Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Vierailija kirjoitti:
Huhuh, kaikenlaisia kirjoitti:
Ex suuttui silmittömästi, kun lähdin vessaan kakkoshädälle. En kuulema voi jättää häntä yksin tuosta vaan ja poistua vessaan. Laitoin oven lukkoon ja istahdin pytylle. Samaan aikaa n tämä sankari mesoaa oven takana ripaa rynkyttäen haluavansa nähdä mut koko ajan ja miksi ihmeessä laitan oven lukkoon ja nyt hän vääntää tän oven lukon auki. Siinä ponnistellessani samalla karjuin et olen tarpeillani ja tässä ei montaa minuuttia mene. Eiköhän alkanut lukon roplaaminen. Ilmoitin et jos avaat oven mun istuessa tarpeillani, niin tää oli tässä. Oli siinä iloiset tunnelmat...ei ole vastaan tullut yhtä läheisriippuvaista ja mustasukkaista miestä. Lisäksi esim. Kaverin mies yritti iskeä (seisoimme kaikki yhdessä baaritiskillä, heitti joka aamu töihin, koska olisi kuulema työmatkalla junassa voinut tavata jonkun, ravintolassa tuli aina naisten vessaan mukaan puoliväkisillä...jos en veti vastannut soittoon, ringasi kuin mielenterveyspotilas taukoamatta ja huusi olevansa matkalla tarkistamaan kenen kanssa olen...kun halusin omaa aikaa yksin kotonani,soitti PARIN MINUUTIN välein ja itki ja uikutti ikävöivänsä ja miksi ei saa tulla, hän tulee nyt ja mikä siellä narahti, kuka siellä on sun kanssa...homma oli taputeltu parissa kuukaudessa. Kruununa itsemurhauhkaukset jätetyksi tullessa ja kun ne eivät toimineet, oli kaveriporukka kuulema tulossa hakkaamaan minut.
Ei jumalauta, kun saa paskallakaan käydä rauhassa... Mun exä tuli aina huhuilemaan vessan oven taakse, jos hänen mielestään olin ollut liian kauan tarpeillani. Kerran kun sanoin, että olin kakkoshädällä, hän alkoi hiillostaa että mitä mä oikeesti tein, kun "ei täällä kyllä pska haise", haistellen ilmaa vainukoiran lailla...
Niinpä. Kai se kuvitteli pesukoneessa olevan piilossa rakastaja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen lisäten: vessakäynnistä piti aina ilmoittaa tyyliin "mä meen nyt vessaan". Mies joskus kysyi vielä, että kumpi hätä on kyseessä, ykkönen vai kakkonen.
Jos unohdin ilmoittaa, hän epäili että tekstailen jonkun vieraan miehen kanssa siellä vessassa.
Nykyään naurattaa kun kuulostaa niin koomiselle. Voi luoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen tyttöystäväni oli pari vuotta sitten puhelinsoiton jälkeen haettu pois mustasukkaiselta äijältään jonka kanssa oli seurustellut monta vuotta (n.5 ymmärtääkseni). Äijä vahti minuutin tarkkaan missä meni, kavereilla ei saanut olla kuin tyyliin tunnin, vakoili viestimiä, jäljitti puhelinta, tarkistuksia kotiin, pahoinpiteli ja nöyryytti.
Kysymykseni on miten tukea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Oli ymmärrettävistä syistä exäänsä koska piti sopia kenelle talo jne. mutta en ymmärrä vielä mikä ajoi hänet ajoittain takaisin suhteen loputtua sen sekopään (anteeksi, mutta en pidä kyseisestä äijästä ollenkaan) luokse kahville/sänkyyn, päästi nykyiseen asuntoonsa esim. laittamaan tietokoneen toimintaan. Oli jättänyt exänsä vähäksi aikaa yksin jolloin oli kuulemma lukenut päiväkirjat yms. missä kerrottiin yksityisiä asioita naiseni seksielämästä toisten miehien kanssa suhteen jälkeen mistä syntyi jumalaton sota mikä päättyi taas makuuhuoneen puolelle.
En tietenkään kaikkea ole häneltä itseltään kuullut vaan keskustellut perheensä ja kaveriensa kanssa koska en haluaisi sohaista arkaan paikkaan ja repiä haavoja auki uudelleen.
Hän puhuu välillä exästään ja mitä kaikkea joutui käymään läpi mutta mitään hyvää en ole kuullut tuosta suhteesta mikä pohdituttaa kovasti. Itseäni sen exän nimen kuullessa alkaa raivostuttamaan pirusti mutta kuuntelen kärsivällisesti ja yritän vastailla varovaisesti mahdollisiin kysymyksiin, vältän morkkaamasta hänen exäänsä ja heidän suhdettaan.
