Lapsen kaverisuhteet vanhemman vastuulla
Hei, onko mulla samaa fiilistä, että työ- ja kotiarjen ruuhkaisessa pyörityksessä kannattelette, tuette, rohkaisette ja ylläpidätte lastenne kaverien saamista ja yhdessäoloaan?
Olen itsellisesti lapsen saanut, siis sinkkuäitinä. Asumme melkoisen kaukana muista lapsiperheistä. Pyörällä ajellen ja kävellen yritän viikonloppuisin ja joskus arki-iltapäivisinkin väsyneenä töiden jälkeen viedä lastani liikuntaharrastuksiin sekä leikkipuistoihin, jotta hän saisi liityttyä leikkeihin ja ylläpidettyä ystävyyksiä. Lapseni on ekaluokkalainen.
Meidän naapurustossa kun lapsia ei asu.
Oletteko muutkin poikki tähän? Paitsi fyysiseen kulkemiseen muita lapsia etsimään puistoista / heidän luokseen, mutta ennen kaikkea oletteko tekin väsyneitä emotionaaliseen stressiin lapsen yksinäisyydestä tai sen pelosta?
Kommentit (11)
Päiväkotiaikana oli tuollaista. Nyt lapsi on 10-vuotias ja hoitaa itse kaverisuhteensa. Mutta ollaan valittu asuinalue niin, että kaverit ja harrastukset on lähellä. Asuin itse lapsena kaukana kaikista ja se vaikutti kaverisuhteisiin paljon. Siksi valitsin oman lapsen vuoksi paremman asuinpaikan.
Kyllähän se ekalla luokalla jää vielä paljon vanhemman vastuulle. Toiset lapset ovat aloitteellisempia asian suhteen ja toiset vähemmän aloitteellisia. Saisitkohan jostain lapsen kavereiden vanhempien numeroita? Voisit kutsua lapsen kavereita teille kylään.
Mistä töistä saa tänne kirjoitaa tähän aikaan?
Pitäisi riittää että päiväkodissa ja koulussa näkee muita lapsia, kyllä nuo oppii itse liikkumaan kavereiden luo kun kasvavat.
Perusvanhemmuutta. Vaivannäköä ja kuskaamista, lasten juhlia, yökyläilyjä.
Vähennä iltaisin toimintaa, lapsille on parempi että äiti jaksaa ei se kuinka usein harrastetaan tai käydään puistossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se ekalla luokalla jää vielä paljon vanhemman vastuulle. Toiset lapset ovat aloitteellisempia asian suhteen ja toiset vähemmän aloitteellisia. Saisitkohan jostain lapsen kavereiden vanhempien numeroita? Voisit kutsua lapsen kavereita teille kylään.
Jep. Itse ainakin kuskaan lasta mieluusti vähän kauemmaksikin. Koen vaivalloisemmaksi niiden leikkitreffien järjestämisen meillä kotona.
T. Vilkkaan lapsen äiti
Onko pakko asua kaukana muista lapsiperheistä ja miksi?
Kyllä me kuskattiin (ja kuskataan vieläkin satunnaisesti) tosi paljon harrastuksiin, kaverien luo, kaverien mökeille jne. Ja otettiin kotiin ja mökille.
Nyt kun nämä on jo parikymppisiä, ei sitä samalla tavalla tietenkään enää tee, mutta nytkin otetaan syyslomalla nuorimmaisen kaveri pariksi päiväksi reissulle mukaan.
Minusta tämä vaan on ihan sitä perushommaa vanhemmalla.
Ihmettelen oikeasti äitejä, jotka tietävät että esimerkiksi oma lapsi on kaveri sellaisten lasten kanssa, jotka välillä häntä kiusaavat ja pyrkii pitämään lapsensa näiden "kavereiden" kaverina.
Omassa suvussani on tälläinen. Aina valittaa kyllä siitä, kun välillä nämä kaverit kiusaavat tätä omaa lastaansa, mutta ei kuitenkaan erota lastaansa näistä kavereista.
Vähän olen, mutta yritän. Itse olen vähän introvertti ja omia kavereita ei juuri ole, sosiaalinen työ on riittävästi. Mutta siis vien treeneihin (olen apuvalmentajanakin), vien leikkipuistoihin, kuskaan ja sovin trefejä kavereiden kyläilyyn....Odotan kyllä innolla että lapsi selviytyy kohta näistä itse....