Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Mammanpuolikas kirjoitti:

Miehellä oli tavatessamme 1 vuoden ikäinen lapsi joka asui äidillään ja olivat eronneet. Lapsi kävi meidän luona sopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Olin aivan innoissani kun meillä pyöri sellainen pieni söpöläinen jolle sai ostella ihania vaatteita ja leluja. Lapsen äiti vaan aina halusi että lelut ja vaatteet tulee lapsen mukana hänelle kun me ei niitä tarvita koska lapsi ei meillä asu, ei tippunut mitään mukaan äidin myytäväksi. Meni noin vuosi niin lapsi muutti vakituisesti meille koska äiti käytti rahansa mielummin omaan viihde käyttöön kun lapsen ruokiin ja vaatteisiin. Nyt lapsi saa kaiken tarvitsemansa vaikka äiti ei halua olla lapsen elämässä mukana. Surullista mutta psrempi lapselle loppujen lopuksi.

meni nyt ohi multa että mitä "Härskiä hyväksikäyttöä" tässä on, jos isä kustantaa lapsensa elämän?

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada joku uusi kaveriksi luulemansa kotiin, joka heti katsastaa astiaston ja kysyy asunnon omistussuhteet, parkkipaikat ja muun mahdollisen.

Nuorempana hämilläni vastailin, nykyisin en. Ei kuulu sinulle.

Tämä.

Kaiken huippu on se kun kahvipöydässä tsekataan mitä kahvikupin perseessä lukee. Hakevat sieltä varmaan Iittalaa mutta kyllä menee huuli pyöreäksi kun siellä lukeekin Villeroy Boch. Enkä ole mikään leuhkija, en koskaan esittele mitään enkä leuhki, eikä meillä mitään hienoa ole muuten mutta nuo kahviastiastot hommasin puoliksi v**uuksissanikin, meilläpäs ei ole mitään perusTeemaa vaan oikein Villeroy Boch :) Tiedän olevani lapsellinen tuossa asiassa mutta on ne ilmeet sen arvoisia. Luulevat ettei meillä ole edes Arabiaa ja onkin vallan muuta.

suurimmat leuhkijat ovat muuten niitä joilla on tasan kaikki mahdollinen pankin omistamaa.

Miksi siis niillä menisi huuli pyöreäksi? Meillä jotkut katsoo, yleensä ne joilla on sama sisustusmaku ja haluavat tietää, mistä niin nätit kupit on ostettu.

Juu, sieltä kupin pohjastahan se ostopaikka selviää. Ja jos on sama sisustusmaku, niin kyllä ne kupit tunnistaa ihan muutenkin, tai eikös sitä voisi kysyä jos oikeasti kiinnostaa? On kumman desing tietoista väkeä, jos pitää kupin pohjasta luntata... kylläpä yllättävän moni älähti, kun joku "erehtyi" perusTeemaksi arabian astioita kutsumaan. Mullakin on kuulemma helvetin rumia ruokailuvälineitä (olenko koskaan ajatellut ostaa muuta kun halpis kamaa), siis siihen asti kun selviää, että ne on n puolet kalliimpia kun muitten keräämät... on ite aatelleet kans uusia ruokailuvälineitä... joskus aloin niitä keräämään, kun ne oli minusta hyvän näköisiä, enkä halunnut samoja kun kaikilla muilla. On mulla myös mukeja ym jotka ei tod oo ees sitä teemaa, jotain halpoja, mut mun mielestä ihan kivoja. Minun mukejahan ne on ja minä niistä juon. Jos ei ne vieraille passaa, niin juokoot iittalan lasista tai menkööt kotiinsa juomaan omista kupeistaan....

Minäkin olen joskus syyllistynyt tuohon kupin pohjaan katsomiseen saadakseni selville minkä valmistajan. Olisin voinut toki kysyä ja olen senkin tehnyt. Syy on ollut vain ja ainoastaan ihailu, astioiden keräilijä kun olen.

Täytyypä ottaa huomioon että tästäkin joku saattaa vetää herneet nenään.

