Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3465)
Minulla ei ole kerrottavana mitään exrtemeä, mutta ehkä tästä on apua edes jollekulle naiselle, joka kipuolee tällaisen tilanteen kanssa, ja ehkä miehellekin, joka ihmettelee seksin vähenemistä liitossa.
Olen ollut naimisissa jo kymmeniä vuosia sellaisen miehen kanssa, jolla on sairaalloista mustasukkaisuutta, joka välillä eskaloituu jonkinsorttiseksi psykoosiksi (ei toki diagnoosia).
Kaikki alkoi jo seurustelun alkuaikoina, kun tuore poikaystävä kielsi minua lähtemästä Ruotsin-risteilylle, jonka ystäväni oli voittanut arpajaisista ja jolle hän pyysi minua mukaan. Reissu olisi ollut minulle ilmainen, koska voittoon kuului liput kahdelle. Ensimmäisessä oikeassa parsiuhteessani olevana hölmönä sitten myksistyin järkytyksestä, kun toinen kävi muutaman viikon seukkailun perusteella olemistani määräilemään - ja jätin lähtemättä reissulle. Virhe.
Monenlaista pskaa sitten vuosien mittaan kaatui niskaan: perusteettomia epäilyjä, syytöksiä, puhelimen tutkimista, tenttaamista - eli kaikkea, mitä tässäkin ketjussa on moneen kertaan kerrottu. Vain fyysisen väkivallan uhkaa en ole koskaan kokenut.
Näitä syytöstulvia tuli siis aaltoina, puskista, ilman mitään ennakkovaroitusta, ja väliä voi olla kuukausia, jopa vuosia. Eskaloituivat yleensä erolla uhakailuun. Lopulta, kun oma mielenterveyteni alkoi olla äärirajoillaan, tein selväksi, että seuraavasta kerrasta homma on poikki. Erotaan. Ja jos tulee jotain tarvetta alkaa mykkänä hautoa jotain sontaa, menee sitten terapeutille purkamaan ongelmaa, minä en sen alan ammattilainen.
Kerran mies kävi ammattilaisen juttusilla, nyt on ollut rauhallista muutaman vuoden. Toki en voi edelleenkään ihan helposti irrottautua valvonnasta yön yli -työreissuille, ja iltariennotkin ovat varsin rajallisia.
Miksi näin? Lapset, työkiireet, ei mitään pakottavaa tarvetta omille menoille, ikäkin karttunut. Mutta pakko tunnustaa, että suhde mieheen ei koskaan voi olla niin hyvä kuin olisin toivonut, aina takoo takaraivossa varautuneisuus, pelko seuraavasta ryöpystä. Totta kai tämä on vaikuttanut kielteisesti seksielämäämmekin, mikä taas on ollut miehelle yksi syy epäillä. Noidankehä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hän haukku minua jatkuvasti H""aksi, jota kukaan muu ei koko kaupungissa edes huolisi ja saisin olla onnellinen, että kelpasin edes hänelle. Hän oli varmasti viimeinen mies maailmassa, joka minut huolisi. Tätä kuulin myös silloin, kun odotin yhteistä poikaamme viimeisilläni."
Kaikenlaisille helmille te naikkoset porsitte 🤦🏻
Jännikset kiihottaa vaikkei sitä myönnä :)))
Nämä sairaan mustasukkaiset hullut ovat yleensä juuri niitä mukakilttejä miehiä, jotka näyttelevät kunnollista ja kivaa mutta ovat erittäin salavihaisia, vainoharhaisia ja mustasukkaisia. Juuri niitä, joista päivitellään: Niin mukava ja kiltti mies, ei olisi ikinä uskonut!
Toisaalta, vaimonhakkaajille löytyy aina uusi tipu kainaloon. Ja monet kunnolliset, koulutetut miehet jäävät ilman.
Jos olet tätäkään ketjua yhtään lukenut se ei ole se aggressiivisuus tai hullu mustasukkaisuus, joka vetää puoleensa. Ne on ne muut hyvät puolet, joilla hurmataan se toinen loukkuun ja sen takia monet yrittävät sivuuttaa nämä hälytysmerkit ja huonot puolet ja sietävät niinkin kauan tuollaista kohtelua. Mutta onhan se aina kiva syyllistää.
