Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Miehellä on edellisestä avioliitostaan 10-vuotias tytär ja tytön äiti kysyi (hyvissä ajoin, tästä pisteet!), josko tyttö voisi olla meillä kesällä kolme viikkoa putkeen, kun hän ja miehensä menevät loma-asunnolleen Keski-Eurooppaan. Tyttö asuu meillä normaalisti joka toinen viikko.

Tämä tietysti sopi meille hyvin, ja järjestimme lomamme näille viikoille. Ja mies varasi vielä heille yhteisen isä-tytär-viikonloppumatkan Pariisiin.

No, kesän lähestyessä tältä ex-vaimolta tuli puhelu, että meidän pitäisi ottaa hoitoon myös hänen ja uuden miehensä 4-vuotias. Vastasimme, että emme todellakaan ota. Sieltä tuli sitten täysilaidallinen, kuinka olemme itsekkäitä ääliöitä, pilaamme heidän lomansa, emmekä ymmärrä, että meidän pitäisi ottaa vastuu myös tytön nuoremmasta sisaruksesta. Tiedustelin, että minunko tätä vierasta 4-vuotiasta pitäisi yksin hoitaa sitten silloin, kun mieheni ja tyttärensä ovat Pariisissa. :D

Tilanne rauhoittui onneksi, ja tyttö tuli kolmeksi viikoksi ihan ilman pikkusisarustaan.

Nuo uusperhekuviot ovat kyllä välillä suoraan sanottuna saatanasta. Siksi en koskaan itse ruvennut leikkimään kenellekään äitipuolta.

Vierailija kirjoitti:

Nuo uusperhekuviot ovat kyllä välillä suoraan sanottuna saatanasta. Siksi en koskaan itse ruvennut leikkimään kenellekään äitipuolta.

En mä ainakaan leiki mitään, olen vain yksi turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Sitä paitsi, tyttö on ihana, ja äitinsä on yhtä lailla osannut häntä ihanaksi kasvattaa, vaikka tämä nimenomainen vaatimus meidän suuntaamme oli aika... jännä. :)

T. 3026

Itse en voisi ikinä aidosti rakastaa toisen lasta. Parempi jättää väliin heti suoraan. Ärsyttäisi vaan, kun nurkissa pyörisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Onko se tytön vika kun äiti ja isä on lapsen siihen opettanut? Äitihän itse myöntää, että tyttö on saanut mitä on halunnut lapsesta saakka. Nyt se onkin sitten tytön vika, koska kyllähän se tytön pitäis 20v. yhtäkkiä ymmärtää, ettei saakaan mitä haluaa. Ja tämä vain siksi, ettei mennytkään opiskelemaan sinne minne isä ja äiti halusi vaan valitsi itse itseään kiinnostavan alan.

Kyllä tuo on ihan omaa päättelyäsi että tytön ala on väärä. Kommentissa ei sellaista lukenut.

Pikemminkin ymmärsin että taidealalta on vaikea löytää kesätöitä ja siksi pitäisi etsiä mitä tahansa muuta kesätyötä.

Tyttö on kommentin mukaan 21v ja kyllä sen ikäinen tajuaa että on alettava ottaa itsekin elannostaan vastuuta.

Ellei aidosti tajua, on alettava viimeistään nyt herättelemään häntä.

Silloin on oikeasti olemassa ongelma.

Me emme voi tietää miten vanhemmat ovat yrittäneet saada häntä ymmärtämään että hänenkin on lopulta tultava omillaan toimeen.

En ole sitä mieltä että heitetään kertalaakista pellolle mutta jotakin tuossa tilanteessa on tehtävä.

Jos on tullut tehtyä kasvatusvirhe, on sitä nyt alettava korjaamaan.

Jos miehelläni on 30v siskonsa kanssa menoa jonnekin, joka kerta menevät mieheni autolla. Olivat juuri kk sitten 100km päässä äitinsä luona ja äiti antoi tälle siskolle "bensarahaa"... Mieheni ei kuitenkaan koskaan saanut mitään bensarahaa. Suunnistivat myös vieraan kaupungin keskustassa auton varaosaliikkeeseen hakemaan jotain osaa siskon autoon, joka oli korjattavana. Mieheni maksoi osan, koska siskolla ei kuulemma ole rahaa.

Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää, kun mieheni maksaa siskonsa menoja. (Muitakin kuin vain tämä). Ja minä puolestani maksan mieheni menot esim.kaikki ruuat, koska "oot kaupan vieressä töissä niin samalla voit tulla kaupan kautta kotiin).... 

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli ja olin hakemassa tavaroitani yhteisestä asunnosta, kun mies alkaa hätäilemään, että miten meinasin menetellä sen kierukan kanssa. Olin hieman, että anteeksi mitähän se sinulle enää tässä vaiheessa kuuluu. Hänen mukaansa reiluuden nimissä minun pitäisi poistattaa se, koska vakituinen suhde oli molempien osalta ohi. Epäreilua, kun hän joutui siirtymään takaisin kortsujen kanssa pelleilyyn ja minä voisin tilaisuuden tullen painella paljaalla. Täsmennettäköön, että kierukka laitettiin minulle aikoinaan helpottamaan runsaita ja epäsäännöllisiä kuukautisia, eikä hän edes osallistunut laiton kustannuksiin. Hällä myös tämä asia tiedossa. Noh kyllähän sen harmituksen jollain tapaa käsitän, kun kyseisellä raasulla ei muna tahtonut pysyä kovana edes ilman kumia :)

Erotessa ei toisen kierukat ja kumit kuulu toiselle vähän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Koirapuistossa henkilö sanoi koiransa olevan äkäinen. Tein lähtöä, ja hänen koiransa aloitti rähinän koirani kanssa. Monen silminnäkijän paikallaollessa tutkittiin, että hänen koirassaan ei ole vammoja, vaalea koira ei mitään näkynyt vaikka kuinka syynättiin. Seuraavan kerran koirapuistosta löytyi yhteydenottopyyntö, paperille kirjoitettuna. Soitin, kyseinen koira oli kotiin mentyä pitänyt kiidättää eläinlääkäriin ja 7 tikkiä ommella verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Lisäksi omistaja oli suunnitellut työmatkaa, joka nyt oli peruuntunut koiran hoidon vuoksi. Olin siis velkaa eläinlääkärikäynnin, lääkkeet ja rahaa peruuntuneesta työmatkasta kolmelta päivältä. Eläinlääkärilaskukin kuulosti melko suurelta. Sanoin, että haluan nähdä koiran ja sen vammat, ennenkun mitään maksan. Koska hän ei sairasta koiraa halunnut rasittaa ylimääräisellä liikkumisella, sanoin, että kertokoon osoitteensa tai paikan, mihin koiraa voisi tulla katsomaan.Ei onnistunut. Maksettavaa olisi kertynyt yli 500€ + korvaus työmatkan siirtämisestä tai ainakin "minulle kuuluva puolet" siitä. Koirapuistoissa lukee, että jokainen vastatkoon omasta koirastaan ja vaatteistaan, jos sinne tulee. Siis jos vaatteet likaantuvat/repeytyvät tai koira satuttaa itsensä. Pyysin uudellen nähdä eläinlääkärilaskun tai koiran, ei onnistunut. Lähetti tilinumeron ja pyysi maksamaan omantunnon mukaan. Arvatkaa maksoinko, kun mitään "todisteita" en saanut, ja koira oli ok puistosta lähtiessä. (7 tikkiä vaativa haava ei ala minun käsityksen mukaan vuotaa vasta puoli tuntia myöhemmin, ja kyseessä siis vaalea koira, eikä siitä tarkkaan tutkiessa löytynyt yhtään mitään)

Älä maksa, vaikka jotain olisi tapahtunutkin, työmatkan siirtämisestä koituva vahinko ei ole sinun korvausvastuullasi. Sopimuksenulkoiseen vahingonkorvausvastuuseen eivät tällaiset puhtaat varallisuusvahingot kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Minusta on asiatonta ja suoranaisen törkeää varata koko päivä omille pyykeille ja vieläpä jättää se aika käyttämättä. Meidän kerrostalossa asui tuollainen törkimys... muut menivät katsomaan olisiko vapaata, jollain varaus eikä pyykkikone tyhjä. Naapurisi toimi oikein ja varsin huomaavaisesti, kun laittoi lapunkin. 

