Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olin 20v likka ja tuttu mies sai ekan työpaikkansa 26 vuotiaana. Olin menossa kaverini kanssa syömään ja sanoin tuolle tutulle miehelle, että tule Amarilloon niin tarjoan oluen työn saamisen kunniaksi.  Me kaverini kanssa tilattiin ruokia ja tilasin jo miehelle kaljan, mies alkoi selaamaan menuuta, ajattelin että okei syö kanssamme. Ja kun oli maksun aika mies nostaa olkiaan ja sanoo, että ei hänellä ole rahaa, että sun kuuluu nyt maksaa tää.

Minähän maksoin ja sanoin, että tarkoitin kyllä että ostan sinulle vain sen kaljan ja hän tokaisee, että hänellä oli kyllä nälkäkin.

Vika kerta kun tämän miehen kanssa tapasin oli myös samanmoinen, en sen jälkeen halunnut enää tavata, koska laskeskelin kuinka paljon olin hänen puolestaan maksellut ja se huiteli jo yli satasissa, eikä hän ikinä maksellut takaisin vaikka siitä hänelle sanoin. Hän vain sanoi, ettei hänellä ole rahaa.

Toi mies on semmoinen jolla oli velkaa vaikka kenelle kaverille ja kulki autollisten kavereiden kyydeillä millon 10m matkasta 100km matkoihin ilmaiseksi. Koska ei hänellä ole varaa. Kysyin kerran aikooko hän käydä autokoulun että saisi itsekin ajella, vastasi ettei hän aio koska pääsee kulkemaan kavereiden kyydeillä ilmaiseksi.

NÄIN jälkikäteen ihan hyvä etten ole enää tekemisissä hänen kanssaan.

Ostamani tietokoneen näyttiksen (gtx 1060) saamista.

Onhan tuo asunto-auton vuokraus ilmaiseksi tietenkin vähän törkeää, mutta olitteko heti kun sen lainaamisesta tuli puhe niin sanoneet että "joo, sopii ja vuokraushinta on sitten teille se xx euroa/viikko? Jos vain puhetta on lainaamisesta, niin moni ei välttämättä osaa ajatella että se tosiaan maksaa. Itse ajattelisin tietenkin että no toki se maksaa, kuten vaikkapa auton vuokraaminen erillisestä firmasta, mutta jos kukaan ei puhu hinnasta mitään niin ei sitä välttämättä oikeasti osaa ajatella että se on siis vuokralle, ei lainaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin 20v likka ja tuttu mies sai ekan työpaikkansa 26 vuotiaana. Olin menossa kaverini kanssa syömään ja sanoin tuolle tutulle miehelle, että tule Amarilloon niin tarjoan oluen työn saamisen kunniaksi.  Me kaverini kanssa tilattiin ruokia ja tilasin jo miehelle kaljan, mies alkoi selaamaan menuuta, ajattelin että okei syö kanssamme. Ja kun oli maksun aika mies nostaa olkiaan ja sanoo, että ei hänellä ole rahaa, että sun kuuluu nyt maksaa tää.

Minähän maksoin ja sanoin, että tarkoitin kyllä että ostan sinulle vain sen kaljan ja hän tokaisee, että hänellä oli kyllä nälkäkin.

Vika kerta kun tämän miehen kanssa tapasin oli myös samanmoinen, en sen jälkeen halunnut enää tavata, koska laskeskelin kuinka paljon olin hänen puolestaan maksellut ja se huiteli jo yli satasissa, eikä hän ikinä maksellut takaisin vaikka siitä hänelle sanoin. Hän vain sanoi, ettei hänellä ole rahaa.

Toi mies on semmoinen jolla oli velkaa vaikka kenelle kaverille ja kulki autollisten kavereiden kyydeillä millon 10m matkasta 100km matkoihin ilmaiseksi. Koska ei hänellä ole varaa. Kysyin kerran aikooko hän käydä autokoulun että saisi itsekin ajella, vastasi ettei hän aio koska pääsee kulkemaan kavereiden kyydeillä ilmaiseksi.

NÄIN jälkikäteen ihan hyvä etten ole enää tekemisissä hänen kanssaan.

Törkeää syödä toisen piikkiin, mutta on aika outoa kutsua toinen kaljalle kun itse on menossa syömään. Kaljalla on parempi käydä erikseen. 

