Lue keskustelun säännöt.
Kun olin pieni äiti lähetti minulta kysymättä Hevoslehteni siskonsa lapselle luettaviksi
24.05.2016 |
Tai en ollut ihan niin pienikään, vaan sen ikäinen, etten enää lukenut niitä lehtiä, mutta ne olivat silti minulle tärkeät. Sain ne lehdet takaisin, ne oli kuulemma lainattu, mutta äiti sanoi minua huonokäytöksiseksi, kun minä suutuin siitä, että ne lehdet oli lähetetty toiselle minulta kysymättä. Minulla on nyt pieniä lapsia enkä tiedä miten perustelen itselleni sen, että kunnioittaisin heidän arvoaan ja oikeuksiaan tai sen että minun pitää nähdä heidät itsestäni erillisinä ihmisinä. Tuli vain mieleeni, kun ne Hevoslehdet palautuivat minulle äskettäin aivan muista syistä paikasta, johon olin ne varastoinut.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitan kohta äidille! Hän on vähän sairas ja vanha. Mutta vaadin saada tietää mihin mun Koululaiset ja Aku Ankat on viety!
Mun lapset on nyt just tossa traumaiässä (14).
Mihin olen mahtanut säilöä kaikki Prinsessalehdet? Ja Pokemonit?Mun pitää alkaa kerätä terapiarahastoa molemmille.
Sanon omaksi puolustukseksi että en tiennyt, että kaikki pitää säästää.
Miksi tästä ei puhuta neuvolassa?Minäkin olen saanut viitteitä lapseni tulevasta mielenterveysongelmasta. Hän on kuulemma katkera minulle siitä, että muilla lapsilla oli keäisin uimarannalla Disney-aiheisia pyyhkeitä. Lumikkeja ja muita prinsessoja. Ja hänellä oli tavallinen raidallinen!!! RAIDALLINEN!!! Eikä koskaan saanut Prinsessa-pyyhettä (en tosin muista hänen edes pyytäneen, mutta ehkä en vain ollut tarpeeksi LÄSNÄ... nyyh).
En tiedä korvaako se hänen rikkinäistä ja tuhottua sieluaan, mutta ajattelin ostaa hänelle jonkun Tuhkimo-pyyhkeen koulun päättäjäislahjaksi. Lapseni pääsee ysiltä.
Ai että raidallinen pyyhe. Minkä värinen?
Tiedän jonkun valko-vuhreäraidallisen pyyhkeen omistajan olleen 4 v terapiassa. Mutta ihminen siitäkin tuli.
Tuhkimopyyhe on hieno ele! Tsemppiä. Kaikki me äidit tehdään joskus virheitä
T. Prinsessa ja pokemon lehdet hävittänyt äitiSinivihreä oli se pyyhe. Ei taida olla enää mitään toivoa? Varaanko jo paikan Pitkäänniemeen, asumme Pirkanmaalla? Oletko muuten itse varautunut paskamyrskyyn 30 vuotta myöhemmin, kun kerran ne lehdet hävitit? Aika narsistinen ja kylmä luonne sinullakin.
Vai pitäiskö edes kokeilla avohoitoa? En kyllä tiedä onko tuloksia tullut sinivihreille. Ja tytöllä vielä. Mikä oli sun tekosyy olla noin sydämetön?
Joo. Mä alan heti säästää terapiaa varten. Ja varaudun pyytämään polvillani anteeksi. Sitähän narsistiäideiltä odotetaan.
En haluaisi sentään lapsiani Kupittaalle....Tekosyytä ei ole. Olen vain tunnekylmä äiti. Mutta yritän kasvaa ja muuttua. Annoin tytölle äsken luvan leikkiä kivellä. Katsoi mua vähän pöhkö ilme kasvoillaan, mutta nimesi sen kiven sitten Aleksikseksi. Ehkä hän vielä eheytyy.
Annoit lapsen tuoda kiven sisälle? Eikö se ole vähän rahvasta?
Onhan se. Mutta yritän välttää lapsen terapiakulut, jos mahdollista. Lapsihan on vasta 16, joten 2 vuotta pitäisi muuten maksella. Kun ei tuota perintöäkään ole isältäni vielä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko lainasi kaverinsa äidille mun Pirkka-lehdet. Kun sain ne takaisin noin vuoden päästä, oli kaikki ristikot täytetty. Kuulakynällä. Nyt oon ollut osastohoidossa jo viikon eikä valoa tunnelin päässä näy. Sisko vaan nauraa tälle, se sydämetön paska.
Ei jumalauta, nyt repesin.... :D :D:D:D:D:D:D:D:
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko lainasi kaverinsa äidille mun Pirkka-lehdet. Kun sain ne takaisin noin vuoden päästä, oli kaikki ristikot täytetty. Kuulakynällä. Nyt oon ollut osastohoidossa jo viikon eikä valoa tunnelin päässä näy. Sisko vaan nauraa tälle, se sydämetön paska.
Tää on kyllä paha! Dulla menee kesä suljetulla, jos riittääkään.
Teidän äiti on varmasti pirkkanarsisti. Ei sun disko muuten tekis tollasta. Vai onko siskollakin jo se?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitan kohta äidille! Hän on vähän sairas ja vanha. Mutta vaadin saada tietää mihin mun Koululaiset ja Aku Ankat on viety!
Mun lapset on nyt just tossa traumaiässä (14).
Mihin olen mahtanut säilöä kaikki Prinsessalehdet? Ja Pokemonit?Mun pitää alkaa kerätä terapiarahastoa molemmille.
Sanon omaksi puolustukseksi että en tiennyt, että kaikki pitää säästää.
Miksi tästä ei puhuta neuvolassa?Minäkin olen saanut viitteitä lapseni tulevasta mielenterveysongelmasta. Hän on kuulemma katkera minulle siitä, että muilla lapsilla oli keäisin uimarannalla Disney-aiheisia pyyhkeitä. Lumikkeja ja muita prinsessoja. Ja hänellä oli tavallinen raidallinen!!! RAIDALLINEN!!! Eikä koskaan saanut Prinsessa-pyyhettä (en tosin muista hänen edes pyytäneen, mutta ehkä en vain ollut tarpeeksi LÄSNÄ... nyyh).
En tiedä korvaako se hänen rikkinäistä ja tuhottua sieluaan, mutta ajattelin ostaa hänelle jonkun Tuhkimo-pyyhkeen koulun päättäjäislahjaksi. Lapseni pääsee ysiltä.
Ai että raidallinen pyyhe. Minkä värinen?
Tiedän jonkun valko-vuhreäraidallisen pyyhkeen omistajan olleen 4 v terapiassa. Mutta ihminen siitäkin tuli.
Tuhkimopyyhe on hieno ele! Tsemppiä. Kaikki me äidit tehdään joskus virheitä
T. Prinsessa ja pokemon lehdet hävittänyt äitiSinivihreä oli se pyyhe. Ei taida olla enää mitään toivoa? Varaanko jo paikan Pitkäänniemeen, asumme Pirkanmaalla? Oletko muuten itse varautunut paskamyrskyyn 30 vuotta myöhemmin, kun kerran ne lehdet hävitit? Aika narsistinen ja kylmä luonne sinullakin.
Vai pitäiskö edes kokeilla avohoitoa? En kyllä tiedä onko tuloksia tullut sinivihreille. Ja tytöllä vielä. Mikä oli sun tekosyy olla noin sydämetön?
Joo. Mä alan heti säästää terapiaa varten. Ja varaudun pyytämään polvillani anteeksi. Sitähän narsistiäideiltä odotetaan.
En haluaisi sentään lapsiani Kupittaalle....Tekosyytä ei ole. Olen vain tunnekylmä äiti. Mutta yritän kasvaa ja muuttua. Annoin tytölle äsken luvan leikkiä kivellä. Katsoi mua vähän pöhkö ilme kasvoillaan, mutta nimesi sen kiven sitten Aleksikseksi. Ehkä hän vielä eheytyy.
Annoit lapsen tuoda kiven sisälle? Eikö se ole vähän rahvasta?
Onhan se. Mutta yritän välttää lapsen terapiakulut, jos mahdollista. Lapsihan on vasta 16, joten 2 vuotta pitäisi muuten maksella. Kun ei tuota perintöäkään ole isältäni vielä tullut.
Nejän vuoden päästä perintö on sun!
Anna vaan leikkiä koko villä siihen saakka. Mutta meinaatko aikuisen lapsen terapiaa maksella? Ei se kivillä kuin siirry
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan nyt perustelut sille, miksi olin tilanteessa hankala ja itsekäs.
ApOnhan se nyt lapsellista alkaa nipottamaan jostain vuosien takaisesta lehtien lainaamisesta. Ilmeisesti et muistanut koko lehtiä ennenkuin nyt ja siitä piti sitten alkaa kiukuttelemaan, jostain lasten lehdistä.
Voit toki olla katkera äidillesi lopun ikääsi
Minä en kiukuttele mistään lehdistä, vaan mietin, miten tämä kaikki on vaikuttanut omaan oikeustajuuni ja miten se vaikuttaa lapsiini. Sillä kuten sanoin tajusin vasta eilen, että minulla oli oikeus niihin lehtiin, juuri kuin joku sanoi, että ne olivat minun, koska olivat olleet lahja minulle. Näin haluan itsekin asiat lasteni kanssa nähdä. Koska se on minusta oikeudenmukaisinta, ei se, että koska olen ne maksanut niin saan kävellä lapseni yli siinä ja tässä asiassa. Mutta kieltämättä minun on hyvin vaikeaa toimiessani niin. Hyvin vaikeaa. En tiedä mikä vaikea siinä on, mutta jotakin nousee.
Muistan hyvin kun asia oli ajankohtainen, mutta kun jyrätään niin jäähän se unohduksiin. Mutta ei se, etttä sen on unohtanut tee siitä jyräämisestä ja väärinkohtelusta oikeutettua tapahtumaa. Ja siis tämä on se kuvio, jossa olen joutunut elämään. Ei vain yhdet lehdet. Ja sitten minulle vielä on kehuttu (äiti), miten minua kohdellaan hyvin. Eli minun kuului uskoa, että tuollainen kohtelu on hyvää. Eihän se siltä tuntunut, mutta...ehkä ihmisiä sitten saa kohdella niin, että heistä tuntuu pahalta. Se on se ongelma nyt, kun minulla on lapsia.
Ap
Perustelut sille miksi jotkut sanoivat sinua itsekkääksi ja hankalaksi:
- Periaatteessa sinua ei haitannut lehtiesi lainaaminen (sinänsä siis epäitsekästä), vaan se, että sinulta ei kysytty. Jos sinua kerran ei haitannut lehtiesi lainaaminen, olisiko äitisi tehnyt ihan oikean arvion, että ne saa lainata? Näin normaalin oikeustajun omaavat ihmiset ajattelisivat.
- Postauksestasi päätellen kuitenkin vasta eilen aloit ajattelemaan, miten väärin oli ettei hän kysynyt sinulta vuosia sitten että onko lehtien lainaus ok. Jos asia oli ok vuosien ajan, miksi nyt koet äidin kohdelleen sinua väärin? Ihminen puolustaa oikeuksiaan, kun jotain on itselle koituu jonkun toiminnasta haittaa. Tässä nyt ei ilmeisesti aiheutettu sinulle haittaa. Tuntuuko sinusta että sinun pitää puolustaa oikeuksiasi vain oikeuksien puolustamisen ilosta? (Tämä on hankalan ja itsekkään ihmisen piirre, ja miksi ylipäätään loukkaannuit asiasta vasta nyt?)
- Entä vaikka olisitkin tuntenut äitisi olleen epäoikeudenmukainen sinua kohtaan, koska sinua haittasi että lehtesi lainattiin kysymättä, olisitko tällöin voinut sanoa asiallisesti että "Lainasit sitten mun lehdet pois, se ei haittaa, mutta haluaisin kuitenkin että ensi kerralla kysyisit multa etukäteen että asia on ok." Tähän tuskin kukaan äiti sanoisi, että oletpa itsekäs. Ja ihmisiä ne meidänkin äidit ovat, tekevät tulkintavirheitä ja muita. Jos äidillä keittää joskus yli ihan väärästä syystä, tuon ikäinen osaa jo suodattaa ja sietää muiden ajoittaista epäoikeudenmukaista käytöstä. (Hankala ihminen ei siedä muiden virheitä, eikä huomaa omiaan)
- Sanoit kokeneesi äitisi tilanteessa liian jyrkät sanat rangaistuksena. Koetko että lapsesi rankaisee sinua kiukutellessaan? Ei se ole rangaistus, vaan ihmisten normaalia käytöstä! Vaikka olisi kuinka aikuinen ja auktoriteettihahmo, kyllä joskus kaikilla tapahtuu ylilyöntejä. (Sinulla on tämän perusteella vääristynyt oikeudentaju, johtuu äidistäsi tai ei)
- Olisiko normaalin ihmisen pitänyt jo voida unohtaa ja antaa anteeksi, vaikka tilanne olisi tuolloin riistäytynyt ihan käsistä? (Hankala ihminen muistelee menneitä ja on pitkävihainen jostain tälläisestä asiasta.)
- Maailma nyt vaan on epäoikeudenmukainen, tilanteesi ei todellakaan ole pahimmasta päästä! Olet oman onnesi seppä, käyttäydy sen mukaan ja hoida itse se "vaurioitunut oikeudentajusi" kuntoon. Heittäytymällä hankalaksi jonkin mitättömän vanhan riidan vuoksi, jolla ei ole vaikutusta elämääsi saat läheiset ihmiset kaikkoamaan elämästäsi.
Itselläni on temperamenttinen ja kärsimätön äiti, joka saattoi sättiä minua ihan ilman omaa syytäni, (esimerkiksi silloin kun hän opetti minut ajamaan autoa, enkä meinannut oppia jotain) jolloin sanoin hänelle, että hän on nyt aivan kohtuuton, jolloin hän pyysi anteeksi rauhoituttuaan. Ja jos ei joskus pyytänyt anteeksi, olen jo ne tilanteet unohtanut. Molempiin suuntiin tämä meni näin.
On jossain määrin luonnollista, että nimenomaan lapsi saa tehdä töitä tullakseen vanhempansa kunnioittamaksi yksilöksi, sitä se teini-ikä on. Enkä nyt tarkoita mitään kapinahenkeä, vaan ihan normaalia luottamuksen ja molemminpuolisen kunnioituksen muodostumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi kauan kun tässä AV-mammojen kommentteja luin ja asiaa pyörittelin, niin tajusin, että minähän se olen väärässä. Päätinkin siis soittaa äidilleni ja pyytää anteeksi turhaa vihanpitoani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi kauan kun tässä AV-mammojen kommentteja luin ja asiaa pyörittelin, niin tajusin, että minähän se olen väärässä. Päätinkin siis soittaa äidilleni ja pyytää anteeksi turhaa vihanpitoani.
Ap
Ihanaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi kauan kun tässä AV-mammojen kommentteja luin ja asiaa pyörittelin, niin tajusin, että minähän se olen väärässä. Päätinkin siis soittaa äidilleni ja pyytää anteeksi turhaa vihanpitoani.
Ap
Hienoa! Oletan, että kaivoit myös hymy huulillasi imurin esiin ja aloitit kämppäsi suursiivouksen? Ehkä mietit jo, millaisella aterialla yllättäisit miehesi ja lapsesi? Kyllä tämä on ilon ja onnen päivä!
Minusta aloittaja on oikeassa siinä, että lupa olisi pitänyt kysyä. Mutta nuo ovat sellaisia tavallisia virheitä, joita jokainen vanhempi tekee, ja joiden kohdalla ei voi muuta kuin antaa olla. Mistään isommasta vääryydestä tai kaltoinkohtelusta ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloittaja on oikeassa siinä, että lupa olisi pitänyt kysyä. Mutta nuo ovat sellaisia tavallisia virheitä, joita jokainen vanhempi tekee, ja joiden kohdalla ei voi muuta kuin antaa olla. Mistään isommasta vääryydestä tai kaltoinkohtelusta ei ole kyse.
Tapauksesta on 30 vuotta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä paras ihmeparantuminen ikinä
Luin osan ketjun kirjoituksista. Ap on kysynyt useasti, millä perusteella hän olisi/on ollut ilkeä käytökseltään. Vastauksiin en törmännyt.
Itse keittiöpsykologina sanoisin, että ko. keissi ei ole ihan suoraviivainen. Sen prosessin aikana on tehty monia päättelyitä ja ratkaisuja. Yksi ratkaisu on tuntunut olevan sopiva yhdelle, mutta toiselle epäoikeudenmukainen.
Ilman muuta äiti olisi voinut keskustella ap:n kanssa lehtien antamista (lainaan). Mikä lie tilanne ja päättelykuvio äidillä on ollut, mutta hänen arviokykynsä mukaan vaakakupissa näyttäytyi painavampana sisaren tyttären tarpeet saada heppalehtiä. Toisessa vaakakupissa hän näki oman tyttärensä lehdet, joista oli ollut iloa ja ne olisi ollut ihana pitää vain oman tyttären silmille. Mutta äiti luultavasti otti huomioon, että koska lehdet olivat (jo) tuoneet niin paljon iloa omalle tyttärelle, sekä äiti että tytär = ap voisivat tuntea iloa lehtien jakamisesta. Äiti ei ehkä tajunnut, että tytär ei ollut tähän vielä henkisesti valmis.
Niinpä äiti kokee ap:n = oman tyttärensä hankalana ja itsekkäänä. Vaikka kyseessä on ikäiselle tyypillinen "mun oma on vain mun oma ja sellaisena pysyy" - katsantokanta. Äiti teki virhearvion luullen, että tytär osaisi eläytyä tätinsä tyttären iloon, kun hänkin saa luettavakseen ja katsottavakseen heppalehtiä.
Oliko se perhe kenties vähävarainenkin? Tädin tytär oli varmasti onnellinen lehdistä, mutta samalla ehkä hiukan surullinen, koska ei kai koskaan saanut ihan tuoreita lehtiä.
Ap, tarkastele tilannetta tuolla vaakakuppisysteemillä. Tilanteessa voi olla useampiakin vaakakuppeja kuin kaksi. Monitahoinen hyötyjen ja haittojen punnitseminen.
Ymmärrän, että lapsen oikeustajua on loukattu, mutta aikuisperspektiivistä katsottuna tilanne voi tuntua helpommalta, koska sinun välityksellä, vaikkakin silloin luvatta, olet suonut jollekin toiselle iloa. Yritä nyt aikuisen ajatella asia tuota kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:sta tulee mieleen se "Yksi lensi yli käenpesän" elokuvan mielisairaalan tyyppi, joka jauhoi jatkuvasti siitä vaimostaan, niin ettei lopulta yksikään toinen potilas jaksanut enää kuunnella. sekään ei nähnyt muuta kuin oman napansa.
Onko tämä ap se sama tyyppi, joka aina silloin tällöin jauhaa äititraumoistaan? tällaisin megalomanisin ketjuin?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä ap se sama tyyppi, joka aina silloin tällöin jauhaa äititraumoistaan? tällaisin megalomanisin ketjuin?
Kyllä.
Mutta nyt hän parantuu!
Kävin lukioaikana osa-aikatöissä ja ostin itse kaikki lukiokirjani. Kun sitten ylioppilaaksi päästyä lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja palasin kotiin pari viikkoa siellä oltuani hakemaan niitä lukiokirjoja, joita olisin tarvinnut opinnoissani, niin äiti olikin kaikki lahjoittanut eteenpäin. Tämä harmitti hetken, jouduin ostamaan uudet. Mutta enää yli 30 vuoden jälkeen en kyllä asiaa ole miettinyt.
Ostin myös lukioaikana itselleni sellaisen vähän hippityylisen käsilaukun, olivat silloin muotia. Siinä oli sitten kaikenlaisia aatteen mukaisia rintamerkkejä kiinnitettynä. Opiskelemaan lähdettyäni sitten huomasin, että isä oli ottanut laukun kalastustarvikelaukukseen ja kaikki rintamerkit oli hävitetty. Tämä kyllä oikeastaan kyrsii vieläkin, nyt kun asia tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja kun lukee niin mieleen tulee etät miksi ikänä hankin lapsia tähän maailmaan. Pieleen menee kuitenkin.
Ei kaikilla mene, monet ovat tyytyväisiäkin vanhempiinsa. Jos sinulla on tuollainen tunne, niin teet todennäköisesti jotakin vääryyttä lapsillesi, josta saat kuullakin vielä. Oya silloin kritiikki nöyränä vastaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja kun lukee niin mieleen tulee etät miksi ikänä hankin lapsia tähän maailmaan. Pieleen menee kuitenkin.
Niin menee, mutta ei hätää, terapiassa tavataan!
Ei, vaan lapsenne tapaavat. Ei minunkaan äitini ja tuskn kenenkään ketjussa vääryyttä kärsineen äiti sinne terapiaan on joutunut menemään.
Ap
Mun sisko lainasi kaverinsa äidille mun Pirkka-lehdet. Kun sain ne takaisin noin vuoden päästä, oli kaikki ristikot täytetty. Kuulakynällä. Nyt oon ollut osastohoidossa jo viikon eikä valoa tunnelin päässä näy. Sisko vaan nauraa tälle, se sydämetön paska.