Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Mieheni otti töistä palkatonta vapaata kaksi viikkoa jotta pystyi hoitamaan iäkkäitä ja vakavasti sairaita vanhempiaan heidän kotonaan. Kahden viikon jälkeen miehen sisko soitti ja kysyi voisiko mieheni ottaa töistä lisää vapaata koska hänen lapsensa (10v) oli joululomalla hoitajaa vailla. Niin, olihan lapsella isäkin mutta hän ei kuulemma kälyn mielestä osannut olla lapsen kanssa ja "sit ei oo kellään kivaa..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri on muuttamassa vieraan maan sisällä etelästä pohjoiseen ja hänen mielestään olisi kohtuullista, että ottaisin viikon/kaksi palkatonta ja lentäisin auttamaan häntä. Lentoliput ja muut toki omasta pussistani :) ei tahdo ymmärtää, että mulla ei ole varaa eikä kyllä töiden puolesta mahdollisuuttakaan ottaa kahta viikkoa vapaata. Jouduin sanomaan että töissä hektinen tilanne eikä pomo anna ottaa vapaata, kun ei muuten uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni otti töistä palkatonta vapaata kaksi viikkoa jotta pystyi hoitamaan iäkkäitä ja vakavasti sairaita vanhempiaan heidän kotonaan. Kahden viikon jälkeen miehen sisko soitti ja kysyi voisiko mieheni ottaa töistä lisää vapaata koska hänen lapsensa (10v) oli joululomalla hoitajaa vailla. Niin, olihan lapsella isäkin mutta hän ei kuulemma kälyn mielestä osannut olla lapsen kanssa ja "sit ei oo kellään kivaa..."
Eikä!! Eihän 10v edes tarvitse hoitajaa ellei ole joku erityislapsi. Lähinnä se tarvitsee seuraa. Ei kai miehesi suostunut? Sano että ei, please?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni otti töistä palkatonta vapaata kaksi viikkoa jotta pystyi hoitamaan iäkkäitä ja vakavasti sairaita vanhempiaan heidän kotonaan. Kahden viikon jälkeen miehen sisko soitti ja kysyi voisiko mieheni ottaa töistä lisää vapaata koska hänen lapsensa (10v) oli joululomalla hoitajaa vailla. Niin, olihan lapsella isäkin mutta hän ei kuulemma kälyn mielestä osannut olla lapsen kanssa ja "sit ei oo kellään kivaa..."
Eikä!! Eihän 10v edes tarvitse hoitajaa ellei ole joku erityislapsi. Lähinnä se tarvitsee seuraa. Ei kai miehesi suostunut? Sano että ei, please?!
Juu ei todellakaan suostunut :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.
Kuulostaa vähän mun äidiltä. Tottakai mun vanhemmat on tehneet paljon mun eteen vuosien saatossa, mutta ei se silti tarkoita, että olisin joku heidän orjansa loppuelämäni. Mun sisarukset on 10+ vuotta nuorempia kuin itse olen. Siitä asti kun he syntyivät, olen ollut ilmainen lapsenvahti. Nykyään olen siis aikuinen ja asun toisella puolella kaupunkia, silti saattavat soitella mulle päivällä että tuletko illalla vahtimaan... Ihan kuin mulla ei olisi muuta tekemistä. Sisarukset nyt siis ala-asteella. Ovat myös monta kertaa tehneet niin, että ovat etukäteen varanneet usean päivän matkat ulkomaille, ja SITTEN vasta kysyneet, että sopiiko mulle tulla heidän lastenvahdiksi. Äitini myös tykkää vaihtaa suunnitelmia lennosta. Viimeksi oli torstaina keksinyt, että tahtoo pe lähteä viikonloppumatkalle tyyliin Tallinnaan, ja mun olisi sillä aikataululla pitänyt tulla vahtimaan lapsia heille. Sanoin että ei sovi, niin äiti suutahti siitä.
