Vierailija
Poiminta

16-vuotias ei käy missään muualla kun koulussa. Kotona ei käy ketään häntä tapaamassa, eikä pidä yhteyttä keneenkään. Näin mennyt jo vuosia. Ei suostu puhumaan aiheesta. Mitä asialle voi vanhemmat tehdä?

Sivut

Kommentit (221)

Vierailija

No mitä tekee kotona? Ehkä hänellä ei ole sitten kavereita tai ne on jossain somessa. Huonoin asia, minkä voi tehdä on alkaa painostamaan asiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Toivottavasti järjestätte perheenä tekemistä ja reissuja? Me käydään myös tapaamassa ulkomaisia tuttuja tai ulkomailla tuttujen kanssa, näillä usein samanikäisinä lapsia. Vaikka meidän 16v nyt jotain sosiaalista elämää onkin, lähinnä liittyen mopoiluun ja liikuntaharrastukseen.

Vierailija

No mun mielestä näihin lapsen kaverisuhteisiin pitäisi puuttua ajoissa. Kaverilla nyt 11-vuotias poika, jolla ei eläissään ole ollut kaveria. On aina illat kotona. Vanhemmat ei jaksa tehdä sen eteen mitään, itse saa kaverinsa hankkia kuulemma.

Vierailija

Mitä pahaa siinä on, että viihtyy kotona? Enemmän olisin huolissani jos ei viihtyisi kotonaan. Kyllä se siitä aikanaan muuttaa omilleen ja voi olla, että silloinkin viihtyy kotonaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti järjestätte perheenä tekemistä ja reissuja? Me käydään myös tapaamassa ulkomaisia tuttuja tai ulkomailla tuttujen kanssa, näillä usein samanikäisinä lapsia. Vaikka meidän 16v nyt jotain sosiaalista elämää onkin, lähinnä liittyen mopoiluun ja liikuntaharrastukseen.

Tähän asti ollaan reissattu yhdessä, mutta nyt ei enää halua meidän kanssa lähteä.
Eikä oikein tehdä muutakaan meidän kanssa. Se lienee normaalia teini-iässä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä näihin lapsen kaverisuhteisiin pitäisi puuttua ajoissa. Kaverilla nyt 11-vuotias poika, jolla ei eläissään ole ollut kaveria. On aina illat kotona. Vanhemmat ei jaksa tehdä sen eteen mitään, itse saa kaverinsa hankkia kuulemma.

Tämä johtuu siitä, että monet vanhemmat eivät edes pyri sosialisoimaan lapsiaan. He vain olettavat, että se tapahtuu itsestään kunhan menevät kouluun. Kotona annetaan oma läppäri/tabletti/puhelin, sen sijaan että kerrottaisiin, että nyt mennään ulos tai että lasta vietäisiin harrastuksiin. Sitten ihmetellään miksi lapsella ei ole kavereita tai kaverisuhteet eivät pysy. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä näihin lapsen kaverisuhteisiin pitäisi puuttua ajoissa. Kaverilla nyt 11-vuotias poika, jolla ei eläissään ole ollut kaveria. On aina illat kotona. Vanhemmat ei jaksa tehdä sen eteen mitään, itse saa kaverinsa hankkia kuulemma.

Ei 11-vuotiaalle voi enää vanhemmat hankkia kavereita. Eikä vanhempien aikaansaamat kaverisuhteet yleensä kestä enää teini-iässä.

Vierailija

Petri Gerdin vanhemmat olivat alkuun sitä mieltä, että hyvä että kaveri viihtyy yksin kotona...no muuttivat sitten mielensä.

Pakko on ihan hyvä tapa sosialisoida. Saa valita mitä liikuntaa harrastaa porukassa, mutta harrastamattomuus ei ole vaihtoehto. Normi teini löytää oman lajinsa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä näihin lapsen kaverisuhteisiin pitäisi puuttua ajoissa. Kaverilla nyt 11-vuotias poika, jolla ei eläissään ole ollut kaveria. On aina illat kotona. Vanhemmat ei jaksa tehdä sen eteen mitään, itse saa kaverinsa hankkia kuulemma.

Ei 11-vuotiaalle voi enää vanhemmat hankkia kavereita. Eikä vanhempien aikaansaamat kaverisuhteet yleensä kestä enää teini-iässä.

Ei voikaan, "työ" olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Ja vaikka ne menneet kaverit ei pysyisi, niin on kuitenkin pohja sille, että osaa tutustua ihmisiin sen sijaan että aina itsekseen, koko elämän.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä näihin lapsen kaverisuhteisiin pitäisi puuttua ajoissa. Kaverilla nyt 11-vuotias poika, jolla ei eläissään ole ollut kaveria. On aina illat kotona. Vanhemmat ei jaksa tehdä sen eteen mitään, itse saa kaverinsa hankkia kuulemma.

Ei 11-vuotiaalle voi enää vanhemmat hankkia kavereita. Eikä vanhempien aikaansaamat kaverisuhteet yleensä kestä enää teini-iässä.

Auttaa voivat. Vie lapsi harrastuksiin, jossa voi tutustua uusiin samanikäisiin lapsiin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä vanhempia joille on ok, että lapsi on ilman kavereita kotona yksinään kaiket illat.

No sitten varmaan osaat antaa hyviä neuvoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä vanhempia joille on ok, että lapsi on ilman kavereita kotona yksinään kaiket illat.

En ymmärrä näitä vanhempia joille on ok, että lapsi pyörii kartsalla ties kenen kanssa kaiket illat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä näihin lapsen kaverisuhteisiin pitäisi puuttua ajoissa. Kaverilla nyt 11-vuotias poika, jolla ei eläissään ole ollut kaveria. On aina illat kotona. Vanhemmat ei jaksa tehdä sen eteen mitään, itse saa kaverinsa hankkia kuulemma.

Tämä johtuu siitä, että monet vanhemmat eivät edes pyri sosialisoimaan lapsiaan. He vain olettavat, että se tapahtuu itsestään kunhan menevät kouluun. Kotona annetaan oma läppäri/tabletti/puhelin, sen sijaan että kerrottaisiin, että nyt mennään ulos tai että lasta vietäisiin harrastuksiin. Sitten ihmetellään miksi lapsella ei ole kavereita tai kaverisuhteet eivät pysy. 

Tämä!!!

Vierailija

Kannattaa nyt sen verran onkia tietoonsa mitä siihen netissä "roikkumiseen" liittyy. Jos häröilee keskustelupalstoilla joissa voi olla vähänkin kavereiksi laskettavia kontakteja, tilanne ei ole 100% paha. Mutta kyllä on paha, jos on vain kotona. Siitä ei jatkossa hyvää seuraa. Mitä tapahtuu kun peruskoulun jälkeen pitäisi hakea jatko-opintoihin ja olla vähän kontaktissa ihan oikeisiin ihmisiin? Tai kun tulee aika etsiä ensimmäisiä kesätöitä?

Pienet ympyrät ja yksitoikkoinen elämä ilman harrastuksia ja kodin ulkopuolista tekemistä aiheutta pitemmän päälle masennusta tai äärimmäistä tylsistymistä. Sitten nämä ihmiset linnoittauvat omiin koteihinsa eivätkä uskalla kohta kaupassa saati lääkärillä/hammaslääkärillä käydä. Sitten yritetään saada etsivä nuorisotyöntekijä nuoren luo ja alkaa pitkä taival kohti tavallista arkielämän opettelua - jos kotiin sulkeutunut haluaa enää päästää ketään kotiinsa. Näitä nuoria on ja se on todella kamalaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä vanhempia joille on ok, että lapsi on ilman kavereita kotona yksinään kaiket illat.

No sitten varmaan osaat antaa hyviä neuvoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Teini-ikäisen kanssa rupeaa jo olemaan vaikeaa jos ei siihen mennessä ole vaivautunut sosiaalistamaan lastaan.

Vierailija

Riippuu aivan siitä, miksi teini ei pidä yhteyttä kehenkään.

Minä olin samanlainen, ja siihen oli syynä luonteeni. Minua ei saanut lähtemään kerhoon tai luokkabileisiin kannustamalla eikä houkuttelemalla, ja se toistuva "eivät ne pojat tule kotoa hakemaan" oli kiusallinen ja turha yritys tehdä minusta kaveriporukoissa viihtyvä teini. Sisarukseni olivat toista maata, ja heidän rinnallaan olin varmasti melkoinen ongelmatapaus. Vaikka olisi ollut käytössä lankapuhelimen lisäksi koko sosiaalinen media, olisin silti ollut korkeintaan jossain pakollisessa luokan ryhmässä ja parin koulukaverin kontaktina. Luonteeni on edelleen sama. Vanhempani taisivat ymmärtää tämän yläasteen loppuvuosina ja hankkivat minulle kaveriksi reippaan koiran. Ja se oli loistoratkaisu. Minulle "elämä" oli jotakin aivan muuta kuin muiden joukossa hengaileminen ja se vieläkin hyvin vieras "bailaaminen".

Jos teini viihtyy yksinään, hänellä ei ole ongelmaa. Auttaisiko jokin hyvin yksinkertainen kyllä/ei-kysymys teiniä kertomaan yksin olemisensa syyn? Jos kyseessä ei ole oma, positiivinen valinta vaan esimerkiksi kiusaaminen tai syrjiminen, kannattanee jutella jonkun ammattilaisen kanssa etenemisestä. Ainakin aluksi ilman sitä teiniä, joka ei tuollaisesta tunkeilemisestä varmasti ihastu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä näihin lapsen kaverisuhteisiin pitäisi puuttua ajoissa. Kaverilla nyt 11-vuotias poika, jolla ei eläissään ole ollut kaveria. On aina illat kotona. Vanhemmat ei jaksa tehdä sen eteen mitään, itse saa kaverinsa hankkia kuulemma.

Tämä johtuu siitä, että monet vanhemmat eivät edes pyri sosialisoimaan lapsiaan. He vain olettavat, että se tapahtuu itsestään kunhan menevät kouluun. Kotona annetaan oma läppäri/tabletti/puhelin, sen sijaan että kerrottaisiin, että nyt mennään ulos tai että lasta vietäisiin harrastuksiin. Sitten ihmetellään miksi lapsella ei ole kavereita tai kaverisuhteet eivät pysy. 


Eikö tosiaan tule mieleen, että lapsetkin ovat erilaisia? Minulla on kaksi lasta joita molempia patisteltu tasan saman verran. Toinen olisi koko ajan menossa joka suuntaan, toinen taas pitää väkisin raahata ja itsestään ei menisi minnekään.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat