Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

voisitko haravoida myös meidän pihan? kysymys "huulen heittona joka ainut kevät naapureina ollessamme.

ja toinen esim.: " en voi sietää koiraasi kun se turhaan haukkuu. Ps oli satuttanut koiraa joka alkoi pelkäämään tuota naapuria. Vouhotti autollaan täysillä tuutaten, koira kintereillä räksyttäen ja lopuksi tähtäsi autollaan koiraa päin vauhdilla murhanhimoisesti saaden täysosuman so koiran jalka poikki! kysymys : Kuka pelkää ja ketä? tai kenen on syytä pelätä

Joskus muinoin erehdyin pyytämään työkaverini, johon olin vähän ihastunut lähtemään illalla oluelle ja syömään. No minun kämpälleni ja sänkyynhän sitten päädyttiin, ja joskus aamulla vieras lähti kotiinsa. Muutaman tunnin kuluttua ovikello soi, ja yövieraani oli siellä kahden matkalaukun ja jumalattoman koiran kanssa. Oli sitten puoliso potkaissut pihalle, ja voisiko muutaman päivän bunkata mun luona? No myönnyinhän tietenkin, vaikka vähän hirvittikin koira, kun kämppäni oli alle 20 neliön miniyksiö.

Muutama päivä muuttui kuukaudeksi ja kun varovasti kyselin, että kun kerran yhdessä asutaan, niin voisiko vieraani osallistua vuokranmaksuun ja ruokakuluihin ja autonikin voisi joskus tankata, kun sitä käyttää. Kun olin itse melkoisen pienituloinen osa-aikatyöläinen, ja vieraallani oli vakipaikka samassa firmassa. Hirveät kilarit tästä pyynnöstä seurasi: Kun saan pillua aina halutessani, niin eikö se muka riitä vuokraksi ja korvaukseksi muustakin!

Kolme kuukautta meni vielä, ennen kuin sain koottua rohkeuteni ja toivuttua rakastumisestani sen verran, että pystyin sanomaan vieraalleni, että pakkaa laukkunsa ja koiransa taas.

Kuulin myöhemmin, että oli muuttanut takaisin entisen kumppaninsa luo, ei tainnut sinnekkään maksaa vuokraa kuin luonnossa.

Oli kyllä erittäin hyvä tässä maksun annossa, vielä vuosien jälkeenkin on ikävä rakasteluamme, vaikka muuten onnistuinkin rikkomaan itseni henkisesti melko perusteellisesti vähäksi aikaa.

osallinen kirjoitti:

voisitko haravoida myös meidän pihan? kysymys "huulen heittona joka ainut kevät naapureina ollessamme.

ja toinen esim.: " en voi sietää koiraasi kun se turhaan haukkuu. Ps oli satuttanut koiraa joka alkoi pelkäämään tuota naapuria. Vouhotti autollaan täysillä tuutaten, koira kintereillä räksyttäen ja lopuksi tähtäsi autollaan koiraa päin vauhdilla murhanhimoisesti saaden täysosuman so koiran jalka poikki! kysymys : Kuka pelkää ja ketä? tai kenen on syytä pelätä

Olipas sekava sepustus.

Kamalimpia näistä jutuista ovat kyllä perheen sisäiset jutut. Kavereilla ja naapureilla nyt saattaa olla niin erilaiset tavatkin, että toisen mielestä normi toimintana menevät jutut ovat toisen mielestä tavattoman epäkohteliaita. Perheiden sisällä tälläisiä (esim. mitä hedelmiä saa syödä pöydältä) tapaeroja on vähemmän ja siksi näitä lukiessa helposti ajattelenkin että äidin, siskon tai veljen törkeily on varmasti useammin tahallista kuin vieraampien. Montaa teistä tekisi mieli halata ja sanoa että ei tuollainen ole normaalia perheenjäsenen toimintaa ja kaikkea ei tarvitse sietää!

Omista kokemuksista hirveimmät liittyvät myös perheeseen, mutta kerrompa kuitenkin yhden vähän vähemmän henkilökohtaisen jutun.

Erään baari-illan aikana löysin itselleni seuraksi naisen, jonka kanssa tultiin todella hyvin juttuun. Ilta meni mukavasti, kunnes hän ehdottaa, että lähtisin tulevana viikonloppuna hänen kanssaan laivalle. Alkuun vain kieltäydyin kohteliaasti, koska ajattelin että ei tässä nyt vielä ihan niin hyvin tunneta että matkoja tehtäisiin. Hän kuitenkin jatkoi pyytämistä, ja tilanne alkoi käydä vaivaannuttavaksi. Kerroin että olen töissä viikonloppuna, johon hän vastaa että ota saikkea!

En muista miten lopulta tilanteesta kiemurtelin, mutta laivalle en lähtenyt. Muistan vaan ikuisesti tyrmistykseni, kun vasta tapaamani henkilö ehdottaa valehtelemaan (ja varastamaan!) pitkäaikaisesta työnantajani koska hän halusi laivalle seuraa.

Sanomattakin selvää että suhde päättyi siihen iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi ilahduttanut kyläkutsu osoittautuikin tuntien tietokonepäivityskeikaksi.

Tuttu juttu kun ollaan molemmat alalla. Saatiin loppumaan kun alettiin ehdottelemaan vastapalveluksia. Esim., eipä kestä, mutta tehän voisitte varmaan katsoa meidän lapsia niin että päästäisiin kaksin johonkin (lapset oli aika pieniä tuolloin) tai tehän voisitte kesällä tulla talkoilla rakentamaan aitaa... yms. Yllättäen kyläilypyynnöt loppuivat niiltä, jotka olivat vain palvelusta vailla :) Pahimpia olivat yksityisyrittäjät, me miehen kanssa veivattiin tietsikat kuntoon iltamyöhään omien töiden jälkeen, useaan kertaan ja kerran sitten kysyin voisikohan rouva joskus tehdä vaikka kasvohoidon (oli oma kauneusalan yritys). No, onnistuihan se. Täyttä maksua vastaan tietenkin.

Nykyään sanon vaan että tunnen kyllä hyviä tyyppejä, jotka tekee kotikäyntejä. Maksua vastaan tietenkin. Enhän minäkään opettaja tuttavaa pyytäisi tukiopettamaan lapsiani iltaisin ilmaiseksi vain koska on opettaja ja varmaan tykkää siitä hommasta ;)

Minulla on iältään aikuinen lähisukulainen, joka elää kuin teini. Ei ole rahaa laskuihin, mutta kavereille ja puolisolle pitäisi silti ostaa kalliita lahjoja yms. Tietysti soittaa joka kuukausi, aloittaa kuulumisilta, ja puhelu päättyy aina samaan, "oli mulla ihan asiaakin..". Aikaisemmin lainasin hänelle rahaa, mutta koska lainan tarve näytti olevan joka kuukausittaista ja takaisin maksu erityisen hankalaa, aloin olemaan tiukempi. Mainittakoon, että tämä sukulainen käy töissä, joista tienaa kuussa paremmin kuin minä itse. Kokonaan meni maku, kun olin muistutellut lainan takaisinmaksusta, jotta saan maksettua oman lainanlyhennyksen. Vastausta viesteihin ei tullut, mutta muisti tylysti huomauttaa muutaman päivän jälkeen, että hänelle pitää soittaa jos on jotain asiaa, koska ei päiväystä puhelimensa äärellä. Nykyään budjetti on aina tiukka kun soittaa, koska en halua enää itselleni stressiä toisen älyttömyyksistä.

Kaverin mies pyysi  panosuhteeseen kanssaan. Sen jälkeen ei ole oikein yhteiset illanvietot napanneet.

Vierailija kirjoitti:

Nämä eivät ole millään tavalla tuttuja, vaan asiakkaita ruokakaupasta, jossa olen töissä:

Eräänä kauniina päivänä viehättävä rouva saapui myymäläämme hiukan ikävissä merkeissä: hän oli edellisenä päivänä käynyt kaupassamme ostamassa leikkelettä leivän päälle. Harmikseen hän oli havainnut lihan olevan pilalla, ja näyttikin sitä minulle kuitteineen. Pahoittelin tietysti tilannetta ja kysyin, halusiko rouva rahat takaisin vai kenties korvaavan tuotteen. Rouva voivotteli kovaan ääneen sitä vaivaa, kun hän nyt oli joutunut tulemaan myymäläämme uudestaan, ja ilmoitti haluavansa SEKÄ rahat ETTÄ samanlaisen leikkelepaketin tilalle. Tähän vastasin, että se ei ikävä kyllä käy, mutta tarjosin kahvipakettia uuden tuotteen lisäksi vähän mieltä piristämään. No, rouva otti kahvipaketin, ja ajattelin homman olevan sillä selvä ja toivotin oikein mukavaa päivän jatkoa. Kuitenkin rouva jäi siihen viereen seisomaan, huokaillen ja ympärilleen katsellen. Kysyin, että voisinko vielä jotenkin auttaa. "No eikös jotain saisi vielä, kun tänne asti tulin," rouva mumisi ja hypisteli 7:n euron pähkinäpussia oikein vihjailevasti. Totesin, että minulla, tavallisella myyjällä, ei ole valtuuksia lahjoitella tuotteitamme, ja että jo aiemmin oikeastaan jo ylitin valtuuteni antamalla hänelle kahvipaketin. Rouva ei tästä hätääntynyt, vaan kehotti menemään etsimään jonkun jolla olisi valtuudet.

Epäuskoisena hain esimiehen paikalle, joka kertoi ystävällisesti rouvalle että lisää ilmaista ruokaa hän ei tule saamaan. Ja niine hyvineen rouva sitten poistui.

Että olisi yhden pilaantuneen tuotteen takia pitänyt saada rahat takaisin JA uusi tuote JA kahvipaketti JA tyyris pähkinäpussi. Huhhuh. Lisättäköön vielä, että ko. rouva oli meidän vakioasiakas, eli tuskin asui kovinkaan kaukana.

Toinen tapaus oli tuore äiti, joka oli vaunujen kanssa kaupassamme. Olin maitohyllyllä ottamassa tyhjiä maitokoreja pois, kun tämä nuorehko nainen katseli jogurtteja siinä muutaman metrin päässä. Laskin maitokorin lattialle ja siitä kuului luonnollisesti pieni kolahdus.

Tästä kolahduksesta äityli sai hepulit ja alkoi rääkymään minulle, miten koreja ei saa heitellä ja että enkö voi tehdä työtäni muulloin ja hiljempaa, koska hänen vauvansa saattaa herätä!

Vasta tässä vaiheessa vauvansa heräsi ja alkoi itkemään. En ehtinyt sanoa sanaakaan, kun äippä heitti jogurtin kädestään lattialle (meni rikki) ja marssi kassoille.

Juu en meiskaa tarpeettomasti, mutta ei varmaan kannata olettaa ettei ruokakaupassa kuulu ruuhka-aikaan ääntä.

Jos vaivaudun kauppaan palauttamaan pilaantunutta lihaa, on kahvipaketti aikas kuppanen korvaus vaivannäöstä ja menetetystä vapaa-ajasta. Mikä ihme siinä on, että kaupat köyhäilevät korvausten kanssa, kahvipaketin arvo kaupalle lienee 1-2 euroa, senkö verran pidätte sopivana korvauksena, jos asiakas altistetaan pilaantuneen lihan aiheuttamalle myrkytysvaaralle ja joutuu vielä näkemään ylimääräistä vaivaa!? Juuri tuon vuoksi en koskaan vaivaudu palauttelemaan pilaantuneita ruokia kauppoihin, mutta pyrin jatkossa asioimaan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin mies pyysi  panosuhteeseen kanssaan. Sen jälkeen ei ole oikein yhteiset illanvietot napanneet.

Kai kerroit kaverillesi!? Sinun täytyy kertoa!

Vierailija kirjoitti:

- Miestäni ei joulu kiinnosta, joten ei myöskään osallistu joulun valmistelemiseen. Herkut, syötävät ja hänelle ostetut lahjat kyllä kelpaa.

Onko miehelläsi aito vaihtoehto olla osallistumatta jouluun? 

En minäkään tee juuri mitään jouluvalmisteluja. Katson aivan riittäväksi uhraukseksi että joudun viettämään joulua vaimon sukulaisten, joita en kestä kolmea päivää putkeen, kanssa. Katson silti, että minulle joulu on huomattavasti suurempi panostus kuin sen valmistelut hoitavalle vaimolleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kummit pyysivät käymään kahvilla ja siellä odotti 5kpl influenssarokotteita  annettavaksi.

sh

Oliko rokotteissa neula ja kaikki tarvittava mukana?

Kauanko arvelet, että sulta olisi mennyt aikaa viiteen pistokseen?

Kun mulle on annettu rokotus, pistämiseen kuluu max. puoli minuuttia, ja siihen sisältyy pistoskohdan laastarointikin.

Joten en näe pyyntöä kohtuuttomana enkä hommaa sinua rasittavana.

Rokottamisessa on muutakin kuin pistäminen. Pitää selvittää, mitä rokotteita henkilö on ottanut ja milloin viimeksi, kaikkia kun ei voi pistää milloin sattuu. Pitää selvittää onko aikaisempia rokotusreaktioita ja jos, niin mille ja mitä aiheutunut. Pitää arvioida, voiko rokotteen antaa annettujen tietojen perusteella. Pitää olla mukana adrenaliini ruiskuineen ja valmius hoitaa harvinaista, mutta aina mahdollista anafylaksiaa, eli hengenvaarallista allergista reaktiota. Siinä on vain muutama asia mainitakseni. Itse rokotan vain ja ainoastaan työpaikallani, missä tarvittava ensiapuvalmius ja en ole vastuussa toisen hengestä, kotitunaroinnin seurauksena.

Opiskeluaikoina kuulin, että kurssikaverin luona asuu hänen kaverinsa. Tällä kaverilla ei ollut omaa kämppää, vaan majaili muiden luona ilmaiseksi. Tuli porukan mukana illanviettoon, eikä vaan koskaan lähtenyt. Suuttui ja syyllisti, jos käskettiin lähtemään ("kadulleko heität, kun olen asunnoton?") . Etsi kohta sitten toisen kaverin, jos joutui pihalle. Tämä kaveri osasi etsiä sellaiset tyypit, joilla hengaili paljon porukkaa muutenkin, joten helposti hengaili useamman päivän tavallaan huomaamatta. Söi ruuat, joi kaljat ja nukkui sohvalla. En tiedä mitä tälle kaverille lopulta tapahtui, tästä on aikaa jo vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin mies pyysi  panosuhteeseen kanssaan. Sen jälkeen ei ole oikein yhteiset illanvietot napanneet.

Kai kerroit kaverillesi!? Sinun täytyy kertoa!

En, ainakaan vielä.. miten tollanen asia kerrotaan? Kai vaan suoraan.. Heidän suhde suht uus , ja pelkään ettei kaverini usko kun on niiiiiin rakastunut ja pää pilvissä. Kyseessä siis kaveri ei läheinen ystävä.

Pitkäaikainen ystäväni pyysi apuani järjestämään hänen kanssaan tilaisuuden hänen pitämälleen luennolle, eli siistiä paikat n. 80 vieraalle, tehdä täytetyt sämpylät, laittaa pikkuleivät ja hedelmät esille, juomat, lautaset, kahvikupit ym. Alunperin oli "muutamasta" sämpylästä kyse, ei muusta. 

No sattui olemaan vapaapäivä ja päivä meni mukavasti, ei siinä mitään, vaikka työtä olikin paljon enemmän kun luulin. Tässäkin olisi voinut kertoa totuuden, eikä paikan päällä vasta siitä kertoa. Totuuden tietäminen etukäteen ei olisi haitannut lainkaan. Koko päivä meni mukavasti.  Hän sanoi, että auttaa minua kun tarvitsen, kertoisin vaan milloin. Ehdotin, että voisiko hän olla kahvinkeittäjänä kun täytän 50v parin kuukauden kuluttua. Eli vieraita vajaa 20 kpl. Hän ilmoitti edellisenä iltana, ettei pääse koska poika on flunssassa (yksin asuva 25v poika) ja hänen pitää mennä hoitamaan poikaa. Hoidin sitten itse kahvinkeitot ym. juhlissani.

Ystäväni tiesi, että olen menossa 6 kuukauden päästä naimisiin maistraatissa, hän oli luvannut olemaan toinen todistaja. Oli tullut odottamaton este, hän oli lupautunut ylitöihin. Siitäkin sain tietää päivää ennen. No saatiin toinen todistaja. Hän itse sitten ehdotti, että tulee avustamaan kahvinkeitossa ja tarjoiluissa kun hääjuhlat ovat kotonamme n. 20 vierasta. Ei perunut ei kuulunut mitään koko ystävästäni. Saman viikon sunnuntaina, meidät siunattiin kirkossa ja vain isäni sekä paras ystävättäreni olivat ilmoittautuneet mukaan. Taaskaan ei päässyt, kun oli muuta menoa.

Siihen loppui mun yhteydenpito. Ei sen puoleen, että olisin vaatinut jotain "korvausta" sämpyläkeikasta, hän itse sitä ehdotti ja muita kahvitarjoiluja.

Toinen asia, mikä hämmästytti kovasti, ja jopa suututti. Miehen puoleiset viimeiset vieraat, jotka ilmaantuivat paikalle tunnin myöhässä, pyysivät kakkuja ja leivonnaisia mukaan. Laitoin rasioita ja sitten kehdattiin vielä pyytää lisää, paljon enemmän voidaan ottaa, vaikka kaiki loput. Ei käynyt minulle. Ahneudella ei mitään rajaa.

Aloitin syksyllä opiskelun ammattikorkeakoulussa ja hankin opiskelua varten uuden ja pienempikokoisen läppärin, jota on helpompi kuljettaa koulussa. Vanha läppärini jäi edelleen "kotikoneeksi" jota myös käytän edelleen. Joskus eräälle kaverilleni tulin maininneeksi ohimennen että omistan nyt kaksi läppäriä, niin muutaman päivän päästä kyseinen kaveri laittoi viestiä, että "Sullahan on kaksi läppäriä? Annatko toisen mulle lainaan kun omani meni hajalle?". En suostunut, koska toista käytän nimenomaan opiskeluihin ja toinen on kotikoneena ja sielä on lisäksi kaikki valokuvat ja muut henkilökohtaiset jutut tallessa. Kaveri yritti vakuutella "enmä niitä katto!". En kuitenkaan suostunut lainaamaan läppäriä ja kaveri tästä sitten suuttui kun joutuu nyt sitten menemään tietokonekaupoille. Tämä kaverini on hyvätuloinen, mutta todella pihi.

Olen aiemminkin tavannut ihmisiä jotka olettavat saavansa toisen tavaroita lainaan, varsinkin jos tämä omistaa kyseistä tavaraa kaksi kappaletta :D

Aloitin syksyllä opiskelun ammattikorkeakoulussa ja hankin opiskelua varten uuden ja pienempikokoisen läppärin, jota on helpompi kuljettaa koulussa. Vanha läppärini jäi edelleen "kotikoneeksi" jota myös käytän edelleen. Joskus eräälle kaverilleni tulin maininneeksi ohimennen että omistan nyt kaksi läppäriä, niin muutaman päivän päästä kyseinen kaveri laittoi viestiä, että "Sullahan on kaksi läppäriä? Annatko toisen mulle lainaan kun omani meni hajalle?". En suostunut, koska toista käytän nimenomaan opiskeluihin ja toinen on kotikoneena ja sielä on lisäksi kaikki valokuvat ja muut henkilökohtaiset jutut tallessa. Kaveri yritti vakuutella "enmä niitä katto!". En kuitenkaan suostunut lainaamaan läppäriä ja kaveri tästä sitten suuttui kun joutuu nyt sitten menemään tietokonekaupoille. Tämä kaverini on hyvätuloinen, mutta todella pihi.

Olen aiemminkin tavannut ihmisiä jotka olettavat saavansa toisen tavaroita lainaan, varsinkin jos tämä omistaa kyseistä tavaraa kaksi kappaletta :D

Vierailija kirjoitti:

Vaimon kaveri tarjoutui heittämään hänet kotiin illanvietosta, mutta päätyi jättämään hänet kävelemään kolmen kilometrin loppumatkan keskellä yötä. Syynä kuulemma se, että bensa on liian vähissä. Meidän kodin lähellä on bensis (lisäksi yksi kaupungin halvimmista), mutta kaveri ei suostunut tankkaamaan siellä, koska hänen miehensä vaatii että tankataan aina jossain tietyllä asemalla. Ei olla tuon jälkeen pidetty aktiivisesti yhteyttä.

Kaverillani on mökki jolle pyytää aina siskoaan kylää, sisko yleensä ei halua kun siellä ei ole kaupungin mukavuuksia eikä hänellä ole autoa. Kerran sisko kuitenkin lähti mökille kun kaveri lupasi kuskata autolla mökille ja takas, ovelta ovelle. Tulomatkalla autossa kaverin joku ruokapaketti levisi autoon ja kaveri hermostui tästä niin, että ajoi vain suoraan oman asuintalonsa parkkipaikalle, kun piti ehdottomasti heti saada se sotku putsattua.

Oli siis jo ajettu 2 tuntia auto sotkussa mutta ei voitu jatkaa enää 1 tuntia että sisko olisi saatu vietyä perille asti. Sisko vähän suivaantui, maanantain tullen kertoi työkavereilleen tapahtuneesta ja he olivat siskon puolella. Kaverini jaksoi monta vuotta äimistellä kun siskon työkaveri oli tekstannut "olisit soittanut mulle, mä olisin heittänyt sut!". Mainittakoon että täällä ei julkisilla matkustus ole mitään nopeaa ja vaivatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat oli säästäneet hänen lapsilisänsä ja tehdeet jonkun sijoitus salkun vai mikä se nyt on. 18v kun tuli miehelle täyteen, lakkauttivat vanhemmat sijoitukset ja mies sai rahat tililleen. Anoppi järkeili, että mies antaa rahat hänelle ja hän niitä pikkuhiljaa miehen tilille siirtää opiskeluaikana. Joo ihan fiksu idea. Anoppi on kuitenkin ihmeellisistä asioista suuttuva ja käytti tuota rahaa sitten kiristyksenä. Yhtenä kesänä oltiin miehen kanssa sovittu kavereiden kanssa pientä lomareissua. No anoppi olisi just sillon halunnut itse lähteä matkalle, ja miehen olisi hänen kissat pitänyt käydä hoitamassa. Asuttiin toisella puolella Suomeakin. Mies ei suostunut, ja siihen loppui rahojen tulo:D Sinne jäi vielä aikamoinen summa näitä rahoja.

Toinen, ikävämpi juttu oli kun oltiin saamassa vauva. Anoppi halusi välttämättä antaa rahaa vaunuihin. Samoin jotain vanhoja vauvanvaatteita. No otettiin nämä tyhmyyksissä vastaan. Vauvan ristiäisissä anoppi suuttui kun luki vauvakirjaa. En ollut eritellyt, että vaunurahat saatiin "Maija"-mummilta, vaan olin kirjoittanut että sukulaiset sponsasivat joissakin isommissa ostoksissa. Tästä anoppi veti herneenpalon nenäänsä ja vaati rahat ja vaatteet takaisin. Mies vielä opiskeli silloin, ja itse olin äitiyslomalla, niin puolen tonnin kokoonsaaminen päivän varoitusajalla teki hieman tiukkaa.

Ei olla enää oikein väleissä miehen äitiin kumpikaan, eikä uskalleta ottaa häneltä mitään vastaan:D

Täähän menee varauden puolelle jos ottaa lasen rahat, eikä pidä sovittua sopimusta.

Periaatteessa raha on sen kenen tilillä se on. Eli rahat siirtyi anopin omistukseen sillä hetkellä kun mies ne rahat sinne äitinsä tilille laittoi. Mies oli täysi-ikäinen ja teki rahasiirron ihan vapaaehtoisesti. Eikä tainnut tehdä mitään velkakirjaa tms. jolla olis voinut vaatia rahoja takaisin äidiltään. Omaa tyhmyyttä tuo on. Ja tyhmyyttä oli myös antaa anopille vaunurahat takaisin. Ei se niitä olis millään saanut takaisin, lahja on lahja. Ja lahjan omistaa se kuka on sen saanut. Lahjaa on aika vaikea vaatia takaisin, se onnistuu vain jos todetaan lahjanantajan olevan kykenemätön hoitamaan asioitaan ja lahjansaajan käyttävän tätä hyväkseen. 

Mutta kyllä tuo kaikki oli ihan kirjoittajan ja miehensä omaa syytä. Ehkä se anoppikin olis oppinut, kun kerran olis pistänyt hanttiin ja sanonut EI. Nythän se anoppi edelleen pyörittää kirjoittajan perhettä.

Enää ei anoppi pyöritä meidän perhettä kun ei olla missään tekemisissä hänen kanssaan:) Nuorena mies vielä yritti olla äidilleen mieliksi ja ne rahat hänen tililleen siirsi. Vaunurahat antoi takaisin periaatteesta, ei halunnut olla kiitollisuudenvelassa äidilleen, eikä että äitinsä voisi rahoilla yrittää enää kiristää. Mutta tosiaan enää ei ole anopilla mitään tekemistä meidän perheen kanssa.

Opiskeluaikana kävin aktiivisesti töissä opintojen ohella, ja rahasta ei tarvinnut tuolloin stressata. Nuoruuden turhamaisuutta sitä piti kuluttaakin shoppailemalla enemmän tai vähemmän tarpeellista tavaraa kotiin ja opintoihin. No, sitä en ollut arvannut, että tämä oli selkeästi omalla alalla herättänyt ihmiset keskustelemaan, kun ihan puskista koulun käytävällä eräs samaa alaa opiskeleva nuorempi opiskelija yhtäkkiä tuli puhumaan, ja meni suoraan asiaan ilman sen suurempia alustuksia. "Ootko sä se rikas opiskelija?" (Kai mä opiskelijaksi olin, tosin kaikki illat sit menikin töissä.) "Anna mulle rahaa mun takuuvuokraani!" Siinä vaiheessa kyllä levähti silmät, en todellakaan antanut. En pyörinyt samoissa porukoissa enkä sen paremmin tuntenut koko tyyppiä, eikä jälkeenkään päin puhuttu. Jostain syystä olisi silti pitänyt kyllä rahaa heittää "hyväntekeväisyyteen" tuntemattomalle. Ei nyt erityisen röyhkeää, toki saa aina kysyä, mutta miksi kukaan antaisi tuntemattomalle satoja euroja? Omaan käyttöön rahaa oli riittämiin ja vähän säästöönkin tulevia opintoja varten juuri sen takia, että aamut kävi koulua ja illat kävi töissä, ei kaupan kassalla ihan niin rikastu kuitenkaan. Jälkikäteen toki sain kuulla olevani köyhä ja pihi, parempi niin kuin että kaikki vuorotellen olisivat käsi ojossa. :D

pitää käydä postilaatikolla puolesta