Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri jäi työttömäksi.2013. Pyysi 300 euroa lainaa vuokran maksuun.

Sai uuden työpaikan, sanoi maksavansa takaisin seuraavasta tilistä.

Penniäkään en ole vielä nähnyt.

Tälläisistä nyt olisi vähän pidempää tarinaa mielenkiintoista kuulla. Kai nyt kyselit rahojen perään, mitä kaveri sanoi? Teitkö rikosilmoitusta?

Rikosilmoituksen mistä? Eihän sähköyhtiökään tee rikosiloitusta, jos sähkölasku jää maksamatta. Velkaa lähdetään tuossa tapauksessa perimään, mutta ei se mikään rikosasia ole. Järki käteen ihmiset, älkää rasittako ylityöllistettyä poliisia höpöjutuilla.

Alkoholisoitunut tuttu miesasiakas pyysy kaupan kassalla soittamaan poliisille, koska ei ollut kuulemma varaa taksiin.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen pyysi maksua käytetyistä lastenvaatteista.. Kyseessä oli suunnilleen 2 jätesäkillistä 52-86cm vaatetta eli aikalailla ekalle vuodelle kaikki sisävaatteet, mitä tarvii.. Rahaa pyysi 70e.

Ei siinä mitään, mutta olivat tasan samat vaatteet, jotka me oltiin hänelle annettu ILMAISEKSI pari vuotta aiemmin, kun kuviteltiin lapsiluvun olevan täynnä... ja vielä itse myönsi, ettei siellä ole kuin pari bodyä, jotka ei ole meiltä peräisin! Rahaa vaati, koska joku hänen oma kaveri olisi niistä vaatteista ollut valmis maksamaan satasen eikä siksi halunnut ilmaiseksi kellekään antaa...

Ja tuo meni vielä silleen,että soitettiin tälle sukulaiselle,että onko hällä enää vaatteille käyttöä.. vastasi, että ei ole, tulkaa vaan hakemaan..sit vasta mainitsi maksusta, kun oltiin saatu säkit nakattua takakonttiin.. vähän tuli yllärinä :D

Kai pyysitte lainaa korkoineen noilta muutamalta vuodelta?

Marusan kirjoitti:

Muuttoavussa siskolleni minun tehtävä oli rojujen kuljetus ja kantaminen, yksin, muiden siivotessa.

Monet huonekalut eivät mahdu hissiin ja edes raskastekoista sänkyä en saanut ketään kaveriksi kantamaan. Se oli yksin aika kova suoritus kantaa portaat ylös kerrostalossa sängyt, sohva ja kaappeja likaamatta niitä. Eikä se lähtöpaikassakaan kevyttä ollut, mutta siellä oli vain yhden kerroksen raput alaspäin.

Joitain viimeisiä kaappeja kantaessa satunnaisia ohikulkijoita hirvitti ja tarjosivat apua. Siinä vaiheessa tuumin jo, että eiköhän nämä loputkin mene yksin.

Hanavettä sain ottaa janooni, mutta tarjoilua ei ole.

Siskon "talkoista" olisi enemmänkin esimerkkejä. Niissä pitää odottaa siskon miettiessä mitä haluaa minun tekevän. Voisi kunnioittaa toisenkin aikaa. Tarjoilut eivät kuulu kuvioon ja joskus meinaa kiitos unohtua sanoa.

Nykyisin sisko kohtelee minua lähes aina niin töykeästi, että vaatii kärsivällisyyttä olla riitelemättä. Haluan pitää hyvät välit perheen kesken ja sisko on kuitenkin sisko.

Vesa, sinäkö siellä? T. Anne

Huh, kyllä näitä lukiessa tulee huono mieli mihin kaikkeen sitä käyttääkään kavereidensa palveluita maksamatta! Tietenkin itse autan vastavuoroisesti aina kun mahdollista, mutta riittääkö se?

Pakko kommentoida että kyllä on kilttiä aina ihmiset yrittämässä hyväksikäyttää.Sitten kiskotaan hernettä nenään ja selän takana mustamaalataan kun ei suostu hyväksikäyttöön.Härskiä on miten tuntemattomatkin neuvoo toisilleen hyväntahtoisia ihmisiä hyväksi käytettäväksi.Ainakin Lahdessa jatkuvasti tuntemattomat oli milloin mitäkin apua kerjäämässä kun olin erehtynyt erästä ihmistä auttamaan. Kummasti loppui kun tiukasti vaan tylytin että ei käy ja pari riehujaa päätyi hoitoon.Ihan jopa kadulla tuli tuntemattomat riehumaan että tarvitsee rahaa.Olin että niin minäkin tarvitsen enkä antanut mitään.Onneksi nykyään tuollaiseen kerjäämiseen puuttuu viranomaisetkin hanakammin.Kannattaa miettiä suostuuko sukulaisiakaan auttamaan ellei muuten missään tekemisissä.

Olin 26-vuotias, ja aivan hiljattain ammattikorkeasta valmistunut , kun serkkuni, minua vajaat 10 v. vanhempi ja kahden pienen lapsen äiti, kysyi mitä olin ajatellut tehdä syksyllä.  Samaan hengenvetoon hän lisäksi, enkö alkaisi hoitaa heidän lapsiaan. Olisin voinut asua viikolla heidän talossaan tyhjillään olevassa huoneeseessa, jos en sitten muuttaisi vanhempieni luo (asuvat noin 30 km:n päässä serkun luota), jotka varmaankin sitten kuskaisivat minua. (Sanottakoon, että olin muuttanut kotoa 19-vuotiaana, ja asunut edelliset 5 v. yli 100 km:n päässä opiskelemassa.)   

Viikonloput olisivat olleet vapaita, paitsi mitä nyt joskus lauantaisin tarvitsisi hoitaa. 

Kaiken tämän serkkuni sanoi täysin pokkana ja pirteään äänensävyyn. Katsoin häntä pitkään, enkä saanut sanaa suustani. Lopulta mokelsin, että aikomukseni oli kyllä etsiä töitä ja jatkaa opintoja, eikä taantua kenekään sukulaisen au pairiksi. 

Huh huh kirjoitti:

Olin 26-vuotias, ja aivan hiljattain ammattikorkeasta valmistunut , kun serkkuni, minua vajaat 10 v. vanhempi ja kahden pienen lapsen äiti, kysyi mitä olin ajatellut tehdä syksyllä.  Samaan hengenvetoon hän lisäksi, enkö alkaisi hoitaa heidän lapsiaan. Olisin voinut asua viikolla heidän talossaan tyhjillään olevassa huoneeseessa, jos en sitten muuttaisi vanhempieni luo (asuvat noin 30 km:n päässä serkun luota), jotka varmaankin sitten kuskaisivat minua. (Sanottakoon, että olin muuttanut kotoa 19-vuotiaana, ja asunut edelliset 5 v. yli 100 km:n päässä opiskelemassa.)   

Viikonloput olisivat olleet vapaita, paitsi mitä nyt joskus lauantaisin tarvitsisi hoitaa. 

Kaiken tämän serkkuni sanoi täysin pokkana ja pirteään äänensävyyn. Katsoin häntä pitkään, enkä saanut sanaa suustani. Lopulta mokelsin, että aikomukseni oli kyllä etsiä töitä ja jatkaa opintoja, eikä taantua kenekään sukulaisen au pairiksi. 

No jos palkkaa vielä meinasivat maksaa lisäksi, niin emmä nyt tiiä oliko toi niin röyhkeää kysyä

On minusta vähän härskiä kysyä vastavalmistuneelta, kuitenkin jo lähempänä kolmea-kuin kahtakymppiä olevalta sukulaiselta ryhtymistä lastenhoitajan asemaan, ja ehdottaa muuttoa takaisin lapsuudenkotiin (mainittakoon, että perhe asui keskellä maaseutua ja minulla oli opiskelukaupungissani myös pitkäaikainen parisuhde).  Tarjous voisi olla ihan relevantti, jos kyseessä olisi 19-vuotias välivuoden viettäjä.  Kysymyksestä tuli sellainen olo, että ei ajatella toisella olevan mitään  kehittymispyrkimyksiä, tai jakoa oman alan työmarkkinoilla.

Konkreettisesta palkkasummasta ei ollut puhetta, mutta kysymyksen takana oli se, että sukulaiselle ei tarvitsisi niin paljoa maksaa. Varsinkin kun "asunto" tarjottaisiin. 

Anoppi ehdotti, että ostaisimme heidän talonsa vapaa-ajan asunnoksemme. Appivanhemmat jatkaisivat talossa asumista, kuten ennenkin, me kävisimme välillä viikonloppuisin ja lomilla kylässä, kuten ennenkin. Olimme vastavalmistuneita ja säästimme omaan ensiasuntoon. Ei yllättäen suostuttu.

Naapurin teinityttö tarjoutui joskus vahtimaan meidän kissaa, jos meillä on vaikkapa yön yli kestävä reissu. Häntä kuulemma harmitti, kun ei ollut omaa lemmikkiä ja siksi mielellään hoiti muiden kissoja ja koiria. Sanoin että kyllä se sopii ja voin kysellä sitten, kun tarvetta tulee. Parin kuukauden päästä oltiinkin lähdössä hautajaisiin vähän kauemmaksi ja kysyin tytöltä, voisiko hän käydä reissun aikana kerran ruokkimassa kissaa ja katsomassa, että sillä on kaikki OK. Saisi tietysti pitää kissalle myös seuraa, jos haluaisi, mutta meidän katti oli jo vanha ja laiska tapaus, joten sitä ei välttämättä seura ja leikit niin kiinnostaneet. Tytölle sopi ja lupasin maksaa hänelle 20 euroa. Mielestäni aika reilu korvaus siitä, että käväisee naapuriasunnossa. Mielelläni kuitenkin maksoin teinille tuon taskurahan.

Hautajaisten aikana puhelin oli sitten soinut useamman kerran. Kun tilaisuus oli ohi, soitin takaisin ja puhelimen päässä oli naapurin tytön vihainen äiti. Kuulemma olin maksanut kohtuuttoman vähän tytölle ja olin pihi ämmä. Kysyin että paljonko sitten pitäisi maksaa visiitistä naapurikämppään, niin tytön äidin mielestä vähintään 50 euroa. Melkoinen tuntipalkka... Noilla liksoilla vaihtaisin kyllä itse ammattia täyspäiväiseksi kissanhoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri jäi työttömäksi.2013. Pyysi 300 euroa lainaa vuokran maksuun.

Sai uuden työpaikan, sanoi maksavansa takaisin seuraavasta tilistä.

Penniäkään en ole vielä nähnyt.

Tälläisistä nyt olisi vähän pidempää tarinaa mielenkiintoista kuulla. Kai nyt kyselit rahojen perään, mitä kaveri sanoi? Teitkö rikosilmoitusta?

Rikosilmoituksen mistä? Eihän sähköyhtiökään tee rikosiloitusta, jos sähkölasku jää maksamatta. Velkaa lähdetään tuossa tapauksessa perimään, mutta ei se mikään rikosasia ole. Järki käteen ihmiset, älkää rasittako ylityöllistettyä poliisia höpöjutuilla.

Riippuu toki yksityiskohdista. Jos ottaa rahat ilman minkäänlaista ideaa takaisinmaksusta, niin kyllähän se voi rikosasiankin puolelle mennä. Ilmoitan minäkin polkupyörävarkauden poliisille, vaikkei ole 300€ arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin teinityttö tarjoutui joskus vahtimaan meidän kissaa, jos meillä on vaikkapa yön yli kestävä reissu. Häntä kuulemma harmitti, kun ei ollut omaa lemmikkiä ja siksi mielellään hoiti muiden kissoja ja koiria. Sanoin että kyllä se sopii ja voin kysellä sitten, kun tarvetta tulee. Parin kuukauden päästä oltiinkin lähdössä hautajaisiin vähän kauemmaksi ja kysyin tytöltä, voisiko hän käydä reissun aikana kerran ruokkimassa kissaa ja katsomassa, että sillä on kaikki OK. Saisi tietysti pitää kissalle myös seuraa, jos haluaisi, mutta meidän katti oli jo vanha ja laiska tapaus, joten sitä ei välttämättä seura ja leikit niin kiinnostaneet. Tytölle sopi ja lupasin maksaa hänelle 20 euroa. Mielestäni aika reilu korvaus siitä, että käväisee naapuriasunnossa. Mielelläni kuitenkin maksoin teinille tuon taskurahan.

Hautajaisten aikana puhelin oli sitten soinut useamman kerran. Kun tilaisuus oli ohi, soitin takaisin ja puhelimen päässä oli naapurin tytön vihainen äiti. Kuulemma olin maksanut kohtuuttoman vähän tytölle ja olin pihi ämmä. Kysyin että paljonko sitten pitäisi maksaa visiitistä naapurikämppään, niin tytön äidin mielestä vähintään 50 euroa. Melkoinen tuntipalkka... Noilla liksoilla vaihtaisin kyllä itse ammattia täyspäiväiseksi kissanhoitajaksi.

Kaks kymppiäkin on jo aika iso korvaus, että käy naapurissa heittämässä ruoan purkkiin.

Muutin uuteen asuntoon ja tutustuin naapurin rouvaan joka asuu yksin ja on eläkkeellä. Hän kutsui minua kylään ja vietimme paljon aikaa yhdessä, ulkoilomme keskenämme.

Naapurin tytär kuitenkin kohtasi vaikeuksia elämässään jotka tämä minun naapuri otti todella raskaasti. Monta kuukautta kuuntelin, autoin ja tuin naapuriani. Jossain vaiheessa huomasin, että nainen oli jotenkin salakavalasti onnistunut tekemään minusta palvelijansa ja kuvitteli että olisin häntä kokoajan kuuntelemassa ja auttamassa kotitöissä ja pitämässä hänelle seuraa. Hän soitteli minulle kesken päivän töihin ja vaati että kuskaisin häntä kampaajalle tai jonnekin muualle. Kerroin, että töissä en voi vastata hänelle (hoitotyö) ja hän soitti välillä yli 5 kertaa että joskus ajattelin hänellä olevan joki hätä. Minusta alkoi tuntumaan, että hän jotenkin manipuloi aina niin, että käytti jo hyväkseen. Ensin sanoin hänelle kohteliaasti, että en pysty kokoajan töissä vastaamaan tai häntä auttamaan, tytär kuitenkin asuu aika lähellä ja voi häntä auttaa jos tarvitsee mutta nainen ei sitä uskonut vaan jatkoi.

Nyt tilanne on se, että sanoin hänelle että nyt saa luvan loppua ja en ole enää suostunut häntä auttamaan. Mielestäni hänen käytöksensä meni liian pitkälle niin, että minä jouduin kokoajan häntä ravata auttamassa vaikka hänellä käy siivojaa ja ei missään hengen hädässä koskaan ollut. Jos törmään häneen pihalla, niin tervehdin ja lähden pois paikalta ennenkuin taas keksii jotain nakitettavaa.

Mieheni kaveri, joka ei töissä ja onnistunut sössimään asiansa muutekin lainasi rahaa n. 100 euroa, lupasi maksaa takaisin seuraavista tuista. Mieheni ystävällisesti sitten kyseli rahojen perään, niin vastaus oli aina suoraa valehtelua, että tukia ei ole tullut, kaikki meni laskuihin, netti ei toimi tai automaatista ei saanut rahaa. Loppujen lopuksi meni sellaiseksi jankkaamiseksi, että mieheni antoi olla. Kaveri kuitenkin yritti vielä härskisti maksattaa konserttiliput (hinnaksi olisi tullut yli 200 euroa) ja kun mies ei siihen suostunut, niin suuttui ja haukkui huonoksi ystäväksi. Varas, valehtelija ja huijari on tämä kaveri. Onneksi emme rahaa enää lainanneet hänelle ja yhteydenpito jäi siihen.

Työnantaja ehdotti, että pidän 2 viikon palkattoman loman kesällä kun hän lähtee vaimonsa kanssa Thaimaaseen lomalle. Kuulemma tekisi hyvää minullekin lomailla vähän. Olen vastavalmistunut ja raha on aika kortilla vielä joten 2 viikkoa ilman palkkaa on aika tiukka vetää. Ei myöskään tarjonnut mitään korvaavaa ylityötä tuon ajan korvikkeeksi. Halusi vain firman kulut minimoitua lomansa ajaksi, että säästää.

Tähän en suostunut vaan sanoin, että en voi lomailla tuota aikaa kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tästähän pomo suuttui ja rupesi moittimaan kuinka joustamaton olen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja sain jäädä töihin heidän lomansa ajaksi. Pomo kuitenkin vielä uhkaili etten saisi kertoa kellekkään tästä tapauksesta. Että olin kuulemma jo töihin tullessani tähän suostunut kun mainitsi että lomailevat kesällä aina pariviikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja ehdotti, että pidän 2 viikon palkattoman loman kesällä kun hän lähtee vaimonsa kanssa Thaimaaseen lomalle. Kuulemma tekisi hyvää minullekin lomailla vähän. Olen vastavalmistunut ja raha on aika kortilla vielä joten 2 viikkoa ilman palkkaa on aika tiukka vetää. Ei myöskään tarjonnut mitään korvaavaa ylityötä tuon ajan korvikkeeksi. Halusi vain firman kulut minimoitua lomansa ajaksi, että säästää.

Tähän en suostunut vaan sanoin, että en voi lomailla tuota aikaa kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tästähän pomo suuttui ja rupesi moittimaan kuinka joustamaton olen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja sain jäädä töihin heidän lomansa ajaksi. Pomo kuitenkin vielä uhkaili etten saisi kertoa kellekkään tästä tapauksesta. Että olin kuulemma jo töihin tullessani tähän suostunut kun mainitsi että lomailevat kesällä aina pariviikkoa.

Olin ylimääräinen elintarvikekonsulentti, keikat olivat satunnaisia ja aina yllättäviä, sairassijaisuuksia ja muita ylläviä tilanteita ja niin oli palkkionmaksukin, ei koskaan ajallaan. Lopulta menin suoraan tämän konsulenttien välittäjän (yrittäjän) kotitoimistolle rahojani kysymään. Oli kuulemma samana päivänä lähdössä perheineen  Lappiin lomalle, joten välittäjä yritti taas siirtää maksua. Tympääntyneenä kysyin siinä vaimonsa ja teini-ikäisten lastensa kuullen, miten hänellä on varaa lähteä matkoille, jos työntekijän palkkiokin on maksamatta? Sen verran noloksi meni, että lähti papereita tekemään ja rahat sait heti käteen.

Joskus tuntuu, että jos palkka tai palkkio on kovin pieni, yrittäjä ajattele, ettei tuolla summalla ole mitään kiirettä, mutta usein nuo pienet ansiot ovat saajalleen tärkeitä.

Kyllikki kirjoitti:

Nämä hyväksikäyttäjä sukulaiset on löytynyt kun viime vuonna muutimme vantaalle omakotitaloon.

Etukäteen ei kysytä mitään eikä olla missään yhteyksissä. Sitten tulee soitto että olemme tulossa helsinkiin lomalle/ lähdössä matkalle. Voisimme yöpyä teillä niin olisi kätevää.

Meillä on ollut sama juttu, kun muutettiin omakotitaloon, josta pääsee Helsinki-Vantaan lentokentälle 15 minuutissa autolla. Aika moni tekee ominpäin suunnitelmia ja sitten näistä vain ohimennen informoidaan meitä eli "Tuodaan auto siihen teille pihaan parkkiin, kun kentällä on niin kallista. Aateltiin kans, et kun taksit on niin kalllita, niin tehän varmaan viette meidän aamu-neljältä ja haette viikon päästä keskellä päivää".

Siinä sitä sitten menee naama norsunvi*ulle, kun meillä saattaa olla menoja eli ei olla kotona ko. aikana tai sitten ei muuten vain keritä toimimaan taksina.

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhlien kuvaamiseen meni täysin hermo. Kuvasin puoli-ilmaiseksi. Leipätyötäni nekin päivät tekemällä olisin tienannut nelinkertaisesti. En siis tosiaankaan liikoja palkkaa pyytänyt! Lisäksi missään juhlissa ei saanut olla rauhassa, piti pomppia kuvaamassa. Mikään amatööri en ole, olen kuvannut työkseni.

Nämä ei olisi haitannut. Mutta lopulta lopetin, kun läheinen sukulainen pyysi kuvaamaan yhdet juhlat ja niin tein. toimitin kuva jo seuraavana päivänä ja tosian tosi halvalla. Mitä sain palkaksi? No, oli haukkunut kuvat ympäri sukulaisia selkäni takana. Kuulemma liian vähän kuvia ja näytti niissä huonolle. Kuvia olin kyllä ottanut, ja edustavan valaistuksen lisäksi en nyt vaan voi kuvattavien ulkonäköön vaikuttaa. Sanoin sitten, että älä maksa sitten mitään ja lopetin kuvailut...

Vähän aiheen vierestä, mutta aika härskiä saada kuvat tosi halvalla ja sitten jauhaa selän takana paskaa. Hyvistä kuvista.

Ehkä tuollaisesta henkilöstä kannattaisi ottaa kuvat vähän _heikommassa_ valaistuksessa, niin ei kaikki kurtut näkyis. ;)

Joo, ikävää käytöstä sukulaiseltasi. Itseänikin on kyllä joskus ärsyttänyt kun sukulainen on ottanut minusta aivan surkeita kuvia, mutta en ole siitä sanonut. Ja jälkikäteen olen ajatellut, että ehkä vika onkin vain minun itsekriityisyydessäni eikä kuvaajassa. Harva kait omia kuviaan kovin kauniina pitää... ainakaan omassa lähipiirissäni ei ole sellaisia henkilöitä.

Toki kysymys voi olla vaan makueroistakin. Esim. yhdellä kaverilleni oli tapana kuvata usein, ja aina kun otti kuvia minusta, hän valitsi kuvakulman niin että korkeat poskipääni korostuivat. Itse taas inhosin korkeita poskipäitä silloin nuorena. (Myöhemmin olen oppinut jollain tavalla hyväksymään oman ulkonäköni.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja ehdotti, että pidän 2 viikon palkattoman loman kesällä kun hän lähtee vaimonsa kanssa Thaimaaseen lomalle. Kuulemma tekisi hyvää minullekin lomailla vähän. Olen vastavalmistunut ja raha on aika kortilla vielä joten 2 viikkoa ilman palkkaa on aika tiukka vetää. Ei myöskään tarjonnut mitään korvaavaa ylityötä tuon ajan korvikkeeksi. Halusi vain firman kulut minimoitua lomansa ajaksi, että säästää.

Tähän en suostunut vaan sanoin, että en voi lomailla tuota aikaa kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tästähän pomo suuttui ja rupesi moittimaan kuinka joustamaton olen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja sain jäädä töihin heidän lomansa ajaksi. Pomo kuitenkin vielä uhkaili etten saisi kertoa kellekkään tästä tapauksesta. Että olin kuulemma jo töihin tullessani tähän suostunut kun mainitsi että lomailevat kesällä aina pariviikkoa.

Olin ylimääräinen elintarvikekonsulentti, keikat olivat satunnaisia ja aina yllättäviä, sairassijaisuuksia ja muita ylläviä tilanteita ja niin oli palkkionmaksukin, ei koskaan ajallaan. Lopulta menin suoraan tämän konsulenttien välittäjän (yrittäjän) kotitoimistolle rahojani kysymään. Oli kuulemma samana päivänä lähdössä perheineen  Lappiin lomalle, joten välittäjä yritti taas siirtää maksua. Tympääntyneenä kysyin siinä vaimonsa ja teini-ikäisten lastensa kuullen, miten hänellä on varaa lähteä matkoille, jos työntekijän palkkiokin on maksamatta? Sen verran noloksi meni, että lähti papereita tekemään ja rahat sait heti käteen.

Joskus tuntuu, että jos palkka tai palkkio on kovin pieni, yrittäjä ajattele, ettei tuolla summalla ole mitään kiirettä, mutta usein nuo pienet ansiot ovat saajalleen tärkeitä.

Heh, tästä tuli mieleeni kun opiskeluaikoina tarjosin juttua paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Juttu liittyi lopputyöhöni. Olivat hyvin kiinnostuneita luettuaan jutun, päätoimittaja sanoi että haluavat sen julkaista. Mutta kun tuli palkkiosta kyse, sainkin aika ikimuistettavan vastauksen. Ehdotin muistaakseni 150 markkaa, en muista enää tarkkaan, summa oli pienehkö, mutta ajattelin että kuitenkin hieman vaivanpalkkaa. Olihan juttu erikoisalaani ja yleisellä tasolla mielenkiintoinen. Tämä lehden päätoimittaja sanoo "Silloin on varmasti ihan sama että emme maksa mitään, koska mitä järkeä on maksaa puolin jos toisinkaan niin pientä palkkiota." No opiskelijalle siinä tilanteessa tämä pieni palkkio olisi tullut ihan tarpeeseen. Tää äijä siis ei vitsaillut vaan oli ihan tosissaan. Tyrmistyin niin, että sain vaivoin puhelimeen mutistua että no sitten ei varmaan kannata myöskään juttua julkaista. Juttu julkaistiin sitten aikanaan muualla, mutta en kyllä ikinä unohda tän kyseisen tyypin "liian pientä, ei kannata maksaa" -asennetta. Nuoremmille tiedoksi että tuolla 150 mk:lla sai siihen aikaan esim. Leviksen farkut.