Ihan yleinen sääntö pyykkituvalla, että jos vuoron alusta 10-15 min vuoron alusta ei pyykkejä koneessa ole, vuoron saa ottaa, ilman kysymistä tai ilmoitusta. Pyykkivuoroa ei myöskään saa varata koko päiväksi, yleensä 3-4 tuntia max ja koko viikolla ei yli 6 tuntia. Luulen, että nämä ohjeet pyykkituvalta löytyvät, tai niitä ainakin pidetään aika itsestäänselvyytenä. Suunnilleen nämä samat ohjeet joka pyykkituvalla on ollut kaikissa taloissa, joissa olen asunut.

Onneksi on oma pesukone. Pyörii tarvittaessa vaikka koko päivän putkeen.

Tämän kommentin pointti oli...? Vissiin se, että vituttaa, kun miettii minne ne pyykit ripustaa, ja pyykkituvalla olisi niin kätevästi siihen tilaa, kuivausrumpu ja mankeli sekä matonkin siellä kätevästi mahtuisi pesemään, ja kuivaamaan, kun on tilaa ja välineet. (Lakanat on ehdottomasti mankeloitava, on kiva, kun on puhtaat, huuhteluaineelta tuoksuvat mankeloidut lakanat. Mistä lienen senkin joskus hoksannut, että mankeloidut jutut on ihan huippuja)

Psst... Monella on kodinhoitohuone huushollissa noilla samoilla varusteilla. Saa mankeloida vaikka keskellä yötä halutessaan.

Ja se, että omistaa pyykkikoneen, on törkeää riistoa...? Vai olisiko nyt vaan niin, että toinen pesee, ihan omasta halustaan ne kotona, toinen pyykkärillä...

Vierailija kirjoitti:

Kesärenkaillako kirjoitti:

Taannoin oli syksyisenä aamuna satanut lunta sen verran, että tiet olivat saaneet juuri havaittavan valkoisen peitteen ja pieni pakkanen oli antanut kuurakerroksen sinne sun tänne. Kaveri tiesi, että juuri sillä hetkellä en tarvinnut autoani mihinkään ja sen takia soitti minulle. Puhelu meni pääpiirteissään lyhyesti näin:

Kaveri: "Vaimon autossa ei ole vielä talvirenkaita, niin lainaisitko autoasi, kun sen pitää käydä tuolla kaupungissa A, joka on yli sadan kilometrin päässä? Se ei uskalla ajaa kesärenkailla sinne, kun tuli yllättäen pakkasta näin aamuksi."

Minä: "No ei mullakaan ole vielä talvirenkaita vaihdettuna."

K: ”Ei se haittaa, lainaat vaan autoasi.”

M: ”Siis mulla on vielä kesärenkaat alla. En ole ehtinyt vaihtaa itekkään niitä.”

K: ”No kun sen pitäisi käydä siellä kaupungissa A tänään. Lainaat autoasi ja tuodaan vaimon auto sulle sinne, jos sun pitää käydä vaikkapa kaupassa tai jotain.”

M: ”Kyllä sen kannattaa mennä omalla tutulla autollansa. Mun auto on sille vieras eikä se ole ikinä sitä ajanut, niin sen kannattaa käyttää ihan omaa autoansa. Sitä paitsi mikset sinä lainaa omaa autoasi, jota se on ajanut ja aja itse vaimosi autoa?”

K: ”Minä tarvitsen itse sitä omaa autoani, enkä minä viitsi vaimon autoa ajaa, kun penkit on säädetty sille.”

M: ”Niin, me kaikki ollaan eri kokoisia. Penkkejä pitäisi joka tapauksessa säätää. Eli kyllä sen kannattaa mennä ihan omalla autollansa minkä se tuntee parhaiten.”

K: ”Se tarttis sitä vain tänään, tuodaan tuo vaimon auto sulle lainaan.”

M: ”Mulla on yhä kesärenkaat alla. Oma auto on yhä parempi vaihtoehto kuin vieras auto.”

K: ”Ehditkö kuinka nopeasti vaihtamaan kesärenkaat alle?”

M: ”Saman se kestää kuin jos sä vaihdat talvirenkaat vaimosi autosi alle. Sitä paitsi siellä sataa nyt vettä, että en mene nyt tuonne sateeseen vaihtamaan yhtään mitään. Päätiet ovat kuitenkin sulia, kun ei tuota lunta ole tullut paljoakaan ja liikennettä riittää. Näen ikkunasta, että piha-asfaltit ovat jo vain märkiä. Ei ole jäätä tai lunta enää.”

K: ”No se olisi vain tämän päivän.”

M: ”No ei se nyt kannata. Mieti nyt vähän.”

Myöhemmin sain kuulla, että kaverin vaimo oli mennyt junalla ja olivat erittäin pahastuneet minulle, kun en lainannut autoani. Vihjailivat vielä, että minun olisi pitänyt osallistua junalipun kustannuksiin.

En yhtään ymmärrä kaverisi ja hänen vaimonsa logiikkaa. Mikä järki olisi ollut päästä lainaamaan juuri sinun autoasi, joka oli sekä kesärenkailla varustettu että vieras ajettava vs. että vaimo olisi ajanut omilla kesärenkaillaan, mutta sentään tutulla autolla? Jos olisi ajanut liukkaalla tiellä ulos niin heitä ei olisi niin harmittanut, kun se romuttunut auto ei olis ollut oma vain sinun, vai...?

varmaan olisi kuluttanut bensat tai hienompi auto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Onko se tytön vika kun äiti ja isä on lapsen siihen opettanut? Äitihän itse myöntää, että tyttö on saanut mitä on halunnut lapsesta saakka. Nyt se onkin sitten tytön vika, koska kyllähän se tytön pitäis 20v. yhtäkkiä ymmärtää, ettei saakaan mitä haluaa. Ja tämä vain siksi, ettei mennytkään opiskelemaan sinne minne isä ja äiti halusi vaan valitsi itse itseään kiinnostavan alan.

Kyllä tuo on ihan omaa päättelyäsi että tytön ala on väärä. Kommentissa ei sellaista lukenut.

Pikemminkin ymmärsin että taidealalta on vaikea löytää kesätöitä ja siksi pitäisi etsiä mitä tahansa muuta kesätyötä.

Tyttö on kommentin mukaan 21v ja kyllä sen ikäinen tajuaa että on alettava ottaa itsekin elannostaan vastuuta.

Ellei aidosti tajua, on alettava viimeistään nyt herättelemään häntä.

Silloin on oikeasti olemassa ongelma.

Me emme voi tietää miten vanhemmat ovat yrittäneet saada häntä ymmärtämään että hänenkin on lopulta tultava omillaan toimeen.

En ole sitä mieltä että heitetään kertalaakista pellolle mutta jotakin tuossa tilanteessa on tehtävä.

Jos on tullut tehtyä kasvatusvirhe, on sitä nyt alettava korjaamaan.

Jos tyttö asui opiskelija asunnossa, usein on niin, että niissä asunnoissa ei voi kesällä asua, vaikka haluaisi. Opiskelija ei kesällä saa kovinkaan paljon mitään tukia tai rahoja, onko kenelläkään muistissa kuinka vanhaksi asti vanhempien tulot vaikuttavat opiskelijan saamiin etuuksiin, muistanko väärin että vaikuttaa täysi-ikäistymisen jälkeenkin muutaman vuoden, (21v?) Jos vaikuttaa, vanhempien tulot tässä tapauksessa pienentävät tytön tuloja, hyvä palkkaisia kun ovat. Opintotuesta ei paljon rahaa säästetä, joten jos kesätyöpaikkaa ei löytynyt, eikä vanhemmat auta, on vaihtoehdot aika vähissä. Olisiko ollut mahdollista majoittaa tyttö esim kotitöitä ym vastaan kesäksi, tehden selväksi että seuraavana kesänä kyseinen järjestely ei onnistu=tytön alettava ottaa vastuuta, aikaa suunnitelman tekemiseen ja toteuttamiseen.

