Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä nyrkkeilysäkkejä on noin saatanan paljon?
Miksi te olette ruvenneet yksiin hullujen kanssa?
Voi hyvää päivää. Suomalainen nainen on maailman tyhmin olio.
Niin, mielestäni kuitenkin tekijä on satakertaa uhria typerämpi otus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä nyrkkeilysäkkejä on noin saatanan paljon?
Miksi te olette ruvenneet yksiin hullujen kanssa?
Voi hyvää päivää. Suomalainen nainen on maailman tyhmin olio.
Miksi niitä sairaalloisen mustasukkaisia ja väkivaltaisia miehiä on noin saatanan paljon?
Miten noita hulluja on niin paljon?
Suomalainen mies on maailman tyhmin olio.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä nyrkkeilysäkkejä on noin saatanan paljon?
Miksi te olette ruvenneet yksiin hullujen kanssa?
Voi hyvää päivää. Suomalainen nainen on maailman tyhmin olio.
Mä ainakin päivystin kaupungilla etsimässä mahdollisimman hullun näköistä miestä.
Vihdoinkin silmiini osui mies, jolla oli ihana hullunkiilto silmissä ja joka hakkasi ilmaa nyrkeillään. Minä hyppäsin hänen eteensä mätkittäväksi ja tiesin löytäneeni unelmieni miehen, kun nenästäni alkoi valua verta ja mies nimitteli minua idiootiksi h****ksi.
(Ylläoleva on sarkasmia. Kukaan nainen tuskin menee yhteen miehen kanssa, jonka hulluus ja väkivaltaisuus on tiedossa tai joka käyttäytyy huonosti naista kohtaan. Siinä vaiheessa kun totuus alkaa paljastua, nainen on jo menettänyt todellisuudentajunsa pitkään jatkuneen manipuloinnin ja siedätyksen myötä. Vaikka onhan tää koko ketju täynnä viestejä, joissa selitetään, miten nää narsistihullut manipuloi uhrinsa. Käypä lukemassa.
Ps. Taidat olla joku näistä hulluista existä, kun noin haukut naisia tyhmiksi ja syyllistät heitä väkivallasta. Way to go!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä nyrkkeilysäkkejä on noin saatanan paljon?
Miksi te olette ruvenneet yksiin hullujen kanssa?
Voi hyvää päivää. Suomalainen nainen on maailman tyhmin olio.
Miksi niitä sairaalloisen mustasukkaisia ja väkivaltaisia miehiä on noin saatanan paljon?
Miten noita hulluja on niin paljon?
Suomalainen mies on maailman tyhmin olio.
AMEN!!!!!
On se kumma, miten sitkeässä nää sovinistiset asenteet on. Naisen vika, jos MIES on hullu, naisen vika, jos MIES raiskaa...
Minäkin olen kirjoittanut useamman tekstin. Se tässä ketjussa nimenomaan on niin poikkeuksellista ja hyvää, että on erityyppisiä ja yksityiskohtaisia kuvauksia. Sellaisia jotka irrallisina saattaisivat ns mennä ohi, mutta kun niitä on näin paljon, niistä alkaa hahmottua yksi johdonmukainen kuvio. Yleensä parisuhdeväkivallasta puhutaan sellaisilla ylätason termeillä, että niihin voi olla vaikea samaistua ja luulee, ettei se koske itseä, vaikka olisikin oikessti jo "siinä putkessa", jossa eri muodoin ilmenevä väkivalta alkaa hiljattain ja pahenee sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä nyrkkeilysäkkejä on noin saatanan paljon?
Miksi te olette ruvenneet yksiin hullujen kanssa?
Voi hyvää päivää. Suomalainen nainen on maailman tyhmin olio.
Miksi niitä sairaalloisen mustasukkaisia ja väkivaltaisia miehiä on noin saatanan paljon?
Miten noita hulluja on niin paljon?
Suomalainen mies on maailman tyhmin olio.
