Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Sängyn alusen ja petivaatteiden tarkastus aina kun ITSE oli ollut baari-illan jälkeen "kaverin sohvalla yötä" vaikka kotiin olisi ollut 5 min. taksimatka. Jos kysyin että missä itse oli ollut niin olin vainoharhainen ja mustasukkainen hullu.

Avaimien ja puhelimen piilottaminen viikonloppuisin, etten lähde pettämään. Itse huiteli viikonloput ties missä ja kävi säännöllisesti tarkastamassa olenko kotona ja kenen kanssa.

Soitteli yöllä kännissä ja koska nukuin, en tietenkään vastannut, olin siis pettämässä. Jos vastasin, minulla oli kuitenkin joku mies vieressä.

Työmatkoilta piti soittaa aina tiettyyn kellonaikaan illalla ja jaaritella puhelimessa hotellihuoneessa siihen asti että hotellin baari menee kiinni. Etten vaan mene sinne iskemään miestä.

Kuvia piti laittaa todisteeksi että olen töissä/kotona/missä tahansa.

Kertaakaan en siis pettänyt mutta ex petti sitten senkin edestä. Enkä tajua että miten edes suostuin moiseen ja loppuajasta en enää edes välittänyt vaan käytin kaiken energiani että sain exän ulos asunnostani. Sekin oli monen kuukauden rutistus mutta onneksi jo taakse jäänyttä elämää.

Niin ja jatkoa vielä. Tietysti puhelimen, tabletin ja tietokoneen tutkiminen vähintään kerran viikossa. Salaa tietenkin.

Lähetti myös messengeristäni viestejä miespuoleisille kavereille joissa ehdotteli ties mitä, esiintyi siis minuna. Jäi tietenkin heti kiinni kun kaverit alkoi kysellä että mitä helvettiä nyt ehdottelen! Mitään ei tietenkään myöntänyt vaan käänsi asian niin että minä itse olen ne viestit lähettänyt ja yritän syyttää häntä. Että hänhän tiesi miten haluan muita miehiä jatkuvasti.

Olisihan noita vaikka kuinka.

Aivan sairas tapaus.

Petihommissa tapahtunutta:

Alapääni oli erittäin kostea (välillä ollut tämän kanssa ongelmia, nyt kiihotuin varmaankin tavallista enemmän tai jotkin).

Mies päätteli että olen harrastanut seksiä jonkun toisen kanssa sinä päivänä ja alapäässä on oltava edellisen miehen spermat, muuta selitystä ei ole.

En tiedä missä välissä olisin edes ehtinyt panemaan ketään muuta.

Äkkiä kuivui toosa entiselleen.. :D

Mies epäili että mulla oli suhde meidän koiran kanssa. Katsoin sitä aina niin lempeästi. Mulla oli suhde myös naapurin 80-vuotiaan miehen kanssa, saatettiin jutella aidan yli kun vaimonsa auttoi hänet pihalle. Petin myös kaikkien työkavereiden kanssa. 3 vuorossa. Onneksi hän sai palkattua yhden työkaverini vahtimaan minua. Kauppareissulle piti pukeutua kauhtuneisiin verkkareihin ettei miehet katsele minua. Liiotella ei saanut ettei tarvinnut hävetä. Kaupassa ei saanut luoda katsekontaktia muihin miehiin, ei edes siihen ikivanhaan naapuriin.

Mustasukkainen ex-poikaystäväni oli ensin kuihduttanut käytöksellään kaikki muut kaverisuhteeni. Kerran naispuolinen kaverini lähetti tekstiviestin ja pyysi tulemaan perjantai-iltana synttäribileisiinsä. Tästäkös eksä veti hirveät kilarit, mutta väitin vastaan, että on mullakin oikeus nähdä muita ihmisiä edes joskus.

Tästä vastareaktiosta hän tietenkin teki omat päätelmänsä: olin rakastunut siihen naispuoliseen kaveriini, vaikka olen kyllä ihan hetero. Asiat paisuivat ja eksä ei enää pelkästään epäillyt, että petän jonkun miehen kanssa, vaan myös kuka tahansa nainenkin on uhka. Eli siis käytännössä 100% ihmisistä olivat potentiaalinen uhka. Tätä vainoharhaisuutta jatkui ties kuinka kauan, kunnes onnistuin pääsemään tyypistä eroon.

Oli näitä muitakin, esimerkiksi olin ostanut jonkun uuden huulipunan, joka oli vähän eri sävyä kuin edellinen = olen tavannut jonkun naisen, joka käyttää samanlaista huulipunaa ja jota yritän iskeä yrittämällä näyttää samanlaiselta. 

