Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja ehdotti, että pidän 2 viikon palkattoman loman kesällä kun hän lähtee vaimonsa kanssa Thaimaaseen lomalle. Kuulemma tekisi hyvää minullekin lomailla vähän. Olen vastavalmistunut ja raha on aika kortilla vielä joten 2 viikkoa ilman palkkaa on aika tiukka vetää. Ei myöskään tarjonnut mitään korvaavaa ylityötä tuon ajan korvikkeeksi. Halusi vain firman kulut minimoitua lomansa ajaksi, että säästää.
Tähän en suostunut vaan sanoin, että en voi lomailla tuota aikaa kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tästähän pomo suuttui ja rupesi moittimaan kuinka joustamaton olen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja sain jäädä töihin heidän lomansa ajaksi. Pomo kuitenkin vielä uhkaili etten saisi kertoa kellekkään tästä tapauksesta. Että olin kuulemma jo töihin tullessani tähän suostunut kun mainitsi että lomailevat kesällä aina pariviikkoa.
Mulla oli sama tilanne ekana vuonna joulun välipäivinä. Pomoni kuitenkin jousti itse ja antoi kaksi palkallista lomapäivää joululahjaksi. Suostuin sitten tästä hyvästä siihen, että otin yhden päivän miinussaldoa ja tein sen keväällä sisään, kun tiedossa oli jo tuolloin, että kevät tulee olemaan kiireinen. Tää on oikea tapa hoitaa asia, jos ei pienessä firmassa ole töitä ja haluaa itse pitää lomaa, sitten palkallinen loma myös työntekijälle. Tai sitten on virallisesti lomautettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja ehdotti, että pidän 2 viikon palkattoman loman kesällä kun hän lähtee vaimonsa kanssa Thaimaaseen lomalle. Kuulemma tekisi hyvää minullekin lomailla vähän. Olen vastavalmistunut ja raha on aika kortilla vielä joten 2 viikkoa ilman palkkaa on aika tiukka vetää. Ei myöskään tarjonnut mitään korvaavaa ylityötä tuon ajan korvikkeeksi. Halusi vain firman kulut minimoitua lomansa ajaksi, että säästää.
Tähän en suostunut vaan sanoin, että en voi lomailla tuota aikaa kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tästähän pomo suuttui ja rupesi moittimaan kuinka joustamaton olen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja sain jäädä töihin heidän lomansa ajaksi. Pomo kuitenkin vielä uhkaili etten saisi kertoa kellekkään tästä tapauksesta. Että olin kuulemma jo töihin tullessani tähän suostunut kun mainitsi että lomailevat kesällä aina pariviikkoa.
Mulla oli sama tilanne ekana vuonna joulun välipäivinä. Pomoni kuitenkin jousti itse ja antoi kaksi palkallista lomapäivää joululahjaksi. Suostuin sitten tästä hyvästä siihen, että otin yhden päivän miinussaldoa ja tein sen keväällä sisään, kun tiedossa oli jo tuolloin, että kevät tulee olemaan kiireinen. Tää on oikea tapa hoitaa asia, jos ei pienessä firmassa ole töitä ja haluaa itse pitää lomaa, sitten palkallinen loma myös työntekijälle. Tai sitten on virallisesti lomautettava.
Meillä sama juttu. Saldoa saa olla 40 h mutta miinuksessa joustetaan, jos on hiljaista.
Olen lasten joululoman kotona ja tammi- ja helmikuun teen joka päivä tunnin ylitöitä, kun on tarve.
Kaikki tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja ehdotti, että pidän 2 viikon palkattoman loman kesällä kun hän lähtee vaimonsa kanssa Thaimaaseen lomalle. Kuulemma tekisi hyvää minullekin lomailla vähän. Olen vastavalmistunut ja raha on aika kortilla vielä joten 2 viikkoa ilman palkkaa on aika tiukka vetää. Ei myöskään tarjonnut mitään korvaavaa ylityötä tuon ajan korvikkeeksi. Halusi vain firman kulut minimoitua lomansa ajaksi, että säästää.
Tähän en suostunut vaan sanoin, että en voi lomailla tuota aikaa kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tästähän pomo suuttui ja rupesi moittimaan kuinka joustamaton olen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja sain jäädä töihin heidän lomansa ajaksi. Pomo kuitenkin vielä uhkaili etten saisi kertoa kellekkään tästä tapauksesta. Että olin kuulemma jo töihin tullessani tähän suostunut kun mainitsi että lomailevat kesällä aina pariviikkoa.
Mulla oli sama tilanne ekana vuonna joulun välipäivinä. Pomoni kuitenkin jousti itse ja antoi kaksi palkallista lomapäivää joululahjaksi. Suostuin sitten tästä hyvästä siihen, että otin yhden päivän miinussaldoa ja tein sen keväällä sisään, kun tiedossa oli jo tuolloin, että kevät tulee olemaan kiireinen. Tää on oikea tapa hoitaa asia, jos ei pienessä firmassa ole töitä ja haluaa itse pitää lomaa, sitten palkallinen loma myös työntekijälle. Tai sitten on virallisesti lomautettava.
Pienessä firmassa parhaiten toimii se, että kaikki ymmärtävät olevansa samassa veneessä, työtä tehdään kun sitä on ja vapaita pidetään silloin, kun ei ole. Voi aika äkkiä loppua työt, jos tätä joustoa ei löydy.
Kai ymmärrät, että työnantajasi voi snua kuultuaan sijottaa myös lakisääteisen vuosilomasi oman lomansa ajalle, kunhan vähintään kaksi viikkoa osuu kesälomakaudelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja ehdotti, että pidän 2 viikon palkattoman loman kesällä kun hän lähtee vaimonsa kanssa Thaimaaseen lomalle. Kuulemma tekisi hyvää minullekin lomailla vähän. Olen vastavalmistunut ja raha on aika kortilla vielä joten 2 viikkoa ilman palkkaa on aika tiukka vetää. Ei myöskään tarjonnut mitään korvaavaa ylityötä tuon ajan korvikkeeksi. Halusi vain firman kulut minimoitua lomansa ajaksi, että säästää.
Tähän en suostunut vaan sanoin, että en voi lomailla tuota aikaa kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tästähän pomo suuttui ja rupesi moittimaan kuinka joustamaton olen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja sain jäädä töihin heidän lomansa ajaksi. Pomo kuitenkin vielä uhkaili etten saisi kertoa kellekkään tästä tapauksesta. Että olin kuulemma jo töihin tullessani tähän suostunut kun mainitsi että lomailevat kesällä aina pariviikkoa.
Mulla oli sama tilanne ekana vuonna joulun välipäivinä. Pomoni kuitenkin jousti itse ja antoi kaksi palkallista lomapäivää joululahjaksi. Suostuin sitten tästä hyvästä siihen, että otin yhden päivän miinussaldoa ja tein sen keväällä sisään, kun tiedossa oli jo tuolloin, että kevät tulee olemaan kiireinen. Tää on oikea tapa hoitaa asia, jos ei pienessä firmassa ole töitä ja haluaa itse pitää lomaa, sitten palkallinen loma myös työntekijälle. Tai sitten on virallisesti lomautettava.
Pienessä firmassa parhaiten toimii se, että kaikki ymmärtävät olevansa samassa veneessä, työtä tehdään kun sitä on ja vapaita pidetään silloin, kun ei ole. Voi aika äkkiä loppua työt, jos tätä joustoa ei löydy.
Kai ymmärrät, että työnantajasi voi snua kuultuaan sijottaa myös lakisääteisen vuosilomasi oman lomansa ajalle, kunhan vähintään kaksi viikkoa osuu kesälomakaudelle?
En tietääkseni valittanut mistään. Ei tarvitse ymmärtää, vaan näin toimitaan, joka vuosi. Esimies pitää lomansa silloin, kun hänen vaimonsa loma on ja kaikki työntekijät ovat lomalla samaan aikaan. En minun tarvitse mitään ymmärtää, vain näin on toimittu monta vuotta ja ekasta työvuodestani tuolla on jo aikaa. Nykyään minulla on saldoja sekä kertyneitä lomia pitää joulun välipäivät vapaana - esimies haluaa pitää ne aina lomana.
Vierailija kirjoitti:
Tämä mun tarina ei ihan vastaa otsikkoa, mutta pakko nyt kuitenkin kertoa, kun tuli ensimmäisenä mieleen. Tässä tarinassa siis minä olen ilmeisesti se, joka on vaatinut liikaa.
Minulla on eräs ystävä, jonka olen tuntenut melkein 20 vuotta ja olemme viime vuosina olleet todella läheisiä ystäviä. Aloin vuosi sitten odottamaan kaksosia, ja raskausaika oli tosi haastava. Jouduin mm. sairaalaan vuodelepoon moneksi viikoksi, kärsin raskausmyrkytyksestä ja vauvatkin syntyivät kuukauden etuajassa. Jouduin olemaan sairaalassa melko pitkään ennen kuin pääsin vauvojen kanssa kotiin. Tämä ystäväni oli raskausaikana minulle tukena ja lupaili koko ajan, että hän voi sitten vauvojen syntymän jälkeen auttaa, koska tietää, että raskasta tulee varmasti olemaan (mieheni tekee vuorotyötä ja reissaa paljon). Olin ollut jo muutaman viikon lasten kanssa kotona ja univelkaa alkoi olla todella paljon. Olimme sopineet ystäväni ja kahden muun yhteisen kaverimme kanssa, että menemme pitkästä aikaa käymään kaupungilla syömässä yhdessä, jotta minäkin pääsen tuulettumaan vauva-arjesta. Minulla oli vieläkin sektiohaava todella kipeä ja sen lisäksi muutenkin fyysinen kuntoni oli aika huono vaikean raskauden jäljiltä. Tämä ystäväni asuu melko lähellä meitä ja hänellä oli auto käytössä, joten pyysin luonnollisesti häneltä, että voisinko tulla samalla kyydillä kaupungille (olin näin tehnyt aiemminkin, koska tosiaan asumme niin lähekkäin). Yllätys olikin melkoinen, kun ystäväni vastasi minulle kipakalla viestillä, että hän ei aio alkaa tästä lähtien miksikään minun hovikuljettajakseni ja että häntä ärsyttää, kun hän AINA joutuu olemaan se, jonka kyydillä muut kulkevat. Olin ihan puulla päähän lyöty, koska ystäväni ei normaalisti ikinä sano mitenkään ilkeästi kenellekään ja varsinkin, kun emme tosiaan olleet nähneet vielä kertaakaan lasten syntymän jälkeen ja hän varmasti tiesi, miten kipeä olin ja miten väsynyt olin parin tunnin yöunien jäljiltä ja että meidän kotoa oli lähimmälle bussipysäkille kuitenkin melko pitkä matka. No menin kuitenkin sitten bussilla kaupungille ja ystäväni oli koko reissun niin kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut. En kuitenkaan ole voinut jotenkin antaa tuota anteeksi ja se vieläkin vaivaa minua kovasti. Tuosta tapahtumasta on muutama kuukausi aikaa. Ystäväni on myös käynyt katsomassa lapsia pari kertaa ja ollut taas ihan oma itsensä, mutta en ole todellakaan enää uskaltanut pyytää minkäänlaisia palveluksia tai apua, vaikka olisin ehkä välillä tarvinnutkin. Vauva-arki pienten kaksosten kanssa on tosi raskasta ja olisi suuri pelastus, jos joku voisi vaikka välillä tulla avuksi, että saisin siivottua tai nukuttua edes hetken. Luulin ennen, että juuri tähän ystävääni voisin luottaa vaikealla hetkellä, mutta taisin olla väärässä. :(
Jos hankit lapsia, ole valmis huolehtimaan niistä äläkä odota muiden tekevän sitä puolestasi. Tai sitten et hanki niitä kakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me miehen kanssa kieltäydymmekin hänen vanhempiensa pyynnöistä, rahat menevät ihan omaan elämiseen ja meillä on omia menoja. Siitä huolimatta niitä puheluja tulee jatkuvalla syötöllä. Uskomatonta.
T. 2214 pummailevine appivanhempineen
Entinen työkaveri (ei mitenkään läheinen) pyysi minua ottamaan hänelle n. 1000e Ellos-lainan omiin nimiini. Oli vakavissaan. En ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Marusan kirjoitti:
Muuttoavussa siskolleni minun tehtävä oli rojujen kuljetus ja kantaminen, yksin, muiden siivotessa.
