Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

😂😂😂😂😂😂

Tiedän erään pahasti onnettomuudessa aikoinaan loukkaantuneen ihmisen jonka ainut työssäkäyvä yli 30kymppinen perheellinen poika on kiskonut häneltä lähes pienen omakotitalon summan verran rahaa ja silti ei rahat pojan perheessä riitä. Jotenkin tullut semmonen kuva että he yrittää esittää varakasta. Pitää ostaa uutta sohvaa ja asua uudessa hienossa talossa vuokralla, ostaa applen viimeisimpiä laitteita ja aina sitä ja tätä uutta. Ärsyttävää vammautuneen hyväksikäyttöä ja vielä oman vanhemman. Itsellä ei olisi pokkaa. Kun kerran olen kotoa lähtenyt niin en ole vanhemmilta rahaa käynyt vinkumassa vaikka opiskeluaikana tiukkaa oli. Makaronia ja halvinta jauhelihaa meni. Nykyään kun menen vanhemmille kylään niin mielelläni vien ruokakassillisen mennessä ja siivoilen, teen ruokaa ja auttelen esim pihatöissä. He ovat minun eteen aikoinaan vuosia olleet töissä, ruokkineet ja antaneet vaatteet päälle, joten haluan näyttää kiitollisuuteni myös näin.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo asunto-auton vuokraus ilmaiseksi tietenkin vähän törkeää, mutta olitteko heti kun sen lainaamisesta tuli puhe niin sanoneet että "joo, sopii ja vuokraushinta on sitten teille se xx euroa/viikko? Jos vain puhetta on lainaamisesta, niin moni ei välttämättä osaa ajatella että se tosiaan maksaa. Itse ajattelisin tietenkin että no toki se maksaa, kuten vaikkapa auton vuokraaminen erillisestä firmasta, mutta jos kukaan ei puhu hinnasta mitään niin ei sitä välttämättä oikeasti osaa ajatella että se on siis vuokralle, ei lainaan.

Oikeasti? 41 alapeukkua siitä kun kysyy että olihan heti alkuun puhetta että se on sitten tosiaan hinta tämä. Alkuperäisessä kirjoituksessa luki näin "tiesivät kuinka paljon pyydämme". On tietenkin törkeää olettaa että no hei kyllä me se saadaan ilmaiseksi, mutta helposti olisi tämä pariskunta voinut jo heti sopimisvaiheessa sanoa että tosiaan se on sitten viikkohinta xx euroa ja tässä on mun tilinumero. Hankala kyllä kenenkään esittää ettei tiennyt että maksu menee, jos asia on noin esitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo asunto-auton vuokraus ilmaiseksi tietenkin vähän törkeää, mutta olitteko heti kun sen lainaamisesta tuli puhe niin sanoneet että "joo, sopii ja vuokraushinta on sitten teille se xx euroa/viikko? Jos vain puhetta on lainaamisesta, niin moni ei välttämättä osaa ajatella että se tosiaan maksaa. Itse ajattelisin tietenkin että no toki se maksaa, kuten vaikkapa auton vuokraaminen erillisestä firmasta, mutta jos kukaan ei puhu hinnasta mitään niin ei sitä välttämättä oikeasti osaa ajatella että se on siis vuokralle, ei lainaan.

Meillä oli ilmoitus fb:ssä, että vuokraamme asunto-automme 1.-30.6. tai lyhyemmäksi ajaksi ja viikko hinta. Naapurimme olivat ilmoituksen nähneet ja sen perusteella laittoivat heti viestiä, että haluavat auton tietyille viikoille. En todella olettanut heidän kuvittelevan saavansa sen ilmaiseen lainaan kun kerran vuokraus-ilmoitukseen vastaavat.

Mitenkään tämä ei ekasta viestistä käynyt ilmi, mutta pahoittelen syvästi kun en tätä tiennyt. Oletin että tilanne oli tyyliin pihamaalla keskustelua ettette pääse reissuun ajalle x, eikä siinä ole esitetty laskua suorilta. Mutta pahoittelen edelleen syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vissiin helposti höynäytettävää ja hyväksikäytettävää laatua. Ainakin näin jälkikäteen katsottuna.

