Kun olin pieni äiti lähetti minulta kysymättä Hevoslehteni siskonsa lapselle luettaviksi

No onpa ollu rankka lapsuus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja kun lukee niin mieleen tulee etät miksi ikänä hankin lapsia tähän maailmaan. Pieleen menee kuitenkin.

Niin menee, mutta ei hätää, terapiassa tavataan!

Ei, vaan lapsenne tapaavat. Ei minunkaan äitini ja tuskn kenenkään ketjussa vääryyttä kärsineen äiti sinne terapiaan on joutunut menemään.

Ap

Niin, se on kyllä todennäköistä, että sadat tuhannet lapset ulisevat 30-vuoden päästä terapiavastaanotoilla kuinka julmasti heitä on kohdeltu, kun ei ole annettu ranskanleipää ja Hevoshullu-lehdetkin oli lainattu serkulle. Onhan siinä trauman aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan nyt perustelut sille, miksi olin tilanteessa hankala ja itsekäs.

Ap

Onhan se nyt lapsellista alkaa nipottamaan jostain vuosien takaisesta lehtien lainaamisesta. Ilmeisesti et muistanut koko lehtiä ennenkuin nyt ja siitä piti sitten alkaa kiukuttelemaan, jostain lasten lehdistä.

Voit toki olla katkera äidillesi lopun ikääsi

Minä en kiukuttele mistään lehdistä, vaan mietin, miten tämä kaikki on vaikuttanut omaan oikeustajuuni ja miten se vaikuttaa lapsiini. Sillä kuten sanoin tajusin vasta eilen, että minulla oli oikeus niihin lehtiin, juuri kuin joku sanoi, että ne olivat minun, koska olivat olleet lahja minulle. Näin haluan itsekin asiat lasteni kanssa nähdä. Koska se on minusta oikeudenmukaisinta, ei se, että koska olen ne maksanut niin saan kävellä lapseni yli siinä ja tässä asiassa. Mutta kieltämättä minun on hyvin vaikeaa toimiessani niin. Hyvin vaikeaa. En tiedä mikä vaikea siinä on, mutta jotakin nousee.

Muistan hyvin kun asia oli ajankohtainen, mutta kun jyrätään niin jäähän se unohduksiin. Mutta ei se, etttä sen on unohtanut tee siitä jyräämisestä ja väärinkohtelusta oikeutettua tapahtumaa. Ja siis tämä on se kuvio, jossa olen joutunut elämään. Ei vain yhdet lehdet. Ja sitten minulle vielä on kehuttu (äiti), miten minua kohdellaan hyvin. Eli minun kuului uskoa, että tuollainen kohtelu on hyvää. Eihän se siltä tuntunut, mutta...ehkä ihmisiä sitten saa kohdella niin, että heistä tuntuu pahalta. Se on se ongelma nyt, kun minulla on lapsia.

Ap

Perustelut sille miksi jotkut sanoivat sinua itsekkääksi ja hankalaksi:

- Periaatteessa sinua ei haitannut lehtiesi lainaaminen (sinänsä siis epäitsekästä), vaan se, että sinulta ei kysytty. Jos sinua kerran ei haitannut lehtiesi lainaaminen, olisiko äitisi tehnyt ihan oikean arvion, että ne saa lainata? Näin normaalin oikeustajun omaavat ihmiset ajattelisivat.
Eihän se tee äidin toiminnasta oikeutettua, että olisin saattanutkin olla samaa mieltä.

- Postauksestasi päätellen kuitenkin vasta eilen aloit ajattelemaan, miten väärin oli ettei hän kysynyt sinulta vuosia sitten että onko lehtien lainaus ok. Jos asia oli ok vuosien ajan, miksi nyt koet äidin kohdelleen sinua väärin? Ihminen puolustaa oikeuksiaan, kun jotain on itselle koituu jonkun toiminnasta haittaa. Tässä nyt ei ilmeisesti aiheutettu sinulle haittaa. Tuntuuko sinusta että sinun pitää puolustaa oikeuksiasi vain oikeuksien puolustamisen ilosta? (Tämä on hankalan ja itsekkään ihmisen piirre, ja miksi ylipäätään loukkaannuit asiasta vasta nyt?)
Ei, kyllä minä koin sen vääränä jo silloin ja niin kuin olen nyt koko ajan kertonut, niin minä kyllä ilmaisin silloin mielipiteeni ja loukkaantumiseni äidille. Minä suutuin. Mutta ÄITI, jonka pitäisi suojella lapsen oikeuksia suuttui siitä, että minä ajattelin oikeuksiani ylipäätään. Koska minulla ei niitä äitini mielestä ilmeisesti saanut olla. Kyllä siitä aiheutui minulle haittaa. Tuli tunne elämäni hallitsemattomuudesta, että jos minulle haluaa olla joku vaikkapa ilkeä, niin siitä vaan, sehän on kertakaikkiaan väärin, jos se ei minulle sovi. Ymmärrätkö sinä, etten minä ehkä olisi halunnut antaa äidilleni johon en luottanut lupaa lähettää niitä postissa toiselle puolelle Suomea ja riskeerata sitä, että se tyttö repii niitä vahingossa tai posti kadottaa ne? Loukkaannuin asiasta nyt, koska tiedän paremmin, että ÄITI TOIMI VÄÄRIN, enkä minä suinkaan, kuten mihin asia silloin päättyi, että minä sain haukut.

- Entä vaikka olisitkin tuntenut äitisi olleen epäoikeudenmukainen sinua kohtaan, koska sinua haittasi että lehtesi lainattiin kysymättä, olisitko tällöin voinut sanoa asiallisesti että "Lainasit sitten mun lehdet pois, se ei haittaa, mutta haluaisin kuitenkin että ensi kerralla kysyisit multa etukäteen että asia on ok." Tähän tuskin kukaan äiti sanoisi, että oletpa itsekäs. Ja ihmisiä ne meidänkin äidit ovat, tekevät tulkintavirheitä ja muita. Jos äidillä keittää joskus yli ihan väärästä syystä, tuon ikäinen osaa jo suodattaa ja sietää muiden ajoittaista epäoikeudenmukaista käytöstä. (Hankala ihminen ei siedä muiden virheitä, eikä huomaa omiaan)
No niinhän mä sanoinkin ja sain osakseni vittuilua, että olen itsekäs! Äitini ei todellakaan välittänyt tässä minun tunteistani ymmärrätkö, vaan haukkoi jenkeään siitä, että kehtaisnkin arvostella häntä siitä, että hän täysillä nuolee siskopuolensa persettä kieli ruskeana! Tajuatko? Oman lapsen pitää tulla toisten muksuja ennen, tai sitten näiden tulee olla ainakin samalla viivalla, eikä niin, että minä en ole mitään ja vain serkkupuolen tarpeet merkitsee.

