Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Toivottavasti täällä ei ole valittamassa niitä, jotka tyrkyttävät oma-aloitteisesti esim. autokyytiä autottomalle kaverilleen. "Kyllä mä vien sut, mä liikun muutenkin sielläpäin". Ja kun sanot että haluat maksaa, se ei tule kuuloonkaan, ei missään tapauksessa!

Myöhemmin tämä kaveri pyytää sulta isompaa palvelusta tai määrää ajankohdan, jolloin sun on tehtävä joku homma. Nyt et voi kieltäytyä, koska olet kiitollisuudenvelassa.

Inhottavampaa on, jos kiertoteitse saat kuulla, että olet pummannut autokyytejä.

Niin että kannattaa olla varovainen. Jos joku tyrkyttää apuaan puoliväkisin, siihen on koira haudattuna. Yksi facebook-tuttavuus kuskasi mua selitellen, että hänellä on muka asiaa sinnepäin mihin olin menossa. Kun huomasin että mua oli vartavasten lähdetty viemään, olin nolo ja ihmeissäni. Mutta pian kävi ilmi, että hän luuli että olen rikas, ja rupesi kaupittelemaan mulle sitä sun tätä tavaraansa, koska oli rahapulassa. Hän oli myös joku verkostomyyjä, ja yritti väkisin myydä mulle shampoita sun muita, joita en halunnut enkä tarvinnut, "koska ne oli ihan totta tosi hyviä, ja hänkin tarvitsi rahaa."

Vierailija kirjoitti:

Samarian Laupias kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kaveri, jota en ollut nähnyt vuosiin laittoi yllättäen Facebookissa kaveripyynnön ja pian perään viestiä, jossa kysyi suoraan olisiko minulla rauhoittavia lääkkeitä tai tietäisinkö mistä sellaisia saa. Olin tosi yllättynyt pyynnöstä, en todellakaan käytä sellaisia ja jos käyttäisin, en jakelisi lääkkeitäni kenellekään, varsinkaan ihmiselle jotain en ole nähnyt 20 vuoteen! 

Vastasin että apteekista saa reseptiä vastaan ja poistin kavereista. 

Aika tylyltä ihmiseltä kuulostat.

Eiköhän tuo ollut jonkinlainen hätähuuto lapsuuden kaverin taholta ja teikä vaan tyrkkäsi syrjään kuin märän rukkasen.

Kanta.systeemin takia lääkkeitä ei voi enää juosta pyytämässä monelta eri lääkäriltä yhtaikaa. Niinpä rauhoittavien ja unilääkkeiden väärinkäyttäjät ovat kusessa. Haiskahtaa siltä, että tässä on rauhoittavat päässeet loppumaan, ja niitä yritetään saada jokaiselta fb.kontaktilta tai edes joltain.

Reseptilääkkeet on henk kohtaisia, ja niiden luovuttaminen ja myyminen on laitonta.

Jokainen lääkkeidenkäyttäjä tietää varsin hyvin, että reseptin saa lääkäriltä.

Jos käyttö on mennyt holtittomaksi, siitäkin kuuluu puhua lääkärille.

Rahasta tässä ei ole kyse, eivät rauhoittavat mitään kalliita ole. Kyse on selvästi lääkkeiden väärinkäytöstä. Ilmeisesti henkilö on erittäin vakavasti koukussa, kun noin epätoivoisin keinoin on aineita etsittävä. Toivottavasti älyää mennä lääkäriin, se on ainoa oikea osoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen vaati, että olisimme kuskanneet hänen osuutensa perintöhuonekaluista ja huonekasveista hänen vanhempiensa talosta hänen kotiinsa "kun teillä on se pakettiauto ja olette ihan siinä matkan varrella ajamassa."

"Matkan varrella" tarkoitti yhteensä 300 kilometrin ylimääräistä lenkkiä per suunta, mies oli kyseisellä suunnalla aikataulutetun työmatkan takia ja kuskaus olisi pitänyt hoitaa tämän sukulaisen vaatimien aikataulujen mukaisesti. Samaan hengenvetoon sukulainen totesi, ettämitään ei saisi mennä rikki ja huonekasvit pitäisi kääriä siten, ettei yksikään palellu matkalla. Hän olisi siis ollut kotonaan odottamassa lastia saapuvaksi.