Ja joo sitten on vielä erikseen nämä tilanteet, esim. asuin vielä porukoilla ja äiti tulee herättämään, että lähdepä nyt auttamaan mummia niinkun just nyt (jossain kahvikutsujen järjestelyssä). Kieltäydyin ja sain huudot, että mikset viitsi auttaa sairasta sukulaista. Kysehän ei ollut siitä, toki mielelläni autan ja vahdin sisaruksiani, mutta itse olen sellainen että haluan suunnitella etukäteen mitä teen milloinkin. En siis lähde päivän varoitusajalla koko viikonlopuksi hoitamaan lapsia ilman palkkaa. Enkä minuutin varoitusajalla auttamaan ketään, jos ei kyseessä ole oikea hätätilanne (ei ollut). Haluan myös, että minulta kysytään, pääsenkö auttamaan silloin ja silloin, eikä vain automaattisesti oleteta, että minulle sopii.
Sun tapauksessa kuulostaa siltä, että äitisi ei ole lainkaan tajunnut että sinä olet temperamentiltasi erilainen kuin hän. Jos hän itse varailee matkoja ex tempore, ja toimii muutenkin aina sen hetkisen päähänpistonsa mukaan, hänen ei ole tajunnut että kaikki eivät tee niin. Ja kun vielä olet tytär (oletan), niin hänen voi olla vaikea tehdä eroa oman persoonansa ja sinun välillä. Pitää siis sinua itsensä "osana". Joo, ei mitenkään hyväksyttävää käytöstä, mutta ei ehkä tee tahallaan, vaan ajattelemattomuuttaan ja kypsymättömyyttään. Voisit asiallisesti hänelle kertoa että olet erillinen henkilö, jonka temperamentti ja tapa toimia on erilainen kuin hänen ja että hänen tulisi sitä kunnioittaa. Olisiko siitä tilanteeseen apua?
Joo, tytär olen. Ollaan yhdessä todettu tämä asia, että hän on spontaanimpi ja mun pitää saada suunnitella rauhassa. Silti tulee välillä yhteenottoja, esim. yritettiin sopia yhteistä viikonlopputekemistä, niin suunnitelmat vaihtui 5 kertaa ja lopulta sanoin että en tule ollenkaan, kun ärsytti niin paljon. Muutoin en ole viitsinyt valittaa siitä että mua käytetään ilmaisena lapsenvahtina, koska mun vanhemmat tukee mua aika paljon tällä hetkellä, myös taloudellisesti. Koen siis olevani heille velkaa. Vaikka kieltämättä vähän ärsytti taas se ulkomaanmatkan varaaminen kysymättä multa ensin että sopiiko mulle tulla lastenvahdiksi silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.
Kuulostaa vähän mun äidiltä. Tottakai mun vanhemmat on tehneet paljon mun eteen vuosien saatossa, mutta ei se silti tarkoita, että olisin joku heidän orjansa loppuelämäni. Mun sisarukset on 10+ vuotta nuorempia kuin itse olen. Siitä asti kun he syntyivät, olen ollut ilmainen lapsenvahti. Nykyään olen siis aikuinen ja asun toisella puolella kaupunkia, silti saattavat soitella mulle päivällä että tuletko illalla vahtimaan... Ihan kuin mulla ei olisi muuta tekemistä. Sisarukset nyt siis ala-asteella. Ovat myös monta kertaa tehneet niin, että ovat etukäteen varanneet usean päivän matkat ulkomaille, ja SITTEN vasta kysyneet, että sopiiko mulle tulla heidän lastenvahdiksi. Äitini myös tykkää vaihtaa suunnitelmia lennosta. Viimeksi oli torstaina keksinyt, että tahtoo pe lähteä viikonloppumatkalle tyyliin Tallinnaan, ja mun olisi sillä aikataululla pitänyt tulla vahtimaan lapsia heille. Sanoin että ei sovi, niin äiti suutahti siitä.
