Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Tuli niin epämääräinen selostus tuosta edellisestä niin tiivistän.
Jos itse saan tai annan kyydin paikkaan, josta kuitenkin pitäisi ajaa ohi, ei maksua oikein voi vaatia, ellei jokapäiväinen kuvio.
Jos kuskin pitää odottaa, ajaa pienikin lenkki, tai muuten mennään kyytiläisten eikä kuskin aikataulun mukaan, sit maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei koske suoraan minua, mutta minua pyydettiin välikäteen avuksi. Asianosaiset ovat kuolleet, joten uskallan ehkä kertoa, ja nyt jo aikuiset lapset eivät tästä luultavasti tiedä mitään. Eräs eronnut mies, jolla oli alaikäisiä lapsia, kuoli tapaturmaisesti. Hänen tutut vanhempansa ottivat yhteyttä, että mitenkä he voisivat saada henkivakuutusrahat itselleen, kun lapset eivät asu enää miehen luona, vaikka edunsaajana onkin lapset. Vastasin vain kylmästi, että ette voi mitenkään saada lapsille kuuluvia rahoja ja pistin luurin kiinni.
Ohista. Kyytiasioissa olen kohdannut myös ikävän kääntöpuolen. Seurustelukumppani kyseli aina, missä olen ja että voi tulla hakemaan. Mihin aikaan vuorokaudessa tahansa. Suhde oli tuore. "Missä olet, mitä teet, kenen kanssa vietät aikaa?" Sairaalloisen mustasukkainen luonne paljastui nopeasti. Tuo muka ystävällinen kyytitarjous oli täyttä kyttäämisyritystä liikkeistäni ympärivuorokautisesti. Jäi rannalle se mies. Pyysi myös poistamaan miespuolisten kavereiden numerot puhelimesta. Että silleen.
Vierailija kirjoitti:
Ohista. Kyytiasioissa olen kohdannut myös ikävän kääntöpuolen. Seurustelukumppani kyseli aina, missä olen ja että voi tulla hakemaan. Mihin aikaan vuorokaudessa tahansa. Suhde oli tuore. "Missä olet, mitä teet, kenen kanssa vietät aikaa?" Sairaalloisen mustasukkainen luonne paljastui nopeasti. Tuo muka ystävällinen kyytitarjous oli täyttä kyttäämisyritystä liikkeistäni ympärivuorokautisesti. Jäi rannalle se mies. Pyysi myös poistamaan miespuolisten kavereiden numerot puhelimesta. Että silleen.
Okei tuo tyyppi oli sitten oikeasti mustasukkainen, mutta pakko tähän lisätä, että meillä päin kysellään ihan hyvyyttään nuita "missä oot, mitä teet" -kysymyksiä, siis vähän small talk tyylisiä ja positiiviseen sävyyn, ja siihen saatetaan vastata, samoin vastakysymyksin takas, eikä sen kummempaa.
