlaamaan asiaa ennen kuin yrittivät itse tehdä määrämuotoisia asiakirjoja?
Kiitosta oli toki turha odottaa.
Kummilapseni äiti oletti, että haen lapsen hänen luotaan perjantaina ja tuon takaisin sunnuntaina. Ihan jees, mutta välimatkaa meillä on 250 km. Kun sanoin, että en jaksa ajaa tuota väliä, niin hän vastasi, että pikkumatkahan tuo on. Ja että tyttö istuu kyydissä vain menon ja paluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitajana minun on monesti odotettu hyppäävän remmiin kun vanhemmat haluavat viihteelle... Kun kerran niin pidän lapsista niin voihan sitä vahtia miia-mikkoa jotta äiti ja isi pääsee vähän elokuviin ja syömään.
Siinä alussa sanoinkin et ok, kunhan hinnasta sovitaan ja ei oo ollut työpäivää takana (tein siis sijaisuuksia).
Siinä sitten ihmeteltiin että miksi en täyden työpäivän päätteeksi tule vielä vahtimaan mamman mussuja aamuyöhön asti, pakko oli vastata että vaikka lapset ovatkin rakkaita, niin 8 tuntia päivässä riittää, aloitan 24tuntisen päivystyksen kun hoidan omia lapsiani.
Lähimmille olen hoitanut satunnaisesti parituntisia satunnaisesti, enkä niistä mitään ole odottanutkaan, muuten olisin saanut pettyä. Mutta kun kysyttiin että tulisinko vahtimaan puolisoni suvun puolelta kahta hulivili lasta vanhempien viihteen ajan, koin kauhunsekaisia ajatuksia katsoessani miten ne kiipeilivät pitkin seiniä ja aikuisen sana kaikui kuuroille korville. Siihen totesin miehelleni, että samat ehdot kuin ennenkin, mutta yksin et mua niiden kanssa jätä, vaan tuut avuksi. Kumma miten miehelle, eli meille tuli aina muuta menoa, kun apua olisi tarvinnut.
Kyllä, rakastan lapsien kanssa työskentelyä, mutta myös rakastin sitä, miten työpäivän jälkeen sain laittaa oven takanani kiinni ja keskittyä itseeni ja aikuisten juttuihin loppupäivän.
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppi. Muutti yksin entiseen kotitaloon, jonka laitatutti kokonaan uusiksi. Ainoa vaan että rahat loppui luksuskeittiöön ja loppu saatananmoinen urakka jäi meille. Maksoi palkkaa miehen veljen tyttöystävälle, mutta ei minulle, koska "sinähän käyt töissä". Meni siis koko neljän viikon kesäloma aamusta myöhään iltaan rempatessa, ja vielä valitukset päälle, kun ei ole jo valmista.
Nyt ei kyllä 40 alapeukkua ihan aukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoitajana minun on monesti odotettu hyppäävän remmiin kun vanhemmat haluavat viihteelle... Kun kerran niin pidän lapsista niin voihan sitä vahtia miia-mikkoa jotta äiti ja isi pääsee vähän elokuviin ja syömään.
Siinä alussa sanoinkin et ok, kunhan hinnasta sovitaan ja ei oo ollut työpäivää takana (tein siis sijaisuuksia).Siinä sitten ihmeteltiin että miksi en täyden työpäivän päätteeksi tule vielä vahtimaan mamman mussuja aamuyöhön asti, pakko oli vastata että vaikka lapset ovatkin rakkaita, niin 8 tuntia päivässä riittää, aloitan 24tuntisen päivystyksen kun hoidan omia lapsiani.
Lähimmille olen hoitanut satunnaisesti parituntisia satunnaisesti, enkä niistä mitään ole odottanutkaan, muuten olisin saanut pettyä. Mutta kun kysyttiin että tulisinko vahtimaan puolisoni suvun puolelta kahta hulivili lasta vanhempien viihteen ajan, koin kauhunsekaisia ajatuksia katsoessani miten ne kiipeilivät pitkin seiniä ja aikuisen sana kaikui kuuroille korville. Siihen totesin miehelleni, että samat ehdot kuin ennenkin, mutta yksin et mua niiden kanssa jätä, vaan tuut avuksi. Kumma miten miehelle, eli meille tuli aina muuta menoa, kun apua olisi tarvinnut.
Kyllä, rakastan lapsien kanssa työskentelyä, mutta myös rakastin sitä, miten työpäivän jälkeen sain laittaa oven takanani kiinni ja keskittyä itseeni ja aikuisten juttuihin loppupäivän.
Tämä ei liity tarinaan. Mutta siskoni on lastentarhanopettaja. Vanhempani ovat aina ylistäneet, kuinka hyvä äiti siskoni on, kun sehän hoitaa lapsia ammatikseen.
Paitsi, että hänellä on narsistimies ja on alistunut sietämään kaiken ja lapsensakin kasvatti samaan malliin ja lapset nyt parantelevat aikuisena traumojaan. Toiseksi, kun olen seurannut, niin saatuaan esim. lapsenlapsensa syliin, pukkaa sen äkkiä minun hoidettavaksi, vaikka minä en ole hyvä äiti, koska en ole lastenhoitoalalla vanhempieni mielestä.
No olen siis mielenterveyspuolella ja saisin pitää tuntikausien psykoterapiaistuntoja ihmisille, kun heillä on vaikeaa. Ainoa vain, että minulla ei ole tällaiseen koulutusta ja kykyä ja ei oikein aikaakaan alkaa ilmaiseksi psykologiksi lähihoitajan koulutuksella, suuntautuminen mielenterveys ja päihdetyö.
Rakennutimme taloa ja perhe viereiseltä tontilta kävi vaatimassa, että jo maksettujen työntekijöiden pitäisi lopettaa työt kahdeksi päiväksi koska heillä on vieraita ja haluaisivat pitää puutarhajuhlat X'D Ei tullut taukoa, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa litaniassa lukenut voikukkia..
Tai muista vastaavista...
Ja kun luet ajatuksella sen listan, johon tuo <i>muista vastaavista</i> viittaa, niin saatat itsekin tajuta ettei voikukka oikein sovi siihen joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri valitteli kun ei löydy sopivia verhoja. Ehdotin, että ompelisi itse, mutta ei kuulemma osannut. Lupauduin ompelemaan (ihan ilmaiseksi), kun eihän siinä niin iso homma ole, ja muutenkin harrastan käsitöitä ja ompelen paljon itse. No eipä siinä mitään, unohtuin vaan määritellä, että moniako verhoja tarjous koski. Naapuri oli käynyt ostamassa metrikaupalla kangasta, ja tilasi viisi paria paneeliverhoja ja samoista kankaista muutaman tyynynpäällisen vetoketjuineen. En vaan saanut kieltäydyttyä, vaikka meinasin pyörtyä listan kuullessani, oli vielä pieni vauva silloin hoidettavana. Siinäpä sitten meni aika monta iltaa ommellessa sen jälkeen kun lapsi oli nukahtanut. No, tyhmyydestä kärsii...jne.
Mulle taas taitavasti ompeleva entinen työkaveri/ystävä teki kurjat oharit. Tein hänen perheelleen toistakymmentä vuotta jouluiksi laatikkoruokia omalla kustannuksellani. Kehuivat aina kun on niin hyvää ja teetkö tänäkin vuonna ja ihan kamalia oli kaupan laatikot joita olivat ostaneet sitten kun minun tekemäni olivat tapaninpäivänä loppuneet. Tein oikein mielelläni vaikka ei 6 kg lanttujen kuoriminen aina mukavaa ole. Puhuttiin, että hän sitten vuorostaan auttaa verhojen ompelussa kun uusi talomme valmistuu kun itse olen siinä tumpelo. (Siis vain työssä. Materiaalit tietenkin maksaisin itse). 12 vuotta niitä joululaatikoita heidän perheelleen tein, mutta kun tuli aika hommata verhot taloomme ja aloin soitella asiasta että milloin hän tulisi käymään asian tiimoilta, niin oli joka kerta puhelimessa vaivaantunut ja aina oli joku syy miksei päässyt juuri nyt eikä löytynyt edestäpäinkään millään sopivia ajankohtia.
