Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Asiallinen kirjoitti:

Hulluin juttu, jonka kuulin kaverini suusta muutamia vuosia sitten....

Hän oli ollut miehensä kanssa ulkomaamantkalla, ja lainannut äitinsä järjestelmäkameraa.

Kamera oli mennyt ulkomailla rikki, eikä hän ollut uskaltanut kertoa tätä äidilleen...

Niimpä hän sitten tuli minun luokseni ja koska siihen aikaan opiskelin valokuvasta hän syytti minua tapahtuneesta ja vaati, että annan oman kamerani hänelle, koska minulla sattui olemaan kaksi.

En tietenkään antanut kameraani ja siitä syntyi monien kuukauksien riita. Onneksi kaveri lopulta tajusi, että oli tehnyt väärin. Emme kyllä enää pidä minkäälaista yhteyttä, sillä meno meni aivan järjettömäksi tämän kameratapauksen jälkeen.

Miten noihin johtopäätöksiin voi kukaan tulla? Että itse matkalla rikkoo kameran ja tulee syyttämään toista, kerro lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Samaa mieltä. Jos on tottunut "saamaan kaiken", voisi etukäteen hieman varoittaa, että tilanne tulee nyt muuttumaan. Tyttö irtisanonut asuntonsa, kotiin ei tulemista. Huh huh. Ja jos sen jälkeen ei pidetty yhteyttä, missähän tyttö lienee, toivottavasti kaikki ok. Mutta totta, että itse olisi alettava pikkuhiljaa rahansa tienaamaan.

Siitä, että vanhemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan tukemaan vielä täysi-ikäistäkin opiskelevaa lastaan, on ihan hallinto-oikeuden päätöskin (tapauksen varakas mutta vastuutaan pakoillut isä joutui maksamaan molemmille  opiskeleville lapsilleen elatusta opintojen ajalle, oli jättänyt aikoinaan perheensä eikä katsonut olevansa velvollinen enää mitään maksamaan, kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi).

Tuolle tytölle voisi sen joku tästä kertoa. Vanhemmilla kun näyttää olevan maksukykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli ja olin hakemassa tavaroitani yhteisestä asunnosta, kun mies alkaa hätäilemään, että miten meinasin menetellä sen kierukan kanssa. Olin hieman, että anteeksi mitähän se sinulle enää tässä vaiheessa kuuluu. Hänen mukaansa reiluuden nimissä minun pitäisi poistattaa se, koska vakituinen suhde oli molempien osalta ohi. Epäreilua, kun hän joutui siirtymään takaisin kortsujen kanssa pelleilyyn ja minä voisin tilaisuuden tullen painella paljaalla. Täsmennettäköön, että kierukka laitettiin minulle aikoinaan helpottamaan runsaita ja epäsäännöllisiä kuukautisia, eikä hän edes osallistunut laiton kustannuksiin. Hällä myös tämä asia tiedossa. Noh kyllähän sen harmituksen jollain tapaa käsitän, kun kyseisellä raasulla ei muna tahtonut pysyä kovana edes ilman kumia :)

Erotessa ei toisen kierukat ja kumit kuulu toiselle vähän vertaa.

Ei todellakaan kuulu! Ex on toista mieltä. Tinkaa edelleen, ketä panen ja keksii mulle mielikuvitussuhteita. Ei ole normaalin ihmisen toimintaa.

Syysi  olla tekemisissä sen kanssa tai kuunnella moista?  Luurissa on punainen nappi josta tuollaiset saa hiljennettyä.  Anna sen sauhuta ja ole itse ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Samaa mieltä. Jos on tottunut "saamaan kaiken", voisi etukäteen hieman varoittaa, että tilanne tulee nyt muuttumaan. Tyttö irtisanonut asuntonsa, kotiin ei tulemista. Huh huh. Ja jos sen jälkeen ei pidetty yhteyttä, missähän tyttö lienee, toivottavasti kaikki ok. Mutta totta, että itse olisi alettava pikkuhiljaa rahansa tienaamaan.

Siitä, että vanhemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan tukemaan vielä täysi-ikäistäkin opiskelevaa lastaan, on ihan hallinto-oikeuden päätöskin (tapauksen varakas mutta vastuutaan pakoillut isä joutui maksamaan molemmille  opiskeleville lapsilleen elatusta opintojen ajalle, oli jättänyt aikoinaan perheensä eikä katsonut olevansa velvollinen enää mitään maksamaan, kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi).

