Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

En ole itse koskaan ratsastanut, mutta tiedän silti hevosharrastuksen olevan kallista ja aikaa vievää. Eikä se heppa jaksa loputtomiin. Lopuksi, MIKSI jonkun pitäisi tarjota omaa arvokasta investointiaan ja luontokappaletta jonkun ilmaiskäyttöön? Jotakin kunnioitusta toisten omaisuutta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 15-vuotias ja olin kävelemässä kauppaan, niin joku vanhempi rouva tuli koiran kanssa vastaan kakkapussi kädessään ja pyysi minua viemään hänen puolestaan pussin roskikseen. Arvaa suostuinko.

Vanhukset aina moittii nuoria siitä, etteivät he osaa käyttäytyä. Sitten ovat kuitenkin itse öykkäreitä pahimmasta päästä, kun pitäisi jonottaa tai noudattaa muuten vain käytöstapoja. Nuoret muuttuvat yhtäkkiä rengeiksi ja piioiksi, joita voi pompottaa mielensä mukaan, koska ikä.

Olin menossa lääkäriin, varattu aika oli. Odotin vuoroani, niin joku mummo koputteli jatkuvasti lääkärin oveen. Läääkäri kurkkasi ovelta ja käski odottaa. Kun minun vuoroni tuli, mummo ryntäsi ovelle ja sanoi että jos hän menee ensin kun on iha n lyhyt asia. Sanoin ei, kuten lääkärikin. Huoneessa ollessani ovelta kuului välillä aina koputus.... Hänellä oli aika minun jälkeen.

Lapsena ulkomailla ollessa mummot usein etuilivat minua jonossa. En ollut vissiin niin tärkeä kuin he. Opettelin nopeasti sanomaan paikallisella kielellä, että tässä on minun paikka, menes taakse.

Täällä on ollut tilanteita, kun meitä on pidetty puitteista ja Arabian astioista johtuen varakkaina, joilta voi yrittää vipata rahaa. Kotona olevana on saattanut olla kuitenkin tilillä joskus alle euro ja omaa vyötä on saanut kiristellä. Nuukemmin eläminenkin maksaa, kun laskuja tulee ovista ja ikkunoista ihan peruselämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuskasin joka sunnuntai-aamu tytärtä ja hänen kaveriaan pariin eri harrastuspaikkaan. Kaveri asui parin kilometrin päässä, eikä matkan varrella, joten koukkausta tuli aina jonkin verran. Samoin tein myös torstaisin. Joskus jos kaverin äiti suurieleisesti kerran kuussa pääsi kuskaamaan niin heti piti huolta, että seuraavalla kerralla on minun vuoroni. Minä kun kuskasin heitä vain huvikseni kun kerran pyörälläkin olisivat päässeet (eivät kyllä olisi ehtineet kymmenen kilometriä paikasta toiseen minuuttiaikataululla).

Näitä ihmettelen. Miksi suostuit kuskaamaan ja sitten valitat, kun jouduit kuskaamaan. Olisit kieltäytynyt, niin asia olisi ollut selvä.

Itse en juuri tämänkaltaisten ihmisten takia pyydä, enkä anna mitään, koska koskaan ei voi tietää, kuuleeko selän takana valitusta, että on käyttänyt hyväkseen. Esim. jos joku tarjoaa palvelusta, niin kieltäydyn ja hoidan asian itse, etten taatusti ole velkaa kenellekään. Se meinaa myös sitä, että minulta ei sitten kannata tulla pyytämään mitään.

Toisaalta samat ihmiset ihannoivat muiden maiden yhteisöllisyyttä, missä ihmiset ovat tekemisissä keskenään, eivätkä kyräile toisiaan. Missä sukulaiset auttavat toisiaan ja missä ihmiset viettävät aikaa yhdessä ja ovat ystävällisiä. Suomessa kyräillään, ettei tuo vain ole saanut multa jotain enempää, kuin minä. Sitten itketään, kun ollaan yksinäisiä, kun ollaan koko ajan vihoiteltu, että kun kolmekymmentä vuotta sitten se Veikon sukulaispoika kehtasi pyytää meiltä lainaan akkuporakonetta. Panin kyllä välit poikki koko sukuun.

