Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Ex kehtasi pyytää lupaa suutelemiseen. Meni kaikki fiilikset sillä sekunnilla. Tosimies ei lupia kysele.

Teuvo?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on puolituttu tyyppi, jota näen kerran vuodessa eräässä tapahtumassa ja viesteillään silloin tällöin. Ei millään meinaa ymmärtää, etten oo hänestä romanttisesti kiinnostunu, enkä halua suhteeseen. Useasti on tuota pitäny toistaa hänelle.

Kerran yhes viestis kertoi kuinka on sukupuolitaudit hänellä testattu ja puhdasta on. Laittoipa oikein lekurin todistuksen liitteeksi. Mutta sitte tää vaati samaa tietoa multa, perusteluna vain "kyllä minä haluan tietää sinun sukupuolitaudit".  Sanoin että ei kyllä kuulu sulle mitenkää mun terveysasiat. Tässä kun oli härskiä vielä se, että hän yritti saada mut testeihin, olis oikein jalosti ne maksanutkin! Tätä inttämistä oli muutaman viestin verran. Sanoin ettei mulla oo tarvetta mihinkää testeihin. Huhhuh.

Tää tyyppi on muuten ihan mukava, ja oon sanonu hänelle että minusta on aivan ok ja mukavaa että kerran vuodessa nähdään. Se riittäköön.

Nauroin tälle viisi minuuttia ääneen. Tällä tavalla:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suurehkon yrityksen talousjohtaja, mieheni on pankinjohtaja. Parikymppinen tyttäremme kinuaa omaa asuntoa, autoa, merkkivaatteita ja hienoja aterioita. Tavallinen kotiruoka on hänelle köyhäilyä, käsintehtyjä pienleipomotuotteita pitää jotenkin sopimattomana "tuhlaamisena". Hänellä on hyvin vääristynyt käsitys tavallisesta arjesta ja rahan käyttämisestä. Ihailee erinäisten blogikirjoittajien elämää, mutta ei oikeen käsitä sen olevan vain pintaa ns. fantasiaa myös niille kirjoittajille...

Nuorempana oli vaatimassa valmennuskursseja yms. kirjoituksiin. Tämä olisi voinutkin olla järkevä investointi, jos tyttö olisi itsekin valmis näkemään vaivaa. 

Hän ei oikeen osaa nähdä vikaa itsessään, vaatimuksissaan tai asenteissaan. Nyt esim. taas asunto rankuminen on pinnalla. Asumme pk-seudulla. Kotona voisi asua, mutta haluaa asua Kalliossa. Auton haluaa myös, koska se auttaa saamaan työtä. Työn tulee sijaita myös keskustassa. 

Olitpa näppärä pikku paskapää, kun osasit kopioida idean viestiisi toisesta ketjusta.

Ihan selvästi toisesta ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Hompsuinen, ei osta kauniita vaatteita koska ei rahaa eikä paikkaa  niitä käyttää. Maantienharmaa kulahtanut tukka, väsynyt ilme, yleinen epäsiisteys, pulleus.

Mielikuvia vain. Kotiäidiksi jää yleensä vähän kouluttautuneet ja vähävaraiset joilla puheenaiheet liikkuu lapsissa.

Tämä oli kyllä härskein pyyntö tähän mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Tirsk!

Voisit vähitellen vetäytyä vaikka loppuikäsi kestävälle lomalle, koetetaan jollakin tavalla tulla toimeen ilman sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex kehtasi pyytää lupaa suutelemiseen. Meni kaikki fiilikset sillä sekunnilla. Tosimies ei lupia kysele.

Ja sitten käy niin kuin Hakkaraiselle.

No kyllä se on totta, että jos on kuherreltu yms ja yhtäkkiä kysyy mies että ''saanko pussata sua?'' niin kyllä se vähän fiilistä laskee. Tulee vähän kömpelö olo sellaisesta. En tarkottanut mitään tuntemattomien suutelemisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt rehellisesti, kuinka monta prosenttia näistä "väärinkäytöksistä" ja "mielensäpahoittajista" kokee että ITSE ei voinut tehdä mitään hoitaakseen tilannetta jotenkin paremmin, vaan tähän olisi pakotettu heidät aseella ja kuolemma uhaten.