Ei sitten suostuttu, mistä seurasi ensin huutoa siitä, miten itsekkäitä autoilijat ovat ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus yhteydenotoissa, kunnes olisi taas tarvinnut autoa johonkin muuhun kuskaukseen. Tuohon asti kyseessä oli ollut järkevä ja kiva sukulainen, mutta perintö tuntuu saavan ihmisissä jotain outoa aikaan?

Näitä kyselijöitä tosiaan piisaa jos omistaa pakettiauton. Milloin pitäisi lähteä muuttohommiin, milloin hakemaan sohva huonekaluliikkeestä ja milloin mitäkin kuljettamista sinne, tänne ja tuonne.

Win.win.tilanne, jos veloittaa kohtuullisen taksan. Eikö ole hyvä, jos saa hieman tienestiä pakusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi kämppääni muutamaksi tunniksi lainaksi tullakseen viettämään laatuaikaa sivuhoitonsa kanssa. Tultuani takaisin huomasin ilokseni, että kaikki, siis kaikki vuodevaatteet olivat läpikotaisin spermatahroissa, päiväpeitto, makuupeitto, lakanat. Ei sitten tullut mieleen käyttää kortsua? Olisi tehnyt mieli viedä koko läjä kaverin kihlatun pestäväksi.

Jos luovutat asuntosi kutupaikaksi, olet yhtä hölmö kuin pyytäjä.

Ai sivuhoito vielä, eli tarjosit tilat vakipuolison pettämiselle.

Jos ei ole varaa hotelliin, tai edes motelliin, ei pitäisi lähteä pettäjän tielle.

Ero tulee kalliimmaksi kuin mihin tuollaisella luuserilla on varaa.

Jos päästät kaverin naimaan asuntoosi, olet niin tyhmä että ansaitsen sotketun sängyn.

Vai korttiako luulit heidän laatu-ajallaan pelaavan?

Kaverisi kihlattu on väärä osoite pyykkihuoltoon. Hän ei ole tainnut osallistua sotkemiseenkaan.

Ihan viimeisimmän kuukauden - parin ajalta seuraavanlaisia:

- Raha-asiansa sössinyt kaverini pyysi pari kk sitten 100 euroa lainaksi, sovittiin päivä jolloin maksaa summan takaisin. Kerroin etten itsekään ole rahoissani ja tarvitsen summan takaisin asap. Jo 2 kertaa ollaan sovittu uusi päivä eikä ole maksanut vieläkään, ei mitään, vaikka sanoin että pienikin erä kerrallaan on jo jotain. Ei ilmoita itse asiasta, vaan joudun kyselemään rahojeni perään itse.

- Toinen ystäväni pyysi mua osallistumaan lomamatkansa rahoitukseen, koska hänellä itsellään ei olekaan varaa ja matka lähestyy. Laitoin parikymppiä siihen, vaikka vähän ärsytti, koska ei tässä itselläkään ylenmäärin tosiaan ole.

- Eräs tuttuni on yleensä aika ilkeä ja mun seura ei kiinnosta, paitsi jos on jotain vailla. Viimeisin oli, että olisi halunnut kyytiä erääseen tapahtumaan ja toivoi siksi munkin osallistuvan siihen ja hakevan hänet autolla ja palauttavan kotioven eteen "siinä samalla". Jätin osallistumatta kyseiseen tapahtumaan muista syistä ja kaveri otti nokkiinsa.

- Yksi kaveri taas haluaa aina tulla meille kahville (myös ihan lyhyellä varoitusajalla), muttei koskaan kutsu mua vastavuoroisesti omaan kotiinsa kahvittelemaan.

- Miestäni ei joulu kiinnosta, joten ei myöskään osallistu joulun valmistelemiseen. Herkut, syötävät ja hänelle ostetut lahjat kyllä kelpaa.

