Lue keskustelun säännöt.
Exä ei esittele lasten äitipuolta
Ihmettelen
09.05.2016 |
Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...
Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.
Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?
Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.
Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä lapsia hoitaa äidille vieras ihminen myös silloin, kun isä palkkaa lapsenhoitajan.
Isällä ei ole tarvetta palkata vierasta lastenhoitajaa.
ap
Ja sinä tiedät tämän mistä? Et tiedä uudesta puolisosta niin mistä voi tietää, että hän ei ole hoitajaa palkannut, kun he ovat olleet esim. yhdessä ulkona.
Kunhan nyt satun tietämään. Exällä sen verran mahdollisia lastenhoitajia, että ei ole tarvetta. Ja meillä toimii myös tämä toiselta pyytäminen, jos jotain yllättävää tulee eteen. Ainahan tietenkään en voi olla 100% varma, mutta mulle riittää se 99,9%.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mä en tajua miksi exälle pitäisi esitellä ketään enää? ei mun elämä enää kuulu sille millään tavoin. lapset on eri asia, mutta ex on puhtaan ulkopuolinen ihminen.
No ei todellakaan ole "ulkopuolinen" ihminen jos lapsi viettää puolet ajasta tämän isän kumppanin kanssa asuessa. Koittakaa nyt ymmärtää että me äidit ei haluta savustaa ulos tätä lasten isän uutta kumppania tai aiheuttaa mitään draamaa. Kai nyt on ihan luonnollista haluta olla asiallisissa väleissä ihmisen kanssa joka on merkittävä aikuinen lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Siinä siis ongelma. Haluaisin itse tavata ihmisen, joka on tiiviisti lasten elämässä, mutta exän mielestä asia ei kai minulle kuulu. Ihan pelkkä "Hei" ja kättely riittäisi, mutta ei...
Olemme eronneet kolmisen vuotta sitten. Ero oli riitaisa, mutta välit exään asialliset. Exä on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa muuttaneet muutama kuukausi sitten yhteen (lapset kertoivat, exä ei ole maininnut asiasta, eikä kai tiedä minun tietävän). Mainitsin jo puoli vuotta sitten, että olisi mukava tavata tänä nainen. Exä ei tee elettäkään esitelläkseen meitä.
Olen pohtinut, voiko olla niin, ettei uusi halua tavata? Omasta mielestäni olisi kohteliasta esitellä ihminen, jonka kansaa lapset viettävät noin puolet ajastaan... Onko tälläinen normaalia? Että exää ja nykyistä ei esitellä?
Itse olen tavannut oman kumppanini (ei asuta yhdessä) exän jo seurustelun alussa. Exä ei koskaan osoittanut kiinnostusta tavata miestä ja oikeastaan tapasivat vain, koska mies koki outona, ettei tunne lasteni isää. Tämäkin tapahtui vasta vuosi seurustelumme alun jälkeen.
Pitääkö nyt vain tuudittautua tunteeseen, että nykyinen vaikutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä ja lapset pitävät hänestä. Jotenkin vain tuntuu kiusalliselta ajatus, että törmäämme jossain kahdestaan ja joudumme sitten itsemme esittelemään...
En minäkään haluaisi tavata mieheni exää. IKINÄ!
Silloin ei kannata ottaa miestä, jolla on lapsia. Jossain vaiheessa kuitenkin tapaisit lapsien äidin, ellet aio jättää kaikkia lapsen merkkipäiviä välistä ja lähettää miehen niihin yksin. Mielestäni aplla on oikeus ihmetellä asiaa, eihän sitä tarvitsisi kahvitella yhdessä heti tai mitään, mutta vaikka sopia että uusi avopuoliso on paikalla kun hakee lapset isän luota ja siinä sitten esittäytyy ja vaihtaa pari sanaa. Jää on ainakin murrettu ja tietää kuka lapsien kanssa asuu ja ensi kerran kun näkee voi ehkä jo jutellakin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tämä oletus, että uusi puoliso viettäisi lasten kanssa väistämättä aikaa ilman isää? Minä ainakin tein miehelle heti alkuun selväksi, etten ole ilmainen lastenhoitaja hänen menojensa ajaksi.
