Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Olen suurehkon yrityksen talousjohtaja, mieheni on pankinjohtaja. Parikymppinen tyttäremme kinuaa omaa asuntoa, autoa, merkkivaatteita ja hienoja aterioita. Tavallinen kotiruoka on hänelle köyhäilyä, käsintehtyjä pienleipomotuotteita pitää jotenkin sopimattomana "tuhlaamisena". Hänellä on hyvin vääristynyt käsitys tavallisesta arjesta ja rahan käyttämisestä. Ihailee erinäisten blogikirjoittajien elämää, mutta ei oikeen käsitä sen olevan vain pintaa ns. fantasiaa myös niille kirjoittajille...
Nuorempana oli vaatimassa valmennuskursseja yms. kirjoituksiin. Tämä olisi voinutkin olla järkevä investointi, jos tyttö olisi itsekin valmis näkemään vaivaa.
Hän ei oikeen osaa nähdä vikaa itsessään, vaatimuksissaan tai asenteissaan. Nyt esim. taas asunto rankuminen on pinnalla. Asumme pk-seudulla. Kotona voisi asua, mutta haluaa asua Kalliossa. Auton haluaa myös, koska se auttaa saamaan työtä. Työn tulee sijaita myös keskustassa.
Mee hoitoon näiden porvoolaiskirjeiden kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Joo. No en tiedä, mutta tämä vammainen pyysi arkistoimaan papereitaan (keskittymiskyvytön) ja haukkui edellistä avustajaansa koko ajan. Papereissa, jotka arkistoin kunnalta tulleiksi, oli kielteinen päätös maksaa edellisen avustajan elokuvalippu sen perusteella, että avustettavalla itsellään on varoja. En nyt katsonut sen tarkemmin, oliko haettu vammaispalvelusta vai toimeentulotuesta. Mutta oli ollut ikänsä kuulovammainen, joten kyllä ainakin piti tietää hakupaikka.
Tämä avustettava oli jotenkin fiksoitunut rahaan. Joskus kävin kaupassa hänelle yksin ja palattuani hän tarkisti ostokset, kuitin ja vaihtorahat. Oi vähän naurettavaa, jos ostin hänelle esim. kaksi omenaa, kaksi rahkaa ja maitopurkin. Ostokset olivat tosiaan tuota luokkaa ja annettu rahakin oli ehkä 10 euroa.
Ilmeisesti edellinen avustaja oli sotkenut jotenkin raha-asioita, mutta minua se lähinnä loukkasi. Olen rehellinen ihminen.
Siivotessa muuten - ohiksena - hän tuli esim kylpyhuoneen ovelle seuraamaan siivoamistani. Sitten tajusin vetää oven kiinni ja lukkoon ettei kyttää siellä. Sanoin, että pyyhkeen voisit nyt vaihtaa, että noin kerran viikossa olisi hyvä rytmi. Sama pyyhe oli ollut jo kuukauden. No - minähän sen juuri eilen vaihdoin, oli vastaus.
Ei se ole mitään omien rahojen järjetöntä kyttäystä, että tarkistaa kuitin ja vaihtorahat kun toinen käy kaupassa. Tottakai niin pitää tehdä. Itse avustajana olen ihan vaatinut sitä, ettei tule sanomista myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Asuimme Hollannissa ja kaveriperhe oli löytänyt halvat lennot Ryanair tai mikähän mahtoi olla. Joka tapauksessa mieheni kävi heidät noukkimassa tuolta kentältä metsän keskeltä. Olivat meillä viikon, ilmaiseksi, 2aik + 2 lasta. Kysyivät josko saisivat automme käyttöön viikon ajaksi. Jouduimme sanomaan ettei käy. Matkustivat au pairimme junalipulla ja olivat hyvin iloisia säästäessään rahaa. Heidän loppulomastaan antoivat 20 e, jotta voisimme hakea ravintolasta take-away. No, sanomattakin selvää, että ruuat maksoivat paljon enemmän. Kehtasivat vielä kysyä tuliko ostoksista takaisin.
Ihan omaa syytänne, jos ette osaa kieltää ilmaisia vierailuja. Ja vaikka tarjoaisittekin majoitutuksen niin aikuisten pitää osata kertoa pelisäännöt ennen vierailua - esim. jokainen ostaa omat ruuat, autoa ei lainata jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. No en tiedä, mutta tämä vammainen pyysi arkistoimaan papereitaan (keskittymiskyvytön) ja haukkui edellistä avustajaansa koko ajan. Papereissa, jotka arkistoin kunnalta tulleiksi, oli kielteinen päätös maksaa edellisen avustajan elokuvalippu sen perusteella, että avustettavalla itsellään on varoja. En nyt katsonut sen tarkemmin, oliko haettu vammaispalvelusta vai toimeentulotuesta. Mutta oli ollut ikänsä kuulovammainen, joten kyllä ainakin piti tietää hakupaikka.
Tämä avustettava oli jotenkin fiksoitunut rahaan. Joskus kävin kaupassa hänelle yksin ja palattuani hän tarkisti ostokset, kuitin ja vaihtorahat. Oi vähän naurettavaa, jos ostin hänelle esim. kaksi omenaa, kaksi rahkaa ja maitopurkin. Ostokset olivat tosiaan tuota luokkaa ja annettu rahakin oli ehkä 10 euroa.
Ilmeisesti edellinen avustaja oli sotkenut jotenkin raha-asioita, mutta minua se lähinnä loukkasi. Olen rehellinen ihminen.
Siivotessa muuten - ohiksena - hän tuli esim kylpyhuoneen ovelle seuraamaan siivoamistani. Sitten tajusin vetää oven kiinni ja lukkoon ettei kyttää siellä. Sanoin, että pyyhkeen voisit nyt vaihtaa, että noin kerran viikossa olisi hyvä rytmi. Sama pyyhe oli ollut jo kuukauden. No - minähän sen juuri eilen vaihdoin, oli vastaus.
Ei se ole mitään omien rahojen järjetöntä kyttäystä, että tarkistaa kuitin ja vaihtorahat kun toinen käy kaupassa. Tottakai niin pitää tehdä. Itse avustajana olen ihan vaatinut sitä, ettei tule sanomista myöhemmin.
Samaa mieltä, itsekin toivoisin että tarkastetaan heti, koska myöhemmin on hankalampi enää asiaa selvittää. Eikä se tarkoita että epäilisi toisen rehellisyyttä, mutta vahinkojahan sattuu ja erehdyksiä ihan jokaiselle. Itse ainakin olen saanut ihan kaupassakin joskus vaihtorahaa väärin takaisin erehdyksessä. Jos tuollaisesta loukkaantuu, niin ehkä kannattaisi muistuttaa itselleen että on siinä tilanteessa työntekijä eikä mikään avustettavan bestis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lukion opettaja, mutta hoidan nyt kotona alle kouluikäisiä lapsiani. Minusta tuntuu, että kaikki tutut lapsiperheet ovat pyytäneet tai väkisin tunkeneet lapsensa meille hoitoon. Naapurit ovat kaikkein pahimpia; pitäisi vahtia heidän lapsiaan, kun he lähtevät jumppaan, kauppaan tai lenkille. Jos menet pihaan omien lasten kanssa, avautuu vain naapurin ovi ja lapset heitetään sinne minun vahdittavakseni. Nuorimmat ovat 2-vuotiaita. Vanhemmat eivät siis ulos vaivaudu, eikä heitä näy.