Menipä sulla tunteisiin. Mitä jos joskus vaikka edes kiittäisit, ei ole iso sana. Se on se ylimielinen asenne ja arvostuksen puute mikä juurikin ottaa sunlaisissa ihmisissä päähän.

No tämäpä just, kun ihmiset olettaa asioita. Toinen luulee, että tämä on ok, kun mitään vastalauseita tai muutakaan hienovaraista vihjettä ees ei ole tullut, toinen olettaa että ilkeyksissään käyttää hyväkseen nyt. Mä en oikein ikinä ole ymmärtänyt tätä, että ihmiset ei sano, jos joku on vialla, on vaan että juu juu, kyllä käy, ja siitä pitäisi ymmärtää ettei se nyt käy oikeasti. Ja ei, en ole ihminen joka koko ajan pyytelee ihmisiltä kaikkea, vaan vähän toisinpäin, mutta oon oppinut sanomaan, että ei käy, vaikka toinen siitä mielensä pahoittaisi. Toiset on tottunut siihen, että joka asiasta ei pidetä lukua, toiset päinvastoin. Jos itse laskisin joka asian, veikkaan että monikin olisi mulle monta palvelusta velkaa, mutta jos se auttaminen on mennyt mulla siinä sivussa, niin mikäpäs siinä....

Juu, tämä totta, ja itsekkin lukeudun niihin, jotka mielellään tekevät, eivätkä nosta mekkala auttamista, mutta sehän se ongelma tässä onkin ollut, että ystävyyden varjolla ovelasti tätä käytetään hyväksi. Ja yleensä nämä avunpyytäjät on näitä jotka eivät sitä korvausta tule antamaan, mutta lupaavat antaa, ja normaali pulliainen sitten lähtee tähän mukaan. Omakin ystäväni osasi niin kierosti homman tehdä, että aina tilanne vain tuli niin yllättäen, että omat palvelukseni olivat täysin unohtuneet jo mielestä, kun tuli uusi ehdotus. Ainut mikä tiukkaa teki, oli ajatus siitä, että entä jos rikon tämän ihmispoloisen, kun hänelle tästä asiasta hermostun. Osa näistä verta imevistä iilimadoista nimittäin osaa tämän roolinsa vedon niin hyvin, että auttaja taas sortuu auttamaan. Kertaheitolla välit katki on paras ratkaisu. Ja kyllä, ei pitää osata sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä suomalaisista käytöstavoista vielä, joskus kun oppis ymmärtämään niitä. Kerran sattui tilanne, että jouduin tutulta lainaamaan n.10€, lupasin seuraavana päivänä rahan palauttaa. Pohdittuaan asiaa, sanoi että jos seuraavana aamuna rahan tuon jo ennen klo8 niin onnistuu. Siis ehdottomasti heti aamulla saatava takaisin.En tiedä miksi, oliko kyseessä joku periaate, mutta sanoin että sopii. Aamulla normaalia aiemmin lähdin, että töihinkin ehdin, kävin vielä kiitokseksi ostamassa matkalla jonkun keksipaketin. Kun sitten rahan saaja sanoo mulle, että " kiitos, kiitos, ei oikeesti olis tarvinnut sitä rahaa tuoda ja vielä keksejäkin, että ei sillä nyt niin väliä olis ollut, ainakaan näin aamusta lähteä tuomaan, että oisit vaik joskus kahvit tarjonnu, mutta ei tosiaan olis tarvinnu, muutamaa euroa lähteä tuomaan, ei oikeesti..." Niin enpä kyllä tiennyt mitä ajatella. Ihan tosi en ymmärrä oliko tuo kohteliaisuus vai loukkaus. Mulla ainakaan ei niin rahasta ollut tuossa kyse, mutta siitä että hänen toivomanaan aikana ihan asioikseen sen rahan kävin viemässä, niin jotenkin vaikka se, ettei olis sanonut mitään, ei edes kiittänyt, olis kuulostanut minusta paremmalta.

Perinteistä tekokursailua. Jos et olisi vienyt rahoja ja päälle sitä keksipakettia, olisi ollut piru merrassa ja pahimmillaan välit poikki. Jotkut ihmiset ovat todella tarkkoja eurostakin.