En tiedä olenko ehkä liian kiltti tossukka kun jatkuvasti on jonossa näitä hyväksikäyttäjiä vaiko onko tämä vaan ihan normimenoa. Tätä ketjua lukiessa kallistun oikeastaan jälkimmäiseen.

Intissä tupakaveri lainaili raha ja maksoi alkuun päivärahapäivänä. Loppupuolella oli kuitenkin jo 200mk velkaa ja inttiä jäljellä siis hyvin vähän. Toinen tipakaveri vinkkas että tyypillä on velkoja useampaankin suuntaa ja ettäoo varullasettet jää ilman. No otin pantiksi käytännössä pakolla gameboy pelin ja jotain pelejä jotkaoli kait tyypillä lainassa toiselta kaverilta. Omat rahani sain takaisin jokusen kuukauden viiveellä ja opin tuossa läksyni. Kiitos heikki vinkistä. Olin sen verran hyvissä opireissä kasvanut ettei olisi mieleen tullutkaan huijaaminen.

Mulla oli patologisen utelias ex-anoppi, joka silmienkin edessä otti työpöydältä nenänsä eteen asiapaperit, ja rupesi lukemaan niitä yksitellen läpi. Ex-mies ei puuttunut asiaan, joten mun oli lopulta otettava paperit hänen käsistään, ja tungettava ne laatikkoon.

Hän oli loputtoman tiedonjanoinen kaikenlaisten ikävien asioiden suhteen. Usein ihmettelin, miten hän saikin kaiken tietoonsa. Itse lakkasin puhumasta omista asioistani, vaikka hän uteli. Olin näet huomannut, että ne lähtivät saman tien levitykseen. Sen jälkeen hän siirtyi pumppaamaan niitä mieheltäni, joka ei osannut sanoa ei, kun äiti kysyi. Tämä luonnollisesti söi meidänkin välistä luottamusta.

En ikinä suostunut antamaan heille kotimme avainta. Ei ollut vaikea arvata, mikä oli takana innossa tulla kastelemaan kukkia loman ajaksi kymmenien kilsojen takaa: ruhtinaallinen viikko aikaa tutkia häiritsemättä laatikot ja kaapit.

Kerran mennessämme kylään ehdin sanoa että teillä on uudet verhot. Minuutissa hän oli lörpöttänyt että ompelija oli juuri eronnut venäläinen jolla oli x x-ikäistä lasta, hirveä ahdinko, tarkka osoitekin mulle kerrottiin.

Hän kertoi myös kahvipöydässä tyttäreltään lypsetyt tiedot tyttären ystävän hedelmöityshoidoista ja keskenmenoista. Monista ihmisistä olin ensi kertaa tavatessa jo etukäteen kuullut senlaatuisia tietoja, joita asianomainen tuskin olisi itse kertonut. Musta tuntui usein että tukehdun siihen ahdistavaan tunnelmaan. Olisin halunnut huutaa, että olet inhottava juoruakka, lopeta jo! Hänen miehensä ja lapsensa kuuntelivat häiriintymättömän näköisinä. Muita ulkopuolisia ei paikalla mun lisäkseni ollut.

Näen vieläkin painajaisia tästä naisesta.

Mulla oli yksi kaverinkaveri, joka joi aina liikaa. Kännissä se toilaili, vaikka oltiin kaikki jo aikuisia, sitä piti aina paimentaa.

Sen tyyliin kuului varastaa ravintolan pöydistä tavaraa. Tuhkakupit, suolapurkit sun muut pikkukama lähti näppärästi matkaan. Kuin myös veitset ja haarukat. Kun kuulin sen pöllineen jostain pizzeriasta pöytäliinan, aloin boikotoida koko ihmistä.

Kieltämättä kun se oli kylässä, tuli aina mieleen, että mitähän mun kotoa puuttuu tän illan jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kummit pyysivät käymään kahvilla ja siellä odotti 5kpl influenssarokotteita  annettavaksi.

sh

Oliko rokotteissa neula ja kaikki tarvittava mukana?

Kauanko arvelet, että sulta olisi mennyt aikaa viiteen pistokseen?

Kun mulle on annettu rokotus, pistämiseen kuluu max. puoli minuuttia, ja siihen sisältyy pistoskohdan laastarointikin.

Joten en näe pyyntöä kohtuuttomana enkä hommaa sinua rasittavana.

Sairaanhoitajat eivät rokota, ellei ole käynyt lisäkoulutusta sitä varten. Terveydenhoitajat rokottavat yleensä. Lisäksi kaikki on nykyään tietokoneella potilastietojärjestelmässä tallennettuna. Rokotukseen on omat ohjeet, miten ne tulisi merkitä ylös, kuten pistoskohta, rokotteen eränumero, yms... Eli itse rokotus kestää 30 sekuntia, mutta työ ei lopu siihen... Sitä mitä ei ole koneella kirjoitettuna, ei ole tapahtunut. 

Reseptipyynnöt tutuilta lääkäreiltä.

Olen varma, että tässä on käytäntö muuttunut.

Lääkärit ovat itse syypäitä siihen että heiltä pyydellään reseptejä. Ei mulle ainakaan tulisi mieleenkään moinen, ellen muistaisi 80-90-lukua, jolloin nuoret lääkärit varsinkin kirjoittivat hövelisti kavereilleen lääkkeitä. Käsittääkseni itselleen myös. Sillä sai ehkä kivasti ja helposti kavereita, vallantunnetta ja vastapalveluksia.

Jos valvonta on nyt tarkempaa, niin tästä voinee kertoa asiallisesti, eikä vain olettaa ihmisten tietävän. Kukaan tuskin keksisi pyytää reseptiä ilman vastaanottoa ja potilassuhdetta, jos ei olisi saanut vaikutelmaa että lääkäri voi tehdä sen.

Isä jaksaa kerjätä minua ottamaan hänelle uusi telkkari osamaksulla. Eikä usko kun sanon että ei käy.

Kaveri pyysi työssäkäyviä vanhempiani hoitamaan hänen lapsiaan, kun hän itse on töissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan viimeisimmän kuukauden - parin ajalta seuraavanlaisia:

- Raha-asiansa sössinyt kaverini pyysi pari kk sitten 100 euroa lainaksi, sovittiin päivä jolloin maksaa summan takaisin. Kerroin etten itsekään ole rahoissani ja tarvitsen summan takaisin asap. Jo 2 kertaa ollaan sovittu uusi päivä eikä ole maksanut vieläkään, ei mitään, vaikka sanoin että pienikin erä kerrallaan on jo jotain. Ei ilmoita itse asiasta, vaan joudun kyselemään rahojeni perään itse.

- Toinen ystäväni pyysi mua osallistumaan lomamatkansa rahoitukseen, koska hänellä itsellään ei olekaan varaa ja matka lähestyy. Laitoin parikymppiä siihen, vaikka vähän ärsytti, koska ei tässä itselläkään ylenmäärin tosiaan ole.

- Eräs tuttuni on yleensä aika ilkeä ja mun seura ei kiinnosta, paitsi jos on jotain vailla. Viimeisin oli, että olisi halunnut kyytiä erääseen tapahtumaan ja toivoi siksi munkin osallistuvan siihen ja hakevan hänet autolla ja palauttavan kotioven eteen "siinä samalla". Jätin osallistumatta kyseiseen tapahtumaan muista syistä ja kaveri otti nokkiinsa.

- Yksi kaveri taas haluaa aina tulla meille kahville (myös ihan lyhyellä varoitusajalla), muttei koskaan kutsu mua vastavuoroisesti omaan kotiinsa kahvittelemaan.

- Miestäni ei joulu kiinnosta, joten ei myöskään osallistu joulun valmistelemiseen. Herkut, syötävät ja hänelle ostetut lahjat kyllä kelpaa.

En tiedä olenko ehkä liian kiltti tossukka kun jatkuvasti on jonossa näitä hyväksikäyttäjiä vaiko onko tämä vaan ihan normimenoa. Tätä ketjua lukiessa kallistun oikeastaan jälkimmäiseen.

Valitettavasti se vaan menee niin, että mitä kiltimpi olet, niin nämä lokit haistavat sen jo kaukaa. Olet heille loistosaalis, kun voi pummata mitä vaan, hyvänä esimerkkinä tuo että lainaat huntin kaverille, jonka tiedät sössineen raha-asiansa.

Nyt opettelet sanomaan EI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat oli säästäneet hänen lapsilisänsä ja tehdeet jonkun sijoitus salkun vai mikä se nyt on. 18v kun tuli miehelle täyteen, lakkauttivat vanhemmat sijoitukset ja mies sai rahat tililleen. Anoppi järkeili, että mies antaa rahat hänelle ja hän niitä pikkuhiljaa miehen tilille siirtää opiskeluaikana. Joo ihan fiksu idea. Anoppi on kuitenkin ihmeellisistä asioista suuttuva ja käytti tuota rahaa sitten kiristyksenä. Yhtenä kesänä oltiin miehen kanssa sovittu kavereiden kanssa pientä lomareissua. No anoppi olisi just sillon halunnut itse lähteä matkalle, ja miehen olisi hänen kissat pitänyt käydä hoitamassa. Asuttiin toisella puolella Suomeakin. Mies ei suostunut, ja siihen loppui rahojen tulo:D Sinne jäi vielä aikamoinen summa näitä rahoja.

Toinen, ikävämpi juttu oli kun oltiin saamassa vauva. Anoppi halusi välttämättä antaa rahaa vaunuihin. Samoin jotain vanhoja vauvanvaatteita. No otettiin nämä tyhmyyksissä vastaan. Vauvan ristiäisissä anoppi suuttui kun luki vauvakirjaa. En ollut eritellyt, että vaunurahat saatiin "Maija"-mummilta, vaan olin kirjoittanut että sukulaiset sponsasivat joissakin isommissa ostoksissa. Tästä anoppi veti herneenpalon nenäänsä ja vaati rahat ja vaatteet takaisin. Mies vielä opiskeli silloin, ja itse olin äitiyslomalla, niin puolen tonnin kokoonsaaminen päivän varoitusajalla teki hieman tiukkaa.

Ei olla enää oikein väleissä miehen äitiin kumpikaan, eikä uskalleta ottaa häneltä mitään vastaan:D

Täähän menee varauden puolelle jos ottaa lasen rahat, eikä pidä sovittua sopimusta.

Periaatteessa raha on sen kenen tilillä se on. Eli rahat siirtyi anopin omistukseen sillä hetkellä kun mies ne rahat sinne äitinsä tilille laittoi. Mies oli täysi-ikäinen ja teki rahasiirron ihan vapaaehtoisesti. Eikä tainnut tehdä mitään velkakirjaa tms. jolla olis voinut vaatia rahoja takaisin äidiltään. Omaa tyhmyyttä tuo on. Ja tyhmyyttä oli myös antaa anopille vaunurahat takaisin. Ei se niitä olis millään saanut takaisin, lahja on lahja. Ja lahjan omistaa se kuka on sen saanut. Lahjaa on aika vaikea vaatia takaisin, se onnistuu vain jos todetaan lahjanantajan olevan kykenemätön hoitamaan asioitaan ja lahjansaajan käyttävän tätä hyväkseen. 

Mutta kyllä tuo kaikki oli ihan kirjoittajan ja miehensä omaa syytä. Ehkä se anoppikin olis oppinut, kun kerran olis pistänyt hanttiin ja sanonut EI. Nythän se anoppi edelleen pyörittää kirjoittajan perhettä.

Toisaalta taas tuossa tarinassa käy hyvin ilmi, miksi lapsilisässä tulisi olla tulorajat. Loppuviimeinhän nuo kaikki on veronmaksajien kustantamia rahoja, jotka on tarkoitettu lapsen elättämiseen. Sehän ei nyt sitten toteutunut, jos kerran mamma piti nämä itsellään.

Juuri tuosta syystä suhtaudun karsaasti niihin, jotka kehuvat säästävänsä lapsen lapsilisät. Kun ei tosiaan välttämättä mene ne rahat lapselle, vaan kasvavat mukavasti korkoa vanhemman ikiomalla tilillä, johon lapsella ei tule olemaan mitään oikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat oli säästäneet hänen lapsilisänsä ja tehdeet jonkun sijoitus salkun vai mikä se nyt on. 18v kun tuli miehelle täyteen, lakkauttivat vanhemmat sijoitukset ja mies sai rahat tililleen. Anoppi järkeili, että mies antaa rahat hänelle ja hän niitä pikkuhiljaa miehen tilille siirtää opiskeluaikana. Joo ihan fiksu idea. Anoppi on kuitenkin ihmeellisistä asioista suuttuva ja käytti tuota rahaa sitten kiristyksenä. Yhtenä kesänä oltiin miehen kanssa sovittu kavereiden kanssa pientä lomareissua. No anoppi olisi just sillon halunnut itse lähteä matkalle, ja miehen olisi hänen kissat pitänyt käydä hoitamassa. Asuttiin toisella puolella Suomeakin. Mies ei suostunut, ja siihen loppui rahojen tulo:D Sinne jäi vielä aikamoinen summa näitä rahoja.

Toinen, ikävämpi juttu oli kun oltiin saamassa vauva. Anoppi halusi välttämättä antaa rahaa vaunuihin. Samoin jotain vanhoja vauvanvaatteita. No otettiin nämä tyhmyyksissä vastaan. Vauvan ristiäisissä anoppi suuttui kun luki vauvakirjaa. En ollut eritellyt, että vaunurahat saatiin "Maija"-mummilta, vaan olin kirjoittanut että sukulaiset sponsasivat joissakin isommissa ostoksissa. Tästä anoppi veti herneenpalon nenäänsä ja vaati rahat ja vaatteet takaisin. Mies vielä opiskeli silloin, ja itse olin äitiyslomalla, niin puolen tonnin kokoonsaaminen päivän varoitusajalla teki hieman tiukkaa.

Ei olla enää oikein väleissä miehen äitiin kumpikaan, eikä uskalleta ottaa häneltä mitään vastaan:D

Täähän menee varauden puolelle jos ottaa lasen rahat, eikä pidä sovittua sopimusta.

Periaatteessa raha on sen kenen tilillä se on. Eli rahat siirtyi anopin omistukseen sillä hetkellä kun mies ne rahat sinne äitinsä tilille laittoi. Mies oli täysi-ikäinen ja teki rahasiirron ihan vapaaehtoisesti. Eikä tainnut tehdä mitään velkakirjaa tms. jolla olis voinut vaatia rahoja takaisin äidiltään. Omaa tyhmyyttä tuo on. Ja tyhmyyttä oli myös antaa anopille vaunurahat takaisin. Ei se niitä olis millään saanut takaisin, lahja on lahja. Ja lahjan omistaa se kuka on sen saanut. Lahjaa on aika vaikea vaatia takaisin, se onnistuu vain jos todetaan lahjanantajan olevan kykenemätön hoitamaan asioitaan ja lahjansaajan käyttävän tätä hyväkseen. 

Mutta kyllä tuo kaikki oli ihan kirjoittajan ja miehensä omaa syytä. Ehkä se anoppikin olis oppinut, kun kerran olis pistänyt hanttiin ja sanonut EI. Nythän se anoppi edelleen pyörittää kirjoittajan perhettä.

Toisaalta taas tuossa tarinassa käy hyvin ilmi, miksi lapsilisässä tulisi olla tulorajat. Loppuviimeinhän nuo kaikki on veronmaksajien kustantamia rahoja, jotka on tarkoitettu lapsen elättämiseen. Sehän ei nyt sitten toteutunut, jos kerran mamma piti nämä itsellään.

Juuri tuosta syystä suhtaudun karsaasti niihin, jotka kehuvat säästävänsä lapsen lapsilisät. Kun ei tosiaan välttämättä mene ne rahat lapselle, vaan kasvavat mukavasti korkoa vanhemman ikiomalla tilillä, johon lapsella ei tule olemaan mitään oikeutta.

Tulorajojen valvominen maksaa enemmän kuin liikaa maksetut lapsilisät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat oli säästäneet hänen lapsilisänsä ja tehdeet jonkun sijoitus salkun vai mikä se nyt on. 18v kun tuli miehelle täyteen, lakkauttivat vanhemmat sijoitukset ja mies sai rahat tililleen. Anoppi järkeili, että mies antaa rahat hänelle ja hän niitä pikkuhiljaa miehen tilille siirtää opiskeluaikana. Joo ihan fiksu idea. Anoppi on kuitenkin ihmeellisistä asioista suuttuva ja käytti tuota rahaa sitten kiristyksenä. Yhtenä kesänä oltiin miehen kanssa sovittu kavereiden kanssa pientä lomareissua. No anoppi olisi just sillon halunnut itse lähteä matkalle, ja miehen olisi hänen kissat pitänyt käydä hoitamassa. Asuttiin toisella puolella Suomeakin. Mies ei suostunut, ja siihen loppui rahojen tulo:D Sinne jäi vielä aikamoinen summa näitä rahoja.

Toinen, ikävämpi juttu oli kun oltiin saamassa vauva. Anoppi halusi välttämättä antaa rahaa vaunuihin. Samoin jotain vanhoja vauvanvaatteita. No otettiin nämä tyhmyyksissä vastaan. Vauvan ristiäisissä anoppi suuttui kun luki vauvakirjaa. En ollut eritellyt, että vaunurahat saatiin "Maija"-mummilta, vaan olin kirjoittanut että sukulaiset sponsasivat joissakin isommissa ostoksissa. Tästä anoppi veti herneenpalon nenäänsä ja vaati rahat ja vaatteet takaisin. Mies vielä opiskeli silloin, ja itse olin äitiyslomalla, niin puolen tonnin kokoonsaaminen päivän varoitusajalla teki hieman tiukkaa.

Ei olla enää oikein väleissä miehen äitiin kumpikaan, eikä uskalleta ottaa häneltä mitään vastaan:D

Täähän menee varauden puolelle jos ottaa lasen rahat, eikä pidä sovittua sopimusta.

Periaatteessa raha on sen kenen tilillä se on. Eli rahat siirtyi anopin omistukseen sillä hetkellä kun mies ne rahat sinne äitinsä tilille laittoi. Mies oli täysi-ikäinen ja teki rahasiirron ihan vapaaehtoisesti. Eikä tainnut tehdä mitään velkakirjaa tms. jolla olis voinut vaatia rahoja takaisin äidiltään. Omaa tyhmyyttä tuo on. Ja tyhmyyttä oli myös antaa anopille vaunurahat takaisin. Ei se niitä olis millään saanut takaisin, lahja on lahja. Ja lahjan omistaa se kuka on sen saanut. Lahjaa on aika vaikea vaatia takaisin, se onnistuu vain jos todetaan lahjanantajan olevan kykenemätön hoitamaan asioitaan ja lahjansaajan käyttävän tätä hyväkseen. 

Mutta kyllä tuo kaikki oli ihan kirjoittajan ja miehensä omaa syytä. Ehkä se anoppikin olis oppinut, kun kerran olis pistänyt hanttiin ja sanonut EI. Nythän se anoppi edelleen pyörittää kirjoittajan perhettä.

Toisaalta taas tuossa tarinassa käy hyvin ilmi, miksi lapsilisässä tulisi olla tulorajat. Loppuviimeinhän nuo kaikki on veronmaksajien kustantamia rahoja, jotka on tarkoitettu lapsen elättämiseen. Sehän ei nyt sitten toteutunut, jos kerran mamma piti nämä itsellään.

Juuri tuosta syystä suhtaudun karsaasti niihin, jotka kehuvat säästävänsä lapsen lapsilisät. Kun ei tosiaan välttämättä mene ne rahat lapselle, vaan kasvavat mukavasti korkoa vanhemman ikiomalla tilillä, johon lapsella ei tule olemaan mitään oikeutta.

Tulorajojen valvominen maksaa enemmän kuin liikaa maksetut lapsilisät.