Kaikista inhottavin piirre näissä sairaalloisen mustasukkaisissa tyypeissä on tuo, että se ei todellakaan ikinä parane. Mitä enemmän mutkalle taivut ja muutat omaa käyttäytymistäsi sitä sairaalloisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi meininki menee, vaikka toisin luulisi. Sitä pienemmistä syistä vedetään kilareita ja skitsoiluja mitä enemmän yrität tätä miellyttää.
Kun on ruma nainen, on siinä myös positiiviset puolensa. Mustasukkaiset sekopäät eivät ole koskaan hakeutuneet seuraani. Ei kyllä olisi kannattanutkaan, sen verran justiina olen, että minulle ei tosiaankaan ryppyillä. Arkea eletään normaalisti, mutta en kestä tasan yhtään vainoharhaisia kyyläilyitä. Kaikilla puolisoillani on toiminut itsesuojeluvaisto oikein hyvin
Vierailija kirjoitti:
Jos olet tätäkään ketjua yhtään lukenut se ei ole se aggressiivisuus tai hullu mustasukkaisuus, joka vetää puoleensa. Ne on ne muut hyvät puolet, joilla hurmataan se toinen loukkuun ja sen takia monet yrittävät sivuuttaa nämä hälytysmerkit ja huonot puolet ja sietävät niinkin kauan tuollaista kohtelua. Mutta onhan se aina kiva syyllistää.
Onko ne hyvät puolet sitten tosiaan niin hyviä, että jaksetaan yrittää aina vaan? Mulle tuli semmoinen mieleen, että yrittääkö jotkut vaan sen takia, että kuuluu yrittää? Esim. joskus ihmiset väittää, et noi eros ihan heppoisin perustein. Voi kun kaikki muistais, et kukaan toinen ei voi tietää, miltä susta tuntuu, ja kenelle niitä selityksiä ollaan velkaa??
Olis kiva kuulla, jos joku ammattilainen osais valottaa esim. sitä, et miks väkivaltaisesta suhteesta on vaikee lähtee. Aika monet kyselee, et miks et lähe vaikka sun puoliso hakkaa. Paljon hyödyllisempää olis kuulla, miten auttaa väkivaltaisessa suhteessa olevaa. Se kun voi olla kenen tahansa omainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitille kävi noin kun tapasi isän, isä hurmasi hymyllään ja charmillaan, myöhemmin alkoivat seurustelemaan ja naimisiinmenon jälkeen kaikki muuttui,äidillä ei saanut koskaan sen jälkeen olla omaa tiliä, ei omaa tahtoa,ei omia mielipiteitä ei mitään,isästä kuoriutui väkivaltainen,hullu ja mielipuoli kontrolloija joka epäili äitiä jatkuvasti pettämisestä, ihme ettei meitä lapsia haukkunut äpäriksi, koko ajan saatiin lapsuudessa olla varpaillaan milloin räjähtää, asioiden ei tarttenut olla edes kummoisia olkoot kyse vaikka jostain sen omilta jäljiltä hukatuista tavaroista tai väärästä ruoasta.
Sovinistinen, me tytöt/naiset ollaan niiiiiin paljon huonompia meidän tehtävänä on tehdä "naisten työt" eli käytännössä jo ennen koulu ikää opetettiin tai no ei opetettu vaan vaadittiin että jatkuvasti pitänyt miesten jälkiä siivota,myös isän raivokohtauksen jäljiltä paiskotut tavarat pisti välillä talon sisällön niin paskaksi että meni koko seuraavakin vuorokausi jälkien siivouksessa. Ei koskaan mitään kehuja,aina moittimista mitä tehdään väärin, hänen tahto,hänen ajatukset ja hänen tunteet kaikissa asioissa myös äidin isän hautajaisissa,haukku ja solvasi äidin sukulaisia isä itse adoptiolapsi ja isän adoptioäiti kuulemma "hullu", meille kuitenkin hyvä isoäiti,ilman häntä en olisi selvinnyt lapsuudesta ja nuoruusvuosista. Onneksi välit poikki siihen psykoon.
Nuorempana en uskaltanut edes seurustella koska pelkäsin viedä poikaystäviä näytille jos sellainen olisi. Myöhemmin seurustelin miehen kanssa joka sai kunnon höykyytyksen isän puolelta koska ei auttanut "miesten töissä" eli puuhommissa, erottiin myöhemmin tämän miehen kanssa,sen jälkeen en ole halunnut seurustella vaikka en ole tekemisissä niinkutsuttuun isääni.