Monet huonekalut eivät mahdu hissiin ja edes raskastekoista sänkyä en saanut ketään kaveriksi kantamaan. Se oli yksin aika kova suoritus kantaa portaat ylös kerrostalossa sängyt, sohva ja kaappeja likaamatta niitä. Eikä se lähtöpaikassakaan kevyttä ollut, mutta siellä oli vain yhden kerroksen raput alaspäin.
Joitain viimeisiä kaappeja kantaessa satunnaisia ohikulkijoita hirvitti ja tarjosivat apua. Siinä vaiheessa tuumin jo, että eiköhän nämä loputkin mene yksin.
Hanavettä sain ottaa janooni, mutta tarjoilua ei ole.
Siskon "talkoista" olisi enemmänkin esimerkkejä. Niissä pitää odottaa siskon miettiessä mitä haluaa minun tekevän. Voisi kunnioittaa toisenkin aikaa. Tarjoilut eivät kuulu kuvioon ja joskus meinaa kiitos unohtua sanoa.
Nykyisin sisko kohtelee minua lähes aina niin töykeästi, että vaatii kärsivällisyyttä olla riitelemättä. Haluan pitää hyvät välit perheen kesken ja sisko on kuitenkin sisko.
Vesa, sinäkö siellä? T. Anne
Nauroin tälle kommentille ääneen, paras juttu koko ketjussa!
Vierailija kirjoitti:
Marusan kirjoitti:
Muuttoavussa siskolleni minun tehtävä oli rojujen kuljetus ja kantaminen, yksin, muiden siivotessa.
Monet huonekalut eivät mahdu hissiin ja edes raskastekoista sänkyä en saanut ketään kaveriksi kantamaan. Se oli yksin aika kova suoritus kantaa portaat ylös kerrostalossa sängyt, sohva ja kaappeja likaamatta niitä. Eikä se lähtöpaikassakaan kevyttä ollut, mutta siellä oli vain yhden kerroksen raput alaspäin.
Joitain viimeisiä kaappeja kantaessa satunnaisia ohikulkijoita hirvitti ja tarjosivat apua. Siinä vaiheessa tuumin jo, että eiköhän nämä loputkin mene yksin.
Hanavettä sain ottaa janooni, mutta tarjoilua ei ole.
Siskon "talkoista" olisi enemmänkin esimerkkejä. Niissä pitää odottaa siskon miettiessä mitä haluaa minun tekevän. Voisi kunnioittaa toisenkin aikaa. Tarjoilut eivät kuulu kuvioon ja joskus meinaa kiitos unohtua sanoa.
Nykyisin sisko kohtelee minua lähes aina niin töykeästi, että vaatii kärsivällisyyttä olla riitelemättä. Haluan pitää hyvät välit perheen kesken ja sisko on kuitenkin sisko.
Vesa, sinäkö siellä? T. Anne
Vesa ei tajuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kaksosten äidillä ole muita sukua tms joihin tukeutua kuin tämä kiukutellut ystävä? Onko paikkakunnalla muita?
Sinun on hankittava oma auto, jolla kuskaat kaksosia neuvolaan yms. eihän siitä muuten tule mitään, jos miehesi ei ole kotona. Siis 2256.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.
Kuulostaa vähän mun äidiltä. Tottakai mun vanhemmat on tehneet paljon mun eteen vuosien saatossa, mutta ei se silti tarkoita, että olisin joku heidän orjansa loppuelämäni. Mun sisarukset on 10+ vuotta nuorempia kuin itse olen. Siitä asti kun he syntyivät, olen ollut ilmainen lapsenvahti. Nykyään olen siis aikuinen ja asun toisella puolella kaupunkia, silti saattavat soitella mulle päivällä että tuletko illalla vahtimaan... Ihan kuin mulla ei olisi muuta tekemistä. Sisarukset nyt siis ala-asteella. Ovat myös monta kertaa tehneet niin, että ovat etukäteen varanneet usean päivän matkat ulkomaille, ja SITTEN vasta kysyneet, että sopiiko mulle tulla heidän lastenvahdiksi. Äitini myös tykkää vaihtaa suunnitelmia lennosta. Viimeksi oli torstaina keksinyt, että tahtoo pe lähteä viikonloppumatkalle tyyliin Tallinnaan, ja mun olisi sillä aikataululla pitänyt tulla vahtimaan lapsia heille. Sanoin että ei sovi, niin äiti suutahti siitä.