Ala oli väärä, äiti itse kirjoitti, että oikikseen/lääkikseen menoa olisivat rahallisesti tukeneet. Miksi ei tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesärenkaillako kirjoitti:

Taannoin oli syksyisenä aamuna satanut lunta sen verran, että tiet olivat saaneet juuri havaittavan valkoisen peitteen ja pieni pakkanen oli antanut kuurakerroksen sinne sun tänne. Kaveri tiesi, että juuri sillä hetkellä en tarvinnut autoani mihinkään ja sen takia soitti minulle. Puhelu meni pääpiirteissään lyhyesti näin:

Kaveri: "Vaimon autossa ei ole vielä talvirenkaita, niin lainaisitko autoasi, kun sen pitää käydä tuolla kaupungissa A, joka on yli sadan kilometrin päässä? Se ei uskalla ajaa kesärenkailla sinne, kun tuli yllättäen pakkasta näin aamuksi."

Minä: "No ei mullakaan ole vielä talvirenkaita vaihdettuna."

K: ”Ei se haittaa, lainaat vaan autoasi.”

M: ”Siis mulla on vielä kesärenkaat alla. En ole ehtinyt vaihtaa itekkään niitä.”

K: ”No kun sen pitäisi käydä siellä kaupungissa A tänään. Lainaat autoasi ja tuodaan vaimon auto sulle sinne, jos sun pitää käydä vaikkapa kaupassa tai jotain.”

M: ”Kyllä sen kannattaa mennä omalla tutulla autollansa. Mun auto on sille vieras eikä se ole ikinä sitä ajanut, niin sen kannattaa käyttää ihan omaa autoansa. Sitä paitsi mikset sinä lainaa omaa autoasi, jota se on ajanut ja aja itse vaimosi autoa?”

K: ”Minä tarvitsen itse sitä omaa autoani, enkä minä viitsi vaimon autoa ajaa, kun penkit on säädetty sille.”

M: ”Niin, me kaikki ollaan eri kokoisia. Penkkejä pitäisi joka tapauksessa säätää. Eli kyllä sen kannattaa mennä ihan omalla autollansa minkä se tuntee parhaiten.”

K: ”Se tarttis sitä vain tänään, tuodaan tuo vaimon auto sulle lainaan.”

M: ”Mulla on yhä kesärenkaat alla. Oma auto on yhä parempi vaihtoehto kuin vieras auto.”

K: ”Ehditkö kuinka nopeasti vaihtamaan kesärenkaat alle?”

M: ”Saman se kestää kuin jos sä vaihdat talvirenkaat vaimosi autosi alle. Sitä paitsi siellä sataa nyt vettä, että en mene nyt tuonne sateeseen vaihtamaan yhtään mitään. Päätiet ovat kuitenkin sulia, kun ei tuota lunta ole tullut paljoakaan ja liikennettä riittää. Näen ikkunasta, että piha-asfaltit ovat jo vain märkiä. Ei ole jäätä tai lunta enää.”

K: ”No se olisi vain tämän päivän.”

M: ”No ei se nyt kannata. Mieti nyt vähän.”

Myöhemmin sain kuulla, että kaverin vaimo oli mennyt junalla ja olivat erittäin pahastuneet minulle, kun en lainannut autoani. Vihjailivat vielä, että minun olisi pitänyt osallistua junalipun kustannuksiin.

En yhtään ymmärrä kaverisi ja hänen vaimonsa logiikkaa. Mikä järki olisi ollut päästä lainaamaan juuri sinun autoasi, joka oli sekä kesärenkailla varustettu että vieras ajettava vs. että vaimo olisi ajanut omilla kesärenkaillaan, mutta sentään tutulla autolla? Jos olisi ajanut liukkaalla tiellä ulos niin heitä ei olisi niin harmittanut, kun se romuttunut auto ei olis ollut oma vain sinun, vai...?

varmaan olisi kuluttanut bensat tai hienompi auto

Helpompi kaverin autoa kolhia kun omaa, vahingon sattuessa ei omat vakuutus maksut nouse....

Mieheni täytti 40 vuotta. Hänen ystävänsä pyysi minulta valokuvaa, jotta voisi piirtää miehestäni muotokuvan lahjaksi. Annoin hääkuvamme (hyvälaatuinen paperivedos).

