Lue keskustelun säännöt.
Kun olin pieni äiti lähetti minulta kysymättä Hevoslehteni siskonsa lapselle luettaviksi
24.05.2016 |
Tai en ollut ihan niin pienikään, vaan sen ikäinen, etten enää lukenut niitä lehtiä, mutta ne olivat silti minulle tärkeät. Sain ne lehdet takaisin, ne oli kuulemma lainattu, mutta äiti sanoi minua huonokäytöksiseksi, kun minä suutuin siitä, että ne lehdet oli lähetetty toiselle minulta kysymättä. Minulla on nyt pieniä lapsia enkä tiedä miten perustelen itselleni sen, että kunnioittaisin heidän arvoaan ja oikeuksiaan tai sen että minun pitää nähdä heidät itsestäni erillisinä ihmisinä. Tuli vain mieleeni, kun ne Hevoslehdet palautuivat minulle äskettäin aivan muista syistä paikasta, johon olin ne varastoinut.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Joko lapset on koulussa?
Mitä se mua liikuttaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Mutta syyttikö sinun äitisi sitten sinua pahaksi ja ilkeäksi, kun sanoit, että et ole tehnyt sitä? Jäikö teille siis riita päälle, niin, että sinä uskoit, kun äiti sanoi, puolustautumisen olleen sinun ilkeyttäsi, vaikka sinusta itsestäsi tuntuikin, ettei asia ollut niin?
ApÄitini väitti minua valehtelijaksi. En traumatisoitunut.
Hän on kerran riidan jälkeen sanonut, että olen perseestä. Loukkaannuin silloin (olin teini), mutta myöhemmin olen tajunnut, että olin aika hirveä teini. Provosoin ja kärtin riitaa, jos minua vastoin oltiin poikkiteloin. En ole kantanut kaunaa aiheesta. Ymmärrän kyllä.
Minusta tuo, että äitisi väitti sinua valehtelijaksi on eri asia, kuin väittää sinua pahaksi ihmiseksi. Se olisi sama, jos minun äitini olisi sanonut minua itsekkääksi, mutta hän ei sanonut minua itsekkääksi, vaan pahaksi ja ilkeäksi. On aika selvää, että jos äitisi kuvitteli sinun ottaneen keksit, niin HÄN syytti tyhmänä sinua valehtelijaksi. Samoin olisi ollut ymmärrettävää, vaikkakin väärin, jos äitini olisi väittänyt minua itsekkääksi toimiessaan itse omavaltaisesti kysymättä minulta (mikä oli se ongelma minulle) joten olisin tosiaan voinut YMMÄRTÄÄ äidin sanat, vaikka olisin pitänyt niitä väärinä.
Mutta en voinut ymmärtää, miksi äiti syytti minua pahaksi paitsi siten, että ehkä mä sitten olin paha.
Joten vain jos äitisi olisi syyttänyt sinua jollain täysin epäymmärrettällä tavalla kokemuksesi lähenisi omaani.
ApKuten taas kerran aukottomasti osoitin, vain minulla on ollut vaikeaa
ApEn väittänyt tietäväni, miten vaikeaa hänellä on ollut, vaan vain, ettei hänen kokemuksestaan voida päätellä, että minulla on ollut juuri yhtä vaikeaa ja nyt minun pitäisi olla reagoinut samoin kuin hän on reagoinut.
Ap
Eikä muiden vaikeudet mitään merkitse!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Mutta syyttikö sinun äitisi sitten sinua pahaksi ja ilkeäksi, kun sanoit, että et ole tehnyt sitä? Jäikö teille siis riita päälle, niin, että sinä uskoit, kun äiti sanoi, puolustautumisen olleen sinun ilkeyttäsi, vaikka sinusta itsestäsi tuntuikin, ettei asia ollut niin?
ApÄitini väitti minua valehtelijaksi. En traumatisoitunut.
Hän on kerran riidan jälkeen sanonut, että olen perseestä. Loukkaannuin silloin (olin teini), mutta myöhemmin olen tajunnut, että olin aika hirveä teini. Provosoin ja kärtin riitaa, jos minua vastoin oltiin poikkiteloin. En ole kantanut kaunaa aiheesta. Ymmärrän kyllä.