Tuolle tytölle voisi sen joku tästä kertoa. Vanhemmilla kun näyttää olevan maksukykyä.

*Korkeimman hallinto-oikeuden päätös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada joku uusi kaveriksi luulemansa kotiin, joka heti katsastaa astiaston ja kysyy asunnon omistussuhteet, parkkipaikat ja muun mahdollisen.

Nuorempana hämilläni vastailin, nykyisin en. Ei kuulu sinulle.

Tämä.

Kaiken huippu on se kun kahvipöydässä tsekataan mitä kahvikupin perseessä lukee. Hakevat sieltä varmaan Iittalaa mutta kyllä menee huuli pyöreäksi kun siellä lukeekin Villeroy Boch. Enkä ole mikään leuhkija, en koskaan esittele mitään enkä leuhki, eikä meillä mitään hienoa ole muuten mutta nuo kahviastiastot hommasin puoliksi v**uuksissanikin, meilläpäs ei ole mitään perusTeemaa vaan oikein Villeroy Boch :) Tiedän olevani lapsellinen tuossa asiassa mutta on ne ilmeet sen arvoisia. Luulevat ettei meillä ole edes Arabiaa ja onkin vallan muuta.

suurimmat leuhkijat ovat muuten niitä joilla on tasan kaikki mahdollinen pankin omistamaa.

Miksi siis niillä menisi huuli pyöreäksi? Meillä jotkut katsoo, yleensä ne joilla on sama sisustusmaku ja haluavat tietää, mistä niin nätit kupit on ostettu.

Juu, sieltä kupin pohjastahan se ostopaikka selviää. Ja jos on sama sisustusmaku, niin kyllä ne kupit tunnistaa ihan muutenkin, tai eikös sitä voisi kysyä jos oikeasti kiinnostaa? On kumman desing tietoista väkeä, jos pitää kupin pohjasta luntata... kylläpä yllättävän moni älähti, kun joku "erehtyi" perusTeemaksi arabian astioita kutsumaan. Mullakin on kuulemma helvetin rumia ruokailuvälineitä (olenko koskaan ajatellut ostaa muuta kun halpis kamaa), siis siihen asti kun selviää, että ne on n puolet kalliimpia kun muitten keräämät... on ite aatelleet kans uusia ruokailuvälineitä... joskus aloin niitä keräämään, kun ne oli minusta hyvän näköisiä, enkä halunnut samoja kun kaikilla muilla. On mulla myös mukeja ym jotka ei tod oo ees sitä teemaa, jotain halpoja, mut mun mielestä ihan kivoja. Minun mukejahan ne on ja minä niistä juon. Jos ei ne vieraille passaa, niin juokoot iittalan lasista tai menkööt kotiinsa juomaan omista kupeistaan....

Minäkin olen joskus syyllistynyt tuohon kupin pohjaan katsomiseen saadakseni selville minkä valmistajan. Olisin voinut toki kysyä ja olen senkin tehnyt. Syy on ollut vain ja ainoastaan ihailu, astioiden keräilijä kun olen.

Täytyypä ottaa huomioon että tästäkin joku saattaa vetää herneet nenään.

Mua lähinnä huvitti, kun porukka alkoi dissata VB:tä. En edelleenkään ymmärrä, jos astioista kovasti kiinnostunut ei niitä tunne jos ei ne ole jotain tosi "eksoottisia"... no ihan sama... Juurihan kirjoitin, että mulle ihan sama omien astioiden hinta halpis/kallis, kunhan itse tykkään,vieraita näyttää enemmän häiritsevän. Ja miten ne mun rumat lusikat onkin tosi hienoja, kun kuulee, ettei ne olekaan halpis juttuja? Mun mielestä ruma on ruma, olipa hinta mikä hyvänsä. Pointti= joillakin mielipiteeseen esineestä vaikuttaa eniten hinta.

Näistä vois kyllä avata vaikka ihan oman ketjun! Mulla on paljon sydämellä Arabian ja Villeroy Bochin astioista, samoin suomalaisten kauppojen lasi- ja aterinvalikoimista. Ihan hirveitä, ja joka kaupassa sama valikoima. Sitä saatanan Teemaa kaikki nurkat väärällään...