Kollega, nuorehko mies, pyysi kotiinsa pippaloihin. Luvassa oli saunomista ja syömistä. Kertoi tarjoavansa kaiken, paitsi että juomia voisi tuoda tuliaisiksi. Meitä oli sellainen 10 hengen tiimi. Oli muuttanut uuteen asuntoon ja siellä sai ilmaiseksi varata saunaosaston - siellä siis tuparit.

Saavuin aikalailla ensimmäisenä paikalle, en silti etuajassa. Soittelin ovikelloa: kukaan ei avannut. Tarkistelin jo kutsua ja oletin, että olenkin vääränä päivänä tai kellonaikana. Kymmenkunta minuuttia odotettuani kollega tulikin rappukäytävään muovikasseja kantaen kaupasta. Pääsin sisälle ja muutkin tulivat jo siinä samoihin aikoihin.

Mitään ei ollut valmiina. Kaverilla oli käynyt juuri kaupassa ja muovikasseissa oli siisruukkusalaattia, kurkku, tomaattia; makkaraa grillattavaksi,  pitkiä patonkeja. Mentiin yläkertaan kerrostalon saunaosastolle. Takka oli mutta ei takkapuita. Ei siis grillattu. Kaveri oletti, että me naiset alkasimme tehdä sitä salaattia ja viipaloida patonkia. Nosti muovikassit pöydälle.

Istuin "tyhmänä" ja en muka ymmärtänyt vinkkejä. Join tuomaani siideriä. Saunaa sai odottaa tunnin eli kunnes kuumeni - kävin siellä kun oli pyyheet ja muut mukana.

Oli vähän kuivat ja kylmät bileet.

En ajatellut mennä seuraaviin bileisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kollega, nuorehko mies, pyysi kotiinsa pippaloihin. Luvassa oli saunomista ja syömistä. Kertoi tarjoavansa kaiken, paitsi että juomia voisi tuoda tuliaisiksi. Meitä oli sellainen 10 hengen tiimi. Oli muuttanut uuteen asuntoon ja siellä sai ilmaiseksi varata saunaosaston - siellä siis tuparit.

Saavuin aikalailla ensimmäisenä paikalle, en silti etuajassa. Soittelin ovikelloa: kukaan ei avannut. Tarkistelin jo kutsua ja oletin, että olenkin vääränä päivänä tai kellonaikana. Kymmenkunta minuuttia odotettuani kollega tulikin rappukäytävään muovikasseja kantaen kaupasta. Pääsin sisälle ja muutkin tulivat jo siinä samoihin aikoihin.

Mitään ei ollut valmiina. Kaverilla oli käynyt juuri kaupassa ja muovikasseissa oli siisruukkusalaattia, kurkku, tomaattia; makkaraa grillattavaksi,  pitkiä patonkeja. Mentiin yläkertaan kerrostalon saunaosastolle. Takka oli mutta ei takkapuita. Ei siis grillattu. Kaveri oletti, että me naiset alkasimme tehdä sitä salaattia ja viipaloida patonkia. Nosti muovikassit pöydälle.

Istuin "tyhmänä" ja en muka ymmärtänyt vinkkejä. Join tuomaani siideriä. Saunaa sai odottaa tunnin eli kunnes kuumeni - kävin siellä kun oli pyyheet ja muut mukana.

Oli vähän kuivat ja kylmät bileet.

En ajatellut mennä seuraaviin bileisiin.

:DDD Ihan perus miesten toimintaa :D Kauhean vaivan oli nähnyt, jos oli ihan lähikaupassa hetkeä ennen käynyt.

Tehän kummallisia naisia olitte, kun ette herran hommaamista aineksista pikku kätösillänne loihtineet herkkuja. Mahtaa mies vieläkin olla ihmeissään. Noin nyt pilasitte vieraanvaraisen isännän bileet. (Vaikka epäilemättä tyypin mielestä ne olivat onnistuneet - miehillä kun se rima on hieman matalammalla näissä illanvietoissa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kollega, nuorehko mies, pyysi kotiinsa pippaloihin. Luvassa oli saunomista ja syömistä. Kertoi tarjoavansa kaiken, paitsi että juomia voisi tuoda tuliaisiksi. Meitä oli sellainen 10 hengen tiimi. Oli muuttanut uuteen asuntoon ja siellä sai ilmaiseksi varata saunaosaston - siellä siis tuparit.

Saavuin aikalailla ensimmäisenä paikalle, en silti etuajassa. Soittelin ovikelloa: kukaan ei avannut. Tarkistelin jo kutsua ja oletin, että olenkin vääränä päivänä tai kellonaikana. Kymmenkunta minuuttia odotettuani kollega tulikin rappukäytävään muovikasseja kantaen kaupasta. Pääsin sisälle ja muutkin tulivat jo siinä samoihin aikoihin.

