Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

olin opettajana ala asteella ja eräs toinen opettajatar ennen lähtöään kirjoitti kirjeen jossa odottti yhteyttä ja kaipa seksisuhdetta tai senkaltaista, pyysi kyläänkin kun mies oli poissa ja ei ollut rintaliivejäkään päällä, sanoi että voin jäädä yöksikin

päätin etten voi elää kenenkään kanssa missään avioliiton ulkopuolisessa suhteessa ja pettää toisen avioliittoa jossa pieni vauvakin, mutta ei se ruma ollut, ihan kaunis nainen muuten, harmi etten löytänyt silloin kunnon naista, olin elämäni kunnossa, oli oma asunto , audi ja kävin salilla 5 kertaa viiikossa, sittemmin työtön paska ja juoppo ollut eikä ihmissuhteita, ei tässä 45 vuotiaana enää mitään saa aikaan

Mulla lähti vuosia sitten juhliminen käsistä, olin pienten lasten äiti ja viikonloput meni baarissa, viikot toipuessa ja seuraavaa perjantaita odotellessa. Tuli tehtyä humalassa typeriä juttuja, väsytti koko ajan ja raha-asiatkin meni vähän huonosti.

Sitten päätin, että nyt loppuu. Ei ollut helppoa, mutta asiaa ei varsinaisesti auttanut se että paras ystävä suuttui kun en voisikaan nyt juoda lähestyvien syntymäpäivieni kunniaksi, olisi pitänyt lopettaa vasta synttärien jälkeen. Toinen, hyvänpäiväntuttu veti taas herneet nenään kun kuuli mun kaataneen vodkat viemäristä alas. Olisi kuulemma pitänyt alkaa kyselemään ympäriinsä olisiko jollakin tarvetta sille.

Jouduin loppujen lopuksi käyttämään antabusta apuna että sain juomisen kuriin, vieläkin muistan miten hyvältä tuntui kaataa ne vodkat lavuaariin ja tuntea että elämä on pitkästä aikaa taas omissa käsissä :-)

Vierailija kirjoitti:

Mulla lähti vuosia sitten juhliminen käsistä, olin pienten lasten äiti ja viikonloput meni baarissa, viikot toipuessa ja seuraavaa perjantaita odotellessa. Tuli tehtyä humalassa typeriä juttuja, väsytti koko ajan ja raha-asiatkin meni vähän huonosti.

Sitten päätin, että nyt loppuu. Ei ollut helppoa, mutta asiaa ei varsinaisesti auttanut se että paras ystävä suuttui kun en voisikaan nyt juoda lähestyvien syntymäpäivieni kunniaksi, olisi pitänyt lopettaa vasta synttärien jälkeen. Toinen, hyvänpäiväntuttu veti taas herneet nenään kun kuuli mun kaataneen vodkat viemäristä alas. Olisi kuulemma pitänyt alkaa kyselemään ympäriinsä olisiko jollakin tarvetta sille.

Jouduin loppujen lopuksi käyttämään antabusta apuna että sain juomisen kuriin, vieläkin muistan miten hyvältä tuntui kaataa ne vodkat lavuaariin ja tuntea että elämä on pitkästä aikaa taas omissa käsissä :-)

   Kymmenen pistettä sinulle. Onnea.

Tyttäreni kummisedän naapuri oli valitellut, että heidän haaveensa olisi mennä katsomaan joulupukkia napapiirille, mutta hotellit on niin kalliita Rovaniemellä, että eivät raski.

Me kun satumme asumaan Rovaniemellä niin tämä kummisetä soitti meille, että ottaisitteko tämän täysin vieraan lapsiperheen viikonlopuksi, ihan vaan öiksi, ovat päivät siellä joulupukkia katsomassa ja syövätkin ulkona!

Juu, ei otettu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 9-vuotiaalla pojalla on samanikäinen kaveri, joka käytännössä asuu meillä. Tulee aina suoraan koulusta, oma lapseni kattaa välipalat itselleen ja hänelle ja sitten poika luonnollisesti jää meille syömään päivällisenkin. Jos on jotakin menoa, esim. harrastuksia, muiden kavereiden synttäreitä, kysyvät (siis oma poika ja kaverinsa) että voinko viedä tämän kaverinkin kun sen vanhemmat ei ehdi. 