Joo, ymmärrän jos vien ihan muuten vaan jonkun kahvi- tai keksipaketin, niin sanotaan että ei ois tarvinnut, mut kun sovitaan että vie jotakin, niin vois sanoo vaan kiitos tai olla hiljaa, tulee tosi typerä olo, kun teet niin ku sovittiin, nii sanoo et ei olis tarvinnu... mitenkä mä tän selittäsin, siis joskus joku voi olla liian kohtelias, tuossa tuo kursailu kuulostaa enempi loukkaavalta tai tylyltä. Mun oikeesti teki mieli repiä se raha sen ihmisen käsistä ja huutaa, että oisit sanonu ettei tarvii, ainakaan heti aamusta tulla. Vaikka tokihan se sitä rahaa varmaan kellon kanssa odotti. Tuli vaan tunne noista sen sanoista, että ihan turhaa vaivaa näin....

Vierailija kirjoitti:

Olis varmaan täyttä helvettiä olla pakettiauton omistava lääkäri.

"Lainaatko sen sun lääkärilanssin? Ota paarit pois, niin maalipurkit mahtuvat muun roinan kanssa." :D

Kuka ei ymmärrä, ettei hevosia noin vain lainata? Etenkään lapsille. Niillä on eri luonteet. Se hinta maksetaan sitten tätytenä, eikä ole ilmaista lystiä. Minun nuoruudessa heppahullut tytöt raatoivat tallilla lantakasojen parissa, jotta pääsivät joskus ridaamaan. Silti se maksoi, mutta vähemmän. Ei sinne mennä vähän hevosta taluttelemaan.

Varmaan näitä kesäkissan ottajia tällaiset kommentoijat...

Joo, ei se vahingossa tapahdu, että kun ruokakaupassa lupaan käyttöän, niin huomaankin olevani juoppokuskina koko yön. Jos en joskus sano ei. Ja mulle riittää bensarahaksi 5€ koko illasta, mutta kaveri ei pääse ees tankille ilman 20€ seteliä. Kyllähän näitä selityksiä riittää jos vaan kuuntelee ja uskoo...

Ei oikeesti oo tullut mieleen, että työkaveri jos kysyy, että tarviitko kyydin, kun sama matka kuitenkii, niin että se ois siitä bensarahaa vaille. Jos ite kysyisin kyytiä, maksaisin jotakin vaikka sanois että ei tarvii. mut jos tarjootte kyytiä, jossa "sama matka on kuitenkin", niin sanokaa että ootte rahaa vailla, tai jättäkää mut sit kävelee. Ite jos liikun autolla ja ite pyydän jonkun kyytiin, niin ei tosiaan tulis mieleen maksattaa sillä siitä mitään. Olinhan sinne menossa jokatapauksessa ja itse tarjosin kyytiä. Tarviiko erikseen kirjoittaa, että jos joku pyytää multa kyytiä, niin sit olisin sitä rahaakin vaille, vaik pari euroa. Hommatkaa taksi kyltti katolle, jotka ootte sitä rahaa vaille kun ite kyytiä tarjootte!!! Eikä sitä rahaa seläntakana puhumalla tipu niistä kyydeistä...

Ja tässä oli oikein malliesimerkki nuo kyydit bussipysäkille ja siitä maksaminen, kun todella se pysäkki on siinä matkan varrella, että miten toinen näkee asian erilailla, toinen miettii että onpa juntti kun ei maksa, vaikka pyysin kyytiin ja toinen miettii että onpa kiva kaveri, kun joskus auttaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.

Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.

"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.

Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.

Pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Muistan erään iäkkään naisen vanhainkodista, hänellä oli jalat halvaantuneet erään sairauden vuoksi, mutta mieleen mikään näistä asioista ei vaikuttanut. Mitä ihmettelin suuresti, oli se, että hän kertoi osan lapsistansa asuvan hänen omistamissaan asunnoissa 200km päässä, ja hän huonon kuntonsa vuoksi oli hoitokodissa. Rouva oli täysin mieleltänsä terävä, ja oli saanut huonoa kohtelua hänen mukaansa hoitajilta, ja tästä olen myös varma itsekkin, koska sattumalta todistin erään tilanteen. Ja tämä rouva oli parasta seuraa mielelle ajatuksiensa puolesta, ja odotin aina tapaamistamme. Mikä jäi mieltä kaihertamaan kovasti, että hän oli hyvin surullinen siitä että hänen lapsensa eivät häntä käyneet katsomassa usein ja hän huonon kuntonsa vuoksi ei päässyt tapaamaan sisareansa edes. Mutta mikä silti pistää edelleen järkyttämään, on joidenkin lasten ylpeys/käytös ja vihakin vanhempiaan kohtaan ja itsekkyys. Eikö ihmiset osaa enää rivien välistä lukea toisia, onko sen iäkkäämmän äidin tai isän käytös nyt oltava nin koreaa koko ajan. No jokainen hoitaa oman vanhempitonttinsa niinkuin haluaa, mutta oma äidin tai isän ei tarvitse samaa ikinä pelätä,että jää tai jätettäisiin yksin. Ja jännä huomata, vaikka selasin pitkältä ajalta nyt taaksepäin näitä tekstejä täältä (näkyyköhön koko teksti minkä siis kopioin) niin kuinka pitkään ihmiset ovat vihassa näitä läheisiä kohtaan, ja joistain ihan pienistä asioista osa. Siis tämä vuodatus tuosta tekstistä missä äitiä pidetään rasitteena, kun hän haluaa päästä kaupunkireissulle, eikä oleskella yksin koko ajan ja todennäköisesti viettää aikaa lähimmäisten parissa. Ylläolevaa tekstiä vain komppaan mukana, vähän oli tullut laikkeja sille, mutta ei se mitään, tiedän että on samoin ajattelevia kuin minäkin.

Hauskaa miten täältä poimitut keksityt tarinat pääsivät näkyville is:n juttuun :-D Ei taida siinä lehdessä pahemmin journalismi kiinnostaa tai toimittajia työntekeminen.

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Ei oikeesti oo tullut mieleen, että työkaveri jos kysyy, että tarviitko kyydin, kun sama matka kuitenkii, niin että se ois siitä bensarahaa vaille. Jos ite kysyisin kyytiä, maksaisin jotakin vaikka sanois että ei tarvii. mut jos tarjootte kyytiä, jossa "sama matka on kuitenkin", niin sanokaa että ootte rahaa vailla, tai jättäkää mut sit kävelee. Ite jos liikun autolla ja ite pyydän jonkun kyytiin, niin ei tosiaan tulis mieleen maksattaa sillä siitä mitään. Olinhan sinne menossa jokatapauksessa ja itse tarjosin kyytiä. Tarviiko erikseen kirjoittaa, että jos joku pyytää multa kyytiä, niin sit olisin sitä rahaakin vaille, vaik pari euroa. Hommatkaa taksi kyltti katolle, jotka ootte sitä rahaa vaille kun ite kyytiä tarjootte!!! Eikä sitä rahaa seläntakana puhumalla tipu niistä kyydeistä...

Tämä juuri. Kun tarjoat toiselle kyytiä 700 m päässä olevalle pysäkille kun menen siitä muutenkin niin älä sitten puhu toisille selän takana että pummin kyytiä enkä edes älyä maksaa kyydistä. Varsinkin kun en itse sitä kyytiä koskaan pyydä ja olen siitäkin huolimatta tarjonnut rahaa jota sinä et tietenkään halunnut koska menet samaa tietä muutenkin!

Ja tosiaan en tule enää kyytiisi en edes vaikka tuulee ja minulla hame koska on ikävä kuulla mitä puhut selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa miten täältä poimitut keksityt tarinat pääsivät näkyville is:n juttuun :-D Ei taida siinä lehdessä pahemmin journalismi kiinnostaa tai toimittajia työntekeminen.

Olet ilmeisesti itse härski hyväksikäyttäjä ja tuntuu ikävältä lukea omasta käytöksestä?

Tai sitten et vain ymmärrä sitä kuinka röyhkeitä ihmiset voi olla. Täälläkään ei edes kehdata kertoa niitä kaikkein törkeimpiä tapauksia.

