Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Ompele verhot (2-9 kpl ?),  ota mekosta kaavat ja ompele uusi, on hyvää terapiaa sinulle.. jumala maksaa sulle palkan.

Ja, ai niin,  mattojen pesu ennen muuttoa, ekös ne vois pestä teidän taloyhtiössä?  Nii  ja ne lankut pitäs pätkiä pihalta ja kantaa liiteriin.  Ja ehkä se muutto sitten seuraavaks kun ei oo autoo.. 

..alkaa olla mitta täys tuota  "  entisen ?" alkoholistin manipulointia. Vaikka ehkä on raitis niin henkisesti jatkaa toisten hyväkskäyttöä ihan sikana. Vasta eilen sai joltain auton lainaan 80 km ajoon, tuskin maksoi bensoja koska ei ole varaa ostaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Asumme Vantaalla lentokentän lähellä, joten aika usein majoitamme kentälle meneviä tai sieltä saapuvia sukulaisia tai kavereita. Suurin osa majoittujista ottaa meidät ja aikataulumme huomioon, mutta sitten on niitäkin, jotka kuvittelevat, että voivat tulla valmiiksia katettuun pöytään mihin kellonaikaan tahansa.

Esim. yhtenä iltana puhelimeni soi illalla n. kymmenen aikaan. Siellä oli serkkuni (etäiseksi jäänyt, emme pahemmin pidä yhteyttä), ja totesi vaan että laitapa sauna lämpiämään, laskeuduimme juuri kentälle, ja ei jakseta lähteä ajamaan kotiin yötä vasten, joten tullaan teille yöksi. En ehtinyt sanomaan edes mitään, kun puhelu päättyi, ja hetken päästä he (äiti, isä ja kaksi teini-ikäistä lasta) ilmestyivät meidän pihaan.

Ensimmäisenä alkoi valitus siitä, että eikö ole mitään lämmintä ruokaa, kun ei voileivät riitä. No eipä ollut, kun ei tiedetty että tulee vieraita. Sitten alkoi valitus siitä, että eikö ole saunakaljaa, ja tekisi kuulemma mieli suomalaista olutta. Eipä oltu tähänkään osattu varautua, joten ei löytynyt. Vielä ennen nukkumaanmenoa valitettiin siitä, että asunnossamme on kissankarvaa, ja että eikö nuo kaksi kissaa voi pistää pihalle yöksi. No ei voinut, ne ovat sisäkissoja, ja teki mieli sanoa, että jos tässä joku pistetään pihalle, niin se on teidän perhe.

Yleensä siivotaan kunnolla ja hankitaan tarpeeksi ruokaa, jos tiedetään etukäteen että vieraita on tulossa. Mielestäni on kuitenkin älytöntä ilmestyä puoli yhdentoista aikaan jonkun ovelle alle puolen tunnin varoitusajalla, ja silti odottaa saavansa passausta ihan viimeisen päälle. Lentokentälläkin on se 24 h Alepa, josta voisi tuoda jotakin ruokaa tullessaan.

Minä taitaisin olla niin häijy, että nyt kun älypuhelinaikana ei voi tietää toisen sijaintia (ota pois päältä), niin sanoisin, että "Ilman muuta, mutta kun me olemme mökillä Rymättylässä, niin ei nyt onnistu. Siinä lentokentän vieressä on se xxx hotellikin."

Vierailija kirjoitti:

Asumme Vantaalla lentokentän lähellä, joten aika usein majoitamme kentälle meneviä tai sieltä saapuvia sukulaisia tai kavereita. Suurin osa majoittujista ottaa meidät ja aikataulumme huomioon, mutta sitten on niitäkin, jotka kuvittelevat, että voivat tulla valmiiksia katettuun pöytään mihin kellonaikaan tahansa.

Esim. yhtenä iltana puhelimeni soi illalla n. kymmenen aikaan. Siellä oli serkkuni (etäiseksi jäänyt, emme pahemmin pidä yhteyttä), ja totesi vaan että laitapa sauna lämpiämään, laskeuduimme juuri kentälle, ja ei jakseta lähteä ajamaan kotiin yötä vasten, joten tullaan teille yöksi. En ehtinyt sanomaan edes mitään, kun puhelu päättyi, ja hetken päästä he (äiti, isä ja kaksi teini-ikäistä lasta) ilmestyivät meidän pihaan.

Ensimmäisenä alkoi valitus siitä, että eikö ole mitään lämmintä ruokaa, kun ei voileivät riitä. No eipä ollut, kun ei tiedetty että tulee vieraita. Sitten alkoi valitus siitä, että eikö ole saunakaljaa, ja tekisi kuulemma mieli suomalaista olutta. Eipä oltu tähänkään osattu varautua, joten ei löytynyt. Vielä ennen nukkumaanmenoa valitettiin siitä, että asunnossamme on kissankarvaa, ja että eikö nuo kaksi kissaa voi pistää pihalle yöksi. No ei voinut, ne ovat sisäkissoja, ja teki mieli sanoa, että jos tässä joku pistetään pihalle, niin se on teidän perhe.

