Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Suosikkini on ystäväni, joka saattaa kysyä, lähtisinkö hänen kanssaan pizzalle. Jos vastaan myöntävästi, on vastauksena "ok, voitko tulla hakeen mut täältä ja kuskata sit takas kotiin? Ku en taida saada muuta kyytiä..". Ei siinä muuten, mutta kun hänen kuskaamisestaan tulee tosiaan noin 120km ylimääräistä matkaa :)

(30km suuntaansa ylimääräistä -> hänen luokseen ajaminen 30km, sieltä pizzeriaan 30km, pizzeriasta hänet taas kotiinsa 30km ja sitten minä vielä sieltä hänen luotaan takaisin omaan kotiini sen 30km pizzerialle + 10km omaan kotiini).

 Jos satuimme samaan aikaan baariin, oli aina myös tämä sama "MULLA EI OO KYYTIÄ TAKAS KOTIIN, SÄHÄN VOIT MUT TÄSSÄ MATKALLA NAKATA KOTIIN?". ja tietenkään mitään bensoja ei maksa. Kun asuin vielä vanhempieni luona, hän kehtasi useasti myös ehdottaa, josko minun vanhempani kuskaisivat häntä - tällöinkin aina se 120km-150km ylimääräistä matkaa. Ja hänellä tosiaan on omatkin vanhemmat, ajokortti ja vanhemmillaan auto.

Yllättävän monta kertaa suostuinkin hänen kuskikseen, Nykyään, jos hän pyytää minua mukaansa johonkin, sanon että tulenhan minä. Hänen vastauksensa on tietysti "no tuu sit hakeen mut sillon ja tällön". Vastaan, että olen tulossa joko avomieheni kyydillä/pyörällä/skootterilla, joten kyytiläisiä ei tällä kertaa oteta.

Tämä oli mun virhe, mutta olin lähdössä lasten kanssa Kreikkaan yksin. Mies ei päässyt työkiireiden takia. Lapset oli silloin 9 ja 11 eli tiedossa leppoisa loma. Lapset ui, minä saan lojua ja katsella päälle. Tuon ikäisten kanssa on niin helppoa matkoilla. Ollaan reissattu vauvaiästä asti ja osaan nykyään nauttia näistä leppoisista matkoista. Sukulainen kuuli, että ollaan lähdössä matkalle ja kysyi, pääsisivätkö miehensä kanssa reissuun mukaan + lapset. Olin kahden vaiheilla, mutta ajattelin, että onhan heistä seuraa ja voin kyllä pari iltaa vahtia lapsia, jos haluavat ulos, kun itse luen lähinnä kirjaa hotellissa iltaisin lasten touhaillessa omia. Matka lyötiin lukkoon ja varattiin... sitten yhtäkkiä tuon sukulaisen siippa ei saanutkaan töistä lomaa ja rouva ilmoitti iloisesti, että tuleekin yksin lasten kanssa. En saanut millään sanottua, että ei käy. Minä en halua matkalle, jossa matkaseuralla on 1- ja 2- vuotiaat, koska kyllähän sen tietää, mihin munkin loma sitten menee. En mä voi pestä käsiäni matkaseurani lapsiongelmissa ja istun siellä lastenaltaassa välillä antamassa sukulaisnaiselle vapaa-aikaa. Ja liikkeellä ollessa lapset jaetaan, että minä raahaan toista pientä, äitinsä toista ja omat lapset lompsii perässä. Niinhän se menikin sitten. Oli tosi rankka loma ja omat lapset sanoi suoraan, että nuo pilasi meidän loman, kun liikkuivat koko ajan meidän kanssa.

Siskoni perheineen yöpyi aina meillä kun tulivat käymään kotipaikkakunnalla vaikka täällä asui myös vanhemmat ja muita sisaruksia. Tuliaiset oli yksi hedelmäpussi ja joku jo selvästi luettu lehti. Olivat 2-3 päivää. He sitten hankkivat koiran jonka piti olla ehdottomasti mukana. Sanoin että koiraa ei meille tuoda. Tuosta lähtien he ovat olleet jollain mökillä siis vuokramökillä täällä päin käydessään. Suuttuvatkin hiukan meille.

Kuulin myöhemmin muilta ihan eri yhteyksissä mitä tuliaisia siskoni perhe on muille tuonut. Eli meille jonka luona olivat ei kerrassaan mitään ja muille kyllä.