Kun olin jo jättänyt koko tyypin, hän yritti myönnytyksenä saada minua takaisin sillä, että armollisesti sallisi minun panna jonkun naisen kanssa, kun kerran sitä niin kovasti halusin.

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Hei, olet jo puoliksi tervehtymässä, kun pystyt myöntämään ongelmasi ja tarkastelemaan sitä noin. Voin lohduttaa sinua, että minulla on 25 ihmissuhdevuoden aikana ollut mustasukkaisuutta vain yhden vuoden aikana ja se oli ihan kamalaa ja siinä todella menee ihan sekaisin.

Sen jälkeen aloin miettiä ja kysyisinkin, onko suhteissa ollut jotain perustavasti pielessä eli sinä et ole saanut sellaista vastarakkautta, jota olisit toivonut? Olet jollain tasolla tiennyt, ettet ole vastapuolen elämän rakkaus? Silloinhan tilanne muuttuu stressaavaksi ja kilpailutilanteeksi koko muuta maailmaa vastaan. Lisäksi jos itse tuntee löytäneensä toisesta jotain erityistä ja tahtoisi pitää hänet ja saada vastarakkautta ja hyvän suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Hei, olet jo puoliksi tervehtymässä, kun pystyt myöntämään ongelmasi ja tarkastelemaan sitä noin. Voin lohduttaa sinua, että minulla on 25 ihmissuhdevuoden aikana ollut mustasukkaisuutta vain yhden vuoden aikana ja se oli ihan kamalaa ja siinä todella menee ihan sekaisin.

Sen jälkeen aloin miettiä ja kysyisinkin, onko suhteissa ollut jotain perustavasti pielessä eli sinä et ole saanut sellaista vastarakkautta, jota olisit toivonut? Olet jollain tasolla tiennyt, ettet ole vastapuolen elämän rakkaus? Silloinhan tilanne muuttuu stressaavaksi ja kilpailutilanteeksi koko muuta maailmaa vastaan. Lisäksi jos itse tuntee löytäneensä toisesta jotain erityistä ja tahtoisi pitää hänet ja saada vastarakkautta ja hyvän suhteen. 

Jälkikäteen minusta tuntuu, että kaikkein mustasukkaisin olen ollut suhteissa, jossa minusta todella on välitetty ja olen ollut kumppanille toiveiden täyttymys. Olen kuitenkin "tiennyt" asian olevan muka aivan päinvastoin. Vika on varmasti ollut ihan omassa itsetunnossani ja luottamuksessani muihin ihmisiin sekä vääristyneessä kuvassani ihmissuhteista. Kilpailutilanne koko maailmaa vastaan hamstereita myöten kuvaa tuntemusta hyvin.

Vähiten mustasukkaisuutta koin suhteessa, jossa kumppani todella kohteli minua huonosti ja osoitti avoimesti, että minuakin parempia löytyisi. Kai oli helpompaa pelätä todellisia asioita kuin olemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Kaverin äiti sai turpiinsa, kun kaverin isäpuoli oli sitä mieltä että kävi paneskelemassa pyykkituvalla. Oli mustasukkainen myös perheen koiralle. Onneksi tämä nainen sai sitten tarpeekseen ja potkaisi psykon ulos.

Ja tämä kaverin äiti oli siis tosiaan keski-ikäinen, pyöreä nainen eikä mikään nuori kaunotar josta olisi ollut aihetta olla mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Hei, olet jo puoliksi tervehtymässä, kun pystyt myöntämään ongelmasi ja tarkastelemaan sitä noin. Voin lohduttaa sinua, että minulla on 25 ihmissuhdevuoden aikana ollut mustasukkaisuutta vain yhden vuoden aikana ja se oli ihan kamalaa ja siinä todella menee ihan sekaisin.

Sen jälkeen aloin miettiä ja kysyisinkin, onko suhteissa ollut jotain perustavasti pielessä eli sinä et ole saanut sellaista vastarakkautta, jota olisit toivonut? Olet jollain tasolla tiennyt, ettet ole vastapuolen elämän rakkaus? Silloinhan tilanne muuttuu stressaavaksi ja kilpailutilanteeksi koko muuta maailmaa vastaan. Lisäksi jos itse tuntee löytäneensä toisesta jotain erityistä ja tahtoisi pitää hänet ja saada vastarakkautta ja hyvän suhteen. 

Jälkikäteen minusta tuntuu, että kaikkein mustasukkaisin olen ollut suhteissa, jossa minusta todella on välitetty ja olen ollut kumppanille toiveiden täyttymys. Olen kuitenkin "tiennyt" asian olevan muka aivan päinvastoin. Vika on varmasti ollut ihan omassa itsetunnossani ja luottamuksessani muihin ihmisiin sekä vääristyneessä kuvassani ihmissuhteista. Kilpailutilanne koko maailmaa vastaan hamstereita myöten kuvaa tuntemusta hyvin.

