Lue keskustelun säännöt.
Kun olin pieni äiti lähetti minulta kysymättä Hevoslehteni siskonsa lapselle luettaviksi
24.05.2016 |
Tai en ollut ihan niin pienikään, vaan sen ikäinen, etten enää lukenut niitä lehtiä, mutta ne olivat silti minulle tärkeät. Sain ne lehdet takaisin, ne oli kuulemma lainattu, mutta äiti sanoi minua huonokäytöksiseksi, kun minä suutuin siitä, että ne lehdet oli lähetetty toiselle minulta kysymättä. Minulla on nyt pieniä lapsia enkä tiedä miten perustelen itselleni sen, että kunnioittaisin heidän arvoaan ja oikeuksiaan tai sen että minun pitää nähdä heidät itsestäni erillisinä ihmisinä. Tuli vain mieleeni, kun ne Hevoslehdet palautuivat minulle äskettäin aivan muista syistä paikasta, johon olin ne varastoinut.
Kommentit (307)
Äitini antoi selkäni takana tavaroitani pois eikä kertonut asiasta. Annoin anteeksi 15 vuoden jälkeen, kun vihdoin myönsi tehneensä väärin. Ei kyse ollut pelkästään materiasta vaan vähän syvemmistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua oot ihan pimee.. Naurattais, ellet olisi äiti.
Mikä sinua naurattaa?
ApNo sinä! Ja se, että aikuinen ihminen vinkuu palstalla siitä että äiti meni joskus lainaamaan heppalehtiä ilman lupaa, mikä traumatisoi sut... Musta tää oli hauska.
Kai sitä pitää ongelmia ja traumoja kehittää jostain jos on ollut niin onnellinen elämä ettei niitä oikeita pahoja asioita ole sattunut..
Sinulla se helppo elämä on ollut, jos tällaiset asiat eivät ole sinulle traumoja jättäneet. Sinua on kohdeltu siis oikeammin kuin minua. Koska eihän siitä, mikä menee oikein (tai jos kokija tulee ymmärretyksi, vaikka tapahtuisikin vääryyttä) jää traumoja.
Ap
Sain siis lapsena raivareita kaikista asioista. Siksi kaikki pelkäsivät minua. Äiti koitti käskeä käyttäytymään. En siis saanut osoittaa tunteitani huutamalla ja hakkaamalla. Siksi on hyvä, että nyt saan kiukutella kaikki kiukkuni pois. Minua pitää siitä vain kiittää.
Tätä ei tietenkään nämä vellihousut ymmärrä. Olen vasta 45 ja kaksi lastani hoitaa heidän isänsä. Minä saan huutaa kaikille ja kiristää lähdöllä jos joku vaiko tuo kiviä disälle minun talooni.
Minulla on ollut niin vaikeaa!
Vierailija kirjoitti:
Äitini antoi selkäni takana tavaroitani pois eikä kertonut asiasta. Annoin anteeksi 15 vuoden jälkeen, kun vihdoin myönsi tehneensä väärin. Ei kyse ollut pelkästään materiasta vaan vähän syvemmistä asioista.
Se on ihan oikein, jos vanhempi (tai olipa tekijä kuka hyvänsä, mutta aina pahempaa, jos se on oma vanhempi, jonka pitäisi olla lapsen puolustaja) myöntää tehneensä väärin. Minun äitini ei ole myöntänyt, eikä tuskin koskaan tule myöntämäänkään. Niin heikko on persoonallisuus hänellä. Tämä on hänelle ollut tietenkin elämässä takuulla taakka, noin heikko persoonallisuus ja olen siitä kyllä pahoillani hänen puolestaan. Mutta olisi vain hylännyt minut kun olin pieni, vaikkapa lastensuojeluviranomaisille. Hehän esimerkiksi eivät olisi saaneet lähettää omaisuuttani omin lupinensa jonnekin ja sitten sitä penätessäni väittää kirkkain silmin, että nyt olet paha, paha lapsi kun koitat sanoa meitä huijareiksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat kamalalta ja vaikealta ihmiseltä.
