Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Meidän oli tarkoitus ostaa uusi, entistä isompi akvaario. Sukulainen (ei tunneta juurikaan. satuttiin olemaan mummini luona yhtä aikaa) kuuli tästä ja riemastui, että hälläpä on varastossa moinen ja voitais saada se halvalla, kun vie vaan tilaa! Väitti, että akva on noin puolitoistametrinen eli juuri se meidän minimi.

No,toi sen meille bensarahoja vastaan kotiovelle ja siinä vaiheessa selvisi, että akva oli vain 80cm eli jopa pienempi kuin meidän vanha. Sukulainen päätti sen kuitenkin meille jättää ihan ilmaiseksi, vaikka sanottiin, ettei käyttöä ole.. oli kuulemma reissuun lähdössä eikä jaksanut lähteä kööräämään turhaa kapistusta takas kotiinsa..

Laitettiin akva puolen vuoden kuluttua myyntiin ja saatiin siitä se pari kymppiä, mitä tuon kokoisista vanhoista nyt yleensä kehtaa pyytää. Tästä syttyi SOTA. Sukulainen vaati huutaen meiltä akvan alkuperäistä hintaa (yli 100) korvaukseksi. Ei kelvannut se 20e millään eikä huolinut myöskään sitä meidän vanhaa, metristä akvaariota tilalle, kun hällä ei olisi sille käyttöä :O

Jäätiin sotatilaan, kun ei sitä satasta maksettu...

Naapuri pyysi kauppareissulle kuskiksi, jonka jälkeen tuli puhetta bensarahan antamisesta minun taholtani.

Vierailija kirjoitti:

kaarina75 kirjoitti:

Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, että nyt sit pitää mennä taksilla vai. Pahoittelin kun en asialle mitään mahtanut. Sen jälkeen hän siirsi bensoista tililleni ehkä 10 euroa ja en ole hänestä sen enempää kuullut, emme ole siis enää ystäviä tämän takia.

Kaikki sairaalat ovat tehty sellaisiin paikkoihin että niihin pääsee julkisilla.

Teiltä ei pääse julkisilla sairaalaan.

Suomessa on pilvin pimein paikkoja, missä ei kulje julkisia ollenkaan, eli ei pääse julkisilla mihinkään ennen kuin on autolla mennyt johonkin, mistä lähtee. Ennen kulki, nykyään ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaarina75 kirjoitti:

Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, että nyt sit pitää mennä taksilla vai. Pahoittelin kun en asialle mitään mahtanut. Sen jälkeen hän siirsi bensoista tililleni ehkä 10 euroa ja en ole hänestä sen enempää kuullut, emme ole siis enää ystäviä tämän takia.

Kaikki sairaalat ovat tehty sellaisiin paikkoihin että niihin pääsee julkisilla.

Teiltä ei pääse julkisilla sairaalaan.

Suomessa on pilvin pimein paikkoja, missä ei kulje julkisia ollenkaan, eli ei pääse julkisilla mihinkään ennen kuin on autolla mennyt johonkin, mistä lähtee. Ennen kulki, nykyään ei. 

Sitä mä tässä kysyinkin. Pääseekö heiltä julkisilla sairaalaan.

Jos ei pääse, kyllä sitten kuvittelisi ystävän olevan vähän ajattelevaisempi. Kyllä jokainen äiti haluaa omaa vauvaa mennä sairaalaan katsomaan .

Nallekarkit kirjoitti:

tuli puhetta bensarahan antamisesta minun taholtani.

Eli aloit vaatia naapuriltasi bensarahoja, ja olet sitä mieltä, että pyyntösi oli härski?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaarina75 kirjoitti:

Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, että nyt sit pitää mennä taksilla vai. Pahoittelin kun en asialle mitään mahtanut. Sen jälkeen hän siirsi bensoista tililleni ehkä 10 euroa ja en ole hänestä sen enempää kuullut, emme ole siis enää ystäviä tämän takia.