Kuva valmistui, melkein siitä mieheni tunnistikin. Ystävä pyysi maksua 40€ plus kehykset. En maksanut.

Valokuvaa en saanut takaisin.

Pitäkööt kuvansa, ei kiinnosta :D

Ex anoppi tykkäsi "auttaa" kodin sisustamisessa. Lupasi ostaa ja ommella verhot tupari lahjaksi. No, lähdetään kangaskauppaan. Mut en tiedä mitä varten mun sinne piti lähteä, koska anoppi päätti, että jos hän verhot maksaa, hän valitsee myös kankaan. Yritin ehdottaa, että saisin itse kankaan tai edes värin tai kuosin valita. Ei. Ehdotin, että valitsen muutamia, joista hän maksajana yhden valitsee. Ei. Ehdotin, että jos pelkää minun kalliin kankaan valitsevan, niin sovitaan joku summa, mä maksan ylimenevän hinnan. Ei. Jos hän lahjan ostaa, hän sen myös maksaa ja myös valitsee... Ja niitä verhoja sitten käytetään, kun aikaa ja rahaa hän niihin sijoittaa. Saan itse valita verhotankojen värin, hän ostaa ne samalla. Lahjaksi. Käykö ruskea? Ei, mikä muu vaan, mutta ei ruskeaa, kun en tykkää. Selvä, hän ostaa ruskeat. Saatiin siis verhot, jotka oli ikävän väriset ja verhotangot, joista en tykännyt. Olin siis innoissani, kun aluksi kuulin tästä verho lahjasta, mutta kun ne tuli asuntoon jossa minä asuin, olisi luullut että saan valita kankaan itse, exä ei koko kangaskauppaan edes lähtenyt. Ehkä olen prinsessa sukupolvea, mutta olen tottunut siihen, että jos toisen asuntoon ostetaan joku päiväpeitto,verhot tms, niin ostokseen saa lahjan saaja vaikuttaa. Tulee mieleinen lahja, eikä lahjan antaja hukkaa rahojaan ostokseen, jota säilytetään kaapin pimeimmässä nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Minusta on asiatonta ja suoranaisen törkeää varata koko päivä omille pyykeille ja vieläpä jättää se aika käyttämättä. Meidän kerrostalossa asui tuollainen törkimys... muut menivät katsomaan olisiko vapaata, jollain varaus eikä pyykkikone tyhjä. Naapurisi toimi oikein ja varsin huomaavaisesti, kun laittoi lapunkin. 

Ihan yleinen sääntö pyykkituvalla, että jos vuoron alusta 10-15 min vuoron alusta ei pyykkejä koneessa ole, vuoron saa ottaa, ilman kysymistä tai ilmoitusta. Pyykkivuoroa ei myöskään saa varata koko päiväksi, yleensä 3-4 tuntia max ja koko viikolla ei yli 6 tuntia. Luulen, että nämä ohjeet pyykkituvalta löytyvät, tai niitä ainakin pidetään aika itsestäänselvyytenä. Suunnilleen nämä samat ohjeet joka pyykkituvalla on ollut kaikissa taloissa, joissa olen asunut.

Onneksi on oma pesukone. Pyörii tarvittaessa vaikka koko päivän putkeen.

Mä tuun nyt saamaan ziljoona alapeukkua, mut uhmaan kohtaloani....

Jep, tarvetta tuntuu riittävän, usein aamu viidestä aina puoleen yöhön.