AMEN!!!!!
On se kumma, miten sitkeässä nää sovinistiset asenteet on. Naisen vika, jos MIES on hullu, naisen vika, jos MIES raiskaa...
Sitä, miksi osa miehistä käyttää väkivaltaa naista kohtaan, on yritetty selittää monin eri tavoin ja teorioin. Väkivaltaa on selitetty esimerkiksi parisuhteen vuorovaikutusongelmilla, riittämättömillä kommunikaatiotaidoilla, miehen stressillä, miehen vanhenemisella, alkoholin, huumeiden ja lääkeaineiden väärinkäytöllä, mielenterveyden häiriöillä, työttömyydellä ja taloudellisilla ongelmilla. Näitä asioita voi esiintyä yhdessä väkivallan kanssa, mutta ne eivät ole väkivaltaisen käyttäytymisen syitä. Väkivalta ei lopu, vaikka näihin asioihin puututtaisiin ja annettaisiin apua. Väkivaltaisuus ei ole ”kontrollin menettämistä”, vaan se on tehokas keino saavuttaa ja ylläpitää valtaa ja kontrollia. Väkivaltaa käyttävä mies pyrkii hallitsemaan naista pelon avulla.
Parisuhteessa väkivaltaisesti käyttäytyvä mies uskoo, että nainen on hänen hyvän olonsa lähde ja on siten vastuussa siitä. Siksi kumppanin käyttäytymistä, ajatuksia ja tunteita on kontrolloitava kaikin tavoin, etteivät miehen omat ongelmat (riippuvuus naisesta ja väkivalta) nousisi tietoisuuteen.
Usein väkivaltaan liittyy mustasukkaisuutta, omistushalua ja itsekeskeisyyttä. Tyypillistä on, ettei mies kykene ottamaan vastuuta teoistaan eikä tunteistaan. Hän ulkoistaa oman väkivaltaisuutensa syyttämällä olosuhteita, stressiä, naisen käyttäytymistä, ”huonoa päivää”, alkoholia tai muita itsensä ulkopuolella olevia asioita. Riippuvuus naisesta on pelottavaa. Siksi hän muuntaa riippuvuuden ja menettämisen pelon raivoksi, joka kohdistuu naiseen. Hän yrittää käyttäytymisellään pitää naista kiinni suhteessa, mutta tämä saakin naisen etääntymään siitä. Yhtenä keinona mies yrittää saada naisen uskomaan, että oikeastaan nainen onkin riippuvainen miehestä eikä tulisi toimeen ilman häntä.
Nainen ei voi omalla käyttäytymisellään välttää tai lopettaa väkivaltaa. Yleensä väkivallan kohteena olevat naiset ovat tehneet kaikkensa tilanteiden välttämiseksi. Väkivalta ei lopu, ennen kuin mies ottaa vastuun teoistaan, ja lakkaa etsimästä syytä naisesta. Väkivaltaisuus ja vallan- ja kontrollinhalu ovat kuin riippuvuuksia, joista päästäkseen miehen on tehtävä työtä. Paras tapa auttaa miestä on saattaa hänet vastuuseen teoistaan lain ja yhteiskunnan edessä ja kieltäytyä alistumasta väkivaltaan. Yhteiskunnassa voidaan puuttua väkivaltaan, kun sen salailu loppuu ja asia tehdään julkiseksi.
Minusta myös se on ollut helpottavaa huomata, että kuka tahansa voi joutua uhriksi. Toki joku poistuu toista nopeammin suhteesta, mutta yhteistä on se, että toisaalta tiedetään asioiden olevan pielessä, mutta toisaalta myös se toisen syöttämä loputon syyllistäminen saa kyseenalaistamaan, onko itse tehnyt kaikkensa suhteen eteen.
Kävin eksän kanssa pitkän keskustelun noin kymmenen vuotta suhteen päättymisen jälkeen. Pelkästään sen yhden keskustelun jälkeen tunsin itseni syylliseksi ja huonoksi ihmiseksi kaikkeen muuhunkin kuin siihen vanhaan suhteeseen useamman viikon ajan. Se oli siis tunne. Järki onneksi sanoi koko ajan, että tunne ei ole todenperäisellä pohjalla. Jotenkin vaan nuo tyypit saavat manipuloitua ihmisen tunnemaailman ihan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille, onko tällainen normaalia vai kontrolloivaa ja jos jälkimmäistä, niin lievää vai vakavaa vai ihan normaalia parisuhdetta?
Aamulla puuhasin omiani enkä huomioinut miestä, kun lähti ulos. Hänen sääntö kun on, että pitäisi antaa pusu mennessä ja tullessa. Illalla kotiin tullessaan oli selvästi vihainen, vakava eikä koskettanut.
Nyt äsken puhuimme ja kysyin, onko vihainen, niin hän huomautti siitä aamuisesta välinpitämättömästä käytöksestäni. Odotti anteeksipyyntöä ja että myöntäisin tehneeni väärin.
Mitä mieltä? Tämähän ei ole vakavaa tms, mutta tulee sellainen olo, että pitää pienissäkin asioissa käyttäytyä hänen tahtonsa mukaan ja hän jotenkin ns rankaisee, jos ei tee niin. Vai liioittelenko tätä ja teenkö vain kärpäsestä härkäsen mielestänne? Vai olinko minä jopa väärässä , kun pidän tätä kontrollointina?
Miksi se olet sinä, jonka pitää huomioida mies? Miksi lähtijä ei ole se, joka huomioi toisen riippumatta siitä, lähdetkö sinä vai mies? Eihän kukaan omiaan puuhasteleva voi pitää vahtia, milloin toinen lähtee.
Koskeeko pusunantamissääntö myös sitä, kun sinä olet lähdössä eli juokseeko mies silloin sinun luoksesi?
Tulin kirjoittaneeksi tuon esimerkin, kun se tapahtui parhaillaan. Mies sitten vielä myöhemmin ripitti mua kuin isä lastaan, kunnes pyysin anteeksi.
Tämä on sama mies, joka on arvostellut kovin sanoin aiemmin mm ulkonäköä jne, mutta häntä ei saa arvostella ja teen väärin, jos loukkaannun. Ja joka pari päivää sitten vitsaili, että mun pitää oppia taipumaan ja antamaan periksi, kun huomautin ruuan kylmäketjusta. Jajoka mm kävi kiinni puoli vuotta sitten, kun en vastannut puhelimeen. Ja joka kuulustelee aina, mitä olen päivällä tehnyt. Joka palkitsee rakkaudella ja seksillä, kun teen oikein.
Minusta ihan hyvä esimerkki siitä, miten tapahtumat voivat soljua ohitse ajan kuluessa eikä hahmota kokonaisuutta, mitä puoliso tekee. Tulkitsen nämä jutut kontrolloinniksi ja alistamiseksi. Miksi olen suhteessa vielä? En ole saanut erotuksi monesta syystä. Mentiin ihan hiljattain naimisiinkin, kuten olen kirjoittanut aiemmin, ja tämä alkoi vasta sen jälkeen. Sitä ennen hän pystyi aukottomasti ja erittäin uskottavasti näyttelemään ihanaa ja yhä edelleen esittää sellaista muille ihmisille. Mietin juuri eilen illalla kaiken jälkeen, että ihan kuin olisin naimisissa kokonaan eri miehen kanssa, kuin jonka kanssa menin naimisiin.
Taas tuli mieleen eräs välikohtaus.
Olimme alle 20-vuotiaita. Vuosi 1995. Menimme autoilla isolla kaveriporukalla festarialueen ulkopuolelle juhlimaan telttojen kanssa. Tarkoituksena ei ollut mennä lainkaan sisään festareille.
