Lue keskustelun säännöt.
Kun olin pieni äiti lähetti minulta kysymättä Hevoslehteni siskonsa lapselle luettaviksi
24.05.2016 |
Tai en ollut ihan niin pienikään, vaan sen ikäinen, etten enää lukenut niitä lehtiä, mutta ne olivat silti minulle tärkeät. Sain ne lehdet takaisin, ne oli kuulemma lainattu, mutta äiti sanoi minua huonokäytöksiseksi, kun minä suutuin siitä, että ne lehdet oli lähetetty toiselle minulta kysymättä. Minulla on nyt pieniä lapsia enkä tiedä miten perustelen itselleni sen, että kunnioittaisin heidän arvoaan ja oikeuksiaan tai sen että minun pitää nähdä heidät itsestäni erillisinä ihmisinä. Tuli vain mieleeni, kun ne Hevoslehdet palautuivat minulle äskettäin aivan muista syistä paikasta, johon olin ne varastoinut.
Kommentit (307)
Äitisi ei tuon perusteella ole narsistinen ihminen vaan aivan tavallinen herkkänahkainen ihminen. Aivan kuin sinä. Loukkaantuu kun tulee kohdelluksi omasta mielestään epäoikeudenmukaisesti. Kun jankutat tuota oikeudenmukaisuuden vaatimusta kaikesta lapsillesi niin kierre jatkuu jo kolmannessa polvessa.
Opeta lapsesi käsittelemään epäoikeudenmukaisuutta ja pettymyksiä. Tämä maailma kun ei ole oikeudenmukainen.
Oletko koskaan tehnyt yhtään virhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olisin halunnut punaiset kengät. Äidin mielestä se ei ole sopivaa.
Olen täysi roska hänelle
Vierailija kirjoitti:
Kuka ruokafetisisti täällä ranskanleipineen ja makaronilaatikkoineen esiintyy minuna? Joku ylipainoinen katkera läski vai? Painu sanonko minne.
Ap
Älkää uskoko tätä. Hän on joku kateellinen ja koittaa mitätöidä minun ransanleipätraumani
Ap (ketjun oikea!)
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei tuon perusteella ole narsistinen ihminen vaan aivan tavallinen herkkänahkainen ihminen. Aivan kuin sinä. Loukkaantuu kun tulee kohdelluksi omasta mielestään epäoikeudenmukaisesti. Kun jankutat tuota oikeudenmukaisuuden vaatimusta kaikesta lapsillesi niin kierre jatkuu jo kolmannessa polvessa.
Opeta lapsesi käsittelemään epäoikeudenmukaisuutta ja pettymyksiä. Tämä maailma kun ei ole oikeudenmukainen.
Oletko koskaan tehnyt yhtään virhettä?
Joo, no tämä herkkänahkainen paska on pilannut vain minun elämäni. Olen tehnyt virheen ja se oli uskoa häntä ikinä yhtään missään. Täysin epäjohdonmukainen omia etujaan ajava kusipää. Omaa lastansa omien virheittensä seurauksia, lapsen reaktioissa näkyviä, peitelläkseen kurittava vittu.
Ap
Mieheni lähti kerran harrastukseensa ja jouduin viisi tuntia hoitamaan lapsia YKSIN. Ei ole oikein vaatia MINUA, joka olen kärsinyt näin paljon, hoitamaan yksin 6- ja 8-vuotiaita. Niissä on niin kova työ ja kitisevät koko ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sua ei oikein ymmärretä tässä ketjussa ihan sen takia, koska muille ei tuollainen asia aiheuttaisi minkäänlaista päänvaivaa. Mun äiti on myynyt kirpparilla mun lapsuuden ja nuoruuden tavaroita eikä mua voisi vähempää kiinnostaa. Sun lehtiä sentään vaan lainattiin ja jopa palautettiin. Eli onko nyt niin vakavaa? Takerrut tosi pieneen asiaan, jota jankkaat ja jankkaat. Joo, olisihan ollut kohteliasta kysyä sinulta ensin, mutta koska kyse oli vain laina ja lehtiä, joita et lue, niin en kyllä näe kysymistäkään tarpeellisena. Olethan aikuinen ihminen ja kyseessä heppalehdet. Kyllä mun äiti saa ihan vapaasti lainailla mun jäljellä olevia leluja ym. tavaroita ihan vapaasti jos haluaa. Oikeasti tärkeät tavarat olen ottanut mukaani kotoa poismuuttaessani. Onko sinulla antaa jotakin oikeita esimerkkejä siitä miten ilkeämielinen äitisi on? Oletko käynyt terapiassa?
Siis asuin vielä kotona kun ne lehdet oli annettu serkulleni kysymättä mitään. Olin varmaan jotain 14-vuotias ja edelleen ratsastin, ei ne lehdet olleet mikään turha juttu. Pointti oli se, ettei äiti edes kysynyt ja toinen pointti oli se, että äiti suuttui kun kävi ilmi, että minä koin, että olisi pitänyt kysyä. Ymmärrätkö pointin? Äiti suuttui kun minä sanoin, että olisin halunnut että hän kysyy. Eikö normaaliin ihmissuhteeseen kuulu mielestäsi tällainen vuorovaikutus laisinkaan? Että jos mä ilmaisen, että minulta olisi pitänyt kysyä, niin toinen KUULEE sen viestin ja reagoi edes jotenkin? Äitini mielestä hänen ei tarvinnut piitata minun mielipiteestäni ja lisäksi hän opetti minulle, että minä olin huonokäytöksinen, kun vaadin häntä piittaamaan.
Nyt, kun selostin sinulle tämän, niin onko kokemukseni ihan sama juttu, kuin myydä jotain leluja kirpputorilla? Jos se ei sopinut jollekin, niin pahoittelu varmaan riittäisi, mutta minulle ei edes pahoiteltu. Koska en ole sen arvoinen. Ilmeisesti. Tai sitten äitini on narsistinen ihminen.
Ap
Ok, ymmärrän nyt paremmin pointtisi. Tämä yksittäinen tapaus ei edelleenkään kuullosta kovin suurelta, mutta toisaalta emme tiedä miten paljon vähättelyä ja ylikävelyä olet joutunut elämäsi varrella kokemaan. Näin ulkopuolisesta vaikuttaa kuitenkin, että olet täysin jumiutunut äitisuhteessasi kokemiin vääryyksiin, etkä pääse eteenpäin elämässäsi. Täyttävätkö nämä ajatukset kaikki päiväsi? Sinun ja lastesi takia sinun olisi hyvä päästä terapiaan, jossa voit kunnolla purkaa näitä asioita ja kertoa kaikki mieltäsi vaivaavat tapahtumat. On mullakin ollut paljon ikäviä tapahtumia lapsuudessa ja vähättelyä kummankin vanhemman taholta, mutta nämä asiat eivät vaivaa, kuin ajoittain nyt aikuisiällä ja olen tajunnut, että vanhemmillani on omia traumoja lapsuudestaan (kylmät, etäiset vanhemmat), joiden takia eivät osaa olla "täyspäisiä" vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta et yli pääse ellet tasoita puntteja. Mieti mikä on äidillesi tärkeintä. Pilko kiikkustuoli takkapuiksi, vie Arabian papukaijakannut kierrätykseen ja kaada Rotenonia äidin huolella vaalimille pelSeuraavan äitienpäivänä viet sitten sovinnon merkiksi äidillesi uuden pelargonin.
Sain minäkin selkään aiheettaiheetta kun veli löi naapurin tyttöä ja isä sai minut ekana kiinni. Mutta ei tämä vääryys vaikuttanut oikeustajuuni mitenkään, eikä tehnyt katkeraksi.
Kaikki vanhemmat tekevät virheitä eivätkä joka tilanteessa kunnioita lapsen oikeuksia. Usein ihan huomaamattaan, joskus tietoisesti. Niin sinäkin tulet tekemään.
Voisin miettiäkin, mikä on äidilleni tärkeintä. Jollain tasolla se olen minä. Niinpä olen onnistunut pilaamaan omaa elämääni niin, että äidilläni olisi siitä syystä mahdollisimman paha olla. Sen olisi vain loputtava, koska minulla on lapsia. Ja kai se omakin elämä. Minä olen ollut se, jota tuhoamalla voin kostaa äidille. En tiedä, mikä muu olisi hänelle tärkeää. Että tuhoaisin sitten sen. Ehkä sellaista millä olisi vaikutusta ei ole.
ApTiedostat siis pilaavasi kostolla vain omaa (ja lastesi) elämää.
Mitäpä jos oikeasti myöntäisit ihmisten olevan epätäydellisiä. He toimivat miten sattuu, enimmäkseen oikein, mutta hyvin usein jonkun näkökulmasta väärin. Näin toimi äitisi ja niin toimit sinäkin. Ehdoton oikeudenmukaisuuskaan ei ole aina oikein. Teet oikeutta yhdelle ja poljet toisen oikeuksia. Absoluuttista oikeaa kun ei ole olemassa.
Kun näin on, anna itsellesi anteeksi ja unohda menneet pikkujutut. En tarkoita sitä, että tapahtuessa tuo lehtijuttu olisi ollut sinulle pikkujuttu, reagoit niin kuin sinusta tuntui. Mutta äitisi koki epäilemättä reaktiosi yhtä epäoikeudenmukaiseksi, sillä hänhän lehtesi lainaamalla koki tehneensä hyvän työn serkkujasi kohtaan. Niinpä hän loukkaantui reaktiostasi ja vastasi sen mukaan loukaten sinua vielä enemmän. Mutta kaikesta huolimatta elämän mitassa tuo oli mitätön juttu. Älä pilaa sillä koko elämääsi vaan armahda itsesi.
Ehkä sinun kannattaisi eläytyä toisen ihmisen asemaan jotain tilannetta vatvoessasi. Miettiä toisen motiiveja omien tunteittesi sijasta. Näin voisit ehkä ymmärtää paremmin toisten teot, väärätkin. Ja kun ymmärrät, lievität omaa epäoikeudenmukaisuuden tunnettasi, josta seuraa vähemmän katkeruutta, jolloin voit iloita hyvistä tapahtumista elämässäsi. Nykyisellä mallilla periytät katkeruutesi lapsillesi ja heidänkin elämänsä on pilalla.
En minä voi kun äitini on koko elämäni ajan osoittanut ainoan syyllisen esimerkiksi tässä esimerkin kaltaisessa tilanteessa olevan minä. Minä pilaan elämäni ja minä teen sitä ja tätä. Äidissä ei ole koskaan yhtään virheitä. Näetkö nyt, miten tässäkin ketjussa tullaan selittämään minulle, että olin itsekäs ja ilkeä, vaikka missä muka olin?
Mitä ihmeen virheitä minun pitää itsessäni nähdä ja todistaa, kun ei minussa ole ollut virheitä vaan olisin ajanut ihan oikeudenmukaisesti omaa asiaani? Kuinka sä voit sanoa minulle, että olen virheellinen? (Tässä asiassa)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei tuon perusteella ole narsistinen ihminen vaan aivan tavallinen herkkänahkainen ihminen. Aivan kuin sinä. Loukkaantuu kun tulee kohdelluksi omasta mielestään epäoikeudenmukaisesti. Kun jankutat tuota oikeudenmukaisuuden vaatimusta kaikesta lapsillesi niin kierre jatkuu jo kolmannessa polvessa.
Opeta lapsesi käsittelemään epäoikeudenmukaisuutta ja pettymyksiä. Tämä maailma kun ei ole oikeudenmukainen.
Oletko koskaan tehnyt yhtään virhettä?
En ole! Kuinka minä voisin tehdä virheitä. Minä olen viaton uhri ja siksi on oikein etten osallistu perheeni elämään mitenkään. Kuinka minun pitäisi muka tehdä mitään lasteni vuoksi. Minulla on ollut vaikeaa. Ja koska äitini kohteli minua kuin roskaa, saan kostaa. Kostan niin etten siivoa! Enkä ainakaan kenenkään toisen sotkuja. Kivikissat kyllä käsken hävittämään, kun ne on osoitus siitä, että muilla on ollut mukavaa silläikaa kun palstailin koko päivän. Ja onhan se rahvasta, että minun kylppärissä on kiviä. Kaksi kappaletta.
Mutta minäkö tekisin virheitä? En koskaan
Olen käynyt terapiassa koko ikäni. Ei se auta, kun terapeutit ei ymmärrä. Minun pitäisi muka itse ottaa vastuuta elämästäni. Minun!!;!!!;
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin 8, sain joululahjaksi kaksi collegepukua. En saanut usein uusia vaatteita (kuljin muiden vanhoissa), joten oli ihan kiva, että sain kaksi uutta asua.
Äitini kuitenkin halusi lahjoittaa toisen serkulleni (koska hänen mielestään kaksi collegepukua oli minulle liikaa), itse en halunnut antaa tietenkään (serkku sai kyllä aina runsaasti uusia vaatteita, ei ollut pula hänellä mistään, vaikka olivat köyhempiä kuin meidän perhe).
Äitini haukkui minut ahneeksi ja itsekkääksi ja antoi silti toisen collegepuvun serkulleni.
Äitini ei ole silti narsisti tai huono äiti, vaan hän yritti kasvattaa lapsiaan epäitsekkäiksi hieman kyseenalaisin keinoin.
Koen kuitenkin, että lapselle on paljon traumatisoivampaa tämä "muka-kysyminen" ja sitten haukkuminen, jos lapsi ei vastaa toivotulla tavalla. On paljon helpompaa hyväksyä se, että äiti toimii selän takana oikeaksi kuvittelemallaan tavalla luullen, että asia olisi lapselle ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei tuon perusteella ole narsistinen ihminen vaan aivan tavallinen herkkänahkainen ihminen. Aivan kuin sinä. Loukkaantuu kun tulee kohdelluksi omasta mielestään epäoikeudenmukaisesti. Kun jankutat tuota oikeudenmukaisuuden vaatimusta kaikesta lapsillesi niin kierre jatkuu jo kolmannessa polvessa.
Opeta lapsesi käsittelemään epäoikeudenmukaisuutta ja pettymyksiä. Tämä maailma kun ei ole oikeudenmukainen.
Oletko koskaan tehnyt yhtään virhettä?
Joo, no tämä herkkänahkainen paska on pilannut vain minun elämäni. Olen tehnyt virheen ja se oli uskoa häntä ikinä yhtään missään. Täysin epäjohdonmukainen omia etujaan ajava kusipää. Omaa lastansa omien virheittensä seurauksia, lapsen reaktioissa näkyviä, peitelläkseen kurittava vittu.
Ap
Tämä oli siis ainoa virheeni
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni suku on hienostunutta. Rahaa on kuin roskaa. Mieheni on vähän maalainen. Meillä on taso niin alhainen, kun hän ei ole hienostunut. Kärsin tästä!
Ap
Voi kiesus. Miten ukkosi uskalti ottaa munan pois pillusta kysymättä ensin lupaasi (kun niitä lapsia teitte?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kiesus. Miten ukkosi uskalti ottaa munan pois pillusta kysymättä ensin lupaasi (kun niitä lapsia teitte?)
Tottakai hän kysyi luvan. Meillä on kaksi lasta. Kaksi kertaa kysyi luvan.
Minulla on hyvä mies. Vähän rahvas mutta kiltti ja hoitaa kotona kaiken
Oletko kateellinen paska vai miksi pilkkaat... Läski! Köyhä (minä rikastun kohta, kun isä kuolee)!!!!!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika enteellistä, että toi kyseessä oleva lehti on luultavasti Hevoshullu.
* Hirn *
Kerran äiti huomautti minulle huoneeni siivoamisesta. Tämä oli trauma. Koin etten kelpaa hänelle ellen tee mieliksi.
Niinpä minä en puhu lapsilleni mitään
En kyllä ehtisikään, kun minun pitää olla palstalla koko päivä
Ap
Kerran olisin halunnut suklaatuutin mutta sain eskimopuikon. Tällainen äiti minulla oli -70 luvulla!
Narsisti
Ap
Äitini pitää pyytää anteeksi. Aion kirjoittaa kirjan, johon listaan kaikki hänen tekemänsä vääryydet. Hän polvistuu eteeni ja pyytää anteeksi
Sitten ehkä annan hänen muuttaa asumaan minun tulevaan asuntooni, jonka saan ihan pian, kun isä ensin kuolee.
Jos hän siis polvistuu eteeni joka päivä loppuikänsä.
Ap
Kuka ruokafetisisti täällä ranskanleipineen ja makaronilaatikkoineen esiintyy minuna? Joku ylipainoinen katkera läski vai? Painu sanonko minne.
Ap