Tässä yksi päivä oli taas kolmannen kaverin synttärit, nyt tosin 40 km:n päässä. Tulin töistä ja äkkiä ruokin omat lapset ja tietysti tuon vieraan. Sitten taas "pääsisikö Jaakko meidän kyydillä synttäreille?". Kysyin että eikö tosiaan ole muuta vaihtoehtoa, koska paluumatkalla oli tarkoitus käydä vielä muilla asioilla. No ei ole. Ja sitten pitäisi käydä hakemassa lahja vielä tuon pojan kotoa. Mentiin sitten pojan kotiin, jossa isänsä toi lahjan autolle ja toivotti pojalle mukavia synttäreitä. 

Tuolla isällä oli auto pihassa, eikä käy töissä, joten erikoista ettei EHDI lähteä lapsensa kanssa mihinkään. Ei kysynyt minulta että onko ok että poika tulee kyydillä, ei kiittänyt, itse asiassa ei sanonut minulle mitään. 

Noin joka toinen viikonloppu tuo poika jäisi meille yöksi. Kuvio on aina sama. Oma poikani kysyy myöhään illalla että "Jaakon äiti soittaa ja kysyy voisiko Jaakko jäädä meille yöksi?". Usein suostun, koska oma poika tykkää että on kaveri, ja onhan meillä tilaa. Mutta silti.... Yksi kerta kun vein poikaa kotiin, kysyin että meneekö äidin vai isän luokse. "No isän, kun äiti on taas sen kaverinsa luona koko viikonlopun". Jep.

Minä varmaan yrittäisin jutella pojan kanssa, että miten ne asiat siellä kotona oikeastaan ovat. Lapsihan tietty on syytön siihen, jos hänet halutaan kodistaan "pois jaloista".

Jep, poikahan on ihan heittopussi. Meillä oli erehdyttävästi tuohon suuntaan menevä tilanne, mutta panin sille stopin. Yritin ottaa selvää lapsen kotioloista, mutta seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla lasu teki nopean väliintulon. Kun ei ollut saanut lasta mihinkään, äiti oli kännissä hakenut lasta hoidosta. Toivottavasti lähti siitä ratkeamaan tuon perheen tilanne.

Yli 15 vuotta sitten, kun olin työssäkäyvä opiskelija, minulla oli samalla alalla oleva työskentelvä, muutamaa vuotta vanhempi kaveri, joka asui muutaman korttelin päässä. Hän oli periaatteessa ihan mukava kaveri, mutta välillä häneltä tuli suoraa ja epäsuoraa kommenttia siitä, että asuin omistusasunnossa ja omistin myös auton. Nämä tekivät minut ikään kuin etuoikeutetuksi, ja minun olisi pitänyt tarjota kaikkea hänelle vähempiosaiselle (hänellä kuitenkin oli isompi palkka kuin minulla), ennen kaikkea autokyytejä, koska "autolla ajo on halvempaa kuin junassa matkustaminen". Erityisesti toisella paikkakunnalla asuva yhteinen ystävämme oli houkutteleva retkikohde. Yritin vertailla kahden junalipun (itse sain vielä opiskelijahintaisen lipun), mutta kaverini ei millään uskonut, että autoilun kustannukset ovat mitä ovat. Lisäksi olisi luonnollisesti pitänyt aina kuljettaa hänen ruokaostoksiaan ja tavaroitaan. Omistamassani asunnossa hän halusi aina käydä "kastelemassa kukkia" lomieni aikana, mutta käyttämässä myös saunaani ja pihagrilliäni. Ei käyttänyt niitä salaa, vaan sanoi aina "kun sulla on tuo saunakin ja se on niin ihana, voisit välillä lainata kun sulla on paljon kaikkea". Kun lakkasin vähin erin tekemästä hänen toiveidensa mukaan ja kerroin että toinen tuttava käy tällä kertaa kastelemassa kukkani, välimme viilenivät.