Yleensä siivotaan kunnolla ja hankitaan tarpeeksi ruokaa, jos tiedetään etukäteen että vieraita on tulossa. Mielestäni on kuitenkin älytöntä ilmestyä puoli yhdentoista aikaan jonkun ovelle alle puolen tunnin varoitusajalla, ja silti odottaa saavansa passausta ihan viimeisen päälle. Lentokentälläkin on se 24 h Alepa, josta voisi tuoda jotakin ruokaa tullessaan.

Sympatiat teille, kauheita vieraita! Itse en olisi vastannut puhelimeen tai avannut ovea.

Sukulaispariskunta on vuosia käynyt joka kesä meillä lomamatkallaan ja ollut vähintään viikon. Pitävät täysihoitoa itsestään selvänä asiana, rantasauna tulee lämmittää joka ilta ja vielä grillata jotain. Itse eivät tee mitään, hehän ovat lomalla. Olen jo pitkään ollut kyllästynyt tähän, mutta äitini mielestä pitää olla kohtelias ja vieraanvarainen. Me emme ole käyneet heillä kuin vanhempani miehen 50-vuotispäivillä, pari tuntia. Viime joulukuussa olin menossa koiranäyttelyyn Helsinkiin. Asuvat kävelymatkan päässä messukeskuksesta, niin sisareni ehdotti että voisin yöpyä heillä. Sain heti puhelinsoiton, missä nämä sukulaiset vuorotellen kertoivat, miksi en voi tulla heille. Allergisia koiralle, ei edes ollut tulossa näyttelyyn, ovat flunssaisia, tiesivät sen jo kolme kuukautta aikaisemmin, ja syitä löytyi aina lisää. En kertonut heille, että olin jo paljon aikaisemmin varannut hotellihuoneen. Ensi kesänä heidän on kyllä turha pyrkiä ilmaiseen täysihoitoon, meilläkin on esteitä.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispariskunta on vuosia käynyt joka kesä meillä lomamatkallaan ja ollut vähintään viikon. Pitävät täysihoitoa itsestään selvänä asiana, rantasauna tulee lämmittää joka ilta ja vielä grillata jotain. Itse eivät tee mitään, hehän ovat lomalla. Olen jo pitkään ollut kyllästynyt tähän, mutta äitini mielestä pitää olla kohtelias ja vieraanvarainen. Me emme ole käyneet heillä kuin vanhempani miehen 50-vuotispäivillä, pari tuntia. Viime joulukuussa olin menossa koiranäyttelyyn Helsinkiin. Asuvat kävelymatkan päässä messukeskuksesta, niin sisareni ehdotti että voisin yöpyä heillä. Sain heti puhelinsoiton, missä nämä sukulaiset vuorotellen kertoivat, miksi en voi tulla heille. Allergisia koiralle, ei edes ollut tulossa näyttelyyn, ovat flunssaisia, tiesivät sen jo kolme kuukautta aikaisemmin, ja syitä löytyi aina lisää. En kertonut heille, että olin jo paljon aikaisemmin varannut hotellihuoneen. Ensi kesänä heidän on kyllä turha pyrkiä ilmaiseen täysihoitoon, meilläkin on esteitä.

Miksi odottaa että ovat jo tulleet pihalle; siinä vaiheessahan heitä on hankalaa häätää. Voit ilmoittaa asiasta jo nyt, hyvissä ajoin. Eli laita vaikkapa tekstiviesti, että tänä kesänä toivottavasti ette ole tulossa meille lomailemaan, koska meillä on koko kesäksi muita suunnitelmia.

Aikuinen perhetuttava hoidatti kahta pientä lastaan täysin ilmaiseksi minulla ja poikaystävälläni toistuvasti, kun olimme mieheni kanssa vielä nuoria ja köyhiä opiskelijoita. Usein hän laittoi alle kouluikäisen lapsen soittamaan minulle perjantaina, että voisivatko lapset tulla meille viikonlopuksi. Yleensä en osannut sanoa ei. Kerran kuitenkin oli pakko kieltäytyä, kun joutuisin olemaan kouluprojektin vuoksi töissä  koko viikonlopun. Tästä seurasi se, että lasten äiti ihan itse soitti perjantaina iltapäivällä, että jos te ette hae näitä lapsia viikonlopuksi, joutuvat ne katsomaan vanhempien ryyppäämistä ja biletystä. Kävin hakemassa muksut ja otin mukaan kouluprojektityöhön. Kyllä sain luokkatovereilta ihmetystä osakseni, kun ilmestyin paikalle kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme Vantaalla lentokentän lähellä, joten aika usein majoitamme kentälle meneviä tai sieltä saapuvia sukulaisia tai kavereita. Suurin osa majoittujista ottaa meidät ja aikataulumme huomioon, mutta sitten on niitäkin, jotka kuvittelevat, että voivat tulla valmiiksia katettuun pöytään mihin kellonaikaan tahansa.