Uskomaton primadonna. Äitisi varmaan koitti vaan kouluttaa sua ulos tosta itsekeskeisyydestä, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Vierailija kirjoitti:
Pääsitkö tarapiaan?
Olen käynyt kuusi vuotta joskus nuorena. Ei ne terapeutit mitään vikaa äidissä nähneet. Nyt saan uuden terapeutin kanssa haukkua äitiä. Tuntuu lupaavalta. Kerron ensi kerralla tästä hevoshullujutusta
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsitkö tarapiaan?
Kyllä pääsin, mutta maksan sen ainakin toistaiseksi itse. Kelasta aion hakea maksua, mutta saa nähdä saanko.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Mutta syyttikö sinun äitisi sitten sinua pahaksi ja ilkeäksi, kun sanoit, että et ole tehnyt sitä? Jäikö teille siis riita päälle, niin, että sinä uskoit, kun äiti sanoi, puolustautumisen olleen sinun ilkeyttäsi, vaikka sinusta itsestäsi tuntuikin, ettei asia ollut niin?
Ap
Äitini väitti minua valehtelijaksi. En traumatisoitunut.
Hän on kerran riidan jälkeen sanonut, että olen perseestä. Loukkaannuin silloin (olin teini), mutta myöhemmin olen tajunnut, että olin aika hirveä teini. Provosoin ja kärtin riitaa, jos minua vastoin oltiin poikkiteloin. En ole kantanut kaunaa aiheesta. Ymmärrän kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kamalalta ja vaikealta ihmiseltä.
Uskomaton primadonna. Äitisi varmaan koitti vaan kouluttaa sua ulos tosta itsekeskeisyydestä, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Voisitko kertoa, mikä minussa on primadonnaa? Tai miten niin olen itsekeskeinen tässä jutussa? Ilman perusteluita tuo on vain mielipiteesi, omiin juttuihisi täysin perustuva. Sinun pitää osoittaa ja näyttää jotain perusteluja puheillesi tästä lehtikeissistä nyt, jotta voisit saada minut ehkä hoksaamaan, että olenkin primadonna. En halua sitä olla toki.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini antoi selkäni takana tavaroitani pois eikä kertonut asiasta. Annoin anteeksi 15 vuoden jälkeen, kun vihdoin myönsi tehneensä väärin. Ei kyse ollut pelkästään materiasta vaan vähän syvemmistä asioista.
Se on ihan oikein, jos vanhempi (tai olipa tekijä kuka hyvänsä, mutta aina pahempaa, jos se on oma vanhempi, jonka pitäisi olla lapsen puolustaja) myöntää tehneensä väärin. Minun äitini ei ole myöntänyt, eikä tuskin koskaan tule myöntämäänkään. Niin heikko on persoonallisuus hänellä. Tämä on hänelle ollut tietenkin elämässä takuulla taakka, noin heikko persoonallisuus ja olen siitä kyllä pahoillani hänen puolestaan. Mutta olisi vain hylännyt minut kun olin pieni, vaikkapa lastensuojeluviranomaisille. Hehän esimerkiksi eivät olisi saaneet lähettää omaisuuttani omin lupinensa jonnekin ja sitten sitä penätessäni väittää kirkkain silmin, että nyt olet paha, paha lapsi kun koitat sanoa meitä huijareiksi.
Ap
-70 luvulla olisi ollut helpompi elämä lastenkodissa. Ei olisi tarvinnut siivota, olisin saanut raivota eikä kukaan olisi vienyt minun heppslehtiä! Varmaan olisin saanut myös ranskanleipää
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran joku kertoi että hakattiin lapsena. Se on sentään konkreettista ja näin helppo ymmärtää. Minun vaikeuteni ovat ihan toisella tasolla. Tätä ei kermsperseet tajua
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Mutta syyttikö sinun äitisi sitten sinua pahaksi ja ilkeäksi, kun sanoit, että et ole tehnyt sitä? Jäikö teille siis riita päälle, niin, että sinä uskoit, kun äiti sanoi, puolustautumisen olleen sinun ilkeyttäsi, vaikka sinusta itsestäsi tuntuikin, ettei asia ollut niin?
