Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Jos toista rakastaa niin se on vakava paikka.

Älkää antako syytä, jos välitätte parisuhteesta.

Jos sitoudutte niin sitoutkaa myös, tunteilla ei saa leikkiä,

Tuota vainoamista juuri pelkään! En halua miestä takaisin vaikka tekisi tai sanoisi mitä mutta tiedän että hän yrittää tehdä sen saman jonka tekee aina kun haluaa jotain eli jankuttaa niin kauan vastaan että minulta loppuu yksinkertaisesti voimat pistää enää vastaan joten annan periksi. Mies tietää uuden osoitteeni sillä oli vieressä kun puhelu tuli että saan sen asunnon.

Asutaan pienellä paikkakunnalla ja pelkään myös sitä paskamyrskyä jonka hän tulee minua vastaan nostamaan. Ollaan vielä nuoria minä 24 ja hän 26 eikä minulla ole kuin muutama kaveri joiden pelkään kääntävän selkänsä.

En sinänsä pelkää jääväni yksin viihdyn paljon itsekseni mutta mulla on ihan olematon itsetunto ja harmittaa jos mies tekee minusta tämän kylän sekopää h***an johon ei voi luottaa kuten hän itse siis minut omien sanojensa mukaan näkee.

Älä vastaa yhteydenottoihin. Turha miettiä, miten mies mustamaalaa eron jälkeen. Älä kommentoi niihinkään yrityksiin mitään. Jokaisella ihmisellä on oma elämänsä, huolensa ja murheensa, jotka kiinnostavat enemmän kuin muiden eksät.

Tuli mieleen yhdestä aikaisemmasta viestistä myös oman exäni narsistisuus ja kummalliset kilarit. Eli jätkä oli tosi huoliteltu ja tyylikäs, pukeutui kalliisiin vaatteisiin ja kertoili aina hyvästä palkastaan ja hienosta elämästään, ei kuitenkaan paljoakaan menneisyydestään. Jotain ympäripyöreää mutinaa aina kun jotain yritti kysellä. Oli todella kontrolloiva ja harrasti jonkun verran eksyttämistä, ja nautti siitä että toinen on hänestä jotenkin "riippuvainen". Teki myös sitä että katoili, eli pisti puhelimen kiinni moneksi päiväksi eikä vastaillut netissä ym, ja sitten käyttäytyi kuin ei mitään olisi tehnytkään. Vähätteli myös kertomalla "unelmanaisestaan" jollainen en todellakaan ollut ja varsinkin riitojen aikana usein osoitteli virheitäni. Tuli mieleeni eräs tapaus viimeiseltä illaltamme yhdessä, kun olimme miehen kotona katsomassa telkkaria. Sieltä tuli joku hölmö ohjelma ja minä nauraen sitten tokaisin että "vaihda nyt ihmeessä kanavaa..". Ja siitäkös helvetti sitten repesi. Tämä jätkä ampaisee pystyyn ja alkaa raivoamaan miten häntä ei naiset komentele ja hänen kotiinsa ei ole asiaa tulla häntä määräilemään. Minä sitten suu auki katsoin sitä touhua, että miten joku voi kilahtaa tuollaisesta. Oli kyllä aikaisemminkin suuttunut vastaavista jutuista, mutta tämä oli eka kerta kun kilahti kunnolla..

Hulluista existä. Mun mies kertoi hullusta exästä siinä vaiheessa, kun sähköpostiini pamahti yksityiskohtainen herjauskirje. Se oli täysin sairaan mielen tuotetta, akka oli stalkannut mut vaikka heidän erostaan oli jo puoli vuosikymmentä aikaa. Siinä oli kunnon hullu.

Vierailija kirjoitti:

Kauheita tarinoita.

Minulla on kerran hälytyskellot onneksi ajoissa soineet. Tapasin talvella miehen, joka tuntui oikein kivalta ja fiksulta, tiesi paljon ja oli kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin. Keväämmälle ehdittäessä seurustelumme muuttui kiinteämmäksi ja hän alkoi viettää enemmän aikaa luonani. Laitoin kotona lempimusaani soimaan. Hämmästykseni oli suuri, kun hän pyysi että kuuntelisin kuulokkeilla musiikkiani, sillä vain hänen klassinen musiikkinsa oli hänen mielestään sitä ainoaa ja oikeaa. "rock oli paskaa, iskelmä oli paskaa, kaikki  muu oli paskaa, mutta tokihan sinä saat sitä kuunnella, kunhan...." myöskin tanssiminen oli persuksista ja tarkoitettu vain parisuhteen jahtaamiseen.