Vierailija kirjoitti:

Kummitätini asuu toisella puolella maailmaa ja eräs hänen paikallinen tuttunsa, nuori mies, tuli tutustumaan Suomeen. Kummitätini halusi järjestää meille "treffit" tai vähintäänkin tapaamisen. Ajatuksena olisi, että kierrättäisin miestä Helsingissä tärkeimmissä nähtävyyksissä. No mikäs siinä, ajattelin.

Ensinnäkin silloisena sinkkuna petyin hieman, kun vastassa olikin selkärangaton nyhverö, joka saapui likaisissa lenkkareissa ja olkalaukun kanssa. Lue: ei mikään tyylikäs man purse. No, tehdään kierros ja ehkä nuorukainen on tyytyväinen.

Jossain vaiheessa alkoi sataa, joten mies ehdotti, että käymme kahvilla. Menimme kahvilaan, jossa tilasin itselleni kahvin. Mies kuitenkin tilasi heti perään oman kahvinsa ja siirtyi syrjään tiskiltä olettaen, että maksan. En olettanut vanhanaikaisesti, että hän maksaisi minulle. Ajattelin kuitenkin että maksaisi omansa kuitenkin. Maksoin molempien kahvit. 

Kiusallisen Helsinki-kierroksen jälkeen sanoin lähteväni kotiin. Hän kertoi kävelevänsä keskustasta Itä-Helsinkiin, koska ei sanojensa mukaan raaski ostaa kertalippua metroa varten. Viimeisillä minuuteilla hän kertoi, ettei pysty ostamaan netistä junalippua Tampereelle, jonne oli seuraavaksi matkalla. Toisteli tätä asiaansa useaan eri otteeseen eri muodoissa, kunnes varmaan kyllästyi ja kysyi, jos voisin sen hänelle ostaa (netistä sai kuuleemma halvemmalla). Lupasin ostaa kotiin päästyäni netistä ja hän puolestaan lupasi maksaa takaisin. Ostin hänelle lipun eikä hän enää vastannut viesteihini eikä arvatenkaan maksanut mitään lippua ikinä takaisin.

Muistan kun teit tästä oikein erikseen keskustelun. Jäi ärsyttämään ihan vietävästi, kun en muistanut tulla huomauttamaan arvon neidille, että kyseisen herran kotimaassa kahviloissa maksetaan vasta sieltä lähtiessä, eikä tilauksen yhteydessä. Ei sitten käynyt sellainen pieni kulttuuriero mielessä?

naapuri tulee yhtenään pyytämään olutta/käyttämään kaljakaupassa. hän saattaa tulla arkipäivänä ko ollaan miehen kanssa lähdössä töihin. ollaa kuitenki se linja vedetty et jos vain voidaan nii käytetään kaupassa jos on itelläki asiaa sinne, mutta kaljaa ei koskaa anneta ite vaikka ois. kuitenki kyseessä alkoholisti mut tahotaa olla hyvissäväleissä. odotetaan kyllä et jos pyydetään palveluksia nii hän toteuttaisi ne. ei ole vielä tullu vastaan sellaista jonka juoppo vois tehä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummitätini asuu toisella puolella maailmaa ja eräs hänen paikallinen tuttunsa, nuori mies, tuli tutustumaan Suomeen. Kummitätini halusi järjestää meille "treffit" tai vähintäänkin tapaamisen. Ajatuksena olisi, että kierrättäisin miestä Helsingissä tärkeimmissä nähtävyyksissä. No mikäs siinä, ajattelin.

Ensinnäkin silloisena sinkkuna petyin hieman, kun vastassa olikin selkärangaton nyhverö, joka saapui likaisissa lenkkareissa ja olkalaukun kanssa. Lue: ei mikään tyylikäs man purse. No, tehdään kierros ja ehkä nuorukainen on tyytyväinen.

Jossain vaiheessa alkoi sataa, joten mies ehdotti, että käymme kahvilla. Menimme kahvilaan, jossa tilasin itselleni kahvin. Mies kuitenkin tilasi heti perään oman kahvinsa ja siirtyi syrjään tiskiltä olettaen, että maksan. En olettanut vanhanaikaisesti, että hän maksaisi minulle. Ajattelin kuitenkin että maksaisi omansa kuitenkin. Maksoin molempien kahvit. 