Oli todella musertavaa tajuta, että vastapalvelusta ei ollut aikomustakaan antaa. Siihen loppui jouluruokien teko, eikä työkaveri/ystävä enää sen jälkeen kysynytkään. Asiasta ei koskaan enää vain puhuttu. Ei moisesta välit menneet, mutta todella paha maku ja arvoton olo siitä jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin ekaa vuotta oikeustiedettä kun sukulaisilta alkoi tulla jatkuvasti pyyntöjä hoitaa heidän asioitaan. Itse kukin voi miettiä miten paljon asiantuntemusta ensimmäisen vuoden syksyllä on...
Jutut olivat toki sinänsä pieniä, kuten perintöriitojen epävirallista setvimistä, itsetehtyjen avioehtojen tarkistamista ja ikääntyvien sukulaisten papereiden tarkistamista. Vastuu on silti aika suuri, koska nämä ovat usein hyvin tunnepitoisia asioita asianosaisille.
Annoin aina linkkiä Finlexiin ja sanoin että jos ei itse ymmärrä niitä juttuja, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, mutta pitkän jankutuksen ja syyllistämisen jälkeen luovuin ja aloin siinä tenttilukemisen lomassa etsiä vastauksia heidän kysymyksiinsä.
Ikävimmältä tuntuivat ne kerrat kun annoin epämiellyttäviä neuvoja ja ilmaista apua kuppaava sukulainen suuttuu MINULLE siitä, ihan kuin se olisi minun keksimäni laki. Esimerkiksi tätini itsetehty avioehto oli yksinkertaisesti pätemätön, koska todistajat olivat sukulaisuussuhteen vuoksi esteellisiä (miehen aikuinen poika ja tädin sisko). Maistraatin tehtäviin ei kuulu alkaa tehdä sukuselvitystä avioehdon rekisteröinnin yhteydessä, joten se oli jo rekisteröity. Täti alkoi huutaa minulle siitä miten tuollainen "pilkunnussiminen" on aivan turhaa, ja että nyt pitää printata uusi paperi ja etsiä uudet todistajat ja rekisteröidä uusi avioehto. Minkäs minä sille voin etteivät he olleet vaivautuneet edes googlaamaan asiaa ennen kuin yrittivät itse tehdä määrämuotoisia asiakirjoja?
Kiitosta oli toki turha odottaa.
Olen itse päässyt jo makuun tästä samanlaisesta ilmiöstä. Minulla on tosiaan nyt ensimmäinen vuosi kauppatieteen opintoja takana ja alusta asti on ollut selvää, että suuntaudun laskentatoimeen. Olen saanut sanoa parille yrittäjäsukulaiselle, että en todellakaan ole vielä pätevä vilkaisemaan heidän kirjanpitoaan tai tekemään kustannuslaskelmia parin kurssin jälkeen. En myöskään tule tekemään ilmaiseksi heille markkinointisuunnitelmia tai "vähän kattomaan, miten somemarkkinointia voisi parantaa" eli luomaan ja ylläpitämään Facebook-sivuja. Ihmeellisesti hiljeni pyynnöt, kun sanoin, että katotaan parin vuoden päästä ja voidaan sitten hinnastakin sopia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä stooreja olisi melko montakin, mutta pahimmasta päästä taitaa olla meidän häihin liittyvä tarina. Päätettiin siis mieheni kanssa muutama vuosi sitten melko nopealla aikataululla mennä naimisiin ja järjestää pienehköt juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille. Budjettikin oli hyvin pieni. Varattiin kirkko ja juhlapaikka ja ilmoitettiin asiasta vanhemmillemme. Seuraavana päivänä tästä sain viestin tädiltäni, jonka kanssa en ole erityisemmin ollut tekemisissä lähes kymmeneen vuoteen (nähneet jossain sukujuhlissa kerran vuodessa). Olimme kyllä ajatelleet kutsua hänet juhliin, mutta emme hänen viittä lastaan ja heidän lapsiaan, koska en ole heidän kanssaan juuri missään tekemisissä nykyään. Täti kirjoitti viestissään oikein lipevästi ja nuoleskellen, että kuinka olen hänelle niin