Lue keskustelun säännöt.
Exä ei esittele lasten äitipuolta
Ihmettelen
09.05.2016 |
Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...
Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.
Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?
Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.
Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitten sellainen outo äiti ja exä. En halua olla miehen nyxän kanssa missään tekemisissä. Heidän suhteensa alkanut pettämisestä kun kuopukseni oli vastasyntynyt, en voi ymmärtää hänen kaltaisiaan naisia. Minulle riittää että lapset hoidetaan hyvin isänsä luona ja viihtyvät. Lasten asiat hoidan isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Millaisena sitten pidät äitiä, joka ei halua tavata ihmistä joka jakaa arjen hänen lapsensa kanssa? Tuomittavaa vain, jos äitipuoli ei halua tavata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilla tilanne on tämä sekä äidin, että isän luona. Heiltä puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Voisiko sitä "valittamisen" sijaan miettiä, että lapsillasi on isä joka on sen vastuun jakaa kanssasi? Onko asia sen arvoinen, että isä kannatta ajaa nurkkaan ja provosoida tilanne siihen pisteeseen, että yhteistyö alkaa hiertää? Menetätkö jotain, jos annat asian mennä omalla painollaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Niin katsos kun ihminen ei ole äitipuoli pelkästään sen vuoksi, että asuu lapsellisen miehen kanssa samassa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Millaisena sitten pidät äitiä, joka ei halua tavata ihmistä joka jakaa arjen hänen lapsensa kanssa? Tuomittavaa vain, jos äitipuoli ei halua tavata?
En kirjoittanut tuota aiempaa, mutta vastaan omasta puolestani.
Pidän tätäkin outona. Jos uusi suhde on alkanut pettämisestä, silloin ymmärrän kyllä. En ehkä olisi itsekään kyennyt ainakaan moneen vuoteen tapaamaan tälläistä naista, koska en olisi kyennyt takaamaan asiallista käytöstä. Ehkä myöhemmin elämässä. Muussa tapauksessa en ymmärrä. Hyvä syy saisi olla asialle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
mun uudempi nainen elätteli kai jotaina tällaista kun sai ruoka eavintolassa exäni kimppuunsa sitä huudon määrää, vein naisen pois tilanteesta heti ja jälkeen päin kehtasi selittää että en puolustanut häntä.
ok. olisin voinut bsen tehdä mutta asia olisi muuttunut poliisijututksi ja oikeusjutuksi saman tien pari kertaa piti uuden naisen nähdä exä ennen kuin myönsi että olin oikeassa.
uusi nainen oli kuitenkin lähes 190 senttinen ja urheilija exä oli joku 160 senttinen ja 50 kiloinen ja uusi nainen pelkäsi sitä ja syystä uskon.
Siis mitä vittua täsä sanottiin? :D Ookko nää syöny jotaki sieniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Se ero on äidillä ja äitipuolella, että toisella on edelleen se itsemääräämisoikeus päättää millaisen roolin lasten elämässä ottaa. Se, että on levittänyt jalkansa jollekin miehelle ja sieltä lapsen ulos työntäny ei anna mitään oikeutta sääntöjä sanella. Se minä miehen tapaa pidät on ihan sama, koska et asialle mitään voi.
Tää kiteytti asian. Kyse ei ole siitä, mikä olisi fiksua ja kohteliasta käytöstä. Kyse ei ole edes siitä,mikä voisi olla lasten eduksi. Kyse on siitä, että äitipuolella on laillinen oikeus kieltäytyä tapaamasta lasten äitiä. Lasten, jotka asuvat hänen luonaan (äitinsä tahdosta täysin riippumatta). Kyse on siitä, että äitipuoli saa asettaa ehdot. Ettei vaan lasten äiti hypi nenille. Okei, nyt alan ymmärtää asiaa! Tää onkin valtataistelu, jossa näytetään niille exille, ettei niillä oo määräysvaltaa! :D Pahoittelut etten tajunnut haluavani kontrolloida äitipuolen elämää. Pahoittelut, että en tajunnut parin minuutin tapaamisen oleva näin mullistava asia! :D
Ja vielä muistuttaisin, etten todellakaan tiedä, johtuuko tapaamattomuus millään tavoin äitipuolesta!