Hän asui edelleen vanhemmillaan, selitti syyksi opiskelun ja pienet tulot.

Menimme kesän alussa kihloihin. Hän kosi. Vastasin kyllä seksin jälkeisessä mielentilassa, olin sen verran sfääreissä, että en tajunnut sanoa ei ja sitten muutaman sekunnin päästä hävetti enää kieltäytyä ja loukata. Ajattelin, että ei se vielä ole naimakaupat. Mies suunnitteli muuttavansa elokuussa luokseni, mutta mutta hänellä oli vain opintotuki ja aloin miettiä, miten sitä sitten toimeentultaisiin. 28 veenä hän oli edelleen yliopisto-opiskelija, ja vaarassa tippua tuilta pois, kun ei saanut yhtä pakollista ainetta suorituksi.

Hänellä oli myös paljon erittäin tiukkoja ja mustavalkoisia mielipiteitä siitä, mikä on oikein ja väärin. Moni asia, josta pidin, oli hänen mielestään väärin. Kerran olimme koirani kanssa metsäpolulla kävelyllä, ja koirani oli irti. Luulin siis, että tilanne oli turvallinen ja koira hallinnassa. Mutkan takaa tuli kuitenkin samankokoinen toinen koira, ja koirat rähähtivät toisilleen, ennenkuin sain omani pannasta kiinni ja hihnaan. Sain pienen näykkäisyn toisen koiran hampaista, se ei tehnyt sitä tarkoituksella, vaan käteni jäi väliin. (Oma syyni siinä tilanteessa.) Mies sai kuitenkin aivan järjettömän raivokohtauksen toisen koiran omistajille ja tönäisi toisen miehen kumoon.  Rauhoittelin miestä ja pyytelin anteeksi toisilta. Se pelästytti minut. Aloin miettiä, minkälainen ihminen hän oikeastaan oli.

Mies alkoi ilmestyä työvuorojeni jälkeen työpaikkani eteen, ja kyseli mm. kuka on tuo mies, miksi kuljet sen kanssa, teettekö vuoroja yhdessä jne.

Heinäkuussa alkoi lomani, lähdin mummoa moikkaamaan, ja koska emme vielä asuneet yhdessä, hän ei tullut mukaan. Tunsin mummolassa ihanaa vapautta. Elokuussa tajusin, että tämä suhde ei ole hyvä.

Mies alkoi kiristää minua kaikenlaisella, mm. itsemurhalla ja työpaikalleni tekemällään paskapuhelulla, jos seurustelumme ei jatkuisi. Itsemurhan oikeasti tehneen omaisena sellaisella kiristäminen oli minulle viimeinen niitti. Sanoin, että olet ihan vapaa tappamaan itsesi, minä en siitä vastuuta ota, mutta hae hyvä mies itsellesi apua. Työnantajaani varoitin, että tämmöinen ihminen voi soittaa, älä usko siitä paskasta sanaakaan. Työnantaja sanoi, että asia selvä, hän lyö luuriin korvaan.

Lopulliseen eroon tarvittiin puhelinnumeron vaihto ja muutto. Ja siitä pitäen olen huolehtinut siitä, että minulla on osoitetietokielto väestörekisterissä ja salainen numero.

Minulla on sama kokemus tuosta itsemurhalla uhkailusta. Kaheli ex tiesi, että aikaisempi poikaystäväni oli ottanut hengen itseltään, ja olin tapauksen jäljiltä masentunut ja sekaisin. Hän sitten riitojen aikana aukoi, että pitäisikö hänenkin tappaa itsensä että rakastaisin häntä. Oli mustasukkainen tälle kuolleelle exälleni, oli huolissaan että muistelen häntä liian lämmöllä ja rakastan vieläkin, kun olin niin surullinen asiasta. Tästä huomaa miten mustasukkainen ihminen on oikeasti todella itsekeskeinen, ei kykene empatiaan ja elää pää omassa takapuolessaan.