läheinen, melkein kuin oma lapsi (ei siis tosiaan pidetä ikinä mitään yhteyttä esim. puhelimitse) ja että hän niin sydämestään toivoo, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa sekä muut serkut ja heidän lapset kutsutaan juhlaan. Vastasin, että meidän budjetti ja juhlatilan koko on niin pieniä, että valitettavasti emme voi kutsua ollenkaan serkkuja mukaan. Tästähän täti sitten suutahti kunnolla ja laittoi jotain syyllistäviä viestejä useamman kappaleen. Meni pari viikkoa, kunnen täti lähetti anteeksipyyntöviestin. Vastasin siihen, että ok, ei mitään, nähdään juhlissa. Sen jälkeen täti sai taas jonkun innostumiskohtauksen ja erilaisia ehdotuksia häiden teemasta, koristeista, minun puvusta, ruoasta ja kaikesta mahdollisesta alkoi tulla jatkuvalla syötöllä. Sen lisäksi hän soitteli minun äidilleni jatkuvasti ja yritti saada puhuttua äitiäni ympäri, että kutsuisin sittenkin ne hänen lapsensa mukaan ja muun maussa valitti, kun kuuli että vihkiminen tapahtuu mieheni kotikirkossa ja kaikkeen muuhunkin yritti tehdä muutoksia (esim. ruokalista olisi pitänyt olla hänen laatimansa). Minulla oli loppua kohden hermot jo niin kireällä, että olisin halunnut sanoa suorat sanat ja ilmoittaa, että ei ole tädillä koko häihin asiaa. Mutta äitini ei siihen suostunut ja hän uhkasi, että jos sen teen, niin sitten hänkään ei tule paikalle (hänellä on tädin kanssa läheiset välit, en kyllä tajua miksi). Suoraan sanottuna fiilis koko häistä meni tädin ja äitini käytöksen takia ihan pilalle ja miehenikin yritti jo ehdottaa koko häiden perumista, kun näki, että minulla oli niin huono mieli. No, häät kuitenkin pidettiin. Täti tuli paikalle ja näytti nyrpeä nenää koko päivän. Onnitellessa minua hän vain kätteli ja puuskahti oikein v-mäisesti että "Onnea nyt sitten vaan!". Kuulin seuraavana päivänä kaasoilta, että täti oli juonut loppuillasta itsensä melko kovaan humalaan ja varastanut lähtiessään kaksi viinipulloa baaripöydästä. Hääkortin välistä löytyi viiden euron seteli ja sarkastinen onnittelu, jonka oli allekirjoittanut ne viisi serkkuani, jotka eivät päässeet osallistumaan juhlaan. Että sellainen tarina! Enpä ole tuon jälkeen ollut enää tädin kanssa missään tekemisissä. :D
täytyy tähän kyllä sanoa että näen asiassa myös sen toisen puolen. Täti, joka on kenties rakastanut sinua kuin omaansa sinun varhaislapsuudessasi, mistä et muista/tiedä mitään. Serkut, joihin et itse ole halunnut ottaa yhteyttä, ja jotka ovat viattomia tilanteeseen/kylmään käytökseesi. Sitten dissaat hedät kokonaan häistäsi, eli sukujuhlasta, minne on muut sukulaiset kutsuttu. Olisi ehkä pitänyt selittää heille huono taloudellinen tilanteesi, mutta voin todella ymmärtää heidänkin suuttumuksen, ettet halunnut heitä häihisi. Tunnut suhtautuvan oudon vihamielisesti läheisiisi, tätiin ja serkkuihisi. joten mielestäni ansaitsit kyllä täysin tuon 5 euron pilailu lahjan! Itseasiassa ihan oikein sinulle, kylmästä käytöksestäsi johtuen. minkälainen serkku oikein olet? Olisin itse soittanut ja todella pahoitellut tilannetta tai muuten koittanut lepytellä heitä. Häät kun on vain kerran elämässä. Mehän ei kuultu sitä toista näkökulmaa, miten hyviksi sukulaisiksi he kokivat sinut ennen häitäsi? Häät on sellainen tilaisus että ei oikein voi kutsua puolia sukulaisista, ja jätää toiset pois, joko kutsuu kaikki, tai sitten ei ketään.No se on varmaa että häät lopettaa monia ihmissuhteita.