- Sanoit kokeneesi äitisi tilanteessa liian jyrkät sanat rangaistuksena. Koetko että lapsesi rankaisee sinua kiukutellessaan? Ei se ole rangaistus, vaan ihmisten normaalia käytöstä! Vaikka olisi kuinka aikuinen ja auktoriteettihahmo, kyllä joskus kaikilla tapahtuu ylilyöntejä. (Sinulla on tämän perusteella vääristynyt oikeudentaju, johtuu äidistäsi tai ei)

- Olisiko normaalin ihmisen pitänyt jo voida unohtaa ja antaa anteeksi, vaikka tilanne olisi tuolloin riistäytynyt ihan käsistä? (Hankala ihminen muistelee menneitä ja on pitkävihainen jostain tälläisestä asiasta.)

- Maailma nyt vaan on epäoikeudenmukainen, tilanteesi ei todellakaan ole pahimmasta päästä! Olet oman onnesi seppä, käyttäydy sen mukaan ja hoida itse se "vaurioitunut oikeudentajusi" kuntoon. Heittäytymällä hankalaksi jonkin mitättömän vanhan riidan vuoksi, jolla ei ole vaikutusta elämääsi saat läheiset ihmiset kaikkoamaan elämästäsi.

Itselläni on temperamenttinen ja kärsimätön äiti, joka saattoi sättiä minua ihan ilman omaa syytäni, (esimerkiksi silloin kun hän opetti minut ajamaan autoa, enkä meinannut oppia jotain) jolloin sanoin hänelle, että hän on nyt aivan kohtuuton, jolloin hän pyysi anteeksi rauhoituttuaan. Ja jos ei joskus pyytänyt anteeksi, olen jo ne tilanteet unohtanut. Molempiin suuntiin tämä meni näin.

On jossain määrin luonnollista, että nimenomaan lapsi saa tehdä töitä tullakseen vanhempansa kunnioittamaksi yksilöksi, sitä se teini-ikä on. Enkä nyt tarkoita mitään kapinahenkeä, vaan ihan normaalia luottamuksen ja molemminpuolisen kunnioituksen muodostumista.

Jatkan myöhemmin, vastaukseni toivottavasti erottuvat tekstistä boldilla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan nyt perustelut sille, miksi olin tilanteessa hankala ja itsekäs.

Ap

Onhan se nyt lapsellista alkaa nipottamaan jostain vuosien takaisesta lehtien lainaamisesta. Ilmeisesti et muistanut koko lehtiä ennenkuin nyt ja siitä piti sitten alkaa kiukuttelemaan, jostain lasten lehdistä.

Voit toki olla katkera äidillesi lopun ikääsi

Minä en kiukuttele mistään lehdistä, vaan mietin, miten tämä kaikki on vaikuttanut omaan oikeustajuuni ja miten se vaikuttaa lapsiini. Sillä kuten sanoin tajusin vasta eilen, että minulla oli oikeus niihin lehtiin, juuri kuin joku sanoi, että ne olivat minun, koska olivat olleet lahja minulle. Näin haluan itsekin asiat lasteni kanssa nähdä. Koska se on minusta oikeudenmukaisinta, ei se, että koska olen ne maksanut niin saan kävellä lapseni yli siinä ja tässä asiassa. Mutta kieltämättä minun on hyvin vaikeaa toimiessani niin. Hyvin vaikeaa. En tiedä mikä vaikea siinä on, mutta jotakin nousee.

Muistan hyvin kun asia oli ajankohtainen, mutta kun jyrätään niin jäähän se unohduksiin. Mutta ei se, etttä sen on unohtanut tee siitä jyräämisestä ja väärinkohtelusta oikeutettua tapahtumaa. Ja siis tämä on se kuvio, jossa olen joutunut elämään. Ei vain yhdet lehdet. Ja sitten minulle vielä on kehuttu (äiti), miten minua kohdellaan hyvin. Eli minun kuului uskoa, että tuollainen kohtelu on hyvää. Eihän se siltä tuntunut, mutta...ehkä ihmisiä sitten saa kohdella niin, että heistä tuntuu pahalta. Se on se ongelma nyt, kun minulla on lapsia.

Ap

Perustelut sille miksi jotkut sanoivat sinua itsekkääksi ja hankalaksi:

- Periaatteessa sinua ei haitannut lehtiesi lainaaminen (sinänsä siis epäitsekästä), vaan se, että sinulta ei kysytty. Jos sinua kerran ei haitannut lehtiesi lainaaminen, olisiko äitisi tehnyt ihan oikean arvion, että ne saa lainata? Näin normaalin oikeustajun omaavat ihmiset ajattelisivat.
Eihän se tee äidin toiminnasta oikeutettua, että olisin saattanutkin olla samaa mieltä.