Exäni päätti kuitenkin hypätä korkean aidan yli, jotta pääsisi ilmaiseksi sinne, oli lähdössä sinne alueelle yksin ilman meitä muita ja mua, sanoin, että mähän en ala tuosta hyppii.
Olin aidan vieressä, kun hän kännissä kiipesi ja hyppäsi. Alas tullessa hänen jalkansa nyrjähti niin pahasti, ettei hän pystynyt kunnolla kävelemään eli jäi makaa sinne maahan ja huutamaan kivusta ja samassa aitoja vahtinut turvamies näki tilanteen. Siihen tuli muutamia työntekijöitä.
Exääni lähdettiin taluttamaan ensiaputelttaan, he kävelivät aidan vierustaa toisella puolella, mä toisella, kunnes tuli sisäänmenoaukko. Mulle sanottiin, että voin ilman lippua tulla sisään sinne ensiaputelttaan exäni tueksi.
Ensiaputeltassa exäni sai yhtäkkiä raivokohtauksen. Siinä maatessaan, minä istuen hänen vieressä, hän alkoi hakkaa mua jalkoihin ihan täysillä, että mun v**tun h**an takia hänen jalkansa nyt meni ja koko reissu meni pilalle. Hän sai silmittömät raivarit, porukkaa tuli pitää hänestä kiinni ja mulle huudettiin vain, että "juokse, tyttö, juokse!!!!!" Ja mähän juoksin. Suoraan festarialueella pidemmälle :D, kukaan ei lähtenyt perääni. Pääsin siis ilmaiseksi festareille, näin lempparibändini Bon Jovin ja törmäsin täysin sattumalta vanhoihin kavereiheni, joiden kanssa vietin loppuajan. Oli todella lämmin ilma ja meno oli mahtava :D
Aamulla exä tuli taksilla telttapaikallemme. Sanoi, että poliisit veivät hänet putkaan kaupungin keskustaan ja pääsi sieltä nyt ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin parin rivin viestin jonnekin kymmeniä sivuja taaksepäin siitä, kuinka exäni heräsi aamulla vihaisena nähtyään unta siitä, että flirttailin jollekin toiselle.
Olen nyt lukenut tätä ketjua pienissä paloissa. Välillä tulevat kyyneleet siksi, että ymmärrän nyt jotakin paremmin menneestä ja omasta käytöksestä, luottamusvaikeuksistaan ja itsetunto-ongelmista, joiden korjaaminen on vaatinut vuosikausien työn.
Erostani on yli kymmenen vuotta aikaa, ja aika (tai alitajunta) on äkillisesti kadottanut muististani niitä pahimpia juttuja, joiden tiesin jo nuorena ja suhteellisen koskemattomana olevan väärin.
Minä menin naimisiin tämän mustasukkainen hirviön kanssa. Vuodessa, ja toisessa vuodessa oli jo lapsikin syntynyt. Kiire sitouttaa, siis. Rakastuneena en ymmärtänyt katkaista suhdetta jo seurusteluaikana, jolloin mies mm. potkaisi kaverini koiraa ja löi samaisen kaverin sulhasta heidän kihlajaisissaan, siksi, että tämä kehtasi sanoa minua kauniiksi.
Avioliitossa en kokenut fyysistä väkivaltaa, mutta kontrollointia sitäkin enemmän. Miksi värjäsin hiukseni, Ostin uuden vaatteen tai laihdutin, oliko joku toinen mies kiikarissa? Myös tyttöjen illat aiheuttivat närästystä: baarissa saattaisi tavata jonkun.
Ajan myötä tilanne paheni: en liittomme loppuaikoina enää saanut käydä yksin kaupassa, enkä viikonloppuna töissä, sillä sielläkin saattaisin tavata jonkun (ironisesti niin kävikin, vuosia myöhemmin). Keräily ja epäily olivat jatkuvia, ja tein sen virheen, jota ei kodin pitäisi tehdä: yritin olla provosoimatta epäilyksiä ja olla mahdollisimman väritön, hajuton ja mauton, jos en pystynyt olemaan näkymätön.Sain jostakin kerättyä voimia ja lähdin lapsen kanssa, ennen kuin tukehduin hiljalleen. Olimme yhdessä kuusi vuotta.
