Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Up

Täällä niin moni sanoo, että lähtisi ensimmäisestä merkistä. Mikä se ensimmäinen merkki sitten on? Kai nyt moni on hieman mustasukkainen jossain vaiheessa. Onko se se ensimmäinen merkki? Tai se, että on eri mieltä joistain asioista? Minäkin ajattelin joskus, että ikinä en alistuisi kenellekään sairaalloisen mustasukkaiselle, mutta olen ymmärtänyt, että varmasti olisin minäkin manipuloitavissa.

Mieheni oli aluksi mustasukkainen, ja näitä ketjussa olevia ensimmäisiä merkkejä oli paljonkin. En saanut enää olla exän kanssa tekemisissä. Se nyt ei ollut mikään suuri menetys, koska yhteydenpito exään oli aika yksipuolista. Epäili miespuolisia kavereitani ja kyseli aina kun puhuin jostain kaverista, että "kukas tämä Janne on? Onko teillä ollut jotain joskus?", "Kukas se Ville on?". Eräs ilta baarissa hän näki kun juttelin jollekin miehelle, ja tuli umpijurrissa sanomaan minua hu0raksi, ja että aamuun mennessä on pakattava kamat ja poistuttava. Olisi varmaan pitänyt tuossa vaiheessa tosiaan niin tehdä.

No mutta sanoin hänelle useaan kertaan, että ei ole pakko olla kanssani ja minä aion jatkossakin tehdä mitä haluan. Jossain aiheessa tuo naurettava mustasukkaisuus loppui, siitä ei enää mitään merkkejä. Ihan hyvin tuokin olisi voinut pahentua sairaalloiseksi vainoamiseksi. Ei sitä koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä niin moni sanoo, että lähtisi ensimmäisestä merkistä. Mikä se ensimmäinen merkki sitten on? Kai nyt moni on hieman mustasukkainen jossain vaiheessa. Onko se se ensimmäinen merkki? Tai se, että on eri mieltä joistain asioista? Minäkin ajattelin joskus, että ikinä en alistuisi kenellekään sairaalloisen mustasukkaiselle, mutta olen ymmärtänyt, että varmasti olisin minäkin manipuloitavissa.

Mieheni oli aluksi mustasukkainen, ja näitä ketjussa olevia ensimmäisiä merkkejä oli paljonkin. En saanut enää olla exän kanssa tekemisissä. Se nyt ei ollut mikään suuri menetys, koska yhteydenpito exään oli aika yksipuolista. Epäili miespuolisia kavereitani ja kyseli aina kun puhuin jostain kaverista, että "kukas tämä Janne on? Onko teillä ollut jotain joskus?", "Kukas se Ville on?". Eräs ilta baarissa hän näki kun juttelin jollekin miehelle, ja tuli umpijurrissa sanomaan minua hu0raksi, ja että aamuun mennessä on pakattava kamat ja poistuttava. Olisi varmaan pitänyt tuossa vaiheessa tosiaan niin tehdä.

No mutta sanoin hänelle useaan kertaan, että ei ole pakko olla kanssani ja minä aion jatkossakin tehdä mitä haluan. Jossain aiheessa tuo naurettava mustasukkaisuus loppui, siitä ei enää mitään merkkejä. Ihan hyvin tuokin olisi voinut pahentua sairaalloiseksi vainoamiseksi. Ei sitä koskaan tiedä.

Itselleni mustasukkaisuus olisi kyllä deal-breaker, ihan kaikissa muodoissaan. Joten minä tai kumppanini emme voi olla "hieman" mustasukkaisia. Eri mieltä oleminen on täysin eri asia kuin mustasukkaisuus ja myös erimielisyydet ajankäytön suhteen. Kaikkein lähimmäksi "mustasukkaisuutta" (olematta silti mustasukkaisuutta) voi päästä sillä, että ravistelee toista hereille, jos tämä ei huomaa toisen osapuolen kiinnostusta. Tyyliin: "Voithan sä lähteä Aten kanssa leffaan tai kahville, mutta oletko sä varma, ettet anna väärää signaalia? Jotenkin musta tuntuu, että se voi olla kiinnostunut susta."

Ja ylläolevalle, joo miehesi on mustasukkainen. Hyvä jos ymmärsi muuttua, itselläni olisi ollut suhde jo ohi.

Vierailija kirjoitti:

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/mustasukkaisuudesta-voi…

Tuossa jo jonkun aiemmin linkkaamassa artikkelissa on minusta hieman liian valoisa näkemys mustasukkaisuuteen suhtautumisessa, varsinkin tämä kohta:

"Mustasukkaisten epäilyjen kanssa eläminen on raskasta kumppanille. Puoliso on silti usein avainasemassa, sillä mustasukkainen hakee kumppanistaan turvaa. Vaikka kyselyt ärsyttäisivät, on tärkeää, että asioita ei salailla.

– Mustasukkaista helpottaa, kun kumppani kertoo päivittäin rakastavansa häntä. Se, että kuulee olevansa tärkeä, lisää mustasukkaisen turvallisuuden tunnetta, Vaaranen sanoo."

Tässä ketjussa kerrotuissa tapauksissa 99% ainoa järkevä ratkaisu on ero. Terapia sopii niille, jotka tunnustavat ongelmansa ja ovat valmiita muuttumaan. Suuri osa ei näin halua tehdä, tai ainakaan kumppani ei enää jaksa odottaa sitä hetkeä, eikä mielestäni tarvitsekaan.

Ei hemmetti tota Vaarasta...

Okei, nyt liki parin kymmenen vuoden (ja kahden lapsen) parisuhteen jälkeen, löytyisi ymmärrystä ja tukea kumppanin mustasukkaisuudelle ("se on vain vaihe") mutta jos heti suhteen alkumetreillä...se olisi siinä...

En oikein ymmärrä mistä sellainen mustasukkaisuus/kontrollointi alkaa, joka kehittyy aivan sairaalloiseksi?

Mitkä on ne ensimmäiset merkit, jotka on niin vähemmän rajuja ettei niitä välttämättä edes tajua kuin vasta myöhemmin?

-Tivasi kaikista miespuolisista Facebook-kavereista että kuka tuo on, oletteko panneet, oliko hyvä? Ei voinut uskoa, että olin huolinut vanhan luokkakaverin kaveripyynnön vain siksi, että meillä oli ollut loistoluokka. Lopulta kehitti teorian, että luokassa oli pidetty orgioita jossa opekin oli ollut mukana!

- Kun tein töihin lähtöä ja puin pitsirintaliivit, tiukkasi miksi töissä pitää olla hienot alusvaatteet?

- Kun sytytin marraskuun pimeydessä kaksi kynttilää ikkunalaudalle,  sai raivarin ja väitti niiden olevan rakastajalleni merkki siitä että hän lähtee töihin . Hävitti kaikki kynttilät asunnosta.

- Väitti hiivatulehdustani sukupuolitaudiksi ja  pakotti testauttamaan "muutkin taudit"

-  Kerran autoin naapurin vanhaa miestä kantamaan ostokset asuntoonsa hissin mentyä rikki ja sen jälkeen aloimme jutella aina tavatessa,  jolloin  mies sai päähänsä että meillähän on suhde ! Kerran kuskasin taksin tehtyä oharit papan terveyskeskukseen ja sain illalla siitä hyvästä nenän poskelle, kiinni käyminen oli se mikä avasi silmäni ja sai tajuamaan että rakastan täyttä sekopäätä. Tai rakastin, se rakkaus kuoli kun  makasin  kipeitä kasvojani pidellen  keittiön lattialla ja huusin itkien että  en ole pettänyt , en varmasti ole!

Seuraavana päivänä väitti, että pikku läpsy ei ollut voinut tehdä sellaista jälkeä vaan olin  takonut  naamaani johonkin  voidakseni  syyttää häntä ! Rikosilmoitus, lähestymiskielto, isä haki tavarani, hermoromahdus, muutto toiseen kaupunkiin.  Kun sai tietää mikä kaupunki, hyppäsi junaan ja tuli etsimään mutta onneksi helsinki on niin iso paikka että olisi voinut viikon vaeltaa törmäämättä minuun ! Käski myös kaikkien, jotka minut jotenkin tunsivat kertoa minulle terveiset että olen elämänsä rakkaus...

Rauhottui sitten kun löysi  uuden, yhtä mustasukkaisen naisen ja kuulemma mukava huuto kävi kämpästä, kun kilpaa syyttivät toisiaan pettämisestä. Menivät kuitenkin naimisiinkin, onnea vain heille.

Mutta miksi te naiset, jotka kokeneet tälläisen mustasukkaisuuden hyväksytte uudessa suhteessakin vastaavaa käytöstä? En ymmärrä, paljon mieluummin ilman miestä kun ihme kyttääjän kanssa!

Sain näistä jutuista selkeyttä siihen, miksi exän jättäminen ei tuntunutkaan yhtään pahalta, ennemminkin tunsin huonoa omatuntoa siitä, ettei se tuntunut miltään, paitsi oudon vapauttavalta. Kun tapasin exän (olin itse n.25v, hän melkein 10v vanhempi), hän vaikutti ihan normaalilta ja mukavalta ja kutsuin sitten hänet käymään luonani, päädyttiin samaan sänkyyn yöksi. Ihmettelin vähän, kun seuraavana aamuna hän jo kysyi, että "ootkos sä nyt mun tyttö" tai jotain vastaavaa. Tokaisin siihen muistaakseni, että eiköhän oteta nyt ihan iisisti. Olen aina ollut yksinkin asuessani hyvin paljon kotona viihtyvä "erakko", joten siksi mulla tais mennä niin kauan muutenkin tajuta, mikä on homman nimi, hän pysyi tyytyväisenä kun olin kotona näköpiirissä. Mun tietokonekkin oli telkkariin kytketty, en jaksanut sitä irroitella, kun usein katsottiin leffoja, niin facebookinkin keskustelut näkyivät kätevästi telkkarin ruudulta, hän toki piti oman kannettavansa visusti irti tveestä. En ajatellut tätäkään aiemmin, mutta kun muutettiin ja tietokone ei enää ollut telkkarissa kiinni, niin kyttääminen olan takaa paheni. Hänellä oli ollut ennen minua seksisuhde jonkun varatun naisen kanssa ja oikein kyseli minulta suhteen alussa, että onko nyt varma, että me ollaan yhdessä, niin hän sitten katkaisee tämän seksisuhteen lopullisesti jos on varma! Mä sanoin, että en mä mistään loppuelämästä voi takeita antaa, mut olishan se ihan kiva, jos ei olis tässä muita säätöjä.. Voi kun olis ollu järki jo nuorena päässä ni ois voinu tonki jo heivata ennen ku mitään alkoikaan.. sitten pikkuhiljaa muuttui erikoisemmiksi ne jutut, käytiin hänen tuttujensa juhlissa ja hänen kaverinsa sitten kai jollain huonolla huumorintajulla kyseli, että mitäs noin nätti nainen tekee hänen rumiluskaverinsa kanssa.. no muut jatkoivat baariin ja tämä eksä jäi MINULLE inttämään, että pidätkö sä mua ihan tyhmänä? Mä en ymmärtänyt, että mistä on kyse, lopuksi haukkui mut hu*raksi ja lähti kotiin, jättäen mut hänen mulle ennestään tuntemattomalle kaverilleen ilman lompakkoa odottamaan urpona, että tää eksän kaveri tulee kotiin..no onneksi hän piffas sitten mulle taksin kotiin..kyllä hävetti selittää tuntemattomalle ihmiselle että jaa-a, vissiin oon lut*a ja mut sietääkin jättää tänne vieraaseen paikkaan yksin ilman rahaa..tässäkin oli sitten kyse vissiin mustasukkaisuudesta ja jostain salaliittoteoriasta.. jatkuu

Äskeinen jatkaa..eksä myös kertoi, että kaikki viisi pidempää suhdetta olivat hänellä loppuneet toisen osapuolen toimesta ja he KAIKKI olivat kuulemma häntä pettäneet. Onhan se toki kai mahdollista, mutta todennäköisyydet on aika pienet, tai sitten oli taas puolet totuudesta..hän myös jaksoi olla TODELLA katkera eksälleen, jonka kanssa oli eronnut 5 vuotta ennen meidän suhdettamme, mikä on mielestäni jo suht pitkä aika kantaa kaunaa, jaksoi kantaa marttyyrin viittaa, kun häntä oli petetty ja käytetty rahallisesti hyväksi kuulemma, puheista myös monesti huokui muutenkin naisviha, naisille kelpaa vain komeat ja rikkaat miehet, blaablaablaa.. kerran oltiin miespuolisen kaverini kanssa baarissa ja hän oli mukana..kyllä hävetti taas kun olis pitänyt olla kieli kurkussa koko ajan, jossain vaiheessa hermostuin, että haluan puhuakkin välillä ja mökötys alkoi. Loppujen lopuksi sitten kävikin niin, että minä(kin) löysin lapsuudenkaveristani uuden miehen, kunhan tietokoneet oli vakoiluohjelmalla kytätty ja pikkuhousujen valkovuototahroja spermatahroiksi väitetty, oli oikein haisteltu ja kytätty likapyykkikorista. No musta tuli kai sitten se kuudes pettävä paskaeksä.. eron ollessa päällä soitteli mun sukulaisille ja yritti saada heitä puhumaan mulle järkeä kuulemma päähän. Lopuksi sanoi, "Ei olis koskaan pitänyt päästää sua ulos, silloin kun tapasit sen sun lapsuudenkaverin pitkästä aikaa" jaa, olis vissiin pitäny lukita patteriin kiinni hänen mielestään? Yritin selittää, ettei mikään mahti maailmassa olis meitä pitänyt yhdessä, jos en olis lapsuudenkaverin kanssa alkanut seurustelemaan, niin olisin kyllä vuorenvarmasti jättänyt hänet kuitenkin. Vielä asunnonmyynnin yhteydessä jouduttiin olemaan keskusteluväleissä ja hän tarvitsi nimiäni johonkin papereihin, niin pyysi mut autoon (en halunnut päästää häntä sisään kotiini) allekirjoittamaan ne ja laittoi jotain nyyhkybiisejä soimaan samalla ja huokaili tuijottaen mua. Olen edelleen tämän lapsuudenkaverin kanssa ihan onnellisesti yhdessä, hän ei ole seurustellut kertaakaan meidän suhteen jälkeen..Hyi. Pelkkää ällötystä tuntee, kun muistelee. Ei siis ollut pahimmasta päästä, mut ei VARMASTI täysin tervekkään.

"Olen päivystänyt Naisten linjan puhelimessa puolentoista vuoden ajan noin illan kuukaudessa. Lisäksi olen osallistunut päivystäjille järjestettyihin koulutuksiin. Vuodessa Naisten linjalle soitetaan noin 1 300 kertaa. Meitä päivystäjiä on ringissä viitisenkymmentä.

Puhelut ovat luottamuksellisia, joten en voi kertoa yksittäisten keskustelujen sisällöstä mitään. Mutta sen voin kertoa, ettei mikään ole niin surullista, kuin kuulla suomalaisten naisten tarinoita heidän väkivaltaisista parisuhteistaan, eikä mikään ole niin ihailtavaa, kuin naisten jaksaminen jatkuvan ahdistuksen keskellä.

Voin myös kertoa, mitä olen oppinut.

Olen oppinut esimerkiksi sen, että vaikka jokaisen naisen tuska on omanlaisensa, heidän miestensä teot eivät ole. Perheväkivallalla on kaava. Kaava on havaittu tutkimuksissa, sen tunnistavat ongelmaisten perheiden kanssa työskentelevät ja sen kuulee Naisten linjalla puhelussa toisensa jälkeen.

Kaava ei suinkaan koostu yhtäkkisestä pimahduksesta tai hetken mielenhäiriöstä. Kaava koostuu vuosista ja lukuisista teoista, joista vain osa on fyysistä väkivaltaa.

Kaava selittää, miksi nainen ei lähde, kun ensimmäinen lyönti vihdoin tulee, ja kaava kertoo, että viina ei ole väkivallan syy, vaikka viimeinen isku annettaisiinkin kaatokännissä.

Perheväkivaltaa työkseen torjuvat ihmiset ajattelevat kaavaa usein, kun he lukevat lehdistä tapahtumista, joiden lähestymistä kukaan ei juttujen mukaan olisi voinut aavistaa. 

Kaava toimii näin:"

https://www.apu.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe

Lue pitkä artikkeli linkin takaa.

- Sain kesätöitä hautausmaalta ja ilmestyi  kyttäämään että en vain petä ! Varmaan kivaa oli kuumana kesäpäivänä istua jonkun kuusen takana muurahaisten ruokana ja katsoa, kun haravoin..

- Valitti että olin sängyssä liian märkä ja varmana ajattelin muita jätkiä ! Kohta en enää kostunut kunnolla ja siitäkin sitten suuttui

- Repi X-files julisteeni koska kuuli minun sanoneen että David Duchvny (miten se kirjoitetaan: ;D ) on mielestäni hottis

- Hautausmaan lisäksi alkoi lopulta hiippailla myös kotini pihassa , vanhempieni ok-talossa on siis erillinen yksiö johon muutin 16-vuotiaana ja mies oli varma että siellä  on oikein kundeja jonossa ovellani munat pystyssä

- Kielsi lopulta meikkaamisen ja farkut, olisi pitänyt mennä vaan verkkareissa

- Kun olimme leffassa ja lähdin vessaan, änkesi mukaan ja varmaan oli kiva siellä (vain yksi vessa molemmille sukupuolille ) kykkiä kakankäryssä kun minulla oli menkkojen takia ripuli

Sairainta ehkä on, että minä olin seurustelun alkaessa 17 ja mies 25.

Up

Vierailija kirjoitti:

Minusta lakipykälät eivät parisuhde-/perheväkivallassa ole tarpeeksi uhrien puolella. Tekijät saavat todella pieniä tuomioita, ja vallalla tuntuu olevan käsitys, että sekä uhri(t) että tekijä olisivat syyllisiä vallalla olevaan tilanteeseen (uhri olisi itse valinnut väkivaltaisen suhteen/provosoinut/liian alistuvainen). Harvoin näin on, vaan kuvioon liittyy tekijän puolelta usein manipulointia, alistamista ja pelottelua, joiden avulla tekijä jatkaa suhdetta. Uhreille pitäisi taata psykologista apua ja turvaa käytännössä, etenkin erotilanteessa ja usein myös pitkään sen jälkeen.

Näitä tarinoita lukiessa syntyy mielikuva, että nämä sairaalloisen mustasukkaiset miehet ovat hieman keskivertoa verbaalisesti kehittyneempiä ja "keskustelevampia", vaikkei keskustelunsa rehtiä olekaan. Kulttuurissa, jossa mies ei (välttämättä) puhu eikä pussaa, se voi olla yksi tekijöistä, joilla tyyppi saa naisen pauloihinsa ja pysymään liian kauan suhteessa. Samalla näiden puheenlahjojen avulla sekoitetaan ulkopuolisten näkemystä tilanteesta, mukaanlukien terapeutit ja poliisit. Poliisin ja oikeuslaitoksen on vaikea puuttua asioihin ja auttaa, jos mies (tekijä) syytää vakuuttavaa, aikaa vievää desinformaatiota. Siinä mielessä pelkät lakipykät eivät auta, vaan tarvitaan paljon käytännön tietoa niiden soveltamisesta. Näissä tarinoissa on niin samanlaisena toistuva kaava, että maallikkona uskoisin olevan kyse ihan taudinkuvasta, syndroomasta tms. Olisi tutkimusmateriaalia vaikka psykologiopiskelijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ensimmäisestä merkistä pitäisi lähteä."

Aika monessa suhteessa on alussa jonkinlaisia mustasukkaisuuden tuntemuksia ja ilmauksia, tapojen sovittamista yhteen, väärinymmärryksiä. Mä en ole niin fiksu, että olisin osannut etukäteen sanoa, mikä niistä kasvaa hulluksi mustasukkaisuudeksi (jonka olen nuorempana kokenut oikein pohjia myöten), mikä taas kasvaa hyväksi ja tasapainoiseksi suhteeksi (jollaisessa olen nyt kymmenettä vuotta). Jos aina lähtee ensimmäisestä merkistä kävelemään, pystyykö koskaan jäämään yhteenkään suhteeseen? Onko jollakulla suhde, joka olisi sujunut ilman ryppyjä alusta lähtien? 

Mun on pakko huikata tähän väliin että mulla on sellainen suhde jossa minkäänlaista mustasukkaisuusdraamaa ei oo ollu koskaan, ei ees alussa. Eli on se mahdollista. Heti kun alettiin seurustelemaan niin käytiin se keskustelu että millainen suhde me halutaan, että mikä on ok ja mikä ei oo. Oltiin hyvin yksimielisiä eikä asiasta oo sen jälkeen tarvinu jauhaa. Lisäksi ollaan molemmat todella järki-ihmisiä eikä skitsoilla impulsiivisten emootioiden vallassa. Molemmat huolehtii siitä omasta puolestaan ja pitää oman tonttinsa puhtaana. Eikä kumpikaan kyttää tai möksähtele. Rajat on selvät ja niiden rikkominen tulee kyllä jossain vaiheessa esille ilman salapoliisioperaatoitakin ja sitä ennen rikkoja sit kantaa touhunsa omatunnollaan. Mutta ehkä mustasukkaisen persoonan voi jo varhaisessa vaiheessa erottaa aika hyvin just siitä jos alkaa pienissäkään määrin tekee jotain ennakollisia toimenpiteitä "ettei toinen pettäis"? Mun mielestä huolestuttavaa ja ongelmia enteilevää on jos ihminen ei käsitä että eihän ketään voi oikeesti estää pettämästä ja se että pettääkö kumppaniaan vai ei on täysin henkilön omalla vastuulla.

Kun olin nuori, mustasukkaisuus oli mielestäni ajatuksenakin ihan typerä. Nyt olen rupsahtava keski-ikäinen ja itsetuntoni on saanut kolauksia suunnalla jos toisella, niin mustasukkaisuuskin nostaa päätään.

Sellainen asia alkanut viimeaikoina todella häiritsemään, että minulta kysytään oletteko taas tapelleet? Ei, emme tappele koskaan. Toinen käy äkkiarvaamatta kimppuun jos vaikka miespuoleinen ystävä on laittanut synttäritervehdyksen facebookissa. Eli en mitään haasta riitaa tai ärsytä. Olin selin viimeksi kännykällä ja join kahvia, kunnes nyrkki takaraivossa.

Luulin olevani TYHJÄSSÄ KÄMPÄSSÄ jolloin uskalsin mennä itsetyydyttämään suihkuun. 

Laitoin oven lukkoon, ihan automaattisesti. 

Kohta mies murtautuu sisään repii minut suihkusta ja vie sänkyyn ja alkaa huutamaan, miksi itsetyydytän kun seurustelen. Ei siihen voinut mitään vastata ilman että saa tuta. 

Erosin vasta siinä vaiheessa kun heitti kissani seinään. Aiemmin en vaan tajunnut kuinka huono suhde se on. Oli ensimmäiseni. Kaikki HÄNEN kaverit/tutut ihmetteli miksi olen hänen kanssaan ja minunkin kaverit kyselivät samaa. Ja eräs baarissa oleva nainen joka oli ihan uppo outo tuli kysymään samaa. Ehkä se näkyi muille paremmin kuin minulle.

up

Asuimme yhdessä, jolloin en saanut rahaa, koska mies kävi töissä. Joten en saanut rahaa. Niin. 

Loppui kaikki harrastukset, koska mies ei antanut niihin rahaa. 

Yksi paheistani oli tupakointi, siihenkään en saanut rahaa, mutta mies sai polttaa niin paljon kuin halusi. 

Miehen takia muutettiin 10km päähän koulultani, kesä, syksy ja kevät menin pyörällä mutta talvisin mies vei. Hän ei halunnut että minä ajan  autolla, joten unohdin täysin miten manuaalilla ajetaan. 

Sitten mies aloitti käymään koulussa koska halusi ystäviä. Hän oli koko ajan ryyppäämässä, rahaa ei riittänyt ruokaan, joten minä söin vain koulussa. Mies joi ja kävi ulkona syömässä. 

Kerran mies unohti reppunsa yhteen baariin ja tuli mulle huutamaan ja raivoamaan, että mun pitää hakea se laukku autolla. Sanoin etten uskalla ajaa, koska en ole ajanut moneen vuoteen manuaalilla, enkä ikinä tuolla autolla. Suuttui ja paiskoi astioita pitkin seiniä ja raivosi. Sanoin että voin bussilla hakea jos antaa rahaa, mutta se ei kelvannut. Hän sitten lähti taksilla baariin. (Unohti reppunsa kokonaan) 

Haukkui ulkonäköäni, että joka päivä näkee kauniimpia naisia kuin minä.

Miksi olin vuoden hänen kanssaan? 

Olin nuori, kokematon, liian kiltti enkä halunnut pahoittaa hänen mieltään.. Ja aina välillä oli tosi mukavaa kun hän osti minulle lahjoja, käyttäytyi hyvin ja romanttisesti yms.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä mistä sellainen mustasukkaisuus/kontrollointi alkaa, joka kehittyy aivan sairaalloiseksi?

Mitkä on ne ensimmäiset merkit, jotka on niin vähemmän rajuja ettei niitä välttämättä edes tajua kuin vasta myöhemmin?

Hyvä kysymys. Tähän ei varmaan voi antaa yksiselitteistä tai helppoa vastausta. Yritän kuitenkin. Itselläni on kokemusta sekä sairaalloisen mustasukkaisesta että lievemmin mustasukkaisesta kumppanista. Jälkimmäisen mustasukkaisuus oli ehkä vielä normaalin rajoissa mutta aiheutti minussa kuitenkin ahdistusta ja epämukavuutta. 

Ajattelisin, että kaikista ihmisistä ei kannata olettaa heti pahinta eikä seinille kannata maalailla piruja. Uudesta tapailukumppanista voi kuitenkin tarkkailla esim. seuraavia seikkoja:

- Miten hän puhuu eksistään? Ovatko kaikki eksät pettäjiä, h*oruleita vai muuten vain pahoja ihmisiä? Syyttääkö hän suhteidensa kariutumisesta eksiään? Jos henkilöllä on takana monta epäonnistunutta parisuhdetta ja hän syyttää kaikkia eksiään epärehellisiksi pettäjiksi, silloin on syytä epäillä, että kaikki ei ole mennyt ihan niinkuin hän sanoo.

- Miten hän puhuu ihmisistä yleensä? Ovatko kaikki ihmiset hänen mielestään kieroja ja kamalia, kokeeko hän koko maailman olevan itseään vastaan?

- Takertuuko hän sanomisiisi, kyseleekö hän pikkuasioista ja ohimennen mainituista henkilöistä vielä viikkoja myöhemmin? Kyseleekö hän asioista vähän epävarman oloisena vai aggressiivisen tenttaavaan sävyyn? Aggressiivisuus on aina varoitusmerkki. Epävarma kysely voi kertoa normaalin rajoissa olevasta mustasukkaisuudesta mutta voi olla myös merkki vakavammasta.

- Miten hän suhtautuu kavereihisi ja sukulaisiisi? Suhtautuuko hän heihin myönteisesti vai vastahakoisesti? Miten hän suhtautuu siihen, jos haluat viettää aikaa muiden kuin hänen kanssaan?

- Arvosteleeko hän ulkonäköäsi, pukeutumistasi, painoasi tai meikkaustyyliäsi? Pyrkiikö hän muuttamaan sinua ulkoisesti ja jos näin on, miten? 

- Haluaako hän tietää koko ajan, missä olet ja mitä teet? Soittaako hän sinulle useita kertoja päivässä? Tällaisessa tilanteessa on syytä miettiä, onko kyse hullaantumisesta vai kontrolloinnista. 

- Tunnustaako hän rakkauttaan jo alkuvaiheessa? Alkaako hän puhua hyvin pian sitoutumisesta, perheen perustamisesta tai muista pitkän tähtäimen suunnitelmista? 

- Tästä päästäänkin seuraavaan erittäin vakavaa varoitusmerkkiin: Painostaako hän sinua yhteenmuuttoon tms. jo hyvin aikaisessa vaiheessa?

- Vihjaileeko hän itsetuhoisuudesta? Sanooko hän tekevänsä itselleen jotain, mikäli suhteenne kariutuu?

- Vihjaileeko hän väkivallasta muita kohtaan? Vaikkapa tyyliin "Jos joku muu yrittää iskeä sinua, hakkaan sen."

Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos jonkun seurassa tulee epämukava olo, kannattaa häipyä.

Järkyttäviä tarinoita.