Ap
Miehen kumppanilla on laillinen oikeus olla hyppimättä sinun pillisi mukaan, joten lakkaa hyppimästä ihmisten nenille. Sinulla ei ole sellaista määräysvaltaa mitä yrität tässä hakea. Eihän tuo sinun touhusi ole muuta kuin yritystä kontrolloida exäsi ja hänen kumppaninsa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?
Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.
7
Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.
Ihan turhaan sinuttelet, minulla ei ole uusperhettä.
Minustakin vastuut kuuluvat ensisijaisesti vanhemmille.
Mutta jos asutaan samassa huushollissa nyksän lasten kanssa, LASTEN asiat kuuluvat myös isän/äidin uudelle kumppanille. Niistä ei voi itseään ulkoistaa ulkoistamalla itsensä myös päätösvallasta ja isosta osasta puolisonsa elämää. Aika harva nyksä semmoista haluaa.
Joten ihan niiden lasten asioiden hoidon takia minusta uusperheen aikuisten on oltava aikuismaisesti toisensa kanssa puheväleissä. Tietenkin se eksä pitää panna kuriin, jos tuppaa liikaa perheeseen ja määräilee, mutta minä siis puhun ihan arkisesta yhteistyöstä lasten hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.
7
Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta ihmisillä on erilaisia parisuhdeihanteita. Kaikki eivät halua elää tiiviissä symbioosissa 24/7, vaan on jopa toivottavaa, että kummallakin on ihan omiakin elämänalueita - eli kyllä kiitos ulkoistuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Niin katsos kun ihminen ei ole äitipuoli pelkästään sen vuoksi, että asuu lapsellisen miehen kanssa samassa asunnossa.
Nyt on pakko myöntää tyhmyyteni... Ekaa kertaa elämässäni törmään tähän "äitipuoli" asiaan. Olen aina olettanut, että jos perheellisen miehen valkkaa, niin silloin sitten otetaan vastaan myös ne lapset. Ehkä, jos "äitipuoli" tosiaan hääräilee todella vähän lasten elämässä ja melkein jopa asuu muualla lasten ollessa, ymmärrän tämän kuvion. Mutra siinä vaiheessa en kyllä käsitä, jos "äitipuoli" haaveilee omista lapsista tämän miehen kanssa. Silloin lapset olisivat auttamatta täysin epäarvoisessa asemassa. Ja se on väärin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Niin katsos kun ihminen ei ole äitipuoli pelkästään sen vuoksi, että asuu lapsellisen miehen kanssa samassa asunnossa.
Nyt on pakko myöntää tyhmyyteni... Ekaa kertaa elämässäni törmään tähän "äitipuoli" asiaan. Olen aina olettanut, että jos perheellisen miehen valkkaa, niin silloin sitten otetaan vastaan myös ne lapset. Ehkä, jos "äitipuoli" tosiaan hääräilee todella vähän lasten elämässä ja melkein jopa asuu muualla lasten ollessa, ymmärrän tämän kuvion. Mutra siinä vaiheessa en kyllä käsitä, jos "äitipuoli" haaveilee omista lapsista tämän miehen kanssa. Silloin lapset olisivat auttamatta täysin epäarvoisessa asemassa. Ja se on väärin!
Ap
Sinä oletat ihan liikaa. Sinä oletat, että kaikki ryhtyy parisuhteeseen vain saadakseen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erottiin exän kanssa viitisen vuotta sitten. Tilanne oli aika riitaisa ja välit jäätävät muutamien kuukausien ajan.
Exä alkoi seurustelemaan noin vuoden kuluttua erosta ja tapasin tämän naisen sitten parin kuukauden kuluttua siitä. Lapset olivat tavanneet naisen jo lyhyesti kerran ennen sitä. Minut vakuutti se kun nainen itse oli halukas tapaamaan minut koska hänen mielestään se oli tärkeää. Jossain vaiheessa sitten vaihdettiin numeroitakin. Se taisi olla siinä vaiheessa kun muuttivat yhteen.
Nykyään minullakin on uusi suhde, pari vuotta ollaan oltu yhdessä ja juhlitaan koko uusperhe yhdessä lasten synttäreitä ja muita juhlia. Mun mielestä on vain tärkeää tavata aikuiset jotka kuuluvat omien lasten elämään niin paljon kuin äiti- ja isäpuolet usein kuuluvat. Se pelkkä moikin usein riittää. Jokainen aikuinen pystyy kohtaamaan exänsä uuden/nykyisensä exän ja vaihtaa tämän kanssa asiallisesti pari sanaa, varsinkin jos suhde ei mistään pettämisestä ole alkanut. Siinä on kuitenkin enemmän lapsista kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
esim. äitipuolen puhelinnumero olisi hyvä olla hätätapauksia varten tiedossa. Että hän olisi ihminen, jolle voisi tarpeen mukaan luottaa lapset hoitoon.