Muistan edelleen sen helpotuksen tunteen, kun vihdoin voin hengittää vapaasti. Vasta jälkeenpäin tajusin, miten vinoutunut ja kireä ilmapiiri kotona oli, kun siihen saakka vakavana pitämäni pieni tyttö heläytti hersyvän kikatuksen ilmoille puolisen vuotta eron jälkeen...Silloin vasta todella ymmärsin kaiken järjestyvän. Myöhemmin opin sanomaan ääneen "minua ei kohdella huonosti".
Jäljet tuo kokemus on kyllä jättänyt. Tarvitsen edelleen paljon tilaa parisuhteessa, ja olen onnekseni löytänyt rinnalleni kumppanin, joka on tukenut itsetunnon kasvamisessa ja joka ymmärtää tilantarpeen.
Pahoittelen pateettista tekstiä, tätä on raskasta prosessoida vielä vuosienkin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.
Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.
En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.
Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.
Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"
Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.
Mahtaako sinullakaan olla kaikki kunnossa kun noin häiritsee toisen toiminta exänsä kanssa?
Annan toisen menneisyyden olla ja lakkaa tunkemasta nokkaasi sinne minne se ei kuulu.
Ei varmasti olisi sinustakaan kivaa jos toinen selän takana kyselee sinun henkilökohtaisista asioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.
Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.
En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.
Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.
Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"
Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.
Sinuna pamauttaisin ihan suoraan kun seuraavan kerran tulee puheeksi.
Mä oikeasti kysyisin tyttöystävältä suoraan, että miksi ihmeessä hän suostui vielä suhteen jälkeen tuohon kaikkeen? Hän tarvitsee herätyksen ja saattaisi oppia rajanvedoista jotain, jos häneltä kysyy. Riippuu siitä miten sen kysyy.
1057: Tuo lauseesi pienestä tyttärestäsi toi kyyneleet silmiin. Kaikkea hyvää teille loppuelämällenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luo turvasuunnitelma kriisitilanteen varalle, jos asut väkivallan tekijän kanssa
1. Jos sinun on paettava kotoa nopeasti, mieti jo etukäteen turvallinen tie ulos. Mitä ovia käytät? Onko kodissasi ikkunoita, joita voit käyttää pakotienä hätätilanteessa?
2. Mikä on kotinne turvallisin huone, johon voit siirtyä ennakoidessasi väkivaltatilannetta? Vältä huoneita, joista ei ole ulospääsyä (kylpyhuone) tai huoneita, joissa on teräaseita tai muita vahingoittamiseen soveltuvia esineitä (keittiö).
3. Onko olemassa merkkejä, joista voit päätellä kumppanisi ryhtyvän väkivaltaiseksi? Tiheneekö hänen hengityksensä, kalpeneeko tai punehtuuko hän? Puristuvatko hänen sormensa nyrkkiin? Yritä päästä lähtemään ulos ennen kuin väkivalta alkaa!
4. Kuinka pääset lähtemään? Voitko sanoa vieväsi roskat ulos, ulkoiluttavasi koiran tai hakevasi hänelle tupakkaa? Kehittele joku rutiini, jonka takia pistäydyt säännöllisesti ulkona normaalioloissakin.
5. Minne voit mennä ja missä on lähin puhelin?
6. Kirjaa ja säilytä päivämäärineen ja kellonaikoineen kaikki väkivallan teot ja uhkaukset miehesi taholta sekä niihin liittyvät muistikuvat mahdolliseksi todistusaineistoksi, vaikka et sillä hetkellä olisi aikeissa tehdä rikosilmoitusta. Mielesi voi muuttua myöhemmin, varsinkin, jos rikos toistuu.