Minulla on/oli hyvä ystävä yli kymmenen vuotta ja näimme välimatkat huolimatta melko usein. Hän tuli aina meille viikonloppukylään, minä kussakin, tarjosin ruoat, juomat, pelasin pedit ym. Hän viihtyi sohvalla istuen ja telkkaria katsellen, alkaa juonen tarjoutumatta auttamaan yhtään missään. Tupakatkin poltti meidän piikistä. Viimeinen kerta riitti, hain hänet kotoa, taas syötin ja juotin hyvin, kävimme keikalla jonka liput maksoin, maksoin kyydit sinne ja takasin sekä vein vielä kotiin. Tarjosi illan aikana tasan yhden drinkin minulle, minä hälle ainakin neljä. Olin viemässä häntä kotiin omalla autollani ja hän tokaisi jotenkin "ethän sä nyt mitään bensarahaa varmaan tarvi kun mulla ei nyt oo kun kymppi käteisenä". Ja olen siis kerran, kerran (!) Näiden vuosien aikana saanut kutsun hänen luo kylään, hommasin kyydit, vein juomaa tuliaisiksi ja autoin askareissa..

Äitini on myös omaa laatuaan. Rakensimme ison omakotitalon mieheni kanssa maalle. Äitini asuu pienessä kerrostaloasunnossa kaupungissa ja kyläilee aika ajoin. Yleensä hän vain ilmoittaa, että tulee silloin ja silloin yöpymään x määräksi. Aluksi se olikin mukavaa, äiti auttoi lasten hoidossa jos kävin kaupassa ja saattoi tehdä ruokaa. Mutta yleensä kyläilyt meni niin, että äitini tuli meille ja kutsui puoli sukua sukuloimaan ja juoruamaan, sitten illalla kahdeksan aikaan ilmoitti että hän on väsynyt, olkaa hiljaa, hän menee nukkumaan. Ts. Ei tarvitse lasten kanssa viettää iltaa elokuvaa katsoen ja jutella viikon asioista.

Pyydän äitiäni lapsenvahdiksi noin kerran kolmessa kuukaudessa tai harvemmin. Aina hän lupaa tulla, mutta joka kerta viisi päivää ennen sovittua hoitopäivää hän alkaa valittamaan milloin mistäkin. Edeltävänä päivänä tulee jo legendaariseksi muodostunut lausepari: "onhan teillä b-suunnitelma jos en jaksa tulla? Katotaan nyt että jos jaksan tulla niin tulen, mutta jos en jaksa/en saa hyvin nukuttua/päätä särkee tms niin en tule". On mennyt muutamat miehen sukulaisen häät, meidän hääreissu, kouluilta jne ohi. Vastavuoroisuus ei tässäkään tapauksessa toimi.

siis ihanko totta petasit jopa pedin yövieraallesi, hyvälle ystävällesi? Ja jopa maksoit itse tarjoamat ruuat? No nyt on sinua todella härskisti käytetty hyväksesi! Miten se siis kehtasi? Että  olipa törkeä temppu.

Tää oli siis sarkasmia.

Itse olet siis oma-aloitteisesti halunnut tarjota lippuja, ja tupakat, pyytämättä mitään takasin? Olit tehnyt itsestäsi itse jonkun rikkaan ja anteliaan hänen silmissään siis. mutta nyt syytät häntä kaikesta tuosta mitä itse tarjosit sanomatta mitään silloin? Tää on just tätä.