Minusta tuo, että äitisi väitti sinua valehtelijaksi on eri asia, kuin väittää sinua pahaksi ihmiseksi. Se olisi sama, jos minun äitini olisi sanonut minua itsekkääksi, mutta hän ei sanonut minua itsekkääksi, vaan pahaksi ja ilkeäksi. On aika selvää, että jos äitisi kuvitteli sinun ottaneen keksit, niin HÄN syytti tyhmänä sinua valehtelijaksi. Samoin olisi ollut ymmärrettävää, vaikkakin väärin, jos äitini olisi väittänyt minua itsekkääksi toimiessaan itse omavaltaisesti kysymättä minulta (mikä oli se ongelma minulle) joten olisin tosiaan voinut YMMÄRTÄÄ äidin sanat, vaikka olisin pitänyt niitä väärinä.
Mutta en voinut ymmärtää, miksi äiti syytti minua pahaksi paitsi siten, että ehkä mä sitten olin paha.
Joten vain jos äitisi olisi syyttänyt sinua jollain täysin epäymmärrettällä tavalla kokemuksesi lähenisi omaani.
ApKuten taas kerran aukottomasti osoitin, vain minulla on ollut vaikeaa
ApEn väittänyt tietäväni, miten vaikeaa hänellä on ollut, vaan vain, ettei hänen kokemuksestaan voida päätellä, että minulla on ollut juuri yhtä vaikeaa ja nyt minun pitäisi olla reagoinut samoin kuin hän on reagoinut.
ApEikä muiden vaikeudet mitään merkitse!
Ap
Kyllä minä niistä välitän, minua vain vähätellään niin kerron, että kokemuksiani ei voi suoraan verrata valehtelijaksi sanomiseen. Äitini olisi sitten jos olisi vertaiskokemuksesta kyse, niin pitänyt sanoa minua itsekkääksi. Sen sijaan äiti syytti minuutta, ei toimintatapaani (vaikka aika vaikea tuntea olleensa itsekäs, kun ei edes tiennyt koko lainasta.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Mutta syyttikö sinun äitisi sitten sinua pahaksi ja ilkeäksi, kun sanoit, että et ole tehnyt sitä? Jäikö teille siis riita päälle, niin, että sinä uskoit, kun äiti sanoi, puolustautumisen olleen sinun ilkeyttäsi, vaikka sinusta itsestäsi tuntuikin, ettei asia ollut niin?
ApÄitini väitti minua valehtelijaksi. En traumatisoitunut.
Hän on kerran riidan jälkeen sanonut, että olen perseestä. Loukkaannuin silloin (olin teini), mutta myöhemmin olen tajunnut, että olin aika hirveä teini. Provosoin ja kärtin riitaa, jos minua vastoin oltiin poikkiteloin. En ole kantanut kaunaa aiheesta. Ymmärrän kyllä.
Minusta tuo, että äitisi väitti sinua valehtelijaksi on eri asia, kuin väittää sinua pahaksi ihmiseksi. Se olisi sama, jos minun äitini olisi sanonut minua itsekkääksi, mutta hän ei sanonut minua itsekkääksi, vaan pahaksi ja ilkeäksi. On aika selvää, että jos äitisi kuvitteli sinun ottaneen keksit, niin HÄN syytti tyhmänä sinua valehtelijaksi. Samoin olisi ollut ymmärrettävää, vaikkakin väärin, jos äitini olisi väittänyt minua itsekkääksi toimiessaan itse omavaltaisesti kysymättä minulta (mikä oli se ongelma minulle) joten olisin tosiaan voinut YMMÄRTÄÄ äidin sanat, vaikka olisin pitänyt niitä väärinä.
Mutta en voinut ymmärtää, miksi äiti syytti minua pahaksi paitsi siten, että ehkä mä sitten olin paha.
Joten vain jos äitisi olisi syyttänyt sinua jollain täysin epäymmärrettällä tavalla kokemuksesi lähenisi omaani.
ApKuten taas kerran aukottomasti osoitin, vain minulla on ollut vaikeaa
ApEn väittänyt tietäväni, miten vaikeaa hänellä on ollut, vaan vain, ettei hänen kokemuksestaan voida päätellä, että minulla on ollut juuri yhtä vaikeaa ja nyt minun pitäisi olla reagoinut samoin kuin hän on reagoinut.
