Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

no en nyt kyllä kehtaisi ilmaiseksi leikkauttaa kampaajaystävälläni hiuksiani! Siis täh? Kyllä työstä palkan on jokainen ansainnut!

englannin kieltä nyt osaa jokainen muutenkin, tai ruottii, ym.

:D Me taas ollaan kääntäjäpariskunta, joilla hyvin pysyy kammat ja sakset käsissä eikä ikinä käytetä rahaa moiseen pieneen hiusten muotoiluun.

Tämä laadukas kommentti lienee ihan oikean parturi-kampaajan käsialaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani opettaja. Sukujuhlissa pitäisi aina olla vahtimassa muiden ipanoita. Tai kesällä ilmaisena lastenvahtina "kun sulla on niin pitkä lomakin". Jep jep

Sama homma. Kun olen opettaja niin minun pitäisi keksiä tuosta vaan jotain tekemistä lapsille jotta he eivät riuhuisi juhlissa. Olen yläkoulun aineopettaja. Lisäksi minun oletetaan olevan kauhean kiinnostunut kaikista lapsista ja nuorista ja heidäb seurastaan.

Naapurin mielestä minun pitäisi leikata kesällä koko taloyhtiön nurmialue koska jotkut ne on koko kesän kotona tekemättä mitään.

Tiedätte varmaan sellaisen ihmistyypin, joka ottaa yhteyttä yleensä joko A) vuodattaakseen omia asioitaan tai B) tarvitessaan palvelusta. Tällaisen henkilön kanssa olin itse ystäväsuhteessa, kunnes tajusin, että eipä taida koko ihminen arvostaa minua pätkääkään. Tässä esimerkkejä:

- Tämä ystävä on ulkomaalaistaustainen, mutta puhuu hyvin suomea. Ei usein kuitenkaan jaksaisi millään tehdä esim. opintoihin liittyviä tehtäviään itse, vaan minun olisi pitänyt tehdä ne hänen puolestaan. Paras taisi olla, kun lähetti 10-15 sivun kirjoitelman äidinkielellään (jota en puhu) ja vaati, että kääntäisin ne hänelle vaikkapa Google Translatea hyödyntäen ja siitä siansaksasta täydelliseksi suomen kieleksi muokaten.

- Teen graafista suunnittelua ym. osana ammattiani ja tämä ystävä toki oletti, että voin hänelle ja hänen lähipiirilleen tehdä kaikki materiaalit ilmaiseksi. Tulee mieleen esim. kun tarvitsi välttämättä uuden flyerin, käyntikortin ym. seuraavan päivän tapahtumaan ja sanoessani, että olen nyt kyllä tosi kiireinen ja pääsen kotiinkin vasta klo 22, niin vastaus oli "no ei se haittaa ja riittää kyllä, että tulee huomiseksi valmiiksi". Eli oletti, että huhkin yötä myöten.

- Palvelusta ei ikinä voinut pyytää nätisti, varmistaa asian sopivan tai edes kiittää. Puhelu kulki yleensä niin, että ensin kysyttiin "mitä teet ajankohtana X?" ja kun varmistui, että olen vapaalla, niin "ai, no hyvä, sittenhän sä voit tehdä tän jutun!". Lisäksi, jos sitten erehtyi lupautumaan tekemään asian X, niin yhtäkkiä olikin sitoutunut tekemään myös Y:n ja Z:n.

En enää nykyään vastaa tämän henkilön puheluihin, eikä olla juurikaan yhteyksissä. Oma vikahan se on, että on ollut liian kiltti tossu, mutta parempi tajuta se liian myöhään kuin ei milloinkaan.

Kaverit olivat järjestämässä pienimuotoista vapunviettoa yhden heistä mökillä. Kysyivät sitten minua ja miestäni mukaan vapun viettoon ja toki päätimmekin lähteä, mutta töideni vuoksi pääsisimme mukaan vasta vapunpäivänä, eli vain yhden yön reissu olisi tiedossa meidän osalta. Muut menivät jo aattoaamuna. No, lähdimme töideni jälkeen ajelemaan ja ilmoitin tästä.