Jesse kirjoitti:
Isovanhempani kokeilevat aina saada työnnettyä minulle tavaroita, joita eivät tarvitse. Osa tavaroista on sinäänsä ihan käyttökelpoista, osa ei. Osaa en vain yksinkertaisesti tarvitse. Heillä on älytön hamstraamisen tarve, esim. kaikki valmisruokien muovikupit on säilöttynä kaappiin. Tämä yhdistettynä jonkinlaiseen omaisuuden ja materian suvussa säilyttämisen ajatukseen, on jälkipolville hieman raskas yhdistelmä. Ovat esimerkiksi kokeilleet työntää minulle jotain valtavaa putki-TV:tä, jota en tarvinnut, koska en katso käytännössä lainkaan TV:tä, ja kyseinen TV olisi vienyt suunnattomasti tilaa. Voivottelivat sitten, että pitää viedä kierrätykseen hyvä TV. Sain heiltä kerran muutettuani uuteen asuntoon vuodesohvan. Se oli kunnostettu pahveilla, ja vieterit pitivät aina kovaa ääntä, kun sille istui. Luovuin siitä sitten jonkin kierrätyskeskusostoksen yhteydessä, ja olin oikein tyytyväinen, että suostuivat siellä ottamaan sen ilmaiseksi. Ennen minulle dumppaamista isovanhemmat olivat yrittäneet myydä sitä lehti-ilmoituksella, ja pyysivät siitä muistaakseni 700 euroa, joka heidän laskelmiensa mukaan vastasi sohvan alkuperäistä hintaa joskus 90-luvulla. Joku oli tullut katsomaan, mutta ei ihme kyllä ostanut. Paremmassa kunnossa olevia saa kierrätyskeskuksista parilla kympillä. Muistavat sitten toki aina vierailujen yhteydessä mitä kaikkea minulle ovat antaneet, ja olettavat kai, että pitäisi olla kiitollinen. Joskus kokeilivat työntää minulle jotain kylpylähotellista mukaan otettuja mainostohveleita, ja kun sanoin, etten tarvitse, niin alkoi syyllistäminen, että enhän minä nyt sentään sukat jalassa ystävieni luona kävele ja likaa heidän lattioitaan. Tohvelit olivat kaiken lisäksi minulle liian pienet. Ei nyt siis sinällään kauhean härskiä, mutta varsin hankalaa.
Kuulostaa ihan ex-anopiltani. Teki numeroa vielä siitä, kumpi meillä siivoaa? No kumpikin, yhteinen koti kun oli. Vähän naama norsunvitulla, kun oma avioliitto ei ollut koskaan ollut mikään rakkausavioliitto ja asiat sujuivatkin nuorelta parilta ihan itsenäisesti, vaikka yritti sekaantua turhan paljon arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koin huvittaviä hetkiä erään tutun kanssa. Eli siis menin ulos, 'epähuomiossa' näin jälkeen päin ajateltuna, kun alunperinkin mietin onko järkevää juuri tämän tyypin kanssa ulos edes lähteä. Niin. Lähdin ulos erään miehen kanssa, ja ystävänä alunperin, mutta luulot miehellä olivat suuret. Baarissa ollessa alkoi sitten iskuyritykset ja pakkosuutelot, joista kieltäydyin vetäytyneenä kauemmas ja aloin tulisesti pohtimaan miten pääsen tästä ahdistavasta limanuljaskasta eroon, ihan kaveri ollut kuitenkin ollut jo monta vuotta. Pikkupulloa tarjottiin vielä välimatkoilla "juo tuosta, juo, juo ,juo" , siis jotain tiukkaa 40% viinaa, taka-ajatuksia tais olla, noh en juonut. Ei unohdeta sitä jatkuvaa ruinausta herran kotiin eri näköisin houkutuksin "siel on sauna päällä, juodaan ja otetaan rauhassa, ja mennään nukkuun" Suunta mihin ois pitänyt mennä on omasta kodistani 10km kauempana vielä. Siirryttiin ehdotuksestani. Koko ilta meni näitä ruisnaustarinoita kuunnellen. Siirryimme seuraavaan baariin ehdotuksestani, ja toivo mielessä, että eksytän koko kaverin ja jatkan vielä omaa iltaa. Tiskille mennessä, minä etukäteen, kaveri juoksee perään hä'issään ja käskee minua 'tarjoo olut' ja kun siihen, että en muuten tarjoa, niin "miks et, on sulla rahaa". Olin työtön silloin, enkä varmasti viimeisiä pennejä tunge kenenkään juoppolallin kukkaroon. Eksytän kaverin, mutta