ApEikä muiden vaikeudet mitään merkitse!
ApKyllä minä niistä välitän, minua vain vähätellään niin kerron, että kokemuksiani ei voi suoraan verrata valehtelijaksi sanomiseen. Äitini olisi sitten jos olisi vertaiskokemuksesta kyse, niin pitänyt sanoa minua itsekkääksi. Sen sijaan äiti syytti minuutta, ei toimintatapaani (vaikka aika vaikea tuntea olleensa itsekäs, kun ei edes tiennyt koko lainasta.)
Ap
Eli vain minulla on ollut rankkaa
Ap
Hurskastelijat ne taas pääsivät kiillottelemaan glooriaansa! Toivottavasti toimitte itse niin kuin vaaditte, että ap:n olisi pitänyt toimia. Eli iloista antajaa ... jne.
Minä tunnen tuon ap:n pettymyksen. Minun äitini myös jakeli kirjani ja leikkikaluni sukulaisten ja tuttavien lapsille. Kun joskus kyselin, minne joku kirja tai nukke on joutunut, niin sain vastauksen, että ethän sinä niillä enää leikkinyt, joten joutivat hyvin jakaa ne toisille. Kun selitin, että olisin halunnut säilyttää tavaroita muistona lapsuudesta, niin sain vastaukseksi vain silmien pyörittelyä. Vasta oikeastaan paljon myöhemmin tajusin, että äiti oli tunnekylmä ihminen, jolle esim. leikkikalujen tunnearvo ei merkinnyt mitään. Jos hän olisi edes kysynyt minulta, voiko antaa, niin olisin valinnut muistoksi jäävät pois ja loput hän olisi voinut jaella vaikka pitkin kyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo munkin äiti kerran syytti mua lapsena siitä, että oisin syöny Domino-keksit. En ollu, tuli paha mieli.
Mutta että jaksaisin vatvoa asiaa vielä aikuisenakin ja pohtia oliko epäreilua ja onko ihan oikeusvaltion periaatteiden mukaista syyttää ilman todisteita ja menikö luottamussuhde nyt äitiin..?
Melkoisen rankka elämä sulla, jos tää on sun pahin trauma.
Mutta syyttikö sinun äitisi sitten sinua pahaksi ja ilkeäksi, kun sanoit, että et ole tehnyt sitä? Jäikö teille siis riita päälle, niin, että sinä uskoit, kun äiti sanoi, puolustautumisen olleen sinun ilkeyttäsi, vaikka sinusta itsestäsi tuntuikin, ettei asia ollut niin?
ApÄitini väitti minua valehtelijaksi. En traumatisoitunut.
Hän on kerran riidan jälkeen sanonut, että olen perseestä. Loukkaannuin silloin (olin teini), mutta myöhemmin olen tajunnut, että olin aika hirveä teini. Provosoin ja kärtin riitaa, jos minua vastoin oltiin poikkiteloin. En ole kantanut kaunaa aiheesta. Ymmärrän kyllä.
Minusta tuo, että äitisi väitti sinua valehtelijaksi on eri asia, kuin väittää sinua pahaksi ihmiseksi. Se olisi sama, jos minun äitini olisi sanonut minua itsekkääksi, mutta hän ei sanonut minua itsekkääksi, vaan pahaksi ja ilkeäksi. On aika selvää, että jos äitisi kuvitteli sinun ottaneen keksit, niin HÄN syytti tyhmänä sinua valehtelijaksi. Samoin olisi ollut ymmärrettävää, vaikkakin väärin, jos äitini olisi väittänyt minua itsekkääksi toimiessaan itse omavaltaisesti kysymättä minulta (mikä oli se ongelma minulle) joten olisin tosiaan voinut YMMÄRTÄÄ äidin sanat, vaikka olisin pitänyt niitä väärinä.
Mutta en voinut ymmärtää, miksi äiti syytti minua pahaksi paitsi siten, että ehkä mä sitten olin paha.
Joten vain jos äitisi olisi syyttänyt sinua jollain täysin epäymmärrettällä tavalla kokemuksesi lähenisi omaani.