Menimme sitten sinne mökille ja oli kiva, kun pääsimme suoraan valmiiseen pöytään syömään ja saunomaan ja ilta oli mukava. Veimme itse muutaman viinipullon yhteiseen käyttöön. Seuraavana päivänä sitten osallistuimme tietysti siivouksiin muiden mukana kiitoksena ruoanlaitosta, mutta ihmetys oli kova, kun yhtäkkiä meiltä pyydettiin ruokarahaa yhteensä lähes 30€! No, uskoin tietty kaverini laskelmia, ja maksettiin sitten pitkin hampain kun valmiiseen pöytään päästiin kuitenkin. Myöhemmin selvisi, että oli jaettu tasan koko viikonlopun ruokalasku, ja meiltä käytännössä veloitettiin yhdestä ateriasta plus aamiaisesta 30€, kun muut maksoivat saman verran koko viikonlopun ruoista! Tuntui sitten moukkamaiselta alkaa napisemaan tästä jälkeenpäin. Onneksi yksi kaveripariskunnista tajusi jälkeenpäin (siltä ainakin vaikutti), että tilanne oli aika epäreilu, ja tarjosi meille 'hyvityksenä' ruoat ravintolassa. Se oli tyylikästä.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa on pyydetty lainaamaan useamman kerran, 50 - 1000 €. Henkilö oli itse työelämässä ja kummatkin ollaan pienituloisia. 

Siskoni perheineen yöpyi aina meillä kun tulivat käymään kotipaikkakunnalla vaikka täällä asui myös vanhemmat ja muita sisaruksia. Tuliaiset oli yksi hedelmäpussi ja joku jo selvästi luettu lehti. Olivat 2-3 päivää. He sitten hankkivat koiran jonka piti olla ehdottomasti mukana. Sanoin että koiraa ei meille tuoda. Tuosta lähtien he ovat olleet jollain mökillä siis vuokramökillä täällä päin käydessään. Suuttuvatkin hiukan meille.

Kuulin myöhemmin muilta ihan eri yhteyksissä mitä tuliaisia siskoni perhe on muille tuonut. Eli meille jonka luona olivat ei kerrassaan mitään ja muille kyllä.

Kaiken huippu oli kun samainen sisko soitti minulle että lainaa rahaa että saavat laskut maksettua. Kenellekään muulle ei ollut soittanut. Em muuten lainannut.

Vierailija kirjoitti:

Olen urheiluhieroja ja osteopaatti. On jos jonkin näköistä tutun tuttua ja kummin kaimaa tulossa ilmaiseen hierontaan tai ainakin messevä alennus pitäisi saada. Monen mielestä hieronta ei edes ole työtä, joten tietenkin teen hieronnat ilmaiseksi harrastusmielessä. Hyvin moni myös olettaa, että teen tietenkin hommat pimeänä ja siksi voisin antaa hoidot halvalla (tästä luulosta voi osittain syyttää sellaisia alalla olevia, jotka pimeitä hoitoja tarjoavat - se on liian yleistä). Aivan kaikilla ei ole käsitystä, mikä on osteopaatti, mutta kyllä niitäkin hoitoja kysellään "ilmaisnäytteenä" paljon. "Kyllähän sä nyt voit, kun tässä tuttuja ollaan." Jaa, tulenko mä sun kauppaan ja otan hyllystä ilmaiseksi tavaraa? 

Aivan lähimmille sukulaisille ja parille lähimmälle ystävälle teen hoitoja alennuksella tai tekisin jopa ilmaiseksi, mutta he ovat itse halunneet aina maksaa. Vaatii aika paljon pelisilmää arvioida, kenelle kaverille/tutulle voi esimerkiksi tarjota ensimmäisestä hoidosta hyvää alennusta ilman, että sieltä on seuraavaksi tulossa koko suku puoli-ilmaiseen/ilmaiseen hierontaan. Toki siis alennushoukutuksilla saa välillä uusia vakiasiakkaita ja siinä mielessä ne voivat toimiakin. Olen ajoittain pitänyt alennuskampanjoita ja myös hoitosarjan ostaja saa hyvät alennukset. Opiskelija-alekin löytyy. Ei tällä työllä todellakaan rikastu, mutta elätän itseni ja olen toiveammatissani.

Paras oli, kun puolituttu täti laittoi mulle viestiä, että "voisinko tulla käymään sellaisessa sosiopaattisessa hoidossa, maksan 20 euroa". :DD 

Sukulaiseni on hieroja ja en halua käyttää ketään  hyväkseen, etteivät he sitten selän takana rutise ja hauku, kun kaikki pyytävät ilmaisia hoitoja. Suuttui, kun kuuli, että käyn vieraalla hierojalla. Mutta ei suostu ottamaan rahaa sukulaisilta, vaan haluaa tehdä ilmaiseksi.

