Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yhden hengen yritys. Alkuvuosina tuli tutuilta ja vähemmänkin tutuilta pyyntöjä ostaa muun muassa kirjallisuutta, toimistotarvikkeita ja muuta alaan liittyvää, koska minähän saan vähentää ne verotuksessa. Useimmat ajattelivat saavansa tavarat reilulla alennuksella, mutta aika monen käsitys oli se, että saan tavarat ilmaiseksi ja annan ne eteenpäin ilmaiseksi. Oli aikamoinen homma selittää, mitä verovähennyskelpoinen käytännössä tarkoittaa, varsinkin niille, jotka olivat saaneet päähänsä, että minä tarjoan mielelläni ihmisille lounaita, teatteri- ja konserttielämyksiä ja risteilyjä, koska edustuskulut voi vähentää verotuksessa.

Normaalille perustyhmälle suomalaiselle tämä "vähentää verotuksessa" on täysin mahdoton käsitettävä. Verovähennys=ilmainen. Näin luullaan. Monihan kuvittelee saavansa veronpalautuksiakin matkakulujen verran takaisin, jos muuten menisi +/-0. 

Tästä "vähentää verotuksessa" -ajatuksesta kumpuaa suurin osa suomalaisten kateudesta yrittäjiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yhden hengen yritys. Alkuvuosina tuli tutuilta ja vähemmänkin tutuilta pyyntöjä ostaa muun muassa kirjallisuutta, toimistotarvikkeita ja muuta alaan liittyvää, koska minähän saan vähentää ne verotuksessa. Useimmat ajattelivat saavansa tavarat reilulla alennuksella, mutta aika monen käsitys oli se, että saan tavarat ilmaiseksi ja annan ne eteenpäin ilmaiseksi. Oli aikamoinen homma selittää, mitä verovähennyskelpoinen käytännössä tarkoittaa, varsinkin niille, jotka olivat saaneet päähänsä, että minä tarjoan mielelläni ihmisille lounaita, teatteri- ja konserttielämyksiä ja risteilyjä, koska edustuskulut voi vähentää verotuksessa.

Ja muutenkin joillakin pässinpäillä tuntuu olevan sellainen kuvitelma, että yrittäjä = KROISOS! "No kamoon, pistä nyt tonni, sähän oot YRITTÄJÄ!"

Vierailija kirjoitti:

Eräs aikalailla entinen kaveri, laittoi hirveän listan siitä mitä haluaa minun tuovan hänelle Lontoosta. Kyseessä oli ensimmäinen matkani Lontooseen ja mukanani oli yksi pienehkö matkalaukku. Toki halusin shoppailla itsekin ja omien halujeni mukaan, joten kilometrin pituinen lista ei oikein suunnitelmiini soveltunut. Listalla oli kaikkea vauvantarvikkeista kosmetiikkaan. Rahat olisin saanut vasta sitten, kun olisin ostokset tehnyt. Ööh, aika pienellä budjetilla olin reissuun lähdössä enkä todellakaan halunnut kuluttaa aikaani viikon mittaisella lomalla etsimässä jotain vauvantarvikkeita yms. Kerroin, että voin kyllä tuoda jotain haluamaansa mutta rajansa kaikella. Ex-kaveri tuumasi minun olevan itsekäs ja hän kun odottaa vauvaakin ja kun sieltä Englannista saa edullisemmin ja plaa plaa plaa. Ei sitten halunnutkaan mitään ja välit meni poikki. Hyvä niin.

Mun olisi pitänyt tuoda entiselle työkaverille XXL-kokoinen moottoripyörilyyn tarkoitettu MIESTEN NAHKATAKKI New Yorkista. No, en tuonut. Ymmärsi vasta kun sanoin, että se veisi puolet isosta matkalaukusta. :D