Opiskeluaikana kun rahaa ei ollut ja pyydettiin aina apuun milloin minnekkin, niin opin jo silloin että kerroin aina hinnan ja aina rahat etukäteen. Kaikki jotka maksoivat saivat apua.... ei ilman rahaa voi lähteä ketään auttamaan ja syödäkkin piti. 

Minä riitelen työkseni, eli olen juristi, ja sama ohje pätee kun yleensä juurikin jotkut uudet kaverin kaverit soittaa ja ilmaiseksi pitäisi tehdä niin kysyn heti kuka suositteli ja jos on joku hyvä kaveri sanon että saat -10% alennuksen eli 300e/h sijaan 270e/h, soita sihteerille XXX ja varaa aika niin katsotaan....koskaan eivät soita sihteerille.

Mitä noihin pienten lasten kavereihin tulee niin selvittäkää ensin vähän taustoja....niissä on monesti tavalliselle ihmiselle järkyttäviä asioita takana.....ja lapset hakee turvaa ja tukea ja myös RUOKAA sieltä mistä saavat....

Näkee kyllä hyvin että olet juristi. Me ihmiset jeesaillaan toisiamme ilman dollarinkuvia silmissä, koska se vähän niiku kuuluu kuvioon. Varsinkin opiskeluaikana kun kenelläkään ei sitä rahaa ollut. Kummallinen katkeruus ihmisiä kohtaan paistaa kyllä läpi tekstistä.

Jäikö kaveria opiskeluajoilta? Monikossa olisi turha kysyäkään.

On vähän eri "jeesailla" kavereita silloin tällöin kun harjoittaa ammattiaan ilmaiseksi jonkun ala- asteikäisen tutun hyväksi, joka ottaa yhteyttä vain sen ilmaisen avun toivossa. Tietyissä ammateissa saisi käyttää kaiken vapaa- aikansa ilmaiseen kaverien jeesaamiseen jos sille tielle lähtee.

Niin on. Luitko lainaamaani viestiä? Opiskeluaikanakin rahaa pyydettiin, koska ei sitä nyt ilman rahaa mihinkään lähdetä. 

En ole koskaan arvostanut juristeja ammattikuntana.

T. Lääkäri

Kuinka moni näistä loruista on edes totta?

Naapuri pyysi kolaamaan lunta yhteispostilaatikon edestä oman laatikkoni kohdalta.

Sairaan Äidin uhri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän vaimo kehtasi pyytää antamaansa lasten elokuvaa takaisin sillä perusteella jos olemme jo katsoneet sen.

Myös meillä isäni vaimo ts. äitini pyysi pojan saamaa elokuvaa takaisin,oli sen isältäni saanut synttärilahjaksi.

Toinen mikä ehkä törkein:olin päässyt ripille ja saanut lahjaksi valkokultaisen kauniin ristin. Pikkusiskoni päästessä, tämä AIVAN IHANA äiti, sanoi mulle, et annat sitten tuon korun hänelle, joka taasen antaa sen siskolleni. Koska ei ole muuta antaa. Ja mulla oli se risti roikkunut kaulassa 4vuotta!

Jouduin sen antaa, kerto et se repii sen muuten ...oma äiti.

Voisko joku kertoo mikä sitä aikaa on vaivannu kaikki nää vuodet?!

PaskaÄiti Sulla kirjoitti:

Sairaan Äidin uhri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän vaimo kehtasi pyytää antamaansa lasten elokuvaa takaisin sillä perusteella jos olemme jo katsoneet sen.

Myös meillä isäni vaimo ts. äitini pyysi pojan saamaa elokuvaa takaisin,oli sen isältäni saanut synttärilahjaksi.

Toinen mikä ehkä törkein:olin päässyt ripille ja saanut lahjaksi valkokultaisen kauniin ristin. Pikkusiskoni päästessä, tämä AIVAN IHANA äiti, sanoi mulle, et annat sitten tuon korun hänelle, joka taasen antaa sen siskolleni. Koska ei ole muuta antaa. Ja mulla oli se risti roikkunut kaulassa 4vuotta!

Jouduin sen antaa, kerto et se repii sen muuten ...oma äiti.

Voisko joku kertoo mikä sitä aikaa on vaivannu kaikki nää vuodet?!