Ota näistäkin aina selvää. Itse en mene tutulle mihinkään hoitoihin edes täydellä hinnalla, kun saa pelätä, että kuulee, kuinka ne tutut taas käytti hyväkseen.

#346 pohtii...

Tuli mieleen vielä, että onneksi näistä "härskeistä vaatimuksista" ja painostamisesta oppii itse kantapään kautta, miten kohdella ihmisiä. Itse olen ainakin oppinut laittamaan tiukat rajat siihen, mitä suostun tekemään ja rajaan kaveripiiristä pois sellaiset ihmiset, joilla asiat pyörivät pelkästään oman navan ympärillä - vastavuoroisuus on tärkeää! Lisäksi paskaa kohtelua itse (aikoinaan liian kilttinä hissukkana) osakseni saaneena, en halua pistää pahaa kiertämään. Harkitsen siis todella tarkkaan, millaisia palveluksia pyydän, milloin ja keneltä. Hyvin harvoin pyydän ja niin tehdessäni tunnustelen tilannetta ja kysyn tarkkaan, että ei kai  asiasta ole liikaa vaivaa ja osaan arvostaa/kiittää, jos onnistuu. Plus sitten tietysti tarjoaa vastapalveluksia, jos mahdollista.

Harrastan neulomista. Kohdallani oletus on, että neulon toki muille "ohimennen" esim. sukkia, pipoja ja jopa paitoja. Kieltäydyn aina, koska en käytännössä mitään muuta ehtisi tehdäkään. Eihän näistä kukaan mitään koskaan tarjoudu maksamaankaan, materiaalit joku ehkä saattaisi jopa ostaa.

Törkein tähän mennessä on kun lapseni kaverin äiti näki siskolleni häälahjaksi neulomani torkkupeiton ja pyysi, että neuloisin heille samanlaisen peiton "kun se on paljon pehmeämpi kuin kaupan vastaavat". Kun sanoin, että neuloin sitä koko talven ja siihen meni 120 euron edestä lankoja, se tuhahti, että ei voi mennä noin paljon aikaa ja sitäpaitsi Citymarketissa on tarjouksessa lanka joka maksaa vain 3,50e/kerä. Totesin, että sitäkin lankaa tarvisi ainakin 10 kerää, eli 35e ja muutenkaan en peittoa tee, se on liian iso työ ilmaiseksi. "No mutta eihän tää ole sun työ vaan harrastus". Vähän kitkerästi totesi, että ostan sitten Hemtexistä, sen saa muutamalla kympillä. Sen jälkeen on aina tyttöjen harrastusporukan kesken ottanut asiaa esille, että tuo X se vaan koko ajan neuloo, mullekkin pyysin tekemään peiton, mutta ei se suostunut, ittelleen vaan tekee.

Appivanhempani ja kälyni ovat hyvin koirarakkaita, ja heillä on itsellään useampi koira. Heidän suureksi harmikseen mieheni valitsi minut, koira-allergikon, puolisokseen. Ei siinä minun puolestani mitään, ihan hyvin olen pärjännyt allergialääkkeillä vierailujen ajan. He vaan ovat jostain syystä jo vuosia vaatineet meitäkin ottamaan koiran. Allergiani on kaikunut täysin kuuroille korville. Joka kerta, kun olemme olleet kylässä, on alkanut lässytys, että eikö tuollainen karvaturri olisi teistäkin niin kiva ja ihana. No onhan koirat mukavia, mutta kun ei voi mitään, niin ei voi. Enkä välttämättä haluaisi omaa koiraa, vaikka en olisi allerginen.

Kun esikoisemme syntyi, koiravaatimukset vain yltyivät. Lapsiperheessä kun PITÄÄ olla koira, se on niin TÄRKEÄÄ lapselle. Aina pitkiä tarinoita siitä, kuinka mieheni ja hänen siskonsa nauttivat koirien seurasta pienenä, ja miten opettavaista se oli. Vuosien saatossa kuitenkin alkoi käydä niin, että mieheni koira-allergia alkoi palata. Hänellä kun oli lapsena ollut astma ja diagnosoitu koira-allergia. Koirista ei kuitenkaan oltu perheessä luovuttu, vaan mieheni oli niihin vuosien saatossa siedättynyt, kärsien tosin välillä hankalasta astmasta. Vuosien asuminen muualla kuin lapsuudenkodissa ilmeisesti vähensi "siedätyksen" tehoa.

Mieheni kun kertoi lapsuudenperheelleen palanneesta allergiastaan, loppuivat vuosien koiravaatimukset kuin seinään. Alkoi sen sijaan hirvittävä surkuttelu ja sääli. "Mutta sittenhän te ette voi koskaan hankkia koiraa! :'(" Mies vastaili kiusaantuneena, että niin tosiaan, onhan tuo "Maijakin" aina ollut allerginen. Mutta ei minun allergiani ollut ollenkaan sama asia, vasta miehen allergialla oli merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Ahaa, reseptin uusimisella onkin tarkoitus rahastaa asiakkaita. 

Meillä oli esikoisen ristiäiset ja pyysin lapsuuden aikaisen parhaan ystäväni ristiäisiin. Tai oikeastaan hän kutsui itse itsensä ja minä myönnyin. Lapsen vanhempina oltiin innoissaan ja onnellisia kun on iloiset juhlat ja meidän ekat yhteiset isot juhlat. Tämä ystäväni oli juhlissa mutta juhlien jälkeen hän alkoi haukkumaan juhlia ja listaamaan kaikki ne asiat mitkä oli pielessä. Hänellä on kahdeksan sisarusta ja heilläkin on jo lapsia, että onhan heillä paljon enemmän kokemusta ristiäisten järjestämisestä. Mutta ei se perkele anna oikeutta haukkua meidän juhlia.

No, oma äitini ja siskoni haukkui ne samat ristiäiset. Toiselle ei kelvannut pitopalvelu ja toiselle ei kelvannut sylikummi. Vituttaa sekin aika rajusti.

Joulukuussa sain toisen lapsen. Tämä lapsuusystäväni soitti laitokselle ja onnitteli. Sitten alkoi puhumaan itsestään, omasta terapiastaan ja kirjan kirjoittamisesta,lapsistaan ja suvustaan. Minä kuuntelen laitoksella ja ajattelen että "voi että ei nyt kiinnosta". Oli tulossa tämänkin lapsen ristiäisiin. En kutsunut. Äiti ja sisko oli kutsuttava ja onneksi tämä kerta meni paremmin. Ystävääni en ole ollut enää yhteydessä.

Tämä meni nyt vähän asian vierestä mutta on se palvelus sekin kun tätä ystävää olen vuodesta toiseen kuunnellut ja ymmärtänyt ja tsempannut. Kiitoksena siitä haukkuu esikoisen ristiäiset. En anna ikinä anteeksi.

Kuvitteletko reseptien uusinnan olevan jotain ilmaista työaikaa tai vapaa-aikaa? Opettajahan voisi opettaa lapselleni koe-alueen sisällön, eihän se nyt herttileidi opettajalta paljoa vaadi. Tai kampaaja laittaa tukan samalla kun tulee kylään. Siinä samallahan se menee kun vähän höpistään ja herkutellaan! Not.

Äitini on eläinlääkäri ja jo pelkästään ne vaatimukset ovat ihan älyttömiä mitä häneen MINUN kauttani kohdistuu. Viikon aikana pahimmillaan 13 ihmistä on pyytänyt minun kauttanu häneltä reseptiä. Useat pyytävät diagnooseja eläimilleen, joskus pitäisi su-iltana lähteä tallille puolenyön aikaan katsomaan jonkun ähkyistä hevosta (toki ilmaiseksi), koiran anaalit pitäisi tyhjentää tallin pesuboksissa ja ties mitä älytöntä. En yhtään ihmettelee että kieltää kertomasta ammattiaan kenellekkään. Pitää työstään ja on hyvin pidetty, mutta on tehnyt töitä ilman lomia (viikon tai pidempään) siitä lähtien kun perusti oman yrityksen 24 vuotta sitten. Eikö todella riitä, että tekee töitä usein jopa kahteen asti yöllä, jos jonkun eläin on leikattava? Pitäisikö vielä ilmaiseksi soittaa Marja-Riisalle resepti seuraavana aamuna kukonpierun aikaan ja samoin viidelle muulle tuttavalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Buaahhhhh...härskeistä ehdotuksista puheen ollen, ei suatana. Taitaa eniten äitikkää vtuttaa elukat, niin pitää sitten alkaa oikein kiristämään. Anoppina pitäisin huolen siitä, ettei mitään perintöä varmasti jää.

Lapseni on kissalle allerginen eikä anoppi ottanut asiaa tosissaan.

Menimme kuitenkin vierailuille ja kun matkaa oli satoja kilometrejä niin yötäkin olimme.

Lasta alkoi lopulta ahdistaa niin ettei aikonut enää henki kulkea ja huulet sinersi.

Oli pakko mennä ulos ( kesäaika) nukkumaan.