Joskus kuitenkin joudun kovasti keskittymään etten vahingossakaan lipsauta "minkä h**vetin takia eronne jälkeen olet silti jatkanut seksisuhdetta hänen kanssaan vaikka se aina johti riitoihin ja pahaan oloon?"
Joskus vain jännittää kovasti mitä tapahtuu jos kohtaavat esim. baarissa tulevaisuudessa.
Mahtaako sinullakaan olla kaikki kunnossa kun noin häiritsee toisen toiminta exänsä kanssa?
Annan toisen menneisyyden olla ja lakkaa tunkemasta nokkaasi sinne minne se ei kuulu.
Ei varmasti olisi sinustakaan kivaa jos toinen selän takana kyselee sinun henkilökohtaisista asioista
Eiköhän se ole tyttö itse tuonut esiin nämä asiat..
Moni saattaa arvella, että toistat sen väkivaltaisen exän käytöstä. Tyttö on luottanut sinuun ja kertonut ja nyt alat kehittää mielessäsi kaikenlaisia teorioita ja pohdit, mitä hän on tehnyt kenenkin kanssa. Kun omat vatvomisesi ovat sinua kiihdyttäneet epäluuloon, ajattelit ottaa askelen lisää ja ryhtyä hienovaraisesti kuulustelemaan tapahtumia ja motiiveja. Noin ne muutkin miehet ovat toimineet, joista ketju kertoo.
tässä nimenomaan mietin miten tukea häntä ilman sen enempää salaisuuksien kaivelua ja haavojen repimistä. ajattelin ihan täältä kysyä miten itse sekopäisen kumppanin jälkeen tahtoisitte uuden kohtelevan teitä ja käsittelevän menneisyyttänne, mutta vaikuttaa siltä että muutamat keskittyy nyt siihen kuinka minustakin tulee sekopää. toivon että nämä muutamat epäileväiset eivät samalla tavalla katso uusia kumppaneitaan.
No mä voin vastata sulle. Tuet sillä tavoin, että et kysy pilkaten tai ivaten, miten nainen ei lähteny heti, miten se sieti sitä jne. koska siitä tulee naiselle fiilis, että tavallaan syyllistät naista. Että omapa vika, mitäs jäit. Miks et lähteny? Ja tulee fiilis, että mies pitää sitten tätä naista tyhmänä ja saamattomana. Kun se lähteminen on äärettömän vaikeaa. Sitä ei pysty sanoin helposti selittämään. Nuo tuollaiset miehet eivät ole kusipäitä koko ajan. Nainen toivoo, että kerta oli viimeinen ja josko kaikki olisi nyt hyvin. Hellyydenosoitukset ja pahoinpitelyt vuorottelevat.
Uuden normaalin kumppanin ei tarvitse muuta kuin kuunnella ja olla täysin naisen puolella. Et saa mollata sitä naista siitä, että on ollu tuollaisessa suhteessa. Sun ei tarvi osata sanoa mitään järkevää. Kyseessä on niin monimutkainen suhdeprosessi, että se on ihan ammattilaisten kauraa. Uuden kumppanin on hyvä olla tietoinen taustasta, mutta sitä ei tarvitse käydä läpi sitten enää. Se kuuluu ammattilaisille.
Kiitoksia vastauksesta. Periaatteessa kaikki kysymykset kannattaa jättää suosiolla pois? Entäs tilanne kun nainen väkisin haluaa jonkinlaisen mielipiteeni asiasta mutta tiedän että vastaaminen saattaa ahdistaa ja hiljaisena pysyminen suututtaa hänet? En nyt heti keksi esimerkkiä mutta tiedän että sellaisia saattaa tulla vastaan.
Niin, ei auta kysyä, miksi ei lähteny, miksi sieti, koska sillä ei ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että hän tosissaan pääsi pois. Siitä voit kysyä tai puhua, että miten hän sitten lopulta pystyi irrottautumaan. Kaikki sellaiset kysymykset kannattaa jättää pois, joissa on syyllistävä sävy (eli naisen vika oli). No mikä sun mielipide on asiasta? Ajatteletko, että naisen oma vika? Tunnetko empatiaa naista kohtaan? Koetko, että exä oli 100 % väärässä tehdessään asioita, mitä teki? Voit tukea, olla empaattinen sillä tavoin, että kerrot millainen itse olet, millainen olet ollut suhteissa ja että tässä suhteessa ei tarvi pelätä (jos tosissaan ei tarvi pelätä).