Olen joskus oman kokemukseni härskiydestä tänne kertonutkin. Tässä taas. Ystäväni kanssa suunniteltiin päivä Tukholmassa -risteilyä. Ystäväni sitten liput varasikin sovitulle viikonlopulle. Kysyin tilinumeroa, minne voin maksaa oman osuuteni. Sitä ei kuulunut, ja jonkin ajan kuluttua kysyin uudestaan. Siihen ystäväni vastasi, että onkin sopinut menevänsä toisen ystävän kanssa. Ja nyt, kun en pääsekään mukaan, niin voisinko lainata matkalaukkuani hänelle, kun en sitä itse tarvitse?

Jos on ikinä käynyt missään kaupassa ja yhtään katsellut valikoimia, saati että on erityisesti kiinnostunut astioista, niin ei kyllä tarvii pohjasta katsoa, että mikä tää on, ja laseista ite raaputan aina ne iittalan tarrat pois. Olen ilmeisesti tässä toiminut väärin, koska eihän ihmiset sitten tunnista niitä iittalan laseiksi. Luoja sentään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Samaa mieltä. Jos on tottunut "saamaan kaiken", voisi etukäteen hieman varoittaa, että tilanne tulee nyt muuttumaan. Tyttö irtisanonut asuntonsa, kotiin ei tulemista. Huh huh. Ja jos sen jälkeen ei pidetty yhteyttä, missähän tyttö lienee, toivottavasti kaikki ok. Mutta totta, että itse olisi alettava pikkuhiljaa rahansa tienaamaan.

Siitä, että vanhemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan tukemaan vielä täysi-ikäistäkin opiskelevaa lastaan, on ihan hallinto-oikeuden päätöskin (tapauksen varakas mutta vastuutaan pakoillut isä joutui maksamaan molemmille  opiskeleville lapsilleen elatusta opintojen ajalle, oli jättänyt aikoinaan perheensä eikä katsonut olevansa velvollinen enää mitään maksamaan, kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi).

Tuolle tytölle voisi sen joku tästä kertoa. Vanhemmilla kun näyttää olevan maksukykyä.

*Korkeimman hallinto-oikeuden päätös

Tätä just tarkoitin. Ns.vähävaraisten perheitten lapset saa ne tuet täysinä, mutta ns. hyvätuloisten lasten tuet tulee pienempänä tai ei saa ollenkaan koko tukea, sittenkin kun on täyttänyt 18. Muistaakseni 21 tuo raja. Eihän työttömyyskorvaustakaan saa vasta kun 25v jos on käynyt vaikka lukion, mutta ei ole valmistunut ammattikoulusta, tai siis ole hommannut itselleen ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Samaa mieltä. Jos on tottunut "saamaan kaiken", voisi etukäteen hieman varoittaa, että tilanne tulee nyt muuttumaan. Tyttö irtisanonut asuntonsa, kotiin ei tulemista. Huh huh. Ja jos sen jälkeen ei pidetty yhteyttä, missähän tyttö lienee, toivottavasti kaikki ok. Mutta totta, että itse olisi alettava pikkuhiljaa rahansa tienaamaan.

Siitä, että vanhemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan tukemaan vielä täysi-ikäistäkin opiskelevaa lastaan, on ihan hallinto-oikeuden päätöskin (tapauksen varakas mutta vastuutaan pakoillut isä joutui maksamaan molemmille  opiskeleville lapsilleen elatusta opintojen ajalle, oli jättänyt aikoinaan perheensä eikä katsonut olevansa velvollinen enää mitään maksamaan, kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi).

Tuolle tytölle voisi sen joku tästä kertoa. Vanhemmilla kun näyttää olevan maksukykyä.

Eikö kaikkein tärkeintä nyt olisi että tyttö oppisi ottamaan vastuuta itsestään, kun se tässä tuntuu olevan pointti?

Eikä opettaa kaikkia mahdollisia keinoja joilla kupata vielä lisää vanhempiaan.

Ellei tähän päivään mennessä ole koskaan ollut edes kesätöissä , alkaa siitä kohta tulla rasite hänelle itselleen.

Töitä kai hänenkin on joskus tehtävä ja työkokemusta pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Samaa mieltä. Jos on tottunut "saamaan kaiken", voisi etukäteen hieman varoittaa, että tilanne tulee nyt muuttumaan. Tyttö irtisanonut asuntonsa, kotiin ei tulemista. Huh huh. Ja jos sen jälkeen ei pidetty yhteyttä, missähän tyttö lienee, toivottavasti kaikki ok. Mutta totta, että itse olisi alettava pikkuhiljaa rahansa tienaamaan.

Siitä, että vanhemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan tukemaan vielä täysi-ikäistäkin opiskelevaa lastaan, on ihan hallinto-oikeuden päätöskin (tapauksen varakas mutta vastuutaan pakoillut isä joutui maksamaan molemmille  opiskeleville lapsilleen elatusta opintojen ajalle, oli jättänyt aikoinaan perheensä eikä katsonut olevansa velvollinen enää mitään maksamaan, kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi).

Tuolle tytölle voisi sen joku tästä kertoa. Vanhemmilla kun näyttää olevan maksukykyä.

Eikö kaikkein tärkeintä nyt olisi että tyttö oppisi ottamaan vastuuta itsestään, kun se tässä tuntuu olevan pointti?

Eikä opettaa kaikkia mahdollisia keinoja joilla kupata vielä lisää vanhempiaan.

Ellei tähän päivään mennessä ole koskaan ollut edes kesätöissä , alkaa siitä kohta tulla rasite hänelle itselleen.

Töitä kai hänenkin on joskus tehtävä ja työkokemusta pitäisi olla.

Ei kaikille ole töitä. Tulevaisuudessa tulee olemaan yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät koskaan tule olemaan palkkatöissä. Mutta jotkut ne elää vielä jossain Kekkosen aikaisessa Suomessa ja kuvittelee, että niillä periaatteilla nykyäänkin vielä mennään.

Herätkää nyt jo ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita ihmisiä, varsinkin vanhempia tätihenkilöitä on, jotka oikeasti eivät edes sitä suoraan ja moneen otteeseen eitä eivät usko. Jotakin kun ovat päättäneet, niin se tehdään. Halusi toinen tai ei. Ihan surutta puuttuvat toisten elämään sitä sisustusta myöten. Sitten nakellaan niskoja, kun toinen ei olekaan kiitollinen.

No kyllä minua on aina uskottu kun olen tehnyt selväksi mitä haluan / en halua.

En vihjaile enkä ole yhtään epävarma siinä kohtaa.

Niskoja on kyllä joskus nakeltu, mutta se vaan täytyy kestää.

Eli sä oot se ihminen (tai ihmistyyppi) joka saa AINA hirveet kilarit, kun asia ei suju niin kun olit suunnitellut. Normaalisti ihmiset neuvottelee asioista, ja puhuu keskenään, koska ihmiset ei ole aina samaa mieltä kaikista asioista. Kun tuttavapiiriin ilmestyy tyyppi, joka haluaa aina saada oman tahtonsa läpi, ei ikinä satu löytymään aikaa hänelle, kun ei jaksa kuunnella, ja saa vaan turhaan tapella ihan merkityksettömistä asioista, kun tämä pässi tahtoo aina ja kaikessa tehdä oman mielensä mukaan.

Aika tyypillinen, ehkä. Lapsen symmyttyä mielinkielin kerjäsivät lasta hoitoon (vastasyntynyttä), mutta kun kehtasin muuta apua pyytää lapsiperhearkeen niin leviteltiin perätöntä juttua minulla olevan mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulaisen lapsi pyrki yliopistoon ja oli pääsykokeet keväällä ja pojalla luku yo kirjoituksiin. Sia olisi tullut valmennuskurssille. Sanoin että ei voi nyt koska pojan täytyy lukea yo kirjoituksiin. Pääsi toi sen sukulaisen luo ja ei oo päässyt sinne minne halusi ja tästä on 2 v aikaa. Poika pääsi sinne minne halusi pääsykokeitten perusteella.

Mitä 😂?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada joku uusi kaveriksi luulemansa kotiin, joka heti katsastaa astiaston ja kysyy asunnon omistussuhteet, parkkipaikat ja muun mahdollisen.

Nuorempana hämilläni vastailin, nykyisin en. Ei kuulu sinulle.

Tämä.