Tämä ei ollut oletus, oli fakta. Itselläni ei ole asiaa vastaan mitään, mutta olisi kiva tavata ihminen, joka lasteni kanssa aikaa viettää. Kaikki äitipuolet eivät ehkä koe joutuvansa lastenhoitajan rooliin, jos joskus hetken ovatkin lasten kanssa yksin. Toivottavasti lasteni äitipuoli ei koe lapsiani rasitteena, ainakin käsittäisin, että on vapaaehtoisesti suostunut. Ei hampaat irvellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä en tajua miksi exälle pitäisi esitellä ketään enää? ei mun elämä enää kuulu sille millään tavoin. lapset on eri asia, mutta ex on puhtaan ulkopuolinen ihminen.
No ei todellakaan ole "ulkopuolinen" ihminen jos lapsi viettää puolet ajasta tämän isän kumppanin kanssa asuessa. Koittakaa nyt ymmärtää että me äidit ei haluta savustaa ulos tätä lasten isän uutta kumppania tai aiheuttaa mitään draamaa. Kai nyt on ihan luonnollista haluta olla asiallisissa väleissä ihmisen kanssa joka on merkittävä aikuinen lapsen elämässä.
Kiva, että edes joku on ymmärtänyt pointin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisesti olen nainen josta ap kirjoittaa. Minulla on monta syytä olla tapaamatta lapsipuolteni äitiä. Niitä ovat mm.
- minua ei huvita
- mielestäni en ole hänelle esittäytymisvelvollinen ja tietääkseni tällaista lakiakaan ei ole joten...
- en ole koskaan lasten kanssa keskenään vaan isänsä hoitaa
- en jotenkin koe olevani mikään äitipuoli vaan isän kumppani
- en ole kuullut ko. Naisesta ikinä mitään positiivista ikinä, siis edes omilta lapsiltaan
- en todellakaan tarvitse uusia ihmisiä elämääni
- mies saa hoitaa kaiken yhteydenpidon exäänsä
- exällä on ilmeisesti jotain mt-ongelmia
- exä on pettänyt miestäni joten haluaisin lähinnä lyödä häntä, vuosia olen nyt terapoinut miestä ko. Suhteen jäljiltä.
- en aio osallistua mihinkään lasten kevätjuhliin tmv. menköön äitinsä niihin kärsimään
- minulla on omiakin lapsia ja oma seko exä jota joudun jo sietämään
- ja edelleenkään en vain halua.
Tuliko tämä nyt selväksi? Hienoa.
Tää juttu tosiaan näyttää vetävän linjan ihan kahtia... En tiedä, onko kaikki "vastustajat" äitipuolia vai löytyykö joukosta myös äitejä, jotka eivät halua tavata ihmistä, joka lastensa kanssa asuu? Mutta pistetäänpä pieni tiivistys asiasta, kun osa on jo ymmärtänyt aika monta juttua hieman väärin.
En tiedä haluaako äitipuoli itse nähdä. Voi olla, että hän on yhtä ihmeissään tapaamattomuudesta kuin itsekin olen. Voi olla, että hän ei lapsettomana ole edes ajatellut asiaa.
Äitipuoli käsittääkseni tykkää lapsista ja viettää heidän kanssaan aikaa. Myös yksin joskus.
Lapset tykkäävät äitipuolesta, mikä tärkeintä. Toinen on arastellut osoittaa kiintymystään, toinen uskaltaa tykätä vilpittömästi. Lapset saavat tykätä ja yritän heille parhaani mukaan osoittaa, että isän naisystävä on kiva juttu.