ApÄitini väitti minua valehtelijaksi. En traumatisoitunut.
Hän on kerran riidan jälkeen sanonut, että olen perseestä. Loukkaannuin silloin (olin teini), mutta myöhemmin olen tajunnut, että olin aika hirveä teini. Provosoin ja kärtin riitaa, jos minua vastoin oltiin poikkiteloin. En ole kantanut kaunaa aiheesta. Ymmärrän kyllä.
Minusta tuo, että äitisi väitti sinua valehtelijaksi on eri asia, kuin väittää sinua pahaksi ihmiseksi. Se olisi sama, jos minun äitini olisi sanonut minua itsekkääksi, mutta hän ei sanonut minua itsekkääksi, vaan pahaksi ja ilkeäksi. On aika selvää, että jos äitisi kuvitteli sinun ottaneen keksit, niin HÄN syytti tyhmänä sinua valehtelijaksi. Samoin olisi ollut ymmärrettävää, vaikkakin väärin, jos äitini olisi väittänyt minua itsekkääksi toimiessaan itse omavaltaisesti kysymättä minulta (mikä oli se ongelma minulle) joten olisin tosiaan voinut YMMÄRTÄÄ äidin sanat, vaikka olisin pitänyt niitä väärinä.
Mutta en voinut ymmärtää, miksi äiti syytti minua pahaksi paitsi siten, että ehkä mä sitten olin paha.
Joten vain jos äitisi olisi syyttänyt sinua jollain täysin epäymmärrettällä tavalla kokemuksesi lähenisi omaani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jostain, että ihmiset voidaan luokitella joko anaaleiksi tai oraaleiksi tyypeiksi. Oraalit ovat suurpiirteisiä, anteliaita ja epäiäitsekkäitä.
Anaalit taas eivät ikimaailmassa halua antaa mitään pois. Nää himohamstraajat ovat kai aina anaalityyppejä. Anaalit kuulemma ovat niitä, jotka lapsena leikkivät omilla ulosteillaan, kun eivät siitä omasta jätöksestäänkään halua luopua. Kummassakin tyypissä on hyviä ja huonoja puolia.
AP lienee aika selkeä anaali.
Vierailija kirjoitti:
Kerran joku kertoi että hakattiin lapsena. Se on sentään konkreettista ja näin helppo ymmärtää. Minun vaikeuteni ovat ihan toisella tasolla. Tätä ei kermsperseet tajua
Ap
131, 135 ja 136:kaan eivät ole ap.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Mutta syyttikö sinun äitisi sitten sinua pahaksi ja ilkeäksi, kun sanoit, että et ole tehnyt sitä? Jäikö teille siis riita päälle, niin, että sinä uskoit, kun äiti sanoi, puolustautumisen olleen sinun ilkeyttäsi, vaikka sinusta itsestäsi tuntuikin, ettei asia ollut niin?
ApÄitini väitti minua valehtelijaksi. En traumatisoitunut.
Hän on kerran riidan jälkeen sanonut, että olen perseestä. Loukkaannuin silloin (olin teini), mutta myöhemmin olen tajunnut, että olin aika hirveä teini. Provosoin ja kärtin riitaa, jos minua vastoin oltiin poikkiteloin. En ole kantanut kaunaa aiheesta. Ymmärrän kyllä.