Ei voitu enää mennä yöksi, ei kai lasta voi tukehduttaakaan.

Ihmiset eivät aina ymmärrä että allergiaan voi jopa kuolla.

Ne jotka arvostelevat lapsesi suojaamista EIVÄT OLE NÄHNEET oikeasti allergisen lapsen allergiakohtausta!

Siitä on leikki kaukana ja kiire ensiapuun.

Piti vielä lisätä, että eläinlääkärinä tottakai auttaa jos on akuutti tilanne ja sattuu olemaan paikalla tai kohtalaisen matkan päässä. Mutta ei kiireellisten ilmaisasioiden suhteen on vain vedettävä joku raja - muuten jono on loputon.

Olen mukana kesäteatterissa näyttelijänä ja kyllä, tottakai, mielelläni jaan ilmaisia pääsylippuja puolelle maailmaa.

Olen lääkäri ja yhden tutun perheen kanssa meni kyllä hermot. Lauantai-iltana klo 21 soi puhelin, että tulevat "ohikulkiessaan" kylään. Sanoin, että me ollaan jo nukkumaan menossa, mutta olivat jo melkein pihassa... No, selvisi että pojan korva oli kipeä, mukavampihan se oli pölähtää meidän pihaan kun ajaa terveyskeskukseen. Kun siellä joutuu jonottamaankin! En päästänyt sisälle, poika oksenti meidän pihaan ja naama venähti rouvalla, kun kävi ilmi että mulla ei ihan oikeasti ole sitä korvalamppua. 

Samainen lähihoitajamamma on työssä palvelutalossa, jonka potilaista vastaan työssäni. Virka-aikana siis. No, yhdelle potilaalle tuli sairaskohtaus kesken viikonlopun, ja tämä soittaa mulle kotiin ja kysyy että mitä tehdään! Sanoin kyllä aika yksiselitteisesti, että älä enää ikinä soita mulle työasioista kotiin. 

Eikä tässä vielä kaikki, hän oli antanut puhelinnumeroni yhdelle kaverilleen, jotta tämä voisi soittaa mulle että mä voisin järjestää hänelle pääsyn vastaanotolle ohi jonojen. 

Mua ei haittaa tippaakaan, että multa kysytään neuvoa. Ihan mielelläni kerron vaikka sukulaiselleni, että näissä oireissa kannattaa kyllä hakeutua lääkäriin, mutta kiirettä ei ole. Tai että kuulostaa sellaiselta vaivalta, että parhaan avun saa fysioterapeutilta. Yhdelle ystävälleni olen satunnaisesti uusinut migreenilääkereseptejä ( ei väärinkäyttöön kelpaavia), eikä se minusta ole mikään iso juttu. Hän saattaa vaikka soittaa, että "keitätkö kahvit jos mä tuon pullat, toivoisin sun nimikirjoitusta taas reseptiin kun oma lääkäri on lomalla". Tässä on oleellista se, että en ota hoitovastuuta, vaan se on jossakin muualla, ja multa avoimesti kysytään eikä vaan sattumalta oleteta että teen jotakin. 

Tänään tapahtui. Asumme rivitaloyhtiössä, ja mies on epäonnekseen taloyhtiön hallituksessa.

Kuhunkin asuntoon kuuluun takapiha, jonka kunnosapito kuuluu asukkaille itselleen. Tietysti. Yhteisvarastossa on 2 ruohonleikkuria: bensa- ja sähköversio.

Yhden kämpän n. 55-v. emäntä (asui itsekseen) ei saanut viime kesänä bensakonetta käyntiin. No, oikutteli se minullakin. Mies kilttinä konetta tutki, ja paikansi, mitä vipua pitää "kangottaa" käynnistettäessä. Tämän jälkeen tuo emäntä kieltämättä kävi joka kerran käynnistyttämässä koneen miehelläni, vaikka olisi itsekin sen voinut tehdä, kun oli neuvottu (kädestä pitäen ja kuvien kanssa s-postitse).

No, nyt nainen asuu toisaalla ja vuokraa kämppää. Fine. Oli käynyt viikonloppuna maisemissa leikatakseen ruohon. Kone ei käynnistynyt. Mitä tekee täti? --- Ei olut kotona --- Meilaa langat hehkuen, että kun taloyhtiössä ei ole konetta, jota saa käyntiin, eikä ole bensaa ja että hallitus saa luvan käydä leikkaamassa ruohonsa, kun se vuokralainenkin tulee.