Tämä on se lause, joka sai minutkin provosoitumaan.
Sinulla on lapsen isän numero ja se on se kavana, jota kautta lasten asiat hoidetaan. Enkä minä ole teidän lapsenvahtinne. Tunnin pari voin isän pyynöstä hoitaa, mutta sinulta en näitä pyyntöjä halua tai ainuttakaan viestiä, että jäikö sen pikkumussukan punainen sukka meille.
Selkeästi jätit lukematta tai halusit ymmärtää väärin. Ei ollut lapsenvahti haussa, vaan ihminen, jolle voi HÄTÄtilanteessa soittaa. Ja hätä on hätä, kadonnut sukka voi olla ongelma, kadonnut unilelu hieman isompi, mutta HÄTÄ on HÄTÄ.
Ehkä näemme asiat muutenkin erilailla. Itse en suuttuisi tai pahastuisi, jos miehen exä soittaisi ja pyytäisi katsomaan hetken lapsia, jotta pääsisi pikaisesti käymään jossain akuutissa paikassa (lääkäri tms.). Tietäisin kyllä, että on varmasti koittanut hoidon muuten järjestää ja olen se viimeinen oljenkorsi, jolta apua pyytää. Ja luultavasti tämä soitto tulisi mieheltä itseltään. Mutta ei elämäni siihen soittoon kaatuisi. Enkä kokisi, että exä yrittää jollain tavoin elämääni kontrolloida. Tässä tietty taustalla myöskin asialliset välit häneen, eri olisi asia, jos ihminen olisi hankala. Silloin ei varmaan apua heruisi.
ap
Miksi ihmeessä sinun pitäisi hätätilanteessa ottaa yhteyttä eksäsi nyksään??? Sinulla varmasti löytyy kymmeniä tutumpia ihmisiä, kuin eksäsi nyksä, jotka voinevat sinua hätätilanteessa auttaa.
Selkeästi näyttää siltä, että yrität vain keksityillä verukkeilla työtää jalkaa oven väliin. Eksäsi nyksä on sinulle tasan yhtä vieras ihminen, kuin kuka tahansa muu tavallinen kaduntallaaja. Ei se teistä tuttuja tee, että te satutte tuntemaan saman ihmisen. Jos kriteeri on se, että lapsesi viettää aikaa samassa tilassa eksäsi nyksän kanssa, niin eiköhän tuolla kriteerillä naapurisikin ole ihan yhtä kelpoja hätävaraksi, jos ja kun lapsesi on heidänkin tiloissaan aikaa viettänyt ja kenties jopa yökylässä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilla tilanne on tämä sekä äidin, että isän luona. Heiltä puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Voisiko sitä "valittamisen" sijaan miettiä, että lapsillasi on isä joka on sen vastuun jakaa kanssasi? Onko asia sen arvoinen, että isä kannatta ajaa nurkkaan ja provosoida tilanne siihen pisteeseen, että yhteistyö alkaa hiertää? Menetätkö jotain, jos annat asian mennä omalla painollaan?
Koko seurusteluajan, parisen vuotta, olen antanut asioiden mennä painollaan. Mielestäni tuo yhteenmuuttaminen olisi se piste, missä viimeistään kuuluisi esitellä. Mitään provosointia en ole käsittääkseni harrastanut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Niin katsos kun ihminen ei ole äitipuoli pelkästään sen vuoksi, että asuu lapsellisen miehen kanssa samassa asunnossa.
Nyt on pakko myöntää tyhmyyteni... Ekaa kertaa elämässäni törmään tähän "äitipuoli" asiaan. Olen aina olettanut, että jos perheellisen miehen valkkaa, niin silloin sitten otetaan vastaan myös ne lapset. Ehkä, jos "äitipuoli" tosiaan hääräilee todella vähän lasten elämässä ja melkein jopa asuu muualla lasten ollessa, ymmärrän tämän kuvion. Mutra siinä vaiheessa en kyllä käsitä, jos "äitipuoli" haaveilee omista lapsista tämän miehen kanssa. Silloin lapset olisivat auttamatta täysin epäarvoisessa asemassa. Ja se on väärin!