Ei omasta parisuhteesta, mutta ystävä on minulle kertonut.
Minulla on miespuolinen ystävä muutaman vuoden ajalta joka on ystävä myös miesytäväni kanssa. Ystävän uusi naisystävä tuli kuvioihin vasta kun olimme olleet ystäviä jo pidemmän aikaa. Heti kun naisen ensimmäistä kertaa tapasin, olin ystävällinen ja toivotin tervetulleeksi porukkaan. Hän suhtautui minuun nuivasti heti alusta alkaen ja useammankin kerran olen kuullut tämän mieskaverin suusta, että nainen ei pidä minusta koska kuvittelee miehensä katselevan minua "sillä silmällä" ja olevan minusta kiinnostunut. Koskaan emme kuitenkaan ole halausta pidemmälle menneet ja nainenkin varmasti tämän tietää.
Tämä naisystävä on mennyt mustasukkaisuuksissaan niin pitkälle, että on suoraan kieltänyt minun kyläilyn heidän luonaan ja tämä mies on suoraan myöntänyt minulle, ettei ilman riitaa voi tavata meitä. Jos törmäämme sattumalta jossain ja nainen on mukana, mies on varautunut ja erilainen kuin silloin kun tapaamme niin, ettei nainen ole mukana. Aivan kuin hän pelkäisi olemasta edes tavallisen tuttavallinen seurassani, ettei nainen vain tulkitse sitä väärin.
Olen itse puhunut tälle naiselle asiasta, kun hän minua lähestyi asian tiimoilta. Hän oli loukkaantunut siitä, että oli nähnyt miehensä halaavan minua. Vannoin, ettei mitään pelättävää ole, että meidän kaveripiirissä on ihan normaalia, että kaverit keskenään tervehdyksenä halaavat toisiaan kun taas nähdään.
Useamman kaverin suusta olen kuullut, että nainen on mustasukkaista ja hankalaa sorttia, mutta kuulemma juuri minut näkee suurena uhkana. Tämän miehen kanssa olemme tekemisissä hyvin harvoin, mutta mustasukkaisuudelle syyksi riittänee se, että tulemme hyvin juttuun ja sitten tietysti nämä naisen omat kuvitelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä näistä kaikista jäi ihmetyttämään oli suhteen jatkaminen sen ensimmäisen oikeasti sairaalta vaikuttavan mustasukkaisuuskohtauksen, eristämisen tai jopa väkivallanteon jälkeen. Minusta sellaisessa tilanteessa laitetaan kaikki poikki ja jäihin vaikka sitten joutuisi turvakotiin asumaan. Jos asian selvittämisen jälkeen vielä jatketaan suhdetta niin jatketaan kerrasta-poikki -asenteella eli seuraava älyttömyys on sitten se viimeinen joka automaattisesti johtaa suhteen katkeamiseen. Ja koeaikaa ainakin vuosi pari.
Pitäisi ilmeisesti koulussakin opettaa nuorille sitä, mikä on suhteessa normaalia ja minkä rajan ylittäminen on vaaran merkki johon olisi pakko reagoida. Kun siis tuota oppia ei mitä ilmeisimmin kotoa kuitenkaan saada. Eihän sekään kaikkia auttaisi mutta olis niillä ongelmavanhempien lapsillakin joku ulkopuolelta nähty malli siitä, miten homman pitäisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista inhottavin piirre näissä sairaalloisen mustasukkaisissa tyypeissä on tuo, että se ei todellakaan ikinä parane. Mitä enemmän mutkalle taivut ja muutat omaa käyttäytymistäsi sitä sairaalloisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi meininki menee, vaikka toisin luulisi. Sitä pienemmistä syistä vedetään kilareita ja skitsoiluja mitä enemmän yrität tätä miellyttää.
Siksipä pitää laittaa stop heti kun tyyppi vetää riittävän pahasti kilarit. Sen jälkeen ollaan yhdessä enää koeajalla ja jos kilareita tulee lisää sen kuluessa niin se oli siinä. Mustasukkaisuus ei ole merkki rakkaudesta vaan omistushalusta.