Minkäslaisia nämä teidän kullannuppunne oli ratin takana? Itselläni yhdestä häiriintyneestä tapauksesta kokemusta, että liikennesäännöt koskivat KAIKKIA MUITA paitsi häntä. Hän sai mielestään tehdä mitä halusi, ohittaa koska halusi tilannenopeuksista saati rajoituksista piittaamatta, ajaa punaisia päin... Ja tähän päälle HÄN sitten raivosi muille, näytti keskisormea ja välillä jopa jahtasi autoilijoita, jotka rohkenivat ilmoittamaan pitkillä valoilla tai äänimerkillä, kun idiootti oli itse tehnyt jonkun selkeän ja usein myös vaarallisen mokan liikenteessä. :D
Vierailija kirjoitti:
Minkäslaisia nämä teidän kullannuppunne oli ratin takana? Itselläni yhdestä häiriintyneestä tapauksesta kokemusta, että liikennesäännöt koskivat KAIKKIA MUITA paitsi häntä. Hän sai mielestään tehdä mitä halusi, ohittaa koska halusi tilannenopeuksista saati rajoituksista piittaamatta, ajaa punaisia päin... Ja tähän päälle HÄN sitten raivosi muille, näytti keskisormea ja välillä jopa jahtasi autoilijoita, jotka rohkenivat ilmoittamaan pitkillä valoilla tai äänimerkillä, kun idiootti oli itse tehnyt jonkun selkeän ja usein myös vaarallisen mokan liikenteessä. :D
Ajoi holtittomasti, oli varmaankin ihan hyvä ajamaan mutta minua pelotellaakseen kiihdytteli ja ajoi reipasta ylinopeutta, raivoissaan siis todella epäluotettava kuski. Ajoi myös usein huumeissa/kännissä, itse en onneksi silloin ole kyydissä ollut. Hankki muuten ajokortin suhteemme alkaessa sanoen että hankkii sen minun takiani...? En kokenut tarvitsevani ajokortillista miestä mutta ok...todellisuudessa käytti korttiaan ja autoaan enemmänkin siihen että ajoi milloin mihinkin päin Suomea naisten perässä, siis ihan satoja kilometrejä yhden illan juttuja varten. Kerran jopa varasti multa rahaa reissatakseen, ja yöllä sitten taas raivopuheluita mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille, onko tällainen normaalia vai kontrolloivaa ja jos jälkimmäistä, niin lievää vai vakavaa vai ihan normaalia parisuhdetta?
Aamulla puuhasin omiani enkä huomioinut miestä, kun lähti ulos. Hänen sääntö kun on, että pitäisi antaa pusu mennessä ja tullessa. Illalla kotiin tullessaan oli selvästi vihainen, vakava eikä koskettanut.
Nyt äsken puhuimme ja kysyin, onko vihainen, niin hän huomautti siitä aamuisesta välinpitämättömästä käytöksestäni. Odotti anteeksipyyntöä ja että myöntäisin tehneeni väärin.
Mitä mieltä? Tämähän ei ole vakavaa tms, mutta tulee sellainen olo, että pitää pienissäkin asioissa käyttäytyä hänen tahtonsa mukaan ja hän jotenkin ns rankaisee, jos ei tee niin. Vai liioittelenko tätä ja teenkö vain kärpäsestä härkäsen mielestänne? Vai olinko minä jopa väärässä , kun pidän tätä kontrollointina?
Miksi miehesi keksii sinulle sääntöjä? Onko hän holhoojasi? Etkö sinä ole itsenäinen aikuinen. Ei tosiaan ole tervettä :D
Mun exällä ei edes ollut ajokorttia; hyvä niin, sillä hän oli 90% ajasta joko kännissä tai krapulassa ... Voin kuvitella että ois just tommonen ylimielinen kuski, jota ei nopeusrajoitukset ja liikennesäännöt koske. Ja todennäköisesti kokisi oikeudekseen ajaa kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkäslaisia nämä teidän kullannuppunne oli ratin takana?
Mun kullannupulla ei ollu edes ajokorttia, vaan mulla oli ajokortti ja auto ja toimin lähestulkoon hänen henkilökohtaisena autokuskina kuskaten töihin, baareihin. 24/7.
Aikamoista. Luin kaikki sivut läpi. Sellaista. Sit jengi uskoo kaikkeen. Työttömät ja mielenterveyshäiriöiset tarinoi puuta j
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoista. Luin kaikki sivut läpi. Sellaista. Sit jengi uskoo kaikkeen. Työttömät ja mielenterveyshäiriöiset tarinoi puuta j
Onko joku muu samaistunut PMMP:n aiheesta kertoviin biiseihin? Okei, onhan maailma täynnä musiikkia aiheesta kuin aiheesta, mutta suomenkielellä ei ole kukaan mielestäni onnistunut kuvaamaan niin onnistuneesti narsistin uhrin elämää.