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mammanpuolikas kirjoitti:

Miehellä oli tavatessamme 1 vuoden ikäinen lapsi joka asui äidillään ja olivat eronneet. Lapsi kävi meidän luona sopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Olin aivan innoissani kun meillä pyöri sellainen pieni söpöläinen jolle sai ostella ihania vaatteita ja leluja. Lapsen äiti vaan aina halusi että lelut ja vaatteet tulee lapsen mukana hänelle kun me ei niitä tarvita koska lapsi ei meillä asu, ei tippunut mitään mukaan äidin myytäväksi. Meni noin vuosi niin lapsi muutti vakituisesti meille koska äiti käytti rahansa mielummin omaan viihde käyttöön kun lapsen ruokiin ja vaatteisiin. Nyt lapsi saa kaiken tarvitsemansa vaikka äiti ei halua olla lapsen elämässä mukana. Surullista mutta psrempi lapselle loppujen lopuksi.

meni nyt ohi multa että mitä "Härskiä hyväksikäyttöä" tässä on, jos isä kustantaa lapsensa elämän?

Härskiä tässä oli se että lapsen äiti halusi vaatteet ja lelut jotta voisi myydä ne ja saada rahaa omaan viihdekäyttöön.

Lukemisen ymmärtämistä kannattaa harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Minusta on asiatonta ja suoranaisen törkeää varata koko päivä omille pyykeille ja vieläpä jättää se aika käyttämättä. Meidän kerrostalossa asui tuollainen törkimys... muut menivät katsomaan olisiko vapaata, jollain varaus eikä pyykkikone tyhjä. Naapurisi toimi oikein ja varsin huomaavaisesti, kun laittoi lapunkin. 

Ihan yleinen sääntö pyykkituvalla, että jos vuoron alusta 10-15 min vuoron alusta ei pyykkejä koneessa ole, vuoron saa ottaa, ilman kysymistä tai ilmoitusta. Pyykkivuoroa ei myöskään saa varata koko päiväksi, yleensä 3-4 tuntia max ja koko viikolla ei yli 6 tuntia. Luulen, että nämä ohjeet pyykkituvalta löytyvät, tai niitä ainakin pidetään aika itsestäänselvyytenä. Suunnilleen nämä samat ohjeet joka pyykkituvalla on ollut kaikissa taloissa, joissa olen asunut.

ohhoh kirjoitti:

Voikukat tuskin ovat kohtuuton haitta, nipottaja naapuri saattaa olla.

Ovat ne silloin, jos niille on allerginen. Jos niitä on meidän pihassa paljon, minulla ei henki kulje ja joudun ottamaan sekä allergialääkettä että avaavaa astmalääkettä. Jos voisin, käyttäisin jopa salaatissa. Mutta tilanne on mikä on.

Omat härskit pyyntöni ovat liittyneet lähinnä siihen että piirrän ja maalaan. Tulee pyyntöjä josko voisin tehdä juuri heille jotakin. Kukaan ei tietenkään haluaisi maksaa mitään koska omaksi iloksenihan piirtäisin tai maalaisin heidän muotokuvansa ja saisin hyvää harjoitusta. Kerran eräs lupasi maksaa jos piirtäisin hänen tyttöystävälleen lahjaksi heidän yhteisen kuvansa. No kun olin sitten päässyt sellaisern pisteeseen että oli viimeistelyä valmis ja näytin kuvan, sanoi hän ettei hänellä olekaan rahaa maksaa kuvasta mutta voisi postimaksut maksaa, jos antaisin ilmaiseksi kun en kuvalla mitään tee muuten.

Olin sopinut etten käytä kuvaa julkisesti osana portfoliota, koska kyseessä olivat yksityishenkilöt. Olin käyttänyt aikaa, vaivaa ja ostanut kunnon hyvälaatuista paperia. En lähettänyt kuvaa kuitenkaan pelkkien postimaksujen hinnalla.

Useimmat ymmärtävät kun sanon että jos teen yhdelle ilmaiseksi, tulee kaksikymmentä muuta pyytämään ja kun on maksaviakin ihmisiä jonossa. Muutamat ovat kuitenkin suuttuneet ja todenneet että eivätkö he ole tarpeeksi tärkeitä minulle. Joo en ala tuntikausia päivässä tekemään ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada joku uusi kaveriksi luulemansa kotiin, joka heti katsastaa astiaston ja kysyy asunnon omistussuhteet, parkkipaikat ja muun mahdollisen.

Nuorempana hämilläni vastailin, nykyisin en. Ei kuulu sinulle.

Tämä.

Kaiken huippu on se kun kahvipöydässä tsekataan mitä kahvikupin perseessä lukee. Hakevat sieltä varmaan Iittalaa mutta kyllä menee huuli pyöreäksi kun siellä lukeekin Villeroy Boch. Enkä ole mikään leuhkija, en koskaan esittele mitään enkä leuhki, eikä meillä mitään hienoa ole muuten mutta nuo kahviastiastot hommasin puoliksi v**uuksissanikin, meilläpäs ei ole mitään perusTeemaa vaan oikein Villeroy Boch :) Tiedän olevani lapsellinen tuossa asiassa mutta on ne ilmeet sen arvoisia. Luulevat ettei meillä ole edes Arabiaa ja onkin vallan muuta.

suurimmat leuhkijat ovat muuten niitä joilla on tasan kaikki mahdollinen pankin omistamaa.

Miksi siis niillä menisi huuli pyöreäksi? Meillä jotkut katsoo, yleensä ne joilla on sama sisustusmaku ja haluavat tietää, mistä niin nätit kupit on ostettu.

Juu, sieltä kupin pohjastahan se ostopaikka selviää. Ja jos on sama sisustusmaku, niin kyllä ne kupit tunnistaa ihan muutenkin, tai eikös sitä voisi kysyä jos oikeasti kiinnostaa? On kumman desing tietoista väkeä, jos pitää kupin pohjasta luntata... kylläpä yllättävän moni älähti, kun joku "erehtyi" perusTeemaksi arabian astioita kutsumaan. Mullakin on kuulemma helvetin rumia ruokailuvälineitä (olenko koskaan ajatellut ostaa muuta kun halpis kamaa), siis siihen asti kun selviää, että ne on n puolet kalliimpia kun muitten keräämät... on ite aatelleet kans uusia ruokailuvälineitä... joskus aloin niitä keräämään, kun ne oli minusta hyvän näköisiä, enkä halunnut samoja kun kaikilla muilla. On mulla myös mukeja ym jotka ei tod oo ees sitä teemaa, jotain halpoja, mut mun mielestä ihan kivoja. Minun mukejahan ne on ja minä niistä juon. Jos ei ne vieraille passaa, niin juokoot iittalan lasista tai menkööt kotiinsa juomaan omista kupeistaan....

Minäkin olen joskus syyllistynyt tuohon kupin pohjaan katsomiseen saadakseni selville minkä valmistajan. Olisin voinut toki kysyä ja olen senkin tehnyt. Syy on ollut vain ja ainoastaan ihailu, astioiden keräilijä kun olen.

Täytyypä ottaa huomioon että tästäkin joku saattaa vetää herneet nenään.

Mua lähinnä huvitti, kun porukka alkoi dissata VB:tä. En edelleenkään ymmärrä, jos astioista kovasti kiinnostunut ei niitä tunne jos ei ne ole jotain tosi "eksoottisia"... no ihan sama... Juurihan kirjoitin, että mulle ihan sama omien astioiden hinta halpis/kallis, kunhan itse tykkään,vieraita näyttää enemmän häiritsevän. Ja miten ne mun rumat lusikat onkin tosi hienoja, kun kuulee, ettei ne olekaan halpis juttuja? Mun mielestä ruma on ruma, olipa hinta mikä hyvänsä. Pointti= joillakin mielipiteeseen esineestä vaikuttaa eniten hinta.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Samaa mieltä. Jos on tottunut "saamaan kaiken", voisi etukäteen hieman varoittaa, että tilanne tulee nyt muuttumaan. Tyttö irtisanonut asuntonsa, kotiin ei tulemista. Huh huh. Ja jos sen jälkeen ei pidetty yhteyttä, missähän tyttö lienee, toivottavasti kaikki ok. Mutta totta, että itse olisi alettava pikkuhiljaa rahansa tienaamaan.

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Minusta on asiatonta ja suoranaisen törkeää varata koko päivä omille pyykeille ja vieläpä jättää se aika käyttämättä. Meidän kerrostalossa asui tuollainen törkimys... muut menivät katsomaan olisiko vapaata, jollain varaus eikä pyykkikone tyhjä. Naapurisi toimi oikein ja varsin huomaavaisesti, kun laittoi lapunkin. 

Ihan yleinen sääntö pyykkituvalla, että jos vuoron alusta 10-15 min vuoron alusta ei pyykkejä koneessa ole, vuoron saa ottaa, ilman kysymistä tai ilmoitusta. Pyykkivuoroa ei myöskään saa varata koko päiväksi, yleensä 3-4 tuntia max ja koko viikolla ei yli 6 tuntia. Luulen, että nämä ohjeet pyykkituvalta löytyvät, tai niitä ainakin pidetään aika itsestäänselvyytenä. Suunnilleen nämä samat ohjeet joka pyykkituvalla on ollut kaikissa taloissa, joissa olen asunut.

Onneksi on oma pesukone. Pyörii tarvittaessa vaikka koko päivän putkeen.

Mammanpuolikas kirjoitti:

Miehellä oli tavatessamme 1 vuoden ikäinen lapsi joka asui äidillään ja olivat eronneet. Lapsi kävi meidän luona sopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Olin aivan innoissani kun meillä pyöri sellainen pieni söpöläinen jolle sai ostella ihania vaatteita ja leluja. Lapsen äiti vaan aina halusi että lelut ja vaatteet tulee lapsen mukana hänelle kun me ei niitä tarvita koska lapsi ei meillä asu, ei tippunut mitään mukaan äidin myytäväksi. Meni noin vuosi niin lapsi muutti vakituisesti meille koska äiti käytti rahansa mielummin omaan viihde käyttöön kun lapsen ruokiin ja vaatteisiin. Nyt lapsi saa kaiken tarvitsemansa vaikka äiti ei halua olla lapsen elämässä mukana. Surullista mutta psrempi lapselle loppujen lopuksi.

Meillä vähän vastaava tilanne. Miehen lapsi asui vuoroviikoin vanhempiensa luona mutta osoite oli meille eli isälleen. Äitinsä sukulainen lähetti sitten lapselle synttärirahaa meidän osoitteeseen ja käytiinkin niillä sitten lapselle leluja ostamassa. Seuraavalla viikolla äiti karauttaa pihaan raivoamaan miten ne lelut kuuluvat hänen asuntoonsa. Sanoin että rahat tuli tänne ja lelut pysyy täällä. Meillä ei hirveästi muutenkaan lapsella leluja ollut koska äiti oli erossa viennyt kaikki lapsen tavarat itselleen. Sitä paitsi jos ne rahat ois lähetetty äidille se ois käyttäny ne itse. Tyhjensihän se samaisen sukulaisen lapselle avaaman säästötilinkin. No huoltajuus on nykyään isällä.

Minulle tuli ero pitkästä suhteesta. Ei ollut avioehtoa, eli kaiken jaoimme puoliksi. Osakkeet myytiin ja raha puoliksi, asunto puoliksi yms.

Kun esikoinen syntyi, niin aloimme yhteiseltä tililtä säästää minulle vapaaehtoist eläkevakuutusta. Säästimme satasen kuussa, ja eron sattuessa esikoinen oli kymmenvuotias. Olin kotona 4,5 vuotta lasten kanssa.

Mies vaati, että hänelle kuuluu puolet eläkevakuutuksen säästöistä. Peukutuksusta haluan nähdä, kokeeko muut tämän härskinä, vai olinko vain pikkumainen, kun uskalsin tästä suuttua.

Kesärenkaillako kirjoitti:

Taannoin oli syksyisenä aamuna satanut lunta sen verran, että tiet olivat saaneet juuri havaittavan valkoisen peitteen ja pieni pakkanen oli antanut kuurakerroksen sinne sun tänne. Kaveri tiesi, että juuri sillä hetkellä en tarvinnut autoani mihinkään ja sen takia soitti minulle. Puhelu meni pääpiirteissään lyhyesti näin:

Kaveri: "Vaimon autossa ei ole vielä talvirenkaita, niin lainaisitko autoasi, kun sen pitää käydä tuolla kaupungissa A, joka on yli sadan kilometrin päässä? Se ei uskalla ajaa kesärenkailla sinne, kun tuli yllättäen pakkasta näin aamuksi."

Minä: "No ei mullakaan ole vielä talvirenkaita vaihdettuna."

K: ”Ei se haittaa, lainaat vaan autoasi.”

M: ”Siis mulla on vielä kesärenkaat alla. En ole ehtinyt vaihtaa itekkään niitä.”

K: ”No kun sen pitäisi käydä siellä kaupungissa A tänään. Lainaat autoasi ja tuodaan vaimon auto sulle sinne, jos sun pitää käydä vaikkapa kaupassa tai jotain.”

M: ”Kyllä sen kannattaa mennä omalla tutulla autollansa. Mun auto on sille vieras eikä se ole ikinä sitä ajanut, niin sen kannattaa käyttää ihan omaa autoansa. Sitä paitsi mikset sinä lainaa omaa autoasi, jota se on ajanut ja aja itse vaimosi autoa?”

K: ”Minä tarvitsen itse sitä omaa autoani, enkä minä viitsi vaimon autoa ajaa, kun penkit on säädetty sille.”

M: ”Niin, me kaikki ollaan eri kokoisia. Penkkejä pitäisi joka tapauksessa säätää. Eli kyllä sen kannattaa mennä ihan omalla autollansa minkä se tuntee parhaiten.”

K: ”Se tarttis sitä vain tänään, tuodaan tuo vaimon auto sulle lainaan.”

M: ”Mulla on yhä kesärenkaat alla. Oma auto on yhä parempi vaihtoehto kuin vieras auto.”

K: ”Ehditkö kuinka nopeasti vaihtamaan kesärenkaat alle?”

M: ”Saman se kestää kuin jos sä vaihdat talvirenkaat vaimosi autosi alle. Sitä paitsi siellä sataa nyt vettä, että en mene nyt tuonne sateeseen vaihtamaan yhtään mitään. Päätiet ovat kuitenkin sulia, kun ei tuota lunta ole tullut paljoakaan ja liikennettä riittää. Näen ikkunasta, että piha-asfaltit ovat jo vain märkiä. Ei ole jäätä tai lunta enää.”

K: ”No se olisi vain tämän päivän.”

M: ”No ei se nyt kannata. Mieti nyt vähän.”

Myöhemmin sain kuulla, että kaverin vaimo oli mennyt junalla ja olivat erittäin pahastuneet minulle, kun en lainannut autoani. Vihjailivat vielä, että minun olisi pitänyt osallistua junalipun kustannuksiin.

Jaa!

En tiedä onko tämäkään niin härski, laitan silti tänne, kun joku mainitsi nuista piirtelyistä. Satun itse maalaamaan myös, ja suvussa on taiteilijoita, ja tarinaan. Eksyimme äitini kanssa erääseen kauppakeskukseen, siellä kaksi neitokaista maalamassa ihmisistä kasvokuvia ja olo kyllä hienon näköisiä ne mitä oli laitettu esille. Noh, äitini sitten ehdotti minulle, että menisit sinä myös tuohon että sinun kasvoista kuva maalataan, hän haluaa maksaa ja ilostuttaa minua näin. Mietin aluksi jaksanko istua pitkää aikaa istaalleen liikkumatta, ja no mikä ettei totesin itselleni, eikun penkkiin liikkumatta. Siinä taiteilija ahersi ja puhersi työsssään, ja itsekkin innoissani odotin kuvan valmistumista. Ylpeänä kerroin ääneen ukistani ja hänen tekemistä töistänsä. Kuva valmistui ja maksunkin aika tuli. Sain käteeni vanhan mummon 'sinne päin' näyttävän kasvokuvan, joka ei todellakaan näyttänyt minulta. Taiteilija näki varmasti ilmeestäni 'lievän' pettymyksen, ja kun tiesin, että kuvasta täytyy maksaa vielä. Kuvaa myös katsoivat kaksi rouvaa taustalla ja samoin ajatuksin olimme, että kuka tuo on. 10 euroa maksoi lysti. Odotin, että taiteilija antaisi pienen alen, mutta sitä ei kuulunut. Ajattelin tämän jälkeen, tulinko huijatuksi?! Hinnan väärti se ei silti ollut. :)

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Olisko se tytär saanut edelleen kaiken jos olis mennyt opiskelemaan toivomaanne alaa, eli lääkikseen tai oikikseen? Pojat ilmeisesti teki näin ja taloudellinen tuki ja sen kautta menestys oli taattu. Tytär valitsi itse ja joutui epäsuosioon. Kun hänet oli ensin kasvatettu siihen, että saa mitä haluaa. Opiskelupaikkaa se ei kuitenkaan koskenut, sen te halusitte valita hänelle itse.

Surullista, itse mokaatte kasvatuksen ja sitten kostatte sen lapsellenne. Joka vaan toimi kuten hänet oli kasvatettu toimimaan :(

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Ihan uteliaisuuttaan kysyn, onko teidän pojat lääkiksessä/oikiksessa? Mikä lienee tässä motiivina, että tytön valittava tietty ala, muuten avustuksia ei tipu?

En ole tuon tytön vanhempi mutta kyllä minusta tuossa oli tytöllä vähän sellaista ajattelua että vanhemmat itsestäänselvästi edelleen maksaa kaiken.

Jos todella on niin ettei parikymppinen tyttö toistuvasti viitsi etsiä kesätöitä, on olemassa ongelma ilman muuta.

Se on toinen asia onko tuollainen shokkihoito ainut ja oikea keino tilanteeseen.

Onko se tytön vika kun äiti ja isä on lapsen siihen opettanut? Äitihän itse myöntää, että tyttö on saanut mitä on halunnut lapsesta saakka. Nyt se onkin sitten tytön vika, koska kyllähän se tytön pitäis 20v. yhtäkkiä ymmärtää, ettei saakaan mitä haluaa. Ja tämä vain siksi, ettei mennytkään opiskelemaan sinne minne isä ja äiti halusi vaan valitsi itse itseään kiinnostavan alan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Olisko se tytär saanut edelleen kaiken jos olis mennyt opiskelemaan toivomaanne alaa, eli lääkikseen tai oikikseen? Pojat ilmeisesti teki näin ja taloudellinen tuki ja sen kautta menestys oli taattu. Tytär valitsi itse ja joutui epäsuosioon. Kun hänet oli ensin kasvatettu siihen, että saa mitä haluaa. Opiskelupaikkaa se ei kuitenkaan koskenut, sen te halusitte valita hänelle itse.

Surullista, itse mokaatte kasvatuksen ja sitten kostatte sen lapsellenne. Joka vaan toimi kuten hänet oli kasvatettu toimimaan :(

Unohdit mainita poikien "hyvän" työpaikan ja "hyvän" kesätyön, jonka etsiminen ei tuottanut ongelmia.... Eihän kummankaan tapauksessa tietenkään liene suhteilla"löydetty" työ/kesätyö?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Minusta on asiatonta ja suoranaisen törkeää varata koko päivä omille pyykeille ja vieläpä jättää se aika käyttämättä. Meidän kerrostalossa asui tuollainen törkimys... muut menivät katsomaan olisiko vapaata, jollain varaus eikä pyykkikone tyhjä. Naapurisi toimi oikein ja varsin huomaavaisesti, kun laittoi lapunkin. 

Ihan yleinen sääntö pyykkituvalla, että jos vuoron alusta 10-15 min vuoron alusta ei pyykkejä koneessa ole, vuoron saa ottaa, ilman kysymistä tai ilmoitusta. Pyykkivuoroa ei myöskään saa varata koko päiväksi, yleensä 3-4 tuntia max ja koko viikolla ei yli 6 tuntia. Luulen, että nämä ohjeet pyykkituvalta löytyvät, tai niitä ainakin pidetään aika itsestäänselvyytenä. Suunnilleen nämä samat ohjeet joka pyykkituvalla on ollut kaikissa taloissa, joissa olen asunut.

Onneksi on oma pesukone. Pyörii tarvittaessa vaikka koko päivän putkeen.

Tämän kommentin pointti oli...? Vissiin se, että vituttaa, kun miettii minne ne pyykit ripustaa, ja pyykkituvalla olisi niin kätevästi siihen tilaa, kuivausrumpu ja mankeli sekä matonkin siellä kätevästi mahtuisi pesemään, ja kuivaamaan, kun on tilaa ja välineet. (Lakanat on ehdottomasti mankeloitava, on kiva, kun on puhtaat, huuhteluaineelta tuoksuvat mankeloidut lakanat. Mistä lienen senkin joskus hoksannut, että mankeloidut jutut on ihan huippuja)

No tuohon voisi sanoa, että mikäli esim. tätini lähettäisi lapselle synttärirahaa vahingossa isän osoitteeseen, vaatisin rahat meille.

Lapsi saisi ostaa jotain itselleen, tai jos summa olisi isompi, niin keskustelisimme yhdessä siitä mihin hän ne käyttää. Tähän tarkennusta sen verran, että lapsella ei siirrä kotia kuin ulkovaatteet ja reppu. Jatkuva tavaroiden siirtely on vaivalloista, lisäksi isän luokse tuppasi kaikki häviämään lopullisesti.

Teidän tilanne toki ollut erilainen, koska lapsi lopulta päätyikin teille ja äiti oli vastuuton.

(Tämä vastauksena äitipuolelle, jonka kotiin äidin sukulainen oli lähettänyt synttärirahaa. Lainaus ei onnistunut)

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli ero pitkästä suhteesta. Ei ollut avioehtoa, eli kaiken jaoimme puoliksi. Osakkeet myytiin ja raha puoliksi, asunto puoliksi yms.

Kun esikoinen syntyi, niin aloimme yhteiseltä tililtä säästää minulle vapaaehtoist eläkevakuutusta. Säästimme satasen kuussa, ja eron sattuessa esikoinen oli kymmenvuotias. Olin kotona 4,5 vuotta lasten kanssa.

Mies vaati, että hänelle kuuluu puolet eläkevakuutuksen säästöistä. Peukutuksusta haluan nähdä, kokeeko muut tämän härskinä, vai olinko vain pikkumainen, kun uskalsin tästä suuttua.

Mitä opit? Se avioehto suorastaan pitää tehdä aina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Minusta on asiatonta ja suoranaisen törkeää varata koko päivä omille pyykeille ja vieläpä jättää se aika käyttämättä. Meidän kerrostalossa asui tuollainen törkimys... muut menivät katsomaan olisiko vapaata, jollain varaus eikä pyykkikone tyhjä. Naapurisi toimi oikein ja varsin huomaavaisesti, kun laittoi lapunkin. 

Ihan yleinen sääntö pyykkituvalla, että jos vuoron alusta 10-15 min vuoron alusta ei pyykkejä koneessa ole, vuoron saa ottaa, ilman kysymistä tai ilmoitusta. Pyykkivuoroa ei myöskään saa varata koko päiväksi, yleensä 3-4 tuntia max ja koko viikolla ei yli 6 tuntia. Luulen, että nämä ohjeet pyykkituvalta löytyvät, tai niitä ainakin pidetään aika itsestäänselvyytenä. Suunnilleen nämä samat ohjeet joka pyykkituvalla on ollut kaikissa taloissa, joissa olen asunut.

Onneksi on oma pesukone. Pyörii tarvittaessa vaikka koko päivän putkeen.

Tämän kommentin pointti oli...? Vissiin se, että vituttaa, kun miettii minne ne pyykit ripustaa, ja pyykkituvalla olisi niin kätevästi siihen tilaa, kuivausrumpu ja mankeli sekä matonkin siellä kätevästi mahtuisi pesemään, ja kuivaamaan, kun on tilaa ja välineet. (Lakanat on ehdottomasti mankeloitava, on kiva, kun on puhtaat, huuhteluaineelta tuoksuvat mankeloidut lakanat. Mistä lienen senkin joskus hoksannut, että mankeloidut jutut on ihan huippuja)

Psst... Monella on kodinhoitohuone huushollissa noilla samoilla varusteilla. Saa mankeloida vaikka keskellä yötä halutessaan.