Kaiken huippu oli kun samainen sisko soitti minulle että lainaa rahaa että saavat laskut maksettua. Kenellekään muulle ei ollut soittanut. Em muuten lainannut.[/quote]

Hih, meillä käy myös miehen sisko perheineen useamman kerran vuodessa ja ovat yleensä vähintään 2 yötä. "En kerenny ostaa tuliaisia" on vakioselitys. Joskus saattaa tuoda jääkaapistaan omat jämät, esim. maitopurkin, homeista salaattia tai pari kuivahtanutta leivänpalaa. No en varsinaisesti odotakaan mitään ja meidän talous ei kaadu tuohon. Lähinnä huvittaa se nuukailu, sillä siitähän se on kyse. Toki ilahtuisin vaikka suklaalevystä tai kahvipaketista. Itse vien aina ruokakassin kun menemme heille sillä en kehtaa perhettäni elättää muiden kustannuksella. Mutta mukavia tyyppejä muuten.

Työkaverini otti vastaan yhteistyökumppanin minulle tuoman kuohuviinin ja piti sen myös itsellään, koska en ollut paikalla..

Omassa elämässä vanhempani ovat niitä hyväksikäyttäjiä, eivätkä näe siinä mitään outoa. Kun olin menossa Tampereelle pääsykokeisiin, isäni ehdotti pokkana, että sinähän voit mennä X:n, serkkuni, luokse yöksi. Öööh, tämä miespuolinen serkku oli jo syntyessäni aikuinen, emmekä ole olleet missään tekemisissä sukujuhlien ulkopuolella

Niiiiiin tuttua! Voi helekata kun ihan kiehahti, porukat oli just tollasia. Aina järjestelemässä mua tilanteisiin, joissa et vaan kehtaa sanoa, että ei kuulkaa onnistu. Yhtenä esimerkkinä jotkut lähikaupan kassan veljen vaimon kaiman hautajaiset, jonne minut luvattiin laulamaan. Tiesivät ihan hyvin, että en minä kehtaa surevalle leskelle soittaa ja sanoa, että ei muuten tule nuottiakaan minun suustani. 

Isä opetti myös syyllistämällä ja huutamalla, että en saa koskaan kieltäytyä. Tällä tavalla hän mm. kuppasi isovanhemmiltani saadut perintörahat tililtäni. En minä pienenä teini-ikäisenä uskaltanut kieltäytyä "lainaamasta", kun väkivaltainen, arvaamaton iso mies huutaa ja viskoo tavaroita. Eikä pompottelu suinkaan kotoa muuttoon loppunut. Asuin jo omassa kodissani ja minulla oli kaksi koiraa. Heidän mielestään minun olisi pitänyt viedä koirat hoitolaan ja tulla sitten heille käymään. Sanoin, että ei muuten todellakaan käy. Tähän ja kymmeniin muihin vastaaviin tapauksiin, jossa olen isän tahtoa uskaltanut uhmata, on vastaus aina saman sisältöinen: " No ei sitte tartte oottaa auton huoltoa / kantoapua / mitään apua mihinkään! "

Enpä ole enää neljään vuoteen oottanutkaan. Hän saa nyt puolestaan odotella sitä, että kuinka kusisen vanhainkodin hänelle löydän. 

Tämä on moneen muuhun verrattuna pikkujuttu, mutta ärsyttää silti.

Siskoni lapsineen haluaa välillä tulla meille kylään junalla "kun se on niin kätevää". He asuvat lähellä juna-asemaa. Me emme asu, eli siskon perhe pitää käydä hakemassa ison naapurikaupungin keskustasta. Meiltä asemalle menee n. 30 min autolla (keskustassa ajelu on hidasta), yleensä pitää vielä maksaa useampi euro parkkimaksua, kun juna-asemalla parkkipirkot päivystävät jatkuvasti ja junat usein myöhässä.

Ei tässä mitään, jos junamatka olisi pitkä, mutta autolla heiltä meille menisi 45 min ja heillä on auto, jolla sisko ajelee päivittäin. Eli minusta on kohtuutonta vaatia meiltä 2x30 min + odotteluaika, jotta voimme hakea heidät.

Pistät joku kerta viestiä vasta junaan et tulkaa taksilla, autossa on häikkää, et uskalla lähteä ennen kuin on käytetty huollossa.

Kuinka pitkä se itse junamatka on, 411? Jotenkin uskomattomalta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Siis mitä ihmettä? Meillä jo lapsuudenkodissa jätettiin nurmikko tarkoituksella leikkaamatta, kun voikukat oli parhaimmillaan, koska ne on hirmunättejä silloin.

Ja nykyään tehdään itse samoin.