Esim biisit: Matoja, Henkilökohtaisesti ja Joku raja.
Matoja:
"Mä en katsele vasemmalle
Mä en katsele oikealle
katselen eteenpäin
täysillä eteenpäin
Taisi heiketä verbaliikka
käytössä parempi taktiikka:
nyrkillä hallinta
voimalla hallinta
Mä haistan jo vihan, nyt pelottaa ihan
ja epäilen sua, kun epäilet mua
Jos odotan vähän, niin mätänen tähän
Mä jätän sut pitkästymään
Saanko tarjota yhden vinkin
Mua on kohdeltu paremminkin
Ehkä sä loukkaannut, nytkö sä loukkaannut
Nimität mua hirviöksi
silti kelpaisi kyllä seksi
Miksi se naurattaa
ehkä se on hauskaa
Olen tippunut korkealta niin
Syöksynyt kuin
olisi kaulassa ollut sileää
parikin harmaata myllynkiveä
Olen palvellut heitä
jotka mua sylkevät
kuin olisin alhainen, halpa tavara
Madellut
kuin vain voi nöyrä madella
Oi, noussut taas uudestaan
Kolkko, nimetön, kylmä hämärä
meitä kuristaa ilman käsiä
Miten oisin voinut pettää sinua
näkyvistä et päästänyt minua
Sekoat, kun yrität mut omistaa
sekoat ja haluaisit ravistaa
Repisit'sieluni irti kodistaan
haluat itsesi sillä koristaa
Sanot, että minussa on sisällä
satojen ihmisten mennyt elämä
elävä kuollut ja kuollut elävä
Elämä, on, minussa on elämä
Vika on tietenkin aina minussa
minulla ei ole lainkaan tapoja
nahan alla kihisee vain rumia
torakanalkuja, käärmeenmunia
matoja ja piruja ja matoja
Liekki suutelee jalkapohjaa
sitä palvelen, se mua ohjaa
täysillä eteenpäin
Silloin kun tuli selkää nuolee
niin on juostava, muuten kuolee
Jonnekin taakse jäät, sinne sä taakse jäät
Mä säälin jo valmiiksi seuraavaa raukkaa
jonka elämänhalun aiot lamauttaa
Jos odotan vähän..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen monia näitä järjettömän mustasukkaisia miehiä tuntuisi yhdistävän seuraavat asiat:
-saamaton nahjus
-työtön tai matalapalkka-alalla töissä
-alemmuudentunne omasta peniksestä/sänkytaidoista
-holtiton rahankäyttö
-velkaantuminen, pikavipit, luottotiedot
-alkoholi ja muut päihteet ongelmana
-kaikista yllä mainituista johtuva erittäin huono itsetunto
En siis kauheasti ihmettele, jos tuollainen yllä kuvattu LUUSERI käyttää elämänsä siihen, että hän pelkää hysteerisesti tyttöystävänsä lähtevän toisen matkaan. Ja onhan se nyt varmasti kauhea tunne tiedostaa oma luuseristatus, kun riitaisan viikon päätteeksi koittaa tyttöjen baari-ilta. Kyseessä on noidankehä – mitä huonommin luuseri kohtelee naistaan, sen enemmän hän pelkää pettämistä.
Tämän takia sairaalloisesti mustasukkaisilla onkin usein siimat ja verkot koko ajan vesillä – huono itsetunto pakottaa todistamaan itselleen, että pystyy saamaan muitakin naisia, ja sitten oma pettäminen taas heijastuu sairaan mielen luulona siitä, että toinenkin osapuoli suorastaan kihisee innosta, että koska hänkin pääsee pettämään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luo turvasuunnitelma kriisitilanteen varalle, jos asut väkivallan tekijän kanssa
1. Jos sinun on paettava kotoa nopeasti, mieti jo etukäteen turvallinen tie ulos. Mitä ovia käytät? Onko kodissasi ikkunoita, joita voit käyttää pakotienä hätätilanteessa?
2. Mikä on kotinne turvallisin huone, johon voit siirtyä ennakoidessasi väkivaltatilannetta? Vältä huoneita, joista ei ole ulospääsyä (kylpyhuone) tai huoneita, joissa on teräaseita tai muita vahingoittamiseen soveltuvia esineitä (keittiö).
3. Onko olemassa merkkejä, joista voit päätellä kumppanisi ryhtyvän väkivaltaiseksi? Tiheneekö hänen hengityksensä, kalpeneeko tai punehtuuko hän? Puristuvatko hänen sormensa nyrkkiin? Yritä päästä lähtemään ulos ennen kuin väkivalta alkaa!