Mitään ei ollut valmiina. Kaverilla oli käynyt juuri kaupassa ja muovikasseissa oli siisruukkusalaattia, kurkku, tomaattia; makkaraa grillattavaksi,  pitkiä patonkeja. Mentiin yläkertaan kerrostalon saunaosastolle. Takka oli mutta ei takkapuita. Ei siis grillattu. Kaveri oletti, että me naiset alkasimme tehdä sitä salaattia ja viipaloida patonkia. Nosti muovikassit pöydälle.

Istuin "tyhmänä" ja en muka ymmärtänyt vinkkejä. Join tuomaani siideriä. Saunaa sai odottaa tunnin eli kunnes kuumeni - kävin siellä kun oli pyyheet ja muut mukana.

Oli vähän kuivat ja kylmät bileet.

En ajatellut mennä seuraaviin bileisiin.

:DDD Ihan perus miesten toimintaa :D Kauhean vaivan oli nähnyt, jos oli ihan lähikaupassa hetkeä ennen käynyt.

Tehän kummallisia naisia olitte, kun ette herran hommaamista aineksista pikku kätösillänne loihtineet herkkuja. Mahtaa mies vieläkin olla ihmeissään. Noin nyt pilasitte vieraanvaraisen isännän bileet. (Vaikka epäilemättä tyypin mielestä ne olivat onnistuneet - miehillä kun se rima on hieman matalammalla näissä illanvietoissa.)

Samaa mieltä. T- Helposti höynäytettävä.

Miespuolinen ystävä, joka oli sinkku oli mielessään päättänyt, että meille tulee seksisuhde, siis minun mielipiteellähän ei ole mitään merkitystä, samainen mies lipsautteli vähän väliä asiattomuuksia. Mutta asiaan, koko juttu tuli ilmi erään kauopunkireissun aikana, johon itse tottakai kerroin järkyttyneenä, että eikö hän tajua, että en ole sellainen nainen, ja mistä ällistyin oli se, että mies ei todellakaan ymmärtänyt miksi näin. Myöhemmin näin miehen uudestaan, asia selvitettiin, ja mies myönsi käyttäytyneensä erittäin törkeästi minua kohtaan. Kyseessä erittäin kokematon mies naisten seurassa, joten päätin, että annan olla ja unohdan koko jutun. Mutta mitä tapahtuikaan, mies unohti ilmeisesti taas uudestaan nähtyämme asian, ja jouduin kuuntelemaan 'peräkammarin pojan' panetushimoja yhden illan päätteeksi, ja minun olisi tietenkin pitänyt uhrata vartaloni hänelle...Tottakai, koska ollaan ystäviä. Not! Tämä ystävyys koki päätöksen tämän illan jälkeen.

Varhaisien teinivuosien ystävä oli varmaan osittain perhetilanteensa vuoksi pahin pummi ikinä ( viisi sisarusta ja yh-äiti) aina lainaamassa vaatteita, meikkejä, koruja jne,, laina-ajat saattoivat venyä vaikka puoleen vuoteen vaikka kuinka perään kyseli, yhden talven käytti nahkatakkiani ja takaisin sain monen kuukauden jankuttamisen jälkeen uudenveroisena lainaan lähteneen takin paskalta haisevana ja vetoketju rikkinäisenä. 

Varasteli myös meikkejä ja koruja mitkä sattui häntä miellyttämään, mystisesti hävisi monet kerrat hänen vierailujensa jälkeen yhtä sun toista.. aika on osittain kullannut muistot eikä kaikkea muista, mutta pahin mieleen tuleva on kun hän oli tilannut viikonlopun viinat poikaystävältään (seurustelleet varmaan pari viikkoa..) oli kuitenkin päättänyt tehdä bänät hänen kanssaan eikä halunnut luopua juomista tai itse kertoa jätkä raukalle, laittoi minut ja toisen ystävän hakemaan viinakset ja kertomaan että on tyttöystäväsi muuten ex, en tiedä miksi helvetissä me suostuttiin, oli aivan järkyttävä myötähäpeä tuon ns. ystävän takia.. Välit viileni vuosien mittaan, syystäkin.. Vuosien jälkeen hänet sattumalta tapasin, hänellä oli kaksi pientä lasta ja juuri tullut ero, kovasti oli tukea vailla kun ei ollut kuulemma tukiverkkoa eron jälkeen, otin hänen numeronsa, en antanut omaani, en koskaan ottanut yhteyttä, ei ole tapana toistaa kuitenkaan ihan kaikkia vanhoja virheitä...

