Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Ammattiviulistina pyydetään yleensä soittamaan kahvittelupalkalla erilaisiin kissanristiäisiin, viimeksikin eräs ystävä kuusikymppisilleen. Ammattilainen ehkä nimenomaan treenaa esitystä varten, sen lisäksi, että takana on vuosien opiskelut ja kokemus sekä kalliin instrumentin hankinta  Kekkereissä ei voi ihan rennosti istua eikä nauttia alkoholia ja jossain vaiheessa on syytä lämmitellä soittokuntoa. 

Mintti kirjoitti:

Oma äitini, joka tunkee nokkansa joka asiaan ja kuvittelee voivansa päättää aikuisten lasten asioista. Lapsuudesta asti muistan äitini mielipuolisena vallankäyttäjänä.

Odotin lastani (nyt 8v.), jolloin äitini ei missään nimessä ollut ensimmäisten joukossa, jotka raskaudesta kuulivat. Olin ehkä neljännellä kuulla, kun kerroin ja eka kommentti oli "kyllä sen sieltä vielä jollain verukkeella saa pois, varaa aika lääkäriin ja tee abortti". Koko loppuraskauden voivotteli minkä paskapäätöksen olin tehnyt ja "kyllä sä varmaan jotenki ton asian kanssa tuut pärjäämään".

Hän myöskin kutsuu itsensä kylään. Samalla kutsulla tulee puoli valtakuntaa ja saan tietää siitä, kun vaikkapa siskoni soittaa, että on kyllä tulossa silloin ja silloin. Eipä siskon vierailut haittaa, kutsun toki voisin esittää itse. Viimeisimpänä olivat lapsen synttärit, joiden ajankohdan kuulin siskoltani, koska "äiti ilmoitti että synttärit on silloin".

Kotonani upea äiti-ihminen kiertää kaikki paikat, kyselee mistä mitäkin on saatu ja ostettu, miksei se ja tämä ole esillä ja missä on hänen antamansa esineet ja jossen tykkää niin voisin antaa sitten vaikka takaisin. Tälläkin hetkellä vaatii antamiaan tavaroita takaisin, koska ne eivät ole meillä käytössä ja ne ovat siten hänen. En saa esim. myydä eteenpäin astioita, jotka hän on antanut. Kun palautan sitten äidille, on helvetti irti, kun en arvosta enkä pidä hänen antamistaan asioista. Eli siis säilytän häneltä saamaani skeidaa kaapeissa ettei tarvitse kuunnella länkytystä.

Myös kiusanteko kuuluu asiaan: "palauta se ja se ja anna takaisin kun ette käytä ja haluatko tuoda muutakin?" kun ilmoitan että voisin antaa samalla sitten takaisin muutakin kun tulee hakemaan "tavaroitaan" on vastaus "haen ne mitä pyysin, loput voit tuoda itse". Selvä äitikulta.

Kun menen kylään, pääsen siivoushommiin ja serkusten lapsenvahdiksi. Kun hän lähtee matkalle, saan tekstiviestin missä ilmoitetaan vara-avaimen sijainti ja koiran ulkoilutusajat. Mukavana lisänä nimittely, halveksunta ja alistaminen.

Olen alkanut vastaamaan vaan samalla tyylillä takaisin. Eiköhän se äidin naamakin joskus lopulta pysy kiinni. Tai vaikka alkaa omat asiat joskus kiinnostaa enemmän kuin muiden. Jossei, voi opetella elämään ilman yhden tyttären yhteysenpitoa.

Jos oma äitini ei olisi jo mullan alla, luulisin kyseessä olevan sama henkilö. Ai että kun helpotti elämä, kun poistui tästä maailmasta. Karua todeta tämä fakta omasta vanhemmastaan.

Olen pappi. Kesäisin kirkollisia toimituksia (hautajaisia, vihkimisiä, kasteita) voi olla vaikkapa seitsemän viikossa. Asiaan kuuluu omaisten/vihittävien/lapsen vanhempien tapaamiset. Kerran oli joku armoton hautajaissuma ja traagisia kuolintapauksia. Lähdin tätini mökille rankan, vaikka sellaisenakin mielekkään viikonlopun jälkeen rentoutumaan vapaapäivikseni. Eikös täti käyttänyt kaiken mahdollisen ajan vuodattaakseen elämänsä ja tuttaviensa traagisia tapauksia niskaani, kuuntelijan taipumuksia kun ilmeisesti omaan. 