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Ei oikeesti oo tullut mieleen, että työkaveri jos kysyy, että tarviitko kyydin, kun sama matka kuitenkii, niin että se ois siitä bensarahaa vaille. Jos ite kysyisin kyytiä, maksaisin jotakin vaikka sanois että ei tarvii. mut jos tarjootte kyytiä, jossa "sama matka on kuitenkin", niin sanokaa että ootte rahaa vailla, tai jättäkää mut sit kävelee. Ite jos liikun autolla ja ite pyydän jonkun kyytiin, niin ei tosiaan tulis mieleen maksattaa sillä siitä mitään. Olinhan sinne menossa jokatapauksessa ja itse tarjosin kyytiä. Tarviiko erikseen kirjoittaa, että jos joku pyytää multa kyytiä, niin sit olisin sitä rahaakin vaille, vaik pari euroa. Hommatkaa taksi kyltti katolle, jotka ootte sitä rahaa vaille kun ite kyytiä tarjootte!!! Eikä sitä rahaa seläntakana puhumalla tipu niistä kyydeistä...

Siinäpä se kun matka ei aina ole sama: ensinnäkin kyytiläisiä voi joutua hakemaan muualta eikä määränpääkään aina ole täsmälleen sama. Toisekseen aikataulutkaan eivät aina ole yhteneväiset, vaan kyytiläisen pitää olla kohteessa aiemmin tai sitten itse haluaisi samalla ajolla käydä muuallakin/tehdä muutakin, mutta kun ne kyytiläiset pitää tuoda kotiin heti - en siis yhtään ihmettele, etteivät kaikki ole ilahtuneita kyydinkyselijöistä. Mielestäni on siis kohtuullista maksaa itsekin autolliselle jotain (vaikka tämä saa vaikka yhteiseltä työnantajalta kilometkikorvaukset), haluan maksaa myös vaivannäöstä ja minunkin aikatauluni ja tarpeitteni/halujeni huomioimisesta. Kaunis kiitos kaikille kuskeille, jotka olette auttaneet meitä autottomia, nyt minäkin vihdoin autollisena laitan puolestani hyvän kiertämään, kunhan pyynnöt/ehdotukset ovat kohtuullisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

22-vuotias rakas rakas kissani kuoli hiljattain. Seuraavana päivänä sain soiton ihmiseltä jota luulin ystäväkseni. Hän ei edes ottanut osaa vaan suoraa pamautti että voisin tuoda illalla hänen luokseen kissani kamat omalleen kun minähän en niitä enää tarvitse. Ei tullut mieleen että todellakin halusin säilyttää valjaat, leluja ja muuta muistona. Koskaan ei ollut mitään puhetta että hän saisi tavarat.

Heh, ei tarvitse paljon ihmetellä sitä, miksi ihmisten jäämistöistä saadaan aikaan sukuvihaa ja oikeusjuttuja, jos kissan kamojakin himoitaan niin, että kohteliaisuus unohtuu. Jos joku olisi tullut vaatimaan minun edesmenneen koirani tavaroita, olisin sanonut ihan rehellisesti, että kaulapanta on muistona lelukoiran kaulassa ja peti, peitto ja lelut haudattiin koiran mukana, ja kaivamaan saa tulla, jos kantti kestää.

Ööö, tässä täytyy sanoa että  meillä ihmisillä on monenlaista näkökulmaa ja tapaa toimia. Itse taas kissani ja koirani kuoltua olen halunnut ihan mielelläni jakaa kaikki lemmikeiltäni jääneet tavarat käyttöön niille joille niillä on käyttöä. Mukavaa ja ekologista että naapurin/kaverin/työkaverin Moppi/Nöpsö/Mirri käyttää ne tavarat, joilla vielä on käyttöikää jäljellä, loppuun.  Mitään muistoarvoa niillä ei minulle ole. Mutta siis ymmärrän jos muille on :)

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Ei oikeesti oo tullut mieleen, että työkaveri jos kysyy, että tarviitko kyydin, kun sama matka kuitenkii, niin että se ois siitä bensarahaa vaille. Jos ite kysyisin kyytiä, maksaisin jotakin vaikka sanois että ei tarvii. mut jos tarjootte kyytiä, jossa "sama matka on kuitenkin", niin sanokaa että ootte rahaa vailla, tai jättäkää mut sit kävelee. Ite jos liikun autolla ja ite pyydän jonkun kyytiin, niin ei tosiaan tulis mieleen maksattaa sillä siitä mitään. Olinhan sinne menossa jokatapauksessa ja itse tarjosin kyytiä. Tarviiko erikseen kirjoittaa, että jos joku pyytää multa kyytiä, niin sit olisin sitä rahaakin vaille, vaik pari euroa. Hommatkaa taksi kyltti katolle, jotka ootte sitä rahaa vaille kun ite kyytiä tarjootte!!! Eikä sitä rahaa seläntakana puhumalla tipu niistä kyydeistä...

