Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Mies ei vaikuttanut alussa mustasukkaiselta lainkaan ja oli hyvin kannustava ja rohkaiseva. Hän tuntui arvostavan minua ihmisenä. Jossain vaiheessa tilanne alkoi muuttumaan omituiseksi, mutta se tapahtui niin hitaasti etten tavallaan ehtinyt edes tajuamaan miten valtava muutos hänessä tapahtui.

Kaikki ne asiat joihin hän oli minussa ihastunut alkoivatkin olla huonoimpia puoliani. Minun olisi pitänyt käytännössä muuttua ihmisenä aivan täysin. Hän päätti millaiset hiukset minulla pitää olla, mitä ja kenen kanssa saan harrastaa. Hän päätti kuka kelpaa ystäväkseni ja kuka ei. Hän halusi minun kertovan jokaisesta facebook-kaveristani, että mistä tunnen kyseisen ihmisen jonka jälkeen hän päätti kuka kaverilistalleni saa jäädä ja kuka saa poistua.

Eräänä päivänä hän ilmoitti, että en saa käydä enää missään muualla yksin kuin erään tietyn ystäväni kanssa kävelyllä. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Tottakai tajusin, että tämä ei ole normaalia ja että pitäisi lähteä. Yritin kuitenkin ymmärtää miestä. Välillä erosimme ja taas palasimme yhteen. Hän petti kaikki lupauksensa aina heti, kun otin hänet takaisin. Mikään ei koskaan pitänyt paikkaansa.

Ajattelin, että hän ei sentään ole väkivaltainen. Selitin ystävillenikin, että hän ei koskaan satuttaisi minua (fyysisesti). Sitten aloin kirjoittelemaan toisen miehen kanssa. Halusin vain saada elämääni jotain omaa, jotain hyvää mitä mies ei voisi viedä minulta pois. Ihastuin tähän toiseen mieheen, koska hän oli oman mieheni täydellinen vastakohta. Mieheni alkoi epäillä kaikenlaista kuten oli epäillyt jo vuosikausia ja kertaalleen jo "jäin kiinni" viestittelystä ja lupasin lopettaa sen. Mutta en pystynyt lopettamaan.

Kesällä sitten kerroin, että haluan erota lopullisesti, koska suhteemme on sairas ja tekee minut onnettomaksi. Luulin tosiaan ettei hän voisi koskaan olla väkivaltainen, mutta se asia muuttui kun hän tajusi, että olen tosissani. Tilanne meni todella rumaksi, mutta hän lähti kuitenkin. Minulle vaan jäi entistä kauheampi pelko miehiä kohtaan ja häpeä siitä, että katsoin tuollaista niin kauan.

Nyt olen hänestä vapaa ja leikkasin hiuksenikin lyhyeksi (koska hän piti pitkistä hiuksista), että saisin viimein olla ja elää niinkuin itse haluan.

Eli petit ja selittelit omaksi eduksesi? Luepa nyt tekstisi uudemman kerran ja seisonpitkään peilin edessä. Mikä menk pieleen?

Vierailija kirjoitti:

Huh, mitä juttuja täällä. Täytyypä lukea eteenpäin.

Exäni muutti aikoinaan luokseni, välissä useita satoja kilometrejä. Hänellä ei ollut kuin yksi ystävä lähimailla, mutta tälläkin oli mies, joten harvoin näkivät. Suhde oli exälleni kaikki kaikessa, eikä missään muualla olisi saanut käydä. Mustasukkaisuus oli pahinta silloin, kun kävimme yhdessä omien kavereideni illanvietossa. Hän ei viihtynyt, koska halusi vain olla minun seurassani. Ajan myötä häntä ei enää kelpuutettu mukaan (ei minun eikä kavereideni toimesta) näihin illanviettoihin ja voi jestas, millainen soittelu- ja tekstiviestirumba siitä käynnistyi jos olin poissa. Tein tuohon aikaan iltatöitä ja toisinaan saatoin jäädä pitkäksikin aikaa ylitöihin, että talous pysyisi kunnossa ja saisi rahaa säästöönkin. Exälläni oli tapana istuskella työpaikkani (asiakas)tiloissa aina sulkemisajankohtaan asti ja vielä sen jälkeen ulkona.

Sitten kerran sain siitä kyttäämisestä tarpeekseni ja pyysin pitkäaikaista hyvää ystävääni mukaan elokuviin, että saisin edes hetkeksi irtautua arjesta. Sepitin tarinan eräänlaisesta muuttokeikkojen sarjasta ja läpi meni, koska olin tehnyt joskus keikkahommana sellaista aiemminkin. Jopa sinne hän olisi tunkenut mukaan, mutta selitin, ettei autossa ole tilaa.

Elokuvan jälkeen suutelin ystävääni muutaman sekunnin ajan ja huomasin välittäväni hänestä. Samalla hetkellä tuli karmea fiilis, koska se on ainoa kerta, jolloin olen "pettänyt". (Suutelun lasken pettämiseksi). Lähdin kotiin ja tuli sellainen vastaanotto, mitä en olisi odottanut. Koko kämppä siivottu, puhtaat vuodevaatteet ja hyvää ruokaa vastatehtynä. Kellahdin petiin ja sanoin, ettei ole nälkä. Exäni hyppäsi päälleni ja kerroin koko jutun. Juteltiin koko ilta ja kaipa hän siinä edes hieman kasvoi henkisesti, kun kuunteli minua. Hän oli niin nuori vielä silloin, 19-vuotias, ensimmäistä kertaa vakavassa suhteessa, ja minä olin lähes seitsemän vuotta vanhempi. Sama kuitenkin jatkui jonkin ajan kuluttua, vaikka olimmekin yhdessä yli kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen, joten annoin olla ja jatkoin omaa polkuani yksin.

Tässä jutussa ei ole kyse sairaalloisesta mustasukkaisuudesta vaan nuoruuden tyhmyydestä ja sen lisäksi yksinäisyyden ja turvattomuuden aiheuttamasta riippuvaisuudesta. Valehtelu ja ryhmästä sulkeminen herättivät ihan oikeutetusti mustasukkaisuuden, sairaalloinen mustasukkaisuus syntyy aiheetta. Hän ei myöskään juttusi mukaan ratsannut tavaroitasi tai vaatinut pitkiä selityksiä. Olisi halunnut mukaasi ja enemmän seuraasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei vaikuttanut alussa mustasukkaiselta lainkaan ja oli hyvin kannustava ja rohkaiseva. Hän tuntui arvostavan minua ihmisenä. Jossain vaiheessa tilanne alkoi muuttumaan omituiseksi, mutta se tapahtui niin hitaasti etten tavallaan ehtinyt edes tajuamaan miten valtava muutos hänessä tapahtui.

Kaikki ne asiat joihin hän oli minussa ihastunut alkoivatkin olla huonoimpia puoliani. Minun olisi pitänyt käytännössä muuttua ihmisenä aivan täysin. Hän päätti millaiset hiukset minulla pitää olla, mitä ja kenen kanssa saan harrastaa. Hän päätti kuka kelpaa ystäväkseni ja kuka ei. Hän halusi minun kertovan jokaisesta facebook-kaveristani, että mistä tunnen kyseisen ihmisen jonka jälkeen hän päätti kuka kaverilistalleni saa jäädä ja kuka saa poistua.

Eräänä päivänä hän ilmoitti, että en saa käydä enää missään muualla yksin kuin erään tietyn ystäväni kanssa kävelyllä. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Tottakai tajusin, että tämä ei ole normaalia ja että pitäisi lähteä. Yritin kuitenkin ymmärtää miestä. Välillä erosimme ja taas palasimme yhteen. Hän petti kaikki lupauksensa aina heti, kun otin hänet takaisin. Mikään ei koskaan pitänyt paikkaansa.

Ajattelin, että hän ei sentään ole väkivaltainen. Selitin ystävillenikin, että hän ei koskaan satuttaisi minua (fyysisesti). Sitten aloin kirjoittelemaan toisen miehen kanssa. Halusin vain saada elämääni jotain omaa, jotain hyvää mitä mies ei voisi viedä minulta pois. Ihastuin tähän toiseen mieheen, koska hän oli oman mieheni täydellinen vastakohta. Mieheni alkoi epäillä kaikenlaista kuten oli epäillyt jo vuosikausia ja kertaalleen jo "jäin kiinni" viestittelystä ja lupasin lopettaa sen. Mutta en pystynyt lopettamaan.

Kesällä sitten kerroin, että haluan erota lopullisesti, koska suhteemme on sairas ja tekee minut onnettomaksi. Luulin tosiaan ettei hän voisi koskaan olla väkivaltainen, mutta se asia muuttui kun hän tajusi, että olen tosissani. Tilanne meni todella rumaksi, mutta hän lähti kuitenkin. Minulle vaan jäi entistä kauheampi pelko miehiä kohtaan ja häpeä siitä, että katsoin tuollaista niin kauan.

Nyt olen hänestä vapaa ja leikkasin hiuksenikin lyhyeksi (koska hän piti pitkistä hiuksista), että saisin viimein olla ja elää niinkuin itse haluan.

Eli petit ja selittelit omaksi eduksesi? Luepa nyt tekstisi uudemman kerran ja seisonpitkään peilin edessä. Mikä menk pieleen?

Eiköhän se mies itse pettänyt luottamuksen jo paljon aikaisemmin vahtaamalla ja kontrolloimalla kumppaniaan sairaalloisesti.

Ex tivasi minulta lähes jatkuvasti kenen kanssa olen pettänyt häntä ja hän kyllä tietää, kun "on kuullut juttua" ihmisiltä ym. Kyseli miksi "salailen" puhelintani (tasan kerran viestittelin ns. salaa yhden naispuolisen ystäväni kanssa hänen arkaluonteisista asioista enkä halunnut, että mies näkee niitä). Baari-illan jälkeen ihmetteli miksi tulin kotiin klo 4:30 enkä klo 4:15, kun vartin matka kotiin (käytiin ystävän kanssa hakemassa pizzaa).

Hän ITSE petti minua mennen tullen ja touhusi selkäni takana vaikka mitä (oli nettideittejä, seksiviestittelyä, ihan suoraa pettämistä). Kun asiat loksahtivat paikoilleen tajusin, että hän nimenomaa teki juuri näin mistä yritti minua syyttää. Minä en ikinä pettänyt häntä.

Tämän takia olen nykyään hyvin varovainen ihmisten kanssa. Vaikeaa luottaa ja jos ilmaantuu vähänkin jotain mustasukkaisuutta, niin nousen varpailleni ja ajattelen, että nyt minua petetään. Toivon, ettei minusta tule mustasukkaista hullua tämän vuoksi.

Mun eksä alkoi haastaa riitaa jostain jonnin joutavasta asiasta Whatsapissa. Sitten yleensä "jätti" mut sen keskustelun aikana, sitten parin tunnin päästä tuli viestejä että kenen kanssa viestittelen kun status on paikalla. Lisäksi aina olin menossa huoraamaan ja esittelemään persettäni jos olin ilmoittanut meneväni ystävien kanssa ulos, oli sitten illallinen tai drinkeille meno kyseessä.

Mutta aika mietoa tämä on noiden pahimpien rinnalla..

Vierailija kirjoitti:

Ex tivasi minulta lähes jatkuvasti kenen kanssa olen pettänyt häntä ja hän kyllä tietää, kun "on kuullut juttua" ihmisiltä ym. Kyseli miksi "salailen" puhelintani (tasan kerran viestittelin ns. salaa yhden naispuolisen ystäväni kanssa hänen arkaluonteisista asioista enkä halunnut, että mies näkee niitä). Baari-illan jälkeen ihmetteli miksi tulin kotiin klo 4:30 enkä klo 4:15, kun vartin matka kotiin (käytiin ystävän kanssa hakemassa pizzaa).

Hän ITSE petti minua mennen tullen ja touhusi selkäni takana vaikka mitä (oli nettideittejä, seksiviestittelyä, ihan suoraa pettämistä). Kun asiat loksahtivat paikoilleen tajusin, että hän nimenomaa teki juuri näin mistä yritti minua syyttää. Minä en ikinä pettänyt häntä.

Tämän takia olen nykyään hyvin varovainen ihmisten kanssa. Vaikeaa luottaa ja jos ilmaantuu vähänkin jotain mustasukkaisuutta, niin nousen varpailleni ja ajattelen, että nyt minua petetään. Toivon, ettei minusta tule mustasukkaista hullua tämän vuoksi.

Narsistit nimenomaan luovat itselleen ihan omat säännöt. Paha "ihminen" tietää tietysti mitä epäillä kun itse touhuaa salassa kaikenlaista. Mustasukkaisuus on kaikkien persoonallisuushäiriöiden yhtenä piirteenä. Henkisesti terve ihminen ei ole koskaan patologisesti mustasukkainen.

Huh nää jutut on ihan sairaita! Mun mies ei ole yhtään, ei siis yhtään, mustasukkainen. En ole minäkään. Luotamme toisiimme 100% ja ajatus syrjähypystä lähinnä naurattaa. Kerran puhuimme yleisellä tasolla pettämisestä ja mieheni totesi "idioottien puuhaa".

Mä hölmö joskus ajattelin että olisi kiva jos mieheni olisi edes "vähän" mustasukkainen.. Näiden juttujen jälkeen en enää toivo.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tilanne tuon isyysasian osalta on nyt tulosten jälkeen rauhoittunut, mutta itse olin jotenkin järkyttynyt tuosta vuosia kestäneestä syyttelystä ja lopulta dna-testeistä. Jos oma mieheni olisi ruvennut vaatimaan isyystestiä avioliitossamme syntyneistä lapsista, olisin ottanut eron. Olisi ollut ns. viimeinen pisara.  

Asiahan ei sinänsä ole hauska, mutta silti huvitti, että itse kahden teini-ikäisen lapsen isänä en edes haluaisi tietää olenko heidän biologinen isänsä.

"Jos mä näen, että joku sun ryhmän (opiskelin silloin) jätkistä kävelee sun lähelläsi parin metrin etäisyydellä jalkakäytävällä samaan suuntaan, mä hakkaan sen" oli kyllä ihan "parhaasta" päästä. 

Opiskelin ja  poistuin pihasta yhtä aikaa lyhythiuksisen, huppariin ja  löysiin farkkuihin pukeutuneen luokkakaverini kanssa, äkkiä ex hyökkäsi puun takaa ja kävi luokkakaverin rinnuksiin kiinni " v""un jätkä saa""na ! ! Huusin kurkku suorana että "mitä sä teet ? Sehän on Titta!" ja revin takista, sitten paikalle juoksi kaksi poliisia jotka olivat ajaneet ohi ja nähneet tapahtuman. Ex hoki vain , että oli luullut sen olevan kundi ja ettehän te mua pidätä? Oli ihan ihmeissään, kun tuli asemareissu ja pahoinpitelysyyte! Ja vielä enemmän ihmeissään, kun tein bänät . Koetti kaikilta hakea sympatiaa ja oikeutusta teolleen " aattele nyt, joku jätkä kävelee siinä SUN muijasi kanssa, etkö säkin suuttuisi", soitteli minulle kännipäissään ja itki ikäväänsä. Syyllisti minua, että "mähän olin sanonut, että jos nään sut toisen jätkän kanssa"...  no niin oli sanonut, mutta olin luullut sitä vitsiksi ! .(

Vuosia myöhemmin löysin tämän exän facebookista ja oli kirjoittanut seinälleen pitkän vuodatuksen siitä miten "akka ei anna tavata poikaa", meni kylmät väreet ja samalla säälin naista joka oli lapsen saanut sen hullun kanssa.  Kuvissa oli pöhöttynyt ja tatuoitu mies kaljatölkkeineen ja suomenleijona-riipuksineen,  vain silmistä tunnisti  enää sen hoikan, siististi pukeutuneen, söpön  17v pojan jonka kanssa olin seurustellut.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kuulunko tähän ketjuun.

Alussa mies olisi halunnut olla yhdessä 24/7 ja kärsi kauheasti joka hetki kun oltiin erossa. Ahdistuin siitä ja nykyään hän peittää sen ahdistuksensa minulta.

peruin kuitenkin tässä vaiheessa saarikseen ajatuksen muuttaa vielä yhteen. Hän viestitti vähintään tunnin välein ja kommentoi milloin olin ollut whatsapissa enkä ollut vastannut. Laitoin asetukset niin ettei näy koska olen paikalla joten lopetti sanomasta.

Kaikkiin vanhoihin harrastuksiini halusi joko tulla mukaan tai että en mene sinne ilman häntä. Yksi harrastus loppui tämän takia.

Kun minulle tuli pikkujouluja, hän halusi että soitan hänet yöllä hakemaan.

Nyt hän oli paikalla yhdessä harrastuksessa, ja yksi vanhempi mies ihaili minua viattomasti mutta turhan avoimesti ja sanoi kohteliaisuuden, niin siitä tuli riita kotona, ja nyt se harrastus on vaakalaudalla. On minulle tosi tärkeä ja mieluinen koko aikuiselämän jatkunut harrastus enkä halua sitä lopettaa. Ei ole minun vika jos joku yksipuolisrsti ihailee.

Mies on muuten äärimmäisen luotettava ja raitis. Mutta mitä tästä pitäisi ajatella...

Oot selkeästi todella ahdistunut. Jaksatko elää tuossa olotilassa lopun elämääsi?

On niitä luotettavia ja raittiita miehiä muuallakin. Ja vielä normaalisti ajattelevia ja käyttäytyviä.

On turha valittaa, jos ei ole aikomustakaan tehdä asian eteen jotain. Nyt ihan ensimmäisenä opettelet arvostaan itseäsi ja juokset karkuun tuosta suhteesta!

Mulla on joskus ollut pari mustasukkaista naisystävää, joiden kanssa on ollut "hauskaa".

- jos tv:ssä oli joku kaunis nainen niin alko aina kysely "tuollanenko sitä pitäs olla".

- murtautui mun siviilisähköpostiin. Ei aavistustakaan miten se sen teki.

- aina kun porukassa oli joku isorintainen nainen, niin tiesin, että nyt tulee ongelmia. Ja niitä tulikin, kun se kuvitteli että oon heti kiinnostunut. V*ttumaisinta oli jos se isoryntäinen tuli itse mulle juttelemaan. Teki mieli juosta karkuun...

- ei pystynyt nukkumaan öisin jos itse olin esim. työmatkalla (kertoi tästä kun erottiin)

- sille oli tosi tärkeää tietää, onko porukassa jossa liikun, poikamiehiä. Katsos kun poikamiesten kanssa tutustuu helpommin naisiin.

Paljon ois vielä lisää, mutta iso osa lienee unohtunut..

Nykysin mulla on mustasukkaisuuden suhteen täysi nollatoleranssi. Sama pätee myös itseeni. Omaa eikä muiden elämää ei rajoiteta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette siitä, jos joku vitsailee paljon vakavista aiheista? Esimerkiksi "jos jätät minut niin teen sinulle sitä ja tätä" mutta se sanotaan selkeästi vitsinä. Mutta minulla jää silti tuollaiset lauseet jotenkin mieltä vaivaamaan. Ollaan aika nuoria ja suhde on kestänyt alle vuoden. Muuten ei ole mitään väkivaltaista esiintynyt.

Olisin hyvin varuillani. Joku tuolla sanoi, että heidän huumorinsa on hyvin synkkää ja mustaa, mutta mikäli tällainen "vitsailu" on täysin yksipuolista eikä siitä synny yhteistä naurunremakkaa, niin olisin todellakin tarkkana tällaisen tyypin kanssa. Vitsailemalla tunnustellaan ns. maaperää, aloitetaan varovasti ennenkuin todellinen hyökkäys ja tenttaaminen alkaa.

- En saanut käydä kavereiden kanssa baarissa, koska se tarkoitti automaattisesti jonkun panemista baarin vessassa

- Jos minulla tuli kirjoitusvirhe kirjoittaessani hänelle viestiä, hän alkoi epäilemään että olin jonkun miehen luona koska minulla oli niin kiire kirjoittaa viestiä

- Jos en vastannut viesteihin tai soittihin parissa minuutissa --> olin jonkun miehen luona

- Olin facebookissa pidempään kuin viisi minuuttia --> juttelin miehille

- Minulla ei saanut olla miespuolisia kavereita

Muistan tapauksen, kun kerran menin kaverin luokse, enkä ilmoittanut tätä poikaystävälleni. Hän raivostui kun myöhemmin kerroin, että kävin kaverini luona, mutta en ilmoittanut hänelle etukäteen mitään. Ei kuulemma voinut enää luottaa minuun, kun valehtelin ja salailin asioita. Loppujen lopuksi pyytelin itkien anteeksi, ja lopulta hän antoi anteeksi tämän kauhean teon. 

Lisäksi minun piti aina selittää mitä teen, missä olen, kenen kanssa, kuinka pitkään jne. Nyt tuntuu kuin olisin päässyt vankilasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei vaikuttanut alussa mustasukkaiselta lainkaan ja oli hyvin kannustava ja rohkaiseva. Hän tuntui arvostavan minua ihmisenä. Jossain vaiheessa tilanne alkoi muuttumaan omituiseksi, mutta se tapahtui niin hitaasti etten tavallaan ehtinyt edes tajuamaan miten valtava muutos hänessä tapahtui.

Kaikki ne asiat joihin hän oli minussa ihastunut alkoivatkin olla huonoimpia puoliani. Minun olisi pitänyt käytännössä muuttua ihmisenä aivan täysin. Hän päätti millaiset hiukset minulla pitää olla, mitä ja kenen kanssa saan harrastaa. Hän päätti kuka kelpaa ystäväkseni ja kuka ei. Hän halusi minun kertovan jokaisesta facebook-kaveristani, että mistä tunnen kyseisen ihmisen jonka jälkeen hän päätti kuka kaverilistalleni saa jäädä ja kuka saa poistua.

Eräänä päivänä hän ilmoitti, että en saa käydä enää missään muualla yksin kuin erään tietyn ystäväni kanssa kävelyllä. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Tottakai tajusin, että tämä ei ole normaalia ja että pitäisi lähteä. Yritin kuitenkin ymmärtää miestä. Välillä erosimme ja taas palasimme yhteen. Hän petti kaikki lupauksensa aina heti, kun otin hänet takaisin. Mikään ei koskaan pitänyt paikkaansa.

Ajattelin, että hän ei sentään ole väkivaltainen. Selitin ystävillenikin, että hän ei koskaan satuttaisi minua (fyysisesti). Sitten aloin kirjoittelemaan toisen miehen kanssa. Halusin vain saada elämääni jotain omaa, jotain hyvää mitä mies ei voisi viedä minulta pois. Ihastuin tähän toiseen mieheen, koska hän oli oman mieheni täydellinen vastakohta. Mieheni alkoi epäillä kaikenlaista kuten oli epäillyt jo vuosikausia ja kertaalleen jo "jäin kiinni" viestittelystä ja lupasin lopettaa sen. Mutta en pystynyt lopettamaan.

Kesällä sitten kerroin, että haluan erota lopullisesti, koska suhteemme on sairas ja tekee minut onnettomaksi. Luulin tosiaan ettei hän voisi koskaan olla väkivaltainen, mutta se asia muuttui kun hän tajusi, että olen tosissani. Tilanne meni todella rumaksi, mutta hän lähti kuitenkin. Minulle vaan jäi entistä kauheampi pelko miehiä kohtaan ja häpeä siitä, että katsoin tuollaista niin kauan.

Nyt olen hänestä vapaa ja leikkasin hiuksenikin lyhyeksi (koska hän piti pitkistä hiuksista), että saisin viimein olla ja elää niinkuin itse haluan.

Eli petit ja selittelit omaksi eduksesi? Luepa nyt tekstisi uudemman kerran ja seisonpitkään peilin edessä. Mikä menk pieleen?

Eiköhän se mies itse pettänyt luottamuksen jo paljon aikaisemmin vahtaamalla ja kontrolloimalla kumppaniaan sairaalloisesti.

Eihän se mies luottamusta pettänyt, vaan yksinkertaisesti oli ylimustis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei vaikuttanut alussa mustasukkaiselta lainkaan ja oli hyvin kannustava ja rohkaiseva. Hän tuntui arvostavan minua ihmisenä. Jossain vaiheessa tilanne alkoi muuttumaan omituiseksi, mutta se tapahtui niin hitaasti etten tavallaan ehtinyt edes tajuamaan miten valtava muutos hänessä tapahtui.

Kaikki ne asiat joihin hän oli minussa ihastunut alkoivatkin olla huonoimpia puoliani. Minun olisi pitänyt käytännössä muuttua ihmisenä aivan täysin. Hän päätti millaiset hiukset minulla pitää olla, mitä ja kenen kanssa saan harrastaa. Hän päätti kuka kelpaa ystäväkseni ja kuka ei. Hän halusi minun kertovan jokaisesta facebook-kaveristani, että mistä tunnen kyseisen ihmisen jonka jälkeen hän päätti kuka kaverilistalleni saa jäädä ja kuka saa poistua.

Eräänä päivänä hän ilmoitti, että en saa käydä enää missään muualla yksin kuin erään tietyn ystäväni kanssa kävelyllä. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Tottakai tajusin, että tämä ei ole normaalia ja että pitäisi lähteä. Yritin kuitenkin ymmärtää miestä. Välillä erosimme ja taas palasimme yhteen. Hän petti kaikki lupauksensa aina heti, kun otin hänet takaisin. Mikään ei koskaan pitänyt paikkaansa.

Ajattelin, että hän ei sentään ole väkivaltainen. Selitin ystävillenikin, että hän ei koskaan satuttaisi minua (fyysisesti). Sitten aloin kirjoittelemaan toisen miehen kanssa. Halusin vain saada elämääni jotain omaa, jotain hyvää mitä mies ei voisi viedä minulta pois. Ihastuin tähän toiseen mieheen, koska hän oli oman mieheni täydellinen vastakohta. Mieheni alkoi epäillä kaikenlaista kuten oli epäillyt jo vuosikausia ja kertaalleen jo "jäin kiinni" viestittelystä ja lupasin lopettaa sen. Mutta en pystynyt lopettamaan.

Kesällä sitten kerroin, että haluan erota lopullisesti, koska suhteemme on sairas ja tekee minut onnettomaksi. Luulin tosiaan ettei hän voisi koskaan olla väkivaltainen, mutta se asia muuttui kun hän tajusi, että olen tosissani. Tilanne meni todella rumaksi, mutta hän lähti kuitenkin. Minulle vaan jäi entistä kauheampi pelko miehiä kohtaan ja häpeä siitä, että katsoin tuollaista niin kauan.

Nyt olen hänestä vapaa ja leikkasin hiuksenikin lyhyeksi (koska hän piti pitkistä hiuksista), että saisin viimein olla ja elää niinkuin itse haluan.

Eli petit ja selittelit omaksi eduksesi? Luepa nyt tekstisi uudemman kerran ja seisonpitkään peilin edessä. Mikä menk pieleen?

Se meni pieleen, että tuhlasi aikaansa kamalan mustasukkaisen ihmisen kanssa seurustelemiseen. Ymmärrän täysin tuon, että ahdistavassa suhteessa haluaa tutustua muihin, että saa vähän näkökulmaa siihen, millaisia ne "normaalit" ihmiset ovat. Onneksi kirjoittaja pääsi mustiskumppanista eroon!

Vierailija kirjoitti:

Sairaitahan nuo. Minkäköhän lainen lapsuus heillä on ollut?

Sairaita lapsuusmuistoja on takuulla enemmällä osalla mustasukkaisista..

Pelkoa väkivallasta, väkivaltaa, aikuisten pettämistä. Vaikka mitä.

Alkoholia. Huumeita. Mitä ne pienet lapset on kokeneet ja nähneet? Ka aikuisena kipuilee.

Ohjatkaa heidät apua hakemaan, jos itse eivät tajua.

Ei pidä antaa sen kärsimyksen jatkua...ei tekijänä eikä uhrina.

Tarttee nousta ylös ja opetella elämään sovussa itsensä kanssa ja toisten.

Väärin. Nuo (miehet) on kasvatettu jo aivan pienestä asti pikku keisareiksi. Varjeltu pettymyksiltä, annettu saada tahtonsa läpi. Empatiaa ei ole tarvinnut oppia. Siihen päälle murkkuikäistä, aggressiivista pikku Einariaan varova ja mielistelevä äitihahmo sekä median ja pornon luoma naiskuva pikku Einarin päähän. Keitos on valmis

Sängyn alusen ja petivaatteiden tarkastus aina kun ITSE oli ollut baari-illan jälkeen "kaverin sohvalla yötä" vaikka kotiin olisi ollut 5 min. taksimatka. Jos kysyin että missä itse oli ollut niin olin vainoharhainen ja mustasukkainen hullu.

Avaimien ja puhelimen piilottaminen viikonloppuisin, etten lähde pettämään. Itse huiteli viikonloput ties missä ja kävi säännöllisesti tarkastamassa olenko kotona ja kenen kanssa.

Soitteli yöllä kännissä ja koska nukuin, en tietenkään vastannut, olin siis pettämässä. Jos vastasin, minulla oli kuitenkin joku mies vieressä.

Työmatkoilta piti soittaa aina tiettyyn kellonaikaan illalla ja jaaritella puhelimessa hotellihuoneessa siihen asti että hotellin baari menee kiinni. Etten vaan mene sinne iskemään miestä.

Kuvia piti laittaa todisteeksi että olen töissä/kotona/missä tahansa.

Kertaakaan en siis pettänyt mutta ex petti sitten senkin edestä. Enkä tajua että miten edes suostuin moiseen ja loppuajasta en enää edes välittänyt vaan käytin kaiken energiani että sain exän ulos asunnostani. Sekin oli monen kuukauden rutistus mutta onneksi jo taakse jäänyttä elämää.

Että sellaista. kirjoitti:

No ei enää kumppani, vaan narsistinen ex, joka oli itse jättänyt minut ja tehnyt minulle itse erittäin selvästi selväksi, että ei halua enää olla minuun missään tekemisissä. Sitten hän sai päähänsä, että minä olin jättänyt hänet, vaikka hän oli tehnyt selväksi kaikille tutuille ja sukulaisille, että hän oli jättänyt minut. Hän ilmeisesti oletti, että minä kyllä huolin hänet takaisin, kun hän tarpeeksi kauan pommittaa minua koko ajan puheluilla, tekstiviesteillä ja sähköposteilla. Sitten minä hankin uuden, salaisen numeron, jota hän ei onneksi saanut tietää, vaikka kuinka yritti saada sitä esim. sukulaisiltani itselleen. Sitä paitsi hän väitti kivenkovaan, että hän on absolutisti ja ylpeili sillä, että ei koskaan juo mitään alkoholijuomia, vaikka tosiasiassa hän joi niitä joka päivä ja oli lähes koko ajan humalassa. Hän siis ihan tosissaan noin kolmen promillen kännissä viinapullo kädessä kehui olevansa absolutisti ja otti pullosta vähän väliä hörppyjä.

”Mä oon absolutisti, mä en juo mitään alkoholitonta”

Unohdin mainita jatkuvat videopuhelut jotta pystyi tarkistamaan missä olen ( petänkö). Kun en vastannut, haukkui ja sitten itki omaa kohtaloaan ja kuinka kamala nainen olen. Kun ilmoitin erosta niin alkoi itsarilla uhkailu. Jos jätät mut niin.... ex pohj.afrikasta.