Yks tuttavapariskunta, molemmat kävi kyllä töissä, mutta kun emännällä oli niin s**tanan kiire pyöriä kaikissa putiikeissa, astiat oli pentikin ja muutakin mukavaa sille sieltä mukaan aina tarttui, ja iittalaa ja arabiaakin piti kerätä, kaikissa mahdollisimman kalliissa spa hemmotteluissa piti ravata jatkuvasti jne, ei kai tuossa muuten mitään, mutta kun näitä shoppailureissuja varten piti ottaa kaikki mahdolliset lainat, mitä sai, kun kaikki kipot ja kupit on saatava heti, eikä mikään 4 lautasta vaan iso sarja, heti, kahdelle ihmiselle. Ja emäntä valittaa jatkuvasti kun pitäis saada vielä se ja se pentikiltä, arabialta... Mutta totta kai joka päivä piti muistaa vinkua, että kun ukko on koko ajan ylitöissä, että vois joskus hänen kanssa viettää aikaa, ei ajattele häntä ollenkaan, ikinä.... No, mä kyllä tulkitsin tuon asian erilailla, mies yritti maksaa niitä emännän astioita ja muita luksus ostoksia, ja tuskin sitä nyt niin hirveesti ois himottanut emännän kanssa lähtee niitä kippoja ja kuppeja viikonloppuna kaupungille lisää ostelee. Shoppalis vähemmän, niin pääsis se ukkokin sieltä töistä joskus kotona käymään muuta kun nukkumassa. Pakko myöntää, että ite myös kerään eri astioita ja ruokailuvälineitä ja tuikkukippoja, ja kaikkea muutakin, mut oon ostanut vaik yhen-kaks kerrallaan, sitä mukaa kun on rahaa, ei niin kiire että pitäis niitten takia velkaa ottaa. Ja arvostaisin kyllä jos joku mun ostoksiin ottamat velat maksais pois, niin että viitsii vielä ylitöitä sen takia tehdä.

Vierailija kirjoitti:

kannatti korkeakouluttautua kirjoitti:

Olen työtön graafinen suunnittelija. Sukulaiset, kaverit ja tuttavat teettävät minulla uskomattoman usein kaikenmaailman mainoksia, esitteitä, logoja jne. omille pienyrityksilleen tai harrastusprojekteilleen, kun minulla sitä aikaa on. Niin ja tietenkin ilmaiseksi, koska eihän minulla nyt kauaa tuommoiseen aikaa mene.

Yhdelle lähisukulaiselle olen tehnyt yrityksen logon, verkkokaupan, kaikki mainokset ja esitteet, facebook-sivut ja sen ylläpitoa. Usein pyyntö mainoksen valmistamisesta tulee tyyliin "APUA!!!!!! Huomiseksi pitäisi toimittaa mainos sinne ja täne, voisitko pliiiiiis tehdä, korvaan kyllä?!" Korvaukseksi olen saanut joskus valita jonkun parin euron tuotteen hänen valikoimistaan maksutta. Wau! Olen tosi huono sanomaan ei, enkä halua katkaista välejä tähän lähisukulaiseen. Olen yrittänyt helpottaa omaa työtäni pyytämällä mainoksista tarkat speksit, eli häntä toimittamaan minulla valmiit kuvat ja tekstit. Hän lupaa ne yleensä toimittaa, mutta loppujen lopuksi ohjeistaa laittamaan kuvia, joihin hänellä tai minulla ei ole tekijänoikeuksia ja tekstit jättää minun mietittäväkseni, kun minulla varmaan se "runosuoni sykkii niin paljon paremmin".

Mun ystävä tekee tuota samaa mulle, koska se ei ole suomalainen, ja ne oikeasti alkaa jo nyppiä ne 'I WANT, I NEED - viestit. Ystävä ei oikeasti tule ikinä ymmärtämään kuinka monta turhaa tuntia olen tuhlannut häneen, ihan vain sen vuoksi, että autan häntä, että hänellä olisi helpompi olla täällä. Onneksi hän silti tajuaa edes joskus tarjota ruoat, kun käyn hänen luonaam kylässä. Mukava ihminen, mutta sietokyky olllut kyllä välillä kovilla, muihin liian tukeutumisen vuoksi, on jo yli 5 vuotta suomessa asunut.

...ja hyvin on kielen oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Mintti kirjoitti:

Oma äitini, joka tunkee nokkansa joka asiaan ja kuvittelee voivansa päättää aikuisten lasten asioista. Lapsuudesta asti muistan äitini mielipuolisena vallankäyttäjänä.