Piti pari kertaa lukea viestisi uudelleen. Harmi, että sinulla on tuollainen käsitys elämästä. Sängyn laitoin tälle ystävälle valmiiksi, koska jos en pedannut vaan jätin lakanat sängylle niin ystävä nukkui ilman lakanoita. Tiedätkö, on kivempi pestä pelkät lakanat kuin tyynyä, peittoa, petauspatjaa.. Kyllä, ostin liput, mutta olisi ollut kiva saada vastineeksi edes kiitos ja pari juomaa enemmän. Sen ainoan juomankin tarjosi, kun vaihdoimme baaria ja sanoin, että käy tiskillä, menen vessaan. Ruokakaupassa osasi valita kärryyn/koriin omia eväitä mutta kassalla siirtyi vikkelään pakkaamaan. Näiden vuosien varrelle minulla on ollut äitiyslomia, opintovapaita ja hän sen sijaan on ollut koko ajan töissä. Että ei kai rahasta niin ole kyse..

Mulla on yks kaveri joka "lainaa" millon mitäkin muttei koskaan enää sen jälkeen puhu ko. tavarasta mitään. Monesti hän tulee meille ja käyttäytyy kuin kaupassa sanoen esim:" Myytkö mulle muutaman noita vetoketjuja; pari metriä tuota pitsiä ym." Kaiken huippu on se, että joka toinen kerta ei edes maksa niitä halpoja hintoja jotka saan kakaistua. En ole edes mikään kauppias, vaikka joskus olen yrittäjä ollutkin (en käsityöalalla). Tulee sellainen olo, että kaikessa on vain tarkoitus hyötyä. Toinen kaveri taas olettaa, että koska hänellä ei ole autoa on ihan ok, että menemme joka paikkaan minun autolla kustannuksella. Kerran jopa tarjosi kahvit. Lainasin kerran häneltä 2 euroa, joka piti sekin maksaa takaisin. Se on jännä kun toisille kaikki on ilmaista ja vain toisen kulut huomioidaan... Tiedän olevani luonteeltani kiltti mutta pikkuhiljaa alkaa riittämään!

Minulla oli eräs erittäin pihi ystävä. Apua tarvitsi usein ja hänelle oli löydettävä aikaa. Mieheni vaihtoi auton renkaat useana vuonna, piti lainata peräkärryä. Emme hyötyneet tästä ikinä mitenkään. Autoamme hän lainasi myös muutaman päivän. Oletin automaattisesti että hän tankkaisi tankin täyteen, mutta ei todellakaan. Pihiyden huippu oli, kun muutettuaan toiseen kaupunkiin hän tuli meille käymään. Olin ostanut ruuat sun muut. Tuliaisiksi hän toi paahdettuja siemeniä, jotka hän oli vienyt mukanaan edellisenä viikonloppuna johonkin juhliin. Siemenet eivät menneet parempiin suihin, niin hän toi ne siemenet meille!!!!! Kun siemenet eivät loppuneet meilläkään, vei hän ne mukaansa kotiin. Olen niin iloinen, että hän muutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo asunto-auton vuokraus ilmaiseksi tietenkin vähän törkeää, mutta olitteko heti kun sen lainaamisesta tuli puhe niin sanoneet että "joo, sopii ja vuokraushinta on sitten teille se xx euroa/viikko? Jos vain puhetta on lainaamisesta, niin moni ei välttämättä osaa ajatella että se tosiaan maksaa. Itse ajattelisin tietenkin että no toki se maksaa, kuten vaikkapa auton vuokraaminen erillisestä firmasta, mutta jos kukaan ei puhu hinnasta mitään niin ei sitä välttämättä oikeasti osaa ajatella että se on siis vuokralle, ei lainaan.

Meillä oli ilmoitus fb:ssä, että vuokraamme asunto-automme 1.-30.6. tai lyhyemmäksi ajaksi ja viikko hinta. Naapurimme olivat ilmoituksen nähneet ja sen perusteella laittoivat heti viestiä, että haluavat auton tietyille viikoille. En todella olettanut heidän kuvittelevan saavansa sen ilmaiseen lainaan kun kerran vuokraus-ilmoitukseen vastaavat.