Puhelinpummeille olen yleensä tarjonnut vaihtoehtoa että soitan  itse heidän puhelunsa, siis valitsen numeron, ja pidän puhelintani kädessäni kaiutin päällä. Jos se ei kelpaa niin sorry.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni naimisiin ja pyysi minulta palveluksena, että menisin hän keittiölle kun "sinne oli niin vaikea saada ketään". Hän lupasi maksaa kunnolla vaivannäöstä. Olin tuolloin nuori ja hölmö ja suostuin. Häät järjestettiin pihalla teltoissa, ja hääpaikalle keittiö oli käytännössä lähitalon keittokomero. Ei kunnollisia kylmätiloja tai kokkausmahdollisuutta. Kyllä kalpeni pitopalvelulla naamat kun näki sen paikan. Aika nopeasti kävi ilmi, että pitopalvelu käsitti kaksi ihmistä ja minun hommani on auttaa pitopalvelua ruokien laitossa, koristella teltat, kattaa, tarjoilla, siivota jäljet ja tiskata käsin astiat. Häissä oli noin 150 vierasta. Tein 14 tuntia töitä, en istahtanut kertaakaan tai ehtinyt syödä lämmintä ruokaa. Pitopalvelu kiitteli vedet silmissä, morsian tai muu hääväki ei vaivautuneet. Arvatkaapa mikä oli se "kunnollinen palkka"? 30 euroa. Laitoin välit poikki.

No on kyllä ollut aika ammattitaidoton pitopalvelukin, jos ei ole tutustunut paikkoihin etukäteen tai hommannut vierasmäärään nähden riittävää henkilökuntaa.

Ystävän toiminta luonnollisesti oli tökeröä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs aikalailla entinen kaveri, laittoi hirveän listan siitä mitä haluaa minun tuovan hänelle Lontoosta. Kyseessä oli ensimmäinen matkani Lontooseen ja mukanani oli yksi pienehkö matkalaukku. Toki halusin shoppailla itsekin ja omien halujeni mukaan, joten kilometrin pituinen lista ei oikein suunnitelmiini soveltunut. Listalla oli kaikkea vauvantarvikkeista kosmetiikkaan. Rahat olisin saanut vasta sitten, kun olisin ostokset tehnyt. Ööh, aika pienellä budjetilla olin reissuun lähdössä enkä todellakaan halunnut kuluttaa aikaani viikon mittaisella lomalla etsimässä jotain vauvantarvikkeita yms. Kerroin, että voin kyllä tuoda jotain haluamaansa mutta rajansa kaikella. Ex-kaveri tuumasi minun olevan itsekäs ja hän kun odottaa vauvaakin ja kun sieltä Englannista saa edullisemmin ja plaa plaa plaa. Ei sitten halunnutkaan mitään ja välit meni poikki. Hyvä niin.

Mun olisi pitänyt tuoda entiselle työkaverille XXL-kokoinen moottoripyörilyyn tarkoitettu MIESTEN NAHKATAKKI New Yorkista. No, en tuonut. Ymmärsi vasta kun sanoin, että se veisi puolet isosta matkalaukusta. :D

Minun kaverimieheni toive taas mahtui hyvin matkatavaroihini, mutta sen löytäminen vei tuntikausia. Piti nimittäin käydä etsimässä n. 3 cm korkea kultainen horoskooppimerkki kiinalaiskaupunginosasta. Emme tienneet, paljonko koru maksaisi, mutta käyttäisin luottokorttiani ja kaveri maksaisi minulle sitten Suomessa. Kaveri sovitteli korun kaulaansa ja pahoitteli sitä, ettei hänellä juuri nyt ollut rahaa maksaa. Jäin odottelemaan maksua, mutta kaverin puoliso pani meiltä välit yhtäkkiä poikki, eikä maksua koskaan kuulunut. Puoliso oli niin pihi, etten ollenkaan ihmettelisi välien katkaisemista muutaman sadan markan vuoksi.

Olin ollut leikkauksessa,josta sain sairauslomaa.Ensimmäiset päivät makuulla sängyssä kipulääkkeissä.Toipuminen vuoksi jouduin siirtämään lapsen synttäreitä viikolla eteenpäin.Tämä ei mennyt perille kahdelle sukulaiselle.Toinen tunki paikalle väkisin ja ilmoittamatta lapsen oikeana syntymäpäivänä,eikä lapsi ollut edes kotona.Toinen tinkasi useamman kerran,jos hän sittenkin vain tulisi alkuperäisenä päivänä,koska eihän hänestä mitään vaivaa ole.Jotenkin rasittavaa.

Tätini sai muutama vuosi sitten jonkun ihme aivopierun: jättäytyi pois päivätyöstään ja alkoi maalailla tauluja. Ei hänellä siis mitään kuvataidetaustaa ole, mutta jonkun kansalaisopiston kurssin oli käynyt ja siellä innostunut. Hän on vuosikausia tyrkyttänyt joka helkkarin välissä teoksiaan sukulaisilleen, kovaan hintaan vieläpä. Äitini (täti on siis hänen siskonsa) on ostellut hirveään ylihintaan muutamia tauluja, koska ei ole kehdannut sanoa "ei". Taulut ovat oikeasti todella rumia ja tätä mieltä ovat ihan kaikki. Ainoastaan täti itse pitää niitä arvokkaina ja suurina taideteoksina. 