Odotin lastani (nyt 8v.), jolloin äitini ei missään nimessä ollut ensimmäisten joukossa, jotka raskaudesta kuulivat. Olin ehkä neljännellä kuulla, kun kerroin ja eka kommentti oli "kyllä sen sieltä vielä jollain verukkeella saa pois, varaa aika lääkäriin ja tee abortti". Koko loppuraskauden voivotteli minkä paskapäätöksen olin tehnyt ja "kyllä sä varmaan jotenki ton asian kanssa tuut pärjäämään".

Hän myöskin kutsuu itsensä kylään. Samalla kutsulla tulee puoli valtakuntaa ja saan tietää siitä, kun vaikkapa siskoni soittaa, että on kyllä tulossa silloin ja silloin. Eipä siskon vierailut haittaa, kutsun toki voisin esittää itse. Viimeisimpänä olivat lapsen synttärit, joiden ajankohdan kuulin siskoltani, koska "äiti ilmoitti että synttärit on silloin".

Kotonani upea äiti-ihminen kiertää kaikki paikat, kyselee mistä mitäkin on saatu ja ostettu, miksei se ja tämä ole esillä ja missä on hänen antamansa esineet ja jossen tykkää niin voisin antaa sitten vaikka takaisin. Tälläkin hetkellä vaatii antamiaan tavaroita takaisin, koska ne eivät ole meillä käytössä ja ne ovat siten hänen. En saa esim. myydä eteenpäin astioita, jotka hän on antanut. Kun palautan sitten äidille, on helvetti irti, kun en arvosta enkä pidä hänen antamistaan asioista. Eli siis säilytän häneltä saamaani skeidaa kaapeissa ettei tarvitse kuunnella länkytystä.

Myös kiusanteko kuuluu asiaan: "palauta se ja se ja anna takaisin kun ette käytä ja haluatko tuoda muutakin?" kun ilmoitan että voisin antaa samalla sitten takaisin muutakin kun tulee hakemaan "tavaroitaan" on vastaus "haen ne mitä pyysin, loput voit tuoda itse". Selvä äitikulta.

Kun menen kylään, pääsen siivoushommiin ja serkusten lapsenvahdiksi. Kun hän lähtee matkalle, saan tekstiviestin missä ilmoitetaan vara-avaimen sijainti ja koiran ulkoilutusajat. Mukavana lisänä nimittely, halveksunta ja alistaminen.

Olen alkanut vastaamaan vaan samalla tyylillä takaisin. Eiköhän se äidin naamakin joskus lopulta pysy kiinni. Tai vaikka alkaa omat asiat joskus kiinnostaa enemmän kuin muiden. Jossei, voi opetella elämään ilman yhden tyttären yhteysenpitoa.

Jos oma äitini ei olisi jo mullan alla, luulisin kyseessä olevan sama henkilö. Ai että kun helpotti elämä, kun poistui tästä maailmasta. Karua todeta tämä fakta omasta vanhemmastaan.

Minulla myös tällainen äiti (elossa). Narsisti kun on, niin on käyttänyt minuun henkistä väkivaltaa teinistä lähtien. Jossain vaiheessa tilanne oli niin paha, että jouduin katkaisemaan välit kokonaan häneen. Pari vuotta meni välissä, sitten päästin hänet takaisin elämääni. Nyt lääkitys sen verran vahva hänellä, että pääsee tölvimään enää harvoin. Silloin kun sattuu kohdalle, niin on omakin mielenterveys koetuksella. 

Sanon sinulle vaan Mintti, että katkaise oman mielenterveytesi vuoksi jo tuo kierre. Jos ei äitisi osaa käyttäytyä, niin sano ettet halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuskasin joka sunnuntai-aamu tytärtä ja hänen kaveriaan pariin eri harrastuspaikkaan. Kaveri asui parin kilometrin päässä, eikä matkan varrella, joten koukkausta tuli aina jonkin verran. Samoin tein myös torstaisin. Joskus jos kaverin äiti suurieleisesti kerran kuussa pääsi kuskaamaan niin heti piti huolta, että seuraavalla kerralla on minun vuoroni. Minä kun kuskasin heitä vain huvikseni kun kerran pyörälläkin olisivat päässeet (eivät kyllä olisi ehtineet kymmenen kilometriä paikasta toiseen minuuttiaikataululla).