7. Tee lista hätänumeroista (yleinen ja poliisin hätänumero, turvakodit).
Tee lista myös niiden ihmisten puhelinnumeroista, jotka voivat auttaa sinua. Pidä näitä numeroita aina mukanasi, sillä paniikissa voit unohtaa jopa tutuimmatkin puhelinnumerot.
8. Yritä säästää itsellesi rahaa kriisiä ja lähtemisen varalle, kuten bussia, junaa tai taksia varten. Pidä aina hiukan rahaa helposti saatavilla olevassa paikassa.
9. Säilytä helposti saatavilla olevassa paikassa myös pakattua laukkua, jossa on kaikki tarvitsemasi tavarat ja tärkeät paperit. Voit antaa ne myös naapurisi tai ystäväsi säilytettäväksi. Laukussa on hyvä olla - Rahaa taksia ym. välittömiä menoja varten - Varavaatteita sinua ja lapsia varten - Hygieniavälineitä - Tärkeät puhelinnumerot - Puhelinkortti - Vara-avaimet kotiin ja autoon Tärkeät asiakirjat (tai kopiot):, verotodistukset, palkkatodistukset, pankkiasioita koskevat paperit, vakuutuskirjat, merkinnät aikaisemmista väkivaltaisuuksista ja mahdollisista silminnäkijöistä sekä lääkärintodistukset ym.
10. Selitä lapsille, jos he ovat tarpeeksi vanhoja, että joudut ehkä lähtemään nopeasti kodista ja että otat heidät mukaan tai että järjestät heidät luoksesi myöhemmin. Ota kuitenkin aina lapset mukaasi, jos se on suinkin mahdollista. Keskustele heidän kanssaan väkivallasta ja miten olet ajatellut toimia hätätilanteessa. Valmistele heitä etukäteen.
11. Opeta lapsesi soittamaan joko yleiseen tai poliisin hätänumeroon tarvittaessa.
12. Jos mahdollista, kerro naapurillesi väkivallasta ja pyydä heitä soittamaan poliisille, jos he kuulevat epäilyttäviä ääniä kodistasi. Voit sopia myös tunnussanan, jonka perusteella ystäväsi tai naapurisi tietävät olevan hätätilanne.
Neuvo 10 on ihan todella huono, koska lapset kantelee ja siitä sota syttyykin. Sama juttu naapureiden kanssa, tuskin kukaan suostuu sekaantumaan riitoihin.
Kohdassa kymppi tarkoitetaan varmaan sellaisia 15-18 vuotiaita. Jos äiti on se hakattu ja isä se väkivaltainen, niin eivätpä ne silloin kyllä kantele. Ovat äidin puolella.
Ikää ei tässä kylläkään määritelty, mutta mä jättäisin lapset suosiolla tässä keississä ulkopuolelle paitsi silloin kun lähdönhetki koittaa. Teini-ikäiset eivät välttämättä ole yhtään sen luotettavampia, ja mietin meitäkin teininä niin ihan varmasti joku pikkuveli olisi isän kuullen hölöttänyt "muistatteko kun äiti sanoi että jos me lähdetään -" ja samalla vesittänyt lapsellisuuksissaan koko homman. Sitä paitsi nämä perhekuviot ovat niin kieroutuneita toisinaan, ettei niitä voi niin yksioikoisesti sanoa että teinit olisivat automaattisesti äidin puolella, kun eivät välttämättä ole. Tai ollessaan taas eivät osaa auttaa.:/ Perheessä kun voi olla keskinäistä manipulointia puolin jos toisin. Olen joskus yhdenkin tuurijuopon isän lapsia jututtanut, ja yllätyin miten vahva isän antama käsitys siitä että äiti on aivan paska ja ansaitsee kohtelunsa, oli. Totta kai lapset pitää viedä mukanaan, kun sellainen tulee, se on vain eri asia miten sen toteuttaa.