4. Kuinka pääset lähtemään? Voitko sanoa vieväsi roskat ulos, ulkoiluttavasi koiran tai hakevasi hänelle tupakkaa? Kehittele joku rutiini, jonka takia pistäydyt säännöllisesti ulkona normaalioloissakin.
5. Minne voit mennä ja missä on lähin puhelin?
6. Kirjaa ja säilytä päivämäärineen ja kellonaikoineen kaikki väkivallan teot ja uhkaukset miehesi taholta sekä niihin liittyvät muistikuvat mahdolliseksi todistusaineistoksi, vaikka et sillä hetkellä olisi aikeissa tehdä rikosilmoitusta. Mielesi voi muuttua myöhemmin, varsinkin, jos rikos toistuu.
7. Tee lista hätänumeroista (yleinen ja poliisin hätänumero, turvakodit).
Tee lista myös niiden ihmisten puhelinnumeroista, jotka voivat auttaa sinua. Pidä näitä numeroita aina mukanasi, sillä paniikissa voit unohtaa jopa tutuimmatkin puhelinnumerot.
8. Yritä säästää itsellesi rahaa kriisiä ja lähtemisen varalle, kuten bussia, junaa tai taksia varten. Pidä aina hiukan rahaa helposti saatavilla olevassa paikassa.
9. Säilytä helposti saatavilla olevassa paikassa myös pakattua laukkua, jossa on kaikki tarvitsemasi tavarat ja tärkeät paperit. Voit antaa ne myös naapurisi tai ystäväsi säilytettäväksi. Laukussa on hyvä olla - Rahaa taksia ym. välittömiä menoja varten - Varavaatteita sinua ja lapsia varten - Hygieniavälineitä - Tärkeät puhelinnumerot - Puhelinkortti - Vara-avaimet kotiin ja autoon Tärkeät asiakirjat (tai kopiot):, verotodistukset, palkkatodistukset, pankkiasioita koskevat paperit, vakuutuskirjat, merkinnät aikaisemmista väkivaltaisuuksista ja mahdollisista silminnäkijöistä sekä lääkärintodistukset ym.
10. Selitä lapsille, jos he ovat tarpeeksi vanhoja, että joudut ehkä lähtemään nopeasti kodista ja että otat heidät mukaan tai että järjestät heidät luoksesi myöhemmin. Ota kuitenkin aina lapset mukaasi, jos se on suinkin mahdollista. Keskustele heidän kanssaan väkivallasta ja miten olet ajatellut toimia hätätilanteessa. Valmistele heitä etukäteen.
11. Opeta lapsesi soittamaan joko yleiseen tai poliisin hätänumeroon tarvittaessa.
12. Jos mahdollista, kerro naapurillesi väkivallasta ja pyydä heitä soittamaan poliisille, jos he kuulevat epäilyttäviä ääniä kodistasi. Voit sopia myös tunnussanan, jonka perusteella ystäväsi tai naapurisi tietävät olevan hätätilanne.
Neuvo 10 on ihan todella huono, koska lapset kantelee ja siitä sota syttyykin. Sama juttu naapureiden kanssa, tuskin kukaan suostuu sekaantumaan riitoihin.
Kohdassa kymppi tarkoitetaan varmaan sellaisia 15-18 vuotiaita. Jos äiti on se hakattu ja isä se väkivaltainen, niin eivätpä ne silloin kyllä kantele. Ovat äidin puolella.
No ei välttämättä pidä paikkaansa! Olen tässä ketjussa kertonut ystävästäni jonka mies on väkivaltainen ja ovat nyt eroamassa. Esikoisensa kuuluu tuohon ikähaarukkaan, nuorempi on 14. Isänsä puolella ovat. Äidilleen ovat sanoneet monesti että "miksi sun pitää olla iskälle tuollainen, miksi puhut iskästä noin, jos et tekis noin niin iskän ei ois pakko tehdä sulle näin...". Sen vuoksi erokin on ollut hirveän vaikea koska ystävä kokee syyllisyyttä siitäkin että lapset eivät voi enää elää koko perheen kanssa saman katon alla.
Olen monesti sanonut hänelle että lapset ovat saaneet pienestä pitäen oppia kuka perheessä määrää, heidän on helpompi myötäillä pomoa (isäänsä) kuin ottaa kaikki p*ska vastaan isältään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luo turvasuunnitelma kriisitilanteen varalle, jos asut väkivallan tekijän kanssa
1. Jos sinun on paettava kotoa nopeasti, mieti jo etukäteen turvallinen tie ulos. Mitä ovia käytät? Onko kodissasi ikkunoita, joita voit käyttää pakotienä hätätilanteessa?
.
.