Kerran hän sai yhden kaveripiiriini kuuluvan miehen kiinni takapuoleni tuijottelusta. Olin selin tähän tuijottelijaan ja pahaa aavistamattomana kaivelin persaus pystyssä laukkuani. Ex sitten raivostui minulle ja syytteli, että pyllistelen muille miehille tahallani. Itse en ollut edes tietoinen että tämä tyyppi seisoi takanani.

Asuimme eri kaupungissa, joka päivä olisi pitänyt roikkua koneella chattailemassa hänen kanssaan. Jos en vastannut heti hänen viesteihinsä, tuli ruikuttavia "kai nää viestit ei sitten tuu perille kun et vastaa..."-viestejä. Kesällä kun helteet tulivat ja viihdyin uimassa rannalla (lapsesta asti olen viettänyt kesääni näin), hän uhriutui ja tiuski puhelimessa, että pitääkö mun päivät pitkät pyöriä bikineissäni rannalla. Joo, olisi varmaan pitänyt sisällä viettää kauniit kesäpäivät, tietokoneen ääressä chattaamassa tälle hurmaavalle yksilölle. 

Pohdin jossain vaiheessa opiskelujani vaihtoon lähtöä. Miehelle ei kelvannut, hän kuittasi asian sanomalla "Et lähde. Siitä tulee iso riita." Puhui kuin jollekin kuusivuotiaalle. Olen vieläkin katkera itselleni etten lähtenyt, olisi pitänyt mennä ja laitella Facebookiin kuvia komeiden vaihtareiden kanssa rannalla chillaamisesta. Hän myös oli sitä mieltä, että kaverini poikaystävän olisi pitänyt lähteä vahtimaan minua ja koulukaveriani opintomatkalle. Kysyi siis oikeasti, "Eikö Mikko lähde vahtimaan teitä?" 

Tämä mies sitten selitti, että olen hänen sielunkumppaninsa. Itse nään vieläkin painajaisia siitä katkerasta ja riidanhaluisesta naamasta. Kiltteyttäni kestin tuota äijää, oma itsetunto oli niihin aikaan alhainen ja hän vielä pahensi asiaa. Olin herkkä ja yritin ottaa toisten tunteet huomioon mahdollisimman hyvin, johtuen osittain juuri tuosta exän itsemurhasta. Koin että olen jotenkin vastuussa tämän toisen exän hyvinvoinnista ja hänen jättämisensä oli ruma ja itsekäs temppu jolla pilaisin hänen elämänsä. Jälkikäteen tajuan että tämä exä on aivopessyt näitä ajatuksia minuun. Totta kai hän on haistanut herkkyyteni ja heikkouteni ja käyttänyt sitä hyväkseen.

Olen diagnosoinut hänelle keittiöpsykologin pätevyydellä ainakin epäluuloisen, epävakaan ja riippuvaisen persoonallisuushäiriön. Masennus todettiin kun meni miekkarille, yllättäen heti sen jälkeen kun ilmoitin erosta (olin koko suhteen ajan yrittänyt saada menemään). Toivon että saa apua ja että tajuaa viat omassa käytöksessään. 

Tavallisella ihmisellä ei ole mitään oikeutta lähteä psykologisoimaan yhtään ketään. Minuunkin yritti eräs entinen ystävä lyödä milloin narsistin, milloin kaksisuuntaisen, milloin skitsofreenikon ja milloin ihan vain k*pään leimaa. Itse tämä ämmä juo, vetää huumeita, harrasti pitkää suhdettaan ennen irtoseksiä lukuisten miesten kanssa, syö, lihoo, masentelee, valittaa ja diagnosoi minkä kerkeää. Siihen päälle hän yritti rikkoa parisuhteeni keksimällä aviomiehestäni valheita.

Noiden "diagnoosien", valheiden ja muun sekoilun takia sairastuin masennukseen, sydänongelmiin ja olin reilun vuoden aivan sekaisin kun en tiennyt kehen voin luottaa, mieheen vai ystävään. Puolitoista vuotta myöhemmin kun kaikenlaista ikävää oli sattunut he myönsivät valheensa.