Isä ei tarvitse vierasta lapsenvahtia. On laaja tukijoukko ja myös meidän välinen yhteistyö pelaa. Ei ole kyse siitä, että yritän kontrolloida.
Kumpikaan ei puutu toisen menemisiin/tekemisiin. Lasten kanssa saa olla miten haluaa (ei tarvitse olla huolissaan).
Uusi naisystävä ei ollut (tietääkseni) syy eroon ja erosta on jo aikaa.
Lapsista kumpikaan ei koskaan reagoinut uuteen naiseen huonosti, vasta yhteenmuuttaminen oli hetkellinen murhe. Ei osattu selittää lapselle niin, että olisi ymmärtänyt. Itse en edes tiennyt asiasta aiemmin. Ei ollut uuden naisen vika. Ei ollut exän vika (paitsi, että olisi voinut kertoa lapsen elämän isosta muutoksesta).
Haluaisin tavata naisen kasvotusten. En sen kummempaa. Mielestäni, äitinä, minulla on oikeus tietää, kenen kanssa lapseni asuu. En halua määräillä äitipuolta, enkä "päästä hänestä eroon". Haluan vain sanoa hei ja ehkä moikata, jos joskus kävelemme kadulla vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tavata naisen kasvotusten. En sen kummempaa. Mielestäni, äitinä, minulla on oikeus tietää, kenen kanssa lapseni asuu. En halua määräillä äitipuolta, enkä "päästä hänestä eroon". Haluan vain sanoa hei ja ehkä moikata, jos joskus kävelemme kadulla vastaan.
ap
Sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia yhtään mitään. Minä olen myös vastaavassa tilanteessa, en ole tavannut lasteni äitipuolta, ei kiinnosta tavata enkä ymmärrä miksi pitäisi. Kuulostat aika neuroottiselta kontrollifriikiltä ap.
Tottakai sun pitää tietää missä sun lapset asuvat isällään. Kysy vaikka lastenvalvojalta - jos lapset asuvat myös isällään niin sulla on oikeus tietää osoite jne. Vaikka virallisesti lapsella voi olla vain yksi osoite niin kahden kodin lapsia on paljon. Sun lastesi isä on tilivelvollinen niin kauan kuin lapset 18-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa kommenteista on ihan k ä s i t t ä m ä t t ö m i ä.
En voi millään tajuta, miksi jonkun mielestä olisi täysin turhaa kontrollointia haluta tavata se ihminen, jonka kanssa lapset asuvat. A s u v a t!
Tavaus Erika tulee kyllä mieleen. Jos lasten äitiä ei halua tavata, on uudella kumppanilla jotain salattavaa.
Vaikka asun miehen kanssa jolla on lapsia niin se ei tee minusta äitipuolta, jolla olisi mitään velvollisuuta ottaa vastuuta lapsista ja siihen liittyvistä sosiaalista suhteista. Ne vaan tuli tuon miehen mukana, eikä ne herättäneet minussa mitään äidillisiä tunteita. Vietän silloin enemmän aikaa ystävien ja harrastusten parissa. Jos lapset tästä jotain traumoja saa niin se on vanhempien murhe. Isä tietää tämän pelinsäännöt ja on ne hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella jakaa tämä asia kahtia ihmiset. Minun lasteni isällä on uusi kumppani, joka viettää aikaa myös lasteni kanssa kun he ovat isällään. Sanoin exälleni että olisi kiva tavata tämä nainen, onneksi sekä exä että tämän kihlattu ovat fiksuja ihmisiä eikä ollut mikään ongelma kummallekkaan. Pari kertaa ollaan tavattu ja muutama sana vaihdettu. Vaikuttaa todella mukavalta ihmiseltä a lapsetkin tykkäävät. Olen exäni puolesta onnellinen. Yksi lapsista kysyi että haittaako minua kun isillä on uusi nainen? Keskusteltiin ja kerroin ettei tietenkään haittaa, on kivaa kun löytää tärkeän ihmisen vierelleen, vaikka meidän suhde ei onnistunut exä on lasteni isä ja tärkeä ihminen minulle. Mikäli exäni puoliso haluaa ja esikoinen itse on hän kesällä tervetullut lapsen rippijuhliin
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Olette te vanhemmat kovia määräilemään :D Eiköhän se ole vanhemman harkittava asia, sopiiko lapsettoman kanssa seurustelu lasten takia kuvioon, ei sen lapsettoman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Se ero on äidillä ja äitipuolella, että toisella on edelleen se itsemääräämisoikeus päättää millaisen roolin lasten elämässä ottaa. Se, että on levittänyt jalkansa jollekin miehelle ja sieltä lapsen ulos työntäny ei anna mitään oikeutta sääntöjä sanella. Se minä miehen tapaa pidät on ihan sama, koska et asialle mitään voi.