Kaikki sairaalat ovat tehty sellaisiin paikkoihin että niihin pääsee julkisilla.

Teiltä ei pääse julkisilla sairaalaan.

Suomessa on pilvin pimein paikkoja, missä ei kulje julkisia ollenkaan, eli ei pääse julkisilla mihinkään ennen kuin on autolla mennyt johonkin, mistä lähtee. Ennen kulki, nykyään ei. 

Sitä mä tässä kysyinkin. Pääseekö heiltä julkisilla sairaalaan.

Jos ei pääse, kyllä sitten kuvittelisi ystävän olevan vähän ajattelevaisempi. Kyllä jokainen äiti haluaa omaa vauvaa mennä sairaalaan katsomaan .

Mm...onko se nyt sen ystävän tehtävä mahdollisestaa, että kaveri pääsee päivittäin katsomaan vauvaansa oli sitten busseja tai ei?!

Varsinkin jos tekee moisen työpäivänään ja täysin omaa hyvyyttään. Varmasti jokainen äiti tahtoo nähdä vauvaansa, mutta ottaisi välillä apuun sukulaiset, vauvan isän, muut kaverit jne tai menisi sen kerran pari taksilla. Aika ilkeää höykkyyttä kaveria joka on kirjoittajan mukaan myöhästynyt töistäkin kyydittämisen takia vaikka varmasti olisi voinut kokonaan auttamisesta kieltäytyä. Se ettei ole julkista liikennettä ei millään tavalla velvoita ketään toimimaan päivittäisenä kuskina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin teinityttö tarjoutui joskus vahtimaan meidän kissaa, jos meillä on vaikkapa yön yli kestävä reissu. Häntä kuulemma harmitti, kun ei ollut omaa lemmikkiä ja siksi mielellään hoiti muiden kissoja ja koiria. Sanoin että kyllä se sopii ja voin kysellä sitten, kun tarvetta tulee. Parin kuukauden päästä oltiinkin lähdössä hautajaisiin vähän kauemmaksi ja kysyin tytöltä, voisiko hän käydä reissun aikana kerran ruokkimassa kissaa ja katsomassa, että sillä on kaikki OK. Saisi tietysti pitää kissalle myös seuraa, jos haluaisi, mutta meidän katti oli jo vanha ja laiska tapaus, joten sitä ei välttämättä seura ja leikit niin kiinnostaneet. Tytölle sopi ja lupasin maksaa hänelle 20 euroa. Mielestäni aika reilu korvaus siitä, että käväisee naapuriasunnossa. Mielelläni kuitenkin maksoin teinille tuon taskurahan.

Hautajaisten aikana puhelin oli sitten soinut useamman kerran. Kun tilaisuus oli ohi, soitin takaisin ja puhelimen päässä oli naapurin tytön vihainen äiti. Kuulemma olin maksanut kohtuuttoman vähän tytölle ja olin pihi ämmä. Kysyin että paljonko sitten pitäisi maksaa visiitistä naapurikämppään, niin tytön äidin mielestä vähintään 50 euroa. Melkoinen tuntipalkka... Noilla liksoilla vaihtaisin kyllä itse ammattia täyspäiväiseksi kissanhoitajaksi.

Kaks kymppiäkin on jo aika iso korvaus, että käy naapurissa heittämässä ruoan purkkiin.

Todellakin kohtuullinen. Kerran teininä vahdin koiraa vajaan viikon omistajansa ollessa matkoilla (koira siis tuli meille "kylään"). Palkaksi sain tax free -suklaalevyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaarina75 kirjoitti:

Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, että nyt sit pitää mennä taksilla vai. Pahoittelin kun en asialle mitään mahtanut. Sen jälkeen hän siirsi bensoista tililleni ehkä 10 euroa ja en ole hänestä sen enempää kuullut, emme ole siis enää ystäviä tämän takia.