Kiusallisen Helsinki-kierroksen jälkeen sanoin lähteväni kotiin. Hän kertoi kävelevänsä keskustasta Itä-Helsinkiin, koska ei sanojensa mukaan raaski ostaa kertalippua metroa varten. Viimeisillä minuuteilla hän kertoi, ettei pysty ostamaan netistä junalippua Tampereelle, jonne oli seuraavaksi matkalla. Toisteli tätä asiaansa useaan eri otteeseen eri muodoissa, kunnes varmaan kyllästyi ja kysyi, jos voisin sen hänelle ostaa (netistä sai kuuleemma halvemmalla). Lupasin ostaa kotiin päästyäni netistä ja hän puolestaan lupasi maksaa takaisin. Ostin hänelle lipun eikä hän enää vastannut viesteihini eikä arvatenkaan maksanut mitään lippua ikinä takaisin.

Muistan kun teit tästä oikein erikseen keskustelun. Jäi ärsyttämään ihan vietävästi, kun en muistanut tulla huomauttamaan arvon neidille, että kyseisen herran kotimaassa kahviloissa maksetaan vasta sieltä lähtiessä, eikä tilauksen yhteydessä. Ei sitten käynyt sellainen pieni kulttuuriero mielessä?

Sellainen käytös, että ostattaa toisella junalippunsa ilman että maksaa takaisin ei kuitenkaan ole mikään "pieni kulttuuriero", vaan törkeää lokkeilua ja vedättämistä. Turha yrittää maalata tuon tarinan mieshenkilöstä mitään väärinymmärrettyä kulttuurierojen uhria, koska hän ihan omalla käytöksellään todisti olevansa hyväksikäyttäjä. 

T. eri kuin kommentoimasi.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni kummisedän naapuri oli valitellut, että heidän haaveensa olisi mennä katsomaan joulupukkia napapiirille, mutta hotellit on niin kalliita Rovaniemellä, että eivät raski.

Me kun satumme asumaan Rovaniemellä niin tämä kummisetä soitti meille, että ottaisitteko tämän täysin vieraan lapsiperheen viikonlopuksi, ihan vaan öiksi, ovat päivät siellä joulupukkia katsomassa ja syövätkin ulkona!

Juu, ei otettu...

Oma lapsuudenkotini sijaitsee pk-seudulla, kaukana sukulaisista. Muistan, kun jo lapsuudessa milloin kukakin oli tulossa meille "ihan vaan yöksi" kun oli joku meno sillä suunnalla. Uskomatonta on se, että meno jatkuu vieläkin nuoremman sukupolven (serkkuni, nykyisin perheineen) toimesta. Kun ei viitsitä hotellista maksaa... Muuten ei näistä mitään kuulukaan. Vieraita ei tosiaan näkynyt kuin vilaukselta. Olisi vanhempien pitänyt laittaa stoppi jo aikoinaan.

Kaasoni ei raaskinut ottaa itselleen ja kumppanilleen hotellihuonetta hääpaikkakunnalta, vaan olisi halunnut yöpyä minun ja mieheni luona hääyönämme, vieläpä koiransa kanssa. Ei todellakaan suostuttu.

Ostin itselleni auton ja tein nostamastani opintolainasta ylimääräisen lyhennyksen. Exä suuttui tosissaan ja haukkui minut pystyyn, että nekin rahat olisi voitu käyttää yhteisesti johonkin muuhun. Huomionarvoista on se, että erottiin exän aloitteesta kuukauden päästä, koska pyöritteli muita naisia.

Peruin hyvissä ajoin lähtöni pidemmälle kavereiden reissulle. Oli puhetta hotellivarausten muuttamisesta, mutta en muistanut pyytää osuuttani takaisin ennen kuin vasta muiden palattua reissusta.

En ole edelleenkään saanut 200e hotellivarausmaksuja takaisin, koska "yhtä paljon maksoi kahden kuin kolmenkin hengen huoneet". Ilmeisesti minun siis kuului maksaa muiden hotellit reissulla, jonne en osallistunut.

Vierailija kirjoitti:

Peruin hyvissä ajoin lähtöni pidemmälle kavereiden reissulle. Oli puhetta hotellivarausten muuttamisesta, mutta en muistanut pyytää osuuttani takaisin ennen kuin vasta muiden palattua reissusta.