ApKuten taas kerran aukottomasti osoitin, vain minulla on ollut vaikeaa
ApEn väittänyt tietäväni, miten vaikeaa hänellä on ollut, vaan vain, ettei hänen kokemuksestaan voida päätellä, että minulla on ollut juuri yhtä vaikeaa ja nyt minun pitäisi olla reagoinut samoin kuin hän on reagoinut.
ApEikä muiden vaikeudet mitään merkitse!
ApKyllä minä niistä välitän, minua vain vähätellään niin kerron, että kokemuksiani ei voi suoraan verrata valehtelijaksi sanomiseen. Äitini olisi sitten jos olisi vertaiskokemuksesta kyse, niin pitänyt sanoa minua itsekkääksi. Sen sijaan äiti syytti minuutta, ei toimintatapaani (vaikka aika vaikea tuntea olleensa itsekäs, kun ei edes tiennyt koko lainasta.)
ApEli vain minulla on ollut rankkaa
Ap
En minä niin sanonut, ja keksi-ihminen saa minulta kyllä sympatiat, totta kai. Mutta kerroin vain, että ei olisi ollut minustakaan niin paha asia, jos äiti olisi sillä lailla pysynyt "asiassa", että olisi syyttänyt itsekkääksi, mutta se, että meni sanomaan minua pahaksi on jotenkin aivan epäymmärrettää. Enkä ole todellakaan antanut sitä anteeksi.
Ap
150 ilmoitin kommenttisi asiattomaksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta myytiin lupaa kysymättä pois lemmikkini ja vasta viikkoja myöhemmin vanhempani suostuivat kertomaan, että ei se mennytkään kyläilemään, vaan oli myyty, joten takaisin en voinut saada. Olen silti väleissä vanhempieni kanssa, vaikka en kaikkea heidän tekemäänsä hyväksykään.
Vierailija kirjoitti:
Hurskastelijat ne taas pääsivät kiillottelemaan glooriaansa! Toivottavasti toimitte itse niin kuin vaaditte, että ap:n olisi pitänyt toimia. Eli iloista antajaa ... jne.
Minä tunnen tuon ap:n pettymyksen. Minun äitini myös jakeli kirjani ja leikkikaluni sukulaisten ja tuttavien lapsille. Kun joskus kyselin, minne joku kirja tai nukke on joutunut, niin sain vastauksen, että ethän sinä niillä enää leikkinyt, joten joutivat hyvin jakaa ne toisille. Kun selitin, että olisin halunnut säilyttää tavaroita muistona lapsuudesta, niin sain vastaukseksi vain silmien pyörittelyä. Vasta oikeastaan paljon myöhemmin tajusin, että äiti oli tunnekylmä ihminen, jolle esim. leikkikalujen tunnearvo ei merkinnyt mitään. Jos hän olisi edes kysynyt minulta, voiko antaa, niin olisin valinnut muistoksi jäävät pois ja loput hän olisi voinut jaella vaikka pitkin kyliä.
Kylmähän se minunkin äitini on. Ei hänen oma vikansa, mutta ei taatusti minunkaan enkä aio siitä taakkaa kantaa kunhan osaan lopettaa kantamasta. Mietipä tuohon päälle, jos silmien pyörittelyn sijaan olisikin tullut sinuun kohdistettua vihaa, miten sinä ihan oikeasti sanojan eli äitisi mielestä ilmaiset kaikille olevasi paha ihminen, koska kerrot mielipiteesi äidillesi? Ja kun siitä hermostuneena käyttäydyt piirunkaan verran epäkunnioittavasti takaisin, niin ha haa, äitisi saa ihka oikean syyn sanoa, että olet hirveä kusipää. Ja sitten uskot sen, koska niinhän sä olitkin. Sen täysin unohtuessa, että äitisi siinä väärin toimi ja sinä vain lapsena reagoit siihen. Tämä sama kuvio oli siis meillä toki jo kun olin 4-6-vuotias.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kamalalta ja vaikealta ihmiseltä.
Uskomaton primadonna. Äitisi varmaan koitti vaan kouluttaa sua ulos tosta itsekeskeisyydestä, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Voisitko kertoa, mikä minussa on primadonnaa? Tai miten niin olen itsekeskeinen tässä jutussa? Ilman perusteluita tuo on vain mielipiteesi, omiin juttuihisi täysin perustuva. Sinun pitää osoittaa ja näyttää jotain perusteluja puheillesi tästä lehtikeissistä nyt, jotta voisit saada minut ehkä hoksaamaan, että olenkin primadonna. En halua sitä olla toki.
Ap
Jos et tosiaan näe vastauksia kysymyksiisi noista omista jutuistas mitä on ketju täynnä, niin se on aivan yhtä tyhjän kanssa alkaa sun kanssa jankkaamaan. Varsinkin näin ulkopuolisena ihmisenä, jos oma äitikään ei ole saanut pointtia perille.
Taidat olla ainut lapsi,tai ainakin nauttinut ainoan lapsen "oikeuksista" kaikesta päätellen?
Tunnut omaavan vähän narsistisia piirteitä, kun vedät jatkokommentteja kokoajan puoleesi.. Kokoajan pitäisi olla analysoimassa ja perustelemassa suhun kohdistuvia kommentteja, hirveetä 'minäminäminä' vouhotusta. Ihan vaan että saisit jatkaa parrasvaloissa jankkaamista?
Aika vääristää muistot. Eiköhän jokainen meistä ole lapsena joutunut (oli sitten kotona, tarhassa,sukulaisilla.. you name it) jotakin lainaamaan tai antamaan pois, ja vastavuoroisesti pienenä saanut/lainannut jotain jonkun muun omaa. Ja ihan vasten tahtoaan.
Äläkä ap väitä ettet mitään oo koskaan keneltäkään saanut, vain pois antanut :D aika vääristää muistot. Se luopuminen (ja toki vastavuoroisesti saaminen) on ihan normaalia ja sitä pitääkin tapahtua, ettei kasva tuollaisia aikuisia niinkuin sinä.
Äläkä pyydä perustelemaan, en jää enempää jankkaamaan asiasta :P
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/aiti-ja-isapuoli-veivat-raha…
Se mikä on lapsen, on lapsen. Vanhemmilla ei ole oikeutta viedä rahaa lapsen tililtä, vaikka olisivat sen itse sinne laittaneet.
Vanhemmilla ei ole oikeutta lainata pois lapsen Hevoslehtiäkään, vaikka olisivat itse ne hänelle ostaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta myytiin lupaa kysymättä pois lemmikkini ja vasta viikkoja myöhemmin vanhempani suostuivat kertomaan, että ei se mennytkään kyläilemään, vaan oli myyty, joten takaisin en voinut saada. Olen silti väleissä vanhempieni kanssa, vaikka en kaikkea heidän tekemäänsä hyväksykään.
On minullekin tapahtunut vääryyksiä, esim. isäni kantoi kesämökistämme tavarani ulos kun hänen uusi vaimonsa halusi asettua siine, mutta se ei ole traumatisoinut minua samalla tavalla, koska kukaan ei syyttänyt minua pahaksi kun annoin asiasta palautetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ketään muuta on lapsuudessa alistettu yhtä rankasti. Selkäsaunat pystyy ymmärtämään ja käsittelemään ihan toisella tavalla. Mutta että äiti ei kysynyt lupaa lainata heppalehtiäni serkulle. Ei pyytänyt edes anteeksi. On tämä hyvä esimerkki minun alistamisestani. Muita esimerkkejä ei nyt tule mieleen.
Tiedän, että minun lapsuuteni oli kaikkein kamalin. Ja siksi on ymmärrettävää, etten pysty tekemään kotona mitään. En edes hoitamaan lapsiani.
Ap
Liian vääntämällä väännetty provo. Suosittelen kuitenkin jotain mt-lääkitystä kun jaksat uudelleen ja uudelleen provoilla samasta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kamalalta ja vaikealta ihmiseltä.
Uskomaton primadonna. Äitisi varmaan koitti vaan kouluttaa sua ulos tosta itsekeskeisyydestä, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Voisitko kertoa, mikä minussa on primadonnaa? Tai miten niin olen itsekeskeinen tässä jutussa? Ilman perusteluita tuo on vain mielipiteesi, omiin juttuihisi täysin perustuva. Sinun pitää osoittaa ja näyttää jotain perusteluja puheillesi tästä lehtikeissistä nyt, jotta voisit saada minut ehkä hoksaamaan, että olenkin primadonna. En halua sitä olla toki.