Ja joo sitten on vielä erikseen nämä tilanteet, esim. asuin vielä porukoilla ja äiti tulee herättämään, että lähdepä nyt auttamaan mummia niinkun just nyt (jossain kahvikutsujen järjestelyssä). Kieltäydyin ja sain huudot, että mikset viitsi auttaa sairasta sukulaista. Kysehän ei ollut siitä, toki mielelläni autan ja vahdin sisaruksiani, mutta itse olen sellainen että haluan suunnitella etukäteen mitä teen milloinkin. En siis lähde päivän varoitusajalla koko viikonlopuksi hoitamaan lapsia ilman palkkaa. Enkä minuutin varoitusajalla auttamaan ketään, jos ei kyseessä ole oikea hätätilanne (ei ollut). Haluan myös, että minulta kysytään, pääsenkö auttamaan silloin ja silloin, eikä vain automaattisesti oleteta, että minulle sopii.
Meillä miehen vanhin sisko on aina ollut sitä mieltä että häntä ja hänen perhettään pitää tulla heti auttamaan tai hakemaan jostain tai viemään jonnekin ihan sama vaikka kaikki olisivat töissä sillä hetkellä. Mitään vastavuoroisuutta ei tietenkään koskaan ole ollut ja em henkilö on niinkuin kenelläkään muulla ei olisi mitään omaa elämää.
Esim kun tuo sisko oli itse hoitovapaalla niin kesken työpäivän olisi jonkun pitänyt lähteä häntä viemään jonnekin ruokakauppaan kun autonsa oli rikki. Sitten kun kukaan ei lähtenyt niin lättynaamana sitten myöhemmin piikitteli joka välissä kun silloinkaan ei kukaan auttanut! Täydellistä toisten halveeraamista ja mitätöimistä olla niinkuin muilla ei olisi mitään tärkeää esim työ, ihan oma aikuinen elämä jne.
Kaveri pyys ottamaan yöksi 4 päivän ikäsen vauvan. Piti kuulemma päästä vähä tuulettuun. En ottanu. Toki olin kerran puolivahingossa päätynyt vakoilemaan hänen miestään, naisen ollessa reissussa. Teki sen niin kauttarantain, ja antoi ymmärtää miehen olevan hengenvaarassa, etten ihan heti ymmärtänyt hänen olevan sairaalloisen mustasukkainen. Kaikkea muutakin sairasta ja outoa hän on pyytänyt minua tekemään, mutta nämä vei voiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on muuttamassa vieraan maan sisällä etelästä pohjoiseen ja hänen mielestään olisi kohtuullista, että ottaisin viikon/kaksi palkatonta ja lentäisin auttamaan häntä. Lentoliput ja muut toki omasta pussistani :) ei tahdo ymmärtää, että mulla ei ole varaa eikä kyllä töiden puolesta mahdollisuuttakaan ottaa kahta viikkoa vapaata. Jouduin sanomaan että töissä hektinen tilanne eikä pomo anna ottaa vapaata, kun ei muuten uskonut.
Miksi ihmeessä sanoit noin? Olisit sanonut suoraan että mietis nyt vähän mitä pyydät multa ja luetellut vaikka mitä tää sulle maksaisi ja että et todellakaan tälläiseen lähde. Nyt hän kuvittelee että muuten olisit ollutkin valmis tähän mutta kun pomo ei anna vapaata. Tulee yrittämään samaa monta kertaa, ennenkuin sanot suoraan (saattaa toki vaatia useamman suoraan sanomisen)
Että tulen nopeammin töistä, vien kaverini kotiini ja viihdytän ja ruokin häntä ja sitten kuskaan autolla kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.