V***u että olen ollut katkera ja yksinäinen tuon jälkeen enkä pääse yli. Ja sekin ämmä varmaan kirjoittelee täällä muiden matamien kanssa ja diagnosoi minulle uusia roskadiagnooseja.

Miehenä voin kertoa pari:

-Entisen työkaverin vaimo, joka oli äärettömän mustasukkainen miehestään. Työreissulla ollessa, soitteli miehelleen koko ajan. Miehen työnteosta ei tullut yhtään mitään. Ei se vielä mitään, mutta kun työpäivän päätteeksi mentiin syömään, niin puhelimen piti olla pöydällä, miehen vieressä, kaiutin päällä, niin että mies pystyi selostamaan naiselleen mitä teki, söi, kenen kanssa jutteli. Nainen kyseli koko ajan, että kenen ääni taustalta kuului. Jos naistarjoilija kävi kyselemässä jotain, niin nainen kiihtyi selvästi. Kyseli, että minkä näköinen jne.  Helkkarin stressaavaa meille työkavereille.   Ko. mies, oli pieni, liki 60 vuotias ukko.

-Oma hetken aikainen tapailuseuralaiseni. Ensimmäisen kerran, kun nainen oli kotonani, alkoi kyselytunti. Entisistä suhteista, facebook -kavereista yms. "Ootko pannu tuota?" jne. Alkoi sitten syyttämään, että minä yritän tehdä hänestä tahallani mustasukkaista. Tämä tosiaan tapahtui silloin, kun oltiin treffailuvaiheessa. Vihelsin pelin poikki. Naisesta en meinannut päästä eroon millään. Puoli vuotta jatkui yksipuolinen tekstareiden lähettely.

Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...

Kyllä muuten henkinen paine, stressi ja järkytys voivat aiheuttaa sydänongelmia. Ja tää oli nyt ihan yleisesti heitetty, esim. näille uhreille tässä ketjussa.

Itsemurhalla kiristäminen on sellainen asia, että siihen ei pidä alistua. Kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen omista päätöksistä.

Minulla itsemurhan tehneen omaisena ei ollut aavistustakaan hänen aikomuksistaan, parilla ihmisellä oli, mutta hän vakuutteli kirkkain silmin, että kaikki on hyvin. Apua hän ei hakenut eikä pyytänyt. Hän salasi aikomuksensa, koska ei halunnut aiheuttaa ahdistusta ja halusi tehdä sen ilman että sukulaiset estäisivät hänen tekonsa. Ja hänen tekonsa oli suuri virhe. Me käsittelimme sitä kauan keskenämme, ja totesimme, että olisimme halunneet auttaa, jos olisimme tajunneet hänen todellisen tilansa, mutta hän ei antanut meille edes tilaisuutta tarjota apua.

ja juuri siinä on ero kiristävään narsistiin. Uhkailu on kiristämistä omien päämäärien saavuttamiseksi.

Narsisti tekee itsemurhan vasta, kun tajuaa lopullisesti menettäneensä naamionsa, ja saattaa houreissaan viedä muitakin mukanaan (kuten perhesurmat), koska katsoo omistavansa ne ihmiset osana itseään ja kuvittelee suuruudenhulluudessaan ehkä, että ne ihmiset ei pärjää ilman häntä, tai itsemurha muiden ihmisten murhineen on lopullinen kosto jollekin -joko jollekin läheiselle tai yhteiskunnalle, mutta oikeasti masentunut yrittää varjella ja työntää pois läheisiään aikomustensa edellä, eikä useimmitenkaan huutele aikeistaan. Mutta eihän tässä niputtaa voi, ihmisiä on niin erilaisia.

Silti on ihan täysin mahdollista, että narsistikin on masentunut- mutta lisättynä muuhun käytökseen hän ei koskaan eikä missään nimessä myöntäisi olevansa sairas, vaan se on aina sinun syytäsi, kun asiasta puhutaan.