tuli sitten humalluttua, ja näen kaverin bubin puolella ryyppäämässä yön päälle ja miekeen palautui tämä jatkuva ahdistelu ja mielikuvat hänen kielestä kurkussani olivat vielä vahvoina, no kävikin niin, että suorat kävin sanomassa, mikä ei ehkä ollut järkevä idea, ja poke ohjasi minut sitten paikasta ulos, kun juoppolalli oli käynyt hänelle sanomassa, että puhuttelen häntä rumasti, enkä anna olla rauhassa. :D Ulkona törmäsin kaveriin vielä, ja sain loukkaantuneita katseita häneltä. Kaveri oli vissin odottanut, että soitan ja pyydän arvon herralta anteeksi käytöstäni?! Koska sain viestin jossa luki, että 'mikä sulle oikein tuli, kun riehuit siellä baarissa 1, kaikki katsoi sua siellä, ne poketkin, ja suthan nakattiin pihalle sen riehumisen vuoksi ja mainitsi vielä sen ensimmäisen paikan missä hän seksuaalisesti minua ahdisteli. Muisti oli illasta itsellä tallessa, ja tiesin, että en ollut illan aikana riehunut. En vastannut koko viestiin, koska se ei pitänyt yhtään paikkaansa miten ilta oikeasti meni. Myöhemmin tyyppi oli poistanut mut facebookista, ja piti mua ylimielisenä ihmisenä. Siis nämä kaikki siitä ruinauksesta, kielen työntämisestä kurkkuun, jatkuvista koskettelun yrityksistä ja juomatkin pitäisi hänelle vielä minun pussista maksaa, iltakin sai vielä uusia ulottuvuuksia, koska oli tapahtumia, joita ei ollut edes tapahtunut. Jäin kuitenkin epävarmaksi, ja halusin varmistaa illan kulun, soitin siis pokelle ja kysyin asiasta, niin en ollut kuulemma missään vaiheessa iltaa käyttäytynyt, muutakuin juuri sanonut suoraan vain omia ajatuksia, ja baari missä herran kanssa olin alkuillan, niin sieltä muistan kyllä kaiken. Jäi kysymys, miksi henkilö halusi vääristellä illan kulkua näin ja unohtaa mielestään lähentelyt yms muut pois kokonaan. Ei yhteyttä tämän henkilön kanssa tämän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5454 kirjoitti:
Ei oikeesti oo tullut mieleen, että työkaveri jos kysyy, että tarviitko kyydin, kun sama matka kuitenkii, niin että se ois siitä bensarahaa vaille. Jos ite kysyisin kyytiä, maksaisin jotakin vaikka sanois että ei tarvii. mut jos tarjootte kyytiä, jossa "sama matka on kuitenkin", niin sanokaa että ootte rahaa vailla, tai jättäkää mut sit kävelee. Ite jos liikun autolla ja ite pyydän jonkun kyytiin, niin ei tosiaan tulis mieleen maksattaa sillä siitä mitään. Olinhan sinne menossa jokatapauksessa ja itse tarjosin kyytiä. Tarviiko erikseen kirjoittaa, että jos joku pyytää multa kyytiä, niin sit olisin sitä rahaakin vaille, vaik pari euroa. Hommatkaa taksi kyltti katolle, jotka ootte sitä rahaa vaille kun ite kyytiä tarjootte!!! Eikä sitä rahaa seläntakana puhumalla tipu niistä kyydeistä...
Siinäpä se kun matka ei aina ole sama: ensinnäkin kyytiläisiä voi joutua hakemaan muualta eikä määränpääkään aina ole täsmälleen sama. Toisekseen aikataulutkaan eivät aina ole yhteneväiset, vaan kyytiläisen pitää olla kohteessa aiemmin tai sitten itse haluaisi samalla ajolla käydä muuallakin/tehdä muutakin, mutta kun ne kyytiläiset pitää tuoda kotiin heti - en siis yhtään ihmettele, etteivät kaikki ole ilahtuneita kyydinkyselijöistä. Mielestäni on siis kohtuullista maksaa itsekin autolliselle jotain (vaikka tämä saa vaikka yhteiseltä työnantajalta kilometkikorvaukset), haluan maksaa myös vaivannäöstä ja minunkin aikatauluni ja tarpeitteni/halujeni huomioimisesta. Kaunis kiitos kaikille kuskeille, jotka olette auttaneet meitä autottomia, nyt minäkin vihdoin autollisena laitan puolestani hyvän kiertämään, kunhan pyynnöt/ehdotukset ovat kohtuullisia.
Jos joku pääsee joskus mun kyydissä samaan kaupunginosaan minne itse olen menossa, niin ok, mut jos olen tänään ajatellut käydä kotimatkalla kaupassa, niin kerron että sinne olen menossa, ja siihen asti pääsee jos haluaa ja sillä hyvä.
Jos joku tarjoaa kyydistä rahaa, eikä ota, tai kokee olevansa oikeutettu bensarahaan, niin sanoo, eikä seläntakana puhu.
Jos multa joku kysyy kyytiä, niin miksi minä en kysyisi bensarahaa, jos ei jää matkan varrelle? Ja mitä kohteliasta on siinä, ettei ota rahaa mutta selän takana haukkuu? Ei mee jakeluun. Ja kyllä niitä kyytiläisiä on joka päivä auto täynnä, jos niitä ilmaiseksi kuskailee sinne minne ne haluaa. Itse kuljen työmatkoja vaihtelevasti autolla/bussilla. Ei se ole minulta pois jos sama matka, ja joku joskus tulee kyydissä. Tiedän kuinka paljon vie aikaa bussilla kulkeminen, kun toisinaan siis itse kuljen myös julkisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä, että kaikilla näillä pummaajilla on yhteinen piirre, puuttuu häveliäisyys ja ei tiedetä omia rajoja ja muiden rajoihin ei kiinnitetä huomiota, nimittäin niin monta tarinaa missä tulee esille tuo sama kuvio. Mistähän tämä johtuu? Toisaalta ihan hyvä näitä on lukea, itsekin oppinut lukiessa, että voi sanoa suoraan vaikka sille kivimmällekkin henkilölle, ja jos loppuu yhteydenpito, niin ei ollut sen arvoinen kaveri se.
Kyläilin ystäväni luona toisella paikkakunnalla. Kotiinlähtöni aika oli illalla (junalippu valmiiksi ostettuna) ja koska syöminen oli jäänyt sinä päivänä vähemmälle, kutsui ystäväni minut uuden poikaystävänsä luo grillaamaan. Kello oli kolme iltapäivällä. Kaapissa olisi kuulemma lihaa ja punaviiniä.
Automatkalla miehen luo tämä herrasmies aloitti valitusvirren, kuinka hänellä ei ole yhtään rahaa. Edellisiltana oli silti olut maistunut baarissa. Keskustelun lopputulemana jouduin ostamaan kaupasta ruuat koko sakille ja tämä äijä hamstrasi isot paketit lihaa, että varmasti syötävää jää omille lapsilleenkin.
Syödessään ruokia vielä aukoi päätään minulle. Ystäväni on pienipalkkainen ja mielelläni autan häntä, mutta tämän tapahtuman jälkeen en ole tätä herrasmiestä halunnut tavata. Kahteen vuoteen ei ole tarjottu takaisinmaksua ao. ostoksista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapuri kyseli, että voisinko heidän vierastaan ajeluttaa moottoripyörällä ja näyttää maalaiselle nähtävyyksiä. No en todellakaan ota jotakin uppo-outoa tyyppiä mun kyytiin.
Tämän saman roolin sain moneen eri asiaan, mutta kyseessä kaverin tyttöystävä joka ei seutuja tuntenut kaupungissa ja minun rooli oli sitten turisti-info, nippenappeasiat, terapeutti, seuralainen ja nykyinen rooli ei ole muuttunut, vain minä. Ne puhelut 'voitko, no miksi et, no vie nyt' ensin mieheltä, mutta nykyisin miehen ei enää tätä tarvitse tehdä, kun nainen oppinut jo talon tavoille. Hauskinta silti, että itsellä ei ole autoa, kun opiskelija olen ja heillä on kaikki tämä huvitus taloja myöten. Kateellinen en ole tästä, mutta ei sitä voi olla mietimättä tätä 'kauriin kääntöpiiriä' siis puolta tässä asetelmassa, että köyhältä kupataan viimesetkin energiat. Tämä mies oikeasti pilasi tällä käytöksellään meidän välisen ystävyyden tekemällä näitä rasittavia pakkopuheluita, joista ärsyynnyin, vaikka oikeasti pidin kyllä tätä tyttöystävää mukavana. Nykyinen roolini on sitten vähän sama, eli multa voi kysyä ja pyytää ihan mitä vaan. Onneksi oon tajunnut tämän epätasapainon tässä ihmissuhteessa.