Mitenkään tämä ei ekasta viestistä käynyt ilmi, mutta pahoittelen syvästi kun en tätä tiennyt. Oletin että tilanne oli tyyliin pihamaalla keskustelua ettette pääse reissuun ajalle x, eikä siinä ole esitetty laskua suorilta. Mutta pahoittelen edelleen syvästi.

Mitä nyt oikein pahoittelet? Vastasin vain kysymykseesi. Älähän noin herkkä ole.

Mulla ja muutamalla läheisimmällä kaverilla on ollut tapana aina yhdessä juhlistaa toistemme syntymäpäiviä sun muita kissanristiäisiä. Noh, viimeksi sitten tavanomaisesti mentiin vuosia täyttävän kaverin tykö kylään, suunnittelmana tilata pitsat ja tottakai jotain pientä lahjantynkääkin siinä sitten annettiin. Tällä kertaa lupauduin maksamaan kotiinkuljetuksella meille kaikille pitsat (hintaa muodostui yhteensä n50e). Lisäksi olin hankkinut lahjakortin kaverille lahjaksi.

Kun kaikki olivat tyytyväisinä mutustelleet pitsansa ja kaveri saanut lahjakorttinsa, hän vielä kysyi pokkana multa, että saisiko hän lisää rahaa.

Vähän kyllä meinas siinä alkaa vituttamaan, rahaa oli kuitenkin mennyt lahjakorttiin ja pitsoihin, miten joku kehtaa pyytää siihen päälle ihan muina miehinä vielä pyytää lisää? Ei mullakaan nyt ihan loputon pohja ole lompakossa. Tiedän joo ettei tässä ole suurista summista kyse, mutta kuitenkin. Tällä ihmisellä ei siis ollut edes mitään tarjoiluja, vaan ihan niillä mun tilaamilla pitsoilla mentiin...

En siis antanu lisää rahaa jos joku nyt sitä jäi miettimään :D

ei enää kirjoitti:

Mulla on yks kaveri joka "lainaa" millon mitäkin muttei koskaan enää sen jälkeen puhu ko. tavarasta mitään. Monesti hän tulee meille ja käyttäytyy kuin kaupassa sanoen esim:" Myytkö mulle muutaman noita vetoketjuja; pari metriä tuota pitsiä ym." Kaiken huippu on se, että joka toinen kerta ei edes maksa niitä halpoja hintoja jotka saan kakaistua. En ole edes mikään kauppias, vaikka joskus olen yrittäjä ollutkin (en käsityöalalla). Tulee sellainen olo, että kaikessa on vain tarkoitus hyötyä. Toinen kaveri taas olettaa, että koska hänellä ei ole autoa on ihan ok, että menemme joka paikkaan minun autolla kustannuksella. Kerran jopa tarjosi kahvit. Lainasin kerran häneltä 2 euroa, joka piti sekin maksaa takaisin. Se on jännä kun toisille kaikki on ilmaista ja vain toisen kulut huomioidaan... Tiedän olevani luonteeltani kiltti mutta pikkuhiljaa alkaa riittämään!