Vähiten mustasukkaisuutta koin suhteessa, jossa kumppani todella kohteli minua huonosti ja osoitti avoimesti, että minuakin parempia löytyisi. Kai oli helpompaa pelätä todellisia asioita kuin olemattomia.

Näin tämä on.

Kaikki henkinen väkivalta pahenee nimenomaan silloin, kun sitä myötäillään. Ja itsekeskeimen ihminen alkaa käyttäytyä sitä itsekeskeisemmin, mitä enemmän häntä huomioidaan. On ihan todettu lähisuhdeväkivaltatyöntekijöiden kirjoittamassa kirjassakin. Siksi pitäisi heti laittaa rajat sille, miten itseä saa kohdella js pitää välttää sairaan ihmisen yliymmärtämistä. Se joka kommentoi ylempänä, että mustasukkaisuus johtuu siitä, ettei ole varma toisen tunteista, ei ole vielä tervehtinyt, sillä hän sysää edelleen vastuun omasta käytöksestään toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Hei, olet jo puoliksi tervehtymässä, kun pystyt myöntämään ongelmasi ja tarkastelemaan sitä noin. Voin lohduttaa sinua, että minulla on 25 ihmissuhdevuoden aikana ollut mustasukkaisuutta vain yhden vuoden aikana ja se oli ihan kamalaa ja siinä todella menee ihan sekaisin.

Sen jälkeen aloin miettiä ja kysyisinkin, onko suhteissa ollut jotain perustavasti pielessä eli sinä et ole saanut sellaista vastarakkautta, jota olisit toivonut? Olet jollain tasolla tiennyt, ettet ole vastapuolen elämän rakkaus? Silloinhan tilanne muuttuu stressaavaksi ja kilpailutilanteeksi koko muuta maailmaa vastaan. Lisäksi jos itse tuntee löytäneensä toisesta jotain erityistä ja tahtoisi pitää hänet ja saada vastarakkautta ja hyvän suhteen. 

Jälkikäteen minusta tuntuu, että kaikkein mustasukkaisin olen ollut suhteissa, jossa minusta todella on välitetty ja olen ollut kumppanille toiveiden täyttymys. Olen kuitenkin "tiennyt" asian olevan muka aivan päinvastoin. Vika on varmasti ollut ihan omassa itsetunnossani ja luottamuksessani muihin ihmisiin sekä vääristyneessä kuvassani ihmissuhteista. Kilpailutilanne koko maailmaa vastaan hamstereita myöten kuvaa tuntemusta hyvin.

Vähiten mustasukkaisuutta koin suhteessa, jossa kumppani todella kohteli minua huonosti ja osoitti avoimesti, että minuakin parempia löytyisi. Kai oli helpompaa pelätä todellisia asioita kuin olemattomia.

Näin tämä on.

Kaikki henkinen väkivalta pahenee nimenomaan silloin, kun sitä myötäillään. Ja itsekeskeimen ihminen alkaa käyttäytyä sitä itsekeskeisemmin, mitä enemmän häntä huomioidaan. On ihan todettu lähisuhdeväkivaltatyöntekijöiden kirjoittamassa kirjassakin. Siksi pitäisi heti laittaa rajat sille, miten itseä saa kohdella js pitää välttää sairaan ihmisen yliymmärtämistä. Se joka kommentoi ylempänä, että mustasukkaisuus johtuu siitä, ettei ole varma toisen tunteista, ei ole vielä tervehtinyt, sillä hän sysää edelleen vastuun omasta käytöksestään toiselle.

Oikaisen vähän kirjoittamaani. En ole koskaan kokenut sairaalloista mustasukkaisuutta vaan yritin arvailla sairaalloisesti mustasukkaisen päänliikkeitä oman yksittäiskertaisen mustasukkaisuuskokemukseni pohjalta (aiheesta syntynyt ja meni ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin aiheen poistuttua). Mutuilu meni metsään. 

Olen myös ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden kohteena toisessa suhteessa, mutta en yhtään ymmärrä miksi vastapuoli käyttäytyi kuten käyttäytyi. 

Lähdin laivalle, silloinen poikaystäväni pisti kaverinsa tarkkailemaan minua sinne. En koskaan pettänyt häntä, hän kyllä minua. Jos oli poolopaita niin kiskaisi kauluksen alas, ja tarkasti kaulan, etten vain fritsuja piilotellut. Toinen mieheni tuli maksamaan taksia kun tulin illan riennoista kotiin...epäili , että olin paneskellut kuskin kanssa, koska kyyti oli halvempi mitä hänellä oli ollut kaupungilta kotiin. Kannoin painavaa reppua ja olkapäälleni tuli pieniä verenpurkaumia...kyseli onko fritsuja😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Hei, olet jo puoliksi tervehtymässä, kun pystyt myöntämään ongelmasi ja tarkastelemaan sitä noin. Voin lohduttaa sinua, että minulla on 25 ihmissuhdevuoden aikana ollut mustasukkaisuutta vain yhden vuoden aikana ja se oli ihan kamalaa ja siinä todella menee ihan sekaisin.