En ole edelleenkään saanut 200e hotellivarausmaksuja takaisin, koska "yhtä paljon maksoi kahden kuin kolmenkin hengen huoneet". Ilmeisesti minun siis kuului maksaa muiden hotellit reissulla, jonne en osallistunut.

Nämä hotellihuoneet ovat just sellaisia asioita, joista kannattaa keskustella jo ETUKÄTEEN, miten toimitaan, jos joku ei pääse osallistumaan.

Esim.kolmen hengen porukka varaa ulkomailta kolmen hengen huoneen ja saa sen edullisesti, koska maksaa sen etukäteen ja hyvissä ajoin. Sitten yksi seurueesta joutuukin perumaan. Ihanteellinen tilanne olisi, että huoneen saisi vaihdettua edullisempaan kahden hengen huoneeseen, mutta tämä ei ole aina mahdollista mm.näistä syistä:

1) Varattu huone on saatu ns.erikoishinnalla, jossa ei ole peruutus/vaihto-oikeutta

2) Hotellissa maksaa kahden hengen huone saman verran kuin kolmen hengen huone. Eli esim.300 euron huoneessa kolme henkilöä maksaa 100 euroa nuppi. Jos matkustajia on taas kaksi, kumpikin maksaa 150 euroa nuppi. Saidat kaverit eivät halua palauttaa ylimääräisiä rahoja?

3) Hotellihuone on varattu niin aikaisin, että lähempänä lähtöä huonehinnat ovat nousseet rajusti. Tämä kävi itselleni tammikuussa, kun olin varannut kahden hengen huoneen ja kaverini joutui perumaan. Pidin sitten kahden hengen huoneen, koska se oli halvempi kuin yhden hengen huone.

Muutama vuosi sitten oltiin matkustamassa isoon tapahtumaan ulkomailla, jossa suurin osa suomalaisista asui tietyssä hotellissa. Tässä hotellissa oli 100% peruutuskulut. Mietittiin kaverini kanssa tämän varausta, mutta nuo peruutuskulut askarruttivat, koska kummallekin voisi tulla este (minulle työeste, kaverille henkilökohtainen este). Niin kaverini ihan pokkana ehdotti, että jos varaamme sen, ja minä en pääse matkustamaan; minun pitää maksaa hänelle minun osuus huonehinnasta. Mutta jos hän olisi peruuttanut, hän ei olisi maksanut mitään. En tietenkään suostunut tähän, vaan varasin halvemmasta hotellista yhden hengen huoneen; kaverini myös (vaikka ihmetteli, että miksi emme ota yhteistä huonetta). No, hän joutuikin sitten peruuttamaan.

Mitä tahansa voi tapahtua, ja nämä kannattaa sopia etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän vaimo kehtasi pyytää antamaansa lasten elokuvaa takaisin sillä perusteella jos olemme jo katsoneet sen.

Kyseessä siis joululahja :)

No ei kai siinä, jos kerran olitte sen jo katsoneet, miksi ette olisi yhtä hyvin voineet palauttaa sitä heidän katsottavakseen.

Jos ajan kuluttua tulisikin tilanne, että tahtoisitte nähdä elokuvan toistamiseen, voitte aina pyytää sen takaisin.

Kannattaa hyvissä ajoin ennen kuin koko summa on kertaalleen käytetty pyytää se oma osuus selvästi takaisin. Se on myöhemmin inhottava erikseen jokaiselta pyytää se oma osuus ja ilmoittaa samalla se aritmetiikka sen takana.

Menetin itsekin kerran rahani juuri noin. Olimme neljän kaverini kanssa maksaneet varaamastamme yöhuvittelusta 10 euron varausmaksun. No, en päässytkään paikalle, ja kuinkas ollakaan, kavereiden toisista 10 euroisista sisäänpssymaksuista vähennettiin "[Vierailijan kymppi]" 2,50€.

Kun myöhemmin asiaa yritin esille ottaa, vastaus ilmestyi joka ikinen kerta tuolla termillä, naurun säestäessä toistuvaa särkyvää näiden tällöin 10-vuotiaiden, neljäs luokkalaisten rääkynää.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hyvissä ajoin ennen kuin koko summa on kertaalleen käytetty pyytää se oma osuus selvästi takaisin. Se on myöhemmin inhottava erikseen jokaiselta pyytää se oma osuus ja ilmoittaa samalla se aritmetiikka sen takana.

Menetin itsekin kerran rahani juuri noin. Olimme neljän kaverini kanssa maksaneet varaamastamme yöhuvittelusta 10 euron varausmaksun. No, en päässytkään paikalle, ja kuinkas ollakaan, kavereiden toisista 10 euroisista sisäänpssymaksuista vähennettiin "[Vierailijan kymppi]" 2,50€.

Kun myöhemmin asiaa yritin esille ottaa, vastaus ilmestyi joka ikinen kerta tuolla termillä, naurun säestäessä toistuvaa särkyvää näiden tällöin 10-vuotiaiden, neljäs luokkalaisten rääkynää.

Täh? :D

Kerran kävi niin, että naispuolisen kaverin kanssa lähdettiin Tallinnaan. Mä tilasin liput ja oletin, että hän maksaa omansa. Hän taas taisi olettaa, että koska minä kysyin, niin myös haluan maksaa. Mulla oli rahat tosi tiukassa yksinhuoltajana, hänellä mies (itse ei työelämässä) ja lapset.

Maksoin lounaan, koska meillä oli joku juttu, jota en muista enää, olin siis luvannut. Voi olla että siitä riemusta että lähtee mun kanssa vähän irrottelemaan. Mä olin jo pahasti miinuksella, koska en sitten kehdannut pyytää laivalipun hintaa häneltä kuitenkaan. Jätin jälkiruuan tilaamatta.

Ostettiin Viinapörssistä pari lodjua jotain viiniä ja pari kaljalavaa. Mulla oli mukana kärry. Hän jostain syystä lastasi sen väärin, siis alle ne viinit ja päälle kaljat. Sehän oli sitten kiikkerä ja purkit vieri pitkin satamapihaa. Ei oltu siis humalassa. Suuttui mulle, että väärin lastattu. Olin aika kysymysmerkkinä, koska vielä itse ehdotin niitä kaljalavoja alimmaksi. Huusi mulle kuin lapselle, että suu kiinni.

Saatiin kaikki hirveällä paniikilla sitten laivaan. Hän juoksi ilmoittamaan henkilökunnalle, että ihan kohta tulee yksi nainen vielä, odotetaan ihan minuutti. Mun oli pakko luvata, että tarjoan koko paluumatkan juomat. Kyllä kai joku 3 tuoppia/nenä meni. Lopuksi vielä poikani, joka oli autolla meitä vastassa pyynnöstäni, heitti hänetkin kotiin (eri suunta). 

Tämän jälkeen en ole hänen kanssaan matkustanut. Kavereita ollaan kuitenkin. Käyn itsekseni esim kulttuuritapahtumissa Virossa sekä täällä pääkaupunkiseudulla ja jos saa tietää niin sanoo että miksen kysynyt häntä mukaan. Sanon että seuraavalla kerralla (ja menen yksin, ilmoittamatta). Mulla ei ole varaa maksaa toista ihmistä mukaan. Varsinkaan sellaista, jolla itsellään on rahaa.

Tietenkin mun olis pitänyt sanoa että hei maksahan oma lippusi, mutta tiedän että sellaiselle jolla on itsellään reippaasti rahaa, joku laivalipun hinta nyt on hyttysensurinaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävi niin, että naispuolisen kaverin kanssa lähdettiin Tallinnaan. Mä tilasin liput ja oletin, että hän maksaa omansa. Hän taas taisi olettaa, että koska minä kysyin, niin myös haluan maksaa. Mulla oli rahat tosi tiukassa yksinhuoltajana, hänellä mies (itse ei työelämässä) ja lapset.

Maksoin lounaan, koska meillä oli joku juttu, jota en muista enää, olin siis luvannut. Voi olla että siitä riemusta että lähtee mun kanssa vähän irrottelemaan. Mä olin jo pahasti miinuksella, koska en sitten kehdannut pyytää laivalipun hintaa häneltä kuitenkaan. Jätin jälkiruuan tilaamatta.