Paha ihminen sun äitisi, sairaalloisen kateellinen tai muuta. En toivo ,kun sulle pelkästään hyvää.Kuuluisi mielisairaalaan ruikuttamaan.

Meillä on todella törkeä lokkeilija suvussa. Kyseessä on perheellinen mies, joka tunkee perheensä kanssa sisarusten nurkkiin asumaan pidemmäksi aikaa. Lisäksi hän on aina vailla jotakin. Vuosia sitten erehdyin lainaamaan hänelle muutamia levyjä ja elokuvia, mutta niitä ei sen koommin näkynyt. Kun tiedustelin palautusta niin vastauksena oli hämmästely, että ei hänellä ole mitään. Piti kuulemma mennä vaikka katsomaan hänen tyhjään kotiinsa. No, oli varmaan vienyt divariin tms. Todella ärsyttävä pummaaja, joka on kyllä tulehduttanut välinsä kaikkiin. Tämä ammattilainen leikkii Puuha-Peteä, mutta kaikki menee vituiksi, jos hän tulee "auttamaan". Ei ole kertaa kun jokin katkeaa tai hajoaa. En vastaa nykyisin hänen puheluihinsa, koska elämäni on niin paljon helmpompaa ilman häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tirsk!

Voisit vähitellen vetäytyä vaikka loppuikäsi kestävälle lomalle, koetetaan jollakin tavalla tulla toimeen ilman sinua.

Tuo tirsk-trolli on joku saara-aalto fanittaja, joka hermostui tavastani kommentoida hauskimpia kommetteja täsmälleen samalla kommentilla. Alkoi ensin kommentoida siellä takaisin jotenkin oudosti, niin ettei kommentti sopinut vastaukseen vaan oli vaan outo. Nyt on sitten keksinyt spämmätä kaikkia ketjuja muka-hauskalla kommentillaan. Rassukka.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt mitenkään liity tähän aiheeseen suoraan. Muistan kun kävin ala-asteikäisenä kaverillani kylässä. He asuivat hienossa uudessa omakotitalossa, rahasta ei siis ollut pulaa. Kävimme kiskalla usein ostamassa karkkia ja kerran kuulin, kun vanhemmat puhuivat keskenään "ei tolle aina voi euroa antaa, kalliiksi tulee, hankkisi omat rahat". No loppui vierailut siellä sitten tyystin, tarkennuksena: en edes pyytänyt kiskalle karkkirahaa. Kyseinen kaveri sai meillä kuitenkin aina ruokaa ja herkkuja kun kävi.

lapsihan kuvitelee että jos on "hieno uusi omakotitalo" että ovat rikkaita. Päinvastoin, kovat velat niskasa kalliista talosta.

Ehkä se perhe ajatteli että sullekin pitä karkit tarjota, vaika et pydäkään, kun heidänkn lapsi saa ja olet vieraana. Siinämielessä ehkä olisi sinun tosiaan pitänyt maksaa itse ne karkkisi. Mutta eihän lapsi ymmärrä, joten unohda koko asia.

Vierailija kirjoitti:

Tirsk!

Tämä on yhtä hauska kuin se jäniskevennys taannoisessa telkkariohjelmassa.

Mulla on äiti, joka on edelleen hengissä. Olin yksinhuoltajana vaikeassa tilanteessa kahden pienen lapsen kanssa (nyt aikuisia). Olin uudella paikkakunnalla enkä tuntenut juuri ketään. Silloin vielä elossa ollut isäni sekä äiti ilmoittivat, että ovat tulossa käymään (matkaa noin 50 km). Minä ilahduin, että ovat tulossa pitkästä aikaa lapsiani katsomaan ja varasin tarjottavaa ym. Kahvit juotiin, lapset olivat iloisia kun heidät huomattiin, saivat jotain pientä tuliaistakin. Olin niin iloinen tästä yllättävästä vierailusta että melkein olin silmät kyynelissä.

Kun kahvit oli juotu ja mennyt pari tuntia niin selvisi, miksi tulivat. Äitini halusi rivarimme pihalla olevan kirsikkapuuntaimen, joka oli edellisten asukkaiden sinne istuttama. Olin joskus sanonut että se on istutettu hulluun paikkaan melkein keskelle pihaa. Lapio esiin, puuntaimi kyytiin ja heihei.