Esim. yhtenä iltana puhelimeni soi illalla n. kymmenen aikaan. Siellä oli serkkuni (etäiseksi jäänyt, emme pahemmin pidä yhteyttä), ja totesi vaan että laitapa sauna lämpiämään, laskeuduimme juuri kentälle, ja ei jakseta lähteä ajamaan kotiin yötä vasten, joten tullaan teille yöksi. En ehtinyt sanomaan edes mitään, kun puhelu päättyi, ja hetken päästä he (äiti, isä ja kaksi teini-ikäistä lasta) ilmestyivät meidän pihaan.

Ensimmäisenä alkoi valitus siitä, että eikö ole mitään lämmintä ruokaa, kun ei voileivät riitä. No eipä ollut, kun ei tiedetty että tulee vieraita. Sitten alkoi valitus siitä, että eikö ole saunakaljaa, ja tekisi kuulemma mieli suomalaista olutta. Eipä oltu tähänkään osattu varautua, joten ei löytynyt. Vielä ennen nukkumaanmenoa valitettiin siitä, että asunnossamme on kissankarvaa, ja että eikö nuo kaksi kissaa voi pistää pihalle yöksi. No ei voinut, ne ovat sisäkissoja, ja teki mieli sanoa, että jos tässä joku pistetään pihalle, niin se on teidän perhe.

Yleensä siivotaan kunnolla ja hankitaan tarpeeksi ruokaa, jos tiedetään etukäteen että vieraita on tulossa. Mielestäni on kuitenkin älytöntä ilmestyä puoli yhdentoista aikaan jonkun ovelle alle puolen tunnin varoitusajalla, ja silti odottaa saavansa passausta ihan viimeisen päälle. Lentokentälläkin on se 24 h Alepa, josta voisi tuoda jotakin ruokaa tullessaan.

Minä taitaisin olla niin häijy, että nyt kun älypuhelinaikana ei voi tietää toisen sijaintia (ota pois päältä), niin sanoisin, että "Ilman muuta, mutta kun me olemme mökillä Rymättylässä, niin ei nyt onnistu. Siinä lentokentän vieressä on se xxx hotellikin."

..ja Alepa.

Olen työtön graafinen suunnittelija. Sukulaiset, kaverit ja tuttavat teettävät minulla uskomattoman usein kaikenmaailman mainoksia, esitteitä, logoja jne. omille pienyrityksilleen tai harrastusprojekteilleen, kun minulla sitä aikaa on. Niin ja tietenkin ilmaiseksi, koska eihän minulla nyt kauaa tuommoiseen aikaa mene.

Yhdelle lähisukulaiselle olen tehnyt yrityksen logon, verkkokaupan, kaikki mainokset ja esitteet, facebook-sivut ja sen ylläpitoa. Usein pyyntö mainoksen valmistamisesta tulee tyyliin "APUA!!!!!! Huomiseksi pitäisi toimittaa mainos sinne ja täne, voisitko pliiiiiis tehdä, korvaan kyllä?!" Korvaukseksi olen saanut joskus valita jonkun parin euron tuotteen hänen valikoimistaan maksutta. Wau! Olen tosi huono sanomaan ei, enkä halua katkaista välejä tähän lähisukulaiseen. Olen yrittänyt helpottaa omaa työtäni pyytämällä mainoksista tarkat speksit, eli häntä toimittamaan minulla valmiit kuvat ja tekstit. Hän lupaa ne yleensä toimittaa, mutta loppujen lopuksi ohjeistaa laittamaan kuvia, joihin hänellä tai minulla ei ole tekijänoikeuksia ja tekstit jättää minun mietittäväkseni, kun minulla varmaan se "runosuoni sykkii niin paljon paremmin".

Yksi kaveri tuli ystävyyden alkuvaiheessa jo luokseni, niin kuin alekauppaan. Saattoi suihkutella hajuvesiani ilman lupaani, ja ihan vain todeta, että meillä on kavereiden kesken tämmöstä/tällainen tapa..? Samainen ystävä saattoi keskellä yötä lähetellä viestejä (hommien jälkeen), niin siis kun oli ne hommat tehty, et hei ootko hereillä, nakkaa rööki jos sul on, nakkaa toinen hänen (seksikumppani) miehelle, ja vielä varalle yksi hyllyyn, jos siis sulla on ja VIELÄ jos kävi kahvilla luonani, niin saattoi ääneen ehdotella, että "myyppä mulle tuo", siis minun omia tavaroida olisi pitänyt myydä hänelle kotoani yhtäkkiä! Sama henkilö saattoi itkien tulla aina luokseni, siis kun oli mennyt sinä ennen täysin vieraan ihmisen kotiin randomisti lataamaan omaa puhelinta omasta tahdostaan, vaikka asuu itse ylemmässä kerroksessa, mutta itkun kera tullaan sitten minun kotiovelle. Juuri nyt ajattelen, mikä olikaan ystäväni oikea työnkuva, vai vaan liian helppo nainen.

kannatti korkeakouluttautua kirjoitti:

Olen työtön graafinen suunnittelija. Sukulaiset, kaverit ja tuttavat teettävät minulla uskomattoman usein kaikenmaailman mainoksia, esitteitä, logoja jne. omille pienyrityksilleen tai harrastusprojekteilleen, kun minulla sitä aikaa on. Niin ja tietenkin ilmaiseksi, koska eihän minulla nyt kauaa tuommoiseen aikaa mene.

Yhdelle lähisukulaiselle olen tehnyt yrityksen logon, verkkokaupan, kaikki mainokset ja esitteet, facebook-sivut ja sen ylläpitoa. Usein pyyntö mainoksen valmistamisesta tulee tyyliin "APUA!!!!!! Huomiseksi pitäisi toimittaa mainos sinne ja täne, voisitko pliiiiiis tehdä, korvaan kyllä?!" Korvaukseksi olen saanut joskus valita jonkun parin euron tuotteen hänen valikoimistaan maksutta. Wau! Olen tosi huono sanomaan ei, enkä halua katkaista välejä tähän lähisukulaiseen. Olen yrittänyt helpottaa omaa työtäni pyytämällä mainoksista tarkat speksit, eli häntä toimittamaan minulla valmiit kuvat ja tekstit. Hän lupaa ne yleensä toimittaa, mutta loppujen lopuksi ohjeistaa laittamaan kuvia, joihin hänellä tai minulla ei ole tekijänoikeuksia ja tekstit jättää minun mietittäväkseni, kun minulla varmaan se "runosuoni sykkii niin paljon paremmin".

Mun ystävä tekee tuota samaa mulle, koska se ei ole suomalainen, ja ne oikeasti alkaa jo nyppiä ne 'I WANT, I NEED - viestit. Ystävä ei oikeasti tule ikinä ymmärtämään kuinka monta turhaa tuntia olen tuhlannut häneen, ihan vain sen vuoksi, että autan häntä, että hänellä olisi helpompi olla täällä. Onneksi hän silti tajuaa edes joskus tarjota ruoat, kun käyn hänen luonaam kylässä. Mukava ihminen, mutta sietokyky olllut kyllä välillä kovilla, muihin liian tukeutumisen vuoksi, on jo yli 5 vuotta suomessa asunut.

Vierailija kirjoitti:

Menin ystävän luo keskellä yötä kun hän kertoi sairastuneensa ja tarvitsi apua. Lähdin siis yöllä pyörällä kaatosateessa hänen luo. Paikalle saavuttuani vastassa oli pari koiraa, en tiennyt aluksi, että joudun jäämään yötä. Ystävälle ei sopinut se, että nukkuisisin erillisessä huoneessa missä koirat eivät siis olisi. En ollut tottunut koiriin, joten koin levollisimmaksi unen ilman, että tarvitsee pelätä koirien hyppimistä viereeni sohvalle, kaikenlisäksi kärsin lievästä koiraallergiasta. Ystävä päättikin, että taitaa olla parempi lähteä pois hänen luotaan, jos en nuku samassa tilassa hänen eläintensä kanssa. Ennen kuin lähdin, kuulin piuhelun, jonka hän soitti perheen jäsenelleen, ja pyysi häntä paikan päälle ja vääristeli kertomalla, että en pidä koirista ja en suostu nukkumaan edes sohvalla, että pääseekö hänen sisarensa sinne. Minulle hän sanoi, että koirat eivät pysty rentoutumaan, että parempi, että lähdet, en tarvitsekkaan apuasi. Lähdin sitten kaatosateessa ajelelaan yöllä takaisin kotiin. Että näin.

Jäi kyllä kiinnostamaan, että minkälaista apua hän tarvitsi keskellä yötä? Siis yllättäen keskellä yötä? Eikö olisi riittänyt, että menee aamulla? Jos on oikeasti joku akuutti sairastuminen, niin hätänumero on sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ystävän luo keskellä yötä kun hän kertoi sairastuneensa ja tarvitsi apua. Lähdin siis yöllä pyörällä kaatosateessa hänen luo. Paikalle saavuttuani vastassa oli pari koiraa, en tiennyt aluksi, että joudun jäämään yötä. Ystävälle ei sopinut se, että nukkuisisin erillisessä huoneessa missä koirat eivät siis olisi. En ollut tottunut koiriin, joten koin levollisimmaksi unen ilman, että tarvitsee pelätä koirien hyppimistä viereeni sohvalle, kaikenlisäksi kärsin lievästä koiraallergiasta. Ystävä päättikin, että taitaa olla parempi lähteä pois hänen luotaan, jos en nuku samassa tilassa hänen eläintensä kanssa. Ennen kuin lähdin, kuulin piuhelun, jonka hän soitti perheen jäsenelleen, ja pyysi häntä paikan päälle ja vääristeli kertomalla, että en pidä koirista ja en suostu nukkumaan edes sohvalla, että pääseekö hänen sisarensa sinne. Minulle hän sanoi, että koirat eivät pysty rentoutumaan, että parempi, että lähdet, en tarvitsekkaan apuasi. Lähdin sitten kaatosateessa ajelelaan yöllä takaisin kotiin. Että näin.