Pitäkää kirkkaasti mielessä, että ette ole vastuussa kenenkään toisen päätöksistä. Yksikään saamanne lyönti, liikkumisen estäminen ja muu väkivalta ei ole teidän vikanne, vaan vika on sen, joka sen tekee. Niin se lukee lakikirjassakin! Jossittelu ei auta sairasta mieltä. Apua voi tarjota, mutta jos sitä ei oteta vastaan, älä uhriudu äläkä uhraa ainoaa elämääsi kiristyksen edessä. Ja vaikka sitten joutuisit vaihtamaan paikkakuntaa ja elämään senttejä laskien, niin luovu kaikesta entisestä ja lähde. Sinulla on vain yksi elämä.

terv. "klassisen musiikki on ainoaa oikeaa musiikkia"- poikaystävän jättänyt.

Usein särkyneen sydämen syndrooman laukaisee voimakas henkinen tai fyysinen stressi.

Ruotsalaistutkimuksessa oli mukana 500 potilasta, joilla oli ollut särkyneen sydämen syndrooma. Näillä potilailla ei ollut entuudestaan sepelvaltimotautia.

80 prosenttia sairastuneista oli naisia. Särkyneen sydämen syndrooma oli tutkimuksen mukaan erityisesti koulutettujen ja korkeatuloisten sairaus. Meilahden sairaalaan tulee siis yksi särkyneen sydämen syndroomasta kärsivä potilas noin kerran viikossa.

Suomalaistutkimuksen mukaan kolmasosalla näistä potilaista rintakipua oli edeltänyt voimakas henkinen stressi.

http://www.iltalehti.fi/sydan/2016051021541091_sd.shtml

Stressi käy sydämelle

Yhä useampi tutkija uskoo, että kaiken takana on stressi. Henkisten paineiden tiedetään pahentavan sydänoireita. Työstressi käy erityisesti miehen sydämelle, naista raastavat ihmissuhteet. Kovan henkisen paineen alla sydän voi pettää, vaikka sepelvaltimoissa ei ahtaumia olisikaan.

– Tutkimuksin on voitu osoittaa, että ihmisen psyyke panee liikkeelle tapahtumaketjuja, jotka näkyvät ruumiin oireina ja sairauksina, sanoo Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Stressi riippuu temperamentista

Liisa Keltikangas-Järvinen on tutkinut yli 20 vuotta sydän- ja verisuonitautien psykologisia riskitekijöitä ja on varma siitä, että sepelvaltimotauti on yhtä hyvin stressi- kuin elämäntapasairaus.

– Voimakas stressi esimerkiksi vaikuttaa veren hyytymistekijöihin ja rasva-aineenvaihduntaan. Nämä seikat taas kiihdyttävät suonten kalkkiutumista.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/stressi_kay_sydamelle

Stressi, masennus, ahdistuneisuus ja muunlainen psyykkinen ahdinko altistavat sydän- ja verisuonitaudeille ja kammioperäisille rytmihäiriöille, mutta eteisvärinöitä ne eivät lisää.

Kansainvälisen tutkijaryhmän havainto on mielenkiintoinen, sillä eteisvärinä on rytmihäiriöistä yleisin ja siten psyykkisten riskitekijöiden odottaisi vaikuttavan myös niiden kehittymiseen. Tulokset julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.

http://www.tohtori.fi/?page=8121124&id=3601929

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...

Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...

Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.

 

Kai sä ymmärrät että et mitään varsinaista sydänSAIRAUTTA asiasta saa vaan väliaikasen rytmihäiriön?

Vierailija kirjoitti:

Usein särkyneen sydämen syndrooman laukaisee voimakas henkinen tai fyysinen stressi.

Ruotsalaistutkimuksessa oli mukana 500 potilasta, joilla oli ollut särkyneen sydämen syndrooma. Näillä potilailla ei ollut entuudestaan sepelvaltimotautia.

80 prosenttia sairastuneista oli naisia. Särkyneen sydämen syndrooma oli tutkimuksen mukaan erityisesti koulutettujen ja korkeatuloisten sairaus. Meilahden sairaalaan tulee siis yksi särkyneen sydämen syndroomasta kärsivä potilas noin kerran viikossa.