ApJos et tosiaan näe vastauksia kysymyksiisi noista omista jutuistas mitä on ketju täynnä, niin se on aivan yhtä tyhjän kanssa alkaa sun kanssa jankkaamaan. Varsinkin näin ulkopuolisena ihmisenä, jos oma äitikään ei ole saanut pointtia perille.
Taidat olla ainut lapsi,tai ainakin nauttinut ainoan lapsen "oikeuksista" kaikesta päätellen?
Tunnut omaavan vähän narsistisia piirteitä, kun vedät jatkokommentteja kokoajan puoleesi.. Kokoajan pitäisi olla analysoimassa ja perustelemassa suhun kohdistuvia kommentteja, hirveetä 'minäminäminä' vouhotusta. Ihan vaan että saisit jatkaa parrasvaloissa jankkaamista?Aika vääristää muistot. Eiköhän jokainen meistä ole lapsena joutunut (oli sitten kotona, tarhassa,sukulaisilla.. you name it) jotakin lainaamaan tai antamaan pois, ja vastavuoroisesti pienenä saanut/lainannut jotain jonkun muun omaa. Ja ihan vasten tahtoaan.
Äläkä ap väitä ettet mitään oo koskaan keneltäkään saanut, vain pois antanut :D aika vääristää muistot. Se luopuminen (ja toki vastavuoroisesti saaminen) on ihan normaalia ja sitä pitääkin tapahtua, ettei kasva tuollaisia aikuisia niinkuin sinä.
Äläkä pyydä perustelemaan, en jää enempää jankkaamaan asiasta :P
Sinulta menee kokonaan ohi se, että ne lehdet annettiin jonkun käyttöön minulta asiaa kysymättä. Miten se korvautuu sillä, että saan jotakin? Kerrotko? Miten se korvautuu sillä, että saan joltakin hänen lehtensä, kerrotko? Pitäisikö minun saada ne niin, että häneltä ei kysytä? Kuules; en halua. En halua kenenkään toisen lehtiä, jos ne olisi annettu minulle lainaan kysymättä häneltä. Niin että mitä sä oikein yritit selittää? Missä tuossa oli se primadonna?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ketään muuta on lapsuudessa alistettu yhtä rankasti. Selkäsaunat pystyy ymmärtämään ja käsittelemään ihan toisella tavalla. Mutta että äiti ei kysynyt lupaa lainata heppalehtiäni serkulle. Ei pyytänyt edes anteeksi. On tämä hyvä esimerkki minun alistamisestani. Muita esimerkkejä ei nyt tule mieleen.
Tiedän, että minun lapsuuteni oli kaikkein kamalin. Ja siksi on ymmärrettävää, etten pysty tekemään kotona mitään. En edes hoitamaan lapsiani.
ApLiian vääntämällä väännetty provo. Suosittelen kuitenkin jotain mt-lääkitystä kun jaksat uudelleen ja uudelleen provoilla samasta aiheesta.
"En usko, että ketään muuta on lapsuudessa alistettu yhtä rankasti. Selkäsaunat pystyy ymmärtämään ja käsittelemään ihan toisella tavalla. Mutta että äiti ei kysynyt lupaa lainata heppalehtiäni serkulle. Ei pyytänyt edes anteeksi. On tämä hyvä esimerkki minun alistamisestani. Muita esimerkkejä ei nyt tule mieleen.
Tiedän, että minun lapsuuteni oli kaikkein kamalin. Ja siksi on ymmärrettävää, etten pysty tekemään kotona mitään. En edes hoitamaan lapsiani.
ap"
^ Tuokaan ketä lainasit en ollut minä.
Ap
Minä olen kokenut maailman pahimman lapsuuden.
Ymmärtäkää nyt edes se
Ap
Ja lisään vielä että ap tais sulta mennä koko teksti ihan ohi, miten se on mahdollista, Kerrotko? ?? xD huhuh mikä muija
Tai 162, 155
En väittänyt tietäväni, miten vaikeaa hänellä on ollut, vaan vain, ettei hänen kokemuksestaan voida päätellä, että minulla on ollut juuri yhtä vaikeaa ja nyt minun pitäisi olla reagoinut samoin kuin hän on reagoinut.
Ap