Totta kai uhrin pitää ja täytyy puhua, mutta onko naapuri aivan oikea osoite? näytä mulle suomessa naapuri joka haluaa sekaantua naapureittensa elämään. Jos olisin mennyt naapurille kerrostalossa sanomaan että norppa on sitten turvasana et heti kun alkaa ryminä kuulumaan ja joku huutaa norppaa, niin soitapa poliisit niin olisin varmaan itsekin hirtehisesti revennyt nauramaan. Monesti ihmiset suhtautuvat näihin juttui NIMB-tyylisesti, not in my backyard.. eli ei täällä lintukodossa kauheasti kiinnosta, ellei satu oikeasti henk koht tuntemaan. Sitä paitsi naapurit ovat samassa asemassa kuin läheiset - jos he näkevät fiksun ja kohteliaan miehen, joka tervehtii heitä ohikulkiessaan ja auttaa roskien viennissä sun muussa, niin vaikutus on varmasti päinvastainen kuin mitä uhrin kertomisella on alunpitäen ollut tarkoitus. Lisäksi tuon ohjeen lisäksi huolestuttaa sekin, miten puolitutuille, kuten just naapureille kertominen saattaakin olla enemmän karhunpalvelus kuin palvelus itselle. Kun ihmiset eivät ihan oikeasti aina loista järjenvalolla. Jutut kiertävät ja menevät suusta suuhun, ja saattavat kantautua takaisin kotiovien sisäpuolelle niin siinä on yksi soppa valmis. Siinä ei tarvitse kuin naapurin kertoa jollekin toiselle ja hetken kuluttua lähikuppilassa mies kuulee sen juoruna. Niin ainakin mulle olisi käynyt, koska kaikki olivat automaattisesti miehen puolella tai jolleivät olleet, niin pesivät kätensä miehen käytöksestä eivätkä koskaan osoittaneet avointa tukeaan mua kohtaan. Sain kuulla vuosia jälkeen päin miten heistä touhu näytti kamalalta mutta sillä nimenomaisella hetkellä he eivät sitten saaneet koskaan suutaan auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.
Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.
En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.
Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.
Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"
Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.
Mahtaako sinullakaan olla kaikki kunnossa kun noin häiritsee toisen toiminta exänsä kanssa?
Annan toisen menneisyyden olla ja lakkaa tunkemasta nokkaasi sinne minne se ei kuulu.
Ei varmasti olisi sinustakaan kivaa jos toinen selän takana kyselee sinun henkilökohtaisista asioista
Eiköhän se ole tyttö itse tuonut esiin nämä asiat..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.
Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.
En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.
Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.
Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"
Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.
Sinuna pamauttaisin ihan suoraan kun seuraavan kerran tulee puheeksi.
Mä oikeasti kysyisin tyttöystävältä suoraan, että miksi ihmeessä hän suostui vielä suhteen jälkeen tuohon kaikkeen? Hän tarvitsee herätyksen ja saattaisi oppia rajanvedoista jotain, jos häneltä kysyy. Riippuu siitä
miten sen kysyy.
Ihmiset alanuolettavat tätä, mutta ihan oikeasti nyt valoja päälle: mikä voima maailmassa saa jotkut naiset vielä eron jälkeen päästämään väkivaltaisen äijän kämppäänsä, vaikka tietävät ettei siitä hyvää seuraa? Tästä on hyvä keskustella siksi, että ihmiset tajuaisivat herätä ja alkaa pitää puoliaan. Uhriutumisesta ei ole mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.
Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.
En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.
Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.
Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"
Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.
Mahtaako sinullakaan olla kaikki kunnossa kun noin häiritsee toisen toiminta exänsä kanssa?
Annan toisen menneisyyden olla ja lakkaa tunkemasta nokkaasi sinne minne se ei kuulu.
Ei varmasti olisi sinustakaan kivaa jos toinen selän takana kyselee sinun henkilökohtaisista asioista
Eiköhän se ole tyttö itse tuonut esiin nämä asiat..
Moni saattaa arvella, että toistat sen väkivaltaisen exän käytöstä. Tyttö on luottanut sinuun ja kertonut ja nyt alat kehittää mielessäsi kaikenlaisia teorioita ja pohdit, mitä hän on tehnyt kenenkin kanssa. Kun omat vatvomisesi ovat sinua kiihdyttäneet epäluuloon, ajattelit ottaa askelen lisää ja ryhtyä hienovaraisesti kuulustelemaan tapahtumia ja motiiveja. Noin ne muutkin miehet ovat toimineet, joista ketju kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Haluan että jokainen tätä ketjua lukeva lupaa tuleville lapsilleen sanallisesti opettaa, että lyömisen, uhkailun, kontrolloinnin yms suhteen täytyy parisuhteessa olla nollatoleranssi ja toki elää myös itse sen mukaan. Kyllähän niitä ihmetarinoita aina on, että joku parantaa tapansa, mutta ne taitaa olla oikeasti valitettavan harvassa.
Älkää tuudittautuko siihen että pelkkä hyvä koti antaa sopivan mallin, opettakaa tämä lapsillenne ääneen. Omat porukat teki näin hyvän parisuhdemallin lisäksi (kunnioittivat ja rakastivat toisiaan nahisteluista huolimatta), ja veikkaan että se on isoin pelastava tekijä.
Opettakaa myös lapsianne rakastamaan itseään ja tähdentäkää että yksinkin pärjää mainiosti. Älkää tahattomasti tuputtako mitään "sitten kun löydät miehen/naisen ja perustatte perheen iässä x" -mallia. Liian moni pelkää yksinoloa ja jää senkin takia oikeasti ihan hirveään suhteeseen.
Tämä. Tuhat kertaa tämä. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.
Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.
En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.
Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.
Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"
Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.
Mahtaako sinullakaan olla kaikki kunnossa kun noin häiritsee toisen toiminta exänsä kanssa?
Annan toisen menneisyyden olla ja lakkaa tunkemasta nokkaasi sinne minne se ei kuulu.
Ei varmasti olisi sinustakaan kivaa jos toinen selän takana kyselee sinun henkilökohtaisista asioista
Eiköhän se ole tyttö itse tuonut esiin nämä asiat..
Moni saattaa arvella, että toistat sen väkivaltaisen exän käytöstä. Tyttö on luottanut sinuun ja kertonut ja nyt alat kehittää mielessäsi kaikenlaisia teorioita ja pohdit, mitä hän on tehnyt kenenkin kanssa. Kun omat vatvomisesi ovat sinua kiihdyttäneet epäluuloon, ajattelit ottaa askelen lisää ja ryhtyä hienovaraisesti kuulustelemaan tapahtumia ja motiiveja. Noin ne muutkin miehet ovat toimineet, joista ketju kertoo.
tässä nimenomaan mietin miten tukea häntä ilman sen enempää salaisuuksien kaivelua ja haavojen repimistä. ajattelin ihan täältä kysyä miten itse sekopäisen kumppanin jälkeen tahtoisitte uuden kohtelevan teitä ja käsittelevän menneisyyttänne, mutta vaikuttaa siltä että muutamat keskittyy nyt siihen kuinka minustakin tulee sekopää. toivon että nämä muutamat epäileväiset eivät samalla tavalla katso uusia kumppaneitaan.
Minä ainakin lähdin melko pian sen jälkeen, kun tajusin, etten sen miehen kanssa voi edes lähteä tavoittelemaan niitä unelmia ja haaveita perheestä ja tulevaisuudesta. Oltiin ostettu yhteinen asunto ja asiat menivät vain huonommaksi ja huonommaksi. Ajattelin, etten uskalla mitenkään hankkia lapsia hänen kanssaan. Siksi lähdinkin tavoittelemaan niitä unelmia yksin.