- Postauksestasi päätellen kuitenkin vasta eilen aloit ajattelemaan, miten väärin oli ettei hän kysynyt sinulta vuosia sitten että onko lehtien lainaus ok. Jos asia oli ok vuosien ajan, miksi nyt koet äidin kohdelleen sinua väärin? Ihminen puolustaa oikeuksiaan, kun jotain on itselle koituu jonkun toiminnasta haittaa. Tässä nyt ei ilmeisesti aiheutettu sinulle haittaa. Tuntuuko sinusta että sinun pitää puolustaa oikeuksiasi vain oikeuksien puolustamisen ilosta? (Tämä on hankalan ja itsekkään ihmisen piirre, ja miksi ylipäätään loukkaannuit asiasta vasta nyt?)
Ei, kyllä minä koin sen vääränä jo silloin ja niin kuin olen nyt koko ajan kertonut, niin minä kyllä ilmaisin silloin mielipiteeni ja loukkaantumiseni äidille. Minä suutuin. Mutta ÄITI, jonka pitäisi suojella lapsen oikeuksia suuttui siitä, että minä ajattelin oikeuksiani ylipäätään. Koska minulla ei niitä äitini mielestä ilmeisesti saanut olla. Kyllä siitä aiheutui minulle haittaa. Tuli tunne elämäni hallitsemattomuudesta, että jos minulle haluaa olla joku vaikkapa ilkeä, niin siitä vaan, sehän on kertakaikkiaan väärin, jos se ei minulle sovi. Ymmärrätkö sinä, etten minä ehkä olisi halunnut antaa äidilleni johon en luottanut lupaa lähettää niitä postissa toiselle puolelle Suomea ja riskeerata sitä, että se tyttö repii niitä vahingossa tai posti kadottaa ne? Loukkaannuin asiasta nyt, koska tiedän paremmin, että ÄITI TOIMI VÄÄRIN, enkä minä suinkaan, kuten mihin asia silloin päättyi, että minä sain haukut.

- Entä vaikka olisitkin tuntenut äitisi olleen epäoikeudenmukainen sinua kohtaan, koska sinua haittasi että lehtesi lainattiin kysymättä, olisitko tällöin voinut sanoa asiallisesti että "Lainasit sitten mun lehdet pois, se ei haittaa, mutta haluaisin kuitenkin että ensi kerralla kysyisit multa etukäteen että asia on ok." Tähän tuskin kukaan äiti sanoisi, että oletpa itsekäs. Ja ihmisiä ne meidänkin äidit ovat, tekevät tulkintavirheitä ja muita. Jos äidillä keittää joskus yli ihan väärästä syystä, tuon ikäinen osaa jo suodattaa ja sietää muiden ajoittaista epäoikeudenmukaista käytöstä. (Hankala ihminen ei siedä muiden virheitä, eikä huomaa omiaan)
No niinhän mä sanoinkin ja sain osakseni vittuilua, että olen itsekäs! Äitini ei todellakaan välittänyt tässä minun tunteistani ymmärrätkö, vaan haukkoi jenkeään siitä, että kehtaisnkin arvostella häntä siitä, että hän täysillä nuolee siskopuolensa persettä kieli ruskeana! Tajuatko? Oman lapsen pitää tulla toisten muksuja ennen, tai sitten näiden tulee olla ainakin samalla viivalla, eikä niin, että minä en ole mitään ja vain serkkupuolen tarpeet merkitsee.

- Sanoit kokeneesi äitisi tilanteessa liian jyrkät sanat rangaistuksena. Koetko että lapsesi rankaisee sinua kiukutellessaan? Ei se ole rangaistus, vaan ihmisten normaalia käytöstä! Vaikka olisi kuinka aikuinen ja auktoriteettihahmo, kyllä joskus kaikilla tapahtuu ylilyöntejä. (Sinulla on tämän perusteella vääristynyt oikeudentaju, johtuu äidistäsi tai ei)

- Olisiko normaalin ihmisen pitänyt jo voida unohtaa ja antaa anteeksi, vaikka tilanne olisi tuolloin riistäytynyt ihan käsistä? (Hankala ihminen muistelee menneitä ja on pitkävihainen jostain tälläisestä asiasta.)

- Maailma nyt vaan on epäoikeudenmukainen, tilanteesi ei todellakaan ole pahimmasta päästä! Olet oman onnesi seppä, käyttäydy sen mukaan ja hoida itse se "vaurioitunut oikeudentajusi" kuntoon. Heittäytymällä hankalaksi jonkin mitättömän vanhan riidan vuoksi, jolla ei ole vaikutusta elämääsi saat läheiset ihmiset kaikkoamaan elämästäsi.

Itselläni on temperamenttinen ja kärsimätön äiti, joka saattoi sättiä minua ihan ilman omaa syytäni, (esimerkiksi silloin kun hän opetti minut ajamaan autoa, enkä meinannut oppia jotain) jolloin sanoin hänelle, että hän on nyt aivan kohtuuton, jolloin hän pyysi anteeksi rauhoituttuaan. Ja jos ei joskus pyytänyt anteeksi, olen jo ne tilanteet unohtanut. Molempiin suuntiin tämä meni näin.

On jossain määrin luonnollista, että nimenomaan lapsi saa tehdä töitä tullakseen vanhempansa kunnioittamaksi yksilöksi, sitä se teini-ikä on. Enkä nyt tarkoita mitään kapinahenkeä, vaan ihan normaalia luottamuksen ja molemminpuolisen kunnioituksen muodostumista.

Jatkan myöhemmin, vastaukseni toivottavasti erottuvat tekstistä boldilla.

Ap

Luuletko tosiaan, että joku jaksaa näitä sinun märehtimisiäsi lukea? Joten suotta vaivaudut jatkamaan. Mene vaikka lukemaan niitä jo palautettuja heppalehtiäsi lastesi kanssa.

Voi vitun länsimaalainen yhteiskunta jossa tälläinen asia saa tälläiset mittasuhteet, inhoan syvästi ap kaltaisia ihmisiä.

Eikö ap parantunutkaan?

Mä jo ajattelin että tämä on ehkä maailman tehokkain hoitomuoto

Vierailija kirjoitti:

Voi vitun länsimaalainen yhteiskunta jossa tälläinen asia saa tälläiset mittasuhteet, inhoan syvästi ap kaltaisia ihmisiä.

Jep. Joutaisi viettää vuoden vaikka jossain Afghanistanissa ja tulla sitten ruikuttamaan traumoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja kun lukee niin mieleen tulee etät miksi ikänä hankin lapsia tähän maailmaan. Pieleen menee kuitenkin.

Niin menee, mutta ei hätää, terapiassa tavataan!

Ei, vaan lapsenne tapaavat. Ei minunkaan äitini ja tuskn kenenkään ketjussa vääryyttä kärsineen äiti sinne terapiaan on joutunut menemään.