Näitä ihmettelen. Miksi suostuit kuskaamaan ja sitten valitat, kun jouduit kuskaamaan. Olisit kieltäytynyt, niin asia olisi ollut selvä.

Itse en juuri tämänkaltaisten ihmisten takia pyydä, enkä anna mitään, koska koskaan ei voi tietää, kuuleeko selän takana valitusta, että on käyttänyt hyväkseen. Esim. jos joku tarjoaa palvelusta, niin kieltäydyn ja hoidan asian itse, etten taatusti ole velkaa kenellekään. Se meinaa myös sitä, että minulta ei sitten kannata tulla pyytämään mitään.

Toisaalta samat ihmiset ihannoivat muiden maiden yhteisöllisyyttä, missä ihmiset ovat tekemisissä keskenään, eivätkä kyräile toisiaan. Missä sukulaiset auttavat toisiaan ja missä ihmiset viettävät aikaa yhdessä ja ovat ystävällisiä. Suomessa kyräillään, ettei tuo vain ole saanut multa jotain enempää, kuin minä. Sitten itketään, kun ollaan yksinäisiä, kun ollaan koko ajan vihoiteltu, että kun kolmekymmentä vuotta sitten se Veikon sukulaispoika kehtasi pyytää meiltä lainaan akkuporakonetta. Panin kyllä välit poikki koko sukuun.

Menipä sulla tunteisiin. Mitä jos joskus vaikka edes kiittäisit, ei ole iso sana. Se on se ylimielinen asenne ja arvostuksen puute mikä juurikin ottaa sunlaisissa ihmisissä päähän.

No tämäpä just, kun ihmiset olettaa asioita. Toinen luulee, että tämä on ok, kun mitään vastalauseita tai muutakaan hienovaraista vihjettä ees ei ole tullut, toinen olettaa että ilkeyksissään käyttää hyväkseen nyt. Mä en oikein ikinä ole ymmärtänyt tätä, että ihmiset ei sano, jos joku on vialla, on vaan että juu juu, kyllä käy, ja siitä pitäisi ymmärtää ettei se nyt käy oikeasti. Ja ei, en ole ihminen joka koko ajan pyytelee ihmisiltä kaikkea, vaan vähän toisinpäin, mutta oon oppinut sanomaan, että ei käy, vaikka toinen siitä mielensä pahoittaisi. Toiset on tottunut siihen, että joka asiasta ei pidetä lukua, toiset päinvastoin. Jos itse laskisin joka asian, veikkaan että monikin olisi mulle monta palvelusta velkaa, mutta jos se auttaminen on mennyt mulla siinä sivussa, niin mikäpäs siinä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva saada joku uusi kaveriksi luulemansa kotiin, joka heti katsastaa astiaston ja kysyy asunnon omistussuhteet, parkkipaikat ja muun mahdollisen.

Nuorempana hämilläni vastailin, nykyisin en. Ei kuulu sinulle.

Tämä.

Kaiken huippu on se kun kahvipöydässä tsekataan mitä kahvikupin perseessä lukee. Hakevat sieltä varmaan Iittalaa mutta kyllä menee huuli pyöreäksi kun siellä lukeekin Villeroy Boch. Enkä ole mikään leuhkija, en koskaan esittele mitään enkä leuhki, eikä meillä mitään hienoa ole muuten mutta nuo kahviastiastot hommasin puoliksi v**uuksissanikin, meilläpäs ei ole mitään perusTeemaa vaan oikein Villeroy Boch :) Tiedän olevani lapsellinen tuossa asiassa mutta on ne ilmeet sen arvoisia. Luulevat ettei meillä ole edes Arabiaa ja onkin vallan muuta.

suurimmat leuhkijat ovat muuten niitä joilla on tasan kaikki mahdollinen pankin omistamaa.

Öömm, mistä lähtien Villeroy Boch on ollut jotain todella fancya? Itse vertaisin ihan "perus-teemaan", jolla nyt ei tosiaan erityisesti pääse leuhkimaan.

On aika pysähdyttävää todeta, kun oma äiti sanoo suoraan hankkineensa sinut hänen jatkeekseen ja vauvanukekseen. Seuraneitiä sitten odotetaan myöhemmin ja palvelijaa jälkipolvesta. Se kerrotaan vielä suoraan. Kasvatus on ollut vielä sellaista, että onnistuu hyppyyttämään. Jos tajuaa pistää välit poikki, on oven takana. Aina minä, minä, minä. Et sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mintti kirjoitti:

Oma äitini, joka tunkee nokkansa joka asiaan ja kuvittelee voivansa päättää aikuisten lasten asioista. Lapsuudesta asti muistan äitini mielipuolisena vallankäyttäjänä.

Odotin lastani (nyt 8v.), jolloin äitini ei missään nimessä ollut ensimmäisten joukossa, jotka raskaudesta kuulivat. Olin ehkä neljännellä kuulla, kun kerroin ja eka kommentti oli "kyllä sen sieltä vielä jollain verukkeella saa pois, varaa aika lääkäriin ja tee abortti". Koko loppuraskauden voivotteli minkä paskapäätöksen olin tehnyt ja "kyllä sä varmaan jotenki ton asian kanssa tuut pärjäämään".

Hän myöskin kutsuu itsensä kylään. Samalla kutsulla tulee puoli valtakuntaa ja saan tietää siitä, kun vaikkapa siskoni soittaa, että on kyllä tulossa silloin ja silloin. Eipä siskon vierailut haittaa, kutsun toki voisin esittää itse. Viimeisimpänä olivat lapsen synttärit, joiden ajankohdan kuulin siskoltani, koska "äiti ilmoitti että synttärit on silloin".

Kotonani upea äiti-ihminen kiertää kaikki paikat, kyselee mistä mitäkin on saatu ja ostettu, miksei se ja tämä ole esillä ja missä on hänen antamansa esineet ja jossen tykkää niin voisin antaa sitten vaikka takaisin. Tälläkin hetkellä vaatii antamiaan tavaroita takaisin, koska ne eivät ole meillä käytössä ja ne ovat siten hänen. En saa esim. myydä eteenpäin astioita, jotka hän on antanut. Kun palautan sitten äidille, on helvetti irti, kun en arvosta enkä pidä hänen antamistaan asioista. Eli siis säilytän häneltä saamaani skeidaa kaapeissa ettei tarvitse kuunnella länkytystä.

Myös kiusanteko kuuluu asiaan: "palauta se ja se ja anna takaisin kun ette käytä ja haluatko tuoda muutakin?" kun ilmoitan että voisin antaa samalla sitten takaisin muutakin kun tulee hakemaan "tavaroitaan" on vastaus "haen ne mitä pyysin, loput voit tuoda itse". Selvä äitikulta.

Kun menen kylään, pääsen siivoushommiin ja serkusten lapsenvahdiksi. Kun hän lähtee matkalle, saan tekstiviestin missä ilmoitetaan vara-avaimen sijainti ja koiran ulkoilutusajat. Mukavana lisänä nimittely, halveksunta ja alistaminen.

Olen alkanut vastaamaan vaan samalla tyylillä takaisin. Eiköhän se äidin naamakin joskus lopulta pysy kiinni. Tai vaikka alkaa omat asiat joskus kiinnostaa enemmän kuin muiden. Jossei, voi opetella elämään ilman yhden tyttären yhteysenpitoa.

Jos oma äitini ei olisi jo mullan alla, luulisin kyseessä olevan sama henkilö. Ai että kun helpotti elämä, kun poistui tästä maailmasta. Karua todeta tämä fakta omasta vanhemmastaan.

Minulla myös tällainen äiti (elossa). Narsisti kun on, niin on käyttänyt minuun henkistä väkivaltaa teinistä lähtien. Jossain vaiheessa tilanne oli niin paha, että jouduin katkaisemaan välit kokonaan häneen. Pari vuotta meni välissä, sitten päästin hänet takaisin elämääni. Nyt lääkitys sen verran vahva hänellä, että pääsee tölvimään enää harvoin. Silloin kun sattuu kohdalle, niin on omakin mielenterveys koetuksella. 

Sanon sinulle vaan Mintti, että katkaise oman mielenterveytesi vuoksi jo tuo kierre. Jos ei äitisi osaa käyttäytyä, niin sano ettet halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä. 

Luulen kanssa, että äitiäni vaivaa vakavanlaatuinen persoonallisuushäiriö. Viimeiset vuodet on ollut kuin perseeseen ammuttu, kun sanon vastaan enkä enää vaan turpa kiinni hyväksy kaikkea. Ihmettelee miten onkin kasvattunut tällaisen ilkeän kusipään.

Todella samaistun tuohon karuun faktaan, että parempi olisi, kun ei olisi mitään yhteyttä tai makaisi arkussa, saisin kerrankim todella itse päättää omista asioistani eikä takaraivossa olisi ajatustakaan äidistä.

