Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Ahaa, reseptin uusimisella onkin tarkoitus rahastaa asiakkaita. 

Ihan niinkuin autonkuljettaja rahastaa kyydistään, siivooja paikkojen putsauksesta, leipuri leivästään jne.

Ahneita paskoja kaikki, miksi ne ei mua ilmaiseksi kyytsäile, kotiani siivoa ja anna pullaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen mukana kesäteatterissa näyttelijänä ja kyllä, tottakai, mielelläni jaan ilmaisia pääsylippuja puolelle maailmaa.

Olen kirjoittanut kaksi ruoanlaittoon liittyvää kirjaa. Kirjailija saa kirjoja yleensä sellaisen 20 kpl itselleen ja jaettavaksi niin kuin parhaakseen näkee. Hirmuinen yllätys on ollut aina, kun molempien kirjojen julkistamisen yhteydessä alkaa tippua kerjäysviestejä tutuilta, joiden kanssa on jutellut viimeksi joskus kuudennella luokalla. :D Joo, tokihan minä menen postiin ja laitan sinulle ilmaiseksi kirjan ja maksan vielä postikulutkin päälle...

Entinen paras ystäväni (tuolloin jo aikuinen) oli sitä mieltä, että minun tulisi perua hääni, koska hän oli seurustellut miesystävänsä kanssa kauemmin kuin minä omani. Käytti sanoja "mä vaadin!", "epäreilua" ja "etuilla".

Voisi kai tässä kertoa vähän enemmänkin, taustoista ja muuta. Olen tuntenut mieheni neljävuotiaasta asti, olimme lapsuuden ajan ylimmät ystävät ja koko peruskoulunkin kuin paita ja peppu. Menimme lukioihin eri paikkakunnille, ja yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa useasti tapaamisesta silloin tällöin sähköpostitteluun, ja lopulta sekin jäi sinä aikana, kun toinen oli yliopistossa ja toinen ammattikorkeakoulussa. Olimme molemmat olleet jonkin aikaa jo työelämässä, kun mies soitti minulle kyselläkseen kuulumisia ja ehdottaakseen, että nähtäisiin piiiiiitkästä aikaa. Molemminpuolinen päätä pahkaa rakastuminenhan siinä sitten tapahtui. Seurustelimme hieman yli puoli vuotta, ja sitten mies kosi, ja minä vastasin myöntävästi. Häät sovittiin seuraavalle kesälle.

Tämä entinen paras ystäväni oli siinä vaiheessa ollut on/off-suhteessa vähän päälle parin vuoden ajan. Naimisiinmeno ei ollut ajankohtaista, eikä kumpikaan ollut toista kosinut, ja jatkon kanssa oli aina vähän niin ja näin.

Silti hän koki, että minä olen huono ystävä, kun kehtasin vastata myöntävästi kosintaan ja vieläpä sopia häätkin niin nopealla aikataululla. Minä yritin pitkään puhua järkeä hänelle, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Hän antoi minulle kaksi vaihtoehtoa: joko perun häät tai ystävyytemme katkeaa. Valinta ei ollut vaikea. Sen jälkeen sain nk. p****myrskyn niskaani. Olinkin nyt sitten kuulemma aina ollut itsekkäin hänen tietämänsä ihminen ja oli VAIN ja AINOASTAAN MINUN menetykseni, että ystävyytemme katkesi. Lisäksi kuulemma avioliittoni ei tulisi näkemään edes yksivuotispäiväänsä, koska eroaisimme kuitenkin heti. Nyt on meneillään seitsemäs vuosi avioliitossa, eikä loppua ole näkyvissä.

Alle vuoden kuluttua häistä tämä entinen ystäväni soitti minulle kertoakseen, että mieheni on pettänyt minua hänen kanssaan. Oli todella pahoittelevaa ja sanoi mm., että oli vietellyt mieheni osoittaakseen minulle, että olin valinnut huonosti ja ansaitsin parempaa. Ehdotteli, että tapaisimme ja keskustelisimme asiasta perin pohjin. En suostunut, ja kun suoraan sanoin, etten usko tämän entisen ystäväni väitteisiin mieheni pettämisestä, alkoi taas raivoaminen, kuinka en ole muuttunut yhtään ja kuinka minun olisi tässä ajassa jo pitänyt ymmärtää tehneeni väärin tätä ystävääni kohtaan jne. Toivotin mukavaa loppuelämää ja löin luurin hänen korvaansa.

Ei ole ikävä kirjoitti:

Entinen paras ystäväni (tuolloin jo aikuinen) oli sitä mieltä, että minun tulisi perua hääni, koska hän oli seurustellut miesystävänsä kanssa kauemmin kuin minä omani. Käytti sanoja "mä vaadin!", "epäreilua" ja "etuilla".

Voisi kai tässä kertoa vähän enemmänkin, taustoista ja muuta. Olen tuntenut mieheni neljävuotiaasta asti, olimme lapsuuden ajan ylimmät ystävät ja koko peruskoulunkin kuin paita ja peppu. Menimme lukioihin eri paikkakunnille, ja yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa useasti tapaamisesta silloin tällöin sähköpostitteluun, ja lopulta sekin jäi sinä aikana, kun toinen oli yliopistossa ja toinen ammattikorkeakoulussa. Olimme molemmat olleet jonkin aikaa jo työelämässä, kun mies soitti minulle kyselläkseen kuulumisia ja ehdottaakseen, että nähtäisiin piiiiiitkästä aikaa. Molemminpuolinen päätä pahkaa rakastuminenhan siinä sitten tapahtui. Seurustelimme hieman yli puoli vuotta, ja sitten mies kosi, ja minä vastasin myöntävästi. Häät sovittiin seuraavalle kesälle.

Tämä entinen paras ystäväni oli siinä vaiheessa ollut on/off-suhteessa vähän päälle parin vuoden ajan. Naimisiinmeno ei ollut ajankohtaista, eikä kumpikaan ollut toista kosinut, ja jatkon kanssa oli aina vähän niin ja näin.

Silti hän koki, että minä olen huono ystävä, kun kehtasin vastata myöntävästi kosintaan ja vieläpä sopia häätkin niin nopealla aikataululla. Minä yritin pitkään puhua järkeä hänelle, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Hän antoi minulle kaksi vaihtoehtoa: joko perun häät tai ystävyytemme katkeaa. Valinta ei ollut vaikea. Sen jälkeen sain nk. p****myrskyn niskaani. Olinkin nyt sitten kuulemma aina ollut itsekkäin hänen tietämänsä ihminen ja oli VAIN ja AINOASTAAN MINUN menetykseni, että ystävyytemme katkesi. Lisäksi kuulemma avioliittoni ei tulisi näkemään edes yksivuotispäiväänsä, koska eroaisimme kuitenkin heti. Nyt on meneillään seitsemäs vuosi avioliitossa, eikä loppua ole näkyvissä.

Alle vuoden kuluttua häistä tämä entinen ystäväni soitti minulle kertoakseen, että mieheni on pettänyt minua hänen kanssaan. Oli todella pahoittelevaa ja sanoi mm., että oli vietellyt mieheni osoittaakseen minulle, että olin valinnut huonosti ja ansaitsin parempaa. Ehdotteli, että tapaisimme ja keskustelisimme asiasta perin pohjin. En suostunut, ja kun suoraan sanoin, etten usko tämän entisen ystäväni väitteisiin mieheni pettämisestä, alkoi taas raivoaminen, kuinka en ole muuttunut yhtään ja kuinka minun olisi tässä ajassa jo pitänyt ymmärtää tehneeni väärin tätä ystävääni kohtaan jne. Toivotin mukavaa loppuelämää ja löin luurin hänen korvaansa.