Tähän ei voi sanoa muuta kuin että huh huh. Jos tuollaisia asioita joutuu miettimään, niin en kyllä itse suosittelisi odottamaan sinne hätätilanteeseen saakka, vaan ennakoimaan tulevia ja MUUTTAMALLA POIS ENSIMMÄISEN TILAISUUDEN TULLEN!!!
Minuakin ihmetytti nämä turvasuunnitelmat. Jos kykenee miettimään turvasuunnitelmia, silloin on ainakin minun mielestäni henkisesti niin hyvässä kunnossa että kykenisi miettimään myös eroa. Jos on täysin alistettu ja pahoinpidelty, pää on kuin sumua. En usko että on kykeneväinen ajattelemaan mitään turvasuunnitelmia.
Luin läpi koko ketjun ja en voi kuin ihmetellä, miten sairaita ihmisiä maa päällään kantaa. Olen pahoillani että olette joutuneet kokemaan tuollaista.
Syy, miksi itse ketjuun eksyin, on se että paras ystäväni on nyt vuoden verran seurustellut miehen kanssa, josta minulla on todella huonot fiilikset. Ennen niin räiskyvä persoona on muuttunut harmaaksi hiirulaiseksi, joka pelkää kontaktia muiden ihmisten kanssa. Tiedän ystäväni kertomasta sen verran, että miehen ex oli pettänyt häntä (kyseenalaisilla viesteillä muiden miesten kanssa) ja tämän perusteella mies on ottanut asiakseen tarkastaa ystäväni viestit, facen sun muut. Puhelut täytyy soittaa miehen läsnäollessa. Näitä esimerkkejä on pilvin pimein, ja ystäväni käy enää ainoastaan töissä ja noin kerran kuussa kotipaikkakunnallaan. Mies ei ole väleissä perheensä kanssa ja hänellä on 1 hyvä kaveri, jota näkee silloin kun ystäväni näkee omia ystäviään ( noin muutaman kerran vuodessa).
Katselin tilannetta sivusta. Lopulta ystäväni ilmoitti ettei hän voi tulla kaveritapaamiseen ( viikonloppu toisella paikkakunnalla, tapaamista yritetty sopia yli 2 kk:n ajan) siitä syystä, että hänen täytyy todistaa miehelleen että hän tulee ensin, ja että kaverit eivät mene parisuhteen edelle, joten ystäväni laittaa kaikki kaveritapaamiset ym. menot koko kevään ajalta jäihin.
Minä räjähdin. Annoin kaikkien sanojen ja tunteiden tulla, sanoin varmasti paljon myös sellaista mitä ei olisi pitänyt. Saimme ystäväni kanssa puhuttua ja ystävä sai luvan tulla 1 päiväksi viettämään aikaa kanssamme. Emme ole nähneet sen jälkeen, viestitelleet harvakseltaan kyllä.
Pointtinani olikin se, että kuinka monelle teistä, jotka olette sairaalloisen mustasukkaisen kumppanin kanssa olleet parisuhteessa, on ystävät tai sukulaiset sanoneet että ovat huolissaan teistä / olette muuttuneet? Ja missä vaiheessa parisuhdetta? Oliko se teillä herättävää vai olitteko loukkaantuneet siitä, että joku "tunkee nokkansa" teidän asioihinne?
Taisit tehdä virheen hermostuessasi ystävällesi. Jatkossa ei välttämättä kerro sinulle asioistaan. Antaa ymmärtää että kaikki on hyvin vaikka kotona tulisi turpaan säännöllisesti. Se taas vaikeuttaa avun hakemista. Ystävät on tällaisessa tilanteessa kaikki kaikessa.
Jos ystävä vielä puhuu sinulle, voit mielestäni kertoa hänelle mielipiteesi. Kerro miten hän on muuttunut. Kerro myös ettei ole normaalia tarkastaa toisen facea ja puhelinta jne. Siihen ei tarvitse kenenkään alistua. Ehkä ystäväsi herää todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Taisit tehdä virheen hermostuessasi ystävällesi. Jatkossa ei välttämättä kerro sinulle asioistaan. Antaa ymmärtää että kaikki on hyvin vaikka kotona tulisi turpaan säännöllisesti. Se taas vaikeuttaa avun hakemista. Ystävät on tällaisessa tilanteessa kaikki kaikessa.
Jos ystävä vielä puhuu sinulle, voit mielestäni kertoa hänelle mielipiteesi. Kerro miten hän on muuttunut. Kerro myös ettei ole normaalia tarkastaa toisen facea ja puhelinta jne. Siihen ei tarvitse kenenkään alistua. Ehkä ystäväsi herää todellisuuteen.