Kaikki sairaalat ovat tehty sellaisiin paikkoihin että niihin pääsee julkisilla.

Teiltä ei pääse julkisilla sairaalaan.

Suomessa on pilvin pimein paikkoja, missä ei kulje julkisia ollenkaan, eli ei pääse julkisilla mihinkään ennen kuin on autolla mennyt johonkin, mistä lähtee. Ennen kulki, nykyään ei. 

Sitä mä tässä kysyinkin. Pääseekö heiltä julkisilla sairaalaan.

Jos ei pääse, kyllä sitten kuvittelisi ystävän olevan vähän ajattelevaisempi. Kyllä jokainen äiti haluaa omaa vauvaa mennä sairaalaan katsomaan .

Mm...onko se nyt sen ystävän tehtävä mahdollisestaa, että kaveri pääsee päivittäin katsomaan vauvaansa oli sitten busseja tai ei?!

Varsinkin jos tekee moisen työpäivänään ja täysin omaa hyvyyttään. Varmasti jokainen äiti tahtoo nähdä vauvaansa, mutta ottaisi välillä apuun sukulaiset, vauvan isän, muut kaverit jne tai menisi sen kerran pari taksilla. Aika ilkeää höykkyyttä kaveria joka on kirjoittajan mukaan myöhästynyt töistäkin kyydittämisen takia vaikka varmasti olisi voinut kokonaan auttamisesta kieltäytyä. Se ettei ole julkista liikennettä ei millään tavalla velvoita ketään toimimaan päivittäisenä kuskina!

On tietysti. Sitä vartenhan niitä ystäviä hommataan, että niistä on jotain hyötyä. Jos ne alkavat valittaa tai vaatia vastapalveluksia, voi aina etsiä uusia.

Tämä tuli mieleen näistä kertomuksista, kun ihmisiä on kehotettu ajattelemaan ensin muita ihmisiä – pahin täällä taisi olla se että vauva olisi pitänyt luovuttaa alkkismummolle hoitoon, jotta tämä ehkä saisi otettua itseään niskasta kiinni.

Äitini sanoi minulle, että minun pitäisi antaa siskoni kiusata minua, koska siskoni tarvitsee sitä. Taustatietona sen verran, että meillä kummallakin oli sama paska lapsuus, mutta tässä vaiheessa siskoni oli onnistunut kiipeämään siitä ylös äitini tuella ja pahan olonsa minuun purkamalla. Olin tässä vaiheessa itse henkisesti aika huonossa jamassa ja vihdoinkin uskaltanut yrittää kertoa äidille, kuinka paha olo minulla on. Siskoni oli oireillut näkyvästi, minä hiljaisesti – olin kiltti, äänetön ja näkymätön ja yrittänyt vain olla aiheuttamatta lisää huolta. Olin selvinnyt lapsuudestani ajatuksella, että minunkin vuoroni tulee, kunhan siskoni saadaan kuntoon. Kun sitten nuorena aikuisena tajusin että, kiusaaminen on muuttunut tavaksi – eikä enää ole tarve – yritin kertoa tunteistani äidille. Vastauksena tuli aivan täydellinen tunteideni mitätöinti. Tajusin vihdoinkin tilanteen: olen aina ollut ja tulen olemaan se kakkoslapsi, jonka ainoa arvo tulee kuuntelevana korvana olemisesta. Pistin välit poikki ja se oli elämäni paras päätös.