Mun sukulaisen lapsi pyrki yliopistoon ja oli pääsykokeet keväällä ja pojalla luku yo kirjoituksiin. Sia olisi tullut valmennuskurssille. Sanoin että ei voi nyt koska pojan täytyy lukea yo kirjoituksiin. Pääsi toi sen sukulaisen luo ja ei oo päässyt sinne minne halusi ja tästä on 2 v aikaa. Poika pääsi sinne minne halusi pääsykokeitten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Ex anoppi tykkäsi "auttaa" kodin sisustamisessa. Lupasi ostaa ja ommella verhot tupari lahjaksi. No, lähdetään kangaskauppaan. Mut en tiedä mitä varten mun sinne piti lähteä, koska anoppi päätti, että jos hän verhot maksaa, hän valitsee myös kankaan. Yritin ehdottaa, että saisin itse kankaan tai edes värin tai kuosin valita. Ei. Ehdotin, että valitsen muutamia, joista hän maksajana yhden valitsee. Ei. Ehdotin, että jos pelkää minun kalliin kankaan valitsevan, niin sovitaan joku summa, mä maksan ylimenevän hinnan. Ei. Jos hän lahjan ostaa, hän sen myös maksaa ja myös valitsee... Ja niitä verhoja sitten käytetään, kun aikaa ja rahaa hän niihin sijoittaa. Saan itse valita verhotankojen värin, hän ostaa ne samalla. Lahjaksi. Käykö ruskea? Ei, mikä muu vaan, mutta ei ruskeaa, kun en tykkää. Selvä, hän ostaa ruskeat. Saatiin siis verhot, jotka oli ikävän väriset ja verhotangot, joista en tykännyt. Olin siis innoissani, kun aluksi kuulin tästä verho lahjasta, mutta kun ne tuli asuntoon jossa minä asuin, olisi luullut että saan valita kankaan itse, exä ei koko kangaskauppaan edes lähtenyt. Ehkä olen prinsessa sukupolvea, mutta olen tottunut siihen, että jos toisen asuntoon ostetaan joku päiväpeitto,verhot tms, niin ostokseen saa lahjan saaja vaikuttaa. Tulee mieleinen lahja, eikä lahjan antaja hukkaa rahojaan ostokseen, jota säilytetään kaapin pimeimmässä nurkassa.

Ostaisen kieltäminen ei sitten ollut mikään vaihtoehto? Ihan selkokielisesti ilmoitettuna, että ei kiitos me emme näitä verhoja ota vastaan / aio ripustaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulaisen lapsi pyrki yliopistoon ja oli pääsykokeet keväällä ja pojalla luku yo kirjoituksiin. Sia olisi tullut valmennuskurssille. Sanoin että ei voi nyt koska pojan täytyy lukea yo kirjoituksiin. Pääsi toi sen sukulaisen luo ja ei oo päässyt sinne minne halusi ja tästä on 2 v aikaa. Poika pääsi sinne minne halusi pääsykokeitten perusteella.

Siis mitä?? Selkokielellä vielä Kiitos.

Hulluin juttu, jonka kuulin kaverini suusta muutamia vuosia sitten....

Hän oli ollut miehensä kanssa ulkomaamantkalla, ja lainannut äitinsä järjestelmäkameraa.

Kamera oli mennyt ulkomailla rikki, eikä hän ollut uskaltanut kertoa tätä äidilleen...

Niimpä hän sitten tuli minun luokseni ja koska siihen aikaan opiskelin valokuvasta hän syytti minua tapahtuneesta ja vaati, että annan oman kamerani hänelle, koska minulla sattui olemaan kaksi.

En tietenkään antanut kameraani ja siitä syntyi monien kuukauksien riita. Onneksi kaveri lopulta tajusi, että oli tehnyt väärin. Emme kyllä enää pidä minkäälaista yhteyttä, sillä meno meni aivan järjettömäksi tämän kameratapauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni täytti 40 vuotta. Hänen ystävänsä pyysi minulta valokuvaa, jotta voisi piirtää miehestäni muotokuvan lahjaksi. Annoin hääkuvamme (hyvälaatuinen paperivedos).

Kuva valmistui, melkein siitä mieheni tunnistikin. Ystävä pyysi maksua 40€ plus kehykset. En maksanut.

Valokuvaa en saanut takaisin.

Pitäkööt kuvansa, ei kiinnosta :D

Vähän samantyylinen juttu. Ystäväni, taiteilija, ehdotti, että piirtää minusta kuvan paperille. Sellainen pikakuva kuitenkin, ½ h meni tai jotain. Ei siis mitään "kunnon" taideteosta. Ja hän tosiaan itse ehdotti tätä, kun näimme. Suostuin ja hän teki. Ja pyysi rahaa siitä!  No annoin sitten 15 e lopulta - pummi mikä pummi. Mutta en ole kehystänyt piirrosta ja pistänyt seinälle, jäi paskan maku suuhun. On se tallella vielä.