Koska et asialle mitään voi niin sinun ei auta, kuin hyväksyä se. Isä on tasaveratainen vanhempi kanssasi ja saa ihan itse tehdä arviot, päätökset ja valinnat lastensa suhteen.
Siellä on varmasti omat kipuilunsa ja itkut itkettävä niin osoitaako sormi silloin sinua ja miestäsi kun he joutuvat vaikeisiin tilanteisiin ja haasteisiin vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?
Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.
7
Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.
Ihan turhaan sinuttelet, minulla ei ole uusperhettä.
Minustakin vastuut kuuluvat ensisijaisesti vanhemmille.
Mutta jos asutaan samassa huushollissa nyksän lasten kanssa, LASTEN asiat kuuluvat myös isän/äidin uudelle kumppanille. Niistä ei voi itseään ulkoistaa ulkoistamalla itsensä myös päätösvallasta ja isosta osasta puolisonsa elämää. Aika harva nyksä semmoista haluaa.
Joten ihan niiden lasten asioiden hoidon takia minusta uusperheen aikuisten on oltava aikuismaisesti toisensa kanssa puheväleissä. Tietenkin se eksä pitää panna kuriin, jos tuppaa liikaa perheeseen ja määräilee, mutta minä siis puhun ihan arkisesta yhteistyöstä lasten hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.
7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia entisestä suhteesta, niin sitten pitää ymmärtää mitä kaikkea se tuo tullessaan. Jos ei tähän kykene, niin ei sitten aleta suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa.
Ihan käsittämätöntä, että vakiintunut nykyinen ei suostuisi tapaamaan miesten lasten äitiä. Itse en äitinä todellakaan sulattaisi tilannetta, jotta lapsi asuisi puolet ajasta ihmisen kanssa jota ei ole itse koskaan tavannut. Pitäisin miehen nykyisen menettelytapaa välinpitämättömänä lapsia ajatellen.
Se ero on äidillä ja äitipuolella, että toisella on edelleen se itsemääräämisoikeus päättää millaisen roolin lasten elämässä ottaa. Se, että on levittänyt jalkansa jollekin miehelle ja sieltä lapsen ulos työntäny ei anna mitään oikeutta sääntöjä sanella. Se minä miehen tapaa pidät on ihan sama, koska et asialle mitään voi.
Tää kiteytti asian. Kyse ei ole siitä, mikä olisi fiksua ja kohteliasta käytöstä. Kyse ei ole edes siitä,mikä voisi olla lasten eduksi. Kyse on siitä, että äitipuolella on laillinen oikeus kieltäytyä tapaamasta lasten äitiä. Lasten, jotka asuvat hänen luonaan (äitinsä tahdosta täysin riippumatta). Kyse on siitä, että äitipuoli saa asettaa ehdot. Ettei vaan lasten äiti hypi nenille. Okei, nyt alan ymmärtää asiaa! Tää onkin valtataistelu, jossa näytetään niille exille, ettei niillä oo määräysvaltaa! :D Pahoittelut etten tajunnut haluavani kontrolloida äitipuolen elämää. Pahoittelut, että en tajunnut parin minuutin tapaamisen oleva näin mullistava asia! :D
Ja vielä muistuttaisin, etten todellakaan tiedä, johtuuko tapaamattomuus millään tavoin äitipuolesta!