Jäi kyllä kiinnostamaan, että minkälaista apua hän tarvitsi keskellä yötä? Siis yllättäen keskellä yötä? Eikö olisi riittänyt, että menee aamulla? Jos on oikeasti joku akuutti sairastuminen, niin hätänumero on sitä varten.

Liittyi työhön, siis olisin ollut oikeutettu vielä palkkaankin, tarkempaa kuvausta en anna tähän, mutta palkkakin jäi saamatta. Kyseessä oli osittain ystävä jota autoin, annoin mahdollisuuden maksaa, mutta hän ei palkkaa maksanut. Katkaisin ystävyyden meidän välillä. 885

Taxfree kirjoitti:

Opiskelen kauppatieteitä ja spesiaalialaani on verotus ja tiedän yhden jos toisenkin seikan, kuinka saada verovähennyksiä sijoitustoiminnasta. Nyt sit pitäisi ennen veroilmoitusten jättödeadlinea "auttaa" (ilmaiseksi) eräitä henkilöitä. En auta, en edes rahasta, koska lain mukaan joutuisin itse maksamaan siitä verot.

Olen vain ilmaissut, että jokainen opiskelee verosuunnittelun salat itse, jos haluaa sitä harrastaa. Virtuaalisia itkupotkuraivaireita odottelen.

Ei kai niitä tarvitse itse opiskella kun voi maksaa jollekulle vinkeistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ystävän luo keskellä yötä kun hän kertoi sairastuneensa ja tarvitsi apua. Lähdin siis yöllä pyörällä kaatosateessa hänen luo. Paikalle saavuttuani vastassa oli pari koiraa, en tiennyt aluksi, että joudun jäämään yötä. Ystävälle ei sopinut se, että nukkuisisin erillisessä huoneessa missä koirat eivät siis olisi. En ollut tottunut koiriin, joten koin levollisimmaksi unen ilman, että tarvitsee pelätä koirien hyppimistä viereeni sohvalle, kaikenlisäksi kärsin lievästä koiraallergiasta. Ystävä päättikin, että taitaa olla parempi lähteä pois hänen luotaan, jos en nuku samassa tilassa hänen eläintensä kanssa. Ennen kuin lähdin, kuulin piuhelun, jonka hän soitti perheen jäsenelleen, ja pyysi häntä paikan päälle ja vääristeli kertomalla, että en pidä koirista ja en suostu nukkumaan edes sohvalla, että pääseekö hänen sisarensa sinne. Minulle hän sanoi, että koirat eivät pysty rentoutumaan, että parempi, että lähdet, en tarvitsekkaan apuasi. Lähdin sitten kaatosateessa ajelelaan yöllä takaisin kotiin. Että näin.

Jäi kyllä kiinnostamaan, että minkälaista apua hän tarvitsi keskellä yötä? Siis yllättäen keskellä yötä? Eikö olisi riittänyt, että menee aamulla? Jos on oikeasti joku akuutti sairastuminen, niin hätänumero on sitä varten.

Liittyi työhön, siis olisin ollut oikeutettu vielä palkkaankin, tarkempaa kuvausta en anna tähän, mutta palkkakin jäi saamatta. Kyseessä oli osittain ystävä jota autoin, annoin mahdollisuuden maksaa, mutta hän ei palkkaa maksanut. Katkaisin ystävyyden meidän välillä. 885

Kaikesta päätellen tuo ystävä on vammainen henkilö, jolla on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. Kirjoittaja toimii hänen avustajanaan.

Henkilökohtainen apu ei ole kuitenkaan päivystysluonteista toimintaa. Nämä ovat monesti hyvin kieroutuneita tilanteita. Vammainen henkilö toimii itse työnantajana ja voi kyykyttää työntekijöitään (jotka ovat joskus ehkä olleet hänen ystäviään) miten haluaa. Harva oikeasti ymmärtää, minkälaisia vastuita työnantajana toimimiseen liittyy. Harvalla avustajalla on tarpeeksi tietoa työsuhteista ja omista oikeuksista.