Tämä totta, ja kaikista parasta on se, että nämä hyötyjät niin kuin tämä minun ystäväni, puhui, että hänestä pyritään hyötymään, vaikka hän itse oli pahinta sorttia. Tiedän kokemuksesta, kuinka hankala niissä tilanteissa on sanoa mitään, ja ehkä se vaikeus tuleekin juuri siitä, että huomaa tulleensa höynäytetyksi, mutta mielessä sittem sovittelee itselleen sitä, että kyseessä mukava ihminen, ei se tarkoittanut, se unohti, sitä sattuu tms vastaavaa, ja asia ei ratkea itselle siltikään. Ja kuka nyt edes jaksaisi olla joka asiasta muistuttelemassa tai huomauttelemassa, vie energiaa todella paljon sellainen. Minulla tämä (ex) ystävä, niin hänestäpä ei kuulunutkaan enää mitään silloin, kun ei tarvinnut jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miespuolinen ystävä, joka oli sinkku oli mielessään päättänyt, että meille tulee seksisuhde, siis minun mielipiteellähän ei ole mitään merkitystä, samainen mies lipsautteli vähän väliä asiattomuuksia. Mutta asiaan, koko juttu tuli ilmi erään kauopunkireissun aikana, johon itse tottakai kerroin järkyttyneenä, että eikö hän tajua, että en ole sellainen nainen, ja mistä ällistyin oli se, että mies ei todellakaan ymmärtänyt miksi näin. Myöhemmin näin miehen uudestaan, asia selvitettiin, ja mies myönsi käyttäytyneensä erittäin törkeästi minua kohtaan. Kyseessä erittäin kokematon mies naisten seurassa, joten päätin, että annan olla ja unohdan koko jutun. Mutta mitä tapahtuikaan, mies unohti ilmeisesti taas uudestaan nähtyämme asian, ja jouduin kuuntelemaan 'peräkammarin pojan' panetushimoja yhden illan päätteeksi, ja minun olisi tietenkin pitänyt uhrata vartaloni hänelle...Tottakai, koska ollaan ystäviä. Not! Tämä ystävyys koki päätöksen tämän illan jälkeen.

Hitsi, aito lassukka! Oli varmaan katsonut TV:stä sen Säälistäjät. Oletko ehkä sosiaalialla tai työkkärissä töissä?  http://areena.yle.fi/1-2490157

Nej, en ole, mutta aijon tutustua silti tuohon ohjelmapätkään jossain vaiheessa. Toivotaan porukalla, että tämä lassukka olisi nyt viikonlopun aikana saalistanut, ja saanut edes säälistä ;) :D

234

Mieheni veljen vaimo soitti muutama vuosi sitten ja ilmoitti (ei kysynyt) että heidän kaksi lastansa, kolme- ja viisivuotiaat tulevat meille kahdeksi viikoksi minun kesälomani ajaksi päivähoitoon. Sanoin, että muuten kyllä, koska nämä lapset ovat oikeasti ihania ja mukavia, mutta en missään tapauksessa ala heräämään kesälomallani klo seitsemän vastaanottamaan lapsia ja hyssyttelemään heitä kun omani nukkuvat lomilla kerrankin pitempään. Ja muutenkin karvat nousivat pystyyn jo asian esittämisessä, ei kysytty vaan saneltiin. Ja kuitenkin kaksi viikkoa neljästä lomaviikosta... nou nou.

Sitten tuli mieleen tuosta kun jotkut ei tykkää esim peräkärryn lainaamisesta. Meillä on peräkärry ja muutama naapuri lainailee sitä toistuvasti. Meitä ei voisi vähempää haitata jos kerran ei itse tarvita. Mukava olla avuksi kun se ei oikeasti ole itseltä pois. Mutta tuo ylempi tapaus vähän kieltämättä kismitti.

Olin vähän pidemmällä sairauslomalla, kun olin polttanut itseni loppuun ja sain pienen hermoromahduksen. Pääasiassa vaan nukuin, kävin kävelylenkeillä ja leivoin tmv. rauhoittavaa, että saisin akkuja ladattua. No tottakai minun olisi pitänyt ottaa kaikki naapureiden, sukulaisten ja tädin serkun kumppaninkin lapset hoitoon, että he pääsisivät tuulettumaan/laivareissulle/shoppailemaan/minilomalle eurooppaan, kun "sinähän vaan oleskelet kotona tekemättä mitään".

Ei siinä vielä sinäänsä mitään, eihän kaikkea voi heti välttämättä ymmärtää, mutta kun vieläkin selitettyäni miksi "oleskelen vain kotona" sain kummastuneita, jopa vihamielisiä kommentteja että vaan nukun, mitä rankkaa siinä muka on, alkoi jo mennä hermo.

En jaksanut kaikille alkaa erikseen selittämään syitäni loppuunpalamiselleni, joten "tylysti" vaan kieltäydyin. Nyt tietyt ihmiset pitävät minua itsekkäänä ja laiskana kusipäänä, ja jauhavat sontaa ties missä illanistujaisissa/pihatalkoissa.