Meillä äiti ollut mielipuolinen aina, teini-iässä toki vasta tajusin ettei ole normaali ihminen, kun sai raivareitaan ja laiminlöi kaikki lapsensa, uhkaili, luki päiväkirjoja, heitti kotoa pihalle "pärjäilemään ja kasvamaan". Silloin tuli mietittyä lapsuutta paljon ja tajusin, että helvettiä ollut koko homma. Ekan kerran olin onnellinen isäni puolesta, että oli tajunnut häipyä, olisipa ottanut lapset mukaansa.

Olemalla äidilleni "ilkeä kusipää" ts olemalla samanlainen kuin hän, olen odottanut pääseväni eroon. Mutta ei onnistu hullun kanssa, hän saa siitä vain lisää aseita ja marttyyrin aseman. Välit menee poikki seuraavasta epämiellyttävästä lausahduksesta tai edes sanasta.

Kun kerroin psykologille ihan vain muutaman alkufaktan äidistä kuoleman jälkeen, niin totesi, että nyt saat nainen oman elämän!

Tuo välit poikki on sitten haastava tilanne. Nuo eivät nimittäin luovuta mun exän tapaan edes vuodessa. Varsinkin jos sattuu olemaan humalassa, niin puheluilla ja viesteillä pommitetaan, vaikkei niihin reagoisi. Pillastuttaa vielä enemmän ja sitten ollaan jo ovea hakkaamassa, kun toinen ei reagoi.

Näistä suomalaisista käytöstavoista vielä, joskus kun oppis ymmärtämään niitä. Kerran sattui tilanne, että jouduin tutulta lainaamaan n.10€, lupasin seuraavana päivänä rahan palauttaa. Pohdittuaan asiaa, sanoi että jos seuraavana aamuna rahan tuon jo ennen klo8 niin onnistuu. Siis ehdottomasti heti aamulla saatava takaisin.En tiedä miksi, oliko kyseessä joku periaate, mutta sanoin että sopii. Aamulla normaalia aiemmin lähdin, että töihinkin ehdin, kävin vielä kiitokseksi ostamassa matkalla jonkun keksipaketin. Kun sitten rahan saaja sanoo mulle, että " kiitos, kiitos, ei oikeesti olis tarvinnut sitä rahaa tuoda ja vielä keksejäkin, että ei sillä nyt niin väliä olis ollut, ainakaan näin aamusta lähteä tuomaan, että oisit vaik joskus kahvit tarjonnu, mutta ei tosiaan olis tarvinnu, muutamaa euroa lähteä tuomaan, ei oikeesti..." Niin enpä kyllä tiennyt mitä ajatella. Ihan tosi en ymmärrä oliko tuo kohteliaisuus vai loukkaus. Mulla ainakaan ei niin rahasta ollut tuossa kyse, mutta siitä että hänen toivomanaan aikana ihan asioikseen sen rahan kävin viemässä, niin jotenkin vaikka se, ettei olis sanonut mitään, ei edes kiittänyt, olis kuulostanut minusta paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 15-vuotias ja olin kävelemässä kauppaan, niin joku vanhempi rouva tuli koiran kanssa vastaan kakkapussi kädessään ja pyysi minua viemään hänen puolestaan pussin roskikseen. Arvaa suostuinko.

Vanhukset aina moittii nuoria siitä, etteivät he osaa käyttäytyä. Sitten ovat kuitenkin itse öykkäreitä pahimmasta päästä, kun pitäisi jonottaa tai noudattaa muuten vain käytöstapoja. Nuoret muuttuvat yhtäkkiä rengeiksi ja piioiksi, joita voi pompottaa mielensä mukaan, koska ikä.

Olin menossa lääkäriin, varattu aika oli. Odotin vuoroani, niin joku mummo koputteli jatkuvasti lääkärin oveen. Läääkäri kurkkasi ovelta ja käski odottaa. Kun minun vuoroni tuli, mummo ryntäsi ovelle ja sanoi että jos hän menee ensin kun on iha n lyhyt asia. Sanoin ei, kuten lääkärikin. Huoneessa ollessani ovelta kuului välillä aina koputus.... Hänellä oli aika minun jälkeen.