Näin jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt tajuta asia jo paljon aiemmin. Äiti sanoi kerran minulle suoraan – ilmeisesti tilapäisessä mielenhäiriössä, sillä hän aina puheissaan korosti tasapuolisuutta – että suosi meistä siskoani. Siskoni sai merkkivaatteita, kun minulle ei ostettu edes silmälaseja kuin vasta viisi vuotta sen jälkeen, kun oli käynyt selväksi että tarvitsen ne. (Tajusin muuten vasta 30-vuotiaana, kun asiasta tuli puhetta mieheni kanssa, ettei tuo ollut normaalia. Minulla oli siihen asti ollut joku epämääräinen syyllisyyden tunne, että koko juttu on minun vikani, ja jos vain olisin ollut enemmän jotain, minulle olisi ne hankittu.) Siskoni sai myöhemmin myös matkoja, minä pyysin yhtä halpaa – en saanut. (Tämän jälkeen aloin uskotella itselleni ja muille etten pidä matkustamisesta, jotta asia ei sattuisi niin paljon.) Ja kaiken aikaa olin  vanhemmilleni se myötätuntoinen kuunteleva korva, jolle saattoi vuodattaa kaikki  huolet. Äitini vaikuttaa ihan normaalilta, joten miehenikään ei meinannut uskonut lapsuusjuttujani ennen kuin äitini väärensi allekirjoitukseni verottajalle menevään valtakirjaan.

Sori, että tuli kauhea vuodatus asian vierestä. Eikä minua haittaa yhtään, vaikka kyseinen eukko tunnistaiai tästä itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaarina75 kirjoitti:

Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, että nyt sit pitää mennä taksilla vai. Pahoittelin kun en asialle mitään mahtanut. Sen jälkeen hän siirsi bensoista tililleni ehkä 10 euroa ja en ole hänestä sen enempää kuullut, emme ole siis enää ystäviä tämän takia.

Kaikki sairaalat ovat tehty sellaisiin paikkoihin että niihin pääsee julkisilla.

Teiltä ei pääse julkisilla sairaalaan.

Suomessa on pilvin pimein paikkoja, missä ei kulje julkisia ollenkaan, eli ei pääse julkisilla mihinkään ennen kuin on autolla mennyt johonkin, mistä lähtee. Ennen kulki, nykyään ei. 

Sitä mä tässä kysyinkin. Pääseekö heiltä julkisilla sairaalaan.

Jos ei pääse, kyllä sitten kuvittelisi ystävän olevan vähän ajattelevaisempi. Kyllä jokainen äiti haluaa omaa vauvaa mennä sairaalaan katsomaan .

Mm...onko se nyt sen ystävän tehtävä mahdollisestaa, että kaveri pääsee päivittäin katsomaan vauvaansa oli sitten busseja tai ei?!

Varsinkin jos tekee moisen työpäivänään ja täysin omaa hyvyyttään. Varmasti jokainen äiti tahtoo nähdä vauvaansa, mutta ottaisi välillä apuun sukulaiset, vauvan isän, muut kaverit jne tai menisi sen kerran pari taksilla. Aika ilkeää höykkyyttä kaveria joka on kirjoittajan mukaan myöhästynyt töistäkin kyydittämisen takia vaikka varmasti olisi voinut kokonaan auttamisesta kieltäytyä. Se ettei ole julkista liikennettä ei millään tavalla velvoita ketään toimimaan päivittäisenä kuskina!

On tietysti. Sitä vartenhan niitä ystäviä hommataan, että niistä on jotain hyötyä. Jos ne alkavat valittaa tai vaatia vastapalveluksia, voi aina etsiä uusia.

Yleensä en alapeukuista välitä, mutta nyt on pakko kertoa teille 15 ihmiselle, että yritin olla sarkastinen.

*kirjoittaa muistioon* älä yritä vauvapalstalla

Olen perheeni nuorimmainen, mutta kuitenkin jo lähes kolmekymppinen, aikuinen ihminen. Siltikin aina vanhempieni luona käydessä minun odotetaan osallistuvan ruoanlaittoon ja siivoukseen. Vanhemmille sisaruksilleni pistetään pöytä koreaksi heidän tullessa käymään ja siivotaan asunto heitä varten, kun itselleni lyödään imuri suurin piirtein ulko-ovella käteen ja sanotaan että sähän voisit sitten tulla pilkkomaan vihanneksia. Jos menen kylään samaan aikaan kuin sisarukseni, he köllöttelevät sohvilla tyytyväisenä kun minä aherran äidin kanssa keittiössä. Nykyisin tämä meininki on hieman rauhoittunut kun rupesin harventamaan käyntejäni noin kertaan kahdessa kuukaudessa, mutta kyllä otti päähän kun nälkäisenä ja matkasta väsyneenä laitetaan heti ensimmäisenä leipomaan seuraavana päivänä tulevalle siskolle. Mielelläni toki autan vanhempiani mutta kiukutti tuo työnteon epätasainen jakautuminen. 