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo asunto-auton vuokraus ilmaiseksi tietenkin vähän törkeää, mutta olitteko heti kun sen lainaamisesta tuli puhe niin sanoneet että "joo, sopii ja vuokraushinta on sitten teille se xx euroa/viikko? Jos vain puhetta on lainaamisesta, niin moni ei välttämättä osaa ajatella että se tosiaan maksaa. Itse ajattelisin tietenkin että no toki se maksaa, kuten vaikkapa auton vuokraaminen erillisestä firmasta, mutta jos kukaan ei puhu hinnasta mitään niin ei sitä välttämättä oikeasti osaa ajatella että se on siis vuokralle, ei lainaan.

Meillä oli ilmoitus fb:ssä, että vuokraamme asunto-automme 1.-30.6. tai lyhyemmäksi ajaksi ja viikko hinta. Naapurimme olivat ilmoituksen nähneet ja sen perusteella laittoivat heti viestiä, että haluavat auton tietyille viikoille. En todella olettanut heidän kuvittelevan saavansa sen ilmaiseen lainaan kun kerran vuokraus-ilmoitukseen vastaavat.

Vierailija kirjoitti:

Miespuolinen ystävä, joka oli sinkku oli mielessään päättänyt, että meille tulee seksisuhde, siis minun mielipiteellähän ei ole mitään merkitystä, samainen mies lipsautteli vähän väliä asiattomuuksia. Mutta asiaan, koko juttu tuli ilmi erään kauopunkireissun aikana, johon itse tottakai kerroin järkyttyneenä, että eikö hän tajua, että en ole sellainen nainen, ja mistä ällistyin oli se, että mies ei todellakaan ymmärtänyt miksi näin. Myöhemmin näin miehen uudestaan, asia selvitettiin, ja mies myönsi käyttäytyneensä erittäin törkeästi minua kohtaan. Kyseessä erittäin kokematon mies naisten seurassa, joten päätin, että annan olla ja unohdan koko jutun. Mutta mitä tapahtuikaan, mies unohti ilmeisesti taas uudestaan nähtyämme asian, ja jouduin kuuntelemaan 'peräkammarin pojan' panetushimoja yhden illan päätteeksi, ja minun olisi tietenkin pitänyt uhrata vartaloni hänelle...Tottakai, koska ollaan ystäviä. Not! Tämä ystävyys koki päätöksen tämän illan jälkeen.

Hitsi, aito lassukka! Oli varmaan katsonut TV:stä sen Säälistäjät. Oletko ehkä sosiaalialla tai työkkärissä töissä?  http://areena.yle.fi/1-2490157

Vierailija kirjoitti:

Miespuolinen ystävä, joka oli sinkku oli mielessään päättänyt, että meille tulee seksisuhde, siis minun mielipiteellähän ei ole mitään merkitystä, samainen mies lipsautteli vähän väliä asiattomuuksia. Mutta asiaan, koko juttu tuli ilmi erään kauopunkireissun aikana, johon itse tottakai kerroin järkyttyneenä, että eikö hän tajua, että en ole sellainen nainen, ja mistä ällistyin oli se, että mies ei todellakaan ymmärtänyt miksi näin. Myöhemmin näin miehen uudestaan, asia selvitettiin, ja mies myönsi käyttäytyneensä erittäin törkeästi minua kohtaan. Kyseessä erittäin kokematon mies naisten seurassa, joten päätin, että annan olla ja unohdan koko jutun. Mutta mitä tapahtuikaan, mies unohti ilmeisesti taas uudestaan nähtyämme asian, ja jouduin kuuntelemaan 'peräkammarin pojan' panetushimoja yhden illan päätteeksi, ja minun olisi tietenkin pitänyt uhrata vartaloni hänelle...Tottakai, koska ollaan ystäviä. Not! Tämä ystävyys koki päätöksen tämän illan jälkeen.

Mitenpä sitä suhteen saa kuin ehdottelemalla?

Vierailija kirjoitti:

Olen vissiin helposti höynäytettävää ja hyväksikäytettävää laatua. Ainakin näin jälkikäteen katsottuna.