Vierailija kirjoitti:

Olin vähän pidemmällä sairauslomalla, kun olin polttanut itseni loppuun ja sain pienen hermoromahduksen. Pääasiassa vaan nukuin, kävin kävelylenkeillä ja leivoin tmv. rauhoittavaa, että saisin akkuja ladattua. No tottakai minun olisi pitänyt ottaa kaikki naapureiden, sukulaisten ja tädin serkun kumppaninkin lapset hoitoon, että he pääsisivät tuulettumaan/laivareissulle/shoppailemaan/minilomalle eurooppaan, kun "sinähän vaan oleskelet kotona tekemättä mitään".

Ei siinä vielä sinäänsä mitään, eihän kaikkea voi heti välttämättä ymmärtää, mutta kun vieläkin selitettyäni miksi "oleskelen vain kotona" sain kummastuneita, jopa vihamielisiä kommentteja että vaan nukun, mitä rankkaa siinä muka on, alkoi jo mennä hermo.

En jaksanut kaikille alkaa erikseen selittämään syitäni loppuunpalamiselleni, joten "tylysti" vaan kieltäydyin. Nyt tietyt ihmiset pitävät minua itsekkäänä ja laiskana kusipäänä, ja jauhavat sontaa ties missä illanistujaisissa/pihatalkoissa.

Miksi ihmeessä ihmiset ovat niin itsekkäitä? En siis sinua tarkoita, vaan niitä vaatijoita

Nyt ei ole kyse niinkään pyytämisestä kuin oletuksesta, ettei minulle tarvitse korvata mitään tai että aina olen valmis käyttämään omaa rahaa ja aikaa.

Olin mukuna eräässä opiskelijajärjestössä, joka järjesti isompaa tapahtumaa. Vaikka olin samaan aikaan työharjoittelussa ulkomailla, osallistuin valmisteluihin ja keräsin esim. yli puolet yhteistyökumppaneista ja sponsorirahoista, suunnittelin logoja, tein materiaaleja jne. Tapahtumaan lensin ulkomailta avuksi ja tein koko viikonlopun 17-tuntisia työvuoroja. Suullisesti sovittiin, että jos tapahtuma jäisi plussalle, minulle korvattaisiin ainakin osa lentolipuista.

Plussalle jäätiin noin 500 euroa. Yritin saada jotain korvausta. Kuulemma päätetään asiasta myöhemmin. Niin päätettiinkin. Muut ryhmäläiset vuokrasivat mökin palkitakseen itsensä rankasta työstä. Ostettiin ruokaa ja juomaa. Siellä mökillä yhdessä sitten, kun kaikki rahat oli tuhlattu, todettiin, ettei minulle oikeastaan tarvitse korvata mitään ja rahatkin meni jo tärkeämpään. Olin pyytänyt edes symbolista 20 euron korvausta. Se olisi ollut noin kolme euroa per jokainen muu osallistuja, mikäli he olisivat maksaneet tämän minulle sen sijaan, että rahat ryypättiin. Työni ei siis ollut tämän arvoista. Maksoin parisataa lennoista köyhänä opiskelijana. En saanut mitään ja tein eniten. Muut saavat melkein satasen edestä henkeä kohden rahoitusta mökkireissulle ja valittavat, kun budjetti ylitettiin ja jokainen joutui maksamaan vielä kympin-pari itse. Minähän olin ahne pa*ka ja huono ystävä kun vaadin rahojani. Minun olisi pitänyt iloita kokemuksesta ja siitä, että sain olla mukana tekemässä tapahtumaa niin kivassa porukassa. Siihen loppu opiskelijatoiminta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei ole kyse niinkään pyytämisestä kuin oletuksesta, ettei minulle tarvitse korvata mitään tai että aina olen valmis käyttämään omaa rahaa ja aikaa.