Härskeimmin minua kohtaan on käyttäytynyt oma äitini, niinkuin muillakin tässä ketjussa. Äitini on maailman huonoin rahankäyttäjä ja niin kauas lapsuuteen kuin muistan, minun rahani ovat olleet hänen rahojaan. Sain sukulaisilta joskus muutamia kymppejä merkkipäivinä jotka kyllä kirjattiin siniseen ruutuvihkoon mutta katosivat sitten äitini taskuun. Eräänä päivänä ruutuvihkokin vaan katosi ja kun kyselin kymmenkesäisenä rahojen perään, ei mitään rahoja kuulemma koskaan ollutkaan, olin kuulemma kuvitellut kaiken. Teininä itku kurkussa nostin pankkiautomaatilta kesätyörahani hänelle, olin yrittänyt ensin laittaa vastaan mutta kuulin olevani kiittämätön eikä äidinrakkautta kuulemma riittäisi jos en nostoon suostuisi. Välimme viilenivät kun tein lopullisen stopin, valitettavasti jatkaa vaan samaa nuorempien sisarusteni kanssa. Lapsuuteeni liittyy monta muutakin negatiivista juttua mutta ärsyttää kun lapsia syyllistetään kun eivät huolehdi ikääntyvistä vanhemmistaan. Itse olen joutunut panostamaan menneisyyden selvittämiseksi niin paljon henkisesti ja taloudellisesti että en aio kokea huonoa omaatuntoa jos voimat ja intressit eivät riitä äidin hoitamiseen.

Kuulin tänään kaverilta niin täysin uskomattoman yrityksen, että oksat pois.

Suorastaan harmittaa, ettei voi tänne laittaa, koska juttu tunnistettaisiin. Oli mauton ainakin kolmella eri tapaa. Voi vain todeta, että jotkut kyllä kehtaavat ilman mitään rajoja.

Vierailija kirjoitti:

kaarina75 kirjoitti:

Entinen ystäväni oletti, että kuljetan hänet sairaalaan katsomaan vauvaansa joka aamu ennen kuin menen töihin. Jouduin sen takia heräämään aamuisin aikasemmin ja häntä sai aina odottaa ja myöhästyin töistä useana aamuna. Ymmärsin, että ei hän viitsi joka aamu taksilla kulkea ja vauvaa haluaa nähdä niin suostuin kuljettamaan. Pyysin kuitenkin, että olisi valmis silloin kun ollaan sovittu, etten myöhästyisi töistä. Nyrpeenä suostui tähän. No, yhtenä aamuna nukuin pommiin ja olin jo myöhässä töistä - ystävää olisi pitänyt taas kuskata. Soitin paniikissa, että nukuin pommiin enkä kerkeä kuskaamaan kun pakko keritä töihin. Sain haukut ja sanoi, että nyt sit pitää mennä taksilla vai. Pahoittelin kun en asialle mitään mahtanut. Sen jälkeen hän siirsi bensoista tililleni ehkä 10 euroa ja en ole hänestä sen enempää kuullut, emme ole siis enää ystäviä tämän takia.

Kaikki sairaalat ovat tehty sellaisiin paikkoihin että niihin pääsee julkisilla.

Teiltä ei pääse julkisilla sairaalaan.