Ap

Niin, se on kyllä todennäköistä, että sadat tuhannet lapset ulisevat 30-vuoden päästä terapiavastaanotoilla kuinka julmasti heitä on kohdeltu, kun ei ole annettu ranskanleipää ja Hevoshullu-lehdetkin oli lainattu serkulle. Onhan siinä trauman aihetta.

Muista myös Prinsessa ja pokemon lehdet sekä raidallinen pyyhe, kun muilla oli prinsessa pyyhe.

Entäpä pirkkalehdet? Ja piironkiäiti!

Hyvänen aika, vieläkö tätä jauhetaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja kun lukee niin mieleen tulee etät miksi ikänä hankin lapsia tähän maailmaan. Pieleen menee kuitenkin.

Niin menee, mutta ei hätää, terapiassa tavataan!

Ei, vaan lapsenne tapaavat. Ei minunkaan äitini ja tuskn kenenkään ketjussa vääryyttä kärsineen äiti sinne terapiaan on joutunut menemään.

Ap

Niin, se on kyllä todennäköistä, että sadat tuhannet lapset ulisevat 30-vuoden päästä terapiavastaanotoilla kuinka julmasti heitä on kohdeltu, kun ei ole annettu ranskanleipää ja Hevoshullu-lehdetkin oli lainattu serkulle. Onhan siinä trauman aihetta.

Muista myös Prinsessa ja pokemon lehdet sekä raidallinen pyyhe, kun muilla oli prinsessa pyyhe.

Entäpä pirkkalehdet? Ja piironkiäiti!

Suomi on narskuäitejä täynnä!

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi kauan kun tässä AV-mammojen kommentteja luin ja asiaa pyörittelin, niin tajusin, että minähän se olen väärässä. Päätinkin siis soittaa äidilleni ja pyytää anteeksi turhaa vihanpitoani.

Ap

Mitä äiti vastasi? Nyt varmaan on kaikki hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja kun lukee niin mieleen tulee etät miksi ikänä hankin lapsia tähän maailmaan. Pieleen menee kuitenkin.

Niin menee, mutta ei hätää, terapiassa tavataan!

Ei, vaan lapsenne tapaavat. Ei minunkaan äitini ja tuskn kenenkään ketjussa vääryyttä kärsineen äiti sinne terapiaan on joutunut menemään.

Ap

Niin, se on kyllä todennäköistä, että sadat tuhannet lapset ulisevat 30-vuoden päästä terapiavastaanotoilla kuinka julmasti heitä on kohdeltu, kun ei ole annettu ranskanleipää ja Hevoshullu-lehdetkin oli lainattu serkulle. Onhan siinä trauman aihetta.

Muista myös Prinsessa ja pokemon lehdet sekä raidallinen pyyhe, kun muilla oli prinsessa pyyhe.

Entäpä pirkkalehdet? Ja piironkiäiti!

Suomi on narskuäitejä täynnä!

Aivan

Ihan kaikki äidit on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi kauan kun tässä AV-mammojen kommentteja luin ja asiaa pyörittelin, niin tajusin, että minähän se olen väärässä. Päätinkin siis soittaa äidilleni ja pyytää anteeksi turhaa vihanpitoani.

Ap

Mitä äiti vastasi? Nyt varmaan on kaikki hyvin

Lupasi tulla lapsenvahdiksi sillä välin kun siivoan kämppäni perusteellisesti! :)

Ap

Ap, vika on mitä suurimmissa määrin sinussa. Katso nyt itseäsi. Katso näitä tekstejä. Katso peiliin ja katso perhettäsi. Sinä olet se viallinen! Äitisi ei ole voinut aiheuttaa tämän tasoisia ongelmia noilla kertomillasi puheillaan, ei mitenkään. Olet todella sairas ja itsekäs. Sairas, koska tuo käytös ei ole tervettä (kuka toivottaa toisen tekemään itsemurhan? Ja mikä syy sinulla siihen olikaan! Tsekatkaa eka sivu jos ette usko tätä). Itsekäs, koska elät itsekeskeisesti vain omaa oloasi raivoissaan miettien, vuosikymmenten takaisia märehtien. Oikeudenmukaisuudesta sinä et tiedä mitään.

Ajatetlin aiemmin, että kannustavat puheet voisivat olla tälle ap:lle avuksi. Mutta  eivät todellakaan ole. Tämä on vain pahentunut. Tässä ketjussa ap on ollut eniten järjissään mitä ketjuissaan koskaan muistini mukaan. Ja tässä sille on oltu tylyimpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan nyt perustelut sille, miksi olin tilanteessa hankala ja itsekäs.

Ap

Onhan se nyt lapsellista alkaa nipottamaan jostain vuosien takaisesta lehtien lainaamisesta. Ilmeisesti et muistanut koko lehtiä ennenkuin nyt ja siitä piti sitten alkaa kiukuttelemaan, jostain lasten lehdistä.

Voit toki olla katkera äidillesi lopun ikääsi

Minä en kiukuttele mistään lehdistä, vaan mietin, miten tämä kaikki on vaikuttanut omaan oikeustajuuni ja miten se vaikuttaa lapsiini. Sillä kuten sanoin tajusin vasta eilen, että minulla oli oikeus niihin lehtiin, juuri kuin joku sanoi, että ne olivat minun, koska olivat olleet lahja minulle. Näin haluan itsekin asiat lasteni kanssa nähdä. Koska se on minusta oikeudenmukaisinta, ei se, että koska olen ne maksanut niin saan kävellä lapseni yli siinä ja tässä asiassa. Mutta kieltämättä minun on hyvin vaikeaa toimiessani niin. Hyvin vaikeaa. En tiedä mikä vaikea siinä on, mutta jotakin nousee.

Muistan hyvin kun asia oli ajankohtainen, mutta kun jyrätään niin jäähän se unohduksiin. Mutta ei se, etttä sen on unohtanut tee siitä jyräämisestä ja väärinkohtelusta oikeutettua tapahtumaa. Ja siis tämä on se kuvio, jossa olen joutunut elämään. Ei vain yhdet lehdet. Ja sitten minulle vielä on kehuttu (äiti), miten minua kohdellaan hyvin. Eli minun kuului uskoa, että tuollainen kohtelu on hyvää. Eihän se siltä tuntunut, mutta...ehkä ihmisiä sitten saa kohdella niin, että heistä tuntuu pahalta. Se on se ongelma nyt, kun minulla on lapsia.