Olin mukuna eräässä opiskelijajärjestössä, joka järjesti isompaa tapahtumaa. Vaikka olin samaan aikaan työharjoittelussa ulkomailla, osallistuin valmisteluihin ja keräsin esim. yli puolet yhteistyökumppaneista ja sponsorirahoista, suunnittelin logoja, tein materiaaleja jne. Tapahtumaan lensin ulkomailta avuksi ja tein koko viikonlopun 17-tuntisia työvuoroja. Suullisesti sovittiin, että jos tapahtuma jäisi plussalle, minulle korvattaisiin ainakin osa lentolipuista.

Plussalle jäätiin noin 500 euroa. Yritin saada jotain korvausta. Kuulemma päätetään asiasta myöhemmin. Niin päätettiinkin. Muut ryhmäläiset vuokrasivat mökin palkitakseen itsensä rankasta työstä. Ostettiin ruokaa ja juomaa. Siellä mökillä yhdessä sitten, kun kaikki rahat oli tuhlattu, todettiin, ettei minulle oikeastaan tarvitse korvata mitään ja rahatkin meni jo tärkeämpään. Olin pyytänyt edes symbolista 20 euron korvausta. Se olisi ollut noin kolme euroa per jokainen muu osallistuja, mikäli he olisivat maksaneet tämän minulle sen sijaan, että rahat ryypättiin. Työni ei siis ollut tämän arvoista. Maksoin parisataa lennoista köyhänä opiskelijana. En saanut mitään ja tein eniten. Muut saavat melkein satasen edestä henkeä kohden rahoitusta mökkireissulle ja valittavat, kun budjetti ylitettiin ja jokainen joutui maksamaan vielä kympin-pari itse. Minähän olin ahne pa*ka ja huono ystävä kun vaadin rahojani. Minun olisi pitänyt iloita kokemuksesta ja siitä, että sain olla mukana tekemässä tapahtumaa niin kivassa porukassa. Siihen loppu opiskelijatoiminta.

no saat kyllä syyttää hölmöydestäsi itseäsi. Teet ensin työt ja sitten vasta ehdotat korvausta? En ole ikinä mennyt osakuntatoimintaan kun näkeehän sen että ne painostaa ilmasityöhön oikein orjaksi sinne heille. Kaikki raataa josssain hommassa siellä kuka missäkin "emäntänä" tai "isäntänä". Itteeni ole koskaan kiinnostanut. Jotenkin elahtanut tunnelma ja outoa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miespuolinen ystävä, joka oli sinkku oli mielessään päättänyt, että meille tulee seksisuhde, siis minun mielipiteellähän ei ole mitään merkitystä, samainen mies lipsautteli vähän väliä asiattomuuksia. Mutta asiaan, koko juttu tuli ilmi erään kauopunkireissun aikana, johon itse tottakai kerroin järkyttyneenä, että eikö hän tajua, että en ole sellainen nainen, ja mistä ällistyin oli se, että mies ei todellakaan ymmärtänyt miksi näin. Myöhemmin näin miehen uudestaan, asia selvitettiin, ja mies myönsi käyttäytyneensä erittäin törkeästi minua kohtaan. Kyseessä erittäin kokematon mies naisten seurassa, joten päätin, että annan olla ja unohdan koko jutun. Mutta mitä tapahtuikaan, mies unohti ilmeisesti taas uudestaan nähtyämme asian, ja jouduin kuuntelemaan 'peräkammarin pojan' panetushimoja yhden illan päätteeksi, ja minun olisi tietenkin pitänyt uhrata vartaloni hänelle...Tottakai, koska ollaan ystäviä. Not! Tämä ystävyys koki päätöksen tämän illan jälkeen.

Mitenpä sitä suhteen saa kuin ehdottelemalla?

No se on kyllä totta, mutta kaikille ihmisille ei riitäkkään pelkkä ehdottelu, osa ihmisistä havannoi myös toisten kiinnostusta ja on mielellään itsekin kiinnostunut. Ja seksuaaliset ehdottelet jo alkuvaiheessa, erityisesti jos kyse on ystävästä, niin on se jo aika tökeröä olettaa, että toinen on toisen panopuu.