Niin siis keskustoista ym. Pääsee julkisilla sairaaloihin, sen sijaan osa voi asua paikassa joka on vaikka 5km lähimmästä julkisen liikenteen pysäkiltä. Kaikki ei asu pääkaupunkiseudulla tai suuressa kaupungissa (Turku, Tampere).

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli mieleen näistä kertomuksista, kun ihmisiä on kehotettu ajattelemaan ensin muita ihmisiä – pahin täällä taisi olla se että vauva olisi pitänyt luovuttaa alkkismummolle hoitoon, jotta tämä ehkä saisi otettua itseään niskasta kiinni.

Äitini sanoi minulle, että minun pitäisi antaa siskoni kiusata minua, koska siskoni tarvitsee sitä. Taustatietona sen verran, että meillä kummallakin oli sama paska lapsuus, mutta tässä vaiheessa siskoni oli onnistunut kiipeämään siitä ylös äitini tuella ja pahan olonsa minuun purkamalla. Olin tässä vaiheessa itse henkisesti aika huonossa jamassa ja vihdoinkin uskaltanut yrittää kertoa äidille, kuinka paha olo minulla on. Siskoni oli oireillut näkyvästi, minä hiljaisesti – olin kiltti, äänetön ja näkymätön ja yrittänyt vain olla aiheuttamatta lisää huolta. Olin selvinnyt lapsuudestani ajatuksella, että minunkin vuoroni tulee, kunhan siskoni saadaan kuntoon. Kun sitten nuorena aikuisena tajusin että, kiusaaminen on muuttunut tavaksi – eikä enää ole tarve – yritin kertoa tunteistani äidille. Vastauksena tuli aivan täydellinen tunteideni mitätöinti. Tajusin vihdoinkin tilanteen: olen aina ollut ja tulen olemaan se kakkoslapsi, jonka ainoa arvo tulee kuuntelevana korvana olemisesta. Pistin välit poikki ja se oli elämäni paras päätös.

Näin jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt tajuta asia jo paljon aiemmin. Äiti sanoi kerran minulle suoraan – ilmeisesti tilapäisessä mielenhäiriössä, sillä hän aina puheissaan korosti tasapuolisuutta – että suosi meistä siskoani. Siskoni sai merkkivaatteita, kun minulle ei ostettu edes silmälaseja kuin vasta viisi vuotta sen jälkeen, kun oli käynyt selväksi että tarvitsen ne. (Tajusin muuten vasta 30-vuotiaana, kun asiasta tuli puhetta mieheni kanssa, ettei tuo ollut normaalia. Minulla oli siihen asti ollut joku epämääräinen syyllisyyden tunne, että koko juttu on minun vikani, ja jos vain olisin ollut enemmän jotain, minulle olisi ne hankittu.) Siskoni sai myöhemmin myös matkoja, minä pyysin yhtä halpaa – en saanut. (Tämän jälkeen aloin uskotella itselleni ja muille etten pidä matkustamisesta, jotta asia ei sattuisi niin paljon.) Ja kaiken aikaa olin  vanhemmilleni se myötätuntoinen kuunteleva korva, jolle saattoi vuodattaa kaikki  huolet. Äitini vaikuttaa ihan normaalilta, joten miehenikään ei meinannut uskonut lapsuusjuttujani ennen kuin äitini väärensi allekirjoitukseni verottajalle menevään valtakirjaan.

Sori, että tuli kauhea vuodatus asian vierestä. Eikä minua haittaa yhtään, vaikka kyseinen eukko tunnistaiai tästä itsensä.