Minulla on/oli hyvä ystävä yli kymmenen vuotta ja näimme välimatkat huolimatta melko usein. Hän tuli aina meille viikonloppukylään, minä kussakin, tarjosin ruoat, juomat, pelasin pedit ym. Hän viihtyi sohvalla istuen ja telkkaria katsellen, alkaa juonen tarjoutumatta auttamaan yhtään missään. Tupakatkin poltti meidän piikistä. Viimeinen kerta riitti, hain hänet kotoa, taas syötin ja juotin hyvin, kävimme keikalla jonka liput maksoin, maksoin kyydit sinne ja takasin sekä vein vielä kotiin. Tarjosi illan aikana tasan yhden drinkin minulle, minä hälle ainakin neljä. Olin viemässä häntä kotiin omalla autollani ja hän tokaisi jotenkin "ethän sä nyt mitään bensarahaa varmaan tarvi kun mulla ei nyt oo kun kymppi käteisenä". Ja olen siis kerran, kerran (!) Näiden vuosien aikana saanut kutsun hänen luo kylään, hommasin kyydit, vein juomaa tuliaisiksi ja autoin askareissa..

Äitini on myös omaa laatuaan. Rakensimme ison omakotitalon mieheni kanssa maalle. Äitini asuu pienessä kerrostaloasunnossa kaupungissa ja kyläilee aika ajoin. Yleensä hän vain ilmoittaa, että tulee silloin ja silloin yöpymään x määräksi. Aluksi se olikin mukavaa, äiti auttoi lasten hoidossa jos kävin kaupassa ja saattoi tehdä ruokaa. Mutta yleensä kyläilyt meni niin, että äitini tuli meille ja kutsui puoli sukua sukuloimaan ja juoruamaan, sitten illalla kahdeksan aikaan ilmoitti että hän on väsynyt, olkaa hiljaa, hän menee nukkumaan. Ts. Ei tarvitse lasten kanssa viettää iltaa elokuvaa katsoen ja jutella viikon asioista.

Pyydän äitiäni lapsenvahdiksi noin kerran kolmessa kuukaudessa tai harvemmin. Aina hän lupaa tulla, mutta joka kerta viisi päivää ennen sovittua hoitopäivää hän alkaa valittamaan milloin mistäkin. Edeltävänä päivänä tulee jo legendaariseksi muodostunut lausepari: "onhan teillä b-suunnitelma jos en jaksa tulla? Katotaan nyt että jos jaksan tulla niin tulen, mutta jos en jaksa/en saa hyvin nukuttua/päätä särkee tms niin en tule". On mennyt muutamat miehen sukulaisen häät, meidän hääreissu, kouluilta jne ohi. Vastavuoroisuus ei tässäkään tapauksessa toimi.

siis ihanko totta petasit jopa pedin yövieraallesi, hyvälle ystävällesi? Ja jopa maksoit itse tarjoamat ruuat? No nyt on sinua todella härskisti käytetty hyväksesi! Miten se siis kehtasi? Että  olipa törkeä temppu.

Tää oli siis sarkasmia.

Itse olet siis oma-aloitteisesti halunnut tarjota lippuja, ja tupakat, pyytämättä mitään takasin? Olit tehnyt itsestäsi itse jonkun rikkaan ja anteliaan hänen silmissään siis. mutta nyt syytät häntä kaikesta tuosta mitä itse tarjosit sanomatta mitään silloin? Tää on just tätä.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni ex ja lasten äiti on kyllä aikamoinen tapaus. Käytännössä tuloton 10. vuoden yliopisto-opiskelija alalla, jossa työllisyysnäkymät surkeat. Tietääkseni ei ole koskaan tehnyt mitään töitä, muutamaa harjoittelua lukuunottamatta. Rahat hänellä ovatkin aina lopussa ja tällöin hän pyytää apua omilta ylikilteilteltä vanhemmiltani. Hänen omat vanhempansa ovat sairaseläkeläisiä ja asuvat kaukana.

Vanhempani ovat maksaneet veljeni exän useamman muuton pakuineen ja muuttolaatikkoineen, hankkineet huonekaluja ja kuskanneet sukuloimaan ympäri Suomea. Jos jokin menee rikki tai vaatii korjausta, isäni on aina auttamassa. Häntä käytetään säännöllisesti myös kaupassa ruokaostoksilla. Käytännössä kaikki exän luona olevat lasten tarvikkeet ovat vanhempieni tai veljeni ostamia. Eron sattuessa pienituloisen veljeni oli mm. hankittava kaksostenrattaat exälleen, koska tällä oli ehdottomasti oltava "omat"; vanhat yhteiset eivät riittäneet. Koskaan ei ole kuulunut kiitosta.