Ei helvetti että raivostuttaa sunkaltaiset ihmiset! Käytän itsekin taloyhtiön pesutupaa. Joskus tulee semmonen tilanne, että tarvitsee pestä joku paita samana päivänä (kaatuu kahvit tjms), niin eikös vaan siellä ole joku urpo naapuri varannut pesukoneen aamusta iltaan asti. Sitten ei edes pese vuorollaan. Meillä vielä pesukoneen ohjelmat pyörii tosi nopeasti, noin 35-50min. Ei kellään voi mitenkään olla niin paljon pyykkejä, että tarvitsisi pesukonetta 10 tuntia. Ja just toi että vuoro on varattu ja sitten ei edes pestä sillä vuorolla. Niin raivostuttavaa, varsinkin kun itse tarvitsis konetta.
Härskiä on, jos naapuri pyytää jatkuvasti esim seksiä. Jos nyt joskus, mutta ei kai jatkuvasti! Kohtuus on siinäkin oltava. Mitäs mieltä siskot olette tästä ?
Nim. Kolkuttavalle avataan ja.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja ehdotti, että pidän 2 viikon palkattoman loman kesällä kun hän lähtee vaimonsa kanssa Thaimaaseen lomalle. Kuulemma tekisi hyvää minullekin lomailla vähän. Olen vastavalmistunut ja raha on aika kortilla vielä joten 2 viikkoa ilman palkkaa on aika tiukka vetää. Ei myöskään tarjonnut mitään korvaavaa ylityötä tuon ajan korvikkeeksi. Halusi vain firman kulut minimoitua lomansa ajaksi, että säästää.
Tähän en suostunut vaan sanoin, että en voi lomailla tuota aikaa kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tästähän pomo suuttui ja rupesi moittimaan kuinka joustamaton olen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja sain jäädä töihin heidän lomansa ajaksi. Pomo kuitenkin vielä uhkaili etten saisi kertoa kellekkään tästä tapauksesta. Että olin kuulemma jo töihin tullessani tähän suostunut kun mainitsi että lomailevat kesällä aina pariviikkoa.
Olin ylimääräinen elintarvikekonsulentti, keikat olivat satunnaisia ja aina yllättäviä, sairassijaisuuksia ja muita ylläviä tilanteita ja niin oli palkkionmaksukin, ei koskaan ajallaan. Lopulta menin suoraan tämän konsulenttien välittäjän (yrittäjän) kotitoimistolle rahojani kysymään. Oli kuulemma samana päivänä lähdössä perheineen Lappiin lomalle, joten välittäjä yritti taas siirtää maksua. Tympääntyneenä kysyin siinä vaimonsa ja teini-ikäisten lastensa kuullen, miten hänellä on varaa lähteä matkoille, jos työntekijän palkkiokin on maksamatta? Sen verran noloksi meni, että lähti papereita tekemään ja rahat sait heti käteen.
Joskus tuntuu, että jos palkka tai palkkio on kovin pieni, yrittäjä ajattele, ettei tuolla summalla ole mitään kiirettä, mutta usein nuo pienet ansiot ovat saajalleen tärkeitä.
Heh, tästä tuli mieleeni kun opiskeluaikoina tarjosin juttua paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Juttu liittyi lopputyöhöni. Olivat hyvin kiinnostuneita luettuaan jutun, päätoimittaja sanoi että haluavat sen julkaista. Mutta kun tuli palkkiosta kyse, sainkin aika ikimuistettavan vastauksen. Ehdotin muistaakseni 150 markkaa, en muista enää tarkkaan, summa oli pienehkö, mutta ajattelin että kuitenkin hieman vaivanpalkkaa. Olihan juttu erikoisalaani ja yleisellä tasolla mielenkiintoinen. Tämä lehden päätoimittaja sanoo "Silloin on varmasti ihan sama että emme maksa mitään, koska mitä järkeä on maksaa puolin jos toisinkaan niin pientä palkkiota." No opiskelijalle siinä tilanteessa tämä pieni palkkio olisi tullut ihan tarpeeseen. Tää äijä siis ei vitsaillut vaan oli ihan tosissaan. Tyrmistyin niin, että sain vaivoin puhelimeen mutistua että no sitten ei varmaan kannata myöskään juttua julkaista. Juttu julkaistiin sitten aikanaan muualla, mutta en kyllä ikinä unohda tän kyseisen tyypin "liian pientä, ei kannata maksaa" -asennetta. Nuoremmille tiedoksi että tuolla 150 mk:lla sai siihen aikaan esim. Leviksen farkut.