Okei, mun vastaus ei liity ketjun aiheeseen vaan kommentoin tälle kirjoittajalle että meillä oli samanlainen lapsuus. Äiti suosi kahta veljeäni joista nuorempaa suorastaan palvoi. Itse perheen esikoisena sain peittää veljieni pedit - että oppisin naisen roolin ja nöyryyttä-, en saanut koskaan harrastaa mitään vaikka veljilleni maksettiin milloin mikäkin lysti. Muistan lapsuudesta tapauksen jossa olin 12 ja veljeni 10-v. Pyysin vanhemmiltani polkupyörää koska kouluun oli reilu 3 km matkaa. Sain isoäitini aivan liian ison pyörän joka oli todella raskas ajaa ja muutenkin aivan kauhea. Veljeni ei osannut päättää millaisen fillarin halusi, joten hänelle ostettiin pokkana  kaksi uutta pyörää. Kuulostaa uskomattomalta mutta tällaista se oli aina ja koko lapsuus, ja aloin myös ajatella että minussa on pakko olla jotain vikaa. Syyllistin itseäni melkein 30-vuotiaaksi kunnes tajusin myöskin ettei tuo ole normaalia! Menee kylmät väreet kun muistan vastaavanlaisen silmälasiepisodin lapsuudestani, olisin tarvinnut silmälaseja, muttei niitä koskaan hankittu koska "ei ne vahvuudet nyt niin pahat ole". Ekoista kesätyörahoista kustansin itselleni silmälasit, ja pakko sanoa että KYLLÄ NE VAHVUUDET OLI SEN VERRAN PAHAT että olisin lasit aiemmin kaivannut (molemmissa silmissä pelkästään hajataittoa jo yli -2). Tuntuu oudolta kirjoittaa tällaista, kun nyt näkee selvästi miten väärää kohtelua on saaanut koko lapsuuden ja sitä uskoi ihan vilpittömästi ettei edes ansaitse parempaa :(

ehkä vähän OT, mutta mulla on yksi härski kaveri joka oli äärimmäisen pihi. Kävin lenkkeilemässä tämän naisen kanssa kerran viikossa ja nainen tuli aina lenkin jälkeen meille syömään (kutsumatta), kun tiesi että laitan lapselle ruokaa. Jossain vaiheessa alkoi tulla vaatimuksia ruoan suhteen, toivoi sitä ja tätä ruoaksi. Mä ilmoitin että en todellakaan laita mitään monimutkaista thaimaalaista kanapataa arki-iltana johon olisi tarvinut käydä hakemassa thaikaupasta tarvikkeita. Tiettenkään kaverini ei ehdottanut että hankkisi itse nuo ainekset ruokaan vaan laittoi mulle lenkkipäivän aamuna viestiä että "tänään voisit tehdä tätä ruokaa, näyttää hyvältä" jne.

Annoin tyhmänä tuolle naiselle myös kerran kaksi jätesäkillistä vaatteita, jotka olivat kaikki lähes uusia. Laihduin nopeasti paljon ja vaatteet jäivät käyttämättä.

Kerran sitten kaverini pyysi minut luokseen syömään. Oletin että monena viikkona lenkin jälkeen meillä ilmaisen aterian saatuaan, tuo kutsu oli vilpitön mutta vielä mitä. Kaverini sanoi että ruoka-ainekset kustansivat tämän ja tämän verran (tyyliin 3 euroa :D) ja että jos ei ole käteistä, voin laittaa hänen tililleen.

Olin ihan sanaton.

Sitten tämä kaverini meni ulkomaille ja pyysin että toisi mulle sieltä yhden tuotteen jota ei saanut suomesta. Oletuksena kun mm. hoidin matkan ajan naisen kissaa, hän ostaisi tuon alle 5 e maksavan tuotteen mulle vaikka vaivanpalkaksi ja korvauksena vaikkapa saaduista vaatteista, mutta ei. matkan jälkeen antoi tuon tuotteen ja sanoi että laitathan samantien sen 4,20 mun tilille :D

En jaksa katella tuollaista pihiä eukkoa. Emme ole enää kavereita, mutta eipä tuolla naisella ole muutenkaan ketään ystäviä.

Huh huh. Kylläpäs nuo tupakoitsijat ovat törkeitä..

Nykyään entinen ystäväni vastaanotti tyytyväisenä 15 vuotta lähettämiäni  kummi- ja syntymäpäivälahjoja lapselleen, jonka kummi olin ollut. Erosin kirkosta kun kummilapsi oli 9 -vuotias, oman henk. koht. vakaumuksen pohtimisen jälkeen. Kun tuli rippijuhlien aika, huomasin somesta että juhlat oli juhlittu ja kutsua ei minulle tullutkaan. Eli kummin lähettämät lahjat oli kelvanneet vuosia vaikka ystäväni oli tiennyt etten kuulu enää kirkkoon, tässä esimerkki kristitystä uskovaisuudesta parhaimmillaan :D

joopajoo3 kirjoitti:

Nykyään entinen ystäväni vastaanotti tyytyväisenä 15 vuotta lähettämiäni  kummi- ja syntymäpäivälahjoja lapselleen, jonka kummi olin ollut. Erosin kirkosta kun kummilapsi oli 9 -vuotias, oman henk. koht. vakaumuksen pohtimisen jälkeen. Kun tuli rippijuhlien aika, huomasin somesta että juhlat oli juhlittu ja kutsua ei minulle tullutkaan. Eli kummin lähettämät lahjat oli kelvanneet vuosia vaikka ystäväni oli tiennyt etten kuulu enää kirkkoon, tässä esimerkki kristitystä uskovaisuudesta parhaimmillaan :D

Se että kummi ei enää kuulu kirkkoon ei todellakaan ole este osallistumiselle rippijuhliin.  Eihän siinä ole mitään järkeä.  Monikin eroaa rahan  vuoksi kirkosta eikä ehkä niinkään uskonnollisista syistä.  Ja vaikka syy olisikin uskonnollinen, niin lapsi ja hänen kummiutensa ei todellakaan häviä mihinkään.  Ei ole mikään syy olla kutsumatta rippijuhliin tai muutoinkin pitämään yhteyttä lapseen.

Vierailija kirjoitti:

joopajoo3 kirjoitti:

Nykyään entinen ystäväni vastaanotti tyytyväisenä 15 vuotta lähettämiäni  kummi- ja syntymäpäivälahjoja lapselleen, jonka kummi olin ollut. Erosin kirkosta kun kummilapsi oli 9 -vuotias, oman henk. koht. vakaumuksen pohtimisen jälkeen. Kun tuli rippijuhlien aika, huomasin somesta että juhlat oli juhlittu ja kutsua ei minulle tullutkaan. Eli kummin lähettämät lahjat oli kelvanneet vuosia vaikka ystäväni oli tiennyt etten kuulu enää kirkkoon, tässä esimerkki kristitystä uskovaisuudesta parhaimmillaan :D

Se että kummi ei enää kuulu kirkkoon ei todellakaan ole este osallistumiselle rippijuhliin.  Eihän siinä ole mitään järkeä.  Monikin eroaa rahan  vuoksi kirkosta eikä ehkä niinkään uskonnollisista syistä.  Ja vaikka syy olisikin uskonnollinen, niin lapsi ja hänen kummiutensa ei todellakaan häviä mihinkään.  Ei ole mikään syy olla kutsumatta rippijuhliin tai muutoinkin pitämään yhteyttä lapseen.

No niinpä, sano se noille uskovaisille, joiden mielestä se on este :D Olin kuulemma loukannut entisen ystäväni henkilökohtaista uskoa eroamalla kirkosta ja siksi, että mielipiteeni kirkosta instituutiona oli hänen mielestään väärä (kun arvostelin joitakin epäkohtia, se oli siis normaalia yhteiskunnallista keskustelua). Hoh-hoijaa, ikävä kyllä hänen tekonsa oli sen verran moukkamainen, ettei kiinnosta enää olla yhteyksissä, en koe että meillä  on paljonkaan yhteistä kun arvomaailma on tuo. Lillukoot omassa erinomaisessa itseriittoisessa uskonnollisuudessaan.