Käänsin/korjasin eräälle kaverille hänen runokokoelmansa, autoin myös muotoilussa, luulin saavani jonkun palkan tästä, taisi lupailla nimen kokoelmaan tai teksteihin, mutta kirjan itselle saatuani, en löytänyt mitään mainintaa tai edes nimeäni mistään.

Menin ystävän luo keskellä yötä kun hän kertoi sairastuneensa ja tarvitsi apua. Lähdin siis yöllä pyörällä kaatosateessa hänen luo. Paikalle saavuttuani vastassa oli pari koiraa, en tiennyt aluksi, että joudun jäämään yötä. Ystävälle ei sopinut se, että nukkuisisin erillisessä huoneessa missä koirat eivät siis olisi. En ollut tottunut koiriin, joten koin levollisimmaksi unen ilman, että tarvitsee pelätä koirien hyppimistä viereeni sohvalle, kaikenlisäksi kärsin lievästä koiraallergiasta. Ystävä päättikin, että taitaa olla parempi lähteä pois hänen luotaan, jos en nuku samassa tilassa hänen eläintensä kanssa. Ennen kuin lähdin, kuulin piuhelun, jonka hän soitti perheen jäsenelleen, ja pyysi häntä paikan päälle ja vääristeli kertomalla, että en pidä koirista ja en suostu nukkumaan edes sohvalla, että pääseekö hänen sisarensa sinne. Minulle hän sanoi, että koirat eivät pysty rentoutumaan, että parempi, että lähdet, en tarvitsekkaan apuasi. Lähdin sitten kaatosateessa ajelelaan yöllä takaisin kotiin. Että näin.

Asumme Vantaalla lentokentän lähellä, joten aika usein majoitamme kentälle meneviä tai sieltä saapuvia sukulaisia tai kavereita. Suurin osa majoittujista ottaa meidät ja aikataulumme huomioon, mutta sitten on niitäkin, jotka kuvittelevat, että voivat tulla valmiiksia katettuun pöytään mihin kellonaikaan tahansa.

Esim. yhtenä iltana puhelimeni soi illalla n. kymmenen aikaan. Siellä oli serkkuni (etäiseksi jäänyt, emme pahemmin pidä yhteyttä), ja totesi vaan että laitapa sauna lämpiämään, laskeuduimme juuri kentälle, ja ei jakseta lähteä ajamaan kotiin yötä vasten, joten tullaan teille yöksi. En ehtinyt sanomaan edes mitään, kun puhelu päättyi, ja hetken päästä he (äiti, isä ja kaksi teini-ikäistä lasta) ilmestyivät meidän pihaan.

Ensimmäisenä alkoi valitus siitä, että eikö ole mitään lämmintä ruokaa, kun ei voileivät riitä. No eipä ollut, kun ei tiedetty että tulee vieraita. Sitten alkoi valitus siitä, että eikö ole saunakaljaa, ja tekisi kuulemma mieli suomalaista olutta. Eipä oltu tähänkään osattu varautua, joten ei löytynyt. Vielä ennen nukkumaanmenoa valitettiin siitä, että asunnossamme on kissankarvaa, ja että eikö nuo kaksi kissaa voi pistää pihalle yöksi. No ei voinut, ne ovat sisäkissoja, ja teki mieli sanoa, että jos tässä joku pistetään pihalle, niin se on teidän perhe.

Yleensä siivotaan kunnolla ja hankitaan tarpeeksi ruokaa, jos tiedetään etukäteen että vieraita on tulossa. Mielestäni on kuitenkin älytöntä ilmestyä puoli yhdentoista aikaan jonkun ovelle alle puolen tunnin varoitusajalla, ja silti odottaa saavansa passausta ihan viimeisen päälle. Lentokentälläkin on se 24 h Alepa, josta voisi tuoda jotakin ruokaa tullessaan.