Niin hieno ajatus kuin henkilökohtaisen avun taustalla onkin, käytännössä ilmenee järkyttäviä epäkohtia. Joku saisi räjäyttää koko lainsäädännön ja järjestää avun ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen perhetuttava hoidatti kahta pientä lastaan täysin ilmaiseksi minulla ja poikaystävälläni toistuvasti, kun olimme mieheni kanssa vielä nuoria ja köyhiä opiskelijoita. Usein hän laittoi alle kouluikäisen lapsen soittamaan minulle perjantaina, että voisivatko lapset tulla meille viikonlopuksi. Yleensä en osannut sanoa ei. Kerran kuitenkin oli pakko kieltäytyä, kun joutuisin olemaan kouluprojektin vuoksi töissä  koko viikonlopun. Tästä seurasi se, että lasten äiti ihan itse soitti perjantaina iltapäivällä, että jos te ette hae näitä lapsia viikonlopuksi, joutuvat ne katsomaan vanhempien ryyppäämistä ja biletystä. Kävin hakemassa muksut ja otin mukaan kouluprojektityöhön. Kyllä sain luokkatovereilta ihmetystä osakseni, kun ilmestyin paikalle kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa.

Olisit tehnyt lasun :( Sääliksi käy lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ystävän luo keskellä yötä kun hän kertoi sairastuneensa ja tarvitsi apua. Lähdin siis yöllä pyörällä kaatosateessa hänen luo. Paikalle saavuttuani vastassa oli pari koiraa, en tiennyt aluksi, että joudun jäämään yötä. Ystävälle ei sopinut se, että nukkuisisin erillisessä huoneessa missä koirat eivät siis olisi. En ollut tottunut koiriin, joten koin levollisimmaksi unen ilman, että tarvitsee pelätä koirien hyppimistä viereeni sohvalle, kaikenlisäksi kärsin lievästä koiraallergiasta. Ystävä päättikin, että taitaa olla parempi lähteä pois hänen luotaan, jos en nuku samassa tilassa hänen eläintensä kanssa. Ennen kuin lähdin, kuulin piuhelun, jonka hän soitti perheen jäsenelleen, ja pyysi häntä paikan päälle ja vääristeli kertomalla, että en pidä koirista ja en suostu nukkumaan edes sohvalla, että pääseekö hänen sisarensa sinne. Minulle hän sanoi, että koirat eivät pysty rentoutumaan, että parempi, että lähdet, en tarvitsekkaan apuasi. Lähdin sitten kaatosateessa ajelelaan yöllä takaisin kotiin. Että näin.

Jäi kyllä kiinnostamaan, että minkälaista apua hän tarvitsi keskellä yötä? Siis yllättäen keskellä yötä? Eikö olisi riittänyt, että menee aamulla? Jos on oikeasti joku akuutti sairastuminen, niin hätänumero on sitä varten.

Liittyi työhön, siis olisin ollut oikeutettu vielä palkkaankin, tarkempaa kuvausta en anna tähän, mutta palkkakin jäi saamatta. Kyseessä oli osittain ystävä jota autoin, annoin mahdollisuuden maksaa, mutta hän ei palkkaa maksanut. Katkaisin ystävyyden meidän välillä. 885

Kaikesta päätellen tuo ystävä on vammainen henkilö, jolla on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. Kirjoittaja toimii hänen avustajanaan.

Henkilökohtainen apu ei ole kuitenkaan päivystysluonteista toimintaa. Nämä ovat monesti hyvin kieroutuneita tilanteita. Vammainen henkilö toimii itse työnantajana ja voi kyykyttää työntekijöitään (jotka ovat joskus ehkä olleet hänen ystäviään) miten haluaa. Harva oikeasti ymmärtää, minkälaisia vastuita työnantajana toimimiseen liittyy. Harvalla avustajalla on tarpeeksi tietoa työsuhteista ja omista oikeuksista.

Niin hieno ajatus kuin henkilökohtaisen avun taustalla onkin, käytännössä ilmenee järkyttäviä epäkohtia. Joku saisi räjäyttää koko lainsäädännön ja järjestää avun ihan eri tavalla.

Niin saisi. Ja monella vammaisella ei ole edes kykyä syvempään suunnitteluun, toisen työäivästä. Pahimmassa tapauksessa olet jonkun avustajana kokonaisen työpäivän ja avustaja oikeasti sanelee sinulle sen 8 tuntia mitä tehdä hänen kotonaan ja korjailee sitä mukaan, jos teet jonkun virheen. Ei hullukaan nauti sellaisesti. Osa vielä ihmettelee toistuvien haastattelujen jälkeen miksi ei ole löytänyt avustajaa, kun pyynnöt tai tapa toteuttaa työtä menee liian kohtuuttomasti. Lisätään tähän vielä, että osa ei arvosta sitä avustajaa, ei edes apua mitä saa. Katselkaapa huvikseen vaikka työkkärinkin sivulta eli www.mol.fi joidenkin avustettavien sanelemia sääntöjä avustajalle jos on uteliaisuutta.