Ap
Meillä se on niin, että miehen eksä ei ole koskaan pyydellyt tavata.
Erosivat, kun lapsensa oli 3v.
Puoli vuotta erosta tulin kuvioihin. Yhteen muutimme puoli vuotta seurusteltuamme. Nykyään olemme naimisissa ja lapsi on 7v. Lapsi on neljävuotiaasta asti ollut viikko-viikko.
Ainoa kerta, kun olemme keskenämme miehen eksän kanssa puhuneet, oli pari vuotta sitten, kun eksä soitti viikon sisään varmaan kolme kertaa (ei soittele koskaan, eikä ole soitellut edes lapsen asioista kertaakaan , vaan kaikki viestintä tapahtuu sähköpostin välityksellä) kyselläkseen jotain ihan typeryyksiä, kuten kannattaako ostaa dvd vai blu ray soitin. Silloin otin mieheltä puhelimen kädestä (oli sunnuntai aamu kello 07.00) ja sanoin, että nyt loppuu tää meille soittelu, hän voi kysellä dvd asiansa vaikka omalta isältään.
Nyt on itkeskellyt, että pelkää kuulemma minua.
Olen kyllä kaikki nämä vuodet ihmetellyt, mikä sitä ihmistä vaivaa.
En minäkään halua tavata mieheni eksää. Jaolemme sentäs naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilla tilanne on tämä sekä äidin, että isän luona. Heiltä puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Voisiko sitä "valittamisen" sijaan miettiä, että lapsillasi on isä joka on sen vastuun jakaa kanssasi? Onko asia sen arvoinen, että isä kannatta ajaa nurkkaan ja provosoida tilanne siihen pisteeseen, että yhteistyö alkaa hiertää? Menetätkö jotain, jos annat asian mennä omalla painollaan?
Koko seurusteluajan, parisen vuotta, olen antanut asioiden mennä painollaan. Mielestäni tuo yhteenmuuttaminen olisi se piste, missä viimeistään kuuluisi esitellä. Mitään provosointia en ole käsittääkseni harrastanut.
Ap
Sinulla on mielipiteesi ja heillä omansa. He voivat mennä vaikka naimisiin ja tehdä viisi lasta niin edelleenkään heidän ei kuuluisi tai pidä tehdä mitään minkä sinä määrittelet. Se, että on lapsia ei vaan ole mikään vapaalippu ohjata ja säädellä toisten elämää ketä kenetkin ja milloin tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.
Toivottavasti ette hanki ainakaan enää yhteisiä lapsia tuohon tilanteeseen! Voin vain kuvitella, kuinka ulkopuolisiksi miehen lapset siinä vaiheessa itsensä tuntisivat, kun "äitipuolta" ei heidän asiat kiinnosta pätkääkään.
Ap
Tuolla on tavaton määrä lapsia, joilla tilanne on tämä sekä äidin, että isän luona. Heiltä puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Voisiko sitä "valittamisen" sijaan miettiä, että lapsillasi on isä joka on sen vastuun jakaa kanssasi? Onko asia sen arvoinen, että isä kannatta ajaa nurkkaan ja provosoida tilanne siihen pisteeseen, että yhteistyö alkaa hiertää? Menetätkö jotain, jos annat asian mennä omalla painollaan?
Koko seurusteluajan, parisen vuotta, olen antanut asioiden mennä painollaan. Mielestäni tuo yhteenmuuttaminen olisi se piste, missä viimeistään kuuluisi esitellä. Mitään provosointia en ole käsittääkseni harrastanut.
Ap
Niinpä niin...mielestäsi ja piru vie ovat erimieltä. Nyt kiukuttelemaan isälle kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun kaikki ei mene niinkuin sinun mielestäsi pitäisi. Alatko seuraavaksi kiristimään, että lapset ei tule ennen kun olet tavannut tuon naisen vai miten meinasit saada tahtosi läpi?!
Se salattava asia ei kuin se, että ne lapset ei kiinnosta! Sitä ei voi näille äideille, jotka palvovat näitä lapsiaan toisena päivätyönään ilman saatanallista syyllistämättä sanoa. Minulle ei saa ulkoistettua lasten hoitoa, jos isällä on esteitä niin se on äiti, joka joustaa ja jolta jää se Kaija Koon keikka sielunsiskojen kanssa välistä.