Kerronpa tässä, miksi en joka kerta anna lasten tulla koirani luo. Pitää selittää joka kerta, että koiraa ei lyödä, sitä ei kiskota turkista/hännästä/viiksistä/korvista jne, sen korviin ei tungeta kiviä tai marjoja, niitä ei myöskään yritetä syöttää sille, koiran häntää ei nostella vaikka haluttaisiin tietää onko sillä pylly, eikä koiraa sovi myöskään heitellä millään, eikä suuttua kun koira ei lapsen käskyä tottele esim istu ja että koiraa silitetään myötäkarvaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Care kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.
Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.
"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.
Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.
Pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Muistan erään iäkkään naisen vanhainkodista, hänellä oli jalat halvaantuneet erään sairauden vuoksi, mutta mieleen mikään näistä asioista ei vaikuttanut. Mitä ihmettelin suuresti, oli se, että hän kertoi osan lapsistansa asuvan hänen omistamissaan asunnoissa 200km päässä, ja hän huonon kuntonsa vuoksi oli hoitokodissa. Rouva oli täysin mieleltänsä terävä, ja oli saanut huonoa kohtelua hänen mukaansa hoitajilta, ja tästä olen myös varma itsekkin, koska sattumalta todistin erään tilanteen. Ja tämä rouva oli parasta seuraa mielelle ajatuksiensa puolesta, ja odotin aina tapaamistamme. Mikä jäi mieltä kaihertamaan kovasti, että hän oli hyvin surullinen siitä että hänen lapsensa eivät häntä käyneet katsomassa usein ja hän huonon kuntonsa vuoksi ei päässyt tapaamaan sisareansa edes. Mutta mikä silti pistää edelleen järkyttämään, on joidenkin lasten ylpeys/käytös ja vihakin vanhempiaan kohtaan ja itsekkyys. Eikö ihmiset osaa enää rivien välistä lukea toisia, onko sen iäkkäämmän äidin tai isän käytös nyt oltava nin koreaa koko ajan. No jokainen hoitaa oman vanhempitonttinsa niinkuin haluaa, mutta oma äidin tai isän ei tarvitse samaa ikinä pelätä,että jää tai jätettäisiin yksin. Ja jännä huomata, vaikka selasin pitkältä ajalta nyt taaksepäin näitä tekstejä täältä (näkyyköhön koko teksti minkä siis kopioin) niin kuinka pitkään ihmiset ovat vihassa näitä läheisiä kohtaan, ja joistain ihan pienistä asioista osa. Siis tämä vuodatus tuosta tekstistä missä äitiä pidetään rasitteena, kun hän haluaa päästä kaupunkireissulle, eikä oleskella yksin koko ajan ja todennäköisesti viettää aikaa lähimmäisten parissa. Ylläolevaa tekstiä vain komppaan mukana, vähän oli tullut laikkeja sille, mutta ei se mitään, tiedän että on samoin ajattelevia kuin minäkin.
JUURI NÄIN! nämä nyky keski-ikäiset on niin olevinaan täydellisiä vanhempia , mutta ovat aivan SURKEITA ITSE, mutta joka käänteessä jaksetaan kirota sitä vanhaa isää joka kerran kuritti ja äitiä joka kerran sanoi ei, ja jaksetaan maailman tappiin muistella "kun minä niin mieleni pahoitin" vuonna 1970 kun sain piiskaa riehuttuani. Kuitenkin heidän omat lapset ovat täysin heitteillä , hunningolla, ilman kasvatusta hoidettu nippa nappa pärjääviksi.
Moi, kirjoitin tuon tekstin tuosta tapaamasta vanhuksesta. Mielestäni ihmisen pitää osata antaa anteeksi tiettyjä asioita, eikä niitä vanhempiakaan voi syyllistää koko loppuelämää. Pahinta on silti tuo yksin jättäminen, ja että se vanhus saattaa oikeasti joutua kerjäämään tältä aikuiselta lapselta apua, johon aikuinen lapsi vetoaa, että vanhempi on itsekäs, kun ei ymmärrä hönen kiirettään, ja käytönnössä suhtautudaan alentuvasti ja pidetään tätä vanhusta itsekkäänä, että mitä helvettiä?! Sillä vanhuksella on aivan samanlaiset tarpeet kuin muillakin, tunteita myöten. Ei varmasti monikaan ansaitse sitä kohtelua mitä oikeasti saa. Enkä ymmärrä muutenkaan mistä se kumpuaa joillakin se suoranainen viha, ja kyseessä siis pelkkä pyyntö voiko se aikuinen lapsi auttaa. ja läheisten seurassa sitä mielellään monesti aikaa tahtoo viettää. Ja miten se kyytiä tarvitseva vanhus on syyllinen tähän aikuisen lapsen kiireeseen, että kyllä kyse on monesti omista ongelmista, joita ei käsitellä, kaikki paska vaan puretaan itsekkäästi siihen vanhukseen. Vallankäytön välineeksikin sitä voidaan kutsua, kun suutuspäissään puretaan ja kieltäydytään, ja jos toinen alennetaan vielä kerjäämään niin voi jumankauta sanon minä. Ja kyllä siellä osastoilla ne hoitajat näkevät viimeistään tilanteen, kuka käy ja millä mielin sitä vanhusta tullaan katsomaan aina, että onko se kiireen ja äksyilyn merkeissä, pika pikana...Joo-o!
Tatsis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri kyseli, että voisinko heidän vierastaan ajeluttaa moottoripyörällä ja näyttää maalaiselle nähtävyyksiä. No en todellakaan ota jotakin uppo-outoa tyyppiä mun kyytiin.
Minua on myös pyydetty itselleni tuntemattoman ihmisen muuttoon avuksi. Oli kaverini veli. En mennyt.
En halua pistää paremmaksi, mutta minut oli yksi kaveri luvannut muuttoavuksi yhdelle kaverilleen kysymättä edes mitään minulta. Ja sitten sain viestiä, että jokos oot tulossa. En todellakaan mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tässä, miksi en joka kerta anna lasten tulla koirani luo. Pitää selittää joka kerta, että koiraa ei lyödä, sitä ei kiskota turkista/hännästä/viiksistä/korvista jne, sen korviin ei tungeta kiviä tai marjoja, niitä ei myöskään yritetä syöttää sille, koiran häntää ei nostella vaikka haluttaisiin tietää onko sillä pylly, eikä koiraa sovi myöskään heitellä millään, eikä suuttua kun koira ei lapsen käskyä tottele esim istu ja että koiraa silitetään myötäkarvaan....
Lisättäköön tähän, että vanhempien läsnäollessa, lapsilla tuntuu olevan tämä tieto jo olemassa, ihan kertomatta. Lapset leikkii siis pihalla keskenään, joten aivan pienistä taaperoista tässä ei ole kyse. Mutta toki koiraa toisinaan saa silittää.
Aiemmin 2 ala-aste ikäistä tyttöä soitteli ovikelloa ja pyysi koiraa ulos, olisivat tulleet sisälle sitä hoitamaan, tivasivat milloin tulen kotiin josko koiraa sitten saisi hoitaa, valittivat että kun naapurinkin koiraa saa kävelyttää, tulivat kadullakin koiran kiinni kysymättä jne Kyseisten lasten vanhempia en ole koskaan tavannut, sen vuoksi en kotiini päästänyt, lupasivat tiukasti pitää talutushihnasta kiinni jos koiraa saisi kävelyttää, ei saa kun on iso ja itsepäinen ja älykäs koira, olisi hoksannut heti että koira on se joka määrää, tosin pientäkään koiraa en olisi antanut, minähän siitä koirasta olen kuitenkin vastuussa, enkä halua koirankaan joutuvan esim vaaratilanteisiin, kaiken lisäksi en edes tuntenut lapsia. Ei halunneet kertoa missä asuvat, mutta on vanhemmilta lupa, kuulemma. Joka kerta nähdessään minut, tytöt aloittivat armottoman pommituksen, minne menen, milloin tulen, saako koiraa tulla myöhemmin katsomaan jos nyt ei, miksi näin, entä aamulla, eikö todella koiraa saa nyt hoitaa. . Monesti sanoin ihan suoraan, että mulla on kiire tai että koiraa eivät hoitoon saa, ei nyt eikä myöhemmin, eikä meille saa tulla kun en tunne vanhempia, ja että joka kerran en ehdi jäädä heidän kanssa jutustelemaan ym. Tytöt oli ilmeisesti päättäneet käyttää väsytystaktiikkaa, että joskus annan periksi. Ei onnistunut. Kaikki tämä alkoi siitä, että kerran saivat koiraa silittää. Toki lapset on lapsia, mutta....
No niin nyt tuli selväksi nämä koiran ulkoilutus säännöt! Lapsethan ei monesti ymmärrä syitä siihen miksi jonkun koiraa ei välttämättä lainaan saa, voiko sitä heiltä odottaakkaan. Vaihtakaa jo aihetta!
Miks osa perheellisistä muuten ottaa sen koiran pennun juuri silloin, kun se lapsi on 1-5 vuotias? Eikö se silloin ole teidän oma vika, jos se lapsi toistuvasti sitä koiraa pahoinpitelee. Yhdellä tuttavaperheellä on koiranpentu, niin voi äiti sitä koiran pahoinpitelyn määrää. Ja tottakai se pentu antaa niille lapsillekkin osansa puremalla takaisin. Vanhempien vastuulla nuo asiat on.
Jatkan vielä...Miksi lapset saa koiraani tulla silittämään? ,Ihanin oli pieni tyttö joka toisinaan silitti. Kerran tuli mulle kertomaan, että on surullinen kun muuttavat toiseen taloon, eikä voi enää koiraa silittää. Sanoin, että uudessakin talossa on varmasti koiria. Tyttö vastasi :ne on eri koiria eikä se oo sama asia kun Musti. Oli niin ihana kommentti, että sen takia jaksan lapsille selittää kerta toisensa jälkeen miten koiraa saa kohdella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa tässä, miksi en joka kerta anna lasten tulla koirani luo. Pitää selittää joka kerta, että koiraa ei lyödä, sitä ei kiskota turkista/hännästä/viiksistä/korvista jne, sen korviin ei tungeta kiviä tai marjoja, niitä ei myöskään yritetä syöttää sille, koiran häntää ei nostella vaikka haluttaisiin tietää onko sillä pylly, eikä koiraa sovi myöskään heitellä millään, eikä suuttua kun koira ei lapsen käskyä tottele esim istu ja että koiraa silitetään myötäkarvaan....
Lisättäköön tähän, että vanhempien läsnäollessa, lapsilla tuntuu olevan tämä tieto jo olemassa, ihan kertomatta. Lapset leikkii siis pihalla keskenään, joten aivan pienistä taaperoista tässä ei ole kyse. Mutta toki koiraa toisinaan saa silittää.
Aiemmin 2 ala-aste ikäistä tyttöä soitteli ovikelloa ja pyysi koiraa ulos, olisivat tulleet sisälle sitä hoitamaan, tivasivat milloin tulen kotiin josko koiraa sitten saisi hoitaa, valittivat että kun naapurinkin koiraa saa kävelyttää, tulivat kadullakin koiran kiinni kysymättä jne Kyseisten lasten vanhempia en ole koskaan tavannut, sen vuoksi en kotiini päästänyt, lupasivat tiukasti pitää talutushihnasta kiinni jos koiraa saisi kävelyttää, ei saa kun on iso ja itsepäinen ja älykäs koira, olisi hoksannut heti että koira on se joka määrää, tosin pientäkään koiraa en olisi antanut, minähän siitä koirasta olen kuitenkin vastuussa, enkä halua koirankaan joutuvan esim vaaratilanteisiin, kaiken lisäksi en edes tuntenut lapsia. Ei halunneet kertoa missä asuvat, mutta on vanhemmilta lupa, kuulemma. Joka kerta nähdessään minut, tytöt aloittivat armottoman pommituksen, minne menen, milloin tulen, saako koiraa tulla myöhemmin katsomaan jos nyt ei, miksi näin, entä aamulla, eikö todella koiraa saa nyt hoitaa. . Monesti sanoin ihan suoraan, että mulla on kiire tai että koiraa eivät hoitoon saa, ei nyt eikä myöhemmin, eikä meille saa tulla kun en tunne vanhempia, ja että joka kerran en ehdi jäädä heidän kanssa jutustelemaan ym. Tytöt oli ilmeisesti päättäneet käyttää väsytystaktiikkaa, että joskus annan periksi. Ei onnistunut. Kaikki tämä alkoi siitä, että kerran saivat koiraa silittää. Toki lapset on lapsia, mutta....
Kerroitko heille nämä syyt, että ymmärtäisivät syyn. Muistan itse lapsena myös kuinka hienolta se tuntui, että voisi taluttaa jonkun koiraa. Ajatuksena aivan mahtava, ja kun meillä ei koiraa ollut, niin ei ollut myöskään mitään ymmärrystä miksi joku ei sitä lainaan antaisi. Ei tietoa, ei mitään. Se oli oikeasti aivan mahtavaa, jos saisi ja kehtasi joltakin edes pyytää saisiko koiran viedä ulos lenkille. Enkä osannut edes ajatella, että siitä voisi joku suuttua. Mielessä kuitenkin oli, että auttaisi samalla ja maailman mahtavin homma voisi tapahtua. Ei lapselta voi vaatia ymmärtämään niitä syitä, ellei niitä opeteta tai kerrota edes.
Vierailija kirjoitti:
No niin nyt tuli selväksi nämä koiran ulkoilutus säännöt! Lapsethan ei monesti ymmärrä syitä siihen miksi jonkun koiraa ei välttämättä lainaan saa, voiko sitä heiltä odottaakkaan. Vaihtakaa jo aihetta!
No ei kai ne lapset tiedä jos ei joku kerro, mielellään vanhemmat? Oliskohan vanhempien vastuulla valvoa, mitä lapset tekee??? Oonko mä sen koiran ottanut sitä varten että saan toisten lapsia opettaa? Lapset on uteliaita ja hyvä niin, mutta voisko kotona kertoa että ei joka perhanan elukkaan saa mennä lupaa kysymättä kiinni....
Meidän työpaikalta ei pääse pois ajamatta bussipysäkin ohi, siitä siis jokainen kulkee, jalan tai autolla, niin on taatusti sama matka. Ja jos joku samassa kaupunginosassa asuva pyytää kyytiin, sanon, että jätä mut johonkin, jollekki bussipysäkille vaikka, missä itelles ei tuu lenkkiä. Osaan kävellä loppumatkan. Toki jos pitää erikseen ajaa lenkki jostakin, olipa lyhyt tai pitkä, niin sitten siitä maksetaan, olinpa itse kyydin saaja tai antaja. Ja jos pitää odottaa, niin silloin myös maksetaan. Mutta jos samaan aikaan lähdetään esim töistä ja joku kysyy, tuutko kyytiin, jätän sut tohon matkalle, niin ei oikein voi raha vaatia. Toki jos jokapäiväistä on kyyditseminen, niin sitten sopia erikseen. Itelle tarjottu kyytiä sellaisten työvuorojen jälkeen, kun bussia olis pitänyt odottaa 45min,saanut kyydin paikkaan missä kulkee useampia busseja. En ketään työkaveria itsekään jättäisi ulos jos tiedän että vaik talvella tai vesisateella pitkään joutuu odottaa, kysyisin siis haluaako lähteä kyydissä johonkin. Voin viedä kotiinkin, vaikka olis eri suunnasa, mut odotan siitä bensarahaa. Mutta alkuperäinen aihe mulla oli se, että jos on oikeasti sama matka, niin eikö siitä itse aja kuitenkin ohi?