Sen jälkeen aloin miettiä ja kysyisinkin, onko suhteissa ollut jotain perustavasti pielessä eli sinä et ole saanut sellaista vastarakkautta, jota olisit toivonut? Olet jollain tasolla tiennyt, ettet ole vastapuolen elämän rakkaus? Silloinhan tilanne muuttuu stressaavaksi ja kilpailutilanteeksi koko muuta maailmaa vastaan. Lisäksi jos itse tuntee löytäneensä toisesta jotain erityistä ja tahtoisi pitää hänet ja saada vastarakkautta ja hyvän suhteen. 

Jälkikäteen minusta tuntuu, että kaikkein mustasukkaisin olen ollut suhteissa, jossa minusta todella on välitetty ja olen ollut kumppanille toiveiden täyttymys. Olen kuitenkin "tiennyt" asian olevan muka aivan päinvastoin. Vika on varmasti ollut ihan omassa itsetunnossani ja luottamuksessani muihin ihmisiin sekä vääristyneessä kuvassani ihmissuhteista. Kilpailutilanne koko maailmaa vastaan hamstereita myöten kuvaa tuntemusta hyvin.

Vähiten mustasukkaisuutta koin suhteessa, jossa kumppani todella kohteli minua huonosti ja osoitti avoimesti, että minuakin parempia löytyisi. Kai oli helpompaa pelätä todellisia asioita kuin olemattomia.

Näin tämä on.

Kaikki henkinen väkivalta pahenee nimenomaan silloin, kun sitä myötäillään. Ja itsekeskeimen ihminen alkaa käyttäytyä sitä itsekeskeisemmin, mitä enemmän häntä huomioidaan. On ihan todettu lähisuhdeväkivaltatyöntekijöiden kirjoittamassa kirjassakin. Siksi pitäisi heti laittaa rajat sille, miten itseä saa kohdella js pitää välttää sairaan ihmisen yliymmärtämistä. Se joka kommentoi ylempänä, että mustasukkaisuus johtuu siitä, ettei ole varma toisen tunteista, ei ole vielä tervehtinyt, sillä hän sysää edelleen vastuun omasta käytöksestään toiselle.

Oikaisen vähän kirjoittamaani. En ole koskaan kokenut sairaalloista mustasukkaisuutta vaan yritin arvailla sairaalloisesti mustasukkaisen päänliikkeitä oman yksittäiskertaisen mustasukkaisuuskokemukseni pohjalta (aiheesta syntynyt ja meni ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin aiheen poistuttua). Mutuilu meni metsään. 

Olen myös ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden kohteena toisessa suhteessa, mutta en yhtään ymmärrä miksi vastapuoli käyttäytyi kuten käyttäytyi. 

Minä taas ymmärrän. Olen joskus kauan aikaa sitten ollut itse sairaalloisen mustasukkainen ja koska tajusin, että se ei ole tervettä niin jouduin opettelemalla opettelemaan siitä pois. Ja nykyään olen melkeen täysi vastakohta eli en tippaakaan mustasukkainen. Mutta minun mielestäni se johtuu siitä, ettei se mustasukkainen ihminen rakasta vastapuolta oikeasti vaan rakastaa vain rakastettuna olemista ja sen menettämisen pelko aiheuttaa mustasukkaisuuden. Myöskään mustasukkainen itse ei ole kovin luotettava parisuhteessa. Mustasukkaisella on myös huono itsetunto.

Sairaudesta ei voi parantua ellei myönnä sitä ja ellei itse halua parantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Hei, olet jo puoliksi tervehtymässä, kun pystyt myöntämään ongelmasi ja tarkastelemaan sitä noin. Voin lohduttaa sinua, että minulla on 25 ihmissuhdevuoden aikana ollut mustasukkaisuutta vain yhden vuoden aikana ja se oli ihan kamalaa ja siinä todella menee ihan sekaisin.

Sen jälkeen aloin miettiä ja kysyisinkin, onko suhteissa ollut jotain perustavasti pielessä eli sinä et ole saanut sellaista vastarakkautta, jota olisit toivonut? Olet jollain tasolla tiennyt, ettet ole vastapuolen elämän rakkaus? Silloinhan tilanne muuttuu stressaavaksi ja kilpailutilanteeksi koko muuta maailmaa vastaan. Lisäksi jos itse tuntee löytäneensä toisesta jotain erityistä ja tahtoisi pitää hänet ja saada vastarakkautta ja hyvän suhteen. 

Jälkikäteen minusta tuntuu, että kaikkein mustasukkaisin olen ollut suhteissa, jossa minusta todella on välitetty ja olen ollut kumppanille toiveiden täyttymys. Olen kuitenkin "tiennyt" asian olevan muka aivan päinvastoin. Vika on varmasti ollut ihan omassa itsetunnossani ja luottamuksessani muihin ihmisiin sekä vääristyneessä kuvassani ihmissuhteista. Kilpailutilanne koko maailmaa vastaan hamstereita myöten kuvaa tuntemusta hyvin.

Vähiten mustasukkaisuutta koin suhteessa, jossa kumppani todella kohteli minua huonosti ja osoitti avoimesti, että minuakin parempia löytyisi. Kai oli helpompaa pelätä todellisia asioita kuin olemattomia.

Näin tämä on.

Kaikki henkinen väkivalta pahenee nimenomaan silloin, kun sitä myötäillään. Ja itsekeskeimen ihminen alkaa käyttäytyä sitä itsekeskeisemmin, mitä enemmän häntä huomioidaan. On ihan todettu lähisuhdeväkivaltatyöntekijöiden kirjoittamassa kirjassakin. Siksi pitäisi heti laittaa rajat sille, miten itseä saa kohdella js pitää välttää sairaan ihmisen yliymmärtämistä. Se joka kommentoi ylempänä, että mustasukkaisuus johtuu siitä, ettei ole varma toisen tunteista, ei ole vielä tervehtinyt, sillä hän sysää edelleen vastuun omasta käytöksestään toiselle.

Oikaisen vähän kirjoittamaani. En ole koskaan kokenut sairaalloista mustasukkaisuutta vaan yritin arvailla sairaalloisesti mustasukkaisen päänliikkeitä oman yksittäiskertaisen mustasukkaisuuskokemukseni pohjalta (aiheesta syntynyt ja meni ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin aiheen poistuttua). Mutuilu meni metsään. 

Olen myös ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden kohteena toisessa suhteessa, mutta en yhtään ymmärrä miksi vastapuoli käyttäytyi kuten käyttäytyi. 

Minä taas ymmärrän. Olen joskus kauan aikaa sitten ollut itse sairaalloisen mustasukkainen ja koska tajusin, että se ei ole tervettä niin jouduin opettelemalla opettelemaan siitä pois. Ja nykyään olen melkeen täysi vastakohta eli en tippaakaan mustasukkainen. Mutta minun mielestäni se johtuu siitä, ettei se mustasukkainen ihminen rakasta vastapuolta oikeasti vaan rakastaa vain rakastettuna olemista ja sen menettämisen pelko aiheuttaa mustasukkaisuuden. Myöskään mustasukkainen itse ei ole kovin luotettava parisuhteessa. Mustasukkaisella on myös huono itsetunto.

Sairaudesta ei voi parantua ellei myönnä sitä ja ellei itse halua parantua.

Tuohon on helppo uskoa, koska ainankin minua se sairaan mustasukkainen kohteli niin julmasti ja huonosti, ettei varmasti olisi, jos olisi oikeasti rakastanut. Todennäköisesti hän halusi vain omistaa ja saada. 

3 vuotta mustasukkaisen miehen kanssa kirjoitti:

- En saanut käydä kavereiden kanssa baarissa, koska se tarkoitti automaattisesti jonkun panemista baarin vessassa

- Jos minulla tuli kirjoitusvirhe kirjoittaessani hänelle viestiä, hän alkoi epäilemään että olin jonkun miehen luona koska minulla oli niin kiire kirjoittaa viestiä

- Jos en vastannut viesteihin tai soittihin parissa minuutissa --> olin jonkun miehen luona

- Olin facebookissa pidempään kuin viisi minuuttia --> juttelin miehille

- Minulla ei saanut olla miespuolisia kavereita

Muistan tapauksen, kun kerran menin kaverin luokse, enkä ilmoittanut tätä poikaystävälleni. Hän raivostui kun myöhemmin kerroin, että kävin kaverini luona, mutta en ilmoittanut hänelle etukäteen mitään. Ei kuulemma voinut enää luottaa minuun, kun valehtelin ja salailin asioita. Loppujen lopuksi pyytelin itkien anteeksi, ja lopulta hän antoi anteeksi tämän kauhean teon. 

Lisäksi minun piti aina selittää mitä teen, missä olen, kenen kanssa, kuinka pitkään jne. Nyt tuntuu kuin olisin päässyt vankilasta. 

Tähän törmäsin yhdessä suhteessa. En koskaan ennemmin ollut sellaista kokenut joten olin todella yllättynyt kuinka paljon yksi ihminen voi udella tekemisiä, täysin mitättömiä juttuja(esim, kävin kirjastossa niin piti kertoa mitä kirjoja olin lainannut, ketä olin tavannut, oliko siellä muita miehiä). Muutamassa kuukaudessa tilanne eskaloitui yöllisiin soittoihin ja tarkistuksiin (asuimme eri paikkakunnilla), kerran hän tuli myöhään illalla ilmoittamatta kylään, selitti myös sen että kävi tarkistamassa onko minulla muita "vieraita". Tässä vain pintaraapausi miehen teoista. Silloin tiesin ettei suhteella ole tulevaisuutta ja se päättyi onneksi lyhyeen. Katkasin kaikki yhetydenpidot häneltä tyystin, hiljaista oli monta vuotta. Pari kuukautta sitten tämä tyyppi yritti ottaa minuun yhteyttä mutta laitoin uudet estot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Hei, olet jo puoliksi tervehtymässä, kun pystyt myöntämään ongelmasi ja tarkastelemaan sitä noin. Voin lohduttaa sinua, että minulla on 25 ihmissuhdevuoden aikana ollut mustasukkaisuutta vain yhden vuoden aikana ja se oli ihan kamalaa ja siinä todella menee ihan sekaisin.

Sen jälkeen aloin miettiä ja kysyisinkin, onko suhteissa ollut jotain perustavasti pielessä eli sinä et ole saanut sellaista vastarakkautta, jota olisit toivonut? Olet jollain tasolla tiennyt, ettet ole vastapuolen elämän rakkaus? Silloinhan tilanne muuttuu stressaavaksi ja kilpailutilanteeksi koko muuta maailmaa vastaan. Lisäksi jos itse tuntee löytäneensä toisesta jotain erityistä ja tahtoisi pitää hänet ja saada vastarakkautta ja hyvän suhteen. 

Jälkikäteen minusta tuntuu, että kaikkein mustasukkaisin olen ollut suhteissa, jossa minusta todella on välitetty ja olen ollut kumppanille toiveiden täyttymys. Olen kuitenkin "tiennyt" asian olevan muka aivan päinvastoin. Vika on varmasti ollut ihan omassa itsetunnossani ja luottamuksessani muihin ihmisiin sekä vääristyneessä kuvassani ihmissuhteista. Kilpailutilanne koko maailmaa vastaan hamstereita myöten kuvaa tuntemusta hyvin.

Vähiten mustasukkaisuutta koin suhteessa, jossa kumppani todella kohteli minua huonosti ja osoitti avoimesti, että minuakin parempia löytyisi. Kai oli helpompaa pelätä todellisia asioita kuin olemattomia.

Näin tämä on.

Kaikki henkinen väkivalta pahenee nimenomaan silloin, kun sitä myötäillään. Ja itsekeskeimen ihminen alkaa käyttäytyä sitä itsekeskeisemmin, mitä enemmän häntä huomioidaan. On ihan todettu lähisuhdeväkivaltatyöntekijöiden kirjoittamassa kirjassakin. Siksi pitäisi heti laittaa rajat sille, miten itseä saa kohdella js pitää välttää sairaan ihmisen yliymmärtämistä. Se joka kommentoi ylempänä, että mustasukkaisuus johtuu siitä, ettei ole varma toisen tunteista, ei ole vielä tervehtinyt, sillä hän sysää edelleen vastuun omasta käytöksestään toiselle.

Oikaisen vähän kirjoittamaani. En ole koskaan kokenut sairaalloista mustasukkaisuutta vaan yritin arvailla sairaalloisesti mustasukkaisen päänliikkeitä oman yksittäiskertaisen mustasukkaisuuskokemukseni pohjalta (aiheesta syntynyt ja meni ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin aiheen poistuttua). Mutuilu meni metsään. 

Olen myös ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden kohteena toisessa suhteessa, mutta en yhtään ymmärrä miksi vastapuoli käyttäytyi kuten käyttäytyi. 

Minä taas ymmärrän. Olen joskus kauan aikaa sitten ollut itse sairaalloisen mustasukkainen ja koska tajusin, että se ei ole tervettä niin jouduin opettelemalla opettelemaan siitä pois. Ja nykyään olen melkeen täysi vastakohta eli en tippaakaan mustasukkainen. Mutta minun mielestäni se johtuu siitä, ettei se mustasukkainen ihminen rakasta vastapuolta oikeasti vaan rakastaa vain rakastettuna olemista ja sen menettämisen pelko aiheuttaa mustasukkaisuuden. Myöskään mustasukkainen itse ei ole kovin luotettava parisuhteessa. Mustasukkaisella on myös huono itsetunto.

Sairaudesta ei voi parantua ellei myönnä sitä ja ellei itse halua parantua.

Tuohon on helppo uskoa, koska ainankin minua se sairaan mustasukkainen kohteli niin julmasti ja huonosti, ettei varmasti olisi, jos olisi oikeasti rakastanut. Todennäköisesti hän halusi vain omistaa ja saada. 

Täällä tuo aiemmin mustasukkapsykoosista kirjoittanut. Pakko myöntää, että suhteissa olen tainnut rakastaa nimenomaan sitä toisen rakkautta, en sitä ihmistä ihmisenä. Olen myös koettanut muuttaa kumppania, yrittänyt ohjailla hänen mieltymyksiään. Arvostellut, oikeastaan sisimmässäni jopa ihan halveksinut kumppaniani.

En ole kai tahtonut olla ihmisen kanssa siksi, että hän olisi ollut jotenkin erityinen ja upea, vaan siksi, että hän vastasi palvonnan tarpeeseeni. Enkä ole ollut suhteissa luotettava, mikä on tietysti lisännyt uskoa siihen, että tietysti toinenkin kieroilee ja pettää samalla tavalla. Ja että tietysti toinenkin salaa halveksii minua kuten minäkin häntä!

Piti käydä vessassa laittamatta ovea lukkoon

Piti nukkua miehen käden alla, etten karkaa

En saanut käyttää illalla yksin koiraa

Piti vastata heti kun mies soittaa

Töistä piti tulla heti kotiin

Pikkarit haisteltiin

Piti suostua aina seksiin

Kysyä lupa saako sylistä lähteä

Meikata joka päivä

Ei lyhyitä hameita tai tiukkoja housuja

Ei saanut puhua vieraille miehille, miehen veljelle vain jos veli kysyi jotain

Nauraminen oli flirttailua

.....

Mies luki ennakkoon kirjat jotka sain lukea.

Kielsi monia sarjoja. Suuttui, jos elokuvissa oli lihaksikas mies.

Minulla ei saanut olla miespuolisia kavereita. Enkä saanut olla edes parhaan ystäväni luona enää 10 jälkeen. Sekä aina tivasi mistä keskustelimme. Niin ja aika usein olin meikannut (ripsari + meikkivoide) ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta ja käsittämätöntä, että miehet tosissaan uskovat tyttöystäviensä/vaimojensa naivan  koiraansa, kissaansa, hamsteriaan, naapurin Perttiä 90v, parasta ystäväänsä tai  lähikaupan kassaa   ties missä hississä tai kaupan takahuoneessa!

Olen ollut monessa suhteessani sairaalloisen, omastakin mielestäni suorastaan psykoottisen mustasukkainen ja siksi koetankin nyt pysytellä kaukana vastakkaisesta sukupuolesta tietäessäni, että suhde laukaisee minussa aivan hallitsemattomia asioita. Työstän päätäni terapiassa, mutten tiedä, onko siitä mitäön apua.

Hamsterin ja naapurin rullatuolivanhuksenkin kokeminen uhkana on mustasukkaiselle ihan täyttä kivuliasta todellisuutta. Sitä on vaikea selittää, koska todennäköisesti myöhemmin tilanteen ulkopuolella se kuulostaa aivan älyttömältä mustasukkaisen omiinkin korviin. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen elämä on sekasortoa, kun hänen mielessään koko maailma koettaa nöyryyttää häntä jotenkin ja välillä kaikki tietävät muka jotain, mitä häneltä salaillaan.

Neuvon vain suosiolla ottamaan etäisyyttä, kun kumppani alkaa harhaiseksi. Käytös ja "mustasukkapsykoosi" menee sitä pahemmaksi, mitä kovemmin mustasukkaisuutta koetetaan todistaa aiheettomaksi. Muistan pääni olleen ihan todella sekaisin noina aikoina. Olen onnellinen, että kumppanini ovat tajunneet lopulta lähteä ja toivon, että he ovat päässeet jaloilleen ja kykenevät normaaleihin ihmissuhteisiin.

Hei, olet jo puoliksi tervehtymässä, kun pystyt myöntämään ongelmasi ja tarkastelemaan sitä noin. Voin lohduttaa sinua, että minulla on 25 ihmissuhdevuoden aikana ollut mustasukkaisuutta vain yhden vuoden aikana ja se oli ihan kamalaa ja siinä todella menee ihan sekaisin.

Sen jälkeen aloin miettiä ja kysyisinkin, onko suhteissa ollut jotain perustavasti pielessä eli sinä et ole saanut sellaista vastarakkautta, jota olisit toivonut? Olet jollain tasolla tiennyt, ettet ole vastapuolen elämän rakkaus? Silloinhan tilanne muuttuu stressaavaksi ja kilpailutilanteeksi koko muuta maailmaa vastaan. Lisäksi jos itse tuntee löytäneensä toisesta jotain erityistä ja tahtoisi pitää hänet ja saada vastarakkautta ja hyvän suhteen. 

Jälkikäteen minusta tuntuu, että kaikkein mustasukkaisin olen ollut suhteissa, jossa minusta todella on välitetty ja olen ollut kumppanille toiveiden täyttymys. Olen kuitenkin "tiennyt" asian olevan muka aivan päinvastoin. Vika on varmasti ollut ihan omassa itsetunnossani ja luottamuksessani muihin ihmisiin sekä vääristyneessä kuvassani ihmissuhteista. Kilpailutilanne koko maailmaa vastaan hamstereita myöten kuvaa tuntemusta hyvin.

Vähiten mustasukkaisuutta koin suhteessa, jossa kumppani todella kohteli minua huonosti ja osoitti avoimesti, että minuakin parempia löytyisi. Kai oli helpompaa pelätä todellisia asioita kuin olemattomia.

Näin tämä on.

Kaikki henkinen väkivalta pahenee nimenomaan silloin, kun sitä myötäillään. Ja itsekeskeimen ihminen alkaa käyttäytyä sitä itsekeskeisemmin, mitä enemmän häntä huomioidaan. On ihan todettu lähisuhdeväkivaltatyöntekijöiden kirjoittamassa kirjassakin. Siksi pitäisi heti laittaa rajat sille, miten itseä saa kohdella js pitää välttää sairaan ihmisen yliymmärtämistä. Se joka kommentoi ylempänä, että mustasukkaisuus johtuu siitä, ettei ole varma toisen tunteista, ei ole vielä tervehtinyt, sillä hän sysää edelleen vastuun omasta käytöksestään toiselle.

Oikaisen vähän kirjoittamaani. En ole koskaan kokenut sairaalloista mustasukkaisuutta vaan yritin arvailla sairaalloisesti mustasukkaisen päänliikkeitä oman yksittäiskertaisen mustasukkaisuuskokemukseni pohjalta (aiheesta syntynyt ja meni ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin aiheen poistuttua). Mutuilu meni metsään. 

Olen myös ollut sairaalloisen mustasukkaisuuden kohteena toisessa suhteessa, mutta en yhtään ymmärrä miksi vastapuoli käyttäytyi kuten käyttäytyi. 

Minä taas ymmärrän. Olen joskus kauan aikaa sitten ollut itse sairaalloisen mustasukkainen ja koska tajusin, että se ei ole tervettä niin jouduin opettelemalla opettelemaan siitä pois. Ja nykyään olen melkeen täysi vastakohta eli en tippaakaan mustasukkainen. Mutta minun mielestäni se johtuu siitä, ettei se mustasukkainen ihminen rakasta vastapuolta oikeasti vaan rakastaa vain rakastettuna olemista ja sen menettämisen pelko aiheuttaa mustasukkaisuuden. Myöskään mustasukkainen itse ei ole kovin luotettava parisuhteessa. Mustasukkaisella on myös huono itsetunto.

Sairaudesta ei voi parantua ellei myönnä sitä ja ellei itse halua parantua.

Tuohon on helppo uskoa, koska ainankin minua se sairaan mustasukkainen kohteli niin julmasti ja huonosti, ettei varmasti olisi, jos olisi oikeasti rakastanut. Todennäköisesti hän halusi vain omistaa ja saada. 

Täällä tuo aiemmin mustasukkapsykoosista kirjoittanut. Pakko myöntää, että suhteissa olen tainnut rakastaa nimenomaan sitä toisen rakkautta, en sitä ihmistä ihmisenä. Olen myös koettanut muuttaa kumppania, yrittänyt ohjailla hänen mieltymyksiään. Arvostellut, oikeastaan sisimmässäni jopa ihan halveksinut kumppaniani.

En ole kai tahtonut olla ihmisen kanssa siksi, että hän olisi ollut jotenkin erityinen ja upea, vaan siksi, että hän vastasi palvonnan tarpeeseeni. Enkä ole ollut suhteissa luotettava, mikä on tietysti lisännyt uskoa siihen, että tietysti toinenkin kieroilee ja pettää samalla tavalla. Ja että tietysti toinenkin salaa halveksii minua kuten minäkin häntä!

Minä olin se vastapuoli, joka olin sitoutunut ja uskollinen. Rakkaus tosin väheni päivä päivältä toisen vihamielisyyden vuoksi. Ihan käsittämätöntä se tylyyden määrä, kun pitäisi olla rakastuneita ja kivaa.