Äiti ei sitten ollut kaikkia siskonsa teoksia ripustanut seinälle (eikä varsinkaan keskeisille paikoille asunnossa) ja auta armias, mikä meteli oli noussut, kun täti oli saapunut kyläilemään. Oli lähtenyt raivoten ja ovet paukkuen, eikä pitänyt äitiin yhteyttä moneen kuukauteen. Siskoni luo täti oli keplotellut itsensä kahvittelemaan, tuonut taulujaan mukanaan, mallaillut niitä seinille ja alkanut vaatimaan rahaa. Minullekin täti on tyrkyttänyt tauluja milloin mitäkin kautta. Kun "ei kiitos, ne eivät valitettavasti sovi sisustukseemme" ei ole mennyt perille, niin olen vain kylmästi jättänyt vastaamatta. Vähän aikaa sitten täti oli kirjoittanut naamakirjaan piiiiiitkän vuodatuksen, kuinka kukaan ei arvosta hänen työtään ja varsinkin sukulaiset ovat julmasti hylänneet hänet. Rankkaa taiteilijan elämää, kun kukaan ei ymmärrä ja blaablaa.

Mikäs siinä, jos haluaa harrastuksena maalailla, mutta ei muita voi pakottaa ostamaan p*skaa. Varmasti ihmiset mielellään tukisivat tätiä, jos tämä oikeasti maalaisi hyvin. Väkisin tyrkyttäminen ei ainakaan edesauta ostohalukkuutta. Täti muuten ehkä tunnistaisi itsensä tästä, jos sattuisi lukemaan, mutta ei minua oikeastaan kiinnosta.

Ystäväni oli menossa naimisiin ja kutsut oli lähetetty. Pari viikkoa ennen vihkiäispäivää hän sairastui aivokuumeeseen ja tilanne oli hänen vointinsa vuoksi erittäin hälyttävä. Syytä sairauteen ei saatu tutkimuksissa selville. Hän onneksi toipui oltuaan  ensin hoidossa sairaalassa ja myöhemmin useita viikkoja sairauslomalla eikä hänelle jäänyt neurologisia oireita sairaudesta.

Kaasona soitin hänen omaisilleen ja ystävilleen ja kerroin tilanteesta hänen sairastuttuaan ja jouduttuaan sairaalaan hoitoon. He olivat kaikki huolestuneita ystäväni puolesta ja ymmärsivät häiden peruuntumisen ja sen, ettei uusi päivä ollut vielä tiedossa.

Miehen sisar ilmoitti miehen sukulaisille. He raivostuivat, kun he eivät päässetkään häihin, vaikka olivat varanneet päivän kalenteristaan ja järjestäneet itselleen kuljetuksen hääpaikalle...  

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Tätini sai muutama vuosi sitten jonkun ihme aivopierun: jättäytyi pois päivätyöstään ja alkoi maalailla tauluja. Ei hänellä siis mitään kuvataidetaustaa ole, mutta jonkun kansalaisopiston kurssin oli käynyt ja siellä innostunut. Hän on vuosikausia tyrkyttänyt joka helkkarin välissä teoksiaan sukulaisilleen, kovaan hintaan vieläpä. Äitini (täti on siis hänen siskonsa) on ostellut hirveään ylihintaan muutamia tauluja, koska ei ole kehdannut sanoa "ei". Taulut ovat oikeasti todella rumia ja tätä mieltä ovat ihan kaikki. Ainoastaan täti itse pitää niitä arvokkaina ja suurina taideteoksina. 