Kaiken huippu on se kun kahvipöydässä tsekataan mitä kahvikupin perseessä lukee. Hakevat sieltä varmaan Iittalaa mutta kyllä menee huuli pyöreäksi kun siellä lukeekin Villeroy Boch. Enkä ole mikään leuhkija, en koskaan esittele mitään enkä leuhki, eikä meillä mitään hienoa ole muuten mutta nuo kahviastiastot hommasin puoliksi v**uuksissanikin, meilläpäs ei ole mitään perusTeemaa vaan oikein Villeroy Boch :) Tiedän olevani lapsellinen tuossa asiassa mutta on ne ilmeet sen arvoisia. Luulevat ettei meillä ole edes Arabiaa ja onkin vallan muuta.

suurimmat leuhkijat ovat muuten niitä joilla on tasan kaikki mahdollinen pankin omistamaa.

Miksi siis niillä menisi huuli pyöreäksi? Meillä jotkut katsoo, yleensä ne joilla on sama sisustusmaku ja haluavat tietää, mistä niin nätit kupit on ostettu.

Juu, sieltä kupin pohjastahan se ostopaikka selviää. Ja jos on sama sisustusmaku, niin kyllä ne kupit tunnistaa ihan muutenkin, tai eikös sitä voisi kysyä jos oikeasti kiinnostaa? On kumman desing tietoista väkeä, jos pitää kupin pohjasta luntata... kylläpä yllättävän moni älähti, kun joku "erehtyi" perusTeemaksi arabian astioita kutsumaan. Mullakin on kuulemma helvetin rumia ruokailuvälineitä (olenko koskaan ajatellut ostaa muuta kun halpis kamaa), siis siihen asti kun selviää, että ne on n puolet kalliimpia kun muitten keräämät... on ite aatelleet kans uusia ruokailuvälineitä... joskus aloin niitä keräämään, kun ne oli minusta hyvän näköisiä, enkä halunnut samoja kun kaikilla muilla. On mulla myös mukeja ym jotka ei tod oo ees sitä teemaa, jotain halpoja, mut mun mielestä ihan kivoja. Minun mukejahan ne on ja minä niistä juon. Jos ei ne vieraille passaa, niin juokoot iittalan lasista tai menkööt kotiinsa juomaan omista kupeistaan....

Minäkin olen joskus syyllistynyt tuohon kupin pohjaan katsomiseen saadakseni selville minkä valmistajan. Olisin voinut toki kysyä ja olen senkin tehnyt. Syy on ollut vain ja ainoastaan ihailu, astioiden keräilijä kun olen.

Täytyypä ottaa huomioon että tästäkin joku saattaa vetää herneet nenään.

Mua lähinnä huvitti, kun porukka alkoi dissata VB:tä. En edelleenkään ymmärrä, jos astioista kovasti kiinnostunut ei niitä tunne jos ei ne ole jotain tosi "eksoottisia"... no ihan sama... Juurihan kirjoitin, että mulle ihan sama omien astioiden hinta halpis/kallis, kunhan itse tykkään,vieraita näyttää enemmän häiritsevän. Ja miten ne mun rumat lusikat onkin tosi hienoja, kun kuulee, ettei ne olekaan halpis juttuja? Mun mielestä ruma on ruma, olipa hinta mikä hyvänsä. Pointti= joillakin mielipiteeseen esineestä vaikuttaa eniten hinta.

Näistä vois kyllä avata vaikka ihan oman ketjun! Mulla on paljon sydämellä Arabian ja Villeroy Bochin astioista, samoin suomalaisten kauppojen lasi- ja aterinvalikoimista. Ihan hirveitä, ja joka kaupassa sama valikoima. Sitä saatanan Teemaa kaikki nurkat väärällään...

Olen joskus oman kokemukseni härskiydestä tänne kertonutkin. Tässä taas. Ystäväni kanssa suunniteltiin päivä Tukholmassa -risteilyä. Ystäväni sitten liput varasikin sovitulle viikonlopulle. Kysyin tilinumeroa, minne voin maksaa oman osuuteni. Sitä ei kuulunut, ja jonkin ajan kuluttua kysyin uudestaan. Siihen ystäväni vastasi, että onkin sopinut menevänsä toisen ystävän kanssa. Ja nyt, kun en pääsekään mukaan, niin voisinko lainata matkalaukkuani hänelle, kun en sitä itse tarvitse?

Jos on ikinä käynyt missään kaupassa ja yhtään katsellut valikoimia, saati että on erityisesti kiinnostunut astioista, niin ei kyllä tarvii pohjasta katsoa, että mikä tää on, ja laseista ite raaputan aina ne iittalan tarrat pois. Olen ilmeisesti tässä toiminut väärin, koska eihän ihmiset sitten tunnista niitä iittalan laseiksi. Luoja sentään...

Sama. otan pois kaikki tarrat mitkä irti lähtee. Enkä osta astioita merkin mukaan, vaan sen mukaan, mikä tuntuu kivalta. 

Eronnut kaverini pyysi saada harrastaa mieheni kanssa seksiä....annoin anteeksi pyynnön, vaikka oli törkeä. Nyt hänellä on uusi rakas ja ystävyytemme on palautunut.

Tää on Lidl varmasti hahah..

Vierailija kirjoitti:

Tää on Lidl varmasti hahah..

Siiis tuo kauppa stoori mummelista ja raivomutsista!

Vierailija kirjoitti:

Asiallinen kirjoitti:

Hulluin juttu, jonka kuulin kaverini suusta muutamia vuosia sitten....

Hän oli ollut miehensä kanssa ulkomaamantkalla, ja lainannut äitinsä järjestelmäkameraa.

Kamera oli mennyt ulkomailla rikki, eikä hän ollut uskaltanut kertoa tätä äidilleen...

Niimpä hän sitten tuli minun luokseni ja koska siihen aikaan opiskelin valokuvasta hän syytti minua tapahtuneesta ja vaati, että annan oman kamerani hänelle, koska minulla sattui olemaan kaksi.

En tietenkään antanut kameraani ja siitä syntyi monien kuukauksien riita. Onneksi kaveri lopulta tajusi, että oli tehnyt väärin. Emme kyllä enää pidä minkäälaista yhteyttä, sillä meno meni aivan järjettömäksi tämän kameratapauksen jälkeen.

Miten noihin johtopäätöksiin voi kukaan tulla? Että itse matkalla rikkoo kameran ja tulee syyttämään toista, kerro lisää?

kuule, kyllä tämmöisiä ihmisiä on. Entinen paras kaveri toimi vähän tuohon tyyliin, koska vanhempansa oli ilmeisesti just ylivaativia kasvattajia. Niin hän sitten oppi jo nuorena kaikki härskit keinot jotta välttyi rangaistuksilta, syyttäen ystäväänsä mm. omista kolttosistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada joku uusi kaveriksi luulemansa kotiin, joka heti katsastaa astiaston ja kysyy asunnon omistussuhteet, parkkipaikat ja muun mahdollisen.

Nuorempana hämilläni vastailin, nykyisin en. Ei kuulu sinulle.

Tämä.

Kaiken huippu on se kun kahvipöydässä tsekataan mitä kahvikupin perseessä lukee. Hakevat sieltä varmaan Iittalaa mutta kyllä menee huuli pyöreäksi kun siellä lukeekin Villeroy Boch. Enkä ole mikään leuhkija, en koskaan esittele mitään enkä leuhki, eikä meillä mitään hienoa ole muuten mutta nuo kahviastiastot hommasin puoliksi v**uuksissanikin, meilläpäs ei ole mitään perusTeemaa vaan oikein Villeroy Boch :) Tiedän olevani lapsellinen tuossa asiassa mutta on ne ilmeet sen arvoisia. Luulevat ettei meillä ole edes Arabiaa ja onkin vallan muuta.

suurimmat leuhkijat ovat muuten niitä joilla on tasan kaikki mahdollinen pankin omistamaa.

Miksi siis niillä menisi huuli pyöreäksi? Meillä jotkut katsoo, yleensä ne joilla on sama sisustusmaku ja haluavat tietää, mistä niin nätit kupit on ostettu.