On hienoa, että vanhemmillani on mahdollisuus auttaa ja turvata lastenkin eloa, mutta mielestäni ex käyttää tilannetta sekä vanhempieni kiltteyttä ja huolta lapsista törkeästi hyväkseen. Jotenkin hänellä on kuitenkin aina varaa ripsien pidennyksiin, huulten täyteaineisiin sekä kalliisiin vaatteisiin. Uusi puhelin hankitaan myös vähintään kerran vuodessa. Kampaajalla käydään kolmen viikon välein. Lapsille ei myöskään saa tuoda vaatteita kirpparilta, koska ovat käytettyjä ja tämä olisi hänen mielestään äärimmäisen noloa.

Kyseinen ihminen on myös äärimmäisen itsekäs ja usein tulen miettineeksi hänen kiintymystään omiin lapsiinsa. Itse hän "opiskelee" eli hengaa päivät ties missä, kun lapset ovat hoidossa. Veljeni taas tekee raskasta vuorotyötä. Lapset ovat kuitenkin vanhemmillaan 50/50. Käytännössä veljelläni ei siis ole koskaan vapaata tai omaa aikaa, koska työvapaatkin on itsekseen kahden pienen kanssa (jos eivät satu olemaan mummolassa). Ex sen sijaan kyllä ehtii harrastamaan ja käymään kaiken maailman keramiikkakursseilla ja Tallinnan matkoilla. Jotka ilmeisesti kustantaa vanhempani ja me muut Suomen veronmaksajat.

kuule, oot sekaisin kuin käkkello. Vai että on armas veljesi ihan joutunut omille penskoilleen ostamaan peräti kaikki leleut ja rattaat ja viettämään lastensa kanssa elämäsnä kokonaan? Miten TÖRKEÄÄ !! Siis ihan uskomataonta ?

Kuule neiti hienohelma, voin kertoa KUKA ne muuten olisi ostanut jos ei lasten isä: ne olisi olleet tuon veljesi exän koko MUU SUKU, eli niin kuin minäkin vastaavassa tilanteessa. MINUN sisareni joutui kahden lapsensa yksinhuoltajaksi, ja mies eli lasten isä se vaan lorvi eikä suostunut tekemään mitään lastensa eteen. Ketkä ne oli jotka joutui raataaman käytännössä näiden isän hylkäämien lasten eteen, millloin missäkin asiassa ja tilanteessa kun isää ei kiinnostanut ja perustiuutta perhettään? Me naisen suku. Kaikki joduttiin me tekemään, maksamaan ja hoitamaan! Etttä pidäppä suutas pienemmällä! Sen ukon suku ei tehnyt mitään! Veljesi hoitakoon lapsensa 100%sesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vissiin helposti höynäytettävää ja hyväksikäytettävää laatua. Ainakin näin jälkikäteen katsottuna.

Minulla on/oli hyvä ystävä yli kymmenen vuotta ja näimme välimatkat huolimatta melko usein. Hän tuli aina meille viikonloppukylään, minä kussakin, tarjosin ruoat, juomat, pelasin pedit ym. Hän viihtyi sohvalla istuen ja telkkaria katsellen, alkaa juonen tarjoutumatta auttamaan yhtään missään. Tupakatkin poltti meidän piikistä. Viimeinen kerta riitti, hain hänet kotoa, taas syötin ja juotin hyvin, kävimme keikalla jonka liput maksoin, maksoin kyydit sinne ja takasin sekä vein vielä kotiin. Tarjosi illan aikana tasan yhden drinkin minulle, minä hälle ainakin neljä. Olin viemässä häntä kotiin omalla autollani ja hän tokaisi jotenkin "ethän sä nyt mitään bensarahaa varmaan tarvi kun mulla ei nyt oo kun kymppi käteisenä". Ja olen siis kerran, kerran (!) Näiden vuosien aikana saanut kutsun hänen luo kylään, hommasin kyydit, vein juomaa tuliaisiksi ja autoin askareissa..

Äitini on myös omaa laatuaan. Rakensimme ison omakotitalon mieheni kanssa maalle. Äitini asuu pienessä kerrostaloasunnossa kaupungissa ja kyläilee aika ajoin. Yleensä hän vain ilmoittaa, että tulee silloin ja silloin yöpymään x määräksi. Aluksi se olikin mukavaa, äiti auttoi lasten hoidossa jos kävin kaupassa ja saattoi tehdä ruokaa. Mutta yleensä kyläilyt meni niin, että äitini tuli meille ja kutsui puoli sukua sukuloimaan ja juoruamaan, sitten illalla kahdeksan aikaan ilmoitti että hän on väsynyt, olkaa hiljaa, hän menee nukkumaan. Ts. Ei tarvitse lasten kanssa viettää iltaa elokuvaa katsoen ja jutella viikon asioista.

Pyydän äitiäni lapsenvahdiksi noin kerran kolmessa kuukaudessa tai harvemmin. Aina hän lupaa tulla, mutta joka kerta viisi päivää ennen sovittua hoitopäivää hän alkaa valittamaan milloin mistäkin. Edeltävänä päivänä tulee jo legendaariseksi muodostunut lausepari: "onhan teillä b-suunnitelma jos en jaksa tulla? Katotaan nyt että jos jaksan tulla niin tulen, mutta jos en jaksa/en saa hyvin nukuttua/päätä särkee tms niin en tule". On mennyt muutamat miehen sukulaisen häät, meidän hääreissu, kouluilta jne ohi. Vastavuoroisuus ei tässäkään tapauksessa toimi.

siis ihanko totta petasit jopa pedin yövieraallesi, hyvälle ystävällesi? Ja jopa maksoit itse tarjoamat ruuat? No nyt on sinua todella härskisti käytetty hyväksesi! Miten se siis kehtasi? Että  olipa törkeä temppu.

Tää oli siis sarkasmia.

Itse olet siis oma-aloitteisesti halunnut tarjota lippuja, ja tupakat, pyytämättä mitään takasin? Olit tehnyt itsestäsi itse jonkun rikkaan ja anteliaan hänen silmissään siis. mutta nyt syytät häntä kaikesta tuosta mitä itse tarjosit sanomatta mitään silloin? Tää on just tätä.

Tuolla esittämälläsi tavalla ajatellaan ehkä jossain alemmassa sosiaaliluokassa. Että jos joku tarjoaa ja on vieraanvarainen, niin hän on silloin niin rikas, että saa tarjota aina jatkossakin.

Minulle (en ole kirjoittaja jolle vastasit) vieraanvaraisuus on itsestäänselvyys ja kuuluu hyviin tapoihin - olen sen kotoa oppinut. Ehkä niin myös tuo kirjoittaja. Ja noin siinä sitten käy, kun erilaisen kotikasvatuksen saaneet ystävystyvät. Ahdas on hyväksikäyttäjän näkemys maailmasta ja sen ihmisistä.

U kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin hyvän kaverin tohtorijuhlissa ja siellä hämmentävän moni kertoi kiitospuheessaan tehneensä jotain kaverin väikkärin eteen. Oli käännetty tekstejä, oikoluettu, tehty taittoa yms. Tajusin vasta ennen omaa puheenvuoroani, että hän oli yrittänyt saada minuakin tekemään yhtä osuutta, mutta en ehtinyt autella häntä niin paljon kuin hän olisi toivonut.  Juhlien jälkeen joku kertoi, että moni opiskelikaveri oli kokenut, että tämä tohtori on teetättänyt kouluhommiaan muilla luistamalla esim ryhmätöissä. 

Ihan vaan tiedoksi, että tieteellinen työ tehdäänkin useimmiten ryhmässä ja karonkassa kuuluu juhlia vastaväittäjää ja muita työhön osallistuneita. Perinne myös on että väikkärityöhön osallisstujat pitävät pienen puheen.

kyllä me tiijetää että tekniikan alalla haluttaan mieltää nämä "ryhmätyöväitökset" oikeiksi väitöksiksi, mutta todellisuudessa muut nauraa niille, eikä pidä niitä oikeina tohtoreina. Että tiedoksenne vaan, arvon "ryhmätyötohtori"...et ole oikea tohtori.

Sen takia Hesarikin lopetti näistä tusina väittelijöistä ilmoittamisen, koska se touhu meni aivan liian naurettavaksi.

Lisään Iltasanomat "tutkivan journalismin" listalle. Tänään(kin) uutinen ja otsikolla

Mikä ihmisiä vaivaa? Lukijat paljastavat tuttavien ja sukulaisten röyhkeimmät pyynnöt

http://www.is.fi/perhe/art-2000005198532.html

Ketju copypastattuna.

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppi. Muutti yksin entiseen kotitaloon, jonka laitatutti kokonaan uusiksi. Ainoa vaan että rahat loppui luksuskeittiöön ja loppu saatananmoinen urakka jäi meille. Maksoi palkkaa miehen veljen tyttöystävälle, mutta ei minulle, koska "sinähän käyt töissä". Meni siis koko neljän viikon kesäloma aamusta myöhään iltaan rempatessa, ja vielä valitukset päälle, kun ei ole jo valmista. 

Ja sinä suostuit tähän kaikkeen...

Kaverini ehdotti, että voisin ottaa heidän lapsensa hoitaakseen, jotta voisivat miehensä kanssa käydä töissä tai hän kävisi töissä ja miehellä olisi aikaa etsiä töitä. Olin juuri itse saanut keskenmenon ja jäämässä työttömäksi sekä pohdin, haenko töitä vai jatkanko välissä opintoja. Kaveri vielä kuittasi ehdotuksensa, että "oli puolitosissaan". Muita yhtä hyviä ehdotuksia samalta pariskunnalta oli myös mm. ollessani vielä sinkku, että voisin luopua edullisesta vuokrayksiöstäni keskustassa (500e) ja muuttaa heidän miespuolisen ystävänsä luokse (joka myös sinkku) kaksioon Pitäjänmäkeen, jotta tämä mies ei olisi omistusasuntonsa kanssa niin pulassa taloudellisesti, kun oli työtön. Vuokraa olisin maksanut n. 200 euroa lisää omaani verrattuna. Tämä muuttoehdotus ei edes jäänyt heitoksi vaan minua moneen kertaan suostuteltiin asiaan ja olisin ehkä voinut maksaa osan vuokrasta "luonnossa" - haha! Eipä paljoa oltu enää tekemisissä näiden törppöjen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

U kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin hyvän kaverin tohtorijuhlissa ja siellä hämmentävän moni kertoi kiitospuheessaan tehneensä jotain kaverin väikkärin eteen. Oli käännetty tekstejä, oikoluettu, tehty taittoa yms. Tajusin vasta ennen omaa puheenvuoroani, että hän oli yrittänyt saada minuakin tekemään yhtä osuutta, mutta en ehtinyt autella häntä niin paljon kuin hän olisi toivonut.  Juhlien jälkeen joku kertoi, että moni opiskelikaveri oli kokenut, että tämä tohtori on teetättänyt kouluhommiaan muilla luistamalla esim ryhmätöissä. 

Ihan vaan tiedoksi, että tieteellinen työ tehdäänkin useimmiten ryhmässä ja karonkassa kuuluu juhlia vastaväittäjää ja muita työhön osallistuneita. Perinne myös on että väikkärityöhön osallisstujat pitävät pienen puheen.

kyllä me tiijetää että tekniikan alalla haluttaan mieltää nämä "ryhmätyöväitökset" oikeiksi väitöksiksi, mutta todellisuudessa muut nauraa niille, eikä pidä niitä oikeina tohtoreina. Että tiedoksenne vaan, arvon "ryhmätyötohtori"...et ole oikea tohtori.

Sen takia Hesarikin lopetti näistä tusina väittelijöistä ilmoittamisen, koska se touhu meni aivan liian naurettavaksi.

Olen myös ymmärtänyt, että karonkka on vastaväittäjän kunniaksi. Kiitospuheella pitää vastata jos väittelijä on kiitellyt esipuheessa sinua jostain. En ole kuitenkaan mieltänyt, että väikkäri olisi ryhmätyö, joka julkaistaan kuitenkin vain yhden ihmisen työnä. Alkuperäisen jutun kirjoittajana totean vaa, että tässä väikkärissä oli tosiaan rohkaisun ja keskuteluavun sijaan tosiaan tehty sitä väikkäriä. Minun tehtäväni olisi ollut muokata noin 10 sivun kokonaisuus tiettyyn formaattiin. Kaveri oli toki tehnyt perusduunin, mutta juuri muokkausvaiheessa hän nakitti muita henkilöitä hommiin esim tiivistelmät teki joku, toinen käänsi, joku muokkasi tiettyjä osioita, toinen oikoluki, joku taittoi.. Kiitospuheissa ilmeni valtava määrä työtä mitä yksittäiset ihmiset olivat tehneen. Toki saivat palkkioksi kutsun karonkkaan. Itsestä se tuntui häkellyttävältä, en toki tiedä onko kaikilla tohtoreilla samanlainen tapa toimia.