Eräs yksinasuva mummeli valitteli, että hänen aikuisen, perheellisen poikansa kaikki palvelut (mummon pihan ruohonleikkuu , pienet korjaustyöt jne) maksavat. Mummo itse hoitaa viikoittain aivan väsymykseen astu tämän pojan kolmea pientä lasta, tietysti ilmaiseksi. Syytä on minusta mummossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Siis mitä ihmettä? Meillä jo lapsuudenkodissa jätettiin nurmikko tarkoituksella leikkaamatta, kun voikukat oli parhaimmillaan, koska ne on hirmunättejä silloin.

Ja nykyään tehdään itse samoin.

Tuossa asiassa voi tietysti vähän miettiä kotinsa sijaintia. 

Jos asut haja-asutusalueella ja ympärillä vain omat pellot, niin toki noin voi tehdä.

Mutta jos voikukkapeltosi takana on naapurin porkkanamaa jotka hän epätoivoisesti yrittää pitää rikkaruohovapaana, olisi vähintään ystävällistä ettei ne voikukat sinne siementäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä se itse junamatka on, 411? Jotenkin uskomattomalta kuulostaa.

Oiskohan n. 40 min. N. 100 km. Autolla pääsisi moottoritietä tosi suoraan. Eihän tuonne keskustaan ole meiltä pitkä matka (alle 20 km), mutta kun joka risteyksessä pysähtyy valoihin, niin kyllä siinä aikaa tuhrautuu.

Muutenkin luulevat että tuolla naapurikaupingin keskustassa käyminen on ihan pikku juttu. Pyytävät esim hakemaan jonkun harvinaisemman kirjan kirjakaupasta. Itse käymme keskustassa vain harvoin. Kirjatkin ostetaan verkkokaupasta, koska se on helpompaa.

Kummilapsellani on kaksi nuorempaa siskoa, joita en ole paljon tavannut, kun asun kaukana. Otan kummitytön aina kesäisin viikonlopuksi luokseni satojen kilometrien päähän, jotta hän saisi edes jotain kummiltaan lahjojen lisäksi. Lapsi on saanut aina ottaa mukaan yhden kaverin tai vaikka toisen sisaruksista, että hänellä on seuraa, kun lapsi ei ole vielä kovin vanha (12). 

Lasten äiti kysyi viime kesänä, voisinko ottaa myös pikkusiskot (tuolloin 4 ja 8 vuotta), kun heille tulee muuten paha mieli. Kummilapsi oli tätä ennen ottanut kerran vanhemman pikkusisaruksen mukaan, ja reissu meni kitinäksi pienemmän osalta. :/ Tein parhaani, että tämä viihtyisi, mutta lapsilla oli keskinäistä kähinää ja pienempi ei jaksanut isomman tahdissa joten jouduimme sitten menemään pienemmän mukaan => isompi ärsyyntyi.

Kieltäydyn saman tien. Ensinnäkin, lapsen pitää oppia, että kaikkea ei saa, ja yhden lapsen spesiaalikummijuttu on vain hänen. Olen ottanut kummilasta jo varsin nuorena luokseni, ja vaikka hän halusi tulla, kyllä vierailuiden aikana monesti tuli äitiä ikävä ja sitten soiteltiin ja lohduteltiin - aina lapsi halusi kuitenkin olla luonani ja meillä oli mukavaa. Jos nyt olisin ottanut pienemmät mukaan, aika olisi mennyt lähinnä heihin ja kummilapsi olisi jäänyt ulkopuoliseksi. Se siitä kummilapsen omasta jutusta kanssani. 

Maksan tietenkin aina kaikki lapsen ja kaverin kulut matkoista ja ruoista ja sen, että teemme jotain spesiaalia ja hän sekä kaveri saavat ostaa itselleen antamillani rahoilla jotain kivaa pientä. En ole suurituloinen, päinvastoin, ja tingin muusta, että saan tämän toteutumaan. Myös kummilapsen äiti on pienituloinen, joten hän ei varmasti olisi voinut taata, että pienemmät lapset saisivat kumpikin tasaveroisen kohtelun. Minulla ei ole mahdollisuuksia ottaa kolmea lasta tuolla metodilla. Eli sitten kukaan, mukaanlukien se varsinainen pointti eli kummilapsi, ei olisi saanut, mitä piti. 

Selitin tämän, lapsen äiti ei tajunnut mutta eipä hän sille mitään voinut. Välimme viilenivät tuon jälkeen. Onneksi lapsi on jo sen ikäinen, että osaa itsekin olla minuun yhteydessä, ja onneksi hänen äitinsä ei sentään rajannut meidän kanssakäymistämme. 