Kiitos vastauksesta! Olemme väleissä edelleen, ja tapaamme itse asiassa tulevana viikonloppuna. Tiedostan itsekin sen, että minun olisi pitänyt ottaa rauhallisesti, ja jatkossa aion sen tehdäkin. Olin kerännyt kierroksia jo usean kuukauden ajan ja peruttujen tapaamisen myötä, mutta nyt aion olla vain tukevana olkapäänä ja jutella asiasta jos hän itse haluaa.
Mulla oli yksi erittäinen takertuvainen, kontrollinhaluinen ja mustasukkainen mies tapailuasteella, mutta juttu ei edennyt mun jarrutteluistani johtuen. Ahdisti silmittömästi, mutta kun taakseen katsoo niin onko ihme.
- Mies kehui alussa maasta taivaisiin. Oli kuulemma niin rakastunut, vaikka emme s**tana ole kauaa edes tunteneet siinä vaiheessa.
- Turn offina mies mainosti, miten rakastui ensimmäiseen tyttöystäväänsä ensi vilkaisulta, mutta munhun ei kuulemma niin heti.
- Tapasimme kerran tai kaksi. Seuraavalla viikolla postissa tuli avain hänen kämppäänsä tekstillä "tervetuloa elämääni". Olin kuulemma aina tervetullut luokseen. Halusi, että puhun hänen kämpästään kotina, vaikka mulla oli omakin koti.
- Asuimme eri paikkakunnilla, joten mun olisi pitänyt joka ikinen viikonloppu olla hänen luonaan tai hänen saada tulla mun luokseni. Jostain syystä halusin pitää miehen poissa luotani, ihan periaatteen vuoksi. Vaisto sanoi niin :D Mies sai silti mittavat raivarit, kun joskus viikonlopusta puhuttaessa sanoin, etten jaksa koulu+työputken päätteeksi kuin laittaa saunan päälle ja mennä nukkumaan, sitten kirjoitan parit arviot ja esseet ja sitten onkin jo sunnuntai.
- Joskus kun olin menossa miehen luokse, niin se oli ehdoton: säännöstä ei poikettu. Ymmärrän kyllä, että sovitusta pidetään kiinni, mutta miehen kohdalla se meni sairaalloiseksi pakottamiseksi tulla luoksensa. Kerrankin kun olin menossa sinne, niin kaveri heitti lennosta et eiköhän nähdä pitkästä aikaa, kun mies ei edes neuvotellut että olisin saanut lähteä kaverin luokse.
Tästä nimenomaisesta kerrasta vyyhti lähti purkautumaan ja tajusin alkaa ottaa takapakkia. Istuin junassa kun ehdotin, että voidaanko nähdä kuitenkin seuraavana päivänä, koska ollaan nähty tiiviisti jo monesti ja haluan nähdä kaveria. Ei, mun pitää tulla sinne. Sanoin, että menen hetkeksi, ja tulen sitten. Ei, vaan sinne. Se oli inttämsipuhelu ja puhelun aikana mietin että edes lapselle ei puhuta tuohon sävyyn. Lopulta mies myöntyi ja ANTOI MULLE KOTIINTULOAJAN mikä oli 11:45 yöllä! Olin ihmeissäni kotiintuloajasta, mutta se on kuulemma aika johon hän suostuu. Jatkuu seuraavassa viestissä..
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yksi erittäinen takertuvainen, kontrollinhaluinen ja mustasukkainen mies tapailuasteella, mutta juttu ei edennyt mun jarrutteluistani johtuen. Ahdisti silmittömästi, mutta kun taakseen katsoo niin onko ihme.
- Mies kehui alussa maasta taivaisiin. Oli kuulemma niin rakastunut, vaikka emme s**tana ole kauaa edes tunteneet siinä vaiheessa.
- Turn offina mies mainosti, miten rakastui ensimmäiseen tyttöystäväänsä ensi vilkaisulta, mutta munhun ei kuulemma niin heti.
- Tapasimme kerran tai kaksi. Seuraavalla viikolla postissa tuli avain hänen kämppäänsä tekstillä "tervetuloa elämääni". Olin kuulemma aina tervetullut luokseen. Halusi, että puhun hänen kämpästään kotina, vaikka mulla oli omakin koti.
- Asuimme eri paikkakunnilla, joten mun olisi pitänyt joka ikinen viikonloppu olla hänen luonaan tai hänen saada tulla mun luokseni. Jostain syystä halusin pitää miehen poissa luotani, ihan periaatteen vuoksi. Vaisto sanoi niin :D Mies sai silti mittavat raivarit, kun joskus viikonlopusta puhuttaessa sanoin, etten jaksa koulu+työputken päätteeksi kuin laittaa saunan päälle ja mennä nukkumaan, sitten kirjoitan parit arviot ja esseet ja sitten onkin jo sunnuntai.