Lapsilisien tarjoitus on tasata lapsettomien ja lapsiperheiden tuloeroja. Tuon peruslogiikan mukaan voisi olla kohtuullista ajatella, että parempituloiset saisivat suurempaa lapsilisää, sillä heidän tulotasonsa oman kohorttinsa sisällä laskee suhteessa enemmän kuin perusppäiväraha-työttömillä. Ehkä.

Mutta jatkakaa näistä lokeista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kummit pyysivät käymään kahvilla ja siellä odotti 5kpl influenssarokotteita  annettavaksi.

sh

Oliko rokotteissa neula ja kaikki tarvittava mukana?

Kauanko arvelet, että sulta olisi mennyt aikaa viiteen pistokseen?

Kun mulle on annettu rokotus, pistämiseen kuluu max. puoli minuuttia, ja siihen sisältyy pistoskohdan laastarointikin.

Joten en näe pyyntöä kohtuuttomana enkä hommaa sinua rasittavana.

Rokotustilanteessa pitää olla Epipen lähettyvillä. Harvempi sitä kantaa mukanaan...

Itse e todellakaan rokota ilman Epiä, sillä koskaan ei tiedä, milloin anafylaktinen shokki iskee.

Lähiövalas

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi työssäkäyviä vanhempiani hoitamaan hänen lapsiaan, kun hän itse on töissä.

Joku oli laittanut alapeukun. Mitähän alapeukuttamista tässäkin oli? Kaverillani on omatkin vanhemmat, mutta ovat niin kiireisiä eläkeläisiä etteivät kuulema ehdi hoitaa lastenlapsiaan (4 kpl) . Ja minun työssäkäyvien vanhempien olisi pitänyt ehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisesta tapauksesta tuli mieleen tapaus vuosikymmenten takaa. 70-luvulla oli tapana olla kirjekavereita. Kielitaidon karttuessa niitä oli myös ulkomailta. Sain 15-vuotislahjaksi ranskalaiselta kirjekaveriltani kaksi pientä posliinipuudelia, joilla vaahtomuovikorvat, toinen vaaleanpunainen, toinen vaaleansininen.

Kuusi vuotta nuorempi siskoni (siis tuolloin 9v) oli lellikki, jolle kaikki piti antaa periksi, koska hän oli "pieni huima raukka, joka ei ymmärrä" ja minä olin iso, jonka piti ymmärtää kaikki loputtomiin. Ymmärtäminen alkoi hänen syntymästään, jolloin olin siis 6v.

Lahjan avaamisen jälkeen meni hetki kun äiti tuli luokseni ja kertoi, että pikkusiskoni on katkera lahjastani. Äiti vaati, että minun pitäisi antaa toinen puudeli (tietysti se vaaleanpunainen) siskolleni ja sanoa, että kirjeessä oli lukenut niin. En suostunut. Sanoin, etten aio jakaa synttärilahjojani ja sisko saa olla miten katkera hyvänsä.

Siskon ymmärtäminen jatkui niin kauan kuin asuin kotona. Tokihan hän osasi käyttää sitä hyväkseen.

Ot mutta miulla oli tommonen lapsuus myös, 7v nuorempi siskopuoli oli vielä 10-vuotiaanakin "liian pieni ymmärtämään, liian nuori valehtelemaan" ja mitä vielä. Miun syytäni kaikki paha mitä perheessä tapahtui. Jos jotain meni rikki, minä se kuitenkin olin, jos siskopuoli oppi kirosanan niin minulta tietenkin koska eihän esim. koulussa kukaan muu oppilas kiroile :O

18 vuotta oltiin siskopuolen kanssa vihanpidossa, mutta nyt ihan hyvissä väleissä. Ei se ollut lapsenakaan se vikapää joka silkkaa pahuuttaan kiusasi ja aiheutti ongelmia, vaan juurikin se äiteeltä opittu asenne ja äiteen tarjoilema mahdollisuus kiusantekoon.

Tää oli niin hyvin kiteytetty. Mullekin kävi aina näin lapsuudenkotona! Sen sijaan jos sisko sai jotain, sen ei tarvinnut jakaa omastaan.. multa odotettiin aina tosella aikuisnaista käytöstä, mutta sisko sai olla lapsi vielä aikuisenakin.