Näin pitkästä aikaa ystävääni ja tutustuimme taas uudessaan mukavissa merkeissä pitkän ajan jälkeen. Tapasin hänen erityislapsensa, ja kerran tämä ystävä pyysikin, että olisiko mahdollista katsoa hänen lastaan, jotta hän pääsisi pitkästä aikaa illan viettoon, suostuin toki. Lapsi vietti yön luonani ja vanhempi sitten haki hänet illasta pois. Tästä meinasikin sitten muodostua tapa, aloinkin saamaan erikoisia viestejä aina vähän ennen viikonloppuja liittyen tietysti hoitoapuun. Kerran lupauduin hoitamaan tätä pienokaista taas, ja ystävä oli liikenteessä yhteisten ystäviemme kanssa, harmittelin koska en itse päässyt mukaan, hoidinhan hänen poikaa. Jossakin vaiheessa totesin itselleni, että nyt riittää, selvisi, että vanhemmalla oli jokaiselle viikonlopulle eri kumppani, eli vanhemman piti päästä ryyppäämään ja toteuttamaan omia mielihalujaan viikonloppuisin. Hänellä oli kunnon mieskaarti ketä hän tapaili, mutta ainoastaan vain hyväksikäyttö mielessä. Miehet oikeasti kävivät hänelle ostamassa viikolle aina ruoat, viikon aikana tekstiteltiin, viikonloppuna sitten pantiin ja sitä ennen tottakai ruokakauppaan. Itse olin vain osa tätä näytelmää hänen tarinassaan. Lasta kävi hieman sääliksi, koska pieni kuitenkin näki välillä osan näistä vaihtuvista miehistä. Olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus kumppaniin ja miksi ei myös irtosuhteisiinkin, kunhan ei lasta sekoiteta tai hänen tasapainoa järkytetä mitenkään tällä. Kauhistuin silti ystäväni muutoksesta sen verran ja mietin niitä miehiä, että miten he voivat niin sinisilmäisiä olla hänen suhteensa, olinhan toisaalta itsekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei ole kyse niinkään pyytämisestä kuin oletuksesta, ettei minulle tarvitse korvata mitään tai että aina olen valmis käyttämään omaa rahaa ja aikaa.

Olin mukuna eräässä opiskelijajärjestössä, joka järjesti isompaa tapahtumaa. Vaikka olin samaan aikaan työharjoittelussa ulkomailla, osallistuin valmisteluihin ja keräsin esim. yli puolet yhteistyökumppaneista ja sponsorirahoista, suunnittelin logoja, tein materiaaleja jne. Tapahtumaan lensin ulkomailta avuksi ja tein koko viikonlopun 17-tuntisia työvuoroja. Suullisesti sovittiin, että jos tapahtuma jäisi plussalle, minulle korvattaisiin ainakin osa lentolipuista.

Plussalle jäätiin noin 500 euroa. Yritin saada jotain korvausta. Kuulemma päätetään asiasta myöhemmin. Niin päätettiinkin. Muut ryhmäläiset vuokrasivat mökin palkitakseen itsensä rankasta työstä. Ostettiin ruokaa ja juomaa. Siellä mökillä yhdessä sitten, kun kaikki rahat oli tuhlattu, todettiin, ettei minulle oikeastaan tarvitse korvata mitään ja rahatkin meni jo tärkeämpään. Olin pyytänyt edes symbolista 20 euron korvausta. Se olisi ollut noin kolme euroa per jokainen muu osallistuja, mikäli he olisivat maksaneet tämän minulle sen sijaan, että rahat ryypättiin. Työni ei siis ollut tämän arvoista. Maksoin parisataa lennoista köyhänä opiskelijana. En saanut mitään ja tein eniten. Muut saavat melkein satasen edestä henkeä kohden rahoitusta mökkireissulle ja valittavat, kun budjetti ylitettiin ja jokainen joutui maksamaan vielä kympin-pari itse. Minähän olin ahne pa*ka ja huono ystävä kun vaadin rahojani. Minun olisi pitänyt iloita kokemuksesta ja siitä, että sain olla mukana tekemässä tapahtumaa niin kivassa porukassa. Siihen loppu opiskelijatoiminta.

no saat kyllä syyttää hölmöydestäsi itseäsi. Teet ensin työt ja sitten vasta ehdotat korvausta? En ole ikinä mennyt osakuntatoimintaan kun näkeehän sen että ne painostaa ilmasityöhön oikein orjaksi sinne heille. Kaikki raataa josssain hommassa siellä kuka missäkin "emäntänä" tai "isäntänä". Itteeni ole koskaan kiinnostanut. Jotenkin elahtanut tunnelma ja outoa muutenkin.

No, tolla linjalla 90% viestien kohdalla voisi todeta, että "no saat kyllä syyttää hölmöydestäsi itseäsi", koska ei se hyväksikäyttö voi alkaa, jos kaikesta kotimajoituksesta ja taksikuskin toimimisesta kategorisesti kieltäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei ole kyse niinkään pyytämisestä kuin oletuksesta, ettei minulle tarvitse korvata mitään tai että aina olen valmis käyttämään omaa rahaa ja aikaa.