No, ehkä olen vain typerä lapseton, joka ei ymmärrä, mutta näillä mennään. En ole mikään viikonloppulomapalvelu jos  haluan antaa jotain erityistä kummilapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Kummilapsellani on kaksi nuorempaa siskoa, joita en ole paljon tavannut, kun asun kaukana. Otan kummitytön aina kesäisin viikonlopuksi luokseni satojen kilometrien päähän, jotta hän saisi edes jotain kummiltaan lahjojen lisäksi. Lapsi on saanut aina ottaa mukaan yhden kaverin tai vaikka toisen sisaruksista, että hänellä on seuraa, kun lapsi ei ole vielä kovin vanha (12). 

Lasten äiti kysyi viime kesänä, voisinko ottaa myös pikkusiskot (tuolloin 4 ja 8 vuotta), kun heille tulee muuten paha mieli. Kummilapsi oli tätä ennen ottanut kerran vanhemman pikkusisaruksen mukaan, ja reissu meni kitinäksi pienemmän osalta. :/ Tein parhaani, että tämä viihtyisi, mutta lapsilla oli keskinäistä kähinää ja pienempi ei jaksanut isomman tahdissa joten jouduimme sitten menemään pienemmän mukaan => isompi ärsyyntyi.

 

Kieltäydyn saman tien. Ensinnäkin, lapsen pitää oppia, että kaikkea ei saa, ja yhden lapsen spesiaalikummijuttu on vain hänen. Olen ottanut kummilasta jo varsin nuorena luokseni, ja vaikka hän halusi tulla, kyllä vierailuiden aikana monesti tuli äitiä ikävä ja sitten soiteltiin ja lohduteltiin - aina lapsi halusi kuitenkin olla luonani ja meillä oli mukavaa. Jos nyt olisin ottanut pienemmät mukaan, aika olisi mennyt lähinnä heihin ja kummilapsi olisi jäänyt ulkopuoliseksi. Se siitä kummilapsen omasta jutusta kanssani. 

Maksan tietenkin aina kaikki lapsen ja kaverin kulut matkoista ja ruoista ja sen, että teemme jotain spesiaalia ja hän sekä kaveri saavat ostaa itselleen antamillani rahoilla jotain kivaa pientä. En ole suurituloinen, päinvastoin, ja tingin muusta, että saan tämän toteutumaan. Myös kummilapsen äiti on pienituloinen, joten hän ei varmasti olisi voinut taata, että pienemmät lapset saisivat kumpikin tasaveroisen kohtelun. Minulla ei ole mahdollisuuksia ottaa kolmea lasta tuolla metodilla. Eli sitten kukaan, mukaanlukien se varsinainen pointti eli kummilapsi, ei olisi saanut, mitä piti. 

Selitin tämän, lapsen äiti ei tajunnut mutta eipä hän sille mitään voinut. Välimme viilenivät tuon jälkeen. Onneksi lapsi on jo sen ikäinen, että osaa itsekin olla minuun yhteydessä, ja onneksi hänen äitinsä ei sentään rajannut meidän kanssakäymistämme. 

No, ehkä olen vain typerä lapseton, joka ei ymmärrä, mutta näillä mennään. En ole mikään viikonloppulomapalvelu jos  haluan antaa jotain erityistä kummilapselleni.

Kuulostat ihanalta kummilta, olisipa omallanikin tuollainen

Entinen kaveri tiesi minun olevan eläinrakas ja käytti sitä todella törkeästi hyväkseen. Ilmoittu yhtäkkiä, että lähtee saman päivän iltana ruotsiin viideksi päiväksi, ja jättää kolme koiraansa kutakuinkin heitteille kotiin, ellen käy niitä hoitamassa. Siellä sitten ravasin monta kertaa päivässä siivoamassa lattialta paskoja, viemässä koiria ulos ja ruokkimassa. Tosi kiva. Vaikka kaveri oli paska, en halunnut eläinten siitä kärsivän. Tämä sama ihminen vei myöhemmin yhden koiransa lopetettavaksi, kun ei jaksanut enää hoitaa. Yritin puhua järkeä, mutta ei. Kaikista hirveintä on, että tämä henkilö kasvatti koiria kennelnimellä..