Se entinen ystäväsi tuntuu jotenkin rikkonaiselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina loppukaneettina "olin niin pöyristynyt etten saanut sanaa suustani". niin suomalaista. Ulkomaillakin kusettavat tai ravintolassa suomalaiset mutisevat servettiin paskasta laadusta mutta suoraan ei voida sitten sanoa mitään.

Mua ärsyttää nämä lapamadot melkein yhtä paljon kun nämä hyväksikäyttäjät.

Ja joo, itse olen sellainen raivohullu, että mua ei kukaan hyväksikäytä. Reilu peli on eri asia.

Sama täällä. Kirjoitin tähän viestiketjuun sen "kaverin ripulipaskat ulkotakintaskussa" -viestin, enkä todella tajua, miten paljon suomalaiset ovat valmiita pitämään mielipiteensä itsellään, vaikka kyseessä on kuinka häikäilemätön ihminen ja suorastaan törkeä hyväksikäyttötapaus. :o

Ihmiset eivät uskalla avautua päin naamaa, koska siitä yleensä syntyy draamaa. Meilläkin opiskelija-asuntolassa aikanaan yksi tyttö oli patologinen valehtelija sekä varas. Kaikki puhuivat hänestä ja lopulta minä sain tarpeekseni, kun olin kerännyt todisteita häntä vastaan. Yhtenä iltana meistä lähes kaikki oli paikalla, kun otin asiat esille. Tyttö jankkasi edelleen, mutta hänestä näki, että hän tietää jääneensä kiinni enkä minä siedä sitä paskaa enää. Sitten hän kirjoitti pitkän vuodatuksen FB-ryhmäämme ja KAIKKI asuntolamme tytöt käskivät minun pyytää anteeksi tytöltä! En pyytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ikävä kirjoitti:

Entinen paras ystäväni (tuolloin jo aikuinen) oli sitä mieltä, että minun tulisi perua hääni, koska hän oli seurustellut miesystävänsä kanssa kauemmin kuin minä omani. Käytti sanoja "mä vaadin!", "epäreilua" ja "etuilla".

Voisi kai tässä kertoa vähän enemmänkin, taustoista ja muuta. Olen tuntenut mieheni neljävuotiaasta asti, olimme lapsuuden ajan ylimmät ystävät ja koko peruskoulunkin kuin paita ja peppu. Menimme lukioihin eri paikkakunnille, ja yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa useasti tapaamisesta silloin tällöin sähköpostitteluun, ja lopulta sekin jäi sinä aikana, kun toinen oli yliopistossa ja toinen ammattikorkeakoulussa. Olimme molemmat olleet jonkin aikaa jo työelämässä, kun mies soitti minulle kyselläkseen kuulumisia ja ehdottaakseen, että nähtäisiin piiiiiitkästä aikaa. Molemminpuolinen päätä pahkaa rakastuminenhan siinä sitten tapahtui. Seurustelimme hieman yli puoli vuotta, ja sitten mies kosi, ja minä vastasin myöntävästi. Häät sovittiin seuraavalle kesälle.

Tämä entinen paras ystäväni oli siinä vaiheessa ollut on/off-suhteessa vähän päälle parin vuoden ajan. Naimisiinmeno ei ollut ajankohtaista, eikä kumpikaan ollut toista kosinut, ja jatkon kanssa oli aina vähän niin ja näin.

Silti hän koki, että minä olen huono ystävä, kun kehtasin vastata myöntävästi kosintaan ja vieläpä sopia häätkin niin nopealla aikataululla. Minä yritin pitkään puhua järkeä hänelle, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Hän antoi minulle kaksi vaihtoehtoa: joko perun häät tai ystävyytemme katkeaa. Valinta ei ollut vaikea. Sen jälkeen sain nk. p****myrskyn niskaani. Olinkin nyt sitten kuulemma aina ollut itsekkäin hänen tietämänsä ihminen ja oli VAIN ja AINOASTAAN MINUN menetykseni, että ystävyytemme katkesi. Lisäksi kuulemma avioliittoni ei tulisi näkemään edes yksivuotispäiväänsä, koska eroaisimme kuitenkin heti. Nyt on meneillään seitsemäs vuosi avioliitossa, eikä loppua ole näkyvissä.