Ostettiin Viinapörssistä pari lodjua jotain viiniä ja pari kaljalavaa. Mulla oli mukana kärry. Hän jostain syystä lastasi sen väärin, siis alle ne viinit ja päälle kaljat. Sehän oli sitten kiikkerä ja purkit vieri pitkin satamapihaa. Ei oltu siis humalassa. Suuttui mulle, että väärin lastattu. Olin aika kysymysmerkkinä, koska vielä itse ehdotin niitä kaljalavoja alimmaksi. Huusi mulle kuin lapselle, että suu kiinni.

Saatiin kaikki hirveällä paniikilla sitten laivaan. Hän juoksi ilmoittamaan henkilökunnalle, että ihan kohta tulee yksi nainen vielä, odotetaan ihan minuutti. Mun oli pakko luvata, että tarjoan koko paluumatkan juomat. Kyllä kai joku 3 tuoppia/nenä meni. Lopuksi vielä poikani, joka oli autolla meitä vastassa pyynnöstäni, heitti hänetkin kotiin (eri suunta). 

Tämän jälkeen en ole hänen kanssaan matkustanut. Kavereita ollaan kuitenkin. Käyn itsekseni esim kulttuuritapahtumissa Virossa sekä täällä pääkaupunkiseudulla ja jos saa tietää niin sanoo että miksen kysynyt häntä mukaan. Sanon että seuraavalla kerralla (ja menen yksin, ilmoittamatta). Mulla ei ole varaa maksaa toista ihmistä mukaan. Varsinkaan sellaista, jolla itsellään on rahaa.

Tietenkin mun olis pitänyt sanoa että hei maksahan oma lippusi, mutta tiedän että sellaiselle jolla on itsellään reippaasti rahaa, joku laivalipun hinta nyt on hyttysensurinaa.

Kyllä tämä oli ihan oma mokasi. Mikset kysynyt häntä mukaan sanomalla "Hei huvittaisko sua lähteä risteilylle mun seuraksi? Lippu maksaa x e/henkilö, laita mulle vaikka tilisiirtona niin voin ostaa!" Mikset saanut suutasi auki juomien kohdalla? "Mä maksoin ne meidän liput, niin ehkä sä voisit nyt tarjota?" Kaverisi varmaan oletti että sulla on lahjakortti tmv kun et kerta sanonut rahoista mitään.

Tämän jälkeen en ole hänen kanssaan matkustanut. Kavereita ollaan kuitenkin. Käyn itsekseni esim kulttuuritapahtumissa Virossa sekä täällä pääkaupunkiseudulla ja jos saa tietää niin sanoo että miksen kysynyt häntä mukaan. Sanon että seuraavalla kerralla (ja menen yksin, ilmoittamatta). Mulla ei ole varaa maksaa toista ihmistä mukaan. Varsinkaan sellaista, jolla itsellään on rahaa.

Tietenkin mun olis pitänyt sanoa että hei maksahan oma lippusi, mutta tiedän että sellaiselle jolla on itsellään reippaasti rahaa, joku laivalipun hinta nyt on hyttysensurinaa.[/quote]

Kyllä tämä oli ihan oma mokasi. Mikset kysynyt häntä mukaan sanomalla "Hei huvittaisko sua lähteä risteilylle mun seuraksi? Lippu maksaa x e/henkilö, laita mulle vaikka tilisiirtona niin voin ostaa!" Mikset saanut suutasi auki juomien kohdalla? "Mä maksoin ne meidän liput, niin ehkä sä voisit nyt tarjota?" Kaverisi varmaan oletti että sulla on lahjakortti tmv kun et kerta sanonut rahoista mitään.[/quote]

Fiksut ihmiset tarjoutuvat maksamaan itse ja sitten jos toinen sanoo että haluaa tarjota niin homma toinen. Ihan kuin armosta tarjoutuisi lähtemään mukaan kun pitää itsestäänselvyytenä että kutsuja maksaa, outo ajatustapa. Eikä tuo rääkyminen siellä rannassakaan hyvää käytöstä ollut. Enpä haluaisi moisen lokkimuorin kanssa olla ystävä minäkään.