Kun tuo tilanteen todennäköinen paheneminen on jo etukäteen tiedossa niin siihen pitää etukäteen myös varautua. Ja kun itse sanoo että jos riehut niin lähden niin sitten pitää itse myös lähteä kun se riehuu. Vaikka siis kuinka pyytelisi anteeksi. Jälkeenpäin voi sitten todeta että huhhuh, jäipä onneksi kokematta monta ahdistavaa vuotta yhteiselämää mustasukkaisen kahjon seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista inhottavin piirre näissä sairaalloisen mustasukkaisissa tyypeissä on tuo, että se ei todellakaan ikinä parane. Mitä enemmän mutkalle taivut ja muutat omaa käyttäytymistäsi sitä sairaalloisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi meininki menee, vaikka toisin luulisi. Sitä pienemmistä syistä vedetään kilareita ja skitsoiluja mitä enemmän yrität tätä miellyttää.
Siksipä pitää laittaa stop heti kun tyyppi vetää riittävän pahasti kilarit. Sen jälkeen ollaan yhdessä enää koeajalla ja jos kilareita tulee lisää sen kuluessa niin se oli siinä. Mustasukkaisuus ei ole merkki rakkaudesta vaan omistushalusta.
Kun tuo tilanteen todennäköinen paheneminen on jo etukäteen tiedossa niin siihen pitää etukäteen myös varautua. Ja kun itse sanoo että jos riehut niin lähden niin sitten pitää itse myös lähteä kun se riehuu. Vaikka siis kuinka pyytelisi anteeksi. Jälkeenpäin voi sitten todeta että huhhuh, jäipä onneksi kokematta monta ahdistavaa vuotta yhteiselämää mustasukkaisen kahjon seurassa.
Se on helppo meidän, joiden pää ei mene sekaisin seuraavasta lepertelystä, huudella. Jotkut ihmiset eivät vain kykene ohittamaan sitä tunnetta, mikä kehuista, ja lirkuttelusta tulee ja kaikki onkin taas ok ja ihanaa, vaikka oikeasti ei olekaan. Itselleni menneisyydellä on aina väliä, mutta kaikki eivät kykene samaan. Meitä on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista inhottavin piirre näissä sairaalloisen mustasukkaisissa tyypeissä on tuo, että se ei todellakaan ikinä parane. Mitä enemmän mutkalle taivut ja muutat omaa käyttäytymistäsi sitä sairaalloisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi meininki menee, vaikka toisin luulisi. Sitä pienemmistä syistä vedetään kilareita ja skitsoiluja mitä enemmän yrität tätä miellyttää.
Siksipä pitää laittaa stop heti kun tyyppi vetää riittävän pahasti kilarit. Sen jälkeen ollaan yhdessä enää koeajalla ja jos kilareita tulee lisää sen kuluessa niin se oli siinä. Mustasukkaisuus ei ole merkki rakkaudesta vaan omistushalusta.
Kun tuo tilanteen todennäköinen paheneminen on jo etukäteen tiedossa niin siihen pitää etukäteen myös varautua. Ja kun itse sanoo että jos riehut niin lähden niin sitten pitää itse myös lähteä kun se riehuu. Vaikka siis kuinka pyytelisi anteeksi. Jälkeenpäin voi sitten todeta että huhhuh, jäipä onneksi kokematta monta ahdistavaa vuotta yhteiselämää mustasukkaisen kahjon seurassa.
Se on helppo meidän, joiden pää ei mene sekaisin seuraavasta lepertelystä, huudella. Jotkut ihmiset eivät vain kykene ohittamaan sitä tunnetta, mikä kehuista, ja lirkuttelusta tulee ja kaikki onkin taas ok ja ihanaa, vaikka oikeasti ei olekaan. Itselleni menneisyydellä on aina väliä, mutta kaikki eivät kykene samaan. Meitä on monenlaisia.
Toki. Mutta minkä ohjeen sinä itse antaisit ihmisille, jotta he osaisivat ohjeen perusteella irtautua sairaaksi muuttuneista ihmissuhteistaan ennen kuin itse sairastuvat? Nuo kun rasittavat paitsi asianomaista itseään niin myös kaikkia niitä ystäviään/tuttaviaan/työkavereita/opiskelukavereita jotka yrittävät heidän tukenaan saada heitä irtautumaan tilanteesta. Yhden ahdistava parisuhde on helposti monen muunkin ihmisen mielessä aiheuttamassa mielipahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen poikaystäväni luki eromme jälkeen salaa mun sähköpostiviestit, facebookviestit yms PUOLEN VUODEN AJAN. En tiennyt, että hän tiesi mun salasanan. Oli siis eron jälkeen musta niin mustasukkainen, että halusi tietää mitä teen, kenen kanssa ja missä. Se oli nöyryyttävää, kun sain asian selville.
Kai teit rikosilmoituksen?
En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta myös mun exä oli ainakin vuoden ajan seikkaillut facebook-profiilissani, ja kun tein siitä rikosilmoituksen, tuli poliisilta vain ilmoitus, ettei ole resursseja tutkia asiaa, sillä tuomio olisi vain pieni rikesakko, joka ei ole sen työmäärän arvoinen. Exälle ei siis tullut mitään merkintää tai rangaistusta, mutta itse koin järkytyksen ja nöyryytyksen. Se tunne, kun tajuaa, että exä on lukenut kaikki viestit ja seurannut kuvista ja postauksista missä ja mitä olen kenenkin kanssa tehnyt, on sanoinkuvaamaton. Kuin joku olisi tunkeutunut mun ajatuksiin sisälle.
Tärkeä asia eron jälkeen on vaihtaa kaikki salasanat.
Ainakin läppäreissä on kiintolevyn kryptaus. Ilman salasanaa ei saa edes konetta auki. Puhelin ja numero kannattaa vaihtaa.
Ei muuten ole, jos sitä ei itse laita. Kiintolevyn saa kyllä auki, kun liittää sen erillisenä toiseen koneeseen. Salasana ei ole salaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva kuulla myös miesten tarinoita sairaalloisen mustasukkaisista naisista. Vai onko tosiaan niin, että miehet ovat yliedustettuina tämänkaltaisissa toimissa?!
Mä kerroin mun 19v tyttärelle tästä ketjussa ja millä sivustolla se on. Tytär meinasi, että miehet eivät vain kerro täällä samalla tavalla tuollaisista kokemuksistaan kuin naiset.
Omalla aviomiehellä on aikamoisia kokemuksia entisestä vaimostaan ja hänen mustasukkaisuudesta. Ei ole vain miehen kertomaa vaan hänen nyt jo aikuiset lapsensa ovat näistä myös puhuneet. Mies oli esim. joutunut jäämään ylitöihin, niin hän oli exänsä mielestä ollut pettämässä ja sen takia exä löi miestä veitsellä. Ei onneksi mennyt syvälle. Sitä mies on katunut, että ei mennyt siitä silloin lääkäriin ja kertonut totuttaa mitä tapahtui. Olisi varmaan pitänyt tikata se haava ja mies olisi samalla saanut todistusaineistoa kun myöhemmin tapahtui ero. Exänsä mukaan kun mies oli se pahoinpitelijä.
Joo ei todellakaan ole pelkästään eikä edes enimmäkseen miesten ongelma tämä sairaalloinen mustasukkaisuus. Tämä palsta vain on naisenemmistöinen, niin tottakai tarinoista suurin osa koskee miestä mustasukkaisena osapuolena.
Mutta ei tarvitse kuin seurata esimerkiksi facebookin Naistenhuone-ryhmiä, niin niissäkin vähän väliä joku on värväämässä jotakuta yrittämään viettelemään miehensä uskollisuustestinä. Kumppanin aikuisviihteen tai ihan vaan muiden naisten kuvien katselu sosiaalisessa mediassa saa monet kirjoittamaan raivoavautumisia ja jokin aika sitten joku kertoi miten palavasti VIHAA miehensä naispuolisia kavereita ja toivoo niille pelkkää pahaa.
Ihan vasta joku anonyymi oli uhkaillut itsensä tappamisella mustasukkaisuuksissaan, ja sitten yrittänyt toteuttaa uhkauksensa ja itki miten mies oli niin "kylmä ja sydämetön" ettei lohduttanut eikä käynyt sairaalassa katsomassa vaan oli pakannut kamansa ja lähtenyt.