Kaikkein paras oli, että minun olisi pitänyt kuljettaa ekaluokkalainen kouluun koko syyslukukauden ajan. Mulla oli 2 kk ikäinen vauva ja lisäksi vielä taapero. Eli ei muuta kuin omat lapset rattaisiin ja taluttamaan naapurin lasta kouluun, JOKA AAMU. Kieltäydyin kohteliaasti, koska mielestäni lapsen vanhemmat ja kaksi täysi-ikäistä kotona asuvaa sisarusta ovat siihen velvoitetumpia kuin naapuri. Mutta naapuri tietysti ajatteli, että minulla on äitiyslomallani vain aikaa. Lisäksi sukulaiset ja osa naapureista höpöttää kaiken aikaa, että minun pitäisi ryhtyä perhepäivähoitajaksi. Osalle olen kolmesti ihan suoraan kieltäytynyt, mutta silti yritys jatkuu. Yrittäkööt vaan!
Oudointa minusta silti on näiden ihmisten käytös sen jälkeen kun kohteliaasti ja ystävällisesti kieltäydyn palveluksista. Naapuri lakkaa tervehtimästä, kun ei saa haluamaansa hyötyä. Itse olen sen luonteinen, että en kysele naapureilta palveluksia. Mutta meidän oven takana kävi jossain vaiheessa ihan mahdoton kuhina. Tarvittiin kukkien kastelijaa kolmeksi viikoksi, ja lainaksi milloin mitäkin ja monta kertaa viikossa. Tuli sellainen olo, niinkuin meidän koti olisi ollut joku supermarketti, josta voi ilmaiseksi käydä hakemassa kaikki puuttuvat elintarvikkeet. Kerran yksi naapuri yritti tunkea meille lastensa kanssa väkisin syömään. En laskenut sisälle. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut kun kaksi pahinta hyväksikäyttäjäperhettä muuttivat pois. Ihana rauha.
Miten jollain riittää pokka?
Jos olisin omien lasteni kanssa pihalla, ja joku tunkisi lapsensa sinne joukon jatkoksi niin kokoisin nopeasti tavarani ja lapseni ja vaihtaisin leikkipaikkaa. Itselleni ei tulisi kuuloonkaan laittaa omaani vieraalle hoidettavaksi, ja jos jotain tapahtuisi niin en antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi. Ihan kauhea ajatuskin, että heivaisin noin vain lapsen ulos ovesta ja se siitä. Sitä paitsi mielessä kävisi sekin, että äitiyslomalainen voisi ylimääräisten kaitsettavien sijaan kaivata aikuista seuraa jonka kaa vaihtaa kuulumisia ja paimentaisi pikkuisia yhdessä eikä niinkään et äitiyslomalainen hoitaa muidenkin lapset. Voi ihmisiä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tapauksessani ei yleensä ole pyydetty vaan käsketty, kun on huomattu, että minun on vaikea sanoa ei.
Kaveri pyysi minua käymään tyhjentämässä hänen postilaatikkonsa sillä aikaa, kun hän miehineen oli useamman viikon ulkomailla kesälomalla. Lupauduin, mutta tietämättäni olin lupautunut myös puutarhanhoitohommiin, mikä tarkoitti rutikuivana kesänä ruohokentän, kukkapenkkien, keittiöpuutarhan ja ikkunalaatikkoistutusten kastelemista useamman kerran viikossa, eikä millään letkulla vaan kastelukannulla kantaen tontin ääripäästä. Kaveri soitti reissultaan ensimmäisenä päivänä, antoi ohjeet ja kertoi, missä olivat istutustyökalut; puutarhapöydälle oli jätetty läjä taimia istutettavaksi, ja ne kuolisivat helteeseen, jollei asiaa hoidettaisi heti. Kuivat kukkaset istutuksista oli nypittävä, jottei puutarha näyttäisi epäsiistiltä. Kaiken kukkuraksi oli luvattu myös naapurille (jota en ole koskaan edes nähnyt), että kävisin kastelemassa hänenkin tiluksensa siinä samalla vaivalla.
Olisin pyytänyt jo palkkaa tuosta hyvästä, tai kieltäytynyt suoraan simputuksesta. Kaikkiin ei tarvitse säilyttää välejä.
Tästä tuli mieleeni eräs tapaus vuosia sitten. Asuin lapsineni eräässä lähiössä. Lähiön laidalla asui hyvin toimeentuleva perhe, jonka vanhempi poika oli samalla luokalla kuin kuopukseni. Emme tunteneet muuten kuin koulun joidenkin juhlien kautta eivätkä pojatkaan olleet mitään bestiksiä.
Sain puhelun perheen äidiltä yllättäen. Pyysi, että menisin parin kilsan päähän tyhjentämään heidän postilaatikkonsa, koska heidän Lapin-reissunsa olikin venähtänyt. No - ajattelin että autetaan nyt sitten ja mentiin fillarilla paikalle ja tehtiin työtä käskettyä.
Perheen äiti sanoi että soittaisi sitten kun he ovat tulleet kotiin ja postit saa tuoda. Ihmettelin. Hänenhän olisi pitänyt kysyä että mistä osoitteesta hän postit hakee.
Meillä oli vähän kuiva kesä muutenkin ja ajattelin, että voidaanhan me kahvit siellä juoda niiden postien tiimoilta ja pojat voivat leikkiä keskenään.
Totuus oli se, että minut kyllä pyydettiin sisälle, mutta esiteltiin kesken olevaa remonttia ja pyydettiin istumaan. Istuin. Luulin että emäntä lähtee kahvinkeittoon. Ei mitään. Olin kai istunut pari minuuttia niin ilmoitettiin että heidän pitääkin nyt lähteä jonnekin en muista minne.
Lähdimme lasteni kanssa sitten pois. Olin vielä tuonut omasta puutarhastani pienen kukkakimpun emännälle.
Myöhemmin tämä äiti soitti minulle, että hän tietää mihin mä voin hakeutua töihin. Hän tiesi etten ollut töissä, mutta ei tiennyt sitä, etten ollut etsimässäkään sillä hetkellä töitä.
Onneksi en ole tavannut tätä perhettä ja sen rouvaa enää. Hyvin hermostunut tapaus.
Kaveri pyysi minut hankkimaan itselleen kurssikirjan ilmaiseksi. Hän pyysi, että kysyisin kaikilta fb kavereiltani jospa ylimääräistä kirjaa löytyisi joltain. Pikkujuttu mutta todella ärsyttävää koska hän oli todella järkyttynyt kun en siihen suostunut.
Miehen sisko kerjää jatkuvasti rahaa ja tavaraa lähetyksenä Italiaan. Olen todella kyllästynyt tähän.
Isälläni oli viikottainen saunavuoro aina perjantaisin klo 19-20 välisenä aikana. Ennen häntä vuorossa oli eräs rouva joka lähti saunasta aina noin 10 minuuttia myöhässä. Koska isäni on ylikiltti, hän ei sanonut yhtään mitään vaan tuli paikalle aina sen 10 minuuttia yli seitsemän, ettei tarvitsisi odottaa käytävällä. No sitten isän saunavuoron jälkeen tuli joku mies, joka otti tavakseen ilmestyä paikalle aina 10 minuuttia etuajassa. Kerran kun olin isän kanssa yhdessä saunassa ja suljin molemmat pukukopit saunavuoron ajaksi, kyseinen mies kehtasi vielä huutaa siellä oven takana ja valittaa ettäs kehtaamme vielä sulkea ovetkin! Vaikka isä olikin taas sitä mieltä ettei tulisi riidellä, mulla kilahti sen verran että tuli sanottua muutama sana. Sen jälkeen miestä ei ole enää näkynyt. Tarinan opetus: täytyy osata pitää puoliaan! Isältä tavallaan varastettiin kaiken kaikkiaan 20 minuuttia aikaa sen tunnin saunavuorosta, josta hän maksoi.