Ja joo sitten on vielä erikseen nämä tilanteet, esim. asuin vielä porukoilla ja äiti tulee herättämään, että lähdepä nyt auttamaan mummia niinkun just nyt (jossain kahvikutsujen järjestelyssä). Kieltäydyin ja sain huudot, että mikset viitsi auttaa sairasta sukulaista. Kysehän ei ollut siitä, toki mielelläni autan ja vahdin sisaruksiani, mutta itse olen sellainen että haluan suunnitella etukäteen mitä teen milloinkin. En siis lähde päivän varoitusajalla koko viikonlopuksi hoitamaan lapsia ilman palkkaa. Enkä minuutin varoitusajalla auttamaan ketään, jos ei kyseessä ole oikea hätätilanne (ei ollut). Haluan myös, että minulta kysytään, pääsenkö auttamaan silloin ja silloin, eikä vain automaattisesti oleteta, että minulle sopii.
Ulkomailla, kivassa suomalaisten suosimassa suurkaupungissa asuvana, olen huomannut että kaiken maailman randomit puolitutut olettavat mun pitävän ilmaista majataloa.
Vanha koulukaverini ilmoitti kerran tulevansa perheineen (2 alle kouluikäistä lasta ja 2 aikuista) meille viikoksi, lennot oli jo varattu. Asuimme silloin kaksiossa ja mieheni teki töitä kotoa eikä ollut Ikinä ees tavannut näitä ihmisiä. joten kieltäydyin ja listasin kivoja kohtuuhintaisia hotelleja. Tarjoudun myös vahtimaan heidän lapsiaan joku ilta että pääsisivät kahdestaan ulos.
Kaveri suuttui, enkä ole sen koomin siitä kuullut, paitsi sen verran että se oli haukkunut mua yhteisille tutuille.
Ei myöskään ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen majoittanut kavereita ja sukulaisia ja pyytänyt tuomaan jotain suomijuttuja tullessaan, olettaen ettei mun niistä ole tarvinnut mitään maksaa koska olen kuitenkin hakenut lentokentältä,majoittanut ja ruokkinut nämä tyypit useamman päivän ajan ja ottanu vapaata töistä toimiakseen oppaana.. En siis ole pyytänyt mitään porontaljoja ja taidelasia vaan ihan vaan salmiakkia ja ruisleipää. Vieraat on pyytäneet tuliaisista maksun ja "hakupalkkaa" parissa tapauksessa ovat vielä itse syöneetkin tuliaisensa. Sanomattakin selvää etteivät ole olleet tervetulleita toisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisillä on pokkaa. Kauheita hyväksikäyttäjiä sattunut monen kohdalle. Itse olen niin tuima täti ettei kukaan uskalla pomottaa mua. Onneksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.
Kuulostaa vähän mun äidiltä. Tottakai mun vanhemmat on tehneet paljon mun eteen vuosien saatossa, mutta ei se silti tarkoita, että olisin joku heidän orjansa loppuelämäni. Mun sisarukset on 10+ vuotta nuorempia kuin itse olen. Siitä asti kun he syntyivät, olen ollut ilmainen lapsenvahti. Nykyään olen siis aikuinen ja asun toisella puolella kaupunkia, silti saattavat soitella mulle päivällä että tuletko illalla vahtimaan... Ihan kuin mulla ei olisi muuta tekemistä. Sisarukset nyt siis ala-asteella. Ovat myös monta kertaa tehneet niin, että ovat etukäteen varanneet usean päivän matkat ulkomaille, ja SITTEN vasta kysyneet, että sopiiko mulle tulla heidän lastenvahdiksi. Äitini myös tykkää vaihtaa suunnitelmia lennosta. Viimeksi oli torstaina keksinyt, että tahtoo pe lähteä viikonloppumatkalle tyyliin Tallinnaan, ja mun olisi sillä aikataululla pitänyt tulla vahtimaan lapsia heille. Sanoin että ei sovi, niin äiti suutahti siitä.