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaveri tiesi minun olevan eläinrakas ja käytti sitä todella törkeästi hyväkseen. Ilmoittu yhtäkkiä, että lähtee saman päivän iltana ruotsiin viideksi päiväksi, ja jättää kolme koiraansa kutakuinkin heitteille kotiin, ellen käy niitä hoitamassa. Siellä sitten ravasin monta kertaa päivässä siivoamassa lattialta paskoja, viemässä koiria ulos ja ruokkimassa. Tosi kiva. Vaikka kaveri oli paska, en halunnut eläinten siitä kärsivän. Tämä sama ihminen vei myöhemmin yhden koiransa lopetettavaksi, kun ei jaksanut enää hoitaa. Yritin puhua järkeä, mutta ei. Kaikista hirveintä on, että tämä henkilö kasvatti koiria kennelnimellä..

Tuo on vähän kuin paikkaisit avomurtumaa laastarilla. Koirien heitteillejätöstä olisi pitänyt tehdä ilmoitus, ja koirat ottaa häneltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Naapuri luultavasti toivoi, etteivät ne teidän voikukat siementäisi heidän tontilleen. 

Ymmärrän naapuria kyllä.

No, näinhän se toivoi. Mutta hän ei valitettavasti voi päättää millainen meidän piha on. Meidän oleskelualue ja kulku kun tapahtuu talon toisella puolella ja tuo alue on ikään kuin jättömaata.

Ymmärrän toki hänen toiveensa. Asutaan vaan taajama-alueen reunalla ja meidän tontit rajautuu osaksi luonnontilaisen "niittyyn" jossa todellakin kasvaa voikukkia. Kannattaa siis ehkä kuitenkin alottaa omalta pihalta ja jatkaa sitten sinne niitylle!

Sittemmin ollaan asfaltoitu ko. Alue, joten ei enää häiritse arvon naapuria. Voit huokaista helpoituksesta!

Jos teidän piha olisikin ollut ainoa paikka, josta voikukat siementää naapurin puolelle, niin teidän olisi ollut pakko ne hävittää. Toinen vaihtoehto on, että työn tekisi ulkopuolinen joka laskuttaisi teitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Siis mitä ihmettä? Meillä jo lapsuudenkodissa jätettiin nurmikko tarkoituksella leikkaamatta, kun voikukat oli parhaimmillaan, koska ne on hirmunättejä silloin.

Ja nykyään tehdään itse samoin.

Tuossa asiassa voi tietysti vähän miettiä kotinsa sijaintia. 

Jos asut haja-asutusalueella ja ympärillä vain omat pellot, niin toki noin voi tehdä.

Mutta jos voikukkapeltosi takana on naapurin porkkanamaa jotka hän epätoivoisesti yrittää pitää rikkaruohovapaana, olisi vähintään ystävällistä ettei ne voikukat sinne siementäisi.

Voikukka on rikkaruoho. Miksi kenenkään pitäisi olla rikkaruohonkasvattajan kynnysmattona?

Varsinkaan sellaisen, joka pitää pihansa siistinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Naapuri luultavasti toivoi, etteivät ne teidän voikukat siementäisi heidän tontilleen. 

Ymmärrän naapuria kyllä.

No, näinhän se toivoi. Mutta hän ei valitettavasti voi päättää millainen meidän piha on. Meidän oleskelualue ja kulku kun tapahtuu talon toisella puolella ja tuo alue on ikään kuin jättömaata.

Ymmärrän toki hänen toiveensa. Asutaan vaan taajama-alueen reunalla ja meidän tontit rajautuu osaksi luonnontilaisen "niittyyn" jossa todellakin kasvaa voikukkia. Kannattaa siis ehkä kuitenkin alottaa omalta pihalta ja jatkaa sitten sinne niitylle!

Sittemmin ollaan asfaltoitu ko. Alue, joten ei enää häiritse arvon naapuria. Voit huokaista helpoituksesta!

Jos teidän piha olisikin ollut ainoa paikka, josta voikukat siementää naapurin puolelle, niin teidän olisi ollut pakko ne hävittää. Toinen vaihtoehto on, että työn tekisi ulkopuolinen joka laskuttaisi teitä. 

Kerrotko vielä mihin tämä pakko / laskutus perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Aluksi ilahduttanut kyläkutsu osoittautuikin tuntien tietokonepäivityskeikaksi.

Tää on varsin yleistä... eteen on tullut kadotettujen tietojen palautus hajonneesta kiintolevystä. Ammattilaiset veloittavat tämäntyyppisistä töistä 1 000 €+ ja kahvin hinnalla olisi tiety pitänyt ryhtyä hommiin. Mielummin käytän saman ajan omiin askareisiin. Nykyisin olen yksityiselämässä aivan hiljaa mun ammattitaidosta.