Minusta tuo, että äitisi väitti sinua valehtelijaksi on eri asia, kuin väittää sinua pahaksi ihmiseksi. Se olisi sama, jos minun äitini olisi sanonut minua itsekkääksi, mutta hän ei sanonut minua itsekkääksi, vaan pahaksi ja ilkeäksi. On aika selvää, että jos äitisi kuvitteli sinun ottaneen keksit, niin HÄN syytti tyhmänä sinua valehtelijaksi. Samoin olisi ollut ymmärrettävää, vaikkakin väärin, jos äitini olisi väittänyt minua itsekkääksi toimiessaan itse omavaltaisesti kysymättä minulta (mikä oli se ongelma minulle) joten olisin tosiaan voinut YMMÄRTÄÄ äidin sanat, vaikka olisin pitänyt niitä väärinä.
Mutta en voinut ymmärtää, miksi äiti syytti minua pahaksi paitsi siten, että ehkä mä sitten olin paha.
Joten vain jos äitisi olisi syyttänyt sinua jollain täysin epäymmärrettällä tavalla kokemuksesi lähenisi omaani.
Ap
Kuten taas kerran aukottomasti osoitin, vain minulla on ollut vaikeaa
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain, että ihmiset voidaan luokitella joko anaaleiksi tai oraaleiksi tyypeiksi. Oraalit ovat suurpiirteisiä, anteliaita ja epäiäitsekkäitä.
Anaalit taas eivät ikimaailmassa halua antaa mitään pois. Nää himohamstraajat ovat kai aina anaalityyppejä. Anaalit kuulemma ovat niitä, jotka lapsena leikkivät omilla ulosteillaan, kun eivät siitä omasta jätöksestäänkään halua luopua. Kummassakin tyypissä on hyviä ja huonoja puolia.
AP lienee aika selkeä anaali.
Ei tässä ole kyse tavaroiden antamisesta vaan omien oikeuksiensa kunnioittamisesta ja /tai puolustamisesta. Sinustako minullla ei saisi olla oikeuksia? Mitn minä sitten voin luvata kenenkään saavan mitään, jos mikään ei ole minun?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran joku kertoi että hakattiin lapsena. Se on sentään konkreettista ja näin helppo ymmärtää. Minun vaikeuteni ovat ihan toisella tasolla. Tätä ei kermsperseet tajua
Ap131, 135 ja 136:kaan eivät ole ap.
Ap
Älkää uskoko. Kateellinen läski taas huutelee ja vähättelee minua
Oikea Ap
Äidin käytöksesthän seuraa päinvastoin se, että koska hän ei pidä oman lapsensa puolia, vaan lapsensa nähden asettaa vieraat lapset tärkeämmiksi (ei todellakaan ollut ainoa kerta) niin minähän alan vihata niitä muita. Eli äitini syy, että vihaan toisia, koska heille on annettu kaikki minun selkänahastani vaikka ja minua on haukuttu, kun reagoin ihan terveesti siihen. Se on äitini vika, että vihaan muita.
Ihmettelinkin kun olen siis nähnyt tuota serkkupuoltani ihan pienenä (meillä on sen verran iso ikäero, että mitään yhteistä ei ehtinyt syntyä) ja varmaan ollut juuri tällaisia minun ylikävelytilanteita, joissa olen kiukutellut äidille, eli suomeksi sanottuna reagoinut ihan terveen lapsen tavoin. Mutta väkisinkin siinä alkoi tämä pikkuinen tuntua häiriköltä. Niin ihmettelin, kun aikuisena serkkupuoli on suhtautunut minuun ihan normaalisti, eikä pelännyt minua, mutta varmaan syynä ovat nämä lehdet, hänelle varmaan kerrottiin, että minä annoin ne hänelle lainaksi ja hän on saattanut ajatella, että olenkin kiva ja reilu. Justiinsa juu. No, jotain hyötyäkin tästä toki, koska minulla ei ollut minkään maailman asiaa häntä vastaan, vaan äitiäni, mutta kaikki kaatui väärien ihmisten päälle, joten on erittäin oikein minua kohtaan, että minuun on sittemmin kuitenkin suhtauduttu ihan ystävällisesti, eikä muisteltu vanhoja.
Ap