Tämä nyt ei erityisen törkeää ja härskiä ole mutta kumminkin, omistan siis kuuman ja herkkäluontoisen estehevosen, joka on kisakäyttöön hommattu. Valehtelematta lähes joka viikko löytyy lasten harrastus-, koulu- ja päiväkotikavereitten vanhemmista näitä kyselijöitä, jotka kärkkyvät ilmaista ratsastusta ("meidän Maija on käynyt jo vuoden talutustunneilla, haluttaisiin nyt sun hepalla tulla ratsastamaan kun se ratsastus on niin kallista ja sulla oli se oma millä Maija voisi ruveta harjoittelemaan"). Asiallisesti selitän kyllä että ei käy, mutta pikkuhiljaa on tullut selväksi että asia ei ole tähän jäänyt. Tutuntuttu uskalsi vihjaista, etten ole enää lasten harrastustoimintaan tervetullut kun ei sinne kuulemma tällaisia itsekkäitä ihmisiä enää haluta, ja koulun vanhempienilloissa minut on jätetty asioineni täysin huomiotta niitten ihmisten toimesta joitten lapsilta olen tämän ratsastuksen evännyt. Pikkupaikkakunnalla olen siis varmaan loppuelämäni nyt itsekäs idiootti varsinkin kun asioilla on tapana täällä äkkiä levitä mutta olkoot.

Tuntuu siltä että kirjoittaja on varsin kateellinen. Eihän tässä sinulta ole pyydetty nyt mitään törkeää.

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Monilla ihmisillä tuntuu olevan ajatus, että voi pyytää ihan mitä vaan mieleen sattuu tulemaan, kunhan lauseeseen liittää yhden tai useamman seuraavista: voisitko, toisitko, hakisitko, veisitkö, olisitko niin kiva, pystysitkö oikeesti, tekisitkö palveluksen, oisit niin ihana, olis tosi hieno juttu, mä oikeesti muistan sit sua jos... ja kiitos. (Esim hakisitko mulle tuon tuolta, kysyjällä yhtä pitkä matka hakea kun minulla, ja kysyjä aikuinen ihminen, jolla ei mitään syytä/estettä tehdä asia itse, toki kyseessä voi olla "ystävä" joka soittaa yöllä klo3 hakemaan kotiin baarista, itsellä aikainen herätys... tulisitko hakemaan, mä varmasti muistan sit sua joskus...) Kun sit sanoo, että ei onnistu, niin voi luoja sitä loukkaantumisen ja ihmetyksen määrää, että "nätisti pyysin, mutta jos noin vaikeeta on niin eipä tarvii... tai onko sulla itellä jotain ongelmia kun oot noin ilkee" No, minäkö sinne baariin pakotin, tai miks sitä pyytämäänsä asiaa ei voi itse tehdä, jos se on niin pikkujuttu.. mun mielestä se ei velvoita auttamaan/palvelemaan ihan rajattomasti vaan siksi että joku älyää pyytää...

Juuri näin, ja lisäksi ketjussa jo aiemmin mainittu "kun se sulta käy niin näppärästi". Yhteydenottohan alkaa aina houkuttelevasti: "Mitäs sulla on suunnitelmissa viikonlopulle?", jolloin tyhmempi luulee että toisella on jotain kivaa yhteistä tekemistä ehdottaa. No paskat. Saat mielellään mennä siivoamaan hänen kämppänsä tai kusettamaan koiransa tai vahtimaan lapsiaan tai kuskaamaan lentokentälle. Sitä on edessä, jos innoissasi kerrot, että ei, ei mulla mitään erityisiä suunnitelmia ole..

Kyllä ne verenimijät osaa ihmistä käsitellä ja pyöritellä, että tippuu kolikotkin taskuista. Ystävyydestä puhutaan ja paljon kehutaan, mutta tekoja onkin sitten vähemmän. Saman ihmislajin muunnos on kusettavat seurustelukumppanit, joilla on myös paljon puhetta, vähän villoja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei erityisen törkeää ja härskiä ole mutta kumminkin, omistan siis kuuman ja herkkäluontoisen estehevosen, joka on kisakäyttöön hommattu. Valehtelematta lähes joka viikko löytyy lasten harrastus-, koulu- ja päiväkotikavereitten vanhemmista näitä kyselijöitä, jotka kärkkyvät ilmaista ratsastusta ("meidän Maija on käynyt jo vuoden talutustunneilla, haluttaisiin nyt sun hepalla tulla ratsastamaan kun se ratsastus on niin kallista ja sulla oli se oma millä Maija voisi ruveta harjoittelemaan"). Asiallisesti selitän kyllä että ei käy, mutta pikkuhiljaa on tullut selväksi että asia ei ole tähän jäänyt. Tutuntuttu uskalsi vihjaista, etten ole enää lasten harrastustoimintaan tervetullut kun ei sinne kuulemma tällaisia itsekkäitä ihmisiä enää haluta, ja koulun vanhempienilloissa minut on jätetty asioineni täysin huomiotta niitten ihmisten toimesta joitten lapsilta olen tämän ratsastuksen evännyt. Pikkupaikkakunnalla olen siis varmaan loppuelämäni nyt itsekäs idiootti varsinkin kun asioilla on tapana täällä äkkiä levitä mutta olkoot.

Saako kysyä miksi et anna muitten ratsastaa hevosella? Luulisi ettei se kauheasti veisi aikaasi jos joku heppahullu lapsi saisi puoli tuntia ratsastaa ja iloisen mielen vaikka pientä maksua vastaan. Eihän siitä tietysti tarvitse joka viikko suostua mutta en ymmärrä kyllä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei erityisen törkeää ja härskiä ole mutta kumminkin, omistan siis kuuman ja herkkäluontoisen estehevosen, joka on kisakäyttöön hommattu. Valehtelematta lähes joka viikko löytyy lasten harrastus-, koulu- ja päiväkotikavereitten vanhemmista näitä kyselijöitä, jotka kärkkyvät ilmaista ratsastusta ("meidän Maija on käynyt jo vuoden talutustunneilla, haluttaisiin nyt sun hepalla tulla ratsastamaan kun se ratsastus on niin kallista ja sulla oli se oma millä Maija voisi ruveta harjoittelemaan"). Asiallisesti selitän kyllä että ei käy, mutta pikkuhiljaa on tullut selväksi että asia ei ole tähän jäänyt. Tutuntuttu uskalsi vihjaista, etten ole enää lasten harrastustoimintaan tervetullut kun ei sinne kuulemma tällaisia itsekkäitä ihmisiä enää haluta, ja koulun vanhempienilloissa minut on jätetty asioineni täysin huomiotta niitten ihmisten toimesta joitten lapsilta olen tämän ratsastuksen evännyt. Pikkupaikkakunnalla olen siis varmaan loppuelämäni nyt itsekäs idiootti varsinkin kun asioilla on tapana täällä äkkiä levitä mutta olkoot.

Saako kysyä miksi et anna muitten ratsastaa hevosella? Luulisi ettei se kauheasti veisi aikaasi jos joku heppahullu lapsi saisi puoli tuntia ratsastaa ja iloisen mielen vaikka pientä maksua vastaan. Eihän siitä tietysti tarvitse joka viikko suostua mutta en ymmärrä kyllä...

No ei sulla käynyt mielessä, että lapsen voisi olla oikeasti vaarallista ratsastaa tuollaisella kilpahevosella?

T:Eri

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä että kirjoittaja on varsin kateellinen. Eihän tässä sinulta ole pyydetty nyt mitään törkeää.

Varmaan vihjasit siihen Pentik arabia ym astiakeissiin? Siis ei multa, mutta oli sympatiat sen kaverin miehen puolella: kun oot töissä, että rouva saisi haluamansa elintason, niin mies on itsekäs, on vaan töissä, ei ajattele rouvaansa vaan rahaa... mutta jos olisi lakannut tekemästä kaikki ne ihan järjettömät ja lukemattomat ylityötunnit, niin olisi rouva ollut pettynyt, kun ei ole rahaa kaikkeen siihen shoppailuun ja elämäntyyliin mihin on tottunut ja mistä haaveilee, melkoiset hintalaput niillä haaveilla.... eli mies ei tehnyt koskaan oikein, minä en ainakaan jaksaisi olla parisuhteessa, jossa kaiken minkä teen, teen väärin.

Eikä mulla varsinaisesti oo syytä olla kateellinen, pelkkä raha ei tee ketään onnelliseksi, helpottaa ehkä hieman elämää. Kaikenlainen sälä ja tavarat, vaikka kiva on kun niitä on, niin ei ne niin tärkeitä ole mulle, että ne ois prioriteetti nro1, mieluummin käyttää enemmän rahaa elämiseen, ja vähän vähemmän kalliisiin tavaroihin. Toki jokainen päättäköön itse mikä tekee onnelliseksi, mutta kun toisille ei tunnu mikään olevan hyvä.