Suomalaistutkimuksen mukaan kolmasosalla näistä potilaista rintakipua oli edeltänyt voimakas henkinen stressi.

http://www.iltalehti.fi/sydan/2016051021541091_sd.shtml

Kuulostaa tutulta. Korkea koulutus ja tulot vain puuttuvat (noh, pari tutkintoa löytyy), mutta muuten osun tuohon ryhmään. Kiitos sinulle/teille, jotka näitä linkkejä jaoitte. Olen googlannut sydänongelmat ennenkin, mutta tämä diagnoosi on mennyt ohi.

Nykyään elämä on rennompaa ja noita oireita ei juuri ole. Joskus kun tulee runsaammin otettua kuppia oireet palaavat. Alkoholi liikaa nautittuna taitaa siis olla pahin tekijä, vaikka mummojen konjakkihömpsyt suojaavatkin sydäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...

Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.

 

Kai sä ymmärrät että et mitään varsinaista sydänSAIRAUTTA asiasta saa vaan väliaikasen rytmihäiriön?

Terveisiä trollimaahan. Sanoin alkuperäisessäkin viestissä, että sairastuin sydänONGELMIIN, joka ei kerro siitä, että sairastuin sydänSAIRAUTEEN. Opetetaanko siellä trollimaassa äikäntunneilla LUETUN YMMÄRTÄMISTÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vain 648 mutta sydänongelmiin ei sairastuta tuolla tavalla...

Ai, linjoilla ei ole vain keittiöpsykologeja vaan ihan valelääkäreitäkin. Kerropas sinä neropatti miten raskas henkinen stressi ei voisi aiheuttaa jopa sydänongelmia. Ja ei, en minä niistä jatkuvasti kärsi ja olin ihmeissäni kun lääkäri soitti sydänkäyrän jälkeen huolestuneena. Käyrä osoitti jonkinlaisen happivajetilan. Enkä ala nyt selittämään siitä, koska en tiedä noista asioista juuri mitään ja lopussa joku täällä käkättää ja v***ilee, että etkö sinä maallikko tiedä mitään.

 

Kai sä ymmärrät että et mitään varsinaista sydänSAIRAUTTA asiasta saa vaan väliaikasen rytmihäiriön?

– Voimakas stressi esimerkiksi vaikuttaa veren hyytymistekijöihin ja rasva-aineenvaihduntaan. Nämä seikat taas kiihdyttävät suonten kalkkiutumista.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/stressi_kay_sydamelle

Laittakaa herranjumala nyt ne netit kiinni puhelimistanne.

Ei ole kovin vaikeaa jäljittää missä kuljette kun aina netit päällä mitä monet mustasukkaiset kumppanit käyttää hyväkseen tietämättänne.

Samalla poistakaa ne halvatun whatsapit ja facebook sovellukset yms "ilmaiset viestittely/puhelu" härpäkkeet. Rajattoman netin hinnalla saatte varmasti tarpeeksi viestejä/puheaikaa koko kuukaudelle, ei tuu roikuttua puhelimessa jatkuvasti ja se netti tulee pidettyäkin kiinni puhelimesta. Kyllä kaverit soittaa kun on oikeasti asiaa ja sen lärvikirjan voi selailla vaikka illalla kerralla läpi sen 10xpäivässä selaamisen sijaan.

Tosi mukavaa mennä naiseni kanssa tuttujen luo grillaamaan kun kaikkis selailevat lärvikirjaa ja puhelimet piippailee jatkuvasti eikä kenelläkään ole mitään puhuttavaa kun kaikki on jo vatvottu ainakin kolmisen kertaa somen kautta.

Myöskin keskittyminen ja muisti selvästi kärsinnyt kun naiseni alkaa kertomaan minulle mielenkiintoisesta dokkarista jonka näki ja totean et katsottiin se yhdessä viime kuussa ja seuraavaksi uutisesta johon taas totean et nähtiin sekin yhdessä parisen päivää sitten.

Ja lähipiirissä suurin osa kertoo uudelleen ja uudelleen samoja asioita menneisyydestään kun eivät muista mistä ja kenelle ovat puhuneet ja itselleni tulee kovin mulkku olo jos huomautan jatkuvasti et kuultu on jo.

Olen puhunut asiasta monenkin kanssa mutta muutosta ei ole havaittavissa.

Kyllä, olen mustasukkainen somelle ja älyttömille pikaviestimille mitkä tuntuu aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä.