Lue keskustelun säännöt.
Exä ei esittele lasten äitipuolta
Ihmettelen
09.05.2016 |
Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...
Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.
Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?
Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.
Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon.
Tämä on se lause, joka sai minutkin provosoitumaan.
Sinulla on lapsen isän numero ja se on se kavana, jota kautta lasten asiat hoidetaan. Enkä minä ole teidän lapsenvahtinne. Tunnin pari voin isän pyynöstä hoitaa, mutta sinulta en näitä pyyntöjä halua tai ainuttakaan viestiä, että jäikö sen pikkumussukan punainen sukka meille.
Selkeästi jätit lukematta tai halusit ymmärtää väärin. Ei ollut lapsenvahti haussa, vaan ihminen, jolle voi HÄTÄtilanteessa soittaa. Ja hätä on hätä, kadonnut sukka voi olla ongelma, kadonnut unilelu hieman isompi, mutta HÄTÄ on HÄTÄ.
Ehkä näemme asiat muutenkin erilailla. Itse en suuttuisi tai pahastuisi, jos miehen exä soittaisi ja pyytäisi katsomaan hetken lapsia, jotta pääsisi pikaisesti käymään jossain akuutissa paikassa (lääkäri tms.). Tietäisin kyllä, että on varmasti koittanut hoidon muuten järjestää ja olen se viimeinen oljenkorsi, jolta apua pyytää. Ja luultavasti tämä soitto tulisi mieheltä itseltään. Mutta ei elämäni siihen soittoon kaatuisi. Enkä kokisi, että exä yrittää jollain tavoin elämääni kontrolloida. Tässä tietty taustalla myöskin asialliset välit häneen, eri olisi asia, jos ihminen olisi hankala. Silloin ei varmaan apua heruisi.
ap
Miksi ihmeessä sinun pitäisi hätätilanteessa ottaa yhteyttä eksäsi nyksään??? Sinulla varmasti löytyy kymmeniä tutumpia ihmisiä, kuin eksäsi nyksä, jotka voinevat sinua hätätilanteessa auttaa.
Selkeästi näyttää siltä, että yrität vain keksityillä verukkeilla työtää jalkaa oven väliin. Eksäsi nyksä on sinulle tasan yhtä vieras ihminen, kuin kuka tahansa muu tavallinen kaduntallaaja. Ei se teistä tuttuja tee, että te satutte tuntemaan saman ihmisen. Jos kriteeri on se, että lapsesi viettää aikaa samassa tilassa eksäsi nyksän kanssa, niin eiköhän tuolla kriteerillä naapurisikin ole ihan yhtä kelpoja hätävaraksi, jos ja kun lapsesi on heidänkin tiloissaan aikaa viettänyt ja kenties jopa yökylässä ollut.
Tuo on ihan höpö höpö juttua! Lapsi seilaa kahden perheen väliä esim viikko - viikko. Oletatko että lapset on nyxälle vain välttämätön paha kuin naapurin kakarat?? Silloin on lapsen asiat huonosti. Nyxälle tulee pakostakin tutuksi lapsille. Helppoa on sellaiselta pyytää apua jos on joskus tavannut. Näistä jutuista saa tuntuman uusikkojen epävarmuuteen. Exää vihataan koska on kilpailu miehestä tai miehen historiasta ollaan mustasukkaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilla tilanne on tämä sekä äidin, että isän luona. Heiltä puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Voisiko sitä "valittamisen" sijaan miettiä, että lapsillasi on isä joka on sen vastuun jakaa kanssasi? Onko asia sen arvoinen, että isä kannatta ajaa nurkkaan ja provosoida tilanne siihen pisteeseen, että yhteistyö alkaa hiertää? Menetätkö jotain, jos annat asian mennä omalla painollaan?
Koko seurusteluajan, parisen vuotta, olen antanut asioiden mennä painollaan. Mielestäni tuo yhteenmuuttaminen olisi se piste, missä viimeistään kuuluisi esitellä. Mitään provosointia en ole käsittääkseni harrastanut.
Ap
Niinpä niin...mielestäsi ja piru vie ovat erimieltä. Nyt kiukuttelemaan isälle kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun kaikki ei mene niinkuin sinun mielestäsi pitäisi. Alatko seuraavaksi kiristimään, että lapset ei tule ennen kun olet tavannut tuon naisen vai miten meinasit saada tahtosi läpi?!
No enköhän olisi soittanut jo muutama kuukausi sitten vihaisen puhelun miehelle, jos olisin halunnut asiasta riitaa haastaa. Lähinnä vaan ihmettelen tätä, että pienet lapset on viestintuojia ja miksi mies ei uutta esittele.