Voi nyyh ja kyynel. :D Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että ihmisten välien läheisyys EI MÄÄRITY sen mukaan, että jonkun autistisen Mirja-tädin mielestä meidän PITÄISI olla läheisiä? Vaikka naapurin Kake rakastaisi minua kuinka palavasti, niin me emme ole mikään pariskunta, jos minä en niin halua. Ihan sama pätee näihin setätätiserkkuihin ja välien läheisyyteen heidän kanssaan. Ei pahalla, mutta kuulostat todella ärsyttävältä ihmiseltä. Juuri sellaiselta itkijätädiltä.
Vanha koulukaveri otti yhteyttä vuosien jälkeen ja kutsui kylään uuteen omakotitaloonsa. Siellä sitten mittailtiin taloa ja tulevan uudisosan vaatimaa alaa mittanauhan kanssa lähes koko vierailu. En mennyt rakennustalkoisiin, vaikka sinnekin kutsuttiin...
No on se nyt perkele jos ihmisillä on rahaa, pakettiautoja , kameroita ja muita hilavitkuttimia, niin ei mitään talkoohenkistä apua saa pyytää•! Mihin tämä maailma oikein menee? Kyllä ennen muinoin autettiin koko kylää ja turistiin samalla mukavia ja pidettiin asiat raiteillaan. Mutta ei sitten. Miehetkin nysvää kotona akkojen hommissa, veljenpoikaa ei saanut edes viikonlopuksi kattoremonttia tekemään kun pitää kuulemma lapsia paapoa. Ja vielä rakennusalan ammattilainen.
Ystäväni ilmoitti minulle että hän jättää koiransa minun vastuulleni, kun hän lähtee poikaystävänsä kanssa laivalle ja Ruotsiin. Kieltäydyin, koska mulla oli muita lukkoonlyötyjä suunnitelmia muiden kanssa, jotka vaativat kaupungista poistumisen. Hänpä kertoi jo olevansa autossa matkalla laivalle, ja että avain löytyy porrasmaton alta, että kyllä mun täytyy nyt hoitaa koirat, muuten ne ei saa ruokaakaan. Siihen sanoin, että eläintensuojelu on vain puhelinsoiton päässä, ja että jos koirat ovat yksin kun tänä iltana asunnossanne käyn, soitan sen puhelun heitteillejätöstä. Ystävä rupesi raivoamaan siitä, miten paska ystävä olen.
Tietysti olisin voinut katsoa niitä koiria, jos a) multa olisi kysytty ajoissa eikä vain vaadittu ja b) mulla ei olisi ollut suunnitelmia. Sinä iltana kun menin sinne asuntoon, soitin ovikelloa ja yllätyksekseni ystävän äiti avaa oven ja rupeaa hänkin mua haukkumaan :D
Toinen juttu on se, että koska olin nuori, sinkku nainen, jokainen sukulainen nakitti mut lastenvahtimishommiin ilman palkkaa. En pidä lapsista vieläkään, eikä niitä itsellä ole. Sitä vain oletettiin, että ilman muuta se Kyllikki vahtii lapsia kun aikuiset pitää hauskaa häissä/sukukokouksissa/kissanristiäisissä. Kerran häihin mennessäni napattiin mut jo ennen kirkkoa lastenhuoneeseen, ja ilmoitettiin että Sirkulla on diabetes, Valpurilla kissa-allergia ja Arhippa ei syö perunaa. Kun sukulaistäti kääntyi lähteäkseen, nauroin vain että minä en lapsia vahdi, ja lähdin takaisin kirkkoon. En aina pyydettäessä kieltäytynyt, lapsia vahdin vaikka pari kertaa kunhan multa kysyttiin ja mulle sopi. Ärsyttää vain ne olettajat ja muiden puolesta päättäjät :) Ja joskus ylioppilasjuhlissa tätini sopi ylioppilaan äidin kanssa, että kyllä se Kyllikki sitten voi tiskata. Multa ei kysytty mitään! Yhden altaallisen tiskasin ja ilmoitin, että tämä oli tässä, minä olen vieras talossa.
Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.
Alue: Aihe vapaa
Laki naapuruussuhteista. 17 pykälä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1920/19200026
Kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.