Ja joo sitten on vielä erikseen nämä tilanteet, esim. asuin vielä porukoilla ja äiti tulee herättämään, että lähdepä nyt auttamaan mummia niinkun just nyt (jossain kahvikutsujen järjestelyssä). Kieltäydyin ja sain huudot, että mikset viitsi auttaa sairasta sukulaista. Kysehän ei ollut siitä, toki mielelläni autan ja vahdin sisaruksiani, mutta itse olen sellainen että haluan suunnitella etukäteen mitä teen milloinkin. En siis lähde päivän varoitusajalla koko viikonlopuksi hoitamaan lapsia ilman palkkaa. Enkä minuutin varoitusajalla auttamaan ketään, jos ei kyseessä ole oikea hätätilanne (ei ollut). Haluan myös, että minulta kysytään, pääsenkö auttamaan silloin ja silloin, eikä vain automaattisesti oleteta, että minulle sopii.
Sun tapauksessa kuulostaa siltä, että äitisi ei ole lainkaan tajunnut että sinä olet temperamentiltasi erilainen kuin hän. Jos hän itse varailee matkoja ex tempore, ja toimii muutenkin aina sen hetkisen päähänpistonsa mukaan, hänen ei ole tajunnut että kaikki eivät tee niin. Ja kun vielä olet tytär (oletan), niin hänen voi olla vaikea tehdä eroa oman persoonansa ja sinun välillä. Pitää siis sinua itsensä "osana". Joo, ei mitenkään hyväksyttävää käytöstä, mutta ei ehkä tee tahallaan, vaan ajattelemattomuuttaan ja kypsymättömyyttään. Voisit asiallisesti hänelle kertoa että olet erillinen henkilö, jonka temperamentti ja tapa toimia on erilainen kuin hänen ja että hänen tulisi sitä kunnioittaa. Olisiko siitä tilanteeseen apua?
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla, kivassa suomalaisten suosimassa suurkaupungissa asuvana, olen huomannut että kaiken maailman randomit puolitutut olettavat mun pitävän ilmaista majataloa.
Vanha koulukaverini ilmoitti kerran tulevansa perheineen (2 alle kouluikäistä lasta ja 2 aikuista) meille viikoksi, lennot oli jo varattu. Asuimme silloin kaksiossa ja mieheni teki töitä kotoa eikä ollut Ikinä ees tavannut näitä ihmisiä. joten kieltäydyin ja listasin kivoja kohtuuhintaisia hotelleja. Tarjoudun myös vahtimaan heidän lapsiaan joku ilta että pääsisivät kahdestaan ulos.Kaveri suuttui, enkä ole sen koomin siitä kuullut, paitsi sen verran että se oli haukkunut mua yhteisille tutuille.
Ei myöskään ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen majoittanut kavereita ja sukulaisia ja pyytänyt tuomaan jotain suomijuttuja tullessaan, olettaen ettei mun niistä ole tarvinnut mitään maksaa koska olen kuitenkin hakenut lentokentältä,majoittanut ja ruokkinut nämä tyypit useamman päivän ajan ja ottanu vapaata töistä toimiakseen oppaana.. En siis ole pyytänyt mitään porontaljoja ja taidelasia vaan ihan vaan salmiakkia ja ruisleipää. Vieraat on pyytäneet tuliaisista maksun ja "hakupalkkaa" parissa tapauksessa ovat vielä itse syöneetkin tuliaisensa. Sanomattakin selvää etteivät ole olleet tervetulleita toisten.
Siis eikä! Tuliaisista rahaa ja sitten vielä itse popsineet ne suuhunsa!! :DD
Ei voi kun ihmetellä miten se ajatuskulku on näidenkin moukkien pääkopassa poukkoillut.
Minä olin teininä matkustamassa ulkomaille ja mummo soitti varakkaalle sukulaisellemme, jonka kanssa ei muuta yhteistä ole kuin sukunimi, ja vaati majoittamaan minut. Yritin estellä mummoa, joka ilmoitti tuolle ihmiselle, että hakee minut asemalta ja ruokkii ja vie aamulla kentälle.