Mikäs vuosi oli kyseessä? Muistan, että 90-luvun alkuvuosina Levikset maksoivat n. 400 mk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin 45w äijä pyysi suihinottoa ilman kortsua. Tarjosi 500€.
Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, että nyt sit pitää mennä taksilla vai. Pahoittelin kun en asialle mitään mahtanut. Sen jälkeen hän siirsi bensoista tililleni ehkä 10 euroa ja en ole hänestä sen enempää kuullut, emme ole siis enää ystäviä tämän takia.
Ainakin Lahdessa jatkuvasti tuntemattomat oli milloin mitäkin apua kerjäämässä kun olin erehtynyt erästä ihmistä auttamaan.
KMEB?
kaarina75 kirjoitti:
Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, että nyt sit pitää mennä taksilla vai. Pahoittelin kun en asialle mitään mahtanut. Sen jälkeen hän siirsi bensoista tililleni ehkä 10 euroa ja en ole hänestä sen enempää kuullut, emme ole siis enää ystäviä tämän takia.
Kaikki sairaalat ovat tehty sellaisiin paikkoihin että niihin pääsee julkisilla.
Teiltä ei pääse julkisilla sairaalaan.
Oltiin reissussa Itä-Suomessa, ja yksi seurueen tytöistä (oltiin nuoria kaikki) ehdotti, että voidaan mennä kaikki kolme hänen poikaystävänsä vanhempien luokse yöksi. Joo mentiin, meidät majoitettiin, mutta jotenkin oli outo tunnelma koko ajan, isäntäperhe oli hämmentyneen ja ärtyneen oloinen. Aamulla jatkettiin reissua. Myöhemmin kävi ilmi, että oltiin oltu tämän seurueessamme olleen tytön ystävän poikaystävän vanhempien luona. Ei ihme että oudoksuivat, kun kolme ihan tuntematonta reissaria pyrkii yökylään noin heikon tuttavuuden perusteella. Vieläkin nolottaa.
Ja tämä siis vähän asia vierestä. Ehkä tuo mikkeliläisperhe kirjoittaa tänne meistä myös.
Eräs kaveri asui noin 600 kilometrin päässä ja pyysi muuttoavuksi ja lastenvahdiksi. Itse olisi pitänyt työttömän tietenkin matkat kustantaa ja olla useampi päivä, hänellä kun on romua niin tajuttomasti ja etukäteen ei todellakaan mitään voi pakata. Kieltäydyin kun ei ollut rahaa (olisin mielelläni voinut mennä jos olisi matkat maksanut). Suuttui eikä olla sen jälkeen oltu yhteydessä... Aikamoinen prinsessa on tämä nainen muutenkin, otti rikkaan miehen ja hankkiutui raskaaksi kun näytti että ero oli tulossa. Huonosti kävi kun ei se mies niin rikas sitten ollutkaan!
Kuule kaikki ex tempore ihmiset on just sellaisia, jotka ei nyt ainakaan toisten ex tempore ihmisten kanssa tule senkään vertaan toimeen. Mua ärsyttää ne kaverit ja tuttavat jotka ovat mielestään hirmu spontaaneja, eivätkä lainkaan tajua että toisillakin esim. mulla on ihan oma elämä! Joo en todella tuu teille nyt ex tempore korjaamaan kattoa sen enempää kuin ryyppäämäänkään koska oli vähä muita suunnitelmia. Ihmiset yleensä käy töissä, niillä on harrastuksia ja ystäviä ja suunnitelmia. Itseään spontaaneiksi kutsuvat kekkerinpystyttäjät on mun mielestä lähinnä itsekeskeisiä narsisteja.