Olin mukuna eräässä opiskelijajärjestössä, joka järjesti isompaa tapahtumaa. Vaikka olin samaan aikaan työharjoittelussa ulkomailla, osallistuin valmisteluihin ja keräsin esim. yli puolet yhteistyökumppaneista ja sponsorirahoista, suunnittelin logoja, tein materiaaleja jne. Tapahtumaan lensin ulkomailta avuksi ja tein koko viikonlopun 17-tuntisia työvuoroja. Suullisesti sovittiin, että jos tapahtuma jäisi plussalle, minulle korvattaisiin ainakin osa lentolipuista.

Plussalle jäätiin noin 500 euroa. Yritin saada jotain korvausta. Kuulemma päätetään asiasta myöhemmin. Niin päätettiinkin. Muut ryhmäläiset vuokrasivat mökin palkitakseen itsensä rankasta työstä. Ostettiin ruokaa ja juomaa. Siellä mökillä yhdessä sitten, kun kaikki rahat oli tuhlattu, todettiin, ettei minulle oikeastaan tarvitse korvata mitään ja rahatkin meni jo tärkeämpään. Olin pyytänyt edes symbolista 20 euron korvausta. Se olisi ollut noin kolme euroa per jokainen muu osallistuja, mikäli he olisivat maksaneet tämän minulle sen sijaan, että rahat ryypättiin. Työni ei siis ollut tämän arvoista. Maksoin parisataa lennoista köyhänä opiskelijana. En saanut mitään ja tein eniten. Muut saavat melkein satasen edestä henkeä kohden rahoitusta mökkireissulle ja valittavat, kun budjetti ylitettiin ja jokainen joutui maksamaan vielä kympin-pari itse. Minähän olin ahne pa*ka ja huono ystävä kun vaadin rahojani. Minun olisi pitänyt iloita kokemuksesta ja siitä, että sain olla mukana tekemässä tapahtumaa niin kivassa porukassa. Siihen loppu opiskelijatoiminta.

no saat kyllä syyttää hölmöydestäsi itseäsi. Teet ensin työt ja sitten vasta ehdotat korvausta? En ole ikinä mennyt osakuntatoimintaan kun näkeehän sen että ne painostaa ilmasityöhön oikein orjaksi sinne heille. Kaikki raataa josssain hommassa siellä kuka missäkin "emäntänä" tai "isäntänä". Itteeni ole koskaan kiinnostanut. Jotenkin elahtanut tunnelma ja outoa muutenkin.

Kyllä. Voin syyttää itseäni siitä, että luotin siihen, mitä oli sovittu jo ennen kuin ostin liput. Näytti tosi paljon siltä, että tapahtuma jää nollille, hyvä jos ei tappiota tule. Silloin todettiin, että saan korvauksia, jos satuttaisiin jäämään plussalle. Hyväksyin tilanteen ja olin mukana siinä. Tyhmää tämäkin, mutta eniten tympi, että kun rahaa jäi yli, se vaan dokattiin eikä korvattu sovittuja kuluja. Ja kun yksi muista järjestäjistä oli sen aikainen paras ystäväni ja toinen kaveri, jota olin auttanut paljon, odotin ehkä enemmän. Opiskelijatouhuissa on aina orjahommia, mutta minulle tämä oli pohjanoteeraus. Tiedän kyllä olevani tyhmä ja olisi pitänyt vaatia rahat heti tapahtuman jälkeen. Yksin ulkomailta ei vaan ollu liian helppoa.

Monilla ihmisillä tuntuu olevan ajatus, että voi pyytää ihan mitä vaan mieleen sattuu tulemaan, kunhan lauseeseen liittää yhden tai useamman seuraavista: voisitko, toisitko, hakisitko, veisitkö, olisitko niin kiva, pystysitkö oikeesti, tekisitkö palveluksen, oisit niin ihana, olis tosi hieno juttu, mä oikeesti muistan sit sua jos... ja kiitos. (Esim hakisitko mulle tuon tuolta, kysyjällä yhtä pitkä matka hakea kun minulla, ja kysyjä aikuinen ihminen, jolla ei mitään syytä/estettä tehdä asia itse, toki kyseessä voi olla "ystävä" joka soittaa yöllä klo3 hakemaan kotiin baarista, itsellä aikainen herätys... tulisitko hakemaan, mä varmasti muistan sit sua joskus...) Kun sit sanoo, että ei onnistu, niin voi luoja sitä loukkaantumisen ja ihmetyksen määrää, että "nätisti pyysin, mutta jos noin vaikeeta on niin eipä tarvii... tai onko sulla itellä jotain ongelmia kun oot noin ilkee" No, minäkö sinne baariin pakotin, tai miks sitä pyytämäänsä asiaa ei voi itse tehdä, jos se on niin pikkujuttu.. mun mielestä se ei velvoita auttamaan/palvelemaan ihan rajattomasti vaan siksi että joku älyää pyytää...