Äiti ei sitten ollut kaikkia siskonsa teoksia ripustanut seinälle (eikä varsinkaan keskeisille paikoille asunnossa) ja auta armias, mikä meteli oli noussut, kun täti oli saapunut kyläilemään. Oli lähtenyt raivoten ja ovet paukkuen, eikä pitänyt äitiin yhteyttä moneen kuukauteen. Siskoni luo täti oli keplotellut itsensä kahvittelemaan, tuonut taulujaan mukanaan, mallaillut niitä seinille ja alkanut vaatimaan rahaa. Minullekin täti on tyrkyttänyt tauluja milloin mitäkin kautta. Kun "ei kiitos, ne eivät valitettavasti sovi sisustukseemme" ei ole mennyt perille, niin olen vain kylmästi jättänyt vastaamatta. Vähän aikaa sitten täti oli kirjoittanut naamakirjaan piiiiiitkän vuodatuksen, kuinka kukaan ei arvosta hänen työtään ja varsinkin sukulaiset ovat julmasti hylänneet hänet. Rankkaa taiteilijan elämää, kun kukaan ei ymmärrä ja blaablaa.

Mikäs siinä, jos haluaa harrastuksena maalailla, mutta ei muita voi pakottaa ostamaan p*skaa. Varmasti ihmiset mielellään tukisivat tätiä, jos tämä oikeasti maalaisi hyvin. Väkisin tyrkyttäminen ei ainakaan edesauta ostohalukkuutta. Täti muuten ehkä tunnistaisi itsensä tästä, jos sattuisi lukemaan, mutta ei minua oikeastaan kiinnosta.

Tulikin tästä tarinasta mieleeni. Eräs minusta tuolloin kiinnostunut mies tarjoutui itse maalaamaan minulle taulun olohuoneeseen. Katseli sisustusta ja kertoi inspiraatiostaan. Oletin lähinnä, että hän hurmaamismielessä haluaisi sutaista minulle taulun, ei siis ollut mikään tunnettu tai suuri taiteilija, kunhan harrasteli maalaamista.

Idea kuulosti ihan hyvältä ja kyselin, mitä tarvikkeet maksavat ja minkälaista palkkiota hän mahdollisesti haluaisi työstä. Meinasin perseelleni lentää, kun hän sanoi, että "työn arvo on noin puolitoista tuhatta euroa, mutta voit maksaa mitä haluat...". Siis että ihan oikeasti nakkaisin alkuvaiheen deitille 1500egeä jostain omasta ehdottamastaan tauluprojektista TAI "vähättelisin" hänen työnsä arvoa maksamalla vaikkapa 100-200e, joka olisi mielestäni ollut maksimi tälle työlle, olettaen toki että lopputulos olisi miellyttänyt minua.

Miehestä paljastui muutenkin onneksi varhain asioita, joiden perusteella jäähdytin välit ja tauluprojektin. Sanoin syyksi, etten halua entisen deitin taidetta seinälleni. Hän ehdotti vielä, että josko kuitenkin voisi taulun maalata "koska saisit sen oikeasti tosi halvalla".

Juu ei kiitos.

Lapseni kaverin isälle selvisi, että olen juristi ja siitäpä vasta riemu ratkesi. Kun törmäsimme kävelyllä, hän aloitti tällä perinteisellä "Kun sinä tästä laista tiedät, niin voisit varmaan auttaa yhdessä naapuririidassa?" Hieman vastahakoisesti suostuin kuuntelemaan puoli tuntia kestävän selostuksen jostakin joutavanpäiväisestä aita-asiasta ja kerroin pääpiirteittäin, miten tuollaisissa asioissa toimitaan. Muutaman päivän päästä vein lapsen tälle kaverilleen leikkimään ja jouduin ovensuussa ratkomaan tätä samaa aita-asiaa, vaikka sanoin etten oikeastaan haluaisi tällä tavoin epävirallisesti sekaantua asiaan. Pinna katkesi lopullisesti siinä vaiheessa, kun pari viikkoa myöhemmin klo 22 illalla hän soitti ovikelloa ja oikein asiaan liittyvä paperipinkka kädessä tuli kysymään, josko voisin auttaa, kun tilanne naapurin kanssa oli kovin kiristynyt. Sanoin ystävällisesti etten enää keskustele hänen kanssaan tästä asiasta ja hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Naapuri luultavasti toivoi, etteivät ne teidän voikukat siementäisi heidän tontilleen. 

Ymmärrän naapuria kyllä.

Sain perinnön, ja anoppi, joka inhosi minua avoimesti, oli heti haaskalla: hän vaati minua lainaamaan hänelle lähes 20 000€(!), jota hän sitten lyhentäisi huikeat SATA EUROA KUUKAUDESSA. Jokainen voi itse päässään laskea, kauanko takaisinmaksussa menisi. En lainannut, paska miniä kun olen.

Kävin kämppikseni kanssa reissussa ulkomailla. Emme olleet kovin läheisiä kavereita, mutta välillä oli ihan mukavaa viettää aikaa kahdestaan ja keskustella niitä näitä. En kuitenkaan tukeudu häneen enkä anna hänen tukeutua minuun, koska hänellä on tapana asettaa minut huonoon valoon, koska hän ei ole itsevarma.

Asiaan:

Ennen matkaa tarkistin lentoyhtiöiden sivuilta, että mitkä ovat paino- ja kokorajat matkalaukussa + käsimatkatavaroissa. Mennessä sai olla matkalaukku + isompi käsimatkatavara + pienempi käsilaukku ja palatessa vain matkalaukku + isompi käsimatkatavara. Mennessä kummallakaan ei ollut mitään ongelmaa tavaroiden kanssa, mutta palatessa kämppiksellä oli matkalaukku + 3 isoa käsimatkatavaraa ja minulla täysin rajoitusten mukaan. Kysyin häneltä lentokentällä, että mitä jos hänelle sanotaan asiasta, mitä hän aikoo tehdä. Vastaus: "Annan yhen laukun sulle." Naurahdin, koska silloinkaan tavaramme eivät olisi rajoitusten mukaiset. Osasin sentään sanoa, että omapahan on ongelmansa siinä vaiheessa, mutta mietin silti koko ajan, sanooko joku hänelle asiasta ja hän pokkana lyö laukun minulle, varsinkin kun meidän piti tehdä välilasku. Onneksi hänelle ei sanottu asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Hillumme lähes joka viikonloppu baareissa samalla ystäväporukalla tällasia nuoria ja villejä opiskelijoita kun olemme. Yhdellä ystävistä on hiukan erikoinen tapa, sillä hän ei halua kantaa mukanaan käsilaukkua, koska siitä on niin vaivalloista huolehtia. Meillä muilla on käsilaukut, missä kannamme mukana meikit, lompakot, avaimet ym. tarpeelliset tavarat.

Tämä yksi kaveri työntää AINA kaikki omat säilytettävät tavaransa meidän muiden käsilaukkuihin kannettavaksi baarireissun ajaksi. Illan ja yön aikana hän tulee sitten vähän väliä hakemaan laukustani milloin omia rahojaan koska haluaa ostaa oluen tai huulipunan koska haluaa ehostaa itseään kun käy vessassa.

Kerran tein niin, että minimoin baarireissulle mukaan otettavat omat tavarani. Jätin käsilaukun kotiin ja laitoin farkkuni taskuihin vain pankkikortin ja huulipunan. Eikös sitten narikassa tämä ystävä alkanut yskähdellä, että mihin hän nyt saa lompakkonsa ja meikkinsä kun en ottanut käsilaukkua mukaan. Hän sitten työnteli tavaransa mun farkkuni taskuihin säilytykseen tyyliin tohon taskuun sopii toi ja tohon taskuun sopii vielä toi tavara... Hänelle ei mitään väliä sillä, että mulla oli epämiellyttävän muhkurainen olo koko illan kun farkun taskut oli täynnä jonkun toisen roinaa.

Siis ei oo totta! Mulla on ystävä, joka käyttäytyy täysin samalla tavalla! Kerran todellakin jätin käsilaukun narikkaan ja hän oli huolissaan, että mihin saa nyt paksun lompakkonsa sopimaan? Sanoin, että jätä se narikkaan mun laukkuun. Itse otin sen verran käteistä farkkujen taskuun, että sain just 1-2 drinksua ostettua. Hänellä ei ollut taskuja, niin mun piti sitten ottaa hänenkin rahat taskuihin. Loppuillasta hän vielä laskeskeli rahoja, että onko nyt varmasti kaikki hänen rahat tallella (drinksujen ostojen jälkeen), etten ole vaan vahingossa pimittänyt osaa rahoja!

Jännä huomata, että lähes kaikkiin näihin juttuihin liittyy sairaalloinen kitsaus, joka on suunnattoman vastenmielinen ja ärsyttävä piirre ihmisessä. Tyyliin "kanna mulle kilotolkulla tavaraa ulkomaanmatkaltasi, kun mä säästän siinä melkein parikymmentä euroa"... ;) Ja toki nämä pyydetyt palvelukset toimivat aina noilla ihmisillä vain yhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yhden hengen yritys. Alkuvuosina tuli tutuilta ja vähemmänkin tutuilta pyyntöjä ostaa muun muassa kirjallisuutta, toimistotarvikkeita ja muuta alaan liittyvää, koska minähän saan vähentää ne verotuksessa. Useimmat ajattelivat saavansa tavarat reilulla alennuksella, mutta aika monen käsitys oli se, että saan tavarat ilmaiseksi ja annan ne eteenpäin ilmaiseksi. Oli aikamoinen homma selittää, mitä verovähennyskelpoinen käytännössä tarkoittaa, varsinkin niille, jotka olivat saaneet päähänsä, että minä tarjoan mielelläni ihmisille lounaita, teatteri- ja konserttielämyksiä ja risteilyjä, koska edustuskulut voi vähentää verotuksessa.

Normaalille perustyhmälle suomalaiselle tämä "vähentää verotuksessa" on täysin mahdoton käsitettävä. Verovähennys=ilmainen. Näin luullaan. Monihan kuvittelee saavansa veronpalautuksiakin matkakulujen verran takaisin, jos muuten menisi +/-0. 

Tästä "vähentää verotuksessa" -ajatuksesta kumpuaa suurin osa suomalaisten kateudesta yrittäjiä kohtaan.

Täällä av:lla joskus on näitä, että ei ymmärrä miksei työnantaja hanki sitä ja tätä, koska nehän on ilmaisia, kun ne saa vähentää verotuksessa. Aaarrgh. Jopa jotkut korkeasti koulutetut luulevat, että verottaja maksaa kaikki  yrittäjän kulut. Mutta toisinkin päin, moni luulee, että lounas- ja liikunta/kulttuurisetelit ovat ilmaisia. Jopa sellaiset, joilla itsellään tämä etu on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria häiritsi kun pihojen rajalla olevalla kapealla viheralueella kasvoi voikukkia (alue meidän puolella).

Vihjaili monta kertaa

" nyt on hyvä sää nyppiä voikukat" "on hyvä vehje tämä voikukan nyppijä"...

Ei otettu vinkistä vaaria vaan hymyiltiin, koska oli (ja on) paljon hommia pihalla ja muutenkin ilman voikukan nyppimisiäkin.

Yks päivä sitte kysyi saako tulla nyppimään ne voikukat siitä meidän pihalta. Ei siinä mitään, tervetuloa! Hetki hänellä meni ja ainakin viikon oli kaistale ilman voikukkia 😂😂

Naapuri luultavasti toivoi, etteivät ne teidän voikukat siementäisi heidän tontilleen. 

Ymmärrän naapuria kyllä.

No, näinhän se toivoi. Mutta hän ei valitettavasti voi päättää millainen meidän piha on. Meidän oleskelualue ja kulku kun tapahtuu talon toisella puolella ja tuo alue on ikään kuin jättömaata.

Ymmärrän toki hänen toiveensa. Asutaan vaan taajama-alueen reunalla ja meidän tontit rajautuu osaksi luonnontilaisen "niittyyn" jossa todellakin kasvaa voikukkia. Kannattaa siis ehkä kuitenkin alottaa omalta pihalta ja jatkaa sitten sinne niitylle!

Sittemmin ollaan asfaltoitu ko. Alue, joten ei enää häiritse arvon naapuria. Voit huokaista helpoituksesta!

Miehen veli asuu samalla paikkakunnalla meidän kanssa. Veli ja tämän vaihtuvat tyttöystävät pääsivät vuosia kulkemaan meidän kyydissä veljesten vanhempia tapaamaan. Ilman bensarahaa tietysti, ei tullut mieleenkään pyytää mitään muutamasta reissusta vuodessa, kun ne enimmäkseen tehtiin meidän aikataulujen mukaan. Meillä on kaksi lasta ja jonkin aikaa lasten syntymän jälkeen meillä oli 7-paikkainen auto, eli veli tyttöystävänsä kanssa mahtui hyvin kyytiin. Päädyttiin sitten vaihtamaan auto pienempään ja vähemmän kuluttavaan malliin, 5-paikkaiseen, turvaistuinten kanssa käytännössä 4-paikkainen eli juuri sopiva meidän perheelle. Miehen velihän se tästä veti herneet nenään, että milläs hän nyt matkustaa vanhempien luokse. Veljen mielestä olisi pitänyt pitää paljon kuluttava ja muutenkin kallis liian suuri auto jatkuvasti käytössä, että hän mahtuu tyttöystävänsä kanssa kyytiin sen muutaman kerran vuodessa.