Ap
Minä en voisi kuvitellakaan hankkivani miestä, joka ei halua toimia yhdessä minun kanssani, soutaa samassa veneessä samaan suuntaan. Niin miehenkipeä en ole, että ottaisin uuden miehen, joka vain rassaisi autoa ja vetäisi kaljaa sohvalla, ja ajattelisi, että "muija hoitakoot lapset, ei kuulu mulle kun ei oo mun muksuja".
Onneksi mun ex-mies ajattelee samalla lailla. Mikään muija ei tule hänen ja lasten väliin. On löytänyt itselleen uuden naisystävän, joka on fiksu ja ymmärtää, ettei pienten lasten isän kanssa voi alkaa mihinkään erillissuhteeseen, poistaa yhtälöstä lapsia. Tullaan hyvin toimeen ton naisystävän kanssa, salaa toivon, että jää pysyvästi taloon, koska mies on selvästi onnellinen ja lapsetkin tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi voi hyvin niin mitä hittoa asia sinulle kuuluu?
Mikä kuuluu? Yleensä lasten asioista pitää yhteishuoltajuudessa viestitellä ja vähän neuvotellakin. Ja voi olla, että siinä mielessä pitäisi joskus olla yhteydessä myös naisten kesken. Ei siinä sen kummemmasta kyttäämisestä tai "hyväksynnän antamisesta" ole kyse, jos sinä sitä luulottelet. Kyse on vaan siitä, että lasten kanssa on uusperheessä tekemisissä myös se nyksä, ja kun yhdessä asutaan, nyksän kasvatuslinjat ja tekemiset vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Siksi puheyhteyden luominen on hyväksi lapsille ja sitä kautta kaikille asianosaisille.
7
Lapsen vanhemmat hoitakoon lapsensa ja neuvottelut yms. mitä tahansa kuvittelettekin muka kuuluvan myös sille uudelle puolisolle. Ei kuulu. Teidän lapsen asiat ei kuulu minulle. Isä huolehtii vastuista ja velvollisuuksista jo ihan itsenäisesti. Minun ei tarvi ohjata, säädellä tai auttaa niissä mitenkään. Hän on jo ihan iso poika joka tuntee vastuunsa. Vaikka sinun lapsesi kuuluu minun elämään niin sinä et siihen kuulu, etkä tule kuulumaan.
Ihan turhaan sinuttelet, minulla ei ole uusperhettä.
Minustakin vastuut kuuluvat ensisijaisesti vanhemmille.
Mutta jos asutaan samassa huushollissa nyksän lasten kanssa, LASTEN asiat kuuluvat myös isän/äidin uudelle kumppanille. Niistä ei voi itseään ulkoistaa ulkoistamalla itsensä myös päätösvallasta ja isosta osasta puolisonsa elämää. Aika harva nyksä semmoista haluaa.
Joten ihan niiden lasten asioiden hoidon takia minusta uusperheen aikuisten on oltava aikuismaisesti toisensa kanssa puheväleissä. Tietenkin se eksä pitää panna kuriin, jos tuppaa liikaa perheeseen ja määräilee, mutta minä siis puhun ihan arkisesta yhteistyöstä lasten hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.
7
Pahoittelen, kirjoitan kännykällä ja osa tekstistä on aina ruudun ulkopuolella, oikolukeminen on hankalaa. Siis piti sanoa, että ei voi itseään ulkoistaa ulkoistamaTTa...
7
mä en tajua miksi exälle pitäisi esitellä ketään enää? ei mun elämä enää kuulu sille millään tavoin. lapset on eri asia, mutta ex on puhtaan ulkopuolinen ihminen.