Tää on ihan mieletöntä tää keskustelu. Ei enää pokka pidä. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilla tilanne on tämä sekä äidin, että isän luona. Heiltä puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Voisiko sitä "valittamisen" sijaan miettiä, että lapsillasi on isä joka on sen vastuun jakaa kanssasi? Onko asia sen arvoinen, että isä kannatta ajaa nurkkaan ja provosoida tilanne siihen pisteeseen, että yhteistyö alkaa hiertää? Menetätkö jotain, jos annat asian mennä omalla painollaan?
Koko seurusteluajan, parisen vuotta, olen antanut asioiden mennä painollaan. Mielestäni tuo yhteenmuuttaminen olisi se piste, missä viimeistään kuuluisi esitellä. Mitään provosointia en ole käsittääkseni harrastanut.
Ap
Niinpä niin...mielestäsi ja piru vie ovat erimieltä. Nyt kiukuttelemaan isälle kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun kaikki ei mene niinkuin sinun mielestäsi pitäisi. Alatko seuraavaksi kiristimään, että lapset ei tule ennen kun olet tavannut tuon naisen vai miten meinasit saada tahtosi läpi?!
No enköhän olisi soittanut jo muutama kuukausi sitten vihaisen puhelun miehelle, jos olisin halunnut asiasta riitaa haastaa. Lähinnä vaan ihmettelen tätä, että pienet lapset on viestintuojia ja miksi mies ei uutta esittele.
Tää on ihan mieletöntä tää keskustelu. Ei enää pokka pidä. :D
Ap
Minkä ikäiset on lapset ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Se ero on äidillä ja äitipuolella, että toisella on edelleen se itsemääräämisoikeus päättää millaisen roolin lasten elämässä ottaa. Se, että on levittänyt jalkansa jollekin miehelle ja sieltä lapsen ulos työntäny ei anna mitään oikeutta sääntöjä sanella. Se minä miehen tapaa pidät on ihan sama, koska et asialle mitään voi.
Tää kiteytti asian. Kyse ei ole siitä, mikä olisi fiksua ja kohteliasta käytöstä. Kyse ei ole edes siitä,mikä voisi olla lasten eduksi. Kyse on siitä, että äitipuolella on laillinen oikeus kieltäytyä tapaamasta lasten äitiä. Lasten, jotka asuvat hänen luonaan (äitinsä tahdosta täysin riippumatta). Kyse on siitä, että äitipuoli saa asettaa ehdot. Ettei vaan lasten äiti hypi nenille. Okei, nyt alan ymmärtää asiaa! Tää onkin valtataistelu, jossa näytetään niille exille, ettei niillä oo määräysvaltaa! :D Pahoittelut etten tajunnut haluavani kontrolloida äitipuolen elämää. Pahoittelut, että en tajunnut parin minuutin tapaamisen oleva näin mullistava asia! :D
Ja vielä muistuttaisin, etten todellakaan tiedä, johtuuko tapaamattomuus millään tavoin äitipuolesta!
Ap
Miehen kumppanilla on laillinen oikeus olla hyppimättä sinun pillisi mukaan, joten lakkaa hyppimästä ihmisten nenille. Sinulla ei ole sellaista määräysvaltaa mitä yrität tässä hakea. Eihän tuo sinun touhusi ole muuta kuin yritystä kontrolloida exäsi ja hänen kumppaninsa elämää.
Huh huh. Nyt ei ole nyxällä lääkitys kohdallaan. Noinko epävarma olet? Tiedätkö että olet itse pelkkä pano? Ainoa oikea perhe on se alkuperäinen mutta et näköjään asiaa kestä kun et kestä exääkään yhtään. Ap on tämän keskustelun fiksuin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Se ero on äidillä ja äitipuolella, että toisella on edelleen se itsemääräämisoikeus päättää millaisen roolin lasten elämässä ottaa. Se, että on levittänyt jalkansa jollekin miehelle ja sieltä lapsen ulos työntäny ei anna mitään oikeutta sääntöjä sanella. Se minä miehen tapaa pidät on ihan sama, koska et asialle mitään voi.
Tää kiteytti asian. Kyse ei ole siitä, mikä olisi fiksua ja kohteliasta käytöstä. Kyse ei ole edes siitä,mikä voisi olla lasten eduksi. Kyse on siitä, että äitipuolella on laillinen oikeus kieltäytyä tapaamasta lasten äitiä. Lasten, jotka asuvat hänen luonaan (äitinsä tahdosta täysin riippumatta). Kyse on siitä, että äitipuoli saa asettaa ehdot. Ettei vaan lasten äiti hypi nenille. Okei, nyt alan ymmärtää asiaa! Tää onkin valtataistelu, jossa näytetään niille exille, ettei niillä oo määräysvaltaa! :D Pahoittelut etten tajunnut haluavani kontrolloida äitipuolen elämää. Pahoittelut, että en tajunnut parin minuutin tapaamisen oleva näin mullistava asia! :D
Ja vielä muistuttaisin, etten todellakaan tiedä, johtuuko tapaamattomuus millään tavoin äitipuolesta!
Ap
Miehen kumppanilla on laillinen oikeus olla hyppimättä sinun pillisi mukaan, joten lakkaa hyppimästä ihmisten nenille. Sinulla ei ole sellaista määräysvaltaa mitä yrität tässä hakea. Eihän tuo sinun touhusi ole muuta kuin yritystä kontrolloida exäsi ja hänen kumppaninsa elämää.
Huh huh. Nyt ei ole nyxällä lääkitys kohdallaan. Noinko epävarma olet? Tiedätkö että olet itse pelkkä pano? Ainoa oikea perhe on se alkuperäinen mutta et näköjään asiaa kestä kun et kestä exääkään yhtään. Ap on tämän keskustelun fiksuin!
Ihan yhtä hulluilta vaikutatte molemmat. Minkä takia uusi nainen olisi välttämättä pelkkä pano ja eiköhän (ainakin toivottavasti) uusi ja ja vanha perhe ole ihan yhtä tärkeitä ja oikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaa se mun miehen exäkin lastenvalvojallakin kitistä miten hänellä ei ole mun puhelinnumeroa. Mitä se sillä tekee? Lähettelee mullekin samanlaisia känniviestejä kuin mun miehelle joissa ämmittelee mua?
Eipä oo yhtäkään isukkipuolta esitelty lapsen isälle. Yksi oli kerran kirveen kanssa oven takana kun lapsi oli oven takana ja nykyinen on entinen linnakundi ja nisti. Että on näitä sekopäitä ihan molempiin suuntiin.
Jos sua ei sille äitipuolelle esitellä niin anna olla. Se on ehkä osa sun lasten elämää, mutta sä et voi sille mitään jos se ei halua tavata sua tai exäs ei haluu teidän tapaavan kun oot tuonut esille jo kerran ettet halua nähdä sen uusia naisia. Ai niin ja sulla ei ole mitään ns. Oikeutta tavata sitä naista. Siellä isän kotona on jo yksi huoltaja niille lapsille.
Nyt kyllä meni keskustelu sellaiseksi, että en enää tiedä kuka on tosissaan... Osa tuntuu olettavan, että olen määräämässä seinien väriä exän lastenhuoneeseen tai vähintään laatimassa heille minuuttiaikataulua lasten kanssa leikkimiselle. :O Ottakaas nyt kaikki huomioon, että puhe on noin minuutin-kahden nopeasta pikatapaamisesta, mikä sekin riittäisi vallan hyvin. Puolestani exä ja uusi saisivat vaikka valita kellonajan ja viikonpäivänkin :D
Todella alan sydämestäni toivoa, että syy tapaamattomuuteen on vain exän ajattelemattomuus tai jokin tyhmä pelko. Tai jos kyse on uuden haluttomuudesta, niin vaikka jokin pieni jännittäminen. Ikinä ei mieleeni juolahtanut, että syynä voi olla tapaamisen pitäminen jonkinlaisena kontrolloimisena. Ei ole totta... Olen aika sanaton.
Ja kyllä, kyllä mulla oli joskus haaveena, että tuleva äitipuoli olisi lapsille yksi turvallinen aikuinen lisää. Ihminen, joka aidosti välittäisi heistä, siinä missä heidän isästäänkin. Kyllä, olin tyhmä ja ajattelin, että jokainen nainen, joka perheellisen miehen valitsee, valitsee tietoisesti myös nämä lapset elämäänsä. Mielestäni se on kysymys, joka jokaisen naisen pitäisi pystyä itselleen siinä tilanteessa esittämään. Tietenkin on helppoa, jos lapset ovat isällään vain kerran ja juhannuksena. Silloin voi helposti pitää suhteen etäisempänä. Mutta nyt ei ole kyse siitä. Ja varsinkin, jos uudella naisella on lapsihaaveita itselläänkin, silloin pitää ne miehenkin lapset osata ottaa huomioon! Vai voiko joku näistä uusista toivoa oman lapsensa kohdalle sitä, että heidän mahdollinen tuleva äitipuolensa täysin hylkii hänen lapsiaan?? Haluatteko te itse, että lapsenne asuu täysin vieraan ihmisen kanssa?
Olen oikeasti erittäin hämmentynyt. Onko ex-vaimo todellakin noin paha ihminen? Olen aina luullut, että kontrolloiva ja kamala ex on sellainen, joka puuttuu joka asiaan, terrorisoi parhaansa mukaan ym. Mieleeni ei tullut, että pelkkä halu tavata on jo jotain ylitsepääsemätöntä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?
Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.
7
Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.
Itse nyt jollain kummalla tavalla olen käsityksessä, että lasteni asiat kuuluvat myös uudelle puolisolle ja myös hän on kasvatusvastuussa lapsistani. Onhan hän iso osa heidän elämäänsä! Tietenkin tärkeimmät päätökset kuuluvat niille biologisille vanhemmille. Mutta kyllä ainakin itse haluaisin lapsilleni osallistuvan äitipuolen (ja isäpuolen myös). Tietenkin eriasia, jos lapset olisivat jo isompia, mutta nämä kun vaativat vielä monta, monta vuotta perään katsomista...
Ehkä olen hieman omituinen, mutta jollain tavoin olen ajatellut, että esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon. Nyt siis ääriskenaariot jostain äkillisestä sairaskohtauksesta tms.!! Näin nyt ei taida tapauksessamme käydä, koska pelkkä esittely näyttää olevan liikaa toivottu. Itse ainakin koen, että oma mies on täysillä osana lasten elämää (vaikkei edes virallinen isäpuoli olekaan). Leikkii, komentaa, hoitaa. Ja samalla tavoin itse koen olevani hänen lapsistaan vastuussa, kun kanssamme ovat. Heidän äitinsä kanssa tosin välit ovat aivan erilaiset ja käymme jopa yhdessä uimahalleissa ym (lasten kanssa tietenkin, ei muuten olla tekemisissä). Semmoisia välejä en osaa edes unelmissani kuvitella, mutta tuo esittelykin olisi jo kova sana... Itselle ainakin automaattisesti miehen ex kuuluu elämään. Onhan hän lasten äiti! Ja mikä parasta, hän näyttää olevan ihan samaa mieltä asiasta.
Enkä pitäisi vain kysyä asiaa uudelleen. Yrittää perustella hieman enemmän. Jos hän sitten tajuaisi, että voisi olla ihan fiksukin asia esitellä meidät. Jollain tavoin harmi juurikin lasten kannalta, koska esim. tämä yhteenmuutto on kovasti mieltä askarruttanut, enkä sitten tiedä, mitä voisin heille asiasta puhua. Kun virallisesti en edes tiedä mistään muutosta mitään. Olen sitten vain ympäripyöreästi puhellut, että onpas kiva juttu ja näin aikuiset tekevät, kun toisistaan tykkäävät. Ehkä pitäisi vain pamauttaa exälle, että "muutitte sitten yhteen". Jotenkin vain olen odottanut, että hän itse asian toisi esille... Ei tämmöiset asiat kuulu pienten lasten kerrottaviksi. Veikkaanpa vain, että pian saan kuulla uudesta sisarestakin heidän suustaan. :D
ap
Lapsille ei tarvitse aikuisten tekemisiä sen kummemmin perustella. He ovat yhteen muuttaneet, koska pitävät toisistaan. Ei sen mitään amerikantiedettä pitäisi olla kenellekään, että siitä mitään ylianalyysiä pitää tehdä.
Uusi puoliso ei ole henkilö jolle sysätään kasvatus tai hoitovastuu. Jos isä sen sairaskohtauksen saa niin eiköhän se äidin numero sieltä isän puhelimisesta tarvittaessa löydy.
Leikin, hoidan, teen ruokaa ja olen läsnä siinä päivittäisessä arjessa, mutta sinun puhelinnumerolla en tee mitään.
En tiedä, oletko provo vai muuten vain käskäs ihminen. Elämän tilanteet ovat kaikilla erilaiset. Joskus voi tulla eteen tilanne, missä äiti on 500km päässä, isä ei vastaa ja mummoja ei ole. Silloin olisi kiva olla sen tutun äitipuolen numero hallussa, ettei tarvitsisi vierasta ihmistä lähettää lasta hakemaan tarhasta/viemään ensiapuun... Mutta, ihan miten vaan. Kyse oli ääritapauksista, joita onneksi erittäin harvoin vastaan tulee.
En ole syssäämässä kenellekään kasvatus-/hoitovastuuta. Mielestäni tämmöinen vain on jokaisella, joka lapsen elämässä haluaa mukana olla. Tietenkin ne viralliset vanhemmat ovat kaikesta päävastuussa, mutta kyllä jokainen aikuinen on jollain tavoin vaikka sitten se roolimalli. Jos parempi ilmaista asia niin.
Tuosta lapsille selittämisestä. Pienet utelevat, kyselevät ja ihmettelevät. Tämmöisiinkin peruskysymyksiin olisi helpompi vastata, jos koko muutto ei olisi tullut täysin yllätyksenä. Ei ole rakettitiedettä ei, mutta olisihan se ollut kiva pohtia vaikka valmiiksi vastauksia "Isä ei enää rakasta mua"-, "Miksi isä ei asu kotona"-kysymyksiin. Hieman puskista tulivat, varsinkin, kun vasta mutkan kautta selvisi, miksi edes kysellään/puhutaan moisia.
Miksi miehen exä on sinulle punainen vaate?? Oletko mustasukkainen, epävarma... Mistä kiikastaa? Ymmärrän, että kaikki eivät tule toimeen keskenään, mutta jos et edes halua exää tavata, niin miten voit häntä noin sisäisesti vihata (anteeksi, mutta siltä kirjoituksesi kuulostaa).
Miten nuo kysymykset liittyy isän uuteen puolisoon? Häntäkö meinasit noista kysymyksistä syyttää? Noihin kysymyksiin kuuluu vastata neutraalisti!
Liittyivät uuteen elämäntilanteeseen, joka oli lapsia kohdannut. Eivät exän, eivätkä äitipuolen syytä. Tilanne vain oli lapsille uusi ja outo ja toinen sitten sattui asiaan reagoimaan vahvemmin. Asiaa olisi helpottanut, jos olisin edes osannut aavistaa, mistä moinen johtuu. Mutta kun olin täysin tiedoton mistään muuttamisista ym.. Tilanne kyllä tasoittui ja rauhottui onneksi nopeaan. Mutta viikko siinä meni, kun kummasteltiin ja ihmeteltiin tarhassakin outoa käytöstä. Sitten kaikki purkautui yhtenä iltana ja alkoi paletti selvitä. Sitten kun käytiin asiaa läpi, niin lapsi rauhoittui. Ja kyllähän ne nyt liittyy isän uuteen puolisoon, koska pienessä päässän koki, että hänet on syrjäytetty. Ei se kenenkään vikaa silti ole. Lapset ovat lapsia ja isot muutokset ovat heillekin isoja muutoksia.
Niin ymmärrän tuon tilanteesi outoine kysymyksineen. Oman lapseni elämään on salaa ilmestynyt uusi äitipuoli, uusi koti, uusi vauva ja mitä kaikkea ilman että olen niistä mitään tiennyt ja lastakin on käsketty niistä olemaan hiljaa tai niistä ei ylipäätään ole hänen kanssaan puhuttu. Nuo olivat niitä isoja asioita mutta siis kaikki muukin lapsen elämään toisessa osoitteessa liittyvä on salaisuutta tai valhetta. Ja vit#t minä välitän mitä eksä itsekseen touhuaa mutta kiva korjailla eksän aiheuttamia ongelmia kun puolet ajasta ei ole hajuakaan mitä lapsi tällä kertaa oireilee.
Juu meillä aika ääritilanne ja mielisairas eksä. Mutta jos vain on täyspäisiä ihmisiä niin olisi se hyvä edes esittäytyä. Aika ot, mutta itse olen istunut eksän vaimon kanssa lapsen takia neljä viisi tuntia samassa huoneessa ilman että eksä tai sen vaimo olisi tehnyt elettäkään esitelläkseen tai sanonut edes hei. Mutta teidän tapauksessa varmaan siis puhutaan terveistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilla tilanne on tämä sekä äidin, että isän luona. Heiltä puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Voisiko sitä "valittamisen" sijaan miettiä, että lapsillasi on isä joka on sen vastuun jakaa kanssasi? Onko asia sen arvoinen, että isä kannatta ajaa nurkkaan ja provosoida tilanne siihen pisteeseen, että yhteistyö alkaa hiertää? Menetätkö jotain, jos annat asian mennä omalla painollaan?
Koko seurusteluajan, parisen vuotta, olen antanut asioiden mennä painollaan. Mielestäni tuo yhteenmuuttaminen olisi se piste, missä viimeistään kuuluisi esitellä. Mitään provosointia en ole käsittääkseni harrastanut.
Ap
Niinpä niin...mielestäsi ja piru vie ovat erimieltä. Nyt kiukuttelemaan isälle kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun kaikki ei mene niinkuin sinun mielestäsi pitäisi. Alatko seuraavaksi kiristimään, että lapset ei tule ennen kun olet tavannut tuon naisen vai miten meinasit saada tahtosi läpi?!
No enköhän olisi soittanut jo muutama kuukausi sitten vihaisen puhelun miehelle, jos olisin halunnut asiasta riitaa haastaa. Lähinnä vaan ihmettelen tätä, että pienet lapset on viestintuojia ja miksi mies ei uutta esittele.
Tää on ihan mieletöntä tää keskustelu. Ei enää pokka pidä. :D
Ap
Minkä ikäiset on lapset ?
4 ja 5. Ei vielä siinä iässä, että kuuluisi aikuisten asioita kertoa eteenpäin. Mielestäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksaa se mun miehen exäkin lastenvalvojallakin kitistä miten hänellä ei ole mun puhelinnumeroa. Mitä se sillä tekee? Lähettelee mullekin samanlaisia känniviestejä kuin mun miehelle joissa ämmittelee mua?
Eipä oo yhtäkään isukkipuolta esitelty lapsen isälle. Yksi oli kerran kirveen kanssa oven takana kun lapsi oli oven takana ja nykyinen on entinen linnakundi ja nisti. Että on näitä sekopäitä ihan molempiin suuntiin.
Jos sua ei sille äitipuolelle esitellä niin anna olla. Se on ehkä osa sun lasten elämää, mutta sä et voi sille mitään jos se ei halua tavata sua tai exäs ei haluu teidän tapaavan kun oot tuonut esille jo kerran ettet halua nähdä sen uusia naisia. Ai niin ja sulla ei ole mitään ns. Oikeutta tavata sitä naista. Siellä isän kotona on jo yksi huoltaja niille lapsille.
Sanoin silloin kun exä pakkasi kamansa, etten ihan heti halua uusista naisista kuulla. Ihan heti taisi mennä jo aikoja sitten... En edes silloin käyttänyt ilmaisua "en koskaan".
Ap
Itse ihmettelen mieheni exää, joka ei vinkeistä huolimatta suostu kättelemään. Kävellyt mm. vastaan eikä tervehdi. Lapsensa ovat kuitenkin meillä joka toinen vk.loppu ja extrapäiviä viikottain myös. Itse olen exäni nykyiseen hyvissä väleissä ja sovimme lapseni asioita ihan keskenämmekin, aikataulua yms. Paljon helpompaa kun voi hyvässä hengessä jutella lapsen asioista. Mutta empä ala minäkään tyrkyttämään itseäni kättelylle, jos ei halua niin olkoon sitten. Miten muuten vastaavissa tilanteissa klaaraatte kumppanin lasten rippijuhlat yms. missä pitäisi mennä miehen exän kotiin juhliin eikä hän edes tervehdi :D? Ei paljon houkuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uskomaton keskustelu. Mikä siinä käsipäiväässä on niin kamalaa? Herran jestas, aikuiset ihmiset. Käyttäydyttekö samalla tavalla esimerkiksi miehen sisarusten tai äidin kanssa, jos ei vain kiinnosta tavata. Tai jos töissä tulee tilanne, että pitää asioida epämukavan ihmisen kanssa, niin tuleeko itku?
Itse en jaksaisi jahkailla asian kanssa vaan soittaisin naiselle ja pyytäisin kylään tai kahville. Jos exä oikuttelee niin ei hänen tarvi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen ei luultavasti halua tavata sinua. Varsinkin lapsettomalle voi olla kova pala, että lapsen lisäksi kuviossa tulee jollain tapaa pyörimään mukana se entinen puoliso. Jos itsellä on lapsia, osaa ehkä suhtautua asiaan lasten kannalta.
Itse olisin kyllä ollut valmis tapaamaan mieheni exän. Valitettavasti vaan hänellä meni vuosia aikaa tottua ajatukseen, ettei tule saamaan miestä takaisin, joten minun ilmestymiseni miehen elämään oli hänelle kuin punainen vaate härälle.
Tätä olen myös miettinyt. Ehkä hän ei osaa ajatella asiaa kannaltani. Eiköhän hän viimeistään omien lasten myötä ala ymmärtää...
Mistä tiedät, aikooko hän hankkia lapsia? Tunnut tunkevan hänelle aikamoisia rooliodotuksia... Lapset ovat edelleen sinun ja miehesi huollettavia, kellään muulla ei ole velvoitetta ryhtyä mihinkään huolenpitorooliin, vaikka isän kanssa asuisikin.
Tämä nyt oli huono oletus... Jotenkin vain ajattelin, että nuori, lapseton nainen, joka tulee toimeen lasten kanssa ja on ottanut puolisokseen kahden pienen lapsen isän (ei pelkkä v-loppuisä), saattaisi haluta joskus myös omia lapsia. En voi tietää. Ehkä, ehkä ei.
ap
En minä siedä tai halua lapsia, vaikka miehellä niitä onkin ja niiden kanssa ihan toimeen tulen. En pidä kaikista aikuisistakaan niin miksi sitten lapset olisi eriasia. Osaan kohdella heitä ihan asiallisesti vaikka päässä lasken minutteja, koska ne menee takaisin äidille. Ei ole liian raskas ponnistus.
Ei pitäisi sitten olla raskas ponnistus sekään, että ihan asiallisesti kohtaa lasten äidin edes sen yhden kerran.
Jos olet vaikka pettänyt exääni tai käyttäytynyt törkeästi häntä kohtaan, hänellä voi olla kaunoja sinua kohtaan. Ovat minunkin välini ex-mieheen ulkoisesti hyvät, mutta tunnen hänet liian hyvin! Jos esittelikin hänet uudelle miesystävälleni, alkaisi selän takana heti arvostelu. Hän oli sellainen jo liittomme aikana, että haukkui ja arvosteli kaikkia. Kun edesmennyt isäni kerran sanoi yleisesti, että kunnostaan kannattaa pitää huolta, heti kun auton takavalot näkyi ikkunasta, alkoi mouhaaminen, että mikä sekin kuuluu olevansa ja oksettavan läski maha ja on pokkaa sanoa, että toisten pitäisi kuntoilla jne. Eikä tämä ollut yksittäistapaus. Kun ex ei tunne nykyistä miesystävääni, eipä pääse arvostelemaan.
Ymmärrän, että se tuo epävarmuuttaa kun huomaa ettei edes omien lastensa elämään pysty täydellisesti kontrolloimaan vaan joutuu luottamaa siihen lastensa toiseen vanhempaan. Ne tunteet, joita lapsesi käy nyt läpi kuuluu siihen terveen itsetunnon kehtittymiseen. Pettymyksiltä et voi lapsia suojella. Päivikodeissa, kouluissa lasten elämään tulee erilaisia aikuisia ja lapsia, eikä ne kaikki lastesi elämässä pysy. Tällä yritän sanoa, että isän suhde ei ehkä kestä hauttaan asti ja he haluavat ihan rauhassa katsoa mihin suuntaan heidän suhteensa etenee tai sitten se "pettymys" tulee pienemmän sisaruksen muodossa. Et sinä voi elää kokoajan paniikkinappula pohjassa jokaista muutosta peläten miten lapset sen kokee ja tuntee. Ei tunteiden käsittelyä opita leikkimällä ja aikuinenkin saa olla itsekässä, eikä voi elää vain lasten kautta ja katsoa asioita heidän silmin. Se antaa lapsille ihan väärän kuvan todellisesta elämästä, kun aina ei voi olla kivaa ja mitään ikuista sunnuntaita ei ole.
Meillä tilanne se että ollaan nykysen kanssa oltu yhessä reilu vuosi josta asuttu yhdessä puolet.
Miehen lapsen olen ekan kerran tavannut n.4kk sitten kun pääsi ekan kerran isänsä mukaan viikoksi meille,kun äiti tahtoi Ryyppy lomaa.sitä ennen mies tavannut lasta vain äidin luona,koska äidin mielestä maalla omakotitalossa on vaarallista olla.
Miehen ex/lapsen äiti muutti pois silloin kun sai tietää odottavansa tätä kyseistä lasta.
Lapsi on nyt 3 vuotta.
Meidän tilanne tällä hetkellä on se että minä "paha äitipuoli" olen työttömänä päivät kotona,mies on yksityisyrittäjä,tekee pitkää päivää kevät-syksy kun töitä enemmän.
Silloin kun mies töissä minä olen lapsesta vastuussa tai ainakin luulin olevani mutta nyt ex on sitä mieltä että minä olen liian ankara ja isän pitää ottaa joka kk kun poika on meillä niin vapaata töistä jotta voi poikaansa hoitaa.
Silloin kun ensimmäinen kerran ex tapasin niin 5 min,antoi lapsen ja sen tavarat ja sanoi heippa.ei mitään ohjeita miten lapsen kanssa pitää olla tai miten kasvattaa.mitä pitää kieltää mitä ei.minulla ei siis ole omia lapsia.
Me ollaan Miehen kanssa kasvatuksesta samaa mieltä,ruokailut,nukkumisen toimii meillä hyvin,toisessa päässä ei niinkään ja siitäkin olen saanut syyttelyn vaikka lasta olen tavannut 4 kertaa.siellä siis ollut aina syömisen ja nukkumisen kanssa ongelmia.
Viimeisen kerran Lapsi olisi meille lähtiessään halunnut laittaa pipon päähän,johon sanoin hänelle että laita vaan.ex mielestä en olisi saanut sanoa niin,ei sanonut siinä tilanteessa mitään mutta laittoi asiasta myöhemmin viestin miehelleni ja tämän minun sanomisen takia olen nyt liian ankara!
Äidin luona poika saa kaiken mitä haluaa,ei ole rajoja,ei kielletä ja pääasiallinen ravinto siellä on karkit,sipsit,suklaa,vanukkaat ja juo pelkästään pillimehua.päivärytmiä ei ole ja ns."ruokaa" saa kun pyytää.poika ei ole päiväkodissa,koska kyseinen kunta ei myönnä paikkoja työttömälle äidille,joten poika on äitinsä kanssa päivät kotona ja sisällä kun äiti ei pidä ulkoilusta.
lapsella on ollut tabletti tietokone 2 vuotiaasta asti ja se on pojalla saatavilla aina.
Miestäni rakastan todella paljon,enkä halua hänestä erota mutta tilanne alkaa olla todella tukala.
Anteeksi avautuminen.
Oon vähän hukassa mun tilanteessa,neuvoja jos saisin asiaan niin olisin kiitollinen.
Minun mielestäni uuden puolison esitteleminen eksälle tilanteessa jossa on lapsia osallisena, on ehdottomasti ajankohtaista suunnilleen siinä vaiheessa kun lapsetkin tapaavat uuden puolison. Näin olen ainakin itse toiminut. Eksälläni ei vielä uutta puolisoa ole, mutta jutellessamme silloin kun hän tapasi minun uuden puolisoni hän kyllä tuntui olevan samaa mieltä että tietysti kuuluu tietää kenen kanssa oma lapsi aikaansa viettää.
Ja itse kyllä pitäisin tästä aika tiukasti kiinni, että jos lapseni jonkun kanssa aikaansa viettää niin minä tapaan hänet myös.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni uuden puolison esitteleminen eksälle tilanteessa jossa on lapsia osallisena, on ehdottomasti ajankohtaista suunnilleen siinä vaiheessa kun lapsetkin tapaavat uuden puolison. Näin olen ainakin itse toiminut. Eksälläni ei vielä uutta puolisoa ole, mutta jutellessamme silloin kun hän tapasi minun uuden puolisoni hän kyllä tuntui olevan samaa mieltä että tietysti kuuluu tietää kenen kanssa oma lapsi aikaansa viettää.
Ja itse kyllä pitäisin tästä aika tiukasti kiinni, että jos lapseni jonkun kanssa aikaansa viettää niin minä tapaan hänet myös.
Te olitte samaa mieltä, mutta kumman mielipidettä silloin kunnioitetaan kun ollaan erimieltä? Molemmat vanhemmat kuitenkin tekee omassa elämässsän ne omat ratkaisunsa ja niitä pitäisi toisen kunnioittaa.
Ei tässä kuitenkaan lasten oikeuksia poljeta tai heitä kohdella kaltoin...
Siis ihan tosissasiko kirjoitat?? Mitä määräämistä ja kontrolloimistaon siinä, että haluaa tavata naisen, joka asuu lasteni kanssa??? Nyt menee kyllä yli ymmärryksen... :D Enpä enää ihmettele, tän ketjun luettuani, miksi exät ja nykyiset harvoin on väleissä... En ennen tätä tiennyt olevani noin kamalaja kauhea ex-vaimo. :D Luulin, että olen ihan jopa hyvä sellainen, kun en puutu miehen tekemisiin, en valita (edes asiasta), tarjoan heille vapaa-aikaa... Mutta nähtävästi ylitin rajani. Anteeksi nauran ääneen. :D
Ap