Ei hitsi. Kone ei käynnisty - ei ole bensaa - öö, olisiko näillä jokin yhteys...

Periaatteena on, että bensaa hakee kuka vain kun sitä tarvii, ja laskuttaa taloyhtiöltä. Se bensanhaku kun vaatii yhtä paljon aikaa ja vaivaa myös siltä mystiseltä hallitukselta (joka ei saa mitään kompensaatiota naapurivalitusten kuuntelemisesta).

Asiaan (lopulta) liian kiltti mies lupautui leikkaamaan naapurin (jota emme kummemmin tunne) ruohon. Naapuri ei tarjonnut vaivanpalkkaa. Ei edes kiitoksia.

Pointi tässä ei ole se, että leikkuu olisi suuri vaiva, mutta periaate. Kädetön tyyppi luulee saavansa ilmaiset talonmiespalvelut yksityispihalleen. Kun muut naapurit, joilla on oikeasti ikää ja kremppaa, näkevät yhtä passattavan, niin sittenhän ovat kaikki muutkin käsi ojossa. Pidän mieheni avuliaisuudesta, en vain tykkää, että häntä pompotellaan. Vastavuoroisuutta on turha odottaa tuolta leidiltä.

Tänne joskus tein aloituksenkin aiheesta. Meillä on autotalli, jonne kaverit on tervetulleet esim. vaihtamaan renkaita tai tekemään pikkuhuoltoja autoihinsa, jos tilaa vaan on eli omat projektit ei oo tiellä. No kerran tuli sitten miehen kaveri, mitenkään asiasta etukäteen kysymättä, taaperon kanssa ja yritti nakittaa minut hoitamaan lasta. Sitten marttyroi, kun tuumasin että ei käy, mulla on menoja. Herne meni nenään, mutta onhan tämä hyvin pientä monen kokemaan verrattuna. JA kyseinen tyyppi on kerran sen jälkeen kysynyt, että saako kyseinen taapero tulla mukaan toisen projektin aikana, kun lapsen äidillä oli joku meno. Itse olin silloin duunissa, mutta teinityttö otti mielellään lapsenvahtikeikan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Ahaa, reseptin uusimisella onkin tarkoitus rahastaa asiakkaita. 

No niin, tulihan sieltä se sossupummikin ulisemaan. Eikö riitä, että maksamme muun elämäsi?

Olen digitaalisen viestinnän opiskelija ja jostain syystä kaveripiirissä ollaan siinä uskossa, että jos kerta haluan ko. hommia opiskella, niin motivaatiota riittää varmaan ilmaistyöskentelyynkin. Minulle palkaksi riittäisi kuulemma se, että saan työnäytteitä. Esimerkiksi eräs tuttavani halusi yritykselleen kotisivut. No, en ole koodari, mutta väsäsin sitten - omaa tyhmyyttäni - simppelit sivut helppokäyttöisellä editorilla. Monta iltaa siinä lopulta meni, kun loin sivukokonaisuuden (tekstit, visuaalinen ilme, eri osiot...) valmiiksi ja yritin sitten ohjeistaa tuttavaa, miten ko. editoria käytetään, jotta voi jatkossa itse päivittää sivuaan. Mitään kiitosta tehdystä työstä ei kuulunut, vaan kuulemma sivuille tarvitsisi vielä lisätä sitä ja tätä, mutta että "kai se nyt näin alkuun menettelee!". Neuvot ja ohjeistukset omatoimiseen käyttöön eivät myöskään kiinnostaneet, kun ei hänellä ole aikaa opetella ja "voithan sä aina ne päivitykset ja lisätiedot sinne lisätä!". Eli käytännössä olisin jäänyt nettiorjaksi hänelle hamaan ikuisuuteen. Lopulta tältä kaverilta alkoi tulla milloin mitäkin pyyntöjän ko. nettisivun suhteen, esimerkiksi olisi pitänyt suunnitella ja lisätä sinne mainoskampanja päivän varoitusajalla. Silloin keitti yli ja laitoin hänelle viestillä tunnukset, joilla kirjautua ko. editoriin ja sanoin, että laita itse. Eipä kuulunut mitään koko henkilöstä vähään aikaan, kunnes tuli jo jokin toinen juttu, jonka kanssa apua tarvitsi - silloin osasinkin jo sanoa "EI" heti alkuun... Noita nettisivuja kävin vilkaisemassa nyt vuosien jälkeen ja eihän niille mitään ole tehty, ihan vanhentuneet ja rempallaan koko sivut, eipä ole suuri yllätys.