Juu, sieltä kupin pohjastahan se ostopaikka selviää. Ja jos on sama sisustusmaku, niin kyllä ne kupit tunnistaa ihan muutenkin, tai eikös sitä voisi kysyä jos oikeasti kiinnostaa? On kumman desing tietoista väkeä, jos pitää kupin pohjasta luntata... kylläpä yllättävän moni älähti, kun joku "erehtyi" perusTeemaksi arabian astioita kutsumaan. Mullakin on kuulemma helvetin rumia ruokailuvälineitä (olenko koskaan ajatellut ostaa muuta kun halpis kamaa), siis siihen asti kun selviää, että ne on n puolet kalliimpia kun muitten keräämät... on ite aatelleet kans uusia ruokailuvälineitä... joskus aloin niitä keräämään, kun ne oli minusta hyvän näköisiä, enkä halunnut samoja kun kaikilla muilla. On mulla myös mukeja ym jotka ei tod oo ees sitä teemaa, jotain halpoja, mut mun mielestä ihan kivoja. Minun mukejahan ne on ja minä niistä juon. Jos ei ne vieraille passaa, niin juokoot iittalan lasista tai menkööt kotiinsa juomaan omista kupeistaan....

Minäkin olen joskus syyllistynyt tuohon kupin pohjaan katsomiseen saadakseni selville minkä valmistajan. Olisin voinut toki kysyä ja olen senkin tehnyt. Syy on ollut vain ja ainoastaan ihailu, astioiden keräilijä kun olen.

Täytyypä ottaa huomioon että tästäkin joku saattaa vetää herneet nenään.

Mua lähinnä huvitti, kun porukka alkoi dissata VB:tä. En edelleenkään ymmärrä, jos astioista kovasti kiinnostunut ei niitä tunne jos ei ne ole jotain tosi "eksoottisia"... no ihan sama... Juurihan kirjoitin, että mulle ihan sama omien astioiden hinta halpis/kallis, kunhan itse tykkään,vieraita näyttää enemmän häiritsevän. Ja miten ne mun rumat lusikat onkin tosi hienoja, kun kuulee, ettei ne olekaan halpis juttuja? Mun mielestä ruma on ruma, olipa hinta mikä hyvänsä. Pointti= joillakin mielipiteeseen esineestä vaikuttaa eniten hinta.

Näistä vois kyllä avata vaikka ihan oman ketjun! Mulla on paljon sydämellä Arabian ja Villeroy Bochin astioista, samoin suomalaisten kauppojen lasi- ja aterinvalikoimista. Ihan hirveitä, ja joka kaupassa sama valikoima. Sitä saatanan Teemaa kaikki nurkat väärällään...

Olen joskus oman kokemukseni härskiydestä tänne kertonutkin. Tässä taas. Ystäväni kanssa suunniteltiin päivä Tukholmassa -risteilyä. Ystäväni sitten liput varasikin sovitulle viikonlopulle. Kysyin tilinumeroa, minne voin maksaa oman osuuteni. Sitä ei kuulunut, ja jonkin ajan kuluttua kysyin uudestaan. Siihen ystäväni vastasi, että onkin sopinut menevänsä toisen ystävän kanssa. Ja nyt, kun en pääsekään mukaan, niin voisinko lainata matkalaukkuani hänelle, kun en sitä itse tarvitse?

Jos on ikinä käynyt missään kaupassa ja yhtään katsellut valikoimia, saati että on erityisesti kiinnostunut astioista, niin ei kyllä tarvii pohjasta katsoa, että mikä tää on, ja laseista ite raaputan aina ne iittalan tarrat pois. Olen ilmeisesti tässä toiminut väärin, koska eihän ihmiset sitten tunnista niitä iittalan laseiksi. Luoja sentään...

Sama. otan pois kaikki tarrat mitkä irti lähtee. Enkä osta astioita merkin mukaan, vaan sen mukaan, mikä tuntuu kivalta. 

Multa on pariinkin kertaan kysytty, että miks mä en astiakaapista laita pois noita toisia laseja, kun on kerta iittalankin laseja. Siis on 4 kirkasta, 4pientä iittala ja 4isoa iittala. No, kun mä tykkään niistä kirkkaista laseista kai eniten. Ne ei siis oo iittalan. En tajua, miten tuommonen asia häiritsee mun vieraita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Samaa mieltä. Jos on tottunut "saamaan kaiken", voisi etukäteen hieman varoittaa, että tilanne tulee nyt muuttumaan. Tyttö irtisanonut asuntonsa, kotiin ei tulemista. Huh huh. Ja jos sen jälkeen ei pidetty yhteyttä, missähän tyttö lienee, toivottavasti kaikki ok. Mutta totta, että itse olisi alettava pikkuhiljaa rahansa tienaamaan.