Ap

Perustelut sille miksi jotkut sanoivat sinua itsekkääksi ja hankalaksi:

- Periaatteessa sinua ei haitannut lehtiesi lainaaminen (sinänsä siis epäitsekästä), vaan se, että sinulta ei kysytty. Jos sinua kerran ei haitannut lehtiesi lainaaminen, olisiko äitisi tehnyt ihan oikean arvion, että ne saa lainata? Näin normaalin oikeustajun omaavat ihmiset ajattelisivat.
Eihän se tee äidin toiminnasta oikeutettua, että olisin saattanutkin olla samaa mieltä.

- Postauksestasi päätellen kuitenkin vasta eilen aloit ajattelemaan, miten väärin oli ettei hän kysynyt sinulta vuosia sitten että onko lehtien lainaus ok. Jos asia oli ok vuosien ajan, miksi nyt koet äidin kohdelleen sinua väärin? Ihminen puolustaa oikeuksiaan, kun jotain on itselle koituu jonkun toiminnasta haittaa. Tässä nyt ei ilmeisesti aiheutettu sinulle haittaa. Tuntuuko sinusta että sinun pitää puolustaa oikeuksiasi vain oikeuksien puolustamisen ilosta? (Tämä on hankalan ja itsekkään ihmisen piirre, ja miksi ylipäätään loukkaannuit asiasta vasta nyt?)
Ei, kyllä minä koin sen vääränä jo silloin ja niin kuin olen nyt koko ajan kertonut, niin minä kyllä ilmaisin silloin mielipiteeni ja loukkaantumiseni äidille. Minä suutuin. Mutta ÄITI, jonka pitäisi suojella lapsen oikeuksia suuttui siitä, että minä ajattelin oikeuksiani ylipäätään. Koska minulla ei niitä äitini mielestä ilmeisesti saanut olla. Kyllä siitä aiheutui minulle haittaa. Tuli tunne elämäni hallitsemattomuudesta, että jos minulle haluaa olla joku vaikkapa ilkeä, niin siitä vaan, sehän on kertakaikkiaan väärin, jos se ei minulle sovi. Ymmärrätkö sinä, etten minä ehkä olisi halunnut antaa äidilleni johon en luottanut lupaa lähettää niitä postissa toiselle puolelle Suomea ja riskeerata sitä, että se tyttö repii niitä vahingossa tai posti kadottaa ne? Loukkaannuin asiasta nyt, koska tiedän paremmin, että ÄITI TOIMI VÄÄRIN, enkä minä suinkaan, kuten mihin asia silloin päättyi, että minä sain haukut.

- Entä vaikka olisitkin tuntenut äitisi olleen epäoikeudenmukainen sinua kohtaan, koska sinua haittasi että lehtesi lainattiin kysymättä, olisitko tällöin voinut sanoa asiallisesti että "Lainasit sitten mun lehdet pois, se ei haittaa, mutta haluaisin kuitenkin että ensi kerralla kysyisit multa etukäteen että asia on ok." Tähän tuskin kukaan äiti sanoisi, että oletpa itsekäs. Ja ihmisiä ne meidänkin äidit ovat, tekevät tulkintavirheitä ja muita. Jos äidillä keittää joskus yli ihan väärästä syystä, tuon ikäinen osaa jo suodattaa ja sietää muiden ajoittaista epäoikeudenmukaista käytöstä. (Hankala ihminen ei siedä muiden virheitä, eikä huomaa omiaan)
No niinhän mä sanoinkin ja sain osakseni vittuilua, että olen itsekäs! Äitini ei todellakaan välittänyt tässä minun tunteistani ymmärrätkö, vaan haukkoi jenkeään siitä, että kehtaisnkin arvostella häntä siitä, että hän täysillä nuolee siskopuolensa persettä kieli ruskeana! Tajuatko? Oman lapsen pitää tulla toisten muksuja ennen, tai sitten näiden tulee olla ainakin samalla viivalla, eikä niin, että minä en ole mitään ja vain serkkupuolen tarpeet merkitsee.

- Sanoit kokeneesi äitisi tilanteessa liian jyrkät sanat rangaistuksena. Koetko että lapsesi rankaisee sinua kiukutellessaan? Ei se ole rangaistus, vaan ihmisten normaalia käytöstä! Vaikka olisi kuinka aikuinen ja auktoriteettihahmo, kyllä joskus kaikilla tapahtuu ylilyöntejä. (Sinulla on tämän perusteella vääristynyt oikeudentaju, johtuu äidistäsi tai ei)

- Olisiko normaalin ihmisen pitänyt jo voida unohtaa ja antaa anteeksi, vaikka tilanne olisi tuolloin riistäytynyt ihan käsistä? (Hankala ihminen muistelee menneitä ja on pitkävihainen jostain tälläisestä asiasta.)

- Maailma nyt vaan on epäoikeudenmukainen, tilanteesi ei todellakaan ole pahimmasta päästä! Olet oman onnesi seppä, käyttäydy sen mukaan ja hoida itse se "vaurioitunut oikeudentajusi" kuntoon. Heittäytymällä hankalaksi jonkin mitättömän vanhan riidan vuoksi, jolla ei ole vaikutusta elämääsi saat läheiset ihmiset kaikkoamaan elämästäsi.

Itselläni on temperamenttinen ja kärsimätön äiti, joka saattoi sättiä minua ihan ilman omaa syytäni, (esimerkiksi silloin kun hän opetti minut ajamaan autoa, enkä meinannut oppia jotain) jolloin sanoin hänelle, että hän on nyt aivan kohtuuton, jolloin hän pyysi anteeksi rauhoituttuaan. Ja jos ei joskus pyytänyt anteeksi, olen jo ne tilanteet unohtanut. Molempiin suuntiin tämä meni näin.

On jossain määrin luonnollista, että nimenomaan lapsi saa tehdä töitä tullakseen vanhempansa kunnioittamaksi yksilöksi, sitä se teini-ikä on. Enkä nyt tarkoita mitään kapinahenkeä, vaan ihan normaalia luottamuksen ja molemminpuolisen kunnioituksen muodostumista.

Jatkan myöhemmin, vastaukseni toivottavasti erottuvat tekstistä boldilla.

Ap

Miten tämä kaikki kokemasi vääryys on vaikuttanut elämääsi, noin niin kuin yleensä ottaen?

Kun olin lapsi ja siis sen vuoksi tuloton ja vanhempieni elatusvastuulla ja minulle ostettiin pyörä. Pyörä oli vanhempieni maksama. Tottakai kun olin lapsi. Niin olisiko ollut ihan ok että vanhempani olisivat antaneet minun pyöräni serkulleni kun hän tarvitsee pyörän ja olenhan minä sillä jo ajanut ja lisäksi pyörä oli vanhempieni maksama?

Ap, minun äitini teki aivan samaa. Hän lainaili minun omaisuuttani toisille ilman lupaa, jopa erään 50 euroa maksaneen pelin, jonka olin maksanut omilla rahoillani. Hän myös lahjoitti esineitäni pikkusiskolleni ilman, että edes kysyi asiasta. Se todellakin sattui, etenkin kun äitini haukkui minua itsekkääksi narisijaksi, kun suutuin hänelle tästä asiasta. Tämä vaikuttaa minuun vielä nykyäänkin. Olen todella tarkka omasta omaisuudestani ja kiinnyn esineisiini ihan lapsellisen kovasti, vaikka olenkin jo aikuinen.

Tällainen toiminta, mitä meidän äitimme tekivät, on epäkunnioittavaa ja ajattelematonta. Lapsella on oikeus omaisuuteensa silloinkin, kun hän ei itse ole sitä ostanut. Minä tiedän, miten pahalta tuntuu joutua syytösten kohteeksi turhaan. Minuakin sattui, kun äitini haukkui minua itsekkääksi ja nauroi "herkkänahkaisuudellenI", kun hän varasti tavaroitani. Niin ei olisi saanut tehdä minulle, eikä niin olisi saanut tehdä sinulle. Siinä ei ole kyse pelkästä maallisesta materiasta, ei lehtikasasta eikä pelistä, vaan siinä on kyse epäkunnioituksesta ja epäreiluudesta. Varsinkin, jos vanhempi on opettanut, ettei toisen omaisuutta saa viedä ilman lupaa, niin tällainen käytös vanhemman taholta on todella tekopyhää. 

Tämä maailma vain toimii aikuisten mukaan. "Oikeudenmukaisuus" ei ole sitä, mikä tuntuu moraalisesti hyvältä, vaan sitä, minkä aikuiset päättävät olevan oikeudenmukaista. Se on inhottavaa, mutta lapset eivät voi siihen vaikuttaa. Lapset nimittäin saavat tasan sen verran valtaa, kuin aikuiset heille antavat, ja jos lapset alkavat käyttää valtaansa kritisoidakseen aikuisia, niin aikuiset usein ottavat lapsilta vallan pois. Sinä et ollut paha, sinun äitisi vain otti sinun vaikutusvaltasi sinulta pois väittämällä, että olet paha, sillä hän ei suostunut näkemään oman toimintansa epäreiluutta ja omaa virheellisyyttään vanhempana.

(jatkoa edelliseen)

Minä ymmärrän kyllä, miltä sinusta tuntuu, ja sinusta tuntuu nyt varmaan kahta pahemmalta sen jälkeen, miten sinun tunteisiisi reagoitiin tällä palstalla. Luulen, että sinulla on ongelmia ilmaista näitä tunteitasi sanallisesti. Vai olenko aivan hakoteillä? Minä ainakin joskus aikaisemmin reagoin mielipahaani samalla tavalla kuin sinä nyt - muistin yhtäkkiä jonkin vanhan, hampaankoloon jääneen tapahtuman ja halusin kertoa siitä toisille, jotta saisin omille tunteilleni sen hyväksynnän, jota en lapsena saanut. En kuitenkaan osannut muodostaa tunteitani niin hyviksi sanoiksi kuin olisin toivonut osaavani, vaan kaikki pettymykseni, turhautuneisuuteni ja avuttomuudentunteeni pullahtivat näppäimistölleni yhtenä isona ryöppynä, jolle toisten oli helppo naureskella, kun "lellitty prinsessa vähän skitsosi ihan merkityksettömästä pikkujutusta". (Nyt olen vuosien harjoittelulla oppinut ilmaisemaan tunteeni kirjoittamalla aika hyvinkin.) Usko kuitenkin minua, kun sanon, ettei siinä ole mitään noloa tai naurettavaa, jos loukkaantuu joutuessaan epäkunnioittavan kohtelun uhriksi - varsinkaan, jos tämä kohtelu tulee omalta vanhemmalta. Kyllä sen nyt kenen tahansa aikuisen pitäisi ymmärtää, että niinkin "merkityksettömillä" jutuilla, kuin lehti tai peli, on lapselle suuri merkitys. Lapsi elää maailmassa, jossa ei kykene itse vaikuttamaan juuri mihinkään, joten tietysti lapsi tarrautuu niihin asioihin (eli omaan omaisuuteensa), joihin hänellä on valtaa! Petetyksi tulemisen tunne on siis kova, jos joku rikkoo sen vallan, mikä lapsella omaan omaisuuteensa on. Se tekee lapsen olon turvattomammaksi.

Minusta tuntuu ikävältä sanoa tätä sinulle, sillä olet varmasti kuullut tämän kaiken jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta minusta sinun kannattaisi yrittää jättää tätä asiaa taaksesi. Tiedän, että se on vaikeaa, koska sinua ei ole koskaan kuultu tässä tilanteessa, äitiäsi ei koskaan rangaistu etkä saanut tälle asialle oikeudenmukaista loppua. Kesken jääneet ja epäreilusti ratkenneet asiat jäävät vaivaamaan ihmistä pitkiksikin ajoiksi, eikä siinä ole mitään epänormaalia. Minuakin sapettavat edelleen monet ihan pienetkin asiat,  mitä minulle lapsena sattui, kun ne eivät ratkenneet oikeudenmukaisesti! Jokaiselle kuitenkin tapahtuu elämänsä varrella sekä pieniä että suuria ikävyyksiä. Se ei tarkoita sitä, etteikö sinulla olisi oikeutta olla loukkaantunut, päinvastoin. Sinulla on täysi oikeus olla asiasta loukkaantunut, ja loukkaantuneisuus on täysin ymmärrettävää. Toivoisin kuitenkin, että voisit suhtautua tähän myös ymmärryksellä. Äitisi oli todella ajattelematon, mutta jokainen tekee joskus jotain ajattelematonta. Jokainen tekee elämässään jotain ilkeää ja jokainen joutuu joskus jonkin ilkeän tai ajattelemattoman teon uhriksi. Se on sillä hetkellä ikävää, mutta se on elämää. Ja elämä on loppujenlopuksi niin kaunis asia, että se kannattaa hyväksyä sellaisenaan :) Tärkeää on myös se, ettet siirrä tätä eteenpäin lapsillesi. Emme voi pakottaa toisia oppimaan virheistään, mutta me voimme itse oppia heidän virheistään ennen, kuin syyllistymme itse samoihin virheisiin! Tämä ominaisuus tekee meistä ihmisistä todella mainioita olentoja.

Vierailija kirjoitti:

Luin osan ketjun kirjoituksista. Ap on kysynyt useasti, millä perusteella hän olisi/on ollut ilkeä käytökseltään. Vastauksiin en törmännyt.

Itse keittiöpsykologina sanoisin, että ko. keissi ei ole ihan suoraviivainen. Sen prosessin aikana on tehty monia päättelyitä ja ratkaisuja. Yksi ratkaisu on tuntunut olevan sopiva yhdelle, mutta toiselle epäoikeudenmukainen.

Ilman muuta äiti olisi voinut keskustella ap:n kanssa lehtien antamista (lainaan). Mikä lie tilanne ja päättelykuvio äidillä on ollut, mutta hänen arviokykynsä mukaan vaakakupissa näyttäytyi painavampana sisaren tyttären tarpeet saada heppalehtiä. Toisessa vaakakupissa hän näki oman tyttärensä lehdet, joista oli ollut iloa ja ne olisi ollut ihana pitää vain oman tyttären silmille. Mutta äiti luultavasti otti huomioon, että koska lehdet olivat (jo) tuoneet niin paljon iloa omalle tyttärelle, sekä äiti että tytär = ap voisivat tuntea iloa lehtien jakamisesta. Äiti ei ehkä tajunnut, että tytär ei ollut tähän vielä henkisesti valmis.

Niinpä äiti kokee ap:n = oman tyttärensä hankalana ja itsekkäänä. Vaikka kyseessä on ikäiselle tyypillinen "mun oma on vain mun oma ja sellaisena pysyy" - katsantokanta. Äiti teki virhearvion luullen, että tytär osaisi eläytyä tätinsä tyttären iloon, kun hänkin saa luettavakseen ja katsottavakseen heppalehtiä.

Oliko se perhe kenties vähävarainenkin? Tädin tytär oli varmasti onnellinen lehdistä, mutta samalla ehkä hiukan surullinen, koska ei kai koskaan saanut ihan tuoreita lehtiä.

Ap, tarkastele tilannetta tuolla vaakakuppisysteemillä. Tilanteessa voi olla useampiakin vaakakuppeja kuin kaksi. Monitahoinen hyötyjen ja haittojen punnitseminen.

Ymmärrän, että lapsen oikeustajua on loukattu, mutta aikuisperspektiivistä katsottuna tilanne voi tuntua helpommalta, koska sinun välityksellä, vaikkakin silloin luvatta, olet suonut jollekin toiselle iloa. Yritä nyt aikuisen ajatella asia tuota kautta.

Minä en ole koskaan ehtinyt edes miettiä miten olisin reagoinut tilanteessa, jossa minulta olisi kysytty, voiko ne lehdet lähettää äidin palvomille tyypeille pohjoiseen, joiden meille tullessa kylään suunnilleen pahoiteltiin että minä olen olemassa ja joutuvat minua kestämään ja sönkötettiin, että minun pitää ottaa oppia heidän lapsensa käytöksestä. Mitään normaalia reagoimista ei minulle silloinkaan sallittu.

Eihän silloin kun asia tuli ilmi minulla ollut enää mahdollisuutta käyttäytyä itsekkäästi. Asiahan oli päätetty puolestani jo. Ainoa minkä tein oli se, että sanoin, että en pitänyt siitä, että lehteni oli lähetetty minulta kysymättä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan nyt perustelut sille, miksi olin tilanteessa hankala ja itsekäs.

Ap

Onhan se nyt lapsellista alkaa nipottamaan jostain vuosien takaisesta lehtien lainaamisesta. Ilmeisesti et muistanut koko lehtiä ennenkuin nyt ja siitä piti sitten alkaa kiukuttelemaan, jostain lasten lehdistä.

Voit toki olla katkera äidillesi lopun ikääsi

Minä en kiukuttele mistään lehdistä, vaan mietin, miten tämä kaikki on vaikuttanut omaan oikeustajuuni ja miten se vaikuttaa lapsiini. Sillä kuten sanoin tajusin vasta eilen, että minulla oli oikeus niihin lehtiin, juuri kuin joku sanoi, että ne olivat minun, koska olivat olleet lahja minulle. Näin haluan itsekin asiat lasteni kanssa nähdä. Koska se on minusta oikeudenmukaisinta, ei se, että koska olen ne maksanut niin saan kävellä lapseni yli siinä ja tässä asiassa. Mutta kieltämättä minun on hyvin vaikeaa toimiessani niin. Hyvin vaikeaa. En tiedä mikä vaikea siinä on, mutta jotakin nousee.

Muistan hyvin kun asia oli ajankohtainen, mutta kun jyrätään niin jäähän se unohduksiin. Mutta ei se, etttä sen on unohtanut tee siitä jyräämisestä ja väärinkohtelusta oikeutettua tapahtumaa. Ja siis tämä on se kuvio, jossa olen joutunut elämään. Ei vain yhdet lehdet. Ja sitten minulle vielä on kehuttu (äiti), miten minua kohdellaan hyvin. Eli minun kuului uskoa, että tuollainen kohtelu on hyvää. Eihän se siltä tuntunut, mutta...ehkä ihmisiä sitten saa kohdella niin, että heistä tuntuu pahalta. Se on se ongelma nyt, kun minulla on lapsia.

Ap

Perustelut sille miksi jotkut sanoivat sinua itsekkääksi ja hankalaksi:

- Periaatteessa sinua ei haitannut lehtiesi lainaaminen (sinänsä siis epäitsekästä), vaan se, että sinulta ei kysytty. Jos sinua kerran ei haitannut lehtiesi lainaaminen, olisiko äitisi tehnyt ihan oikean arvion, että ne saa lainata? Näin normaalin oikeustajun omaavat ihmiset ajattelisivat.

- Postauksestasi päätellen kuitenkin vasta eilen aloit ajattelemaan, miten väärin oli ettei hän kysynyt sinulta vuosia sitten että onko lehtien lainaus ok. Jos asia oli ok vuosien ajan, miksi nyt koet äidin kohdelleen sinua väärin? Ihminen puolustaa oikeuksiaan, kun jotain on itselle koituu jonkun toiminnasta haittaa. Tässä nyt ei ilmeisesti aiheutettu sinulle haittaa. Tuntuuko sinusta että sinun pitää puolustaa oikeuksiasi vain oikeuksien puolustamisen ilosta? (Tämä on hankalan ja itsekkään ihmisen piirre, ja miksi ylipäätään loukkaannuit asiasta vasta nyt?)

- Entä vaikka olisitkin tuntenut äitisi olleen epäoikeudenmukainen sinua kohtaan, koska sinua haittasi että lehtesi lainattiin kysymättä, olisitko tällöin voinut sanoa asiallisesti että "Lainasit sitten mun lehdet pois, se ei haittaa, mutta haluaisin kuitenkin että ensi kerralla kysyisit multa etukäteen että asia on ok." Tähän tuskin kukaan äiti sanoisi, että oletpa itsekäs. Ja ihmisiä ne meidänkin äidit ovat, tekevät tulkintavirheitä ja muita. Jos äidillä keittää joskus yli ihan väärästä syystä, tuon ikäinen osaa jo suodattaa ja sietää muiden ajoittaista epäoikeudenmukaista käytöstä. (Hankala ihminen ei siedä muiden virheitä, eikä huomaa omiaan)

- Sanoit kokeneesi äitisi tilanteessa liian jyrkät sanat rangaistuksena. Koetko että lapsesi rankaisee sinua kiukutellessaan? Ei se ole rangaistus, vaan ihmisten normaalia käytöstä! Vaikka olisi kuinka aikuinen ja auktoriteettihahmo, kyllä joskus kaikilla tapahtuu ylilyöntejä. (Sinulla on tämän perusteella vääristynyt oikeudentaju, johtuu äidistäsi tai ei)
Ehkä minä koen. No, jos se kerran on normaalia käytöstä, niin miksi sitten minun äitini sai istuttaa minun päähäni syyllisyyden siitä, että käyttäydyn normaalisti? Jos auktoriteettihahmolle sattuu ylilyöntwjä, niin niitä pitää pyytää anteeksi, vai eikö sinusta? Vastaa! Muutkin saavat vastata. Miten niin minulla on vääristynyt oikeudentaju? Missä asiassa?

- Olisiko normaalin ihmisen pitänyt jo voida unohtaa ja antaa anteeksi, vaikka tilanne olisi tuolloin riistäytynyt ihan käsistä? (Hankala ihminen muistelee menneitä ja on pitkävihainen jostain tälläisestä asiasta.)
Mitä tarkoitat tilanteen riistäytymisellä käsistä? En voi vastata ellet täsmennä. Anteeksi olisi voinut antaa, jos äiti olisi kantanut vastuunsa siitä, että toimi itse väärin, eli haukkui sitä oikein käyttäytyvää, eli minua. Koska nyt kun äiti ei myöntänyt väärää käytöstään virheeksi niin minulle syntyi vääristynyt käsitys siitä, että minä olin väärässä ja äiti oikeassa se on ollut elämälleni erittäin vahingollinen käsitys.

- Maailma nyt vaan on epäoikeudenmukainen, tilanteesi ei todellakaan ole pahimmasta päästä! Olet oman onnesi seppä, käyttäydy sen mukaan ja hoida itse se "vaurioitunut oikeudentajusi" kuntoon. Heittäytymällä hankalaksi jonkin mitättömän vanhan riidan vuoksi, jolla ei ole vaikutusta elämääsi saat läheiset ihmiset kaikkoamaan elämästäsi.

Minulle on aivan sama sellaiset ystävät, joiden mielestä äitini toiminta oli oikein ja kannatettavaa ja että itse toimin väärin ja äidillä oli oikeus rangaista minua.

Itselläni on temperamenttinen ja kärsimätön äiti, joka saattoi sättiä minua ihan ilman omaa syytäni, (esimerkiksi silloin kun hän opetti minut ajamaan autoa, enkä meinannut oppia jotain) jolloin sanoin hänelle, että hän on nyt aivan kohtuuton, jolloin hän pyysi anteeksi rauhoituttuaan. Ja jos ei joskus pyytänyt anteeksi, olen jo ne tilanteet unohtanut. Molempiin suuntiin tämä meni näin.

On jossain määrin luonnollista, että nimenomaan lapsi saa tehdä töitä tullakseen vanhempansa kunnioittamaksi yksilöksi, sitä se teini-ikä on. Enkä nyt tarkoita mitään kapinahenkeä, vaan ihan normaalia luottamuksen ja molemminpuolisen kunnioituksen muodostumista.

Miten minusta olisi voinut tulla äitini kunnioittama henkilö, jos kaikki mihin reagoin oikein on äitini mielestä väärin? Ja jos siitä hermostun niin sittenhän äitini ei enää tarvitsekaan kunnioittaa minua. Luuletko sinä, että minun äitini jotenkin halusi kunnioittaa minua? Voi olla, että hänellä on siinä haava itsessään, ehkä häntä on pidetty jotenkin ihan en tiedä minä omassa lapsuudessaan, mutta sen takia hän oli nimenomaan sellainen joka olisi voinut pahoin kunnioittaessaan minua.

Ap