- Joskus kun olin menossa miehen luokse, niin se oli ehdoton: säännöstä ei poikettu. Ymmärrän kyllä, että sovitusta pidetään kiinni, mutta miehen kohdalla se meni sairaalloiseksi pakottamiseksi tulla luoksensa. Kerrankin kun olin menossa sinne, niin kaveri heitti lennosta et eiköhän nähdä pitkästä aikaa, kun mies ei edes neuvotellut että olisin saanut lähteä kaverin luokse.
Tästä nimenomaisesta kerrasta vyyhti lähti purkautumaan ja tajusin alkaa ottaa takapakkia. Istuin junassa kun ehdotin, että voidaanko nähdä kuitenkin seuraavana päivänä, koska ollaan nähty tiiviisti jo monesti ja haluan nähdä kaveria. Ei, mun pitää tulla sinne. Sanoin, että menen hetkeksi, ja tulen sitten. Ei, vaan sinne. Se oli inttämsipuhelu ja puhelun aikana mietin että edes lapselle ei puhuta tuohon sävyyn. Lopulta mies myöntyi ja ANTOI MULLE KOTIINTULOAJAN mikä oli 11:45 yöllä! Olin ihmeissäni kotiintuloajasta, mutta se on kuulemma aika johon hän suostuu. Jatkuu seuraavassa viestissä..
Kaverin kanssa naureskelimme miehelle, ja pitää huomioida ettemme tunteneet miehen kanssa edes hirveän pitkään vielä, ehkä 2kk, tuossa vaiheessa. Mies tuli samaan baariin jossa olimme kaverin kanssa, hän jätti auton parkkiin ja jäi ottamaan - ja joi kuin sika, että alkoi kännissä mustasukkaisena kiukuttelemaan samaan pöytään tulleille nuorille kundeille. Halusin jutella musiikinteosta poikien kanssa ilman mitään kummempia, niin mies ahdisti mut väkivalloin loossin nurkkaan ja katkaisi keskustelun röyhkeästi ilman mitään läpinäkyvyyttä ja raivosi miten niille kundeille ei jutella ja hän tuntee jo nyt mun elekielestä milloin flirttailen.
Loppuillasta odoteltiin että kaverin puoliso tulee avaamaan kaverille oven ja samat kundit istuivat pianurmikolla (asuivat samassa talossa) tupakalla. Mies oli koko kävelymatkan baarista siihen pihalle pidätelyt mua väkivalloin etten kävele kundien kanssa samaa matkaa enkä päässyt rimpuilemaan siitä otteesta irti. Pihalla kun istuin poikien viereen tupakalle (koska mua ei määräillä..) niin mies veti mut ylös ja alkoi raahat ympäri pihoja miten niiden poikien kanssa ei nyt seurustella vaan keskitytään häneen. Naapurikin, mikä oli hoitamassa jotain asiaa, tuli ja huusi et anna sen likan olla ja painu helvettiin kiusaamasta sitä. Sillä hetkellä muistin kaikki ne tarinat vaimojensa kännissä puukottamista miehistä. Itse en koskaan tappele humalassa vaan suuttuessani menen aina nukkumaan ja selvitän aamulla jutut jos jotain on, yleensä ei ole, koska humalassa tulee keksittyä vaan kaikkea päätöntä. Senkin vuoksi miehen raivoaminen oli niin outoa ettei se yhtään hillinnyt itseään.
Seuraavana aamuna mies repi mut väkisin ylös sängystä kaverin luota ja pakotti lähtemään mukaansa, vaikka kaverikin sanoi että anna sen muijan nyt nukkua, sillä on krapula ja onko äijä edes ajokuntoinen rattiin. Kaverit olivat tekemässä lähtöä kaupungin keskustaan, ja pyysivät mukaan, niin mies torjui ehdotuksen suoriltaan. Oksennusta pidätellen istuin kyydissä ja menin nukkumaan, mutta mies hääräsi ympärillä ihan koko ajan. "Herää nyt. Voisitko nyt herätä? Miksi sä nukut?" PUOLEN TUNNIN VÄLEIN! Joten yksi olennainen täppä listaan lisää:
- Mies häiritsi uniani. Jatkuvasti.
Jos olin siellä yötä, en saanut nukuttua katkottomia unia ikinä. Mies piti huolen, että heräilen ja se valvottaminen osoittautui myöhemmin tahalliseksi. Jollei se alkanut aamusta jankuttamaan jostain, se alkoi kailottamaan puhelimeen ja vaikka olin monta kertaa sanonut että pää kiinni ja anna mun nyt rauhassa nukkua, niin sitten se jäi laittamaan mulle jotain peittoa paremmin tai halailemaan..
Kerran menee läpi. Useamman kerran jälkeen alkaisi raksuttamaan...