Lapset olivat vieläkin iloissaan että isovanhemmat kävivät. Minun oli vaan pakko iloita heidän kanssaan ja sanoa että kyllä ne teistä välittävät. Olin parikin päivää aika apeana kun tajusin tosiaan, että se kirsikkapuuntaimi sieltä olikin motiivi tulla kyläilemään. Eivät kyläilleet muuten.

Mulla oli hyvä kaveri ja oltiin hyviä kavereita pitkään. Mutta hän kielitaidottomana halusi ulkomailta kirjeenvaihtokavereita. Mielelläni olisi auttanut kirjoittamisessa muuten, mutta kun se kielitaito oli ihan onneton. Kaikenlisäksi homma meni siihen, että mun piti keksiä sekin, mitä hän kirjoittaa. Paniikki iski hänellekin siinä vaiheessa, kun yksi ilmoitti tulevansa Suomeen ja lopetti kaikki sitten siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ex kehtasi pyytää lupaa suutelemiseen. Meni kaikki fiilikset sillä sekunnilla. Tosimies ei lupia kysele.

Taidan tuntea sut. Seuraavaksi varmaan olisi pitänyt vetää turpaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaasoni ei raaskinut ottaa itselleen ja kumppanilleen hotellihuonetta hääpaikkakunnalta, vaan olisi halunnut yöpyä minun ja mieheni luona hääyönämme, vieläpä koiransa kanssa. Ei todellakaan suostuttu.

No olisit kyllä sen hotellihuoneen voinut ostaa heille kiitokseksi ja lahjaksi. Kaason homma kun on aika usein koiranvirka, ei kiitosta eikä minkäänlaista palkkaa. Ja kaiken saa kestää.

Samaa mieltä. Omasta mielestäni tein parhaani, mutta kiitosta ei herunut. Kaljan sain, kun syntymäpäivät sattuivat kaasorumban keskelle. Ei ikinä enää.

Kun oma kotimme oli rakentamisen alla missä kahdestaan teimme lähes kaiken (mieheni oli rakennusmies), halusi mieheni isä että mieheni pitää mennä heille (yli sata kilometriä suunta) rakentamaan heidän ostamaansa talorähjää viikonloppu viikonlopun jälkeen. Tätä jatkui ja  jatkui. Olimme molemmat töissä täyspäiväisesti. Myös mieheni sisko tarvitsi apua siihen ja tähän. Useampi talo siis tarvitsi remppaa sukulaisen taholta. Pahimmista sitten jo kietäydyttiin jo suoralta kädeltä. Kun perjantaina sinne menimme, työt alkoivat heti ja jatkuivat heti lauantai aamusta siihen asti että oli sauna. Sama jatkui sunnuntaina heti aamusta kotiinlähtöön asti. Appi katseli päältä eikä osallistunut mihinkään.Palkkana oli heidän kaupastaan myyntipäiväykset vanhentuneinä pakastettua ruokaa. Koska itse olin myös tehnyt paljonkin remonttihommia, olin alkuvaiheissa mukana lastaamassa mm. tiiliä piipun rakentamiseen ja katon korjauksessa. Sitten minun olisi vielä pitänyt istua mokomien sukulaisten pikkukaupan kassalla ne viikonloput, kun mieheni teki töitä ,joissa minusta ei ollut hyötyä .No en suostunut. Koko tämän ajan oma talomme oli työn alla, eikä yksitkään näistä sukulaisista nosta mitään kortta kekoon auttaakseen meitä missään, mitenkään. Ei millään tasolla eikä mitenkään. Otin tilanteen sitten puheeksi anopin kanssa että näin ei voi jatkua, ettei meidän omat hommat editsy lainkaan heidän hommiensa takia. Silloin viimein se loppui pääosin ja saimme oman talomme kuntoon . Viimeiseksi.

Ikinä emme ole saaneet heiltä (ei appivanhemmilta, siskolta eika veljeltä. No veli ei kyllä ole ruikuttanut meiltäkään apua) minkäänlaista apua mihinkään. Ei konkreettista eikä henkistä tukea, vaikka meille koitti varsin vaikeita aikoja meistä itsestämme riippumattomista syistä