Siinäpä se kun matka ei aina ole sama: ensinnäkin kyytiläisiä voi joutua hakemaan muualta eikä määränpääkään aina ole täsmälleen sama. Toisekseen aikataulutkaan eivät aina ole yhteneväiset, vaan kyytiläisen pitää olla kohteessa aiemmin tai sitten itse haluaisi samalla ajolla käydä muuallakin/tehdä muutakin, mutta kun ne kyytiläiset pitää tuoda kotiin heti - en siis yhtään ihmettele, etteivät kaikki ole ilahtuneita kyydinkyselijöistä. Mielestäni on siis kohtuullista maksaa itsekin autolliselle jotain (vaikka tämä saa vaikka yhteiseltä työnantajalta kilometkikorvaukset), haluan maksaa myös vaivannäöstä ja minunkin aikatauluni ja tarpeitteni/halujeni huomioimisesta. Kaunis kiitos kaikille kuskeille, jotka olette auttaneet meitä autottomia, nyt minäkin vihdoin autollisena laitan puolestani hyvän kiertämään, kunhan pyynnöt/ehdotukset ovat kohtuullisia.

Joo mutta tässä oli nyt kyse siitä että joku TARJOAA kyytiä ja matka on sama tai ainakin täysin tarjoavan matkan varrella. En kyllä kehtaisi odottaa maksua tuossa tilanteessa tai sitten pitää heti sanoa että haluatko kyydin, otan siitä maksua niin ja niin paljon.

Naapuri kyseli, että voisinko heidän vierastaan ajeluttaa moottoripyörällä ja näyttää maalaiselle nähtävyyksiä. No en todellakaan ota jotakin uppo-outoa tyyppiä mun kyytiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada joku uusi kaveriksi luulemansa kotiin, joka heti katsastaa astiaston ja kysyy asunnon omistussuhteet, parkkipaikat ja muun mahdollisen.

Nuorempana hämilläni vastailin, nykyisin en. Ei kuulu sinulle.

Tämä.

Kaiken huippu on se kun kahvipöydässä tsekataan mitä kahvikupin perseessä lukee. Hakevat sieltä varmaan Iittalaa mutta kyllä menee huuli pyöreäksi kun siellä lukeekin Villeroy Boch. Enkä ole mikään leuhkija, en koskaan esittele mitään enkä leuhki, eikä meillä mitään hienoa ole muuten mutta nuo kahviastiastot hommasin puoliksi v**uuksissanikin, meilläpäs ei ole mitään perusTeemaa vaan oikein Villeroy Boch :) Tiedän olevani lapsellinen tuossa asiassa mutta on ne ilmeet sen arvoisia. Luulevat ettei meillä ole edes Arabiaa ja onkin vallan muuta.

suurimmat leuhkijat ovat muuten niitä joilla on tasan kaikki mahdollinen pankin omistamaa.

Öömm, mistä lähtien Villeroy Boch on ollut jotain todella fancya? Itse vertaisin ihan "perus-teemaan", jolla nyt ei tosiaan erityisesti pääse leuhkimaan.

Huutonetissä nyt ainakin Villeroy Boch astiastojen pyyntöhinnat on kymmenkertaisia perusteemaan verrattuna.

Saahan sitä pyytää, etenkin jos pitää niitä jotenkin hienoina.

Ostin kaverille pyynnöstä alennuksessa olevia Villeroy Bochin lautasia eivätkä ne maksaneet edes niin paljon, että olis ollut pakko pyytää rahat etukäteen. Olin silloin työtön.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri kyseli, että voisinko heidän vierastaan ajeluttaa moottoripyörällä ja näyttää maalaiselle nähtävyyksiä. No en todellakaan ota jotakin uppo-outoa tyyppiä mun kyytiin.

Minua on myös pyydetty itselleni tuntemattoman ihmisen muuttoon avuksi. Oli kaverini veli. En mennyt.