Lapsuuden kaveri, jota en ollut nähnyt vuosiin laittoi yllättäen Facebookissa kaveripyynnön ja pian perään viestiä, jossa kysyi suoraan olisiko minulla rauhoittavia lääkkeitä tai tietäisinkö mistä sellaisia saa. Olin tosi yllättynyt pyynnöstä, en todellakaan käytä sellaisia ja jos käyttäisin, en jakelisi lääkkeitäni kenellekään, varsinkaan ihmiselle jotain en ole nähnyt 20 vuoteen!
Vastasin että apteekista saa reseptiä vastaan ja poistin kavereista.
Nyt rehellisesti, kuinka monta prosenttia näistä "väärinkäytöksistä" ja "mielensäpahoittajista" kokee että ITSE ei voinut tehdä mitään hoitaakseen tilannetta jotenkin paremmin, vaan tähän olisi pakotettu heidät aseella ja kuolemma uhaten.
Opiskeluaikana kun rahaa ei ollut ja pyydettiin aina apuun milloin minnekkin, niin opin jo silloin että kerroin aina hinnan ja aina rahat etukäteen. Kaikki jotka maksoivat saivat apua.... ei ilman rahaa voi lähteä ketään auttamaan ja syödäkkin piti.
Minä riitelen työkseni, eli olen juristi, ja sama ohje pätee kun yleensä juurikin jotkut uudet kaverin kaverit soittaa ja ilmaiseksi pitäisi tehdä niin kysyn heti kuka suositteli ja jos on joku hyvä kaveri sanon että saat -10% alennuksen eli 300e/h sijaan 270e/h, soita sihteerille XXX ja varaa aika niin katsotaan....koskaan eivät soita sihteerille.
Mitä noihin pienten lasten kavereihin tulee niin selvittäkää ensin vähän taustoja....niissä on monesti tavalliselle ihmiselle järkyttäviä asioita takana.....ja lapset hakee turvaa ja tukea ja myös RUOKAA sieltä mistä saavat....
Vierailija kirjoitti:
Nyt rehellisesti, kuinka monta prosenttia näistä "väärinkäytöksistä" ja "mielensäpahoittajista" kokee että ITSE ei voinut tehdä mitään hoitaakseen tilannetta jotenkin paremmin, vaan tähän olisi pakotettu heidät aseella ja kuolemma uhaten.
Tuskin kukaan. Valtaosahan täällä on nimenomaan harmitellut omaa ylikiltteyttään tai kertonut miten lopulta hoiti tilanteen parhain päin.
Aika turhaa tulla tämmöiseen ketjuun korostamaan omaa erinomaisuuttaan. Jatketaan mielummin hauskoilla jutuilla ja tsempataan toisia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt rehellisesti, kuinka monta prosenttia näistä "väärinkäytöksistä" ja "mielensäpahoittajista" kokee että ITSE ei voinut tehdä mitään hoitaakseen tilannetta jotenkin paremmin, vaan tähän olisi pakotettu heidät aseella ja kuolemma uhaten.
Opiskeluaikana kun rahaa ei ollut ja pyydettiin aina apuun milloin minnekkin, niin opin jo silloin että kerroin aina hinnan ja aina rahat etukäteen. Kaikki jotka maksoivat saivat apua.... ei ilman rahaa voi lähteä ketään auttamaan ja syödäkkin piti.
Minä riitelen työkseni, eli olen juristi, ja sama ohje pätee kun yleensä juurikin jotkut uudet kaverin kaverit soittaa ja ilmaiseksi pitäisi tehdä niin kysyn heti kuka suositteli ja jos on joku hyvä kaveri sanon että saat -10% alennuksen eli 300e/h sijaan 270e/h, soita sihteerille XXX ja varaa aika niin katsotaan....koskaan eivät soita sihteerille.
Mitä noihin pienten lasten kavereihin tulee niin selvittäkää ensin vähän taustoja....niissä on monesti tavalliselle ihmiselle järkyttäviä asioita takana.....ja lapset hakee turvaa ja tukea ja myös RUOKAA sieltä mistä saavat....
Näkee kyllä hyvin että olet juristi. Me ihmiset jeesaillaan toisiamme ilman dollarinkuvia silmissä, koska se vähän niiku kuuluu kuvioon. Varsinkin opiskeluaikana kun kenelläkään ei sitä rahaa ollut. Kummallinen katkeruus ihmisiä kohtaan paistaa kyllä läpi tekstistä.
Jäikö kaveria opiskeluajoilta? Monikossa olisi turha kysyäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt rehellisesti, kuinka monta prosenttia näistä "väärinkäytöksistä" ja "mielensäpahoittajista" kokee että ITSE ei voinut tehdä mitään hoitaakseen tilannetta jotenkin paremmin, vaan tähän olisi pakotettu heidät aseella ja kuolemma uhaten.
Opiskeluaikana kun rahaa ei ollut ja pyydettiin aina apuun milloin minnekkin, niin opin jo silloin että kerroin aina hinnan ja aina rahat etukäteen. Kaikki jotka maksoivat saivat apua.... ei ilman rahaa voi lähteä ketään auttamaan ja syödäkkin piti.
Minä riitelen työkseni, eli olen juristi, ja sama ohje pätee kun yleensä juurikin jotkut uudet kaverin kaverit soittaa ja ilmaiseksi pitäisi tehdä niin kysyn heti kuka suositteli ja jos on joku hyvä kaveri sanon että saat -10% alennuksen eli 300e/h sijaan 270e/h, soita sihteerille XXX ja varaa aika niin katsotaan....koskaan eivät soita sihteerille.
Mitä noihin pienten lasten kavereihin tulee niin selvittäkää ensin vähän taustoja....niissä on monesti tavalliselle ihmiselle järkyttäviä asioita takana.....ja lapset hakee turvaa ja tukea ja myös RUOKAA sieltä mistä saavat....
Näkee kyllä hyvin että olet juristi. Me ihmiset jeesaillaan toisiamme ilman dollarinkuvia silmissä, koska se vähän niiku kuuluu kuvioon. Varsinkin opiskeluaikana kun kenelläkään ei sitä rahaa ollut. Kummallinen katkeruus ihmisiä kohtaan paistaa kyllä läpi tekstistä.
Jäikö kaveria opiskeluajoilta? Monikossa olisi turha kysyäkään.
On vähän eri "jeesailla" kavereita silloin tällöin kun harjoittaa ammattiaan ilmaiseksi jonkun ala- asteikäisen tutun hyväksi, joka ottaa yhteyttä vain sen ilmaisen avun toivossa. Tietyissä ammateissa saisi käyttää kaiken vapaa- aikansa ilmaiseen kaverien jeesaamiseen jos sille tielle lähtee.
Puuseppä ammatiltani niin sukulaiset sekä ystävät kyselevät jopa VAATIVAT että tekisin huonekaluja yms ilmaiseksi ja jopa on pyydetty että itse maksan materiaalit ja toisin kalusteet heidän KOTIIN koska minulla on auto ja olen sukua. Olen sanonut tästä lähtien heille materiaali hinnat ja työkustannukset 50% alella niin tulee haukut että olen ahne ja pihi p*ska. :D
Ps. sukulaisille ja tutuille toivottavasti erehdyitte lukemaan tämän mutta älkää yrittäkö loisia tulevaisuudessakaan..
Tämä ei ole todellakaan niin paha, mitä monet muut ovat tänne kirjoittaneet mutta kerron kuitenkin. Asun rivitalossa ja jokaiseen asunto-osakkeeseen kuuluu yksi katettu autopaikka. Reilu vuosi sitten luovuin autosta, koska työpaikka ja harrastukset olivat lähellä eikä autolle ollut paljoa tarvetta. Pidin autopaikkaa silti itselläni omia vieraitani ajatellen. Viime keväänä hiihtolomien aikaan naapurin rouva tuli ovelleni kyselemään että saisiko hänen vieraansa pitää autoaan minun paikallani yhden yön ajan, ettei tarvisi jättää kadun varteen koska yöllä olisi tulossa lumimyräkkä. Suostuin siihen, koska oletin että kyse oli tosiaan yhdestä yöstä. Kumminkin tämä naapurin vieraan auto seisoi parkkiruudussani neljä päivää. Minun olisi pitänyt uskaltaa mennä naapurille huomauttamaan kyseisestä asiasta, mutta en saanut aikaiseksi ja nielin v*tutukseni.
Tänä talvena ei tätä ongelmaa enää ole, sillä autopaikka on annettu vuokralle.
Mulla on puolituttu tyyppi, jota näen kerran vuodessa eräässä tapahtumassa ja viesteillään silloin tällöin. Ei millään meinaa ymmärtää, etten oo hänestä romanttisesti kiinnostunu, enkä halua suhteeseen. Useasti on tuota pitäny toistaa hänelle.
Kerran yhes viestis kertoi kuinka on sukupuolitaudit hänellä testattu ja puhdasta on. Laittoipa oikein lekurin todistuksen liitteeksi. Mutta sitte tää vaati samaa tietoa multa, perusteluna vain "kyllä minä haluan tietää sinun sukupuolitaudit". Sanoin että ei kyllä kuulu sulle mitenkää mun terveysasiat. Tässä kun oli härskiä vielä se, että hän yritti saada mut testeihin, olis oikein jalosti ne maksanutkin! Tätä inttämistä oli muutaman viestin verran. Sanoin ettei mulla oo tarvetta mihinkää testeihin. Huhhuh.
Tää tyyppi on muuten ihan mukava, ja oon sanonu hänelle että minusta on aivan ok ja mukavaa että kerran vuodessa nähdään. Se riittäköön.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden kaveri, jota en ollut nähnyt vuosiin laittoi yllättäen Facebookissa kaveripyynnön ja pian perään viestiä, jossa kysyi suoraan olisiko minulla rauhoittavia lääkkeitä tai tietäisinkö mistä sellaisia saa. Olin tosi yllättynyt pyynnöstä, en todellakaan käytä sellaisia ja jos käyttäisin, en jakelisi lääkkeitäni kenellekään, varsinkaan ihmiselle jotain en ole nähnyt 20 vuoteen!
Vastasin että apteekista saa reseptiä vastaan ja poistin kavereista.
Aika tylyltä ihmiseltä kuulostat.
Eiköhän tuo ollut jonkinlainen hätähuuto lapsuuden kaverin taholta ja teikä vaan tyrkkäsi syrjään kuin märän rukkasen.
Eikä?
Sukulaisten kanssa on toisinaan hankalia ongelmia. Sukulainen meni uusiin naimisiin naisen kanssa, jota lukeminen ei koskaan kiinnostanut.
Jouluaterialla ruokaa tarjottiin ensimmäisenä lapsille eikä vanhuksille, kuten kohteliaissa perheissä. Veimme satasilla joululahjoja koko perheelle ja saimme joululahjoiksi viitosen halpakauppakynttilät. :D Perheen tuhdit lapset saivat valtavasti lahjoja. Toimme matkoilta kalliita tuliaisia lapsille. He eivät koskaan ymmärtäneet kiittää tuliaisista.
Myöhemmin oli hassua seurata, kuinka lapsista vaatimattomimman näköinen tuli kylään vain silloin, kun hän yritti kupata meitä ostamaan hänelle jotain. Emme koskaan raaskineet sanoa, että syömällä terveellisemmin ja jättämällä suklaat ja ennen kaikkea viinat ostamatta hänellä itselläänkin olisi mahdollisuus työssä tarvittavien välineiden ostamiseen. Toisaalta tilanne oli ymmärrettävä heidän taustansa vuoksi, joten emme koskaan sanoneet lapselle mitään.
Toisinaan suretti seurata lapsia, jotka yrittivät pärjätä koulussa, vaikka mitään mahdollisuuksia ei perimän ja mt-ongelmien vuoksi ollut.