Siitä, että vanhemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan tukemaan vielä täysi-ikäistäkin opiskelevaa lastaan, on ihan hallinto-oikeuden päätöskin (tapauksen varakas mutta vastuutaan pakoillut isä joutui maksamaan molemmille  opiskeleville lapsilleen elatusta opintojen ajalle, oli jättänyt aikoinaan perheensä eikä katsonut olevansa velvollinen enää mitään maksamaan, kun lapset tulivat täysi-ikäisiksi).

Tuolle tytölle voisi sen joku tästä kertoa. Vanhemmilla kun näyttää olevan maksukykyä.

Eikö kaikkein tärkeintä nyt olisi että tyttö oppisi ottamaan vastuuta itsestään, kun se tässä tuntuu olevan pointti?

Eikä opettaa kaikkia mahdollisia keinoja joilla kupata vielä lisää vanhempiaan.

Ellei tähän päivään mennessä ole koskaan ollut edes kesätöissä , alkaa siitä kohta tulla rasite hänelle itselleen.

Töitä kai hänenkin on joskus tehtävä ja työkokemusta pitäisi olla.

Ei kaikille ole töitä. Tulevaisuudessa tulee olemaan yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät koskaan tule olemaan palkkatöissä. Mutta jotkut ne elää vielä jossain Kekkosen aikaisessa Suomessa ja kuvittelee, että niillä periaatteilla nykyäänkin vielä mennään.

Herätkää nyt jo ihmiset.

Saattaapi olla. Mutta vähän tasaisemmin pitää jakaantua sen työn eikä niin että vanhat jatkaa hautaan asti ja joukko nuoria terveitä voimakkaita ihmisiä ei tee päivääkään töitä elämässään.

Sopiikin hyvin tähän härskiys ketjuun tämä visio että jotkut nuoret elätyttää itsensä vanhemmilla tai yhteiskunnalla aikomattakaan töihin ja vanhat ihmiset elättää sitten heidät.

Eräs tuttu päätti alkaa noudattaa erästä ruokavaliota. Tietysti, kun tuli kylään, yritettiin tarjota hänelle sellaista, mikä hänen ruokavalioonsa sopii, että voi kahvi/ruokapöydässä ottaa itselleen sopivia vaihtoehtoja. Kysyy aina, että sisältääkö tää nyt sitä ja sitä jne mikä on ihan ok, mutta siinä sivussa haukkuu ainakin toisten syömät sapuskat, kaiken mitä pöydässä on ja myös hänelle tarjotut ruuat ja juomat. Siis esim joku leikkele, mitä joku just laittaa leivälleen, niin on tän tyypin mielestä "ihan kissanruuan näköstä" jne... Eipä oo tarvinnut tulla sen jälkeen käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noita ihmisiä, varsinkin vanhempia tätihenkilöitä on, jotka oikeasti eivät edes sitä suoraan ja moneen otteeseen eitä eivät usko. Jotakin kun ovat päättäneet, niin se tehdään. Halusi toinen tai ei. Ihan surutta puuttuvat toisten elämään sitä sisustusta myöten. Sitten nakellaan niskoja, kun toinen ei olekaan kiitollinen.

No kyllä minua on aina uskottu kun olen tehnyt selväksi mitä haluan / en halua.

En vihjaile enkä ole yhtään epävarma siinä kohtaa.

Niskoja on kyllä joskus nakeltu, mutta se vaan täytyy kestää.

Eli sä oot se ihminen (tai ihmistyyppi) joka saa AINA hirveet kilarit, kun asia ei suju niin kun olit suunnitellut. Normaalisti ihmiset neuvottelee asioista, ja puhuu keskenään, koska ihmiset ei ole aina samaa mieltä kaikista asioista. Kun tuttavapiiriin ilmestyy tyyppi, joka haluaa aina saada oman tahtonsa läpi, ei ikinä satu löytymään aikaa hänelle, kun ei jaksa kuunnella, ja saa vaan turhaan tapella ihan merkityksettömistä asioista, kun tämä pässi tahtoo aina ja kaikessa tehdä oman mielensä mukaan.

Höpöhöpö. Olen ihan normaali ihminen hyvillä käytöstavoilla enkä ole kaveripiirissä hankala, en edes mikään " johtajatyyppi".

Mutta sen verran ytyä löytyy ettei kukaan ulkopuolinen tule sisustamaan kotiani.