Kun pääsin perille tuli junalle vastaan vaivaantunut sukulaismies, joka totesi ettei heille voi mennä, mutta on ostanut mulle hotellihuoneen lentokentältä ja maksaa mulle taksin ja ruuat. Oli kovasti pahoillaan. Nyt aikuisena ymmärrän, miksi ei ole paljoa pitänyt yhteyttä mummoon sen puolen suku ja itseäkin hävettää nyt, vaikka tuolloin en täysin mummon törkeyttä ymmärtänytkään vaikka se itseänikin hävetti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin teininä matkustamassa ulkomaille ja mummo soitti varakkaalle sukulaisellemme, jonka kanssa ei muuta yhteistä ole kuin sukunimi, ja vaati majoittamaan minut. Yritin estellä mummoa, joka ilmoitti tuolle ihmiselle, että hakee minut asemalta ja ruokkii ja vie aamulla kentälle.
Kun pääsin perille tuli junalle vastaan vaivaantunut sukulaismies, joka totesi ettei heille voi mennä, mutta on ostanut mulle hotellihuoneen lentokentältä ja maksaa mulle taksin ja ruuat. Oli kovasti pahoillaan. Nyt aikuisena ymmärrän, miksi ei ole paljoa pitänyt yhteyttä mummoon sen puolen suku ja itseäkin hävettää nyt, vaikka tuolloin en täysin mummon törkeyttä ymmärtänytkään vaikka se itseänikin hävetti.
Muoks.Ottanut, ei ostanut. :D Ja mies ei muuten edes asunut lentokentän lähellä vaan muistaakseni jossain Kaivopuistossa, eli mummon logiikan mukaan hänen olisi pitänyt ajella minut junalta ja sitten luokseen ja aamulla kentälle.. :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun yks hyvä ystävä, kutsutaan häntä vaikka Mikoksi, suuttui mulle, koska olin antanut ison riisisäkin hyväntekeväisyyteen.
Melkein vuotta aikasemmin olin saanut syntymäpäivälahjaksi kavereilta vähän vitsillä ison (25 kg?) säkin riisiä ja en tosiaan oo kova riisin syöjä eli aika hitaasti se kulu. Olin muutaman kerran jo antanut siitä Mikolle, kun tuli jonkun muovikipon kanssa hakemaan. Tuli päivä, jolloin halusin juhlistaa erästä saavutusta ja kysyin Mikolta, josko hän lähtisi syömään kanssani. Ollaan molemmat opiskelijoita, eli ymmärrän hyvin, jos ei oo rahaa, mutta Mikko sanoi, ettei halua, koska oli jo syönyt samantyyppistä ruokaa sillä viikolla. Ja mikäs siinä onhan sekin syy. No, sovin erään toisen ystävän kanssa, että mennään illalla syömään.
Pari tuntia tästä Mikolta tulee viesti, että voisinko olla siihen ja siihen aikaa kotona, niin hän tulisi hakemaan riisiä. Sanoin, että mulla ei enää ole sitä säkkiä, koska olin lahjottanut sen hyväntekeväisyyteen. Minkä raivokohtauksen Mikko vetikään: hän oli täysin sitä mieltä, etten olisi saanut antaa säkkiä pois, koska nythän hänellä ei ole ilmaista riisiä. Käytiin tästä aikamoista vääntöä... No, illalla hän vielä tunki meidän mukaan syömään, koska tämä toinen ystävä jostain syystä suostui maksamaan Mikon osuuden. Oliko paska reissu? Kyllä.(Ja tähän lisättäköön, että ei oo eka kerta kun Mikko on itsekäs ja "halpa", vaikka mitään tarvetta ei ois. Taitaa olla paha tapa...)
Hyi hemmetti, mikä hyväntekeväisyysjärjestö ottaa vastaan avatun riisisäkin?! Vai millaiseen tarkoitukseen riisi meni?
No harmi kun et antanut Mikolle tuota riisisäkkiä niin olisi voinut syödä sitä sitten ilman että oli aina lainaamassa.
Se meni pakolaisleirille (ei Suomessa), eli varmaan kelpas avattukin sakki, kun siina kuitenkin oli viela reilusti jaljella.
Ois tuntunut tyhmalta antaa lahjaa eteenpain (ainakaan heti) ja kyse oli vahan myos periaatteesta...
Mitä ihmettä? Kaverini teki ylioppilasjuhliini kaksi juustokakkua ja vaati vaan raaka-aineista rahat, oli oikein sentilleen laskenut paljonko niihin oli mennyt (joku viidenkympin paikkeilla se oli). Me maksettiin sille satanen, koska pitää nyt hyvänen aika tehdystä työstä saada palkka!