Eli pelkästään jo noissa jutuissa jotka on naisten itsensä kertomia (ja omassa versiossaanhan aina vedetään kotiin päin ja yritetään itsestä näyttää parhaimmat puolet), näkyy se miten yleistä todella toksinen mustasukkaisuus on myös naisten keskuudessa. Tämä ei todellakaan ole sukupuolittunut ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Kun on ruma nainen, on siinä myös positiiviset puolensa. Mustasukkaiset sekopäät eivät ole koskaan hakeutuneet seuraani. Ei kyllä olisi kannattanutkaan, sen verran justiina olen, että minulle ei tosiaankaan ryppyillä. Arkea eletään normaalisti, mutta en kestä tasan yhtään vainoharhaisia kyyläilyitä. Kaikilla puolisoillani on toiminut itsesuojeluvaisto oikein hyvin
Minä en ole kedon kaunein kukka, ja minulle näitä on sattunut. Tuntuvat vielä valinneen minut juuri siksi, että varmasti en kenellekään muulle kelpaisi. Silti ovat kuvitelleet kaikkien menevän kanssani sänkyyn joka mutkassa ihan vaikka vain säälistä. Yhdeltäkin tuli aivan mielisairasta syyttelyä, että lähikaupan kassa panee minua säälistä ja nauraa kavereilleen. Pim pom.
Eräs tuttava yritti erota usean kerran miehestään. Mies väkivaltainen ja mustasukkainen. Ei tullut eroa vaan kuolema, mies tappoi ensin naisen ja sitten itsensä. Alle kouluikäiset lapset asunnossa paikalla ja olivat siellä ties kuinka monta tuntia ennen kuin poliisit menivät paikalle sukulaisten hälyttämänä kun naiseen ei saatu yhteyttä eikä ollut mennyt töihin.
Ex suuttui aina minulle, jos esim. elokuvassa oli seksikohtaus tai edes tissit vilahtivat ja kiva tunnelma muuttui todella ahdistavaksi. Elokuva saattoi luonnollisesti olla hänen valitsemansa, mutta jollain tapaa tämä oli minun syytäni.
Minulla oli näitä täällä kuvattuja myös ensimmäisessä "oikeassa" suhteessa. Kaiken huippu oli, kun olin poikaystäväni luona, ja kävin vessassa jättäen kännykkäni (Nokian 3310) hänelle. Tästä siis n. 20 vuotta aikaa. Johan oli takaisin tullessa nyrpeä naama ja huuto, että kuka v***u on "Matti"? Hän oli siis ottanut kännykkäni ja sieltä löytyi joku numero. En todellakaan tuntenut ketään "Mattia", enkä ymmärtänyt, mistä numero oli peräisin. Exä karjui, että soitetaan "Matille" jotta hän voi tehdä selväksi, kenen muijaa yrittää pokata. En todellakaan kehdannut vetää ketään täysin tuntematonta tähän mukaan; liittymä oli muistaakseni isäni nimissä, ja se vielä olisi puuttunut, että sieltä olisi voinut tulla syytettä ym. Ja isäni olisi saanut tietää tästä. Näin siis todella ajattelin, miten tietämätön olinkaan. Ja sehän oli selvä merkki tietysti siitä, että petin.
Ajattelin tuolloin olevan teoriassa mahdollista, että kaverini olisivat tehneet jekun ja tallentaneet jonkun tuttunsa numeron puhelimeeni - teimme tällaista iloista kiusaa joskus. Jos asia olisi ollut näin, olisi tuo "Matti" varmasti saanut köniinsä.
Myöhemmin suhde päättyi siihen, että tämä exä hakkasi minut. Vedin jutun käräjille. Nykyisen mieheni kanssa saatamme hyvinkin pilailla siitä, kenen julkkiksen kanssa voisimme olla "silleen" jos tilaisuus tulisi. Mustasukkaisuutta on vain terve määrä.
Avoimen aggressivisille miehille valikoituvat tietyntyyppiset naiset.
Se on surullista, että myös me hiljaiset, rauhalliset ja luotettavat naiset joudumme aina arpomaan, mitä sattuu kohdalle, kun valitsemme sen ns. kunnollisen, tunnollisen ja mukavan keskipituisen, maantienvärisen, pienileukaisen ja hintelän kiltin miehen. Pintaa raaputtamalla sieltä voi sitten kuitenkin paljastua mielisairas mustisteilja tai hullu kontrolloija. Ei voi tietää.