Alle vuoden kuluttua häistä tämä entinen ystäväni soitti minulle kertoakseen, että mieheni on pettänyt minua hänen kanssaan. Oli todella pahoittelevaa ja sanoi mm., että oli vietellyt mieheni osoittaakseen minulle, että olin valinnut huonosti ja ansaitsin parempaa. Ehdotteli, että tapaisimme ja keskustelisimme asiasta perin pohjin. En suostunut, ja kun suoraan sanoin, etten usko tämän entisen ystäväni väitteisiin mieheni pettämisestä, alkoi taas raivoaminen, kuinka en ole muuttunut yhtään ja kuinka minun olisi tässä ajassa jo pitänyt ymmärtää tehneeni väärin tätä ystävääni kohtaan jne. Toivotin mukavaa loppuelämää ja löin luurin hänen korvaansa.

Se entinen ystäväsi tuntuu jotenkin rikkonaiselta ihmiseltä.

Joo, tällaiseen totaalinaurettavaan käytökseen on pakko johtaa jonkinlaisten pitkien kuviteltujen tä todellisten epäonnistumisten sarja. Sitten kun rämmitään siellä huonon itsetunnon pohjamudissa, ainoa lohtu oon se että vaikka Sannalla on kaikki paremmin, ainakin pääsen naimisiin ennen Sannaa. Tääkin on varmaan sit joku sukupolvien perhetraditio taustalla että naisen korkein saavutus on naimisiin pääsy. Ja sitten kun Sanna ilmoittaakin menevänsä naimisiin - totaalinen meltdown.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ikävä kirjoitti:

Entinen paras ystäväni (tuolloin jo aikuinen) oli sitä mieltä, että minun tulisi perua hääni, koska hän oli seurustellut miesystävänsä kanssa kauemmin kuin minä omani. Käytti sanoja "mä vaadin!", "epäreilua" ja "etuilla".

Voisi kai tässä kertoa vähän enemmänkin, taustoista ja muuta. Olen tuntenut mieheni neljävuotiaasta asti, olimme lapsuuden ajan ylimmät ystävät ja koko peruskoulunkin kuin paita ja peppu. Menimme lukioihin eri paikkakunnille, ja yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa useasti tapaamisesta silloin tällöin sähköpostitteluun, ja lopulta sekin jäi sinä aikana, kun toinen oli yliopistossa ja toinen ammattikorkeakoulussa. Olimme molemmat olleet jonkin aikaa jo työelämässä, kun mies soitti minulle kyselläkseen kuulumisia ja ehdottaakseen, että nähtäisiin piiiiiitkästä aikaa. Molemminpuolinen päätä pahkaa rakastuminenhan siinä sitten tapahtui. Seurustelimme hieman yli puoli vuotta, ja sitten mies kosi, ja minä vastasin myöntävästi. Häät sovittiin seuraavalle kesälle.

Tämä entinen paras ystäväni oli siinä vaiheessa ollut on/off-suhteessa vähän päälle parin vuoden ajan. Naimisiinmeno ei ollut ajankohtaista, eikä kumpikaan ollut toista kosinut, ja jatkon kanssa oli aina vähän niin ja näin.

Silti hän koki, että minä olen huono ystävä, kun kehtasin vastata myöntävästi kosintaan ja vieläpä sopia häätkin niin nopealla aikataululla. Minä yritin pitkään puhua järkeä hänelle, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Hän antoi minulle kaksi vaihtoehtoa: joko perun häät tai ystävyytemme katkeaa. Valinta ei ollut vaikea. Sen jälkeen sain nk. p****myrskyn niskaani. Olinkin nyt sitten kuulemma aina ollut itsekkäin hänen tietämänsä ihminen ja oli VAIN ja AINOASTAAN MINUN menetykseni, että ystävyytemme katkesi. Lisäksi kuulemma avioliittoni ei tulisi näkemään edes yksivuotispäiväänsä, koska eroaisimme kuitenkin heti. Nyt on meneillään seitsemäs vuosi avioliitossa, eikä loppua ole näkyvissä.

Alle vuoden kuluttua häistä tämä entinen ystäväni soitti minulle kertoakseen, että mieheni on pettänyt minua hänen kanssaan. Oli todella pahoittelevaa ja sanoi mm., että oli vietellyt mieheni osoittaakseen minulle, että olin valinnut huonosti ja ansaitsin parempaa. Ehdotteli, että tapaisimme ja keskustelisimme asiasta perin pohjin. En suostunut, ja kun suoraan sanoin, etten usko tämän entisen ystäväni väitteisiin mieheni pettämisestä, alkoi taas raivoaminen, kuinka en ole muuttunut yhtään ja kuinka minun olisi tässä ajassa jo pitänyt ymmärtää tehneeni väärin tätä ystävääni kohtaan jne. Toivotin mukavaa loppuelämää ja löin luurin hänen korvaansa.

Se entinen ystäväsi tuntuu jotenkin rikkonaiselta ihmiseltä.

Joo, tällaiseen totaalinaurettavaan käytökseen on pakko johtaa jonkinlaisten pitkien kuviteltujen tä todellisten epäonnistumisten sarja. Sitten kun rämmitään siellä huonon itsetunnon pohjamudissa, ainoa lohtu oon se että vaikka Sannalla on kaikki paremmin, ainakin pääsen naimisiin ennen Sannaa. Tääkin on varmaan sit joku sukupolvien perhetraditio taustalla että naisen korkein saavutus on naimisiin pääsy. Ja sitten kun Sanna ilmoittaakin menevänsä naimisiin - totaalinen meltdown.

Kuulostaa ihan joltain sosiopaatilta - siis varsinki toi osuus, että vielä vuoden tauon jälkeen keksii tuon pettämisvalheen. Tyyppi on aivan sekaisin ja jopa pelottava.

Entä toisin päin, tästä voisi laittaa oman ketjun.

Vanhalle tädille tuli ongelma yksinkertaisen porakaivo jutun kanssa, kaksi putkea (muovi sellaista tuli liittää yhteen . Vaadittu summa 100 euroa viiden minuutin työstä.

Sama tyyppi vaati lukiolaista vahtimaan lastaan, koska oli itse vuorotyössä ja mainitsi, ettei tarvi maksaa palkkaa , koska lukiolaisella on aikaa (kirjoitukset).

Samaa tyyppiä pyydettiin ajamaan autolla n.kilometri, jotta voisi antaa vinkkiä, mikä voisi olla kolinan syy. Ei suostunut (kilometrin ajamiseen) . Auton omistaja oli 2 lapsen yksinhuoltaja, joka halusi vaan tarkempaa analyysia vioista eikä suinkaan kinunnut korjausta (eikä se olisi edes mahdollista, koska vvälimatka niin pitkä).

Sama tyyppi ei viitsinyt tulla avuksi, kun auto jätti pakkasella aika kauas keskustasta. Pakkasta oli n. 23 astetta. Onneksi ohiajavat noukki kyytiin. Tästä huolimatta pyytelee kaiken maailman mökkitalkoisiin vaan eipä mennä. 

Minulla on yhden hengen yritys. Alkuvuosina tuli tutuilta ja vähemmänkin tutuilta pyyntöjä ostaa muun muassa kirjallisuutta, toimistotarvikkeita ja muuta alaan liittyvää, koska minähän saan vähentää ne verotuksessa. Useimmat ajattelivat saavansa tavarat reilulla alennuksella, mutta aika monen käsitys oli se, että saan tavarat ilmaiseksi ja annan ne eteenpäin ilmaiseksi. Oli aikamoinen homma selittää, mitä verovähennyskelpoinen käytännössä tarkoittaa, varsinkin niille, jotka olivat saaneet päähänsä, että minä tarjoan mielelläni ihmisille lounaita, teatteri- ja konserttielämyksiä ja risteilyjä, koska edustuskulut voi vähentää verotuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Entä toisin päin, tästä voisi laittaa oman ketjun.

Vanhalle tädille tuli ongelma yksinkertaisen porakaivo jutun kanssa, kaksi putkea (muovi sellaista tuli liittää yhteen . Vaadittu summa 100 euroa viiden minuutin työstä.

Sama tyyppi vaati lukiolaista vahtimaan lastaan, koska oli itse vuorotyössä ja mainitsi, ettei tarvi maksaa palkkaa , koska lukiolaisella on aikaa (kirjoitukset).

Samaa tyyppiä pyydettiin ajamaan autolla n.kilometri, jotta voisi antaa vinkkiä, mikä voisi olla kolinan syy. Ei suostunut (kilometrin ajamiseen) . Auton omistaja oli 2 lapsen yksinhuoltaja, joka halusi vaan tarkempaa analyysia vioista eikä suinkaan kinunnut korjausta (eikä se olisi edes mahdollista, koska vvälimatka niin pitkä).

Sama tyyppi ei viitsinyt tulla avuksi, kun auto jätti pakkasella aika kauas keskustasta. Pakkasta oli n. 23 astetta. Onneksi ohiajavat noukki kyytiin. Tästä huolimatta pyytelee kaiken maailman mökkitalkoisiin vaan eipä mennä. 

Ja avn mäkisijälle jo etukäteen: pikkupaikkakunnilla ei välttämättä ole hinauspalvelua ja jos on niin se kestää. Pakkasella ei voi kuitenkaan tuntikausia ootella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri pyytää lopettamaan tupakoinnin omassa asunnossani koska tupakansavua kulkeutuu porraskäytävään. Savua kulkeutuu siitä syystä, että hän itse avaa porraskäytävän ikkunan, jotta vahassa talossa ilma kulkisi paremmin. Soitellut ovikelloani usesti. Hän myös mustamaalaa minua naapureiden silmissä ja on yrittänyt saada minulle häätöä ottamalla yhteytta vuokranantajaani.

Öö eihän se sun asunto ole vaan vuokranantajan.

Aivan mutta vuokranantaja sallii kuitenkin tupakoinnin asunnossa ja minulla on kyllä silti yksityisyyden suoja ja kotirauha voimassa vaikka asunkin vuokralla.

Rappukäytävän savustaminen ei kuitenkaan ole sallittua, eikä se kuulu asuntoosi tai kotiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Ahaa, reseptin uusimisella onkin tarkoitus rahastaa asiakkaita. 

En ole lääkäri mutta miksi lääkärin pitäisi tehdä työnsä ilmaiseksi?

Eihän se uusiminen sinänsä vie paljoa aikaa mutta siihen liittyy se arviointi että tarvitaanko ko lääkettä vielä, pitääkö ottaa laboratoriossa kokeita, onko annos sopiva jne.

Ei lääkkeiden käyttö ole vaaratonta ja vastuu on sitten lääkkeen määränneen tai uusineen lääkärin.

Mun mies oli lähdössä työ(/viihde-)reissulle junalla. Itse olin 3-vuotiaan lapsemme kanssa lähdössä myös junalla, mummolaan. Meidän junamme lähti n. tunti miehen junan jälkeen. Miehellä oli pieni käsimatkatavaralaukku mukana. Mulla oli omat- ja muksun tavarat pakattuna ja kaiken lisäksi vielä turvaistuin piti ottaa mukaan, että autokyyti onnistuu junamatkan toisessa päässä.

Mieheni ei voinut käsittää sitä, miksei me voitu heittää autolla häntä juna-asemalle ennen oman junamme lähtöä (ja siis ajaa tämän jälkeen auto takaisin kotiin sekä kiirehtiä kaikkine kamoinemme muksun kans linja-autoon, jolla oltais päästy sitten juna-asemalle).

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli lähdössä työ(/viihde-)reissulle junalla. Itse olin 3-vuotiaan lapsemme kanssa lähdössä myös junalla, mummolaan. Meidän junamme lähti n. tunti miehen junan jälkeen. Miehellä oli pieni käsimatkatavaralaukku mukana. Mulla oli omat- ja muksun tavarat pakattuna ja kaiken lisäksi vielä turvaistuin piti ottaa mukaan, että autokyyti onnistuu junamatkan toisessa päässä.

Mieheni ei voinut käsittää sitä, miksei me voitu heittää autolla häntä juna-asemalle ennen oman junamme lähtöä (ja siis ajaa tämän jälkeen auto takaisin kotiin sekä kiirehtiä kaikkine kamoinemme muksun kans linja-autoon, jolla oltais päästy sitten juna-asemalle).

Muksu muksu muksu muksu muksu. Ja mikä vitun omat- ja muksun (huoh) tavarat?

Melkoisen ääliö ex-mieheni, lasteni isän, äiti oli kuollut, ja yhteisiltä lapsiltamme oli mennyt siis rakas mummi ja mummila jouduttiin tyhjentämään. Koska itse asuimme ahtaasti, oli mummi eläessään hankkinut synttärilahjaksi lapsille trampoliinin omalle pihalleen. No, mummin kuoltua lasten isä alkoi kauppaamaan trampoliinia, joka nimenomaan oli lapsillemme ostettu (haluten rahat tietenkin itselleen). Saikin sen kaverilleen myytyä, mutta koska kaveri ei voinut hakea trampoliinia saman tien sieltä myytävästä mummilasta, niin tämä isä oli pyytänyt lapsilta, että voisiko se trampoliini olla meidän pikkuruisella pihalla sen aikaa, että hän saa sille hakijan.

Ei kyllä helvetti osannut yhtään ajatella, miltä lapsista tuntui koko mummilan menetys ja vielä että heille ostettu trampoliini myytiin eteenpäin, ja että me oltaisiin vielä säilötty sitä oikein muistona täällä omalla pihalla, ja että isä tietenkin halusi pitää rahat! Grrr. vieläkin vituttaa vaikka aikaa on jo viisi vuotta.

Eräs aikalailla entinen kaveri, laittoi hirveän listan siitä mitä haluaa minun tuovan hänelle Lontoosta. Kyseessä oli ensimmäinen matkani Lontooseen ja mukanani oli yksi pienehkö matkalaukku. Toki halusin shoppailla itsekin ja omien halujeni mukaan, joten kilometrin pituinen lista ei oikein suunnitelmiini soveltunut. Listalla oli kaikkea vauvantarvikkeista kosmetiikkaan. Rahat olisin saanut vasta sitten, kun olisin ostokset tehnyt. Ööh, aika pienellä budjetilla olin reissuun lähdössä enkä todellakaan halunnut kuluttaa aikaani viikon mittaisella lomalla etsimässä jotain vauvantarvikkeita yms. Kerroin, että voin kyllä tuoda jotain haluamaansa mutta rajansa kaikella. Ex-kaveri tuumasi minun olevan itsekäs ja hän kun odottaa vauvaakin ja kun sieltä Englannista saa edullisemmin ja plaa plaa plaa. Ei sitten halunnutkaan mitään ja välit meni poikki. Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Ahaa, reseptin uusimisella onkin tarkoitus rahastaa asiakkaita. 

Minulla on verisyöpä, johon kyseiseen syöpään erikoistuneet lääkärit määräävät lääkkeitä.

Lääkkeen 1 vuoksi ei voi ottaa lääkkeitä 14 tai 17, lääkkeen 2 vuoksi ei voi ottaa lääkkeitä 8 tai 12 jne.

Olen lisäksi yliherkkä joillekin lääkkeille.

Lääkärin, joka myöntää kyseiset - monille lääkäreille harvinaiset - lääkkeet pitäisi tietää riittävästi lääkkeistäni, taustastani jne. Väärän setin myöntäminen voisi tarkoittaa uusia ikäviä oireita.

Siksi tarvitaan asiantunteva lääkäri, joka hallitsee esimerkiksi minun sairauteni ja tietää, miten sitä lääkitään.

Vierailija kirjoitti:

Eräs aikalailla entinen kaveri, laittoi hirveän listan siitä mitä haluaa minun tuovan hänelle Lontoosta. Kyseessä oli ensimmäinen matkani Lontooseen ja mukanani oli yksi pienehkö matkalaukku. Toki halusin shoppailla itsekin ja omien halujeni mukaan, joten kilometrin pituinen lista ei oikein suunnitelmiini soveltunut. Listalla oli kaikkea vauvantarvikkeista kosmetiikkaan. Rahat olisin saanut vasta sitten, kun olisin ostokset tehnyt. Ööh, aika pienellä budjetilla olin reissuun lähdössä enkä todellakaan halunnut kuluttaa aikaani viikon mittaisella lomalla etsimässä jotain vauvantarvikkeita yms. Kerroin, että voin kyllä tuoda jotain haluamaansa mutta rajansa kaikella. Ex-kaveri tuumasi minun olevan itsekäs ja hän kun odottaa vauvaakin ja kun sieltä Englannista saa edullisemmin ja plaa plaa plaa. Ei sitten halunnutkaan mitään ja välit meni poikki. Hyvä niin.

"Rahat saat tuotuasi minulle ostokset". Hehe.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli lähdössä pariksi viikoksi matkoille, ja olin  luvannut heittää hänet lentokentälle aikaisin aamulla. Olin silloin toisella kuulla raskaana, ja tätä matkaa edeltävänä iltana aloin vuotaa verta rajusti. Jouduin sairaalaan, ja sain keskenmenon. Laitoin aamuyöstä kaverille viestiä, jossa kerroin mitä tapahtui, ja sanoin että en valitettavasti pääse ajamaan häntä kentälle. Kaveri raivostui tästä, ja alkoi valittamaan että minun on järjestettävä hänelle toinen kyyti, tai maksettava taksimatka. Ei edes kysynyt, että miten minä voin, tai pahoitellut lapsen menetystä.

Kuka sosiopaatti on voinut mennä alapeukuttamaan tuota tarinaa?!

Alkuperäinen kommentoija, olen pahoillani kokemasi keskenmenon johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Melkoisen ääliö ex-mieheni, lasteni isän, äiti oli kuollut, ja yhteisiltä lapsiltamme oli mennyt siis rakas mummi ja mummila jouduttiin tyhjentämään. Koska itse asuimme ahtaasti, oli mummi eläessään hankkinut synttärilahjaksi lapsille trampoliinin omalle pihalleen. No, mummin kuoltua lasten isä alkoi kauppaamaan trampoliinia, joka nimenomaan oli lapsillemme ostettu (haluten rahat tietenkin itselleen). Saikin sen kaverilleen myytyä, mutta koska kaveri ei voinut hakea trampoliinia saman tien sieltä myytävästä mummilasta, niin tämä isä oli pyytänyt lapsilta, että voisiko se trampoliini olla meidän pikkuruisella pihalla sen aikaa, että hän saa sille hakijan.

Ei kyllä helvetti osannut yhtään ajatella, miltä lapsista tuntui koko mummilan menetys ja vielä että heille ostettu trampoliini myytiin eteenpäin, ja että me oltaisiin vielä säilötty sitä oikein muistona täällä omalla pihalla, ja että isä tietenkin halusi pitää rahat! Grrr. vieläkin vituttaa vaikka aikaa on jo viisi vuotta.

Eikö hän tiennyt, että trampoliini oli hänen omien